Suomi ei voi voittaa sotia. Ei tarvitsekaan, pitää pyrkiä säilyttämään RAUHA. Nato ei takaa RAUHAA. Liittoutumisessa on se pulma, että voi liittoutua väärin. Viime vuosisadan myllerryksiä tutkaillessa kiinnittyy huomio paradoksiin: Suomi liittoutui väärin! Ei liittoutunut voittajan puolelle, vaan Saksan kanssa. Suomi kuului sodan häviäjiin. Liittoutuessaan uskoivat Saksan menestykseen.
Tapahtuneet todistavat, jos Suomi oli voittajan puolella, tämän päivän Suomi olisi jäänyt kehityksessä jälkeen. Rukajärvellä liikkuessa näkyi takapajuisuus vielä vuosisadan vaihtuessa.
Historian viisaat selittävät sitä ja tätä. Tosiasiassa sotien päättymiseen jäi vastaamattomia kysymyksiä. Miksi tapahtui niin kuin tapahtui? Kenen kanssa Mannerheim teki sopimuksen, lopettaa eteneminen? Vai kuka saneli uhkavaatimuksen? Suomalaisten suurempi kannatus oli jatkamisella.
Nyt ei ennustaminen ole sen helpompaa kuin silloin. Ratkaisuja joutuu tekemään sen hetkisen tiedon ja ennusteen avulla.
Perustelivat Saksan ylivoimaa. Korpelan tuvassa istui papparaisia. Laskivat Saksan liittolaismaiden väkilukuja yhteen. Kohtalaisen suuri määrä miljoonia asukkaita. Olivat ymmärtävinään. Stratekinen perustelu tuli Savon sydänmaille Korpelan tupaan asti. IkiWanha jatkaa perinnettä. En tosin ole sukua noille papparaisille. Ajan kuluminen teki minustakin papparaisen.
Aseistahan aioin pakista. Nyrkki ei riittänyt. Tarttuivat aina vain tehokkaampiin välineisiin.
Kivi, karahka, puukko, kirves, miekka, jousi. Tappaminen tehostui räjähtävien aineiden keksimisen jälkeen. Tänä päivänä tuhovoiman kehittämisellä ei näytä rajaa olevan.
Hävittäjistä pohtiessani ajattelin jatkumoa. Korpelan Pekka ollut Tsaarin ratsuväessä. Hylätty raakkina.
Korpelan tuvassa "taktikot" ymmärsivät, että sinä aikana ratsuväki tuli tarpeettomaksi. Totesivat tehottomaksi. "Ratsuväellä ei ou ennää mittään virkoo".
Ratsuväkeä ei tarvita. Tarvitaanko hävittäjiä? IkiWanha sanoo: Ei tarvita. Rahaa vain tuhlataan.
Sotakiihkoilija sanoo: "voidaan ulottaa vastustajan puolelle". Miksi pitää ulottaa?
"Ulottaminen" tekee kauhistuttavaa jälkeä Välimeren eteläpuolella ja Ukrainassa. Hirmuista!
Suomen pommit eivät saa "ulottua" minkään maan alueelle. Pitää yrittää säilyttää RAUHA.
RAUHAN säilyttämisestä on vain hyviä kokemuksia.
Tuntuu surulliselta, kun kaikki eivät näe RAUHASSA tarpeeksi hyvää.
Sanoivat silloin: "Häpeärauha". Suomi solmi välirauhan ja RAUHAN pakotettuna polvilleen.
Kuitenkin niukkakin RAUHA on parempi kuin "sankarillinen itsemurha".
Suomi tarvitsee armeijan.
Ukrainalla ei ollut armeijaa. "Vihreiden miesten" tuloa ei estänyt.
Kaiken kokenut toimittaja Rauli Virtanen erehtyi puhumaan "Vapaan Syyrian armeijasta". Sellaista ei ollut, ei ole, eikä tule. Ei ole Armeijaa Syyrian hallituksella. Ei pystynyt kukistamaan kapinoitsijoita, eikä pysty. "Vapaan Syyrian Armeija" ei pystynyt ottamaan tilannetta haltuun. Eikä pysty.
Samassa Rauli Virtasen dokumentissa niin sanottu sotilas sojotti rynkyllä taivasta kohti jossain torin varrella ihmisjoukossa. Ampui sarjatulta ta-ta-ta- ta ! Semmoinen huligaani ei ole sotilas! Semmoisistako koostuu "Vapaan Syyrian Armeija"?
Seuraavassa tutkailen varusmieskersantin "pätevyydellä", mitä Suomi kenties tarvitsee?
