Uusavuttomat ja vanha-avuttomat miehet eivät osaa laittaa ruokaa, semmoista kuulee julkisesta sanasta ja taidan tuntea jonkun. Itse en ole pahimpia avuttomia, vaikka mikään virtuoosi tai kotitalousihme en ole. Kuitenkin laitan ruokani itse. Gourmeeta en saa aikaiseksi, mutta mielestäni ravitsevaa ruokaa syön. En osta valmista, paitsi joskus halvan teemakkarapötkyn tai ylikypsää sian savukylkeä. Leivän päälle niitä silloin kun en tee sienisalaattia tai suolattua haukifilettä.
Eilisiltana kaivoin pakasteesta pehmenemään voimariinirasiallisen lanpaankääpää ja neljäsataa grammaa alennetulla hinnalla ostettua porsaanjauhelihaa. Pilkoin sienet pieniksi, ne odottavat kokkia. Miten laittaisin? Ehkä sotken jotenkin ja paistan pihveiksi. Pesin perunat odottamaan keittämistä. Aterialla syön yhden tomaatin. Heiniä en osta, syön kuitenkin, jos joku tarjoaa. Mutta syön rypäleitä, omenia, banaaneja, tomaattia joskus kurkkua ja ruokiin sotken nokkosta. Näillä eväillä sepelvaltimotautisen kunto pysyy. Torstaina uin 1150 metriä ja eilen 800 metriä. Huhtikuussa mitatessa oli hemoglobiini 149 ja syke 44. Voisin tehdä kokkiohjelman: miten vähällä rahalla pärjää?
Viikon tapahtumista en muista paljoa, mutta ikivanhat jutut kyllä pyörivät päässä. Sotaaikana, ryssävihan aikana pilkattiin hapankaalia. Sain mielikuvan jostain iljettävästä limaisesta ja haisevasta sapuskasta. V 1950 tuli Mustosen kauppaan hapankaalia. Maistoin varovasti; sehän oli hyvänmakuista! Vuosikymmeniin ei sitä syötäväkseni tullut. Luomubuumin alkaessa sain maistaa Pietikäisen biologisen valmistamaa. Samoihin aikoihin Lahja Koslosen tekemää. Niitä en mieltänyt yhtä hyviksi. Ne olivat kuivempia ja osa kokonaisia lehtiä. Se muinainen oli kosteaa ja hillomaista.
Saatoin olla kahdeksan tai yhdeksän. Kävin jollain asialla Rantalan kaupan luona pienessä mökissä.
Neljän kilometrin kävely edestakaisin. Lähtiessäni emäntä antoi piirakan, jonka söin mennessäni. Elämäni paras gourmee! Niin hyvää en sen koommin syönyt. Sitä piirakkaa yritin kuvailla monellekin, mutta en osannut sillä tavalla, että olisivat ymmärtäneet. Joku sanoi: keitinpiirakka. Joku sanoi: sulhaspiirakka. Piirakka oli harmaa, rasvainen, soikea. Umpinaisen kuoren sisällä perunamuusia. Sormeni rasvaantuivat syödessä. Syömisen nautinnon ihanuutta korosti tosiasia, että kotona syötiin perin yksinkertaisesti. Joskus puutettakin. En ihmettele ollenkaan sen hetken onnellisuutta, eikä sellaisen hetken muisto katoa. (saattoi olla nälkäkin)
Nousen tästä ja alan kokkailemaan.
