Timo Keränen kirjoittaa Hornetien hankinnan suunnittelusta järkeen käyvästi. IkiWanha Erkki oli samoilla linjoilla jo edellisten hankinnan aikana. Sanoin, että niitä ei tarvita muuhun kuin lentäjien kolutukseen. Sen minkä jätin sanomatta sanoi keskustelukumppani: "Natoa varten!"
Oma muistini yltää aikaan kun Suomi määrättiin maksamaan sotakorvauksia. Tämän päivän Natointoilijat ja sotahullut eivät tietenkään muista, vai eivätkö halua kenenkään muistavan?
"Sotapäälliköt" haluavat kiihkeästi hävittäjiä. Nettikirjoittaja "siviili" on minua fiksumpi. Osoittaa rohkeutta silläkin uhalla, että tulisi leimatuksi "isänmaan petturina". IkiWanhan koulusivistys jäi Ohemäen kansakoulun käymiseen. Ja sotilasarvoni luonnollisesti jäi asevelvollisena kersanttiin. Enkä vuosikymmeniin kuulunut reserviin.
Tästä mainitsen siksi, että tulisi selville, etten ihan taulapää ole.
Aliupseerikoulun pelasin matalalla profiililla. Sitä todistaa arvosanat. Heikoimmat arvosanat eivät olleet lähelläkään kiitettävää.
Sotilaallisuus ja siihen liittyvät arvosteltu sanalla: hyvä. Kuusi kaikkiaan. Sana kiitettävä liittyy tykistökoulutukseen. Niitä yhdeksään. Kertoivat jaettavan paremmuusjärjestyksessä kymmenelle, sitten aakkosjärjestyksessä. Olin sen verran omahyväinen, että arvelin olevani rajamailla kymmentä.
Yllätyin hämmästykseen asti. Yllättyi koko oppilasporukka. Olin kärkikolmikossa. Todistuksen saatuani havaitsin: Olisin halutessani ollut priimus!? Jo pelkkä sotilaallisuuden kiitettävä olisi riittänyt. En ole sotilaallinen. Mutta muutama lukuaine olisi riittänyt.
Influenssan takia ne jotka eivät sairastuneet olimme evakossa toisessa yksikössä. Petikaverina oli Torvinen. Eri linjalta. Hänen sanomisensa kertoo kaiken:
"En minä arvannut, minkälainen pinko minun alapetillä nukkuu."
Mainitsin matalan profiilin. Sodasta ja aseista puhuessa kannattaa Suomen poliitikkojen pitää matalaa profiilia. Luin venäläisestä kirjasta venäläisen upseerin lauseen: "Suomalaiset taistelevat sitkeästi omalla maallaan". Muistelmissaan tällä kohtaa viittasi Ilomantsiin. Sitkeän taistelijan myytti saisi päteä vieläkin, mutta pitääkö todellisuudessa enää paikkaansa? Suomalaiset luottavat Natoon ja hävittäjiin. Suomen käytössä hävittäjät ovat lähinnä Isojen Poikien leluja.
Viittaavat historian opetukseen lyhyeltä ajanjaksolta. Talvisotaan.
Korkeinta johtoa myöten tuovat Ukrainan esimerkin. Suomi ei ole Ukrainan asemassa. Kukas muuten aloitti Ukrainassa? Miksi Ukrainassa meni hommat sekaisin? Seurausta siitä, kun Ukraina ei ollut itsenäinen, vaan osa Neuvostoliittoa. "Venäjää". Eikä Krim ole Ukrainaa. Krimin tataarit ehkä suurimpia kärsijöitä.
Neuvostoliiton ollessa voimissaan, meidän kommunistimme halusivat lopettaa Suomelta armeijan. Vannoivat Suuren suojaan. Onneksi eivät päässeet toteuttamaan. Sitä eivät paljastaneet, että suomalaiset joutuisivat Neuvostoliiton (Venäjän) sotapalvelukseen. Mieluummin suoritin RAUHAN ajan asevelvollisuuden Suomen armeijassa. Ilman intohimoa, vain velvollisuudesta.
Katkos!
Kuinkas sattuikaan? Tässä kirjoittamisessa otin tauon. Kahvittelin. Valuttelin kuumaa suodattimeen. Satuin vilkaisemaan säleverhon rakosista. Radalla vilisti avonaisia vaunuja. kuormana jokaisessa pienehkö umpikorillinen kuorma-auto jotain perässä ja henkilöauton näköinen takimmaisena. Jokaisessa vaunussa samanlainen kuorma. Juna ennätti mennä niin pitkälle, etten pystynyt laskemaan vaunujen määrää. Uteliaana olisin halunnut. Useita niitä oli.
Armeijan kalustoa menossa Pieksämäen suuntaan. Harjoituksiinko? Pilvinen ja sumuinen iltapäivä. Kaihisilla silmilläni en saanut tarkkoja havaintoja. Mutta mielikuvitus loihti kontrastin, joka huvitti.
Käsittelen amatöörinä hienoja sotakoneita, huippuluokan hävittäjiä.
Lykkään tämän keskentekoisen julkaisuun. Jatkan aiheesta pikapuoliin. Jaksamiseni mukaan
