Omasta viiteryhmästäni vasemmistopuolueiden piiristä nousi kritiikki ahtaasta asumisesta. Vertasivat eurooppalaiseen tasoon, ottamatta huomioon lämmityskustannuksia ja eristystarvetta.
kirjoittivat ja esittivät näytelmiä "tuhansista yksiöistä". Vasemmistolaiseen vouhotukseen en voinut tuntea sympatiaa. Kas kummaa, kun eivät laulaneet tuhannesta yksiöttömästä!?
Vettä virtasi Vantaanjoesta ja muualtakin. IkiWanha koki ja näki kaiken. Korpelan puutteen ja ahdingon, kunnes vihdoin eläkeikäisenä vanhuuden kynnyksellä asun ikiomassa lokerossani.
Siinäpä se, puolueet ja järjestöt ajavat etuja. Väittävät ajavansa vähävaraisten etuja. Paskan marjat! Vähävaraisten edut tulevat "sivutuotteina", jos sitäkään?
Kapitalismi tai sosialismi: "tyhjästä ei nyhjästä!" Tarvitaan tuloksellista toimintaa. Lähden siitä, että taustani on vasemmistolaisuus. Tunnustan, että olen pragmaatikko. Personallisuudessani kamppailee hyödyt ja haitat. Sitä vai tätä? Vai siltä väliltä?
Sosialismin romahdus oli väistämätön. Miksi? Siksi kun sosialismia havittelivat ihmisten saavutettavaksi mahdollisuudeksi.
Höpö-höpö! Miksi tuommoista kirjoitan?
Se on tajunnan virtaa, hallitsematonta. Piti käsitellä asuntojen kokoja!
Miten Korpelassa?
Mökki paloi. Katsoin tulta ja savua Muonan rappusilta. Rakensivat Ohemäen kärriliiteristä "uuden".
Kyläläiset sanoivat: "Iso tupa." Tapani on selvitellä. Iso tupa oli 5X3,5 m. Siis 17,5 neliömetriä. Sitten oli kamari noin 12 neliömetriä. Kamarissa nukkui Pekka ja Akaatta siihen asti kun Pekka kuoli. Tilat olivat sen aikaiset normaalit.
Että silleen!
Varkauden tehtaiden asunnossa asui Pirkon eno perheineen; kaksi tytärtä. Asunto oli hellahuone. !!!??? Liekö ollut neliöitä?
Niinä aikoina Suomi rakennettiin. Maksettiin sotakorvaukset!!!
Mentiin eteenpäin. Pirkon sukulaiset Eino ja Aili Kotilaiset pääsivät omistusasuntoon, vaatimattomaan.
Siinä vaiheessa alkoi vouhotus. Suomessa asutaan ahtaasti. Pitää rakentaa isompia asuntoja.
Oma tuumailuni keskittyi kysymykseen: kunhan olisi asuntoja. Pienituloisena kärsin asuntopulasta hakiessani työtä ja "vihreää oksaa".
Nyt kysyvät: "kuka haluaa asua 15,5 neliön asunnossa?" Otsikko jättää mainitsematta korkeuden 4 m.
Nuorukaisena olisin hihkunut riemusta, jos työtä hakiessani olisi vihjattu noin loistavasta asunnosta. Mitä tuumaisi pakolainen moista asuntoa tarjottaessa?
Tuntuu kummalta nykyisten ihmisten valitukset!? Koskaan ei ole ollut Suomessa näin hyvät oltavat. Eikä koskaan tule sitä päivää, että kaikilla maailman kansoilla olisi näin "surkeat" oltavat kuin meillä.
