Televisiossa tykkäävät näyttää kummajaisia ja tyhjänpuhujia. Haastattelivat yhtä työtöntä ilmestystä. Miekkonen harmittelee, kun hänen ulkonäkönsä estää töihin pääsyn. Ei mikään ihme; leuka täynnä muttereita ja korvanlehti "laajennettu" kuten eräillä Afrikan heimon naisilla. Ei kerro hyvää ulkonäkö, eikä puheensa. Ei hänelle kelpaa mikä tahansa työ, sen pitää olla viihdyttävää. Kysyttäessä mihin työhön hän saattaisi suostua, Ensimmäiseksi möläytti: --- myyntipäällikkö! Tuo sais kernaasti mennä ulkomaille, josta Suuri Päällikkö pelotteli.
Kun meidän ikäluokka oli miehuusiässä, syyttivät meidän olevan tulppana nuorien edessä. Meidän ajoista nuoret laiskistuivat. Kukaan ei ole tulppana ulkomaalaisille marjanpoimijoille, eikä muillekaan työntekijöille. Suomalaisia mansikkatyttöjä näkee vain patsaana torin laidalla. Minusta ei maksettu lapsilisää. Äidillä oli kaksi minua nuorempaa sisarusta: Äiti sai sosiaaliturvaa kymmenen kiloa ruisjauhoja kuukausittain. "Myyntipäälliköt" kuolisivat ruisjauhopussin viereen. Jonnii verran risoo katsoa vetelyksiä teeveessä. Toimittajille luulisi olevan asiallisempiakin aiheita.
He sanovat: --- Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ennen rakennettiin joukolla Suomea, tehtiin hanttihommia ja paskaduunia, sekä ammattihommia.
torstai 7. kesäkuuta 2012
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Levoton maailma
Tuoreet uutiset kertoivat lentokentän kaappauksesta Libyassa. Sotiminen jatkuu.
Joukkojen saapuessa Bagdatiin julisti USA:n presidentti: --- Olemme saavuttaneet päämäärän. Sitä ei uskonut erkkikään: --- Nythän se vasta alkaa! Vuodet kuluivat, miehitys jatkui, joitakin sotilaita kuoli, monet menettivät järkensä ja presidentit vaihtuivat. Irakin operaatio tuntui jatkuvan loputtomiin.
Valtioon on vaikea saada järjestynyttä hallintaa niin kauan kun aseellisia ryhmiä toimii monessa maan kolkassa. Niitä tuntuu esiintyvän levottomilla alueilla ympäri maailmaa.
Vaikea kuvitella kantautuvien tietojen perusteella, että Afganistaniin syntyy vakaata tilaa. Miehitysjoukot vaikuttavat alueilla osassa maata. "Kapinallisille" jää runsaasti tilaa, eikä maan joka kolkkaa pysty kukaan valvomaan, ennen kuin maassa on vahva hallitus ja hallitsemisen välineet. Siihen on mahdollisuus vain maan omilla kansalaisilla. Apua kyllä saavat. Milloin se tapahtuu??
Syyriassa riehuu sisällissota. YK:n hampaattomuus näkyy. Mitä virkaa YK:lla on? Annanit ja kumppanit saavat kiertää maailmalla turhaan. Päätöslauselmat jäävät ontoiksi sanoiksi. Mainitaan Naton rooli! Nato on USA, muut rähmivät apupoikina. YK:n tarkkailijat tarkkailevat turhaan. Rauhaa ei voi turvata siellä missä sotaa käydään. Kaikkialla riittää ongelmia, isompia ja pienempiä. Taloudet romahtavat, pommit räjähtelevät ja veri virtaa. Naisia raiskataan, lapsia tapetaaan. Jumalan valvovan silmän alla.
Monissa maissa armeija kurittaa kansalaisiaan, mutta rikollisjengit saavat riehua jatkuvasti. Sitä ihmettelen, ettei joukkioita saada kuriin, tai eliminoitua. "Sivistysvaltiot" eivät käytä väkivaltaa. sanovat. --- Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Ei lempeyskään lopeta sitä. Kun seurataan sivusta ystävällisellä katseella, rosvot palkitsevat sen omalla tavallaan.
Puolivahingossa katsoin osan dokumenttia Elsa-leijonasta. Siinäkin mainittiin Somali-rosvot. Niistä ajoista Somalien rosvous saavutti korkeamman asteen, eikä heille mahdeta mitään, vai eikö haluta?
Kiini saatujen rosvojen päätä silitetään, päästetään menemään, jatkamaan hommiaan. Jonkin verran rauhoittuisi, jos raakasti ammutaan rosvot veneineen meren hautaamiksi. Eihän niin saa tehdä! Miksi rosvot saavat? Miksi Nato saa pommittaa viattomiakin. Onko rosvon henki arvokkaampi, kuin pommituksen uhrien? Laillistako pommittaminen? Mitä pommittamisella saadaan? Ainakin vihamielisyyttä lännen sivistyneitä kohtaan.
Joukkojen saapuessa Bagdatiin julisti USA:n presidentti: --- Olemme saavuttaneet päämäärän. Sitä ei uskonut erkkikään: --- Nythän se vasta alkaa! Vuodet kuluivat, miehitys jatkui, joitakin sotilaita kuoli, monet menettivät järkensä ja presidentit vaihtuivat. Irakin operaatio tuntui jatkuvan loputtomiin.
Valtioon on vaikea saada järjestynyttä hallintaa niin kauan kun aseellisia ryhmiä toimii monessa maan kolkassa. Niitä tuntuu esiintyvän levottomilla alueilla ympäri maailmaa.
Vaikea kuvitella kantautuvien tietojen perusteella, että Afganistaniin syntyy vakaata tilaa. Miehitysjoukot vaikuttavat alueilla osassa maata. "Kapinallisille" jää runsaasti tilaa, eikä maan joka kolkkaa pysty kukaan valvomaan, ennen kuin maassa on vahva hallitus ja hallitsemisen välineet. Siihen on mahdollisuus vain maan omilla kansalaisilla. Apua kyllä saavat. Milloin se tapahtuu??
Syyriassa riehuu sisällissota. YK:n hampaattomuus näkyy. Mitä virkaa YK:lla on? Annanit ja kumppanit saavat kiertää maailmalla turhaan. Päätöslauselmat jäävät ontoiksi sanoiksi. Mainitaan Naton rooli! Nato on USA, muut rähmivät apupoikina. YK:n tarkkailijat tarkkailevat turhaan. Rauhaa ei voi turvata siellä missä sotaa käydään. Kaikkialla riittää ongelmia, isompia ja pienempiä. Taloudet romahtavat, pommit räjähtelevät ja veri virtaa. Naisia raiskataan, lapsia tapetaaan. Jumalan valvovan silmän alla.
Monissa maissa armeija kurittaa kansalaisiaan, mutta rikollisjengit saavat riehua jatkuvasti. Sitä ihmettelen, ettei joukkioita saada kuriin, tai eliminoitua. "Sivistysvaltiot" eivät käytä väkivaltaa. sanovat. --- Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Ei lempeyskään lopeta sitä. Kun seurataan sivusta ystävällisellä katseella, rosvot palkitsevat sen omalla tavallaan.
Puolivahingossa katsoin osan dokumenttia Elsa-leijonasta. Siinäkin mainittiin Somali-rosvot. Niistä ajoista Somalien rosvous saavutti korkeamman asteen, eikä heille mahdeta mitään, vai eikö haluta?
Kiini saatujen rosvojen päätä silitetään, päästetään menemään, jatkamaan hommiaan. Jonkin verran rauhoittuisi, jos raakasti ammutaan rosvot veneineen meren hautaamiksi. Eihän niin saa tehdä! Miksi rosvot saavat? Miksi Nato saa pommittaa viattomiakin. Onko rosvon henki arvokkaampi, kuin pommituksen uhrien? Laillistako pommittaminen? Mitä pommittamisella saadaan? Ainakin vihamielisyyttä lännen sivistyneitä kohtaan.
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Demokratia
Demokratiasta tuli taikasana, joka ei kuitenkaan toteudu sauvaa heilauttamalla. Toteutuuko koskaan?
"Arabikevättä" riemuittiin demokratian voittokulkuna. Ei siltä näytä. Televisiossa näytetään mellakoivia väkijoukkoja. Sillä tavalla ei valtakuntia rakenneta. Näitä rinnastan mielessäni Eestiläisiin, jotka näennäisen tyyninä kävelivät neuvostopanssarien vierellä. Voittivat!
Minua kiusaa epäilys, kyynisyys television raportointia kohtaan. Suurimmat englantia osaavat rääväsuut esittävät kansakuntansa totuuksia. Pääsemme helpolla uskoessamme ne todeksi. Suuri yleisö ei kiinnitä huomiota ristiriitaisuuksiin. Toimittajat päsevät joskus vähällä, laiskottelevat. Ottavat muutamia kuvia ja tekevät raportin hotellissa sen kaltaiseksi, jonka arvelevat, ehkä tietävätkin, nostavan heidän arvostustaan.
Mielestäni ei häviä kuva reportaasista vuosien takaa. Kuvassa näkyi varastorakennus pusikon (viidakon?) reunassa. Rakennuksen päädyssä musta afrikkalainen ampui rynkyllä. Pusikon suuntaan, ase 45 asteen kulmassa ylöspäin, silmät kiinni ta,ta,ta,ta,ta,ta,ta.... Semmoinen kuva pystytään ottamaan missä tahansa, vaikka Leppävirralla, tai studiossa. Kyyninen korpifilosofi epäilee toimittajan nukkuneen krapulaansa. Teki tuommoisen "reportaasin" hätäisesti. Huomioni voidaan esittää vääräksi, vetoamalla toimittajan ammattiylpeyteen ja etiikkaan. Missäköhän nuo ominaisuudet piileskelevät?
Kaukaisessa idässä tapahtui sairaalan valtaus. Aseistetut pennut kaappasivat sairaalan! Nämä pennut tuotiin kameran eteen terrroristeina?! Semmoiset kakarat eivät pysty organisoituun toimintaan, täysjärkisen toimittajan kalloon se pitäisi iskostua alta aikayksikön. Pitäisi olla selkäytimessä! Korpifilosofi nauroi. Nämä, muka viidakossa piileskelleet villit!? Heidän jokaisen vaatetuksena oli tehtaan paketista reväistyt ehdottoman puhtaat kulumattomat puvut, jokaisella samanlaiset!? Teatteria; hyvää vai huonoa??
Kun kaksi suomalaista olivat kaapattuina Filippiineillä, heistä fiksumpi sanoi: "Nämä idiootit eivät voi olla tämän takana". Tarkoitti vartijoitaan. Toimittajat asennoituvat, tai antavat ymmärtää näyttämiensä kuvien esittävän totuuden. Että kuvissa esiintyvät pulputtajat todella merkitsevät jotain. Näyttää vakuuttavalta (vaikuttavalta), kun kuvissa näkyy valtavasti ihmismassoja.
Sieltä saa näyttävää kuvamateriaalia, mutta näytetty ei merkitse eikä kerro kyseisen maan todellisuutta. Demokratiasta saa vouhottaa, mutta suurin osa toreilla mellastavasta joukosta, ei ymmärä, mitä demokratialla tarkoitetaan. Eivät edes hyväksy vaalin tuloksia, ellei se ole heidän mielensä mukainen.
Sodan jälkeen palattiin Suomessa edustukselliseen demokratiaan. Kuka sitä ymmärsi? SKDL rynnisti vaalikamppailuun. Seurasin 15 vuotisen elämänkokemuksella. En ymmärtänyt. Ei ymmärtänyt Korpelan aikuinen väki. Kyselivät, mitä se on? SKDL???. Siihen toi vastauksen Matti Myllynen: Istui Korpelan tuvan penkillä, selitti: --- Se on demokraatti, paljas demokraatti, siinä ei ole mitään sosialia, ihan paljas demokraatti! Korpelan väki äänesti muiden korpikommunistien mukana, ympäristöä myötäillen, paljasdemokraatin Hugo Mannisen eduskuntaan. Kansan tahto!?
Joku kysyi: "jos kansalla on valta, kenellä se on?" Veikko väitti: "Kyllä kansa tietää!" Korpifilosofi ei tiedä ja väittää ettei kansa tiedä. Kansanäänestyksiä vaativat joka asiaan. Kansanäänestyksissä joutuu sellaisten kysymysten eteen, ettei ymmärrys riitä. Eivät tienneet suomalaisetkaan äänestäessään Euroopan Unioniin liittymisestä, mistä todella äänestävät? Seurasivat puolueiden esityksiä. Äänestin vastaan. Perustelin itselleni, että se on niin sekalainen seurakunta, ettei voi onnistua. Saksa on talouden mahti. Englanti nojaa imperiumin perintöön ja näkee siitä unta. Kuvittelee olevansa itseään isompi. Ranska ylpeilee, vähät välittää "pikkuvaltioista." Välimeren maat muodostavat oman lukunsa, erityisesti Italia. Espanja, Portugalia; manyana.
Pränttäsin asiasta, josta muiden mielestä en tiedä mitään. Ei tarvitsekaan tietää.
"Arabikevättä" riemuittiin demokratian voittokulkuna. Ei siltä näytä. Televisiossa näytetään mellakoivia väkijoukkoja. Sillä tavalla ei valtakuntia rakenneta. Näitä rinnastan mielessäni Eestiläisiin, jotka näennäisen tyyninä kävelivät neuvostopanssarien vierellä. Voittivat!
Minua kiusaa epäilys, kyynisyys television raportointia kohtaan. Suurimmat englantia osaavat rääväsuut esittävät kansakuntansa totuuksia. Pääsemme helpolla uskoessamme ne todeksi. Suuri yleisö ei kiinnitä huomiota ristiriitaisuuksiin. Toimittajat päsevät joskus vähällä, laiskottelevat. Ottavat muutamia kuvia ja tekevät raportin hotellissa sen kaltaiseksi, jonka arvelevat, ehkä tietävätkin, nostavan heidän arvostustaan.
Mielestäni ei häviä kuva reportaasista vuosien takaa. Kuvassa näkyi varastorakennus pusikon (viidakon?) reunassa. Rakennuksen päädyssä musta afrikkalainen ampui rynkyllä. Pusikon suuntaan, ase 45 asteen kulmassa ylöspäin, silmät kiinni ta,ta,ta,ta,ta,ta,ta.... Semmoinen kuva pystytään ottamaan missä tahansa, vaikka Leppävirralla, tai studiossa. Kyyninen korpifilosofi epäilee toimittajan nukkuneen krapulaansa. Teki tuommoisen "reportaasin" hätäisesti. Huomioni voidaan esittää vääräksi, vetoamalla toimittajan ammattiylpeyteen ja etiikkaan. Missäköhän nuo ominaisuudet piileskelevät?
Kaukaisessa idässä tapahtui sairaalan valtaus. Aseistetut pennut kaappasivat sairaalan! Nämä pennut tuotiin kameran eteen terrroristeina?! Semmoiset kakarat eivät pysty organisoituun toimintaan, täysjärkisen toimittajan kalloon se pitäisi iskostua alta aikayksikön. Pitäisi olla selkäytimessä! Korpifilosofi nauroi. Nämä, muka viidakossa piileskelleet villit!? Heidän jokaisen vaatetuksena oli tehtaan paketista reväistyt ehdottoman puhtaat kulumattomat puvut, jokaisella samanlaiset!? Teatteria; hyvää vai huonoa??
Kun kaksi suomalaista olivat kaapattuina Filippiineillä, heistä fiksumpi sanoi: "Nämä idiootit eivät voi olla tämän takana". Tarkoitti vartijoitaan. Toimittajat asennoituvat, tai antavat ymmärtää näyttämiensä kuvien esittävän totuuden. Että kuvissa esiintyvät pulputtajat todella merkitsevät jotain. Näyttää vakuuttavalta (vaikuttavalta), kun kuvissa näkyy valtavasti ihmismassoja.
Sieltä saa näyttävää kuvamateriaalia, mutta näytetty ei merkitse eikä kerro kyseisen maan todellisuutta. Demokratiasta saa vouhottaa, mutta suurin osa toreilla mellastavasta joukosta, ei ymmärä, mitä demokratialla tarkoitetaan. Eivät edes hyväksy vaalin tuloksia, ellei se ole heidän mielensä mukainen.
Sodan jälkeen palattiin Suomessa edustukselliseen demokratiaan. Kuka sitä ymmärsi? SKDL rynnisti vaalikamppailuun. Seurasin 15 vuotisen elämänkokemuksella. En ymmärtänyt. Ei ymmärtänyt Korpelan aikuinen väki. Kyselivät, mitä se on? SKDL???. Siihen toi vastauksen Matti Myllynen: Istui Korpelan tuvan penkillä, selitti: --- Se on demokraatti, paljas demokraatti, siinä ei ole mitään sosialia, ihan paljas demokraatti! Korpelan väki äänesti muiden korpikommunistien mukana, ympäristöä myötäillen, paljasdemokraatin Hugo Mannisen eduskuntaan. Kansan tahto!?
Joku kysyi: "jos kansalla on valta, kenellä se on?" Veikko väitti: "Kyllä kansa tietää!" Korpifilosofi ei tiedä ja väittää ettei kansa tiedä. Kansanäänestyksiä vaativat joka asiaan. Kansanäänestyksissä joutuu sellaisten kysymysten eteen, ettei ymmärrys riitä. Eivät tienneet suomalaisetkaan äänestäessään Euroopan Unioniin liittymisestä, mistä todella äänestävät? Seurasivat puolueiden esityksiä. Äänestin vastaan. Perustelin itselleni, että se on niin sekalainen seurakunta, ettei voi onnistua. Saksa on talouden mahti. Englanti nojaa imperiumin perintöön ja näkee siitä unta. Kuvittelee olevansa itseään isompi. Ranska ylpeilee, vähät välittää "pikkuvaltioista." Välimeren maat muodostavat oman lukunsa, erityisesti Italia. Espanja, Portugalia; manyana.
Pränttäsin asiasta, josta muiden mielestä en tiedä mitään. Ei tarvitsekaan tietää.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
Taitolentoa
Maantien toiselta puolelta kunnan mailta hakkasivat suuren aukon. Kaatoivat jättikuuset ja menetin sienipaikan. Opin tuntemaan suomuorakkaan, kun tyttäreni kysyi: "oletko nähnyt suomuorakkaita?" Niitä sieniä en tunnistanut: -- mitähän nuo ovat? En ainakaan syötäviksi kerää. Tyttäreni kysymys valaisi: niitähän ne! Olinhan kirjoista katsonut, vasta nyt oivalsin. --- Mitä niillä teet ja paljonko tarvitset? "Niillä saa sinistä väriä, ei haittaa, vaikka ovat pilaantuneitakin." --- Saat ainakin viisi kiloa! Lampaankäävät keräsin, mutta vanhojen puiden hävittyä ei tarvinnut vaivautua.
Helteinen jakso jatkui pitkään. Suurten kuusten oksien alla ollut karike kuivi tummaksi, siihen ei kasvanut mitään.
Keskipäivällä tallustelin postilaatikolle. Tähyilin taivaalle. Pilviä ei näkynyt, vaan taivas näytti jotenkin läpinäkymättömältä, kirkkaudesta huolimatta hämyiseltä. Otin lehden ja aioin palata sisälle. Katsahdin kuitenkin kuusen kannon suuntaan, välähti tummaa, siipi heilahti; varisko? Siipi heilahti toisen kerran; kaunis liike, ei voi olla varis! Toisen siivenheilautuksen jälkeen lintu hieman kallisti itseään. Ensin toiselle sivulle sitten toiseen suuntaan. Hiirihaukka! Enempää eivät siivet liikkuneetkaan. Muutaman kerran kallisteltuaan kohosi leijailemaan ympyrää.
Jäin ihailemaan linnun kykyä.
Poikasena seurasin usein ihmettä, kun lintu nousee siipiään heilauttamatta korkeuksiin. Melko pian, ennen kahdentoista täytymistä tuli ihmeeseen selitys. Koulun keittäjän Lyyli Kiljusen poika kersantti Reino Kiljunen lomalla käydessään piti pojille yhden tunnin, aiheena purjelento. Muistan hyvin tuon oppitunnin; Lentokoneen siivestä taululle piirretty kuva säilyy aivoissani.
Asuin suurimman ajan taajamissa, enkä nähnyt vuosikymmeniin hiirihaukkaa, luulin kuolleen sukupuuttoon. Katselin lumoutuneena kauan kateissa piileksinyttä tapahtumaa. Liikkumatta, silmää räpäyttämättä seurasin linnun kohoamista. Ylemmäs ja ylemmäs. En tietenkään pysty arvioimaan korkeutta, jossa pieneksi kutistunut piste viimein hävisi.
Suuntasin katseeni alas. Aivoissani näkyi videokuvana Korpelan pihapiirin yllä leijaileva lintu, sanoivat poutahavukaksi.
Sitten räjähti taivas! Kaukana puiden latvojen takaa kuului meteli. Neljänkymmenenviiden asteen kulmassa kohosi lentokone. Muutamassa sekunnissa se eteni paikkaan, jossa silmieni havaitsema piste hävisi. Linnun tuoma lumous katosi. Tunsin surua.
Kirjoitin lyhyen pakinan paikallislehteen, otsikolla; Kaksi lentäjää. Toimittaja muuttanut sen muotoon; Kaksi taitavaa lentäjää. Harmistuin! En kuitenkaan antanut toimittajalle palautetta, vaikka lentäjistä taitava oli hiirihaukka. Toinen käytti hirvittävää tuhon esinettä; Mig-hävittäjää. Vihasin niitä. Syrjäseudun rauhaa häiritsivät.
Helteinen jakso jatkui pitkään. Suurten kuusten oksien alla ollut karike kuivi tummaksi, siihen ei kasvanut mitään.
Keskipäivällä tallustelin postilaatikolle. Tähyilin taivaalle. Pilviä ei näkynyt, vaan taivas näytti jotenkin läpinäkymättömältä, kirkkaudesta huolimatta hämyiseltä. Otin lehden ja aioin palata sisälle. Katsahdin kuitenkin kuusen kannon suuntaan, välähti tummaa, siipi heilahti; varisko? Siipi heilahti toisen kerran; kaunis liike, ei voi olla varis! Toisen siivenheilautuksen jälkeen lintu hieman kallisti itseään. Ensin toiselle sivulle sitten toiseen suuntaan. Hiirihaukka! Enempää eivät siivet liikkuneetkaan. Muutaman kerran kallisteltuaan kohosi leijailemaan ympyrää.
Jäin ihailemaan linnun kykyä.
Poikasena seurasin usein ihmettä, kun lintu nousee siipiään heilauttamatta korkeuksiin. Melko pian, ennen kahdentoista täytymistä tuli ihmeeseen selitys. Koulun keittäjän Lyyli Kiljusen poika kersantti Reino Kiljunen lomalla käydessään piti pojille yhden tunnin, aiheena purjelento. Muistan hyvin tuon oppitunnin; Lentokoneen siivestä taululle piirretty kuva säilyy aivoissani.
Asuin suurimman ajan taajamissa, enkä nähnyt vuosikymmeniin hiirihaukkaa, luulin kuolleen sukupuuttoon. Katselin lumoutuneena kauan kateissa piileksinyttä tapahtumaa. Liikkumatta, silmää räpäyttämättä seurasin linnun kohoamista. Ylemmäs ja ylemmäs. En tietenkään pysty arvioimaan korkeutta, jossa pieneksi kutistunut piste viimein hävisi.
Suuntasin katseeni alas. Aivoissani näkyi videokuvana Korpelan pihapiirin yllä leijaileva lintu, sanoivat poutahavukaksi.
Sitten räjähti taivas! Kaukana puiden latvojen takaa kuului meteli. Neljänkymmenenviiden asteen kulmassa kohosi lentokone. Muutamassa sekunnissa se eteni paikkaan, jossa silmieni havaitsema piste hävisi. Linnun tuoma lumous katosi. Tunsin surua.
Kirjoitin lyhyen pakinan paikallislehteen, otsikolla; Kaksi lentäjää. Toimittaja muuttanut sen muotoon; Kaksi taitavaa lentäjää. Harmistuin! En kuitenkaan antanut toimittajalle palautetta, vaikka lentäjistä taitava oli hiirihaukka. Toinen käytti hirvittävää tuhon esinettä; Mig-hävittäjää. Vihasin niitä. Syrjäseudun rauhaa häiritsivät.
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Kesäkuun alku
Liekö tämäkin kasvihuoneilmiötä? Kylmää on. Hämärtää kuin syksyisenä päivänä. Vettä tihuuttaa taukoamatta. Tuomien kukinta tuntuu epätodelliselta, valkoisista kukista täyteläisiä oksia riehtoo mysky. Muutama lämmin päivä herätti luonnon viheriöimään. Koivun lehdet kasvoivat niin että uimahallin ukkelit tekivät vastoja, kylpeäkseen perjantaisaunassa. Vastojen tuoksu tulvi suihkutiloihin. Kun oli omia saunoja, tein vastoja runsaasti ja pieksin itseni hyvän olon tunteeseen. Nyt en viitsi, kun ei ole vastoille tiloja.
Tämmöisellä ilmalla ei ole asiaa vesille. Lehtipuiden myrskymittari riehuu, siitä voi päätellä miten tuuli nostaa aallokkoa. Ei tarvitse uhmata, odotan suotuisaa hetkeä. Viikon päästä luulen haukien tulevan aktiivisiksi. Arvokaloja tuskin saan. Kuhien liikkuma-aikaan pitää päästä jossain välissä, kunhan sää vain sallii. Suoteessa uiskentelee isojakin ahvenia, en vain ole vielä perehtynyt paikkoihin. Kaksi paikkaa tiedän, sain niistä uistimella muutamia. Pilkillä saa körmyniskoja, mutta en tiedä oikeita paikkoja. Ehkä löytyy karttojen ja luotaimen avulla. Suuria saaliita en tavoittele, vain syödäkseni. Huviuistelu pitää Suomesta kieltää. Miksi matkitaan "Loordeja", jotka nautiskelevat siimanpäässä riehuvasta kalasta ja päästävät rääkätyn luontokappalleen takaisin veteen. Ei hyvä! Luonnon antimet on varattu elannoksi.
Kalojen rääkkääjät paheksuvat herrasväen kettujahtia, mutta leikkivät samalla tavalla kalojen kanssa. Miten täysjärkiset kehtaa?
Muistetun elämäni aikana tuli kesä joka vuosi. Kylmiäkin kesiä välillä. Asuinpaikkakunnillani koleanakin kesänä oli kahden viikon pituinen lämmin jakso. Yhden kerran muistan ainoan poutaisen pariviikkoisen jakson olleen syyskuussa.
V 1984 oli Pielavedellä toukokuu lämmin; korkein lukema 28 astetta. Varsinainen kesä oli viileämpi. Korkein paikallisena mitattu 25 astetta. Pari lämmintä "kasvihuonekesää" koettiin, tuleeko nyt vuoroon viileämpi. Joka tapauksessa tulee koleitakin kesiä, ehkä en minä sillon palele, ehkä, ohi on.
Tämmöisellä ilmalla ei ole asiaa vesille. Lehtipuiden myrskymittari riehuu, siitä voi päätellä miten tuuli nostaa aallokkoa. Ei tarvitse uhmata, odotan suotuisaa hetkeä. Viikon päästä luulen haukien tulevan aktiivisiksi. Arvokaloja tuskin saan. Kuhien liikkuma-aikaan pitää päästä jossain välissä, kunhan sää vain sallii. Suoteessa uiskentelee isojakin ahvenia, en vain ole vielä perehtynyt paikkoihin. Kaksi paikkaa tiedän, sain niistä uistimella muutamia. Pilkillä saa körmyniskoja, mutta en tiedä oikeita paikkoja. Ehkä löytyy karttojen ja luotaimen avulla. Suuria saaliita en tavoittele, vain syödäkseni. Huviuistelu pitää Suomesta kieltää. Miksi matkitaan "Loordeja", jotka nautiskelevat siimanpäässä riehuvasta kalasta ja päästävät rääkätyn luontokappalleen takaisin veteen. Ei hyvä! Luonnon antimet on varattu elannoksi.
Kalojen rääkkääjät paheksuvat herrasväen kettujahtia, mutta leikkivät samalla tavalla kalojen kanssa. Miten täysjärkiset kehtaa?
Muistetun elämäni aikana tuli kesä joka vuosi. Kylmiäkin kesiä välillä. Asuinpaikkakunnillani koleanakin kesänä oli kahden viikon pituinen lämmin jakso. Yhden kerran muistan ainoan poutaisen pariviikkoisen jakson olleen syyskuussa.
V 1984 oli Pielavedellä toukokuu lämmin; korkein lukema 28 astetta. Varsinainen kesä oli viileämpi. Korkein paikallisena mitattu 25 astetta. Pari lämmintä "kasvihuonekesää" koettiin, tuleeko nyt vuoroon viileämpi. Joka tapauksessa tulee koleitakin kesiä, ehkä en minä sillon palele, ehkä, ohi on.
Ruokaa
Uusavuttomat ja vanha-avuttomat miehet eivät osaa laittaa ruokaa, semmoista kuulee julkisesta sanasta ja taidan tuntea jonkun. Itse en ole pahimpia avuttomia, vaikka mikään virtuoosi tai kotitalousihme en ole. Kuitenkin laitan ruokani itse. Gourmeeta en saa aikaiseksi, mutta mielestäni ravitsevaa ruokaa syön. En osta valmista, paitsi joskus halvan teemakkarapötkyn tai ylikypsää sian savukylkeä. Leivän päälle niitä silloin kun en tee sienisalaattia tai suolattua haukifilettä.
Eilisiltana kaivoin pakasteesta pehmenemään voimariinirasiallisen lanpaankääpää ja neljäsataa grammaa alennetulla hinnalla ostettua porsaanjauhelihaa. Pilkoin sienet pieniksi, ne odottavat kokkia. Miten laittaisin? Ehkä sotken jotenkin ja paistan pihveiksi. Pesin perunat odottamaan keittämistä. Aterialla syön yhden tomaatin. Heiniä en osta, syön kuitenkin, jos joku tarjoaa. Mutta syön rypäleitä, omenia, banaaneja, tomaattia joskus kurkkua ja ruokiin sotken nokkosta. Näillä eväillä sepelvaltimotautisen kunto pysyy. Torstaina uin 1150 metriä ja eilen 800 metriä. Huhtikuussa mitatessa oli hemoglobiini 149 ja syke 44. Voisin tehdä kokkiohjelman: miten vähällä rahalla pärjää?
Viikon tapahtumista en muista paljoa, mutta ikivanhat jutut kyllä pyörivät päässä. Sotaaikana, ryssävihan aikana pilkattiin hapankaalia. Sain mielikuvan jostain iljettävästä limaisesta ja haisevasta sapuskasta. V 1950 tuli Mustosen kauppaan hapankaalia. Maistoin varovasti; sehän oli hyvänmakuista! Vuosikymmeniin ei sitä syötäväkseni tullut. Luomubuumin alkaessa sain maistaa Pietikäisen biologisen valmistamaa. Samoihin aikoihin Lahja Koslosen tekemää. Niitä en mieltänyt yhtä hyviksi. Ne olivat kuivempia ja osa kokonaisia lehtiä. Se muinainen oli kosteaa ja hillomaista.
Saatoin olla kahdeksan tai yhdeksän. Kävin jollain asialla Rantalan kaupan luona pienessä mökissä.
Neljän kilometrin kävely edestakaisin. Lähtiessäni emäntä antoi piirakan, jonka söin mennessäni. Elämäni paras gourmee! Niin hyvää en sen koommin syönyt. Sitä piirakkaa yritin kuvailla monellekin, mutta en osannut sillä tavalla, että olisivat ymmärtäneet. Joku sanoi: keitinpiirakka. Joku sanoi: sulhaspiirakka. Piirakka oli harmaa, rasvainen, soikea. Umpinaisen kuoren sisällä perunamuusia. Sormeni rasvaantuivat syödessä. Syömisen nautinnon ihanuutta korosti tosiasia, että kotona syötiin perin yksinkertaisesti. Joskus puutettakin. En ihmettele ollenkaan sen hetken onnellisuutta, eikä sellaisen hetken muisto katoa. (saattoi olla nälkäkin)
Nousen tästä ja alan kokkailemaan.
Eilisiltana kaivoin pakasteesta pehmenemään voimariinirasiallisen lanpaankääpää ja neljäsataa grammaa alennetulla hinnalla ostettua porsaanjauhelihaa. Pilkoin sienet pieniksi, ne odottavat kokkia. Miten laittaisin? Ehkä sotken jotenkin ja paistan pihveiksi. Pesin perunat odottamaan keittämistä. Aterialla syön yhden tomaatin. Heiniä en osta, syön kuitenkin, jos joku tarjoaa. Mutta syön rypäleitä, omenia, banaaneja, tomaattia joskus kurkkua ja ruokiin sotken nokkosta. Näillä eväillä sepelvaltimotautisen kunto pysyy. Torstaina uin 1150 metriä ja eilen 800 metriä. Huhtikuussa mitatessa oli hemoglobiini 149 ja syke 44. Voisin tehdä kokkiohjelman: miten vähällä rahalla pärjää?
Viikon tapahtumista en muista paljoa, mutta ikivanhat jutut kyllä pyörivät päässä. Sotaaikana, ryssävihan aikana pilkattiin hapankaalia. Sain mielikuvan jostain iljettävästä limaisesta ja haisevasta sapuskasta. V 1950 tuli Mustosen kauppaan hapankaalia. Maistoin varovasti; sehän oli hyvänmakuista! Vuosikymmeniin ei sitä syötäväkseni tullut. Luomubuumin alkaessa sain maistaa Pietikäisen biologisen valmistamaa. Samoihin aikoihin Lahja Koslosen tekemää. Niitä en mieltänyt yhtä hyviksi. Ne olivat kuivempia ja osa kokonaisia lehtiä. Se muinainen oli kosteaa ja hillomaista.
Saatoin olla kahdeksan tai yhdeksän. Kävin jollain asialla Rantalan kaupan luona pienessä mökissä.
Neljän kilometrin kävely edestakaisin. Lähtiessäni emäntä antoi piirakan, jonka söin mennessäni. Elämäni paras gourmee! Niin hyvää en sen koommin syönyt. Sitä piirakkaa yritin kuvailla monellekin, mutta en osannut sillä tavalla, että olisivat ymmärtäneet. Joku sanoi: keitinpiirakka. Joku sanoi: sulhaspiirakka. Piirakka oli harmaa, rasvainen, soikea. Umpinaisen kuoren sisällä perunamuusia. Sormeni rasvaantuivat syödessä. Syömisen nautinnon ihanuutta korosti tosiasia, että kotona syötiin perin yksinkertaisesti. Joskus puutettakin. En ihmettele ollenkaan sen hetken onnellisuutta, eikä sellaisen hetken muisto katoa. (saattoi olla nälkäkin)
Nousen tästä ja alan kokkailemaan.
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Saivartelen
Kirjoituksiani repostelivat. Ei noin, vaan näin! Kieliopin termejä tunnen huonosti. Kansakoulun kieliopissa oli vieraskieliset ja suomennetut. Vieraskieliset suluissa. Opettaja Ida Remes sanoi, ettei teitän tarvitse opetella noita ulkomaisia nimityksiä. En opetellut, mutta jos opettaja olisi kehottanut opettelemaan, niin luultavasti muistaisin ne vieläkin. Mutta opettajan mielestä ei niitä tarvita metsätöissä tai kyntöhommissa. Kenenkään mieleen ei juolahtanut, että Korven Erkki joskus käyttäisi kirjoitettua sanaa. Niinpä olen edelleen partisiippia tietämätön. Olen kuin sitsontiainen. Sittiäinen lentää, vaikka insinöörien laskelmien mukaan niin hentorakenteisilla siivillä ei semmoista möhkälettä voi ilmassa kuljettaa. Sittiäinen ei osaa matematiikkaa, lentää kuitenkin. Niinpä niin.
Venäjän kielen kurssilla piti suomentaa lause. Terveenä ollessa en vatuloinut. Nopeimpana hönkäisin tarjoukseni ulos. Joku viisaampi sanoi: "Se on semmoinen Itä-Suomalainen ilmaisu." Lausumansa oli selvä moite ja ehkä saanut yleisen hyväksynnän. Onneksi opettaja Eero Autio nousi seisomaan ja piti lyhyen esitelmän meidän Itä-Suomalaisten ilmaisun oikeudesta ja laadusta. Tämä tapahtui Savossa. Eero Autio oli siirtokarjalainen. Savolaiset itsekin vähättelivät ja pyrkivät "oikeaan" ilmaisuun. Piipahdin asumassa helsingissä pari vuotta. Aluksi pyrin puhumaan "puhtaasti". Onneksi älysin sen turhaksi, säilytin ja säilytän aksenttini ja sen huomaavat. En tietenkään puhu aidon savolaisen tavoin, koska asuin eri paikkakunnilla ja luin joskus paljonkin ja kirjoitan.
Vanhuuden kynnyksellä aloitin toisenkin harrastuksen. Siinä havaitsin saman seikan, että harrastus muovaa ajattelua, kiinittä huomiota eri asioihin mitä ennen harrastamista. Toimittajat tekevät sitä ammatikseen. Kuvaruudussakin. Mediakoulutus näyttää monilta menneen "harakoille". Urheilutoimitajien tyyli hymyilyttää. Saappaanheittäjä saavutti kaikkien aikojen parhaan tuloksen. Kaikkien aikojen sanonta leviää edelleen. Säätieteilijä sanoi: "Viime kuukausi oli kaikkien aikojen lämpimin tammikuu". Lipsahduksia sattuu, eikä ne maailmoja mullista, mutta - ammattitaito! Tenistäkään ei pelattu "kaikkina aikoina".
Ihmetyttää miten moni lisää puheeseen tarpeettomia, siihen kuulumattomia, merkityksettömiä sanoja.
"Ennen vanhaan" matkivat ja pilkkasivat puhujaa, joka hoki: "tuota tuota. Irvistelivät: "tuota, tuota, tuohenpiätä ja tuohta."
Suorastaan muotia on niinku niinku. Kait kuulun sivistymättömiin, kun en niinkua käytä. Mutta minähän todella olen sivistymätön! Sen sijaan tohtoriksi väitellyt todistetaan sivistyneeksi. Sattui illalla teeveessä haastateltavaksi nainen; väitellyt tohtoriksi aiheesta HUHU. Nainen puhui nopeasti. Tuli tiheään: niinku. Kesken puheen aloin laskemaan, arvioin siihen mennessä tulleet niinkut ja laskin sitten tulevat. Parin minuutin pikahaastattelussa sain tulokseksi 31. Tavan mukaan aamulla esiintyy sama henkilö. Varauduin heti alussa: niinkua tuli 34 kertaa. Onkohan tuo Suomen kielen yleisin sana, eikä se käytettynä merkitse mitään?
Kaikkine vajavaisuuksineni en kuitenkaan halua jättää kirjoittamista kokonaan. Keksin voivani tälle foorumille suoltaa typerehtimisiäni. Kun tekstaan avaruuteen, ei nämä häiritse ketään. Eihän näitä kukaan lue, niin ajattelin, mutta tilastot kertovat muuta. Valehtelevatko tämän tilastot? Niiden mukaan katsoneet enemmän kuin tuhat kertaa. Hämmästyttää. Katsojia on Venäjältä, USA:sta, Saksasta, muutama Ranskasta, Britanniasta ja hajakertoja muista. Mutta ei Pohjoismaista, eikä Virosta? Yllättynyt olen.
Kävin hetken "jaakopin painia": julkaisenko tämän? Julkaisen uhallakin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)