Uneton

 Joku uskonlahko kehotti: "Herää valvomaan!" En välittäisi valvoa, mutta en mahda mitään. Jonkun aikaa on uni tullut, taikka ei. Vielä olen saanut nukuttua riittävästi. Nukun silloin kun voin, yöllä tai päivällä. Aamuyöstä tahi iltayöstä. Nyt on kello lähes puoli kolme. Suunnilleen yhdeltätoista rupesin muka nukkumaan. Turha toivo.

Pahinta on ajatuksien risteily. Ihme on, mistä asiat pursuaa. Semmoisiakin tulee, joita ei uskoisi muistavansa millään. Joskus nousen yöllä lukemaan. Luen tunnin tai kaksi. Se joskus auttaa. Saan unen päästä kiinni.

Muuan nuori nainen runoilee; AJATUKSET OVAT KARHUJA.  

Luin kirjan

Toiseen kertaan. Muistin huonosti. Raili Virtanen: Tiltun tarina. Venäjältä sota-aikaan. Kiinnostavaa historiaa. Jälleen on Venäjä ajankohtainen.

Hämmästyin vallan kauheasti avatessani bloggerin: Tilasto kertoo hurjan määrän lukemis kertoja. En pysty uskomaan, kait jotain virhettä?! Noin tuhat viisisataa! En viitsi plarata.

Käväisen ulkona kävelemässä vähän keppien kanssa.  

Joulupäivänä

 Liikkeen ison ikkunan ulkopuolelle muotoiltu kynttilä ryhmä tekstin kanssa. Myös kasvokuva, mies. Sai vaikutelman: Työtoveri. Päivämäärien mukaan 47 v. Kynttilöitä on monilukuisa määrä. Henkilöön viittaa kevytrakenteinen kypärä ja värikkäät muovihansikkaat. Tapaturmako? Teksti:                                                                                                 .On lupa surra  On lupa itkeä Kauniina muistona mieleemme jäät."

Vaikutuin. Arvelin; tuon kaltaista teksti tuskin olisin osannut. Kun puntaroin omia tekstejäni, opin pohtimaan sanoja. Turhia sanoja. Miten sanoisin osuvammin? Havaitsin usein tarpeettomasti kirjoittaneeni: On sekä ja. Voisiko olla: Lupa surra, lupa itkeä. Tai: surra saa, itkeä saa.

Miksi en kirjoita huolellisesti ajatuksella?

Havaitsin tekstini vajavaiseksi. Hyväksyin itselleni, kirjoitan tajunnan virtaa, siihen jää "sanomista".  

Talven keli

 Keskiviikko aamuna näkyi tulleen lunta. Lumen torjujia ei näkynyt. Jossain vaiheessa näköjään käynyt huolimaton auraaja. Väylän pintaan jäänyt lumikuvio. Jossain kenties liukastakin. Tuuli puhalsi kunnolla. Ei mitään jakoa sähköajoneuvolla, tuuli viskaa. Ruokakauppaan läksin kärryä työntäen. Matkaa suunnilleen kilometri, ehkä vähän yli.

Lumipinta vastusti jonkin verran. Paluumatkalla vähän väsyin. Väsähtäminen,  muutaman asteen pakkanen ja tuulen kylmyys toivat pienen sydän oireen. Tuttu tunne. Osaan varoa. Oire tulee kuulemma  hapen puutteesta sydämessä. Sepelvaltimot pelaa heikommin.

Onkohan hiekka loppunut? Ikkunoista ei näe muruakaan. Jääkö "Silver Fox" virattomaksi? Vai nukkuuko kuskit?   

Joulusää

Sää ei katso päivää, valitsee aina sopivan. Joulusää tuli mieleen 7 vuosikymmenen takaa. Valittelevat ettei ole, kuten ennen oikeita talvia. Jouluksi v 1950 sain lomaa Mustosen kaupasta. Suuntasin kotiseudulle Pielavedelle. Linja-autolla.

Lauha sää. Joroisissa paljaat sänkipellot. Lumiraja Kuopiossa. Korpelassa hain metsästä joulukuusen. Aivan vesikeli. Lumessa painui jalka aivan pohjaan. Märkää lunta ylti kumikengän vartta puoliväliin.

Nyt Joulun tienoilla melko lähellä noiden aikojen talven kehitys. Suomessa on lunta enemmän kuin silloin. Nyt lunta Etelä-Suomessakin runsaasti.

Lokakuussa näytti lumen ja marraskuussa kävi pakkanen. Tällä hetkellä lämpötila nollan vaiheilla. Huomiseksi lupaavat pikku pakkasta, Seuraavaksi  päiväksi lupaa säätieto hieman lauhtuvan.

Säätila itse asiassa totutun normaali jouluinen.       

  

Visit

 Tyttäret kävi. Toivat tuliaisia. Hyvä mieli!

Sanna Marin-kupla?

 Kuplat yleensä puhkeavat ennemmin tai myöhemmin. Tähän asti tapahtuneiden perusteella olen näkeväni Marin-kuplan. Rikki-viisaana syyllistyn ennusteluun. Huomaan usein ennusteluni virheellisiksi. Tällä kertaa varon, jätän ennustamatta. Matkin Sanna  Marinia, ennustan joskus jälkeenpäin. Kun en pysty edes hurmaamaan. 

Sanna Marin mainitaan pääministerinä. Kuka muistaa, mitä hän sai aikaiseksi Suomen pääministerinä? Vastaan itse: Lisä kuormaa valtion velkataakkaan.  Yrittäjät valittivat. Säikähdin, kun pääministeri henkeä vetämättä lipsautti: -Yrityksiä pitää tukea! Siinä oli aita matalin. Kukaan ei voinut olla eri mieltä. Niinpä jakoivat tukiaisia silmät ummessa. Meni vääriinkin osoitteisiin. Harkitsematon ja hallitsematon tukipolitiikka kuormittaa liikaa. 

Sanna Marinin ennustukset tänä päivänä tulevat vuosia myöhässä. Erkkikin ymmärsi Putinin valehtelevan. Erkkikin ymmärtää Trumpin valehtelevan. Valehteli Ehdokkaana, valehteli presidenttinä ja valehtelee edelleen, ei vaivaudu edes korviaan heiluttamaan. Että semmoisia valtioiden johtajia? Pelättävissä katastrofi.

Onneksi ei Trump pääsyt  presidentiksi Putinin aikaan. Vai päseekö? Siltä maailma varjeltukoon!

  

Ilotulitukset

Huomisen karonkassa mainitaan ilotulitus. Ilotulitukset pitäisi kieltää. Eivät ole ilmastoystävällisiä. Tuhlataan luonnon varoja.

Asevelvollis aikanani olimme muutaman viikon komennuksella Niinisalossa talvella 1953. Pakkastalvi, erittäin paljon lunta. Siellä tapahtunut ei ollut ilotulitus, se oli mahtava näytelmä. Olimme päivän viimeisenä harjoituksena kokoontuneet pienelle kukkulalle. Pilvinen päivä vaipunut sysipimeäksi yöksi.  

Ampuivat tykillä. Ammuksesta irtosi osa, syttyi valoammus, se laskeutui hitaasti valtavana sähikäisenä. Mikä näkymä? Avointa kenttää sillä kohtaa oli enemmän kuin viisi kilometriä. Koko alue valaistui täydellisesti. Musta taivas ja valkea kenttä rajoittui ympäröivään metsän reunaan. Valkea lumi oli todella valkoista mustaa taivasta vasten.

Mustan taivaan ja valkean hangen kontrasti muistuu vielä sataa vuotta lähestyessä suurenmoisen kauneuden ilmentymänä.

Kerrottakoon toinenkin tapahtuma siitä maisemasta. Pakkaskeli. Harjoituksesta helpottuneina käpsehdimme valmistautumaan yöpuulle. Saappaat ja asetakki laitettu paikalleen, mutta sitten! Tuli lähtökomennus! Jysähti kuin LI Anderssonille vaalitappio. Kaksi mokua oli kadoksissa. Heitä etsimään. Ennätin aprikoimaan alueen laajuutta, pakkasta ja pimeyttä. Ympäriltäni kuulin epämääräisen kirousten hurinan.

Onneksi emme hätiköineet, venyttelimme. Pian hälytys peruttiin. Kadonneet löytyivät. Koko alueen lähistöllä oli vain yksi asumus, pieni mökki. Miekkoset piipahtaneet sinne. Asukkaat tarjonneet kahvit, joita hörppivät.

   

Kaniiniko hatusta?

Vieras laji? Ylen erä ohjelmassa näyttivät kanien tappamisesta. Jonkin tasoinen ohjelma muodik kaasta vieraslajien torjunnasta. Näkyi monimutkaisuja ratkaisuja vieraslajien tuhoamiseksi. Mikä on vieraslaji? Käsitykseni mukaan olen vieraslaji. Ihminen on viheliäinen vieras laji. Tämän hetkisen näkymän mukaan ihminen on viimeinen laji maapallolla. Luonnon laki. Minkään laista mielikuvaa ei ole, mistä sain kaneja. Niitä kuitenkin oli ja ne sikisivät kuin kanit. Ensimmäistä paria suojelin porstuvassa. Rakentelin jonkin laisen pesän talveksi. Sota-ajan mielikuvat ovat hataria. Evakkoon joutumisen vaaraa ei ollut, riittävän kaukana itärajasta. Entä kanit? Ei ole harmainta avistusta, keneltä sain sen kaniparin. Tiesinkö siinä olevan pari? Luultavasti en tiennyt. Korpelan ikävien välillä nakien hoito saattoi olla terapiaa. Järkiperäistä se ei ollut, kuten ei mikään muukaan siinä huushollissa. Tyhjä talli ja navetta hallitsivat navettarakennusta. Rauhassa talvennut navettarakennus oli kanien hallussa. Kanit sikisivät kuin kanit. Ympäristö ruokki kesän ajan. Tanskalainen maajussi kertoi minulle nosdalgiaa. Kasvalttivat kaniineja ja teurastivat. On hupaisaa, vai onko? Käytännön asiaa. Tanskalainen maajussi teurasti lähes, kuin minä. Koivista kinttuihin ja kalikalla niskaan! Tanskalainen suoritti vielä pistämänkin veren poistamiseksi. Minä raakimus löin niin kovaa, että pää murskautui ja veri valui.

Väkivaltainen maailma

 Lueskelen uudemman kerran Arthur Rubinsteinin elämäkerran toista osaa. Teksti soljui suunnilleen Hitlerin nousun aikaan. Meidän aikanamme jälleen yksi diktaattori levittää kauhua ja kärsimystä ihmiskunnalle. 

Kirjan panin sivuun. Tovin askarreltuani avasin telkkarin. En katsonut ohjelmasta, siksi yllätyin, näkyi elokuva historiallisesta käännekohdasta. Virolainen esitys. Hitler ja Stalin valmistelivat valtansa kasvattamista. Valtio valtiolta. Elokuvasta repliikki: "Suomi ei taipunut, Suomi alkoi sotimaan." 50 vuoden päästä Viro oli jälleen itsenäinen. 

Muistan nuo ajat. Näen tänäkin päivänä silmissäni nuoren naisen ilmeen sanoessaan: "Sota on syttynyt." Olin 7vuotias, enkä  tietenkään pystynyt ymmärtämään. Nainen oli nuori perheen äiti, joka huolestui syystäkin. Tuntuu käsittämättömältä, miten pystyttiin selviämään viiden vuoden painajaisesta? 

Joskus tekstiini kirjoitin ihmetykseni. Syttyykö sota? Miten sota syttyy? Eihän sota syty! Sodan aloittaa joku hullu, jolla on valtaa ja mahdollisuus, hallitsija. Joka kerta pitää olla riittävästi kannattajia. Ovatko sodan kannattajat hulluja? Vai harhaan johdettuja? Isänmaallisia? Ketä ovat Jumalan sotilaat?  

Puutostauti

 Vajaaravitsemus se on nimeltään nykyään. Sota-aikana sanoivat: puutostauti. Ravitsemusterapeutit kärsivät puutostautia. Esiintyy heidän aivoissaan. 91 v ei aiheuta ikivanhalle puutostautia, eikä vajaaravitsemusta. Olen ymmärtänyt koko hössötyksen ajan, että nykyinen tiukka suositusten noudattaminen johtaa puutostautiin ja ennen aikaiseen kuolemaan. Lukemiseni ja kokemukseni ohjaa ruokavaliotani. Siihen kuuluu myös vispikerma ja sianliha. Kohtuullisessa määrin. Eikä kukaan liho, jos ei syö liikaa. Painoani säätelen ruoan määrällä. 

Niin kauan kuin muistan, vannottiin monipuolisen ruoan nimeen. Vastoin sitä "totuutta" ja tapaani ajatella julistivat ruoka-aineita yksi toisensa jälkeen vahingolliseksi. En noudata ohjeita, vaan syön vanhan aikaisesti. Silti vielä yli yhdeksänkymppisenä naputtelen tätä tekstiä. Kuka vielä uskaltaa väittää syömisiäni myrkyllisiksi?  

Saatan muistaa väärin. Muistaakseni "terapeutin" sukunimi on Laakkonen. Puhuu ihan puuta heinää. Puhuu television välityksellä: "Maitoon lisätään d-vitamiinia siksi kun sitä maidossa itsessään ei ole" ?!     Jo Ohemäen kansakoulussa 1940 luvulla tiedettiin maidon d-vitamiini. Kuului renkutuslaulu: "Vitamiinit ne viisaat on keksineet, kun rillit päässä niitä on etsineet".

Verstaassa kuulin toisella korvallani radiota. Aamupäivällä esitelmöi naishenkilö. Tuomitsi maidon lähes nopeasti tappavaksi myrkyksi. Iltapäivällä toinen naishenkilö esitelmöi vitamiinien hyödystä. Muuta en muista, kuin loppulauseen: "Nämä ovat rasvaliukoisia, niitä on erityisen runsaasti maidon rasvassa." Terapeutin maidossa ei ollut rasvaa. Se oli otettu pois ja tehty siitä voita.  

Ihmisiä

Kirjastossa vein lehden hyllyyn. Siinä seisoi ikäihminen, naishenkilö kädessään Maaseudun Tulevaisuus. Katsahti minuun ja sai sanoiksi: "Oletkos sinä tehnyt maatöitä?"                                                                      - Kyllä, mutta en ole maanviljelijä. Olen kaivanut ojia ja kuokkinut suota.                                                     - Niin minäkin, siitä on kauan.                                                                                                                           - Kauan on.                                                                                                                                                         - Minkäs ikänen?                                                                                                                                               - Yheksänkymmentä yksi. Ihminen riemastui:                                                                                                 - Onnittelen!                                                                                                                                                       -Ei kannata onnitella. Tästä on vain vaivaista vastusta.                                                                                    Ihminen ei malttanut olla mainitsematta sataa                                                               

         

Hyvää yötä

Halusin kirjoittaa politiikasta, mutta kone ei tottele minua. nyt se tottelee, mutta minä en jaksa. Miksi koneet kehittyvät jatkuvasti, kun minä taannun päivä päivältä? Heittäydyn längilleni. Sanovat: - huomenna on uusi päivä! Onko minulle? Tuskin jaksan uskoa.

Hyvää yötä!   

Taiteen kosketus

 Nettiä aukaistessa välähti teksti: "Pikkupelimannista viulun kuninkaaksi." Sehän oli se. mikäs sen nimi olikaan? Joku heikki? Ai niin; Heimo Haitto! Mielikuvani suuntasi kahdeksankymmenen vuoden taakse. Miksi minuun sattui; Heimo Haitto? Minä epämusikaalinen moukka? 

Se oli jokin partioyhteisön pikku lehtinen. Muistan otsikon: "Heimo Haitto parhaalle ystävälleen Reino Hakasalolle.". Miksi kahdeksan vuosikymmentä ei pyyhkinyt tuota muististani?  En muista, mitä kirjeessä sanottiin. Miksi?? Kirje tuli Amerikasta. Haaveilin itsekin Amerikkaan pääsystä. Heimo Haitto oli hiljattain esillä jossain tv-sarjassa. Vahvisti muistiani. Heimo Haitto ei enää paistatellut maineen loistossa.

Halusin katsoa suomalaisen elokuvan viulun lahjakkaasta. Sitä en tiennyt, (tai muistanut) että kyseinen suomalainen Heimopoju oli voittanut suuren viulukilpainun. Totta vai tarua? Luultavasti totta! Muistavatkohan tai tiennevätkö suomalaisesta ihmelapsesta?

Takerrun sivujuonteeseen. Minäkin olisin halunnut olla. En vain ollut lahjakas. Heimo Haitto oli. Olen epämusikaalinen ja kerrassaan kykenemätön piirtämään.   Siis, en mitään. Kirjoittaminen on lähintä. Kun kirjoitan tajunnan virtaa, se ei ole kelvollista ilman uudelleen kirjoittamista. Onneksi sain purkaa turhautumistani toimittajien armollisuuteen, julkaisivat juttujani, joista monet pahastuivat. Olin liian rehellinen, luonteeni mukaan.

Pielaveden kansalaisopiston kirjoittamiseeni suhtautuivat väheksyen. Videopiirissä ynähtelivät. Kuinkas sattuikaan? Tuli UKKn satavuotisnäyttely Pielaveden Suojalaan. Presidentti Ahtisaaren juhlapuheen kuvaajaksi ottivat erkin!  Selvää on, että erkki pystyi siihen paremmin kuin kukaan muista. Materiaalia en nähnyt, tiedän tänäkin päivänä, etten häpeä tekemääni, hävenneekö Pielaveden videopiiri? 

Katselen vanhoja elokuvia. Mikä olisin? Olisin kuvaaja. Heimo Haiton elokuvassa näin heti kuvauksen laadun ylittävän ohjaajan taidon. Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa keskimäärin näen parhaana kuvauksen. Ellei ohjaaja sitä pilaa. Sama pätee Haitto elokuvan alkuosassa. Pikkupoikia opetetaan näyttelemään näyttelemistä. Ei yhtään positiivista. Pojista tehdään pellejä.  Ei semmoisella porukalla ollut kuvassa  nähtäviä  hiusluomuksia.

Kun Heimo Haitto soittaa,kuvassa näyttää, että se tapahtuu siinä hetkessä Lontoossa.  

   

Tänä päivänä

 Nukuin sikeästi. Heräsin jalkakipuun. Se on kiusallista. Nousen käppäilemään. Kipu hellittää melko pian veren kierto elpyy.                                                                                                                                                  Olen harvinaisen virkeä, lopun enteitäkö? Kuulo heikkenee. Oikealla kuulen kovin vähän. Kaihileikkauksen ansiosta näen melko hyvin. Näkökykyä arvostan, on tärkeämpi kuin kuulo. Ennen sarastusta pilvetön taivas näyttää todella siniseltä.

Koiviston dokumentista olen katsonut vain kaksi osaa, pitänee katsoa myöhemmin. Eilen oli viimeinen osa. Viettänyt loppuajan hoitokodissa. Elän nyt viimeisiä aikoja. Koivisto kuollessaan 93 v. Itselläni nyt 91 v. Huonontunut muisti on tosiasia. Koiviston muistan presidenttinä. Ahtisaaren muistin vasta nähtyäni dokumentissa. Vaikka kuvasin videolle puheensa UKKn satavuotis näyttelyssä?!  

Elämä

 Sattui lausahdus; - Kuolema on elävien ongelma. Onko elämä kuolevien (kuolevaisten) ongelma?

Sanna Marin

 Kuplat usein puhkeavat. UKK kupla  oli sitkeä. Kupla, nimeltä Sanna Marin pullistui uskomattoman nopeasti. Vanhana sosialidemokraattina kiinnostaa, miten pitkään pullistuu, ennen kuin poksahtaa? Sen jälkeen kun Paavo Väyrynen menetti mahtinsa, ei ollutkaan ketään yhtä räikeää omaa etuansa ajavaa. Ei ollut mahdollisuutta.

Vanhana sosialidemokraattina kirpaisee. Jos vaihteeksi kysyttäisi, mitä Sanna Marin tahtoo? Kaltaisena etanan tasolla olevana epäilen  Suomen valtion, Suomen kansan ja Suomen työläisen etujen jäävät unhoon Sanna Marinin tavoitteissa. Työväen puolueen edustaja?

Katsotaan. Demari organisaatio nosti valokeilaan ja jalustalle. Ihmettelen, jos kaikille ei ole vielä epäselvää. Luopuu kaikesta hyvän sään aikana, ennen kuin tuuli käy. Väistämättä tuuli käy ennemmin tai myöhemmin. Sanna Marin toimii oman etunsa mukaan hyvissä ajoin. sellaista sanotaan rintamakarkuruudeksi.  

Miksi Sanna Marin valittiin eduskuntaan? Tarvitseeko edes kysyä? Vastaan kuitenkin: siksi, että hurmasi. Hurmaaminen ei ole kiellettyä, ken sen taitaa. Kyseenalaistan kuitenkin sen, kun sitä käytetään valtakunnan vahingoksi.

Luikuri?

Tyhmä kysymys

 Kysymys pitkän iän salaisuudesta tuntuu turhalta. Miten siihen pystyy vastaamaan, jos se on salaisuus. Minulta sitä ei kukaan kysy. En tapaa ketään. Olenko minä pitkäikäinen? Mikä sen määrittää ja missä raja?

Mittarini lukema on 91. Voiko sanoa; korkea ikä? Ei sitä tarvitse selitellä. Jostain syystä vain en ole kuollut, vaikka lopetin sydämeen viittaavien lääkkeiden syönnin. En luullut, enkä arvannut eläväni näin vanhaksi, enkä sitä toivonut. Leikkauksen suunnittelija arveli ennusteeksi kymmenen, ehkä viisitoista vuotta. Laskeskelin, 66 + 15 = 81. Johan sitä on siinäkin. Huumori mielessä laskin kevään ensimmäisestä kukunnasta, jonka mukaan käki ennustaa. Lenkkeilin Lintharjulla. Käki kukahti seitsemän kertaa. Ynnäsin, 88. Niinkö pitkään vielä?  Eikö mitä! Vielä vaan pitää sinnitellä. Operaatiosta kulunut 25 vuotta. Se ylittää kaikki ennusteet. 

"Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä". Ihmiset tuonkin ovat keksineet. Minuun tuo sattui. Ajattelin omaa kohtaloani. En tajunnut mitä minun pitäisi kunnioittaa? Jouduin häpeämään syntyperääni, senkin takia jouduin kokemaan rasismia.   

Rasismi?

 Nyt se todistettiin Suomen Tasavallan hallituksen päätöksellä rasismin vastaisuus. Median ruudussa  poliitikko  toisensa jälkeen tonkii roskakasaa. Kuka on rasisti tai kuka ei ole, pysyy ikuisena vastaamattomana kysymyksenä. Politiikan areenalla väittelevät ja hurskastelevat, kuin uskonnon asioista: "Sinä olet rasisti." "Minä en ole rasisti." Sinun puolueesi on rasistinen." "Minun puolueeni ei ole rasistinen." Kukaan ei sano suoraan, käyttävät kielikuvallisia ilmaisuja. 

Persut ovat rasistisia. Siihen suuntaan väittivät muun suuntaiset poliitikot. Aikansa hoettuaan vahvistui uskonsa: Kaikki persut ovat rasisteja! Rasististen persujen kanssa ei voi elää. Persujen kanssa ei voi mennä hallitukseen. Sehän on jo "valtiopäivillä päätetty" että persukin saapi laulaa. 

Mitähän teeveessä? Onko tämä totta? Hallitus ja eduskunta pönöttää muka tärkeässä kokouksessa. ensimmäisestä kuulemistani sanoista kimpaannuin ja suljin toosan.

Keskustelevat rasismista. Aikoivat julkaista lausuman julki: "Emme ole rasisteja, emme suinkaan, emmekä ainakaan me, mutta nuo!"

Koko eduskunnan rasismi istunto on Tekopyhää hurskastelua. Tekee mieli kysyä: - Moniko hurskastelijoista on rasisti ja moniko ei? Joka tapauksessa uskovaiset heittävät ensimmäisen kiven ja hurskastelevat oikea oppisina.

Koko asian kanssa vouhottaminen on hukkaan heitettyä aikaa. Suomen valtion asiat ovat retuperällä. Johtuuko siitä, kun vaikuttaa siltä, ettei edusihmisiä kiinnosta ollenkaan talous, vai eivätkö ymmärrä?

Koko tämän vouhottamisen jälkeen on Suomessa saman verran rasismia, mitä oli ennen hulabaloota.      Herää epäilys: ettei vain vahingossa lisääntyisi. Olen huomaavinani pientä vihapuheen lisääntymistä.     

Kulttuuri

 En ole ajatellut kirjoittamistani kulttuuriksi. Sana, kulttuuri, kaikuu korvissani siksi arvokkaalta, ettei tekemiseni niin korkealle koskaan yllä. Kuitenkin olen havainnut lukemisen kuuluvan kulttuuriin. Onko noin? 

Kirjoittelen ahkerasti. Teokseni kohtaavat vihastumista ja suvaitsemista. Mukava tietää, että ne eivät ole aivan saman tekeviä. Uskonto kehottaa: -Ole kuuma, tai kylmä, älä ole penseä.      

Tekstieni ääreen on istahtanut lukijoita muutamia kymmeniä tuhansia kertoja. Lehtien jutut leviävät laajalle. Blogin lukijoita on vähemmän. Blogger tarjoutui tiiviinpään käytäntöön. Ujostelen, enkä alkanut. Pelkäsin debattia. Arvelin saavani vamman sielulleni. Ovat ne tallessa "pilvessä". Antaisivat niiden olla siellä. 

Martti Suosalo

 Näyttelijän telttateatterinsa esittelyssä pysäytti maininta lapsuusmuistoista. Lapsuusmuistoissani on äärimmäisen vähän hyvää. Enimmäkseen pelkkiä ikäviä kokemuksia. Savon kaupalla myymälänhoitajan vaimo Asta Mustonen antoi palan pannukakkua: "Saat lepuuttaa kättäsi kotiin mennessäsi." Tuntui äärimmäisen hyvältä. Samalla reissulla sattui. Hyvää olikin liian paljon minulle. Kivimäen kankaalla tupsahti äkkiä eteeni Loso Jätkä, Kalevi Lappalainen. Piteli isoa sojottavaa mulkkua kädellään. Yritti pakottaa minua imemään. Otteensa irtosi, kun pyöräytin päätäni. Iso koura puristi lujemmin. Painoi takaraivostani itseensä päin. Tilannetta en voinut ymmärtää, pelkäsin. Mutta en jähmettynyt, vaan vaistoni toimi. Pudotin nopeasi itseäni alaspäin, jätkän ote irtosi päästäni. Sukkulana olin hänen selkänsä takana, pakenin kuin henkeni hädässä. Vilkaisin taakseni. Jätkä pettyi: "PERHANA!"                                 Edellisen sattumuksen aikaan olin kuusivuotinen.

Tervarannan tuvassa pihan puoleisella seinustalla oli pitkä penkki. Istuin sillä penkillä. Oikealla puolellani istui Tervarannan Aukusti. Jalkojensa välissä hakkuri. Yksikorvainen pyöreä puuastia, jossa oli kymmenen senttiä paksu pohja. Hienonsi petkeleellä kessuja piippuaan varten.

Penkillä välissämme makasi lehti, Yhteishyvä, SOK;n lehti. Aukustilla oli oikeassa kädessään petkele. Vasemman etusormellaan osoitti lehdestä kirjaimia. Oliko Aukusti maailman paras opettaja? Tuskinpa sentään? Aukustilla vaikutti ystävällisyys. En muista kenenkään olleen minulle ystävällinen. Opin nopeasti lukemaan. Muutama vuosikymmen myöhemmin testattuna nopea lukija.

Seuraavassa muistikuvassani Aukusti oli mennyt. Istuin penkillä yksinäni. Kuin olisin katsellut itseäni ulkopuoleltani, näen istuvani penkillä. Jalat roikkuivat penkin reunalla. Hyvin lyhyet jalat. Katsoin vastapäisen seinän ikkunasta Ohemäen koulun suuntaan. Minulla oli hyvä mieli. Eikä se vielä riitä, olin onnellinen. Se hetki muistuu ainutkertaisena ja ainoana lapsuuden muistona.

 Eihän minun lapsuuteni ollut lapsuutta. Mitä lie?           

Taudit jylläävät

    Sitä tautia ihmettelin. Miksi minä sairastuin, mutta kukaan Ohemäen koulukkaista ei sairastunut. Sitä en osannut ottaa huomioon, että koulut alkoivat keväällä vasta sen jälkeen. Sota-aikana miehet toivat rintamalta tautien aiheuttajat. 

Vuosikymmenten jälkeen viisastuin. Jouni oli töissä Keiteleellä. Sairastui. Jostain syystä, ilmeisesti olivat muuttamassa, Jouni oli pari yötä meillä Petäjäjärvellä. Jouni oli kovin kipeä. Sanoivat, myyräkuume. Minähän sairastin tuommoisen taudin kahdeksan vuotisena. Sehän ei tullut ihmisistä, vaan myyrästä. Siihen aikaan sitä ei tunnistettu. Eipä silti, ei käyty lääkärissäkään. Korpelassa loppui joka kevät elukoilta ruoka. Tyhjästä ladosta keräilin joitakin heinän rippeitä paljain käsin. Tietysti myyräkuume oli liikkeellä ja olisi ollut ihme, jos se ei tarttunut. Tauti oli kova, kait loppukin lähellä. Nälkäkin vieraana. Kerjäsin äidiltä riisipuuroa. Äiti keitti ja toi teevadilla. Söin sen kaikki. Seuraavana päivänä saman laista annosta en jaksanut syödä kaikkea. Muista syömisistä en muista, jotain kai, koska vieläkin elän. 

Opettaja lähetti sanaa, pitää tulla kouluun. Jälkeen päin ajateltuna tuo vaikuttaa vitsiltä.  Korpelassa kävi joku, ennusti: "kuoloo poika, kun kynnen perät on mustana."

Meillä oli vaatimaton olo suhde Jounin sairauden aikaan. Suhteellista. Jouni nukkui kuitenkin sängyssä, tarvittavien petivaatteiden kera. Vuosikymmeniä aikaisemmin nukuin lattialla sairaana. Alla jotain ryysyä ja peittona jotain resua.

Ne puuroriisit saattoivat olla viimeiset sotia ennen Korpelassa.  

Asiakaspalvelu

 Tallella semmoinen työtodistus, jossa präntättynä: "Herra Jauhiainen omaa miellyttävän asiakaspalvelu taidon". Elettiin vuotta 1957. Nyt vastaava luku kirjoitetaan 2023. Ajan ratas pyörähtänyt ja mennessään jyrsinyt. Miellyttävyys kokenut inflaation.                                                                                                      Tuota todistusta en ole tarvinnut. Herra J arvioitu paskajätkäksi, töykeäksi.

Herra J saa harvoin miellyttävää, harvoin yleensä palvelua. Täällä Savon heimon parissa luulin olevani kaltaisteni joukossa. Vaikuttaa siltä, että nämä halveksivat Herra Jiitä. Kun ostoksen hinta pyörii tuhannen, tai kahden ecun suuruisena, voin äänen sävystäkin tulkita epäilyksen, etten pystyisi maksamaan. Raju aliarviointi ei tunnu hyvältä, enkä suostu nöyristelemään. - Kaikki maksetaan, mitä tilataan!     

Sateenkaari tamma, ehkä kuitenkin ori, tai kenties ruuna?

 Monisukupuolisuus meni yli, meni vouhottamiseksi. Uskonnot ei sitä tue. Poltetaanko Koraani, poltetaanko Raamattu? Tyhmiä kysymyksiä. Poltetaanko Erkki? Hyvin tyhmä kysymys. Erkin polttaminen ei saavuttaisi uutiskynnystä. Mitä tarkoittaa uskonnon vapaus? Onko islamisti valtioissa uskonnon vapaus? Vastaan: ei ole! Uutisten mukaan kivittävät kuoliaaksi naisia. Vanha kyynikko epäilee syyksi, kun ei suostunut arvohenkilön makuualustaksi. Halusi miehekseen rakastettunsa.

Vähäinen lukemiseni kohtasi määritelmät; oikeauskoinen tai vääräuskoinen. Kristinuskoisten määritelmässä törmäsin sanaan; "Paavinuskoiset"???!!! Termi tökkäsi silmiini jossain kirjoituksessa kolmikymmenvuotisesta sodasta. Silloin suomalaisetkin joutuivat ryöstämään Eurooppaa. Ruotsin eduksi.

Onko Suomessa uskonon vapaus? "Ehkä on, ehkä ei." Suurimmalla osalla suomalaisista on jossain määrin. Lähipiiri saattaa moniakin rajoittaa. Minulla on uskonnon vapaus. Tärkeintä on vapaus olla uskomatta. Vapaus olla uskomatta on itselleni arvokas. 

Keskenkasvuisena luin Raamatun kannesta kanteen. Ymmärrän, että kristittyjen Raamatussa ei ole Jeesusta, eikä jumalan pojan myyttiä. Israelilaisten Jumalalla ei ole jumalan poikaa. Ei neitseellistä syntymistä, ei ylösnousemusta, eikä iankaikkista elämää. Niinpä niin. Meitä petetään.

Olimme talvipäivänä Korpelan navetan takana. Mihinkään en pysty sitomaan ajan jaksoa, olinko viiden vai kuuden? Piirtelin jotain lumeen ja sanoin jotain Jumalasta.                                                                         - Ei Jumalaa ole olemassa, ei ole, isä sanoi. Isä sanoi, että ei ole. Sanonta on "imeväisten kuultua".    Matilaisen pölhöt pojatko? Heiltäkö paljastui totuus? Olen taipuvainen uskomaan, että ei kannata uskoa! Seuraavan kerran törmäsin samaan. Enhän muista kirjaa, enkä henkilöä. Kirjoittaja väitti olevansa Stalinin opiskelutoverinsa uskonnollisessa koulussa. Kertoo Stalinin sanoneen: "Tiedätkös, meitä petetään, ei jumalaa ole olemassa!"                                                                                                     Kirjoittaja ihailee "suurta viisautta, nerokasta oivallusta".  Saman totuuden, kuulin Matilaisen pojilta Korpelan navetan takana.

Naaraat, urokset ja muun sukupuoliset. Typerin kuulemani ehdotus sallisi lain perusteella jokaisen määritellä sukupuolensa ja rekisteröidä sen!? VOI ETTÄ! Luonto säätää ainoalla tavalla. Sukupuoletontakin lisääntymistä on. Kaikki luonnossa tähtää lisääntymiseen ja lajin säilymiseen. Tässä imeväisten joukossa on urokset ja naaraat. Siitä tuskin voi olla eri mieltä. 

Mediassa esitelty  "villivarsa",  joka ei ole ollenkaan villi, herättää ihmetystä, kun sillä ei ole minkään laisia "vehkeitä". Sehän olisi vetonaula Pride kulkueeseen. Vai eikö? 

Arvatkaapa uskoinko? Uutinen isoilla kirjaimilla: "Mies raskaana!"  Typerissä kommenteissa välähti mahdollisuus. Paskapuhetta, tietenkin. Sukupuolen korjaukset jätän omaan arvoonsa. Ei siitä tule kalua!

Varsasta tutkimalla löydetty "vikaa" ja pohtivat "operaatioita". Miksi! Miksi ei hyväksytä: muun sukupuolinen? Kuten "poikkeavista". Muun sukupuolinen on tyhmä määritelmä.

          

                      

         

Illan suussa

 Osaakin olla viehättävä ilta. Taivaalla on monen sinisen vivahteita. Aurinko siivilöityy ohuimman kerroksen läpi. Vanhantalon taustalla kauttaaltaan tumman sininen taivas. Olen henkisessä jumissa. Tuntuu kirjoittamisen kyky menneen. Löytyyköhän enää?

En odota maailman loppua. Syön ravitsevaa ruokaa. Keittoa kaapissa kolmeksi päiväksi. Ruoan laittoa aloittaessa vaikea muistaa kaikki tarvittavat. Kesken kaiken huomaa tarvitsevan sitä ja tätä. Yritän ennakoida. Menin kauppaan heti aamusta täydentämään varastoani. Syönnin jälkeen aloin kasaamisen. Porkkanoita, kaalia, perunoita, punaista sian lihaa, sipulia, inkivääriä, nokkosta, suolaakin. Täysinäisen kattilan päällystin kylkiviipaleilla. Pata uuniin odottamaan. huomenna yhdeksältä virta ja kaksisataa astetta. Yhdeltätoista virta pois.                                                                                                                             Ja Ei Kun Syömään! 

Maistuis varmaan sullekin?

Kraatterit

 Kiinnostavista ihmeistä on mediassa kerrottuna. En tiennyt Suvasvedessä olevan kaksi kraatteria. Ei haittaa, en tarvinnutkaan moista tietoa.

Kansakoulu aikanani tietämykseeni tuli tieto, että Lappajärvi on entinen tulivuori. Muistikuvani liittyy kouluun. En muista, tuliko tieto kirjasta, vai opettajalta. En ymmärtänyt. Mielestäni väite oli ristiriidassa opetettuihin. Jääkautta pohdin. Kuinka matalikolla voi olla vuori? Vuorihan on korkea. Ajankohta oli vv 1941 - 1942. Niinä vuosina koulun käyntini oli vaiheessa, jolloin tällaiset aiheet olivat esillä.

Ihmetyttää koko tulivuori juttu. Väärä päätelmä johtui, kun järven rannalta löytäneet kärventynyttä kiveä. Herää kysymys, miten laajalla harhakäsitys tulivuoresta oli? Maan tieteen tutkijat tuskin tuommoista keksivät. 

Keski-ikäinen rouva kauhisteli Maata kohti tulevaa planeettaa. Rouva koki sen ahdistavana. Jälleen aukaisin suuni väärässä paikassa: - Ei se ole planeetta. On asteroidi, eikä osu meihin. Ei pitäisi möläyttää. Rouva loukkaantui.   

Politiikan likapyykit

 Politiikan metkuja olen seuraillut suunnilleen 75 vuoden aikana. Vallankumoukselliset ja "Kekkosen konstit" ovat historiaa. Valtakunnallisia kahakoita kävivät jo silloinkin, kun perus-suomalaisista ei vielä nähty untakaan.

Johonkin pränttäsin ennustusta Petteri Orpon tulevaisuudesta. Arvelin koittavan ajan, jolloin Petterille saattaapi tulla orpo olo. Nyt koitti se aika. Suuri osa poliitikoista kampittaa Orpoa politiikan ja kateuden aseilla.

Oli helppo ennustaa tälle hallitukselle lyhyttä ikää. Paikallislehdessäkin moitittiin toimet verojen vähentämiseksi. Tyhmät kansalaiset äänestävät valtaan taloudesta ymmärtämättömiä edustajia. Sama se, oliko Paavo Lipponen, tai Sanna Marin; "sama kaiku on askelien," lupaavat kaikkea hyvää kansalle, vaikka varaa ei ole. Elintasomme kustannetaan valtion velalla, eikä sen vähentämistä kukaan kannata. Vanhana sosialidemokraattina hävettää. Vain yhdelle annan pisteet: Mauno Koivistolle. Demarit moittivat: "Koivisto on nuuka."

Koiviston aikaan oli valtion kassassa pennosia. Puolueet olivat sitä mieltä, että valtion kassassa ei saa makuuttaa rahoja, ne pitää jakaa hyvänä kansalle.

Esko aho ja Juha Sipilä ovat poliittisia ruumiita. Pärjäävät kuitenkin elämässä.

Likapyykkiä vatvoo eniten media. Tutkivat, onko lakanoissa tahroja?    

Naakat

 Naakka filmi odottaa valmistamista. Kaksi vuotta sitten värkkäilin. Saamattomuus vaivaa. Naakat virkistivät oloani. Viime kesänä eivät tulleet, vaikka talvellakin kävivät tarkastamassa paikkoja. Nyt keväällä näkyi kaksi paria arvatenkin omaksi katsomansa piipun päällä. Enemmänkin kävi katolla kisailijoita, näytti olevan kinaakin. Muut kaikki kuitenkin häipyivät, yksi pari selvästi valmistautui pesintään. Luultavasti tämä pari, ei ole se kahden vuoden takainen. Piippuun sukeltamisessa oli eroa.

Taloon tuli liikettä. Vaikutti siivoukselta. Ei näy vahtijaa piipun päässä. Joskus muutama käväisee, mutta pesintä häiriytyi. Talon väki kävi tekemässä tuhon. Ei näy ihmisiä, eikä naakkoja  vakituisina. Jonain päivänä ehkä saan aikaiseksi. Panen levylle. On se kuitenkin harvinaisena julkaisun väärti. 

Hiljaiseloa

  Leppoisa kesäilta. Tuulta ei näy lehvistössä. Hajanaiset pilvet sallivat auringon säteiden valaista. Viimeisiä aikoja vietän. Loppua en liikaa puntaroi, tulee aikanaan. 

Eniten kaipaan liikuntaa. Jää vähälle jalkojen heikentyessä. En voi käydä uimahallilla. Viime aikoina henkilökunta vaivautui. Haparoivin jaloin hiivin altaalle. Valvoja katsoi altaan luona koko lyhyen uintini ajan. Viime kerralla kävin vain saunassa. Väsyin.

Talossa on hyvä sauna. Kävin kokeilemassa. Kauhean kuuma. Saa kai säädettyä. En taida uskaltaa yksin mennä. Kaksi kerrosta petonirappuja tekee vaaramomentin. Pesen itseni suihkuhuoneessa. "Sauna on suomalaiselle tärkeä kaikissa elämän vaiheissa."  Lauseen luin jostakin vanhusartikkelista. Ei maha mittään.

Kirjoittaminen on henkireikä. Niinpä. Kun avaan koneen valkoisen alueen, eivät sormet suostu. Suljen koneen.     

Merkityksetön ihminen, merkityksetön elämä

Suomalaisessa tekstissä kirjoittava lainaa vieraskielistä lausetta. Olin ymmärtävinäni sisällön: "Silloin on ihminen (elämä) merkityksetön, kun on elossa, mutta ei elä."

Mielessäni hämärtyy ajankohta ja elämä päivämäärineen. Tänä aamuna olin muistavinani olevan kesäkuun kolmas päivä. Suunnittelin kotitaloustöitä. Ikkunaan näin vilahtavan Suomen lipun helman. Eihän tänään ole liputuspäivä?

Allakka kertoi olevan jo neljäs päivä. Määritelmä tullut Mannerheimin syntymäpäivän mukaan.

Olen tullut siihen ikään, että ajattelen sitä. Ajatukseni harhautuu. mieleeni tulee ensiksi kahdeksan... Mutta sehän onkin jo yhdeksän!

Sitten tyttäreni? Niinpä. En muistanut ja tuntuu uskomattomalta, kun Jaanakin  on kuudenkymmenen! Anteeksi antamaton virhe, en lähettänyt tervehdystä!?

Aamuisin herään jalkakipuun. Tänä aamuna lakkasi harvinaisen pian. Yksi lääke on käytössä. Tänä aamuna muistin. Todennäköisesti se unohtuu useinkin. 

Päivällä lämmitän ruokani. Suonen veto pysyy poissa tableteilla. Vatsa kestää paremmin, kun otan ruoan yhteydessä. Muistan vieläkin selvästi ottaneeni purkista mangnesiumia ja monivitaa. Kun jo tiskailin, juolahti mieleeni, etten ottanut pillereitä. Unohdinko ne pöydän reunalle? Ei niitä minkään pöydän reunalta löytynyt. Purkista ottamisen muistan vieläkin, mutta en muistanut, enkä muista niitä syöneeni.    

 

Yhtenä aamuna oli sanoin kuvaamattoman paha olo. Misään ei tuntunut kipua. Mietin, tältäköhän tuntuu kun kuolema on tulossa? Minä kyllä ounastelen noutajan tulevan huomaamatta. Sydän vain lopettaa  sykkimisensä ja tulee hiljaisuus.

Jotain ylimääräistä häikkää on ollut kevään tuloon asti. Korkeita verenpaineita ja syke yli sadan.  Syke normalisoitunut: 49 - 57. 

Jatkoa, hallitus

 Joku vitsaili; oikeistohallitusta pukkaa. Kunhan edes jonkin laista pukkaisi. Olen pessimisti. Perus-suomalaisten puheet eivät lupaa sovintoa. Ovat nimenneet sellaisia maahan muuttaviksi tulijoita, joita ei missään tapauksessa saa hyväksyä. Nimenneet juuri sellaisia, joita töihin kaivataan. Siksi kun ne ovat matalapalkka aloja. Ei Suomi ole sellainen hunajalaakso, että tänne saadaan vain huippuyksilöitä. Petteri vaikuttaa näpertelijältä.

HALLITUS

Heillä on aikomus värkätä Suomeen hallitus. Mielestäni Sanna Marin pakoilee vastuuta. Taitava taktikko. Petteri Orpo myhäilee tyytyväisen hymyä. Lainaan Urkkia: "Mitä Kokoomus aikoo valivoitollaan tehdä?" Kekkonen kysyi aikanaan samaa demareilta.

Elääkö orpo Petteri tätä päivää? Populisti hänkin. Lupailee verojen helpotusta vastoin taloudellisia lain alaisuuksia. "Meidän jälkeemme vedenpaisumus." Kuka lie noin sanonut? Ainakin poliitikot toimivat sen suuntaisesti.

Olen vanha kyynikko ja pessimisti. Ei hyvältä näytä. Ehdokas toisensa jälkeen uhoaa: "Hallitus ei saa toimia niin, hallitus ei saa toimia näin." Jos hallitus aikoisi korjata Suomen talouden tilaa, se on kohta entinen hallitus. Esimerkkeinä Esko Aho ja Juha sipilä, poliittiset ruumiit.

Kykeneekö Petteri Orpo kääntämään tarpeeksi kantoja kaskesta hallituksen halmeesta? Pelkään pahoin, hallituksesta tuskin tulee pitkäikäinen. En minä tiedä, ennustella voin.   

   

Lehdet ja lukeminen

 Karjataloutta luin jo ennen lukemaan oppimista

 Karjatalous tuli Korpelaan Pekka Rytkösen nimellä. Porvarillisen osuustoimintalehden kustansi Säviän Osuusmeijeri. Sinne toimitettiin kermaa. Kerma separoitiin "maitokoneella", käsin veivattavalla. Leväsen Kalle, Kalle Partanen kuljetti hevospelillä Ristisen suunnan reitiltä.

 Yhteishyvässä oli sarjakuvia. Tulee mieleeni Sattuman Ville. Makasin mahallani lattialla. Lehden levitin lattialle eteeni ja ääneen tulkitsin Villelle sattuvia. Siinä sarjakuvassa ei ollut tekstiä, Mutta osasin "lukea". Paavo Rytkönen kävi joskus. Kerran tuumasi: "- Aena, kun minä kään, poeka lukkoo Sattuman Villee. Antti puuhaara kiehtoi erityisesti. Orpopoika jätetty kapaloituna puun haaraan. Löytäjät kasvattivat.

Työväen osuuskaupan lehti: Kuluttajain Lehti, kansan suussa: Kuluttaja. Käänsin aina takapuolen: Pekka Puupää. Ovela kaverinsa, Pätkä. Luin mielenkiinnolla nuorille tarjotun: Tarinakerho. En kirjoittanut. Ympärilläni ei ollut aiheita kirjoittamiseen. Olin tyhmä. (olen kai vieläkin?)

Osuustoimintalehtien jälkeen tuli ohjelmaan Raamattu. Raamattua ei moni lukenut. Sitä varten oli selittäjät. Ohjasivat lukemaan haluamansa kohdat. En kuunnellut "viisaita", luin joka sanan. Paljon en muista, enkä hyvin ymmärtänytkään, havaitsin selittäjien valehtelevan. 

Raamattu ei tunne Jumalan Poikaa. Siitä kertoo Uusi Testamentti. Uusi Testamentti ei ole Raamattua. Juutalaisilla ei ole Jumalan Poikaa. Joulun aikaan lukevat Isosta Kirjasta neitsyt Mariasta ja Jeesuksesta kuin lukisivat Raamattua. Johanneksen Evankeliumi ei ole Raamattua.

Olimme Korpelan navetan takana. Matilaisen Erkki ja Ville. Puhuin Jumalasta. Matilaisen Erkki sanoi: "- Ei Jumalaa ole olemassa, isä sanoi, että ei ole. Lapsen mieliselle lapselle se oli kova totuus.    Siitä kai alkoi "uskomaton" elämäni. Isoäiti Akaatan usko ei horjunut. Ainaisen puutteen keskellä vakuutti toistuvasti: "kyllä Jumala vielä meillekin siunoo". Ei siunannut Jaakobillekaan vaikka Raamatussa niin väitetään. Raamattu selittää, miten Jaakob jalosti karjaa, sai karjan tuottamaan toivomansa kaltaisia vasikoita, jotka sai liittää omaan karjaansa. Karjan jalostukseen perehdyin lukemalla Karjatalous-lehdestä.

Seitsemän vuotta Raakelin tähden. Päässä laskemalla varmistuin, että seitsemässä vuodessa jalostus ennättää tuottaa tavoitteen. Television dokumentissa ison karjan emäntä tutkinut tieteellisesti. Halusi tuottaa maitoa, mikä ei olisi haitallista ihmisen suolistolle. Kertoi tarvitsevansa kuusi vuotta. Siitä tuli välittömästi mieleeni Raamatun kertomus Jaakobin karjan jalostuksesta. Seitsemän vuotta Raakelin tähden.                      

              

Yhteishyvä

Se on lehti. Tällä hetkellä median huomion kohteena. Jakelukanava muuttuu ja digi pukkaa päälle. Varhaisimpiin muistoihini liittyy Yhteishyvä ja Tervaranta.

Niinkö kauan olen tarponut täällä murheen laaksossa? Rokotettiin Tarvarannan tuvassa. Pikkuiset olivat penkillä istuvien äitien sylissä. Minä kävelin lattialla. Keskellä tupaa oli pöytä. Menin pöydän luo. Pöydällä oli suippo kukkavaasi, läpinäkyvää lasia. Vaasissa oli vähän vettä (vedeksi sitä luulin) ja pitkä virkkuukoukku. Valkeamekkoinen täti piteli kättäni, otti virkkuukoukun, toi sitä lähelle kättäni - siinä kohtaa katoaa muistini. Äidin kertoman mukaan olin sanonut: - Täti pisti.

Tarkastuspäivänä paistoi aurinko. Tapahtui saunan takana rinteellä nurmikolla.        Edessäni nainen kääri lapsen hihaa. Näkyi rupinen käsivarsi, lapsi itki. Olin muita isompi, en itkenyt. Oli kesä, siitä päätellen oli vuosi 1934, minä täyttänyt huhtikuussa kaksi vuotta. Olin suunnilleen Tervarannan pöydän korkuinen.

Istuin Tervarannassa tuvan penkillä. Aukustin ja minun välissä penkillä oli lehti: Yhteishyvä. Aukustin toisella puolella lattialla hakkurissa Aukusti petkeleellä hakkasi kessuja polttaakseen piipussaan. Vasemmalla kädellään osoitti minulle lehdestä kirjaimia. Kirjainten opetuksesta muistan vain toisen. Pienen niemen Heikki kävi. Vein hänelle lehden, pyysin sanomaan kirjaimia.                                    Tervarantaan liittyy muistikuva. Aukustin opetuksen jälkeen istuin Tervarannan tuvassa penkillä. Muita ei näkynyt. Katselin tyhjää tupaa. Tunsin erittäin hyvää  mieltä. Olin ehkä onnellinen. Ei minulla ollut lapsuutta. Ankarassa elämäni aamun koitossa tuo oli ainut kerta hyvän mielen kokema. Mieli tekisi arvoida iäksi kolme vuotta. Penkillä istuessani jalat roikkuivat enintään puolivälissä lattiaan. Missään tapauksessa en ollut viittä vuotta, siihen nivoutuu toisenlaisia muistikuvia.

Aukustin opetus kantoi hedelmää. Opin lukemaan viiden vanhana. Tarkka ajankohtaa kertova tapahtuma on hämärän peitossa. Se viittaisi torjuntaan. Oli niinä aikoina vaikeina koettuja tapahtumia, jotka eivät muistiin tarttuneet. Muistan vain, että kuusi vuotisena osasin lukea sujuvasti. Julkaisen tämän. jatkan  toiste.                                                                         

Pääministerien piina

Jyrki Katainen kertoi: "- Joskus lihatiskillä saatoin ajatella: haluaako tuo ihminen minulle jotain pahaa? Tuosta tulikin mieleeni.

Iltahämärissä olin sillä hetkellä ainoa asiakas marketin kassalla. Seuraava asiakas oli Jyrki Katainen pikkupojan kanssa. Julkisuudesta tiesin hänen tulleen juuri asioilta ulkomailta. Harvinainen hetki pikkupojalle päästä kuormitetun isän mukaan. Muistan siksi, kun Katainen vilkaisi minua jotenkin merkittävästi. Kuin tuntisi. - Eihän hän ole nähnyt minua "elävissä kuvissakaan", emmekä koskaan ennen satuttu näin lähekkäin. Televisiossa sanomansa tuli välittömästi mieleeni vilauksen kestävä kohtaaminen.

Ensimmäiseksi kiinnitin huomion onnelliseen pikkupoikaan. Siksi kun itse en saanut koskaan sellaista kokea. 

Jos näytin pelottavalta, saattoi johtua elämän rasituksien kasvoille jättämän jäljen.  En ole vähääkään väkivaltainen. Politiikka saattaa innostaa. Sitähän ei poliitikot tiedä.                                                                                      

Horjuva terveys

 En kaatunut, enkä muutenkaan ruhjonut itseäni. Oli syy mennä terveyskeskukseen. Tuli Kuopion reissu. Vieläkin on jalassa sairaalan alushousut. Omani olivat litimärät kusesta.

Nivaska paperia. Lääkkeitä, reseptejä ja lisätutkimuksia.

Henkilökunta oli kovin vaisua.

Poislähdön aikaan eivät tuoneet ruokaa sängyn luo. Sai mennä syömään aulaan. Siinä pöydällä oli Savon Sanomia. Vaikka ei ollut silmälaseja näin vähän lukea. Lehden osoitelapussa oli: "Syöpäosasto", mitä ihmettä? eihän minussa ole!

  

"Miten hämmästyttävän vähällä järjellä maailmaa johdetaan?

Kysymys pulpahtaa mieleen, kuullessani mediasta tulevasta kellon viisareiden säätämisestä. Yhäkö siitä jauhetaan paskaa? Alun pitäen koko kellojen rukkaaminen oli vailla järkeä. Vuorokauteen ei voi lisätä enempää tunteja. Mahtuu vain kaksikymmentäneljä! Asian selvitti karjatilan isäntä ovelasti: "Noussaan viijjeltä ja ollaan nousevammo neljältä! Koulujen alkamisajankohtaa ehdottivat siirrettävän tuntia myöhämmiksi, kun oppilaat ovat väsyneitä? Erkki piruili: - Kun siirretään koulun alkamista, siirtävät sängystä valumistaan saman verran, nukkuvat pitenpään!        

Jonkun kääpiövaltijon pikkudiktaattori ylpeili saavutuksellaan. Heillä on ihan oma aikavyöhyke, poikkeaa muista puoli tuntia!!!

Väittely siitä, kumpi on oikeampi, kesäaika, vai talviaika? Tyhmää pähkäilyä. Luin jo kahdeksankymmentä vuotta sitten allakasta: "Kun aurinko on meridiaanissa..." Siinä on oikea aika, perustuu auringon asemaan maasta katsoen. Miksi tuon muistan? Siksi kun sana meridiaani oli tuntematon sanavarastossani, en ymmärtänyt. 

Typeryys kukoistaa, huomenna on jälleen kellon viisareiden säätelemisen aika!?                                                                                                                

Ihmisen pahuus

  Eino Leino runoilee: "Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista." Pahoja ihmisiä tunnetaan nimeltä. Heitä löytää perheväkivallasta. Löytää rikollisista. Mistä kummasta johtunee, kun pahoja yksilöitä pesiytyy kansojen johdossa. Näennäisen demokraattisestikin valituissa.  

Kertoman mukaan Jeesus julisti rauhan sanomaa. Veriuhrinsa meni hukkaan, ei se pelasta kristittyjä maalliselta väkivallalta. Ei pelasta lapsia kuolemasta murhaajien käsien kautta. Sodissa kärsivät eniten äidit ja syyttömät lapset.

"Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi." Ulkomuistista kirjoitin Raamatun luomiskertomuksesta. Iskelmänikkari laulaa: "Nukkuuko Jumala, vai jatkaa luomistaan?" Perustavalaatuinen kysymys. Ihminen on melkoisen epäonnistunut luomus.

Jeesuksen seuraajat eivät noudata oppi-isänsä opetuksia. Kaikkein eniten harjoittivat väkivaltaa, kiduttivat järkyttävillä tavoilla. Tappoivat omalla oikeudellaan kymmeniä miljoonia syyttömiä ihmisiä. Nämä "rauhanliikkeet" ovat kristityt ja kommunistit.                       

"Jumalan sotilaat." Tuttu määritelmä. Melko monet armeijat lienee nimittänyt omia sotilaitaan noin juhlallisesti. Toisessa maailman sodassa moni armeija soti vastakkaisilla puolilla, sekä joskus samalla puolella. Muuttuiko puolta vaihtaessa Jumalan valtuutus? Totta kai armeijat kysyivät valtuutusta.        Putinin rosvojoukot mellastavat Ukrainassa. Järjetön sota. Onko Putinilla Jumalan valtuutus? Tiettävästi on Venäjän ortodoksi kirkon ja piispan valtuutus.                    

Tartuin uudelleen Golda Meirin kirjaan Elämäni. Huikea, uskomaton tarina. Pieni porukka. Piti selviytyä lukuisista sodista voitollisesti. Tätäkään kirjaa en ole lukenut aikaisemmin kokonaan. Juutalaisilla oli Jumala ja usko Luvattuun Maahan. Arabit olivat, lienevät edelleen, eri mieltä. Menee yli minun ymmärrykseni.

Ukrainan sotaa ei voi sanoa Jumalan sodaksi. Selvästi Venäjän sota ja Putin on nykyajan Tsaari, Venäjän maan keisari. Vallan sokaisema. Ennustajan lahjani ei kerro mitä tuleman pitää?

Olen hyvin surullinen. Säilyykö Suomi myrskyn tuholta?        

                                    

Semmoista elämää

 Tänä aamuna katsoin kalenteriin. Helmikuun kuudes, maanantai v 2023. Tiia, Terhi ja Teija viettävät nimipäiviään. Myöskin mainitaan arvopäivä, saamelaisten kansallispäivä. Savolaisten kansallispäivää ei mainita koskaan, eikä missään. Ei ansaitsekaan. Syrjintää olen havainnut. "- Ei ole synti olla savolainen, se vaan on niin suuri häpeä!" 

Heräsin savolaisena savolaiseen aamuun. Siinä neljän  viiden kieppeillä. Varhaisena ajankohtana tunsin itseni uskomattoman virkeäksi. Ei ripaustakaan väsymystä. Nousin ripeästi puuronkeittoon. Puuro sisälsi kauraryyniä, kokojyvä riisijauhoa ja lautaselle soppaa ja loraus vispikermaa. Tiedän tuon terveelliseksi, sanokoot ravintoterapeutit mitä tahansa.

Menneellä viikolla oli eri eväät. Uni katkesi jalkakipuun. Kipu oli pientä sen rinnalla, mikä tuntui muuten. Kertakaikkisen huono olo. Semmoiseltako tuntuu kuoleman tuleminen? Tunsin ahdistusta. Paniikissa menin konjakin ostoon.

Eihän tuossa sinänsä mitään, mutta Isra tuli koneen takia, enkä minä ollut tolkussani. Lojuin puoli tajuttomana. Isra pani netin kuntoon ja meni menojaan. Minua vähän hävettää ja harmittaa.

Viinan kirot? Monia vuosia olen lukenut Sydän lehteä. Joku kirjoittaa; - "todella paha tunne sydämessä, konjakki auttoi." Saman olen kokenut. Sinäkin aamuna, kun Isra tuli tokkuraisen luo. Opettivat, että viina on s yntiä. On sanottu: "Viina on viisasten juoma." En tiedä. Minä tavoitan helpotusta ahdistukseen. Löydän myös hyvän olon tunnetta. Äärimmäistä hyvän olon tunnetta. 

Todellista hyvän  olon tunnetta sain kokea lapsuudessani vain kerran, että se jäi mieleeni. Istuin Tervarannan tuvan penkillä. Vieressäni Tervarannan Aukusti hakkasi hakkurissa kessuja piippuunsa. Penkillä välissämme oli lehti Yhteishyvä. Aukusti näytti sormellaan lehdestä kirjaimia. Mitä arvelevat kasvatusoppineet Aukustin metodista? Opin lukemaan helposti ja varhain. 

Muistikuvani kertoo; istun penkillä jalat roikkuen. Tervarannan tuvassa ei ole ketään muita, katson peräseinän ikkunaan, minulla on erittäin hyvä olla

  Sen verran lapsuutta. 

Yhdeksän vuosikymmenen pituiselta taipaleeltani jäänyt harvoja hyvän tunnen hetkiä.      

Microsoft vai Venäjä?

 Ehkä ei kumpikaan, ehkä vain Erkki ja Erkin kone? Ei vain oikein toimi.

Pitkään on kiusannut sateenkaaren sukupuoliset. Ei riitä vaatimus kirkossa vihkimiseen. Menee avaruuden verran yli kaljuni, kun riittää oma ilmoitus, sukupuolesta ja sen muuttamisesta.

Uskonnot ja sateenkaariset tekevät tyhjäksi luonnon järjestyksen. Kuluneella viikolla luin kirjailijan omaelämäkertaa. Sanoo sateenkaarisista; "eivät voi lisääntyä." Tunsin naisen, jonka mies oli homo. Heillä oli poika. Ero tuli kun asian laita selvisi. Sateenkaarisilla voi olla munasarja sekä siittiöt sukupuolensa mukaan, niin kuin luonto on luonut.

En ole kirjanoppinut, enkä tiedä syitä, eikä minun tarvitsekaan, mutta kun ajattelen itseäni. Jos huomenna ilmoittaisin olevani nainen, ei minulta häviä vehkeet. Häviäminen ei haittaisi, ne ovat jo virattomat.

Julmaa ja epäinhimillistä on väkivaltainen kohtelu, jota on joissain "uskovaisissa" valtioissa. 

            

Terveys

 Verenpainetta seuraan jatkuvasti. Joskus kuluu pitempi aika mittausten välillä. Jokin, en muista tarkalleen, mikä, sai minut mittamaan, ehkä pieni aavistus. Panen numerot, poikkeukselliset, näkyviin.

                                          150   100   94 

                                          146   102   96

Sys on suunnilleen vanhuusiälläni tavanmukainen. Dia on jatkuvasti jotain 75, nyt se oli100. Pulssi on tavattoman korkea, 96. Melkein sata! Ei kuitenkaan tunnu pahalta. Tulee mieleen yli kymmenen vuoden takainen. Ensimmäisessä kontrollissa lääkäri Sinikka Kuusisto kiinnitti huomion sykkeeseen 44. Kysyi urheilusta. Vuosien kuluttua sanoi: Vielä on urheilijan sydän, syke 49. Monissa mittauksissa vähän yli 50.  Valtimolta sormella tunnustellen tuntuu melkoista vaihtelua.   Kuulostellaan.  

Taantuminen

 Eipä sitä enää hyökätä eteen päin. Hidastuu. Tv-näytelmässä ikänainen loukkaantuneena kivahti: "En ole pöpi, enkä kuuro!" Minä olen paljon kumpaakin. Nukkuminen sotkeentuu. Viime yö kului suunnilleen näin. Uni ei tullut vielä puolen yön jälkeen. Nousin lukemaan Marlene Diedrichiä. Varsinainen yö kului siinä. Neljän aikaan panin kirjan sivuun. Nukahdin suunnilleen puoli yhdeksään. Puuro ja ruokailu. Jälleen Marlene. Päivällä nukuttamisen torjuin. Vitkutan tänä iltana pitkään. Ehkä sitten nukuttaa. 

Viisaat kuulemma pystyvät nollaamaan. Minun ajatukseni takertuvat johonkin. Ajatuskuviot laukkaavat taukoamatta. Kaikkea turhaa. Kokeilen hengittämistä, mutta sekin pian tyrehtyy uusien ajatuskuvioiden tieltä.  Kun jalat olivat kunnossa, tehokas lenkkeily vaikutti. Kuvaruutujen sininen välke haittaa joidenkin mielestä. Olen taipuva uskomaan siihen. Tämä on kuitenkin henkireikä. Olen ujo introvertti, enkä helposti liity seuraan. Maanantaina näyttää olevan sydän ja diabetes kerho, saisinko aikaiseksi vilkaista. Oireita. Miten lähellä on pöpilä?

Naakkafilmiin värkkäsin selostusta. Ehkä joku suostuu lukemaan. On kelvannut oma lukemiseni. Ääni vain huononee ja surkea hammasproteesi haittaa.

 Sähköajoneuvonkin taisin ostaa suotta. Odotan kuitenkin kesää, kun on valoisaa ja väylät paljaina. En aavistanut, miten hankala on käsitellä ohjausta kipeällä oikealla kädellä. Polkupyöränkin lopetin. Huono tasapaino ja kädet vatkasivat.

Poski- ja otsaonteloiden vaiva tuntuu loppuneen. Lienee aika proteesiremonttiin.  

Jaksamista

Takkuista. Olen tuumaillut ja sanonut ääneenkin: -Olisi kohtalaista, jos pää ja jalat pysyisivät toimintakuntoisena mahdollisimman pitkään. Kohtalo määrää toisin. Jalat ovat velliä ja pää kuin "Haminan kaupunki".  Ja olen vasta yhdeksänkymmenen. Sanovat: "Ikä on vain numero!" Se on vain huumoria. 

Hain postista paketin. Kevyt paketti oli liian painava. Eihän se ollut painava kokoonsa nähden. Lepäsin välillä Olavi Leskisen kadun talon rappusilla. Siitä oli vaikea nousta seisaalleen. Aseman tunneli ja hissit antoivat vähän lepohetkeä, että jaksoin jotenkin kotiin.  

Repeloin paketin. Paljastui siistin näköinen laite. Tunnistin kuvan mukaiseksi. Ensimmäinen havainto; yksi pultti puuttui. Tallella oleva pultti oli erikoispultti, päässä matala kumipehmuste, saman tapainen kuin kynän tylsässä päässä, huomattavasti kiinteämpi. Istuinta vasten. Rupesin sommittelemaan. Tylsä pääni havainnoi: Eihän tämä käy. ? Ei mitenkään! Kääntelin laitetta uudelleen ja uudelleen. Ei hyvä. Kokeilin ruuveja; mitenkähän näiden pitää olla? Pitääkö palauttaa?      

Tuli selvästi ilmi pääni huono kunto. Aivot toimivat pätkittäin kuten eräällä humoristilla. Sellaistakin tuumailin; pitääkö pöytään rustata lisäainetta? Äkkiä selvisi. Ei tarvinnut. Olin jotenkin sokea siihen asti. Näin selvästi ruuvien asennot ja laitteen asennon. Asettelin laitteen paikoilleen, säätelin ruuvit. Puuttuva ruuvi? Kuinka ollakaan, romuistani löytyi vain yksi pieni pultti, sopivan pituinen, sopivalla kierteellä, kuusikantainen ilman pehmustetta. Se sai kelvata. Pöytää piti vetää seinästä irti. Huteran oloinen, pitänee pöytä kiinnittää. Laite on yllättävän tukeva.

Kesti kauan, kaksi tuntia! Tekevä ei ihan kahdessa minuutissa olisi tehnyt, ehkä kahdessatoista.

    

                       

Hyvinvointi?

 Elääkö Krista Kiuru unessa? Puheensa vaikuttaa siltä: "Meidän pitää estää taudin uusi aalto." Luulisi hänen seuranneen median uutisia. Ei pystynyt estämään koronaa Thrump. Ei estänyt Putin. Ei estänyt Kiinan hallitus, eikä kukaan muukaan. Ei loitsu, eikä rukous. Miten siihen pystyy Suomi?

Kirjoituksissani kritisoin "sotesoppaa". Poliitikkojen suurin harha oli väite kustannuksien väheneminen. Kustannukset lisääntyvät! Senhän tiesi jo erkkikin. Se on "luonnonlaki." Systeemi on vasta aluillaan, kun jo vaaditaan lisää rahaa? Kokoomus, tavoitteilleen uskollisena ajaa verojen alennusta!?  Petteri Orpo uinailee syvän unen harhassa. 

Yrittävät todistella: "Vähemmän on enemmän?" Kaikesta verojen alentamisesta huolimatta valtion velka lisääntyy ja siitä poliitikko Orpo syyttää hallitusta. Syy on enemmän kuin yhden hallituksen. Vastuutonta politiikkaa jatkui kymmeniä vuosia. Jos typerien poliitikkojen ajatuksessa olisi totta edes "sinapin siemenen vertaa", silloin verojen keräämisen voisi lopettaa. 

Poliittiset vallan pitäjät ovat niin syvässä horroksessa, etteivät pysty heräämään. Uskallustakin puuttuu.

Vanhana sosialidemokraattina harmittelen, kun puolueessa ei kohoa talousihmisiä. Nykyinen pääministeri keskittyy hurmauspuoleen ja tuijottaa kannatuslukuja. Ovatko kannatusluvut tärkeitä? Miksi niitä vatvotaan yhtä mittaa? Erkkikin tietää, hallituksessa laihtuu, oppositiossa lihoo. Ei siihen tarvitse tuhlata turhaan kenenkään aikaa eikä tarvitse esittää paskan tärkeää.