Lehdistössä levisi semmoinenkin uutiskuva, jossa lavan edessä seisova nuorukainen piti kainalosauvoja kohotettuna ylös oikealla kädellään. Huru-uskovaiset väittivät pojan jalkojen parantuneen lavalla messunneen profeetan ansiosta, josta osa kerrottiin Jeesuksen ansioksi. En sentään mahdottomia usko. Joku uskoon luottava ja toisten vakuuttelun harhauttamana lopetti lääkityksen ja kuoli kolmen kuukauden kuluttua.
Huru-uskovaiset eivät oikaisseet valhetta kainalosauvoista. Osa varmaan uskoi hamaan hautaan asti pojan parantuneen saarnaajan rukoillessa. Uutisena eivät kertoneet totuutta, jonka sain lukea jostain asiatekstistä. Nuorukainen sairasti jotain luuston heikkoutta. Kainalosauvoja käytti rasituksen välttämiseksi. Tuli lavan lähelle nojatakseen siihen ja asetti kainalosauvat viereensä lavaa vasten pystyyn. Joku huru huomasi tilaisuuden. Käski pojan nostaa kainalosauvat käsiinsa koholle ja napsautti kuvan kuten paras papparazzi. Kuva levisi kuin huhu. Ja huijarisaarnaajan maine kasvoi.
Niistä lääkityksen lopettaneista, jotka kuolivat pian, ei myöskään voi väittää varmana mitään. Kannattaa kysyä: Sen takia vai siitä huolimatta? Kun tiedetään vain toinen mahdollisuus toteutetuksi.
Kaupassa käydessäni näin lööpin suurin kirjaimin:"Ihmeparantuminen, syöpää sairastava parantui, kun lopetti lääkityksen". Tuntemani henkilö koki saman, mutta sitä ei uutisoitu missään. Hänelle annettiin ennuste elinajaksi kuusi kuukautta. Yksinkertainen ihminen ajatteli yksinkertaisesti: "Kun minä kuitenkin kuolen, niin mitä varten syön lääkeitä. Herkeän syömästä turhaan, kun niistä tulee niin paha olo." Ei kuollut niin pian. Syöpä oli poissa.
Minäkin teen harkitsemattomia päätelmiä. Koetan välttää. Helposti voi päätellä lääkityksen turhaksi. Eihän sitä voi tietää. Entäpä jos? Lääkitys oli välttämätön, mutta oliko jo aika lopettaa lääkitys? Ja juuri siinä kohdassa, jossa sattuma tuli peliin potilaan päätöksen mukana?
Lääkkeitä käytetään liikaa. Äitini lokerikkoa katsoessani ihmettelin. Lääkkeitä paljon, vaikka varsinaisia sairauksia ei ollut. Heikko kuulo oli pahin, joka korjautui laitteella kohtuulliseksi. Ja pietä häikkää psyykessä. Äitiä kehottanneet juomaan paljon. Kaksi litraa kaiken muun normaalin ruuan ja kahvin mukana tulevan nesteen lisäksi. Yritin selittää sitä liiaksi, mutta eihän hän kuunnellut. Tuli vaikeuksia virtsaamisen kanssa. Akuutin lääkäri sanoi täsmällisesti: --- Kokonaisuus ratkaisee. Saman ohjelman loppupuolella kuultiin terveysammattilaista, joka antoi sellaisen vaikutelman, mitä ohjetta äiti noudatti, vaikka oli vaikeaa. Kuulee monenlaisia "totuuksia".
Sellainenkin päivä tuli, että lääkäri sanoi äitini lääkkeistä: --- Tuota ei tarvitse. Pitäisi sanoa useammin.
Pysyin "terveenä" kuuskymppiseksi. Lainausmerkin siksi, että sepelvaltimotauti ei asettanut rajoituksia alkuvaiheessa. Liikuntaa en unohtanut pitkiksi ajoiksi, vain pikkutaukoja. Kun liikuin, tein sen tehokkaasti. Eturauhanen vaivasi aikaisemmin. Ensimmäinen tukos tuli siinä kuudenkymmenen vaiheilla. Iisalmen aluesairaalassa olin sen takia 62 vuotisena. Eivät korjanneet, sorkkivat verille ja lääkäri määräsi lääkettä. Praziol. Kirjapainoammattilaiselta katsoin opuksesta kyseisen vaikutuksista. Järkeni mukaan täysin sopimaton lääke. Vuoden söin sitä. Vuorossa uusi amerikalaisten keksintö: Proscar. Ei auta uskokaan. Uskoin kalliiseen lääkkeeseen, jonka hintaa apteekin tyttö hirvitteli. Harhaisesti uskoin ja sinnittelin pitkään pelkästään tarkan itsekontrollin avulla. Ei auttanut, vain rahaa meni yhteiskunnalta ja minulta. Melkein seitsemän vuotta.
Ensimmäisen tukoksen purkamisen jälkeen lääkäri sanoi: --- Eturauhanen on normaali. Toisen tukoksen jälkeen lääkäri sanoi: --- Eturauhanen on normaali. Nuoria olivat lääkärit; mies ja nainen. Väärät diaknoosit. Enhän silloin tiennyt. Vasta kolmannella kerralla lääkäri Kari Haring sanoi:
--- On se suurentunut! Äänensä ihmettelevä sävy johtui kai, kun olin sanonut aiemmin manitun se normaaliksi. Jälkeenpäin tietää sen jo silloin olleen melko suuren.
Ohitusleikkauksen yhteydessä tulppasi kunnolla, v 1998. Odotettiin urologia, jota ei kuulunut, kotiutettiin. Kutsuivat Kuopioon tutkittavaksi. Saivat sorkittua veret irti. Lausunnossa sanotaan eturauhasen kokoarvioksi 43 g . Jälkeenpäin ristiriitaisia kysymyksiä itselläni. Tyhmän kysymyksen tein, kun luin eteurauhasen leikkauksen uudesta menetelmästä ja tekniikkaa tajuavana arvelin sen entisiä paremmaksi. Esitin kysymyksen Pielavedellä johtava lääkäri Sakari Kalliselle. Sanatarkasti vastasi näin: --- Se ei ole primääri hoitomuoto, vaan pitää saada urologin lausunto ja urologeille on pitkä jono. Ei kysynyt mitään minulta. Ei siitä mitä on tehty, miten voit, miten haittaa, miten jaksat. Olin sitä mieltä jo silloin, että mitkään primäärit ei tule kysymykseen, vaan hoito. Vähäpätöinen ihminen ja matalalla profiililla: ei suhtauduta vakavasti.
Sydämen kohdalla kävi eri tavalla. Johtuiko siitä, kun sydänfilmi kertoi. Todennäköinen äkkikuolema tilastoihin, ellei hoidettu. Eturauhasesta vain kärsimykset ja haitat. Kun syöpää ei ollut.
Vasta Karjalan metsissä pienen virheen jälkeen tuli lopullinen seis. Näin ja koin Venäjän surkean tilanteen. Tramaattisten vaiheiden jälkeen pääsin Suomeen ja Kuopioon. Kuopiossa höylättiin asianmukaisesti. Kun käskivät kääntää selkä ja koukistaa jalat, tunsin kun koskettivat selkää ja välittömästi nukahdin. Heräsin hämärään ja näin miehen sivussa putsaavan välineitä, kysyin: ---Mitä minulle on tehty? --- Teidät on höylätty. Tähän kohtaan aioin laittaa korjauksen, mutta teen kokonaan uuden nyt 12 v jälkeen
Höyläyksen jälkeen kummitteli pitkään. Tuli verta. Joskus punaisena suihkuna, toisinaan veripalttuna. Operoitiin toukokuussa. Vielä heinäkuussa tuli kerran värikäs suihku. Höyläyksen jälkeen antoivat määräajaksi ohjeen ottamatta Primaspania. Lakkasin uudelleen ottamasta sitä. Tapahtui v 2001.
Joskus tuli pieniä hyytyneitä hiutaleita. Kävin Rautalammilla lääkärissä. Sanoi antavansa lähetteen Kuopioon Lähetettä ei kuulunut. Vuoden kuluttua samasta tilapäisestä oireesta. Jälleen lupaus lähetteestä, joka tuli pian. Pestiin ja huuhdottiin. Sanoivat eturauhasen hieman suurentuneen, höylättäiskö? --- Tehdään mikä on tarpeellista. Tapahtui v 2007.
Tekivät hyvin, mutta jälki ratkesi, jouduin jatkohoitoon. Siinä vaiheessa tuli esille kännyköiden hyöty, ambulanssista soittelivat ja saatiin mennä suoraan Kuopioon, ilman mutkallisia välikäyntejä.
Kertomuksessa mainitaan höyläys tehdyn juuri sillä sähkölankasysteemillä, josta Kalliselta kyselin.
Lääkkeet kummittelevat koko ajan, vaikka joku lääkäri sanoi: --- Itse asiassa lääkkeetön hoito. Primaspan ja simvastatin. Toisen höyläyksen jälkeen tuntuu paremmalta kuin ensimmäisen jälkeen.
Kuitenkin joskus yllätti punainen suihku. Vältin tilapäisesti Primaspania. Kunto heikkeni, epäilin sepelvaltimoita. Tutkittiin. Kuopion rautatieasemalta Kauppakadulle Mehiläiseen muutamien satojen metrien matka tuotti tuskaa. Seisahduin välillä lepäämään. Kerran asetuin porttikäytävään suojaan tuulelta. Nuori nainen tuli ulos, katsoi kummeksuen, ehkä pelkäsi. Siirryin välittömästi pois. Mehiläiseen sinniteltyäni annoin paperit tiskille tytön eteen. Menin sivuun tuolille lepäämään, tyttö hoiti hommansa siinä. Sekopäisenä en osannut jäädä junasta, yritin väärältä puolelta ja jouduin menemään Pieksämäelle. Ei ollut kivaa.
Hemoglobiini näkyi kontrollissa hieman alentuneena. Keuhkoputkentulehduksen makasin sairaalassa. Jossain vaiheessa mainitsin jollekin terveyskeskuksesa mahdollisesta Primaspanin vaikutuksesta. Sanoi; --- Ei se tihku. Tulin varmuuteen kun näin pytyssä muun tavaran joukossa suunnilleen kourallisen mustia hiiliä. Voiko olla muuta kuin verta?
Nyt toimii omahoito, josta vakavasti varoittavat. Primaspanin pitoisuuden puolitin kaikkein miedoimmaksi ja otan säännöllisen epäsäännöllisesti. Samalla tavalla teen kolesterolilääkkeen kanssa. Jaksan kuntoilla. Kahdessa vuodessa kunto kohosi hiljalleen. Kaukana aika, jolloin haukoin henkeä uimahallissa, ponnistelin Mehiläiseen henkihieverissä ja joskus kaksisataa metriä käveltyäni piti kääntyä takaisin. Viime kesänä pisin kävelyretki oli noin 18 kilometriä. Osittain maantiellä ja metsäpoluilla mäkisessä maastossa. Uin joskus reilun kilometrin, viimeksi 750 m ilman yhtään oirehtimista. Kunnosta todistaa hemoglobiinilukema, joka normalisoitui. Nykyisestä kunnostani tunnen kiitollisuutta, mitä siitä; kuolenko aikaisemmin tai myöhemmin.
Sydämen omituisen rytmin takia kävin muutaman kerran terveyskeskuksessa. Sydänhoitajan kanssa keskustelin lääkkeiden vaikutuksesta. Jätettiin kolesterolilääke kuukaudeksi, ei tepsinyt. Sairaanhoitaja oli oikeassa epäillessään beetasalpaajaa. Sijaislääkärinä oli nuori "tyttönen". Keinautti istuintaan ja vakuutti, että lääkkeitä pitää ehdottomasti ottaa. Kutsuivat Kuopioon vuosi leikkauksesta.
Lääkäri suoritti jotain kansainvälistä tutkimusta. Kuunteli kertomani oireet ja vaikutukset. Sanoin epäilyni lääkkeestä. Tarkasteli papereitani, sanoi: --- Ei se ole välttämätöntä. Annoin jäljellä olevat naapurin emännälle, hänellä oli sellainen lääkitys. Emconcordia käytin vuoden, se oli tarpeellista aikansa rytmin takia, mutta kun lopetin ottamisen alkoi kunto kohentua ja pystyin treenaamaan.
Semmoisen periaatteen joskus kuulin, että kun lääkettä otetaan, sitä ei saa lopettaa. Harvinainen sattumus; lääkäri kuunteli minua kuin ainakin tervejärkistä ja suostui suosittelemaan lääkkeen jättämistä.
Tämmöisestä löpinästä sa helposti vaikutelman, että purjuan lääkärissä yhtä mittaa. Meni välillä vuosia. Kerran kävi kolesterolilääkken resepti uusittavana. Lääkäri liittänyt mukaan kehoituksen kontrollikäyntiin, kun edellisestä on kaksi vuotta.
30.10 2012
Olen ihmetellyt, miksi tätä tekstiä ovat katsoneet kaikkein useimmin. Sekavaa tekstiä ja paljon virheitä, joista voi saada vääriä käsityksiä. Tämmmöistä tekstiä ei yleensä päästetä julkisuuteen. Sinänsä asiaa, mutta vaatisi korjaamista, jota sanovat editoinniksi. En korjaa; "kirjoitin minkä kirjoitin".
Kävin kirjoittajapiireissä ja opetuksessa. Kirjoittaa voidaan rehellisesti sekä monella muulla tavalla. Enimmäkseen taktikoidaan. Kirjoitetaan miten soveliaaksi katsotaan. Odotusten mukaan ja hyväksi hyväksytyllä tyylillä.
Ohjaajat tuovat tapetille määritelmän: Tajunnan virta. Piiriläiset yrittivät kirjoittaa "tajunnan virtaa".
Mielestäni teeskentelivät. Miten voidaan kirjoittaa tajunnan virtaa tietoisesti??? En ymmärrä?
Tuo kirjoitukseni on tajunnan virtaa, kuten kirjoitukseni yleensä ovat.
Tässä tapauksessa tajunnan virta tulee havainnolliseksi. Alkaa teemalla: "ihmeparantumiset", mutta eksyy pian aiheesta. Poikkelehtii sinne tänne aiheesta toiseen ja päätyy kauaksi alkuperäisestä.
Kirjoitukseni ovat enimmäkseen tajunnan virtaa. Vaikka minulla on olevinaan aihe ja teema, en niiden kahleissa pysy. Aloittaessani en ajatellut lähellekään samoin, mitä tekstistä syntyy.
Pakinoin aikoinaan paikallislehdessä ihan maksua vastaan. Paljon kirjoitin silloinkin tajunnan virtaa ja moni juttu olisi saanut mennä Ö-mappiin. Mutta vein aina useampia toimitukseen. Toimittaja valitsi minkä hyväksi koki, enkä siihen koskaan puuttunut. Mutta mielestäni olisin jättänyt jonkin pois ja valinnut julkaistavaksi, sen minkä toimittaja "hyllytti".
Poikkeuksen muodostivat harkitut tekstit, joita pähkäilin arkitoimieni ohella. Sanoin joskus, että pakina syntyy vaikka kusella käydessä. Itse asiassa kirjoitin pakinan "päässäni" ja koneen luo päästyäni vain "tulostin" sen. Silloin minulla ei ollut kompuutteria. Nyt ei semmoinen onnistu, muisti ei pelaa. Huomenna en muista, mitä tänään kirjoitin! Onneksi voin kirjoittaa tajunnan virtaa. Tekstiä voi haukkua vapaasti.
