Kansallistunnuksista

Vilahti tämmöinen otsikko: "Kokoomus haluaa vaihtaa Maamme Laulun Finlandia Hymniin."
Minulle on yks lysti, vaihtoi taikka ei. Yritin kaivaa muistini lokeroista kansallislaulun säveltäjää. Jostain kaikuu: Fredrik Paasius. En viitsi tarkistaa. Yks hailee, kuka mainitaan säveltäjäksi. Kuulemma on saksalainen juomalaulu!
Sanat ovat suomennettu Runebergiltä. On siinäkin kansallisrunoilija?  Ei yhtään säettä Suomen kielellä!

Ristilippu tuli ruotsalaisilta valloittajilta merkiksi Kristinuskoon käännyttämisestä. Mytologian mukaan kastaneet suomalaisia pakanoita Kupittaan lähteellä. Uhanneet kieltäytyjiä Jumalan Miekalla!

Eniten minua ihmetyttää jo poikasesta asti Leijona Vaakuna.????! Mahdollisimman kaukaa haettu ja mahdollisimman huonosti sopiva. Ja vielä kummempi: tanssii miekan päällä.  Kun se on niin jalo! Jalopeuraksikin mainittu!?

Suomalaisetko jaloja?  Vai petoja? Sankareita kuitenkin!  Vai?
 

Lapsen nukkuminen.

Nyt eletään vouhottamisen aikakautta. Terve järki näyttää joutuvan romukoppaan. Lapsen syntymä on merkittävä tapahtuma perheessä. Kaiken maailman psykologit ja sosiologit pyrkivät sitä mystisoimaan. Luonnollista tapahtumaa, joka takaa ihmiskunnan jatkuvuuden.

Voiko sen ja sen ikäistä vauvaa opettaa nukkumaan ????? Vanhan korpifilosofin mielestä tuo on tyhmistä tyhmin kysymys. Asia ratkaistiin korpifilosofin perheessä yksinkertaisesti. Oliko se maalaisjärkeä vai jotain muuta järkeä? Isän vastuulla toimin!

Syntyi Leena. Tapahtuma oli merkityksellinen. Meille. Suhtauduin siihen maltillisesti. En harmitellut ollenkaan, ettei syntynyt poikaa. Ei ollut mahdollisuutta minun kokea isän ja pojan suhdetta. Enkä saanut kokea toiseenkaan suuntaan, tuli vain tyttöjä! Kaikkea ei voi saada. "Anna edes vähän".

Jätän tunteilun ja siirryn asiaan.
Ohjeiden mukaan piti vauva herättää syömään neljän tunnin välein! Miksi?  Kuka pystyy ymmärtämään, että Ohemäen kansakoulun puutteellisen tietomäärän pohjalta korpifilosofi erkki pystyi tekemään toimivan ratkaisun vauvan hoitoon? Vastoin "virallista" opetusta????

Ensimmäisten viikkojen aikana selvisi: Leena nukkui hyvin, rauhallisesti. Sanoin: miksi herättää rauhallisesti nukkuva lapsi? Nuori äiti myöntyi. Hänellekin oli eduksi riittävä unen saanti. 
Leenan unirytmi toimi kuin kello!! Vastoin kaikkea neuvolassa opetettua! Leena nukkui illalla kymmeneltä ilman seremonioita, ilman että siihen olisi pyritty opetettujen "ismijen" mukaan.
Leena heräsi aamulla kello kuusi.

Sama toistui, eikä nuori äiti kärsinyt, kuten nykyään näyttää käyvän. Leena nukkui joka yö kuin kello: kahdeksan tuntia. Vastoin opetettua, pakotettua neljää tuntia.

Syntyi Tuija. Tukeva tyttö. 50 senttiä ja 4 kiloa. Näytti pulskalta.
Tuija valvotti öitä. Itki lakkaamatta noin kaksi viikkoa. Luultavasti korpifilosofi ei ongelmaa ratkaissut. Ratkesi niin, että aloitettiin antamaan lisäruokaa. Äidin tissistä saatu ei riittänyt.
Lisäruuan antamisella ongelma ratkesi!

Nyt äidit tuskailevat neuvolan numeroiden kanssa. Lapsensa ei jostain syystä noudata virallisia kehityskäyriä. Miksi "opetetut" ja oppiarvoja hankkineet kahlehtivat itsensä? Kahlehtivat taulukkojen orjiksi? (kukaan ei kysy korpifilosofilta).

Neljä tytärtäni ovat niin erilaisia, ettei niin suurta eroavaisuutta tunnusta "lisenssit".
Kaksi koulukuntaa yrittivät nujertaa ajatukseni. Toinen nojaa perimään. Kohdallani siihen vedotaan, kun halutaan halveksia persoonaani. Toinen nojaa kasvatuksen kelvollisuuteen. Kumpikin on kohdallani suuri rasite. Minussa ei niiden perusteella ole mitään positiivista.  Syntymävirhe ja olematon kasvatus.

Miksi elän? Miksi olen olemassa?

Vielä Tuijasta. Koulussa kertoi menevänsä syömään poikien pöytään. Pojat eivät ihmettele sitä, kun Tuija syö saman verran kuin he. Tytöt kauhistelevat!

Näin kahdesta tyttärestäni. Seuraavat kaksi taas ovat aivan eri kaliiberia. Kuinka psykologit sen selittäisivät??
Luultavasti ei mitenkään. 

Vai ehkä kenties minun jakaantuneella personallisuudellani?  Jos se niin on?

Rasittava perimä?!      

Kulkeeko posti?

Näyttää tyhmyys tiivistyneen Postin johtoon.  Ryhtyivät modernisoimaan. Ensimmäiseksi hylkäsivät ikoniksi muodostuneen logon. Tavallisesti muutoksia tehdään kansainvälistymiseksi. Mutta Posti. Posti on yksi kansainvälisimpiä nimiä. Ja postitorvi tunnettu. Ja keltainen väri muutettiin mitäänsanomattomiin pilkkuihin.
Ikivanha ihmetteli kauhiasti.

Postitoimipaikkoja suljetiin hätiköiden. Joulukortit kyllä vähenevät, mutta pienet ja isommatkin paketit lisääntyvät. Netti on nykyaikaa.

Viimeisimmälle hourotukselle nauravat jo "Kuopion puuhevosetkin."
  --- "minä tiskaan astioita ja luutalla lakaisen lattioita. --- Syöttelen vanhuksetkin."
Nurmikonleikkuuideaa tyhmempää ei olekaan.  Joka on joskus tehnyt töitä ja joutunut järjestelemäänkin, tietää nämä kaavailut mahdottomiksi toteuttaa.

Näin suurella laitoksella pitää olla selvät pasmat. Ei pidä joutua aamulla pähkäilemään: --- kenenkäs kasvimaa tänään kitketään?

Hauki

Öylöspäivänä pääsin vesille. Leppoisalta vaikuttava keväinen ilta houkutti. Usein tuulee, mutta nyt näytti rauhalliselta. Pitää käydä silloin, kun on mahdollista.  Aluksi tuuli voimistui hiukan, mutta rauhoittui kuitenkin.

Päristelin tiettyyn poukamaan. Siitä tarttuu virveliin hauki ja ahven. Kokemus kertoo nyt olevan otollinen ajankohta hauelle.
Ankkuri veteen, vermeet esille. Siman päähän laitoin kirkkaan Krokodilin. Mahtoiko olla kolmas heitto, kun nappasi.  Tempoi ensin pienen hauen tavalla, mutta kun veti, tuntui voimakkaalta. Ensimmäisen vilauksen perusteella sen kokoinen, että pääsen laittamaan ruokaa.
Perkasin sen samalla ja arvelin että riittää.
Erehdyin pikkuisen.
Kutenut maitihauki. Laihan näköinen ja suoli tyhjä.  Pituutta 53 senttiä, yleensä semmoinen on ainakin kilon painoinen. Tämä painoi siivottuna 800 g .

Miksi en heittänyt takaisin jorpakkoon? Keitto ei ole kaksinen. Lepäilin syönnin jälkeen sohvalla ja äkkiä havahduin. Olikos sillä hampaita?  Normaalisti kyllä huomaa joka kerralla hauen hampaat!
Vaikka en kiinnittänyt saalistaessa huomiota, niin kuitenkin jäi alitajuntaan poikkeava.
Kaivoin roska-astiasta keitetyn pään.
Todellakaan sillä ei ollut kunnon hampaita!
Nälissään ja laiha. Pienipäinen.

Suonteessa veden lämpö 9 + astetta.

Erkin keittokirjasta

Ruotsissa käydessäni Tuija tarjosi  sikäläistä maito: gamladags mjölk. Tiesi minun tykkäävän semmoisesta enemmän kuin Suomen vakioidusta maidosta.
Rasvaprosentiksi teksti purkin kyljessä ilmoitti rasvaprosentiksi 4,4 %. Maistui mainiolta!
Arvelin: --- Kohta tämmöistä saa Suomestakin.

Melko pian Suomen kauppoihin ilmestyi vanhan ajan maitoa. 4,4 %. Maistui hyvältä!
Siitäkös terveyspoliisit riemastuivat Valiolle: --- Semmoista myrkkyä ei saa myydä! Pelkäsivät suomalaisten kuolevan sydäntauteihin sukupuuttoon.

Valio nosti kädet pystyyn. Eikä enää myynyt myrkkyä. 

Kaupassa havaitsin hylyllä "vanhan ajan maitoa". Myhäilin itsekseni: saako sitä nyt myydä? Eikö se olekaan enää myrkkyä?
Tänä aamuna päätin ostaa sitä. Koko purkin.
Teksti kertoo: --- rasvaa 4,2 g josta tyydyttyneet rasvahapot  2,8 g. Onko minua petetty, kun olin siinä uskossa "gurujen" informaation perusteella, että maidon rasva on kaikki haitallista?  Tuoteselosteen mukaan enemmän on "hyviä rasvoja."

Ei maistunut yhtä hyvälle mitä edelliset kerrat muistiini jättivät. Vaikuttaako tuo karvan verran pienempi rasvapitoisuus?  Ehkä siihen vaikutti enemmän suuhuni jäänyt ruuan maku. Voimakas maku.

Mitäs minä söin?
Leenan tuomassa paketissa oli neljä pientä filettä. Tavallisesti saan sellaisesta määrästä kaksi ateriaa. Jolloin ei ole muita lisäkeitä kuin tomaatti. Sipulia käytän pannulla.
Nyt järkeilin saavani neljä annosta. Perunoita kiehumaan. Paistoin fileet runsaassa voissa. Pannulle jääneeseen rasvaan panin pilkottua sipulia. Kärvensin jälkilämmöllä.  Kaasin päälle tarpeellisen määrän vispikermaa. Suolaa vain nimeksi. Kalojen paistosta jäi suolaa rasvaan.

Uskaltaisikohan väittää olleen hyvää! Vieläkin maku viipyy suussani. Kolme filettä panin pieniin rasioihin. Yhden fileen kumppaniksi panin lopun kastikkeen.
Perjantain, lauantain ja sunnuntain ateriat varattu. Vain perunoita tarvitsee paistaa. Keitettyjä perunoita. Yksi tomaatti lisukkeeksi.

Kuten edellisestä havaitsee, viisveisaan "oikeista ravintosuosituksísta". Olen "vanhan liiton miehiä".   Syön hyviksi tunnettuja ja hyviksi mainittuja ruoka-aineita.

Ohitusleikkauksesta on kahdeksantoista vuotta ja "vuosirenkaita" karttunut 84.
Kävin kontrollissa.  Mitäs sanoikaan lääkäri Sinikka Kuusisto:
--- Vieläkin urheilijan sydän, syke 49. Ruokavaliokin hyvä, koska arvot ovat kohdallaan!

Lihamiehen töitä

Kun haluaa ajoittaa tapahtuman tietylle vuodelle, ei vuosilukua voi muistaa. Pitää ajoittaa jonkin tapahtuman tai ajanjakson mukaan. Kerran minua huomauteltiin, kun panin tapahtuneelle vuosiluvun jonka erehdyin vuodella.

Tämän teurastusreissun täytyi tapahtua ennen armeija-aikaani, koska Mustosella ei ollut autoa. Auto oli hankittu sillä välin.  Vuosi oli joko 1951 tai 1952.

Piti käydä Hoviniemessä teurastamassa hieho. Ajankohtaa arvelen.  Talvi oli voimissaan, viimaa ja pakkasta. Lumen tukkimia teitä. Päättelen olleen helmikuun loppupuolta, sillä oli kohtalaisen valoisaa koko päivän. Joroisten ja Varkauden välistä nykyistä tietä ei ollut. Kuljettiin "vanhaa tietä".

Muistini lokeroista ei löydy, millä kulkupelillä menin Kerisalonsaaren tiehaaraan? Mahdollisuuksia on linja-auto tai meijerin maitoauto. Joskus toivat teurastetut eläimet maitotonkkien päällä.

Kerisalonsaaren tietä hiihtelin suksilla. Työvälineet repussa. Kovin pitkälle en ennättänyt kun tavoitin porukan. Tiellä seisoi Osuusteurastamon karjankuljetusauto. Kolme miestä lapioi tielle nietostunutta lunta. Tuttu lihan ostaja Mauri Liesvuori kysyi, kun asiani arvasi: ---- Minnekäs sinä out mänössä?
--- Hoviniemeen.
--- Perhana! Sinnehän myökin ollaan mänössä!
Kilpailijat!

Tavalliseen tapaan karjakko näytti eläimen, jonka sain ottaa.  Talutin sen tyhjillään olleeseen lautaseinäiseen vajaan. Pakkasta 18 astetta ja viima puhalsi lautojen välistä.  Todennäköisesti otin veren talteen, talon tarpeiksi. Päättelen siitä, kun veriläikät jäätyivät kämmenselkiin.  Viilsin nopeasti nahan auki. Sain käteni lämpimään.
Olin tottunut nopeaksi. Tehtävä sujui hyvin.

Pihan yli sisälle mennessä häikäistyin. Eteisverannan lasi olivat jäässä. Hämärään tilaan tullessa näköni hämärtyi. Katseeni etsi ovea, silloin näin verannan toisesta päästä kohoavan hahmon. Se nousi verkkaisesti, näytti kasvavan jättimäiseksi. Hätkähdin. Pelkoni haihtui kun havaitsin lähestyvän bernhardilaiskoiran silmissä ystävällisyyttä.

Pesin käteni ja poistuin. Ulkona kolme hikisen näköistä miestä talutti sarvipäätä lehmää.
Mauri Liesvuori hymyili helpottuneena:
--- Suatiinhan myö molemmat elukat! 

"Sydäntutkimuksia"

Sydämeni "ruljanssin" aikana joutilaan mieleen tuli muistelut vuosikymmenien takaa. Teurastaessa otettiin kaikki talteen. Sydämet olivat kysyttyjä. Hyvää lihaa. Ensimmäisiä sydämiä käsitellessäni tutkin valkeita suonia. Niitä, jotka minulla vanhana pyrkivät tukkeutumaan. Muuta en muista, en muotoja, vain suonten valkeuden. Semmoisia suonia minultakin peukaloivat.

Kuin videolla muistan ensimmäisen avaamani sydämen. Viilsin puukolla kammiot auki, katselin uteliaana. Pesin veren pois ja se oli valmis tarjottavaksi asiakkaalle.

Veri otettiin talteen niin Mustosen tiloissa kuin taloissa teurastaessa. Verta opetettiin vispaamaan niin kauan kunnes se jäähtyi riittävästi, ettei hyytynyt. Jossain vaiheessa joku vihjasi, että vispaus on turhaa vaivaa. Annetaan veren jäähtyä sopivasti ja kerätään hyytymisainekset pois. Sopiva työkalu löytyi jokaisesta huushollista: ohuista pajuista tehty varpuvispilä. Sitä pyörittelemällä takertui hyytymistekijä ohuina rihmoina vispilään.
 
Siinäkin yhteys oman vereni hyytymiseen tai hyytymisen estoon. Leikkaus-saumoja suojellaan "paakkuuntumasta" hyytymistä estävällä lääkkeellä: aspiriinilla. Lääkkeen nimi Primaspan.  Sitä piti napsia pilleri päivässä.

Seurasi ongelma. Eturauhasen höyläyksen jälkeen kusin verta kymmenen vuotta. Sairaalassakin sen takia, eikä ammattilaiset korjanneet asiaa. Arvelin jollekin. Ehkä se oli sairaanhoitaja? Sanoi ---ei se tihku.
Kyllä vain tihkui. Havahduin totuuteen nähdessäni pytyssä pieniä mustia nokareita, kuin hiiliä. Selvähän se: vuotaa siitäkin putkesta.  Yhdessä kontrollissa näkyi hiukan alentunut hemoglopiini.
Olin pitkään huonossa kunnossa. Höperehdin ajoittain.
V 2011 lopetin omalla päätökselläni, systeemiä kuulematta, Primaspanin käytön. Lisäksi nokkosta. Hemoglobiini normalisoitui. Samaa todisti oman voinnin parantuminen.

Primaspan toimi "siivilöijänä" vereni hyytymistekijälle liian tehokkaasti.