Tänä aamuna television "Aamusydämellä" lähetyksessä esiintyi kaksi änkyttäjää. Keski-ikäinen mies, joka vaikeuksista huolimatta menestyy elämässä. Ja nuori nainen, joka rakentaa tulevaisuuttaan. Kertomistaan kokemuksista sain mielikuvan ympäristön rasistisista ihmisistä, syrjinnästä.
Katsoin minäkin elokuvan "Kuninkaan puhe". Tässä iässä ei enää koe niin tunteikkaasti, mutta tuo nuori nainen sanoi itkeneensä jo alkutekstien aikana.
Minun puhevikani oli paljon lievempi, ei voi verrata noihin, tai mistä minä sen tiedän?
Sanoppas ärr! Sinä out sorakielinen. Saoppas; Risto renki Ristisen riihen perässä kärrin pyöriä tervoomassa. Tuon lorun kuulin lukemattomia kertoja, uudestaan ja uudestaan. Vähitellen tulin tietämään olevani huorpentu. Häpeäkuorma painoi. --- Sanoppas Erkki että nuora. --- Nuora. --- Sinun äetis on vanaha huora. Sanan merkitystä en voinut tietää, enkä ymmärtää, mutta jostain syystä tajusin sen tarkoittavan jotain halveksittavaa. Pienempänä olin vilkas, mutta kouluun mennessä olin jo tuppisuu. Ujo ja arka, muita huonompi, vähäjärkinen. --- Kuka sinun isäs on? Sanoppas isäs nimi. Vielä vanhuuden kynnyksellä Vesa Piispanen tuosta vitsaili, vaikka vika oli jo lieventynyt.
Opin lukemaan noin viisivuotisena ja periaatteessa pärjään sanojen käytössä, mutta tarmo puuttuu. Jotkut opettelevat käyttämään kiertoilmauksia välttääkseen ärrän käytöä. En opetellut. En uskaltanut puhua pilkkaamisen pelon takia. Kun sanoin jotain ärräistä, kaikki röhähtivät nauruun. Opettaja kysyi Eesaun ja Jaakobin eroja. Sanoin --- Eesau oli karrrvainen. Koko koulu, neljäkymmentä oppilasta, nauroivat äänekkäästi. Häpesin tuhannetta kertaa. Opettajakin taisi nauttia nöyryytyksestäni. Semmoinen vamma jäi eliniäksi, että on vaikeaa aloittaa puhuminen omassa asiassa.
Kukaan ei tiennyt puheterapiasta. Ärrän sanomiseen yllyttäjien kehotusta en totellut. Kait sitä olisi saanut päristää yhtämittaa kummemmin kehittymättä. Vasta armeija-aikana eräs kaveri neuvoi vähän. Silloin sain kuulla ensimmäisen kerran kielen asennon merkityksestä. Mahdollisesti äänen tallennus ja kuuntelu olisi auttanut. Jostain luin harjoitustavoista, joita yritin opetella. Ärrä parani siihen asteeseen, ettei se aina erotu. Huomasin, että äänteen sijoittuminen sanaan vaikutti. Jossain sanassa erottuu herkemmin kuin toisessa. Olen puhunut video-ohjelmiini. Ärrävika kuuluu välillä, mutta ei aina, joka tapaulsessa harjoittelu auttoi, mutta jos sain aikoinaan kuunnella ja harjoitella, se olisi korjaantunut. Änkyttävä mies sanoi moottoripyörän auttaneen tyttöystävän kanssa. Mies on tarmokkaampi kuin minä ja menestynyt ammatissaan.
Aikuisena asiaan kiinnittivät miehet enemmän kuin naiset. Lukemattomia kertoja kuulin matkivan äänen ärräni takia. Ympäristö halveksi muutenkin syntyperäni takia. Olen heikompi kuin tuo änkyttävä mies. Ymäristön arvostus tuli urheilun myötä, kun näkivät, että olin parempi kuin pilkkaajani. Siihen asti kohtasin rasismia. Rasismin luulen olleen rankempaa änkyttäville.
Pieni asia, mutta sen ajoissa korjaaminen varmaan olisi suunnannut elämäni kulkua eteenpäin.
Miten pahalta matkiminen tuntuu, sitä kuvaa kuulemani vanha juttu. Hesan raitiovaunujen nykyisitä reiteistä en tiedä, mutta silloin seiska kiersi ympyrää.
Mies kysyi toiselta mieheltä: --- A--aan-te-eksi, mi--mi missähän tä-tääl-lä o-on me-messu--ha-halli? Matkustaja ei vastanut. Änkyttävä kysyi toisen kerran, mutta mies pysyi vaiti. Lähellä oleva mies lupasi opastaa jäämään oikeassa paikassa.
Kun änkyttävä poistui, opastanut mies kysyi. Oletteko muualta tullut, kun ette vastannut kysyjälle.
--- Mi-mi--nä e-en ha-halun-nut sa-saa-da tu-tur-piin.
