Tänään se on. Isän rooli? Mikä se on? Onko sitä? Tarvitseeko sellaista? Eikö riitä, että elää ja toimii luonnon mukaisesti, "luomuna". Mielestäni yritykset olla ja tulla määrätyn laiseksi isäksi, tulevat epäonnistumaan. Siihen ei ole koulua, eikä kursseja. Jokainen toimii luonteensa mukaisesti. Voiko luonnetta muuttaa? Väitän ettei voi. Luonnetta voi kehittää johonkin suuntaan. Kovin radikaalia muutosta on turha tavoitella.
Miehen malli? Mistäpä sellaisen olisin saanut? Kasvuaikanani, pitäisi kai sanoa; lapsuudessa, jota minulla ei ollut, mieshenkilö oli Pekka Rytkönen, äitini appiukko. Äitini avuttomuutta hyödynsivät jätkät. Syntyi meitä huoripentuja. Luonnollisesti Pekka suhtautui vihamielisesti, eikä hänen persoonallisuuskaan sisältänyt malliksi kelpaavaa. Kun Pekka kuoli olin 10 v.
Talvisodan alkaessa olin 7 v. Sotien loputtua olin 12 v. Miehet olivat rintamalla. Sitä vanhemmat siinä ympäristössä tuskin kävivät kansakoulua ja aikanaan suhtautuivat kielteisesti koulun käyntiin. Poikia tarvittiin maa- ja metsätöihin elannon hankintaan. Niissä maisemissa oli sivistyneet ihmiset harvassa. En tavannut ainuttakaan.
Semmoisen asenteen omaksuin, että minusta ei saa näkyä Korpelan leima. Aioin kehittyä siitä pois. Sekin saattoi olla haitaksi. Kehityin ja en kehittynyt.
Meitä äitini pesuetta ajatellessani päätin, että minun takiani ei tarvitse kukaan nainen, eikä lapset kärsiä.
Niin päätin, mutta kohtalon ironiaako, vai tähtiin kirjoitettu, perheessäni en murheilta välttynyt. Lasteni äiti aloitti "harrastuksen" jo lasten pieninä ollessa.
Työpaikalla oppipoika ihmetteli:
--- Mikä sinulla on, kun sinä oot tuommonen? Ennenhän sinä hymyilitkin.
Kuinka olisin voinut noilla eväillä tulla hyväksi isäksi?
En minä pohtinut semmoisia. Olin vain tullut isäksi. Toimin normaalisti. Vastuuntuntoisesti, enkä kokenut mitään ihmeellisiä hankaluuksia. Saattoi olla parasta aikaa, kun tytöt kasvoivat. Enemmän huolta tuottaneet aikuisina. Tuntenut voimattomuutta, kun en voinut järjestellä.
Lapsena en saanut olla lapsi. Isänä olen saanut olla isä.
