Pakotteilla uhkaus osoittautui tehottomaksi jo aikoja sitten. Korpifilosofikin ymmärsi: Pakotteista kärsii vain niiden alainen kansa, ei uhatut hallitsijat.
USA:n edustaja puhui ruudussa rauhallisesti vakavalla naamalla. Yhtä tyhjän kanssa. Yhtä tyhjän kanssa ovat YK:n julkilausumat. Tehottomia. Kuin vesi hanhen selkään!
P-K:n hallitus ei käyttäydy kuvitellulla tavalla.
USA:n johtamat valtiot uhkaavat vastatoimilla. Mitä ne ovat? Voiko Kiina, on arvoitus? Kiinakin myötäilee, mutta onko tosissaan? Ja mitä hyötyy mistäkin toiminnasta?
Epäilyttää ainoa mahdollisuus, että diktaattorin johtama hallitus tuhlaa niin paljon voimavaroja raketteihin ja pommeihin, että kansa kuolee nälkään. Tihkuneiden uutisten mukaan siellä olisi puutetta paljonkin. Rakettileikit eivät ole halpaa huvia.
Tunnen itseni vähäiseksi. Aivan sama, mitä pakisen. Suomi on todella pieni. Tulee mieleen tarina, jossa jättiläismänty kaatui hirmumyrskyssä:
"Sanoi katajalle sieni, kelpaa sentään olla pieni."
Niinpä!
maanantai 7. elokuuta 2017
Voi,voi ressukka vanhus
Kaupalta tullessa ostoskori tuntui painavan kuin synti. Paljonkohan tämä oikein painaa? Paino tuntuu rasittavan jalkojakin!
Kalapuntarin totesin aikaisemmin melko oikeaa näyttäväksi. Kohotin koria puntarin koukulla.
= 5530 g. Olenpa tosi heikko! Mitä se oli kuusi vuosikymmentä sitten? Siihen Suomen aikaan sementtisäkki painoi 50 kiloa. Niitä kannettiin kaksi kerrallaan. Tosin vain lastatessa. Mutta 50 kg vehnäjauhosäkki olalle ja rinteelle Haukan mökkiin.
Uimahallille kuljin kävellen. Noin kahdeksan vuoden ajan. Vain kovimmilla sateilla käytin autoa. Yleensä vahdin vähiten satavan hetken.
Sitten vaan alkoi tuntumaan väsymys kotimatkalla. Piti nöyrtyä kulkemaan autolla. Jokusen puolenkymmentä vuotta kulunut siitä heikosta hetkestä, kun uiminen vaikeutui. Haukoin henkeä altaan päädyssä. Siihen liukui Leidi. Kysäisi:
--- Ottaako henkeen?
--- Kun en jaksa kunnolla uida.
--- Elä ui, jos et jaksa!
Ei tuommoinen sovi ohjeeksi! Jatkoin vain räpeltämistä. En nähnyt muuta mahdollisuutta. Silloin hengästyneenä nääntymiseen tuli aikanaan selvyys. Yksinkertaisesti; anemia! Verta hävisi kusen ja paskan mukana. Vielä on viime kesänä kerättyä nokkosta. Keräsin jo lisää.
Edellisessä kontrollissa hemoglobiini 154.
Vanhuuskin jarruttaa jonain päivänä. Kuitenkin Juhannuksen alla, kun halli meni kiinni, uin 700 metriä. Oli hyvä päivä!
Pahimman jalkavaivan aikaan oikean säären sisäpuolen pitkä laskimo pullotti koholla. Aivan kuin jänne. Tuntu piukalta sormella koittaessa.
Eilen lenkiltä tullessani yllätyin. Riisuin tukisukistani löysimmän. Ihme: suoni ei pullottanutkaan! Eikä muutkaan suonet tuntuneet pingottuneen.
Aikoessani Lintharjulle ulkoilemaan, en kestä asfaltilla kävelemistä pitkään. Ajelen lähistölle autolla.
Tuntuu nololta!
Näillä mennään. Nöyrin mielin.
Kalapuntarin totesin aikaisemmin melko oikeaa näyttäväksi. Kohotin koria puntarin koukulla.
= 5530 g. Olenpa tosi heikko! Mitä se oli kuusi vuosikymmentä sitten? Siihen Suomen aikaan sementtisäkki painoi 50 kiloa. Niitä kannettiin kaksi kerrallaan. Tosin vain lastatessa. Mutta 50 kg vehnäjauhosäkki olalle ja rinteelle Haukan mökkiin.
Uimahallille kuljin kävellen. Noin kahdeksan vuoden ajan. Vain kovimmilla sateilla käytin autoa. Yleensä vahdin vähiten satavan hetken.
Sitten vaan alkoi tuntumaan väsymys kotimatkalla. Piti nöyrtyä kulkemaan autolla. Jokusen puolenkymmentä vuotta kulunut siitä heikosta hetkestä, kun uiminen vaikeutui. Haukoin henkeä altaan päädyssä. Siihen liukui Leidi. Kysäisi:
--- Ottaako henkeen?
--- Kun en jaksa kunnolla uida.
--- Elä ui, jos et jaksa!
Ei tuommoinen sovi ohjeeksi! Jatkoin vain räpeltämistä. En nähnyt muuta mahdollisuutta. Silloin hengästyneenä nääntymiseen tuli aikanaan selvyys. Yksinkertaisesti; anemia! Verta hävisi kusen ja paskan mukana. Vielä on viime kesänä kerättyä nokkosta. Keräsin jo lisää.
Edellisessä kontrollissa hemoglobiini 154.
Vanhuuskin jarruttaa jonain päivänä. Kuitenkin Juhannuksen alla, kun halli meni kiinni, uin 700 metriä. Oli hyvä päivä!
Pahimman jalkavaivan aikaan oikean säären sisäpuolen pitkä laskimo pullotti koholla. Aivan kuin jänne. Tuntu piukalta sormella koittaessa.
Eilen lenkiltä tullessani yllätyin. Riisuin tukisukistani löysimmän. Ihme: suoni ei pullottanutkaan! Eikä muutkaan suonet tuntuneet pingottuneen.
Aikoessani Lintharjulle ulkoilemaan, en kestä asfaltilla kävelemistä pitkään. Ajelen lähistölle autolla.
Tuntuu nololta!
Näillä mennään. Nöyrin mielin.
lauantai 5. elokuuta 2017
Ravintosuositukset
Suomalaiset tappavat itsensä syömällä väärin. Kuolleisuus on sata prosenttia, söipä sitten mitä tahansa.
Miten pitkään pitää elää, että tulee todistettua oikein syönti. Miten pitkään ihmisen pitää elää? Ja miksi? Sitä vouhotetaan alinomaa mediassa. Vouhottajien etunenässä varsinainen guru Kiminkinen. Ärsyttää.
"Kuusi kourallista heiniä joka päivä!" Hörönlörö ja hölynpöly. Korpifilosofi ei usko Kiminkisen itsensä syövän noita kourallisia heiniä.
Tuli sepelvaltimotauti. Piti leikata ohitse. Saattaa johtua syömisistäkin, tai sitten ei. Vaikutuksista olen sanonut: sen takia vai siitä huolimatta? Lapsuutta ei ollut. Olimme Korven Kertun huoripentuja.
Synnyimme 1930-luvulla. Kasvoimme 1940- luvulla. Sota-aikana.
Tarkkaavaista lukijaa ei tarvinne valistaa saamamme ravinnon niukkuudesta. Tuli semmoinen päivä, että ruokaa oli, silloin syötiin.
Semmoinen aika, jolloin ei tarjottu kouluruokaa. Huonosti leivontaonnistunutta leipää kaksi palasta. Päällä nimellisesti vetäisty läpinäkyvä kerros voita. Maitopullossa - niin mitä?
Tyttöoppilas huomasi: "Erkillä on vuan kurrija, minulla on oekeeta maetoo."
Olot parantuivat. Vouhottakoot uskovaiset mitä tahansa, Erkki ei juo kurria!
Miksiköhän ensimmäiseksi sydäntutkimuksissa vihjataan vääriin elintapoihin? Minun elintapani olivat lähes askeettiset. Lääkäri Kari Haring epäili tupakkaa. Sanoin:
--- Lopetin kolmetoista vuotisena.
Lääkäri ei ymmärtänyt huumoriani. Piti selventää, en ole tupakoinut.
Vitsailu kolmetoista vuotisena lopettamisesta on todenperäinen. Siinä iässä päätin, etten tupakoi.
Silloin olisi pitänyt päättää paljosta muustakin. Miten olisin päättänyt, kun en tiennyt mitä pitäisi päättää? En ymmärtänyt.
Miehuuteni päivinä harrastin urheilua. Hyvästä vartalosta ja verevästä naamasta ei olisi uskonut, millainen rihvelo olin penskana. Kerran käärin hihani: Huuko Rytkönen pilkkasi:
--- Voe minkälaenen rimpula!
Saunassa Helmi Rytkönen sanoi:
---- Nouseppas Vesa seisomaan, että Eila näkköö, miten sotjakka maha sinulla on, ei ou tuommonen ryllykkä, kun nuilla Kertun pennuilla.
Vesa ei ollut Helmin ruokkima, jossain kasvattina.
Kertun pennut olivat rimpuloita ja ryllyköitä. Semmoisia näyttivät televisiossa: Biafran lapset.
Semmoisia olivat Erkki, Veli ja Anja.
Olot kehittyivät. Erkin rimpulakäsivarret voimistuivat, eipä tainnut pilkata!
Leikkauksen jälkeen piti käydä kontrollissa vuosittain. Lintsasin. pidin väliä kaksi vuotta.
Viimeksi kontrollissa lääkäri Sinikka Kuusisto arvioi: ---- Vielä on urheilijan sydän; syke 49. Ruokavaliokin oikein, veriarvot kohdallaan.
Mikä ruokavalio? En valikoi. Eikä "valioni" missään tapauksessa noudata virallisia suosituksia (ohjeita?).
Heiniä ei ole. Syy ei ole siinä, etten hyväksy "heiniä", vaan yksinkertaisesti toiminnan järkevyydestä.
Köyhyysrajalainen joutuu laskemaan kustannuksia.
Sitten varsinainen kysymys: Miksi minun pitäisi muuttaa ruokailutottumuksiani? Kun lääkäri arvioi oikeaksi?
Esimerkkejä typeristä "viisauksista" on ohje: "saa syödä sianlihaa, kun kuorii siitä läskin pois". Sen mukaan punaisen saa syödä. Nykyisen viisauden mukaan pitää välttää punaista!!!!!?????
Että otti pannuun kun lupasivat syödä kananmunasta valkuaisen ja heittää keltuaisen roskikseen!!??
Keltuainen on kananpojan luomuperäinen alkuravinto.
Ruokavaliostani ei kukaan kiinnostu. Lääkärin arvion mukaan omani olisi oikea.
Viime ajoilta säilytin kaupan kuitit. Niistä selviää laadut, lajit ja määrät.
Perusta on oranssin värisillä lipukkeilla merkityt alennuslihat. Käytän vain sianlihaa. Perunoita vähemmän, enemmän kaalia. Porkkanoita, sipulia. Joskus tomaatin, rypäleitä, omenankin. Leipää vähemmän. Puuro isokaurasta ja kokojyväriisijauhosta mustikkakeitolla höystettynä.
Kuhafileitä voissa paistettuna.
Ja mitä vielä?
Miten pitkään pitää elää, että tulee todistettua oikein syönti. Miten pitkään ihmisen pitää elää? Ja miksi? Sitä vouhotetaan alinomaa mediassa. Vouhottajien etunenässä varsinainen guru Kiminkinen. Ärsyttää.
"Kuusi kourallista heiniä joka päivä!" Hörönlörö ja hölynpöly. Korpifilosofi ei usko Kiminkisen itsensä syövän noita kourallisia heiniä.
Tuli sepelvaltimotauti. Piti leikata ohitse. Saattaa johtua syömisistäkin, tai sitten ei. Vaikutuksista olen sanonut: sen takia vai siitä huolimatta? Lapsuutta ei ollut. Olimme Korven Kertun huoripentuja.
Synnyimme 1930-luvulla. Kasvoimme 1940- luvulla. Sota-aikana.
Tarkkaavaista lukijaa ei tarvinne valistaa saamamme ravinnon niukkuudesta. Tuli semmoinen päivä, että ruokaa oli, silloin syötiin.
Semmoinen aika, jolloin ei tarjottu kouluruokaa. Huonosti leivontaonnistunutta leipää kaksi palasta. Päällä nimellisesti vetäisty läpinäkyvä kerros voita. Maitopullossa - niin mitä?
Tyttöoppilas huomasi: "Erkillä on vuan kurrija, minulla on oekeeta maetoo."
Olot parantuivat. Vouhottakoot uskovaiset mitä tahansa, Erkki ei juo kurria!
Miksiköhän ensimmäiseksi sydäntutkimuksissa vihjataan vääriin elintapoihin? Minun elintapani olivat lähes askeettiset. Lääkäri Kari Haring epäili tupakkaa. Sanoin:
--- Lopetin kolmetoista vuotisena.
Lääkäri ei ymmärtänyt huumoriani. Piti selventää, en ole tupakoinut.
Vitsailu kolmetoista vuotisena lopettamisesta on todenperäinen. Siinä iässä päätin, etten tupakoi.
Silloin olisi pitänyt päättää paljosta muustakin. Miten olisin päättänyt, kun en tiennyt mitä pitäisi päättää? En ymmärtänyt.
Miehuuteni päivinä harrastin urheilua. Hyvästä vartalosta ja verevästä naamasta ei olisi uskonut, millainen rihvelo olin penskana. Kerran käärin hihani: Huuko Rytkönen pilkkasi:
--- Voe minkälaenen rimpula!
Saunassa Helmi Rytkönen sanoi:
---- Nouseppas Vesa seisomaan, että Eila näkköö, miten sotjakka maha sinulla on, ei ou tuommonen ryllykkä, kun nuilla Kertun pennuilla.
Vesa ei ollut Helmin ruokkima, jossain kasvattina.
Kertun pennut olivat rimpuloita ja ryllyköitä. Semmoisia näyttivät televisiossa: Biafran lapset.
Semmoisia olivat Erkki, Veli ja Anja.
Olot kehittyivät. Erkin rimpulakäsivarret voimistuivat, eipä tainnut pilkata!
Leikkauksen jälkeen piti käydä kontrollissa vuosittain. Lintsasin. pidin väliä kaksi vuotta.
Viimeksi kontrollissa lääkäri Sinikka Kuusisto arvioi: ---- Vielä on urheilijan sydän; syke 49. Ruokavaliokin oikein, veriarvot kohdallaan.
Mikä ruokavalio? En valikoi. Eikä "valioni" missään tapauksessa noudata virallisia suosituksia (ohjeita?).
Heiniä ei ole. Syy ei ole siinä, etten hyväksy "heiniä", vaan yksinkertaisesti toiminnan järkevyydestä.
Köyhyysrajalainen joutuu laskemaan kustannuksia.
Sitten varsinainen kysymys: Miksi minun pitäisi muuttaa ruokailutottumuksiani? Kun lääkäri arvioi oikeaksi?
Esimerkkejä typeristä "viisauksista" on ohje: "saa syödä sianlihaa, kun kuorii siitä läskin pois". Sen mukaan punaisen saa syödä. Nykyisen viisauden mukaan pitää välttää punaista!!!!!?????
Että otti pannuun kun lupasivat syödä kananmunasta valkuaisen ja heittää keltuaisen roskikseen!!??
Keltuainen on kananpojan luomuperäinen alkuravinto.
Ruokavaliostani ei kukaan kiinnostu. Lääkärin arvion mukaan omani olisi oikea.
Viime ajoilta säilytin kaupan kuitit. Niistä selviää laadut, lajit ja määrät.
Perusta on oranssin värisillä lipukkeilla merkityt alennuslihat. Käytän vain sianlihaa. Perunoita vähemmän, enemmän kaalia. Porkkanoita, sipulia. Joskus tomaatin, rypäleitä, omenankin. Leipää vähemmän. Puuro isokaurasta ja kokojyväriisijauhosta mustikkakeitolla höystettynä.
Kuhafileitä voissa paistettuna.
Ja mitä vielä?
perjantai 4. elokuuta 2017
Autotekniikkaa
Semmoinen ohjelma: Lomamatka 70-luvulla. Yksi porukka läksi köröttelemään Fiat-600:sella. "Aatos aikaan taas menneeseen rientää." Niinpä. Omassa verstassani kehityin melkoiseksi asiantuntijaksi tuohon automerkkiin. Ei hullumpi. Puutavaramarkkinoilla hinnat tuplaantuivat. Moni maanviljelijä osti "kusiaisen". Ukin ikäiset nimittivät sen itselleen tutulla käsitteellä: "Pompan nappi". Fiat-850 sai nimityksen: "Kasiainen". Sillä tavalla näillä nurkilla. Miten lie ollut rintamailla?
Teimme useita täyskorjauksia kusiaisiin. Meni niin sutjakasti, ettei niistä tullut yhtään sutta. Muista kyllä tuli susiakin ihan tarpeeksi.
Tilastonikkareille tiedoksi: Korjattavista eniten ajetulla oli mittarissa 96 000 km. Joten kestokyvyn ylärajan voi pitää 100 000 km.
Vähiten ajetun km-määrä oli 67 000 . Siihen liittyy muistin varainen tarina.
Naapuripitäjän kätilö ajoi verstalle. Selitti häiriön. Kertoi näyttäneensä kotipitäjänsä huoltoasemalla. Häntä loukkasivat henkilökohtaisesti. Nuoret miehet suunnilleen tähän tapaan. Autoileva akka ei ymmärrä. Ajoi Pielavedelle. Keiteleläinen taksi kävi aikaisemin, häneltä saanut vihjeen.
Selvä homma. Huohottava moottori kertoi tarpeesta avata moottori. Vaikka oli niin vähän ajettu.
Katkennut yksi männänrengas. Siitä "hengästys". Korjattiin onnistuneesti.
Ensimmäinen kohtaamani Fiat oli Arvi Blinnikan. En muista ongelmia.
Se taisi olla viimeinen, jonka kohtasin Nurmijärven Klaukkalassa "Villen. huoltoasemalla. Pieni vanha huoltamo muistutti hämmästyttävästi "teeveestä tuttua" Vilenin "liikeyritystä".
Ville sommitteli moottoriin männänrenkaiden asennusta. Kokemukseni perusteella epäilin onnistumista vanhaan autoon. Ville kehui:
--- Laitettiin yhteen Fiatiin. Omistaja on erittäin tyytyväinen!
Tarina sai pian jatkoa. Edessäni oli harmaa Fiat-600. Kävi vain kolmella pytyllä. Kulki vaivaisesti.
Puristusmittari kertoi: ykkös-sylinterissä ei ollenkaan puristusta!!! Käsittämätön ilmiö. Moottori pyöri, mutta mitään outoa ääntä ei kuulunut. Kuin sukkasillaan. Rikkoutunut yleensä pitää jotain kolinaa. Eihän tämmöistä olekaan!!??
Kansi auki.
Mitä ihmettä! Voihan nenä! Sylinterin yläpinnan tasolla näkyi mäntä. Männän pää.
Moottori pöydälle! Männät esiin.
Vahingoniloni kätkin sisään päin. En vinoillut: olenhan herrasmies.
Eikä minulle tarvinnut kertoa, että tämä nyt on se asiakkaan kehuma auto!
Ville piti matalaa profiilia. Pysyi vaitonaisena.
Ylin männänrengas jyskyttänyt aikansa kulumiskynnykseen. Mäntä väsyi ja katkesi renkaan kohdalta. Vioittumisen ääntä ei kuulunut. Katkennut männänpää oli ylhäällä ja männän muu osa liikkui vapaasti pyörimisen mukaan.
Villelle opetusta männänpään kautta!
Hankin itselleni Wartburgin. Päätökseni perustui tietoon: Siihen oli asennettu tehdasuusi moottori. Kuitenkin vanhempaa mallia. Pienempi kuin sen vuosimallin alkuperäinen. Eihän se mikään lentokone ollut. Huippu jotain sadan paikkeilla. Muistaakseni ilmoitettu 109 km/h .
Siihen aikaan ei ollut harmillisia nopeusrajoituksia. Minä en tarvinnut, autoni rajoitti. Matka-ajossa pyrin pitämään mittarilukemaa 90. Ohittajia vilahteli. Hui hirveetä! Loivassa myötäleessä kimmersi ohi Fiat-600. En kimmastunut. Myhäilin itsekseni. Siinä liikkuvat riskirajoilla!
Kilometrejä en pysty sanomaan, mutta kovin pitkään en matkannut, kun se ohiajanut Fiat seisoi levikkeellä takaluukku auki ja matkustajat tarjosivat sormiaan poltettavaksi. Uuden karhea Fiat!
Omaa kokemusta siitä ei ole, mutta jotain autosta ymmärtävänä uskoin kertomukseen: Kun Fiatilla ajaa "urku auki" jatkuvasti, niin pitkässä myötämäessä se kiihtyy ja kunhan vain ei höllätä kaasupolkimesta, se jaksaa pitää vauhtinsa. Siitä oli kysymys näillä hurjastelijoilla.
Moottoritekniikkaa tajuavat ymmärtävät ilmiön. Nämä matkailijat eivät ymmärtäneet, arvanneet, eivät tienneet, eivätkä osanneet pönkittää takaluukkua koholle. Suljetussa tilassa moottori kiehui.
Siksi pitävät takaluukkua koholla romurallin ajajat.
Teimme useita täyskorjauksia kusiaisiin. Meni niin sutjakasti, ettei niistä tullut yhtään sutta. Muista kyllä tuli susiakin ihan tarpeeksi.
Tilastonikkareille tiedoksi: Korjattavista eniten ajetulla oli mittarissa 96 000 km. Joten kestokyvyn ylärajan voi pitää 100 000 km.
Vähiten ajetun km-määrä oli 67 000 . Siihen liittyy muistin varainen tarina.
Naapuripitäjän kätilö ajoi verstalle. Selitti häiriön. Kertoi näyttäneensä kotipitäjänsä huoltoasemalla. Häntä loukkasivat henkilökohtaisesti. Nuoret miehet suunnilleen tähän tapaan. Autoileva akka ei ymmärrä. Ajoi Pielavedelle. Keiteleläinen taksi kävi aikaisemin, häneltä saanut vihjeen.
Selvä homma. Huohottava moottori kertoi tarpeesta avata moottori. Vaikka oli niin vähän ajettu.
Katkennut yksi männänrengas. Siitä "hengästys". Korjattiin onnistuneesti.
Ensimmäinen kohtaamani Fiat oli Arvi Blinnikan. En muista ongelmia.
Se taisi olla viimeinen, jonka kohtasin Nurmijärven Klaukkalassa "Villen. huoltoasemalla. Pieni vanha huoltamo muistutti hämmästyttävästi "teeveestä tuttua" Vilenin "liikeyritystä".
Ville sommitteli moottoriin männänrenkaiden asennusta. Kokemukseni perusteella epäilin onnistumista vanhaan autoon. Ville kehui:
--- Laitettiin yhteen Fiatiin. Omistaja on erittäin tyytyväinen!
Tarina sai pian jatkoa. Edessäni oli harmaa Fiat-600. Kävi vain kolmella pytyllä. Kulki vaivaisesti.
Puristusmittari kertoi: ykkös-sylinterissä ei ollenkaan puristusta!!! Käsittämätön ilmiö. Moottori pyöri, mutta mitään outoa ääntä ei kuulunut. Kuin sukkasillaan. Rikkoutunut yleensä pitää jotain kolinaa. Eihän tämmöistä olekaan!!??
Kansi auki.
Mitä ihmettä! Voihan nenä! Sylinterin yläpinnan tasolla näkyi mäntä. Männän pää.
Moottori pöydälle! Männät esiin.
Vahingoniloni kätkin sisään päin. En vinoillut: olenhan herrasmies.
Eikä minulle tarvinnut kertoa, että tämä nyt on se asiakkaan kehuma auto!
Ville piti matalaa profiilia. Pysyi vaitonaisena.
Ylin männänrengas jyskyttänyt aikansa kulumiskynnykseen. Mäntä väsyi ja katkesi renkaan kohdalta. Vioittumisen ääntä ei kuulunut. Katkennut männänpää oli ylhäällä ja männän muu osa liikkui vapaasti pyörimisen mukaan.
Villelle opetusta männänpään kautta!
Hankin itselleni Wartburgin. Päätökseni perustui tietoon: Siihen oli asennettu tehdasuusi moottori. Kuitenkin vanhempaa mallia. Pienempi kuin sen vuosimallin alkuperäinen. Eihän se mikään lentokone ollut. Huippu jotain sadan paikkeilla. Muistaakseni ilmoitettu 109 km/h .
Siihen aikaan ei ollut harmillisia nopeusrajoituksia. Minä en tarvinnut, autoni rajoitti. Matka-ajossa pyrin pitämään mittarilukemaa 90. Ohittajia vilahteli. Hui hirveetä! Loivassa myötäleessä kimmersi ohi Fiat-600. En kimmastunut. Myhäilin itsekseni. Siinä liikkuvat riskirajoilla!
Kilometrejä en pysty sanomaan, mutta kovin pitkään en matkannut, kun se ohiajanut Fiat seisoi levikkeellä takaluukku auki ja matkustajat tarjosivat sormiaan poltettavaksi. Uuden karhea Fiat!
Omaa kokemusta siitä ei ole, mutta jotain autosta ymmärtävänä uskoin kertomukseen: Kun Fiatilla ajaa "urku auki" jatkuvasti, niin pitkässä myötämäessä se kiihtyy ja kunhan vain ei höllätä kaasupolkimesta, se jaksaa pitää vauhtinsa. Siitä oli kysymys näillä hurjastelijoilla.
Moottoritekniikkaa tajuavat ymmärtävät ilmiön. Nämä matkailijat eivät ymmärtäneet, arvanneet, eivät tienneet, eivätkä osanneet pönkittää takaluukkua koholle. Suljetussa tilassa moottori kiehui.
Siksi pitävät takaluukkua koholla romurallin ajajat.
torstai 3. elokuuta 2017
Pelottavaa
"Kuinka hämmästyttävän vähällä järjellä?" USA:ssa piilee viisauttakin, mutta se ei pääse vaikuttamaan, valtapolitiikka vaientaa.
Tämän päiväisten uudisvirtojen mukaan suurin synti on Venäjän yhteydet. Korpifilosofi ajattelee, että niitä yhteyksiä saisi olla paljon. Miksi? Maailmanrauhan kannalta. Niin. eihän maalimassa ole rauhaa ollut koskaan. Suomessa kuitenkin seitsemän vuosikymmentä, sen vain natointoilijat haluavat vesittää. Vai haluavatko?.
Panen tähän suoran lainauksen George F. Kennanin kirjasta. Otsikolla: Liennytys ja sen vastustajat artikkeli v 1978.
"Kun katson menneitä vuosia - ja muistini ulottuu kauemmaksi kuin miltei kenenkään muun tästä aiheesta puhuvan - havaitsen määrättyä edistystä siinä suhteessa, että yhteistyötä on nyt laajemmalla alueella kuin Stalinin aikana. Tämä on ollut hidasta edistystä, mutta merkityksetöntä se ei ole, enkä näe mitään syytä heittää lasta pois pesuveden mukana ja palata kylmän sodan aikaiseen solvauspolitiikkaan, molemminpuoliseen uhkailuun ja monien kansalaisten ahdisteluun siitä hyvästä, että heidän epäillään vuosia sitten tunteneen jonkinlaista sympatiaa Neuvostoliittoa kohtaan.
En halua palata tähän kaikkeen, enkä kuolemaksenikaan voi ymmärtää, mitä tämän maan kovan linjan kannattajat oikeastaan haluavat. He haluavat tietenkin lisää aseita, jotakin toista kuin tämä puolustukseen osoitettu sadan miljardin dollarin pikkusumma. He vaativat, että puolustusbudjetin ja sen myötä myös budjettivajeen ja inflaation tulisi olla paljon suurempi. Mutta olettakaamme, että varustaudumme hampaita myöten; olettakaamme, että me 15 000 taikka 20 000 ydinaseen sijasta onnellistutamme itsemme 35 000:lla. Tosi asia on, että 200 tällaista asetta riittäisi tekemään elämän mahdottomaksi missä ikinä haluaisimme."
---------
"Nyt me olemme erittäin vahvoja: meillä on 35 000 tällaista asetta ja teillä on vain 28 000; me sanelemme teille ehtomme ja te teette niin kuin me käskemme, tai muuten..." En usko tämän voivan toimia - kiristys voi vaikuttaa kahteen suuntaan.
Tämän päiväisten uudisvirtojen mukaan suurin synti on Venäjän yhteydet. Korpifilosofi ajattelee, että niitä yhteyksiä saisi olla paljon. Miksi? Maailmanrauhan kannalta. Niin. eihän maalimassa ole rauhaa ollut koskaan. Suomessa kuitenkin seitsemän vuosikymmentä, sen vain natointoilijat haluavat vesittää. Vai haluavatko?.
Panen tähän suoran lainauksen George F. Kennanin kirjasta. Otsikolla: Liennytys ja sen vastustajat artikkeli v 1978.
"Kun katson menneitä vuosia - ja muistini ulottuu kauemmaksi kuin miltei kenenkään muun tästä aiheesta puhuvan - havaitsen määrättyä edistystä siinä suhteessa, että yhteistyötä on nyt laajemmalla alueella kuin Stalinin aikana. Tämä on ollut hidasta edistystä, mutta merkityksetöntä se ei ole, enkä näe mitään syytä heittää lasta pois pesuveden mukana ja palata kylmän sodan aikaiseen solvauspolitiikkaan, molemminpuoliseen uhkailuun ja monien kansalaisten ahdisteluun siitä hyvästä, että heidän epäillään vuosia sitten tunteneen jonkinlaista sympatiaa Neuvostoliittoa kohtaan.
En halua palata tähän kaikkeen, enkä kuolemaksenikaan voi ymmärtää, mitä tämän maan kovan linjan kannattajat oikeastaan haluavat. He haluavat tietenkin lisää aseita, jotakin toista kuin tämä puolustukseen osoitettu sadan miljardin dollarin pikkusumma. He vaativat, että puolustusbudjetin ja sen myötä myös budjettivajeen ja inflaation tulisi olla paljon suurempi. Mutta olettakaamme, että varustaudumme hampaita myöten; olettakaamme, että me 15 000 taikka 20 000 ydinaseen sijasta onnellistutamme itsemme 35 000:lla. Tosi asia on, että 200 tällaista asetta riittäisi tekemään elämän mahdottomaksi missä ikinä haluaisimme."
---------
"Nyt me olemme erittäin vahvoja: meillä on 35 000 tällaista asetta ja teillä on vain 28 000; me sanelemme teille ehtomme ja te teette niin kuin me käskemme, tai muuten..." En usko tämän voivan toimia - kiristys voi vaikuttaa kahteen suuntaan.
keskiviikko 2. elokuuta 2017
Näytön paikat
Painija valittaa, kiukuttelee, kun ei valittu edustusjoukkueeseen arvokisoihin. Tulee mieleen: onko uikuttajat yleensä arvoisia?
Painista en tiedä yhtään mitään, joten en pysty ottamaan kantaa kyseiseen. Kysyä voi; ovatko valmentajat ja valitsijat tehneet väärän päätöksen?
Tähänastisen kokemuksen mukaan olen havainnut, että uikuttajat eivät olleet hyviä. Suomalainen seiväshyppääjä valitti. Perusteli antamiaan näyttöjä. Mitä ne olivat? Miekkonen saavutti Suomessa tuloksen 550 . Väitti näyttöä riittäväksi. Entä sitten? Arvokisoissa todellinen kilpailu alkaa lukemista 570!!!
Kaikki tuon tietävät. Jos valittiin, niin turistihan, mikä turisti! Toinen esimerkki korkeushyppääjästä, jonka saavutettu tulos on hyvä. Urheilija ylitti jo v 30. Ja osallistunut arvokisoihin menestymättä.
Uhosi kun saavutti tuloksen 230. Se on huipputulos! Mutta sillä ei ollut sen suurempaa merkitystä. Varmuutta ei ollut. Pääsi edustamaan. erkkikin arvasi, ettei menestystä tule. Se olisi tullut jo edellisillä yrittämisillä! Tämän urheilijan ansio oli saavutettu tulosvaatimus, eikä häntä sivuutettu. Itsekin olen sitä mieltä, että hänet piti valita niihin arvokisoihin.
Se mitä kritisoin oli hänen uhonsa median edessä. "Näin hyvä minä olen!"
Ei menestynyt.
Korkeushyppääjä oli loppuun kulunut. Onko tämä kyseinen painija loppuun kulunut?
Sehän on vain urheilua. Vai onko urheilua, mitä urheiluksi sanotaan? Sirkusta ja sirkuseläimiä? Lienenkö väärässä? Jos niin todistetaan, painan pääni nöyrästi alas.
Painista en tiedä yhtään mitään, joten en pysty ottamaan kantaa kyseiseen. Kysyä voi; ovatko valmentajat ja valitsijat tehneet väärän päätöksen?
Tähänastisen kokemuksen mukaan olen havainnut, että uikuttajat eivät olleet hyviä. Suomalainen seiväshyppääjä valitti. Perusteli antamiaan näyttöjä. Mitä ne olivat? Miekkonen saavutti Suomessa tuloksen 550 . Väitti näyttöä riittäväksi. Entä sitten? Arvokisoissa todellinen kilpailu alkaa lukemista 570!!!
Kaikki tuon tietävät. Jos valittiin, niin turistihan, mikä turisti! Toinen esimerkki korkeushyppääjästä, jonka saavutettu tulos on hyvä. Urheilija ylitti jo v 30. Ja osallistunut arvokisoihin menestymättä.
Uhosi kun saavutti tuloksen 230. Se on huipputulos! Mutta sillä ei ollut sen suurempaa merkitystä. Varmuutta ei ollut. Pääsi edustamaan. erkkikin arvasi, ettei menestystä tule. Se olisi tullut jo edellisillä yrittämisillä! Tämän urheilijan ansio oli saavutettu tulosvaatimus, eikä häntä sivuutettu. Itsekin olen sitä mieltä, että hänet piti valita niihin arvokisoihin.
Se mitä kritisoin oli hänen uhonsa median edessä. "Näin hyvä minä olen!"
Ei menestynyt.
Korkeushyppääjä oli loppuun kulunut. Onko tämä kyseinen painija loppuun kulunut?
Sehän on vain urheilua. Vai onko urheilua, mitä urheiluksi sanotaan? Sirkusta ja sirkuseläimiä? Lienenkö väärässä? Jos niin todistetaan, painan pääni nöyrästi alas.
Tajunnan virta
Käsite putkahti silmiini jostakin kirja-arvostelusta. Siinä mainittiin kirjailijan käyttäneen tajunnanvirtatekniikkaa. ????!!!!
Jukolan kynäilijöiden piirissä Rauha Jarkka toi eteeni tuon käsitteen. Kuinka ollakkaan, joku keksi: ahaa! Kirjoitti tajunnan virtaa puoli arkkia käsin kirjoitettua! Sanoi sitä "tajunnan virraksi". Pelkkää keksittyä sekasotkua.
Minä kirjoitan tajunnan virtaa.
Kahdenlaista arvostelua samasta aiheesta. Tässä tulen samantapaiseen epäselvään määrittelyyn. En tee muistiin panoja. Katson itseni mitättömäksi: ei merkitystä. Tässä tapauksessa päiväkirja olisi paikallaan, kuten usein muulloinkin. Mutta kun olen mitätön. En pysty nimeämään arvosteltavaa enkä arvostelijaa. Arvostelija tuhahti halveksivasti arvosteltavaa tajunnan virrasta.
Hiljattain törmäsin "vanhettuneeseen" arvosteluun. Siinä mainittiin positiivisena seikkana tajunnanvirtatekniikan käyttäminen. Onko tajunnan virta teknillistä? Ei!!! huudan minä.
Pyörrän pyhät sanani. Kaikkea käytetään hyväksi. Nipottajat tulkitsevat tavallaan. (minäkin)
Minä tarkoitan tajunnan virtana kontrolloimatonta tekstin tekoa. Takavuosina kirjoitin paikallislehteen pakinoita (niitä muuten lukivat paljon). Niitä en kirjoittanut tajunnan virtana. Töitä tehdessäni, lenkkeillessäni, tai paskalla käydessäni rakentelin kulloistakin teemaa. Kun istuin koneen ääreen, pakinan teko oli kuin tulostamista.
Tämän blogini kirjoitukset tulee tajunnan virrasta. Aihetta pohdiskelen ja ideaa saatan etsiä, mutta useimmin sysäys tulee jostakin eteen sattuvasta. Kun istun koneen ääressä, teksti tulee solkenaan. En sitä puntaroi, enkä ohjaile. Niinpä oikeaoppinen löytää lukuisia virheitä tai "virheitä".
Olkaa hyvä!
Jukolan kynäilijöiden piirissä Rauha Jarkka toi eteeni tuon käsitteen. Kuinka ollakkaan, joku keksi: ahaa! Kirjoitti tajunnan virtaa puoli arkkia käsin kirjoitettua! Sanoi sitä "tajunnan virraksi". Pelkkää keksittyä sekasotkua.
Minä kirjoitan tajunnan virtaa.
Kahdenlaista arvostelua samasta aiheesta. Tässä tulen samantapaiseen epäselvään määrittelyyn. En tee muistiin panoja. Katson itseni mitättömäksi: ei merkitystä. Tässä tapauksessa päiväkirja olisi paikallaan, kuten usein muulloinkin. Mutta kun olen mitätön. En pysty nimeämään arvosteltavaa enkä arvostelijaa. Arvostelija tuhahti halveksivasti arvosteltavaa tajunnan virrasta.
Hiljattain törmäsin "vanhettuneeseen" arvosteluun. Siinä mainittiin positiivisena seikkana tajunnanvirtatekniikan käyttäminen. Onko tajunnan virta teknillistä? Ei!!! huudan minä.
Pyörrän pyhät sanani. Kaikkea käytetään hyväksi. Nipottajat tulkitsevat tavallaan. (minäkin)
Minä tarkoitan tajunnan virtana kontrolloimatonta tekstin tekoa. Takavuosina kirjoitin paikallislehteen pakinoita (niitä muuten lukivat paljon). Niitä en kirjoittanut tajunnan virtana. Töitä tehdessäni, lenkkeillessäni, tai paskalla käydessäni rakentelin kulloistakin teemaa. Kun istuin koneen ääreen, pakinan teko oli kuin tulostamista.
Tämän blogini kirjoitukset tulee tajunnan virrasta. Aihetta pohdiskelen ja ideaa saatan etsiä, mutta useimmin sysäys tulee jostakin eteen sattuvasta. Kun istun koneen ääressä, teksti tulee solkenaan. En sitä puntaroi, enkä ohjaile. Niinpä oikeaoppinen löytää lukuisia virheitä tai "virheitä".
Olkaa hyvä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)