Näyttää tulevan kesäpäivä. Yhtään pilveä ei näy. Aurinko syleilee säteillään maisemia. Kävin vähän kävelemässä. Remonttimiesten melua välttelin. Porauksen jurina kuuluu ylhäältä ja sivuilta. Tekivät kaksi reikää suihkuhuoneen seinään, niistä rei´istä tuovat putket sisälle. Uudet vesijohdot pitää laittaa, vessan kylmät ovat huonoja. Rytinä kestää koko kesän. Asennustyö tapahtuu vähin äänin, mutta rakenteiden käsittely tuottaa meteliä.
Piha oli surkean näköinen. Talkoilla kohennetaan. Tänään, sekä torstaina ja perjantaina kutsui Maria talkoisiin. Maria on taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Ilmoittauduin, vaikka ei minusta suurta apua enää ole, aikoinaan olin työkykyinen ja -haluinen. Ajatukseni liikkuivat siihen suuntaan, että varustan videokameran toimintaan.
Pääni tuntuu tyhjältä. Aamu aamulta se on entistä tyhjempi. Leikkauksen jälkeisen hatartumisen huomasin heti, niin suuri muutos oli muutaman kuukauden takaiseen, että tuumin muille: --- päästäni tippui suuri määrä löystyneitä ruuveja, aivoihini on tullut reikiä, muistiini ammottavia aukkoja. Parin vuoden takaisesta höperehtimisestä olen vähän virkistynyt. Huomasin höperehtimiseni ja nolostuin itselleni. Useimmat eivät huomaa höperehtivänsä ja väittävät kiven kovaan: --- MINÄ en höperehdi! Höperehtimiseni vahinko rajoittuu yhteen väärään turistien opastukseen. Olin täysin ulalla hyvin tuntemieni paikkojen suhteen. Joku kysyi apteekkia, sitä piti funtsia hetki, vaikka liikerakennus oli näkyvissä.
Huvittaa itseänikin, kun totuttelen ulos lähtiessä katsomaan paikkoja; sähköjä ja vesihanoja, asunnon tilaa. Tarkoituksena piirtää alitajuntaan toiminta, sitä varten, kun ehkä piakin höperehtiminen lisääntyy. Keittolevyissä sotkeudun joskus. Heti tämän ostettuani vein osakekirjan ja kauppakirjan pankkiin maksulliseen säilöön, vastaisten vahinkojen varalta. En elä ikuisesti, enkä haluaisi tulla avuttomaksi ennen viimeistä päivää.
