Kuntavaalit

Demokraattiseksi mielletyssä maassa on äänestysoikeus. Huomattava osa suomalaisista ihannoi kommunistisia maita. Niissä oli äänestysvelvollisuus. Äänestämättömyys tiesi vaikeuksia.

Joukossa tuli puheeksi äänestysikä. Saman ikäinen henkilö ei muistanut, mistä kerroin. Hän muisti vain 21 v.  Se ikä tuli täyteen niissä vaaleissa, joissa äänestimme ensi kertaa. Vuodet piti täyttyä edellisen vuoden aikana. Saimme äänestää v 1954.
Kansakouluaikaan saimme tietää. Äänestysoikeuden saadakseen piti täyttää edellisenä vuotena 24 v.
Asevelvollisuus oli, mutta ei äänioikeutta!
Viimeisinä sodan vuosina otettiin koko vuoden ikäluokka 18 v.  Tarkoitti sitä, että huomattava osa oli vasta 17 v.
Sotaan kelpasi, mutta ei äänestämään.

Toisen kerran äänestin Presidentin vaaleissa 1956. Uskollisena sosialidemokraattina äänestin Fagerholmia. Tuli takkiin.
Muutin Suonenjoelle. Olin vielä kirjoilla Joroisissa. Vieraalla paikkakunnalla sai äänestää ääniotteella. 
Eetu Mustonen postitti Joroisista otteen. Vietyäni äänestämäni otteen, havaitsin heti että tässä tapauksessa ei ole vaalisalaisuutta.
En ole kummoinen ihmistuntija, mutta ei jäänyt epäselväksi vaalitoimitsijoiden uteliaisuudelle uuden kuntalaisen "väri".
Myöhemmin olen äänestänyt ennakkoon postissa.

Jätin äänestämättä sosdemien hajaannuksen aikaan. Kanssani samoin ymmällä olleet jättivät joukolla äänestyksen väliin. Demarit menettivät kansanedustajan paikkoja.
Jo muutamat vaalit jätin väliin. Ei riittänyt motiivia. Viimeinen äänestämäni saattoi olla Koivisto?
Seuraavan kerran äänestän siinä tapauksessa, jos vaihtoehtoina sattuu olemaan hetero ja homo. Äänestän "homovastaisesti".      

Erkin keittokirjasta

Leenan tuoma matikka oli turhan iso. Enemmän kuin kilo perattua kalaa. En ottanut ajoissa pakasteesta. Hyvä niin. Pakastettu liha ja kala on helpompi paloitella vähän kohmeessa. Ei retkuile.

Askarrellessani pääsi tajunnan virta soljumaan. Pentti Nuutinen pääsi varttuneeseen ikään. Paikallislehdelle sanonut: "--- Jos  en muuta liene elämässä oppinut, niin ainakin sen, että kalakeitossa suola pannaan ensimmäiseen veteen!"
Lausumaa kummeksuin. Ainakin minun kalakeitossa on vain yksi ja sama vesi keittämisen alusta aina syömiseen asti?
Vasta äskeisen lauseen präntättyäni tunkeutui ajatukseeni: Epäjohdonmukaisuus selittynee toimittajan tulkinnan vaikeudella?

Värkkäilin keittoa, johon käytetään maitoa. Panin keitettävät tarvikkeet ja suolan veteen. Nainen huomautti:
 --- Suolahan pannaan vasta sitten, kun maito on lisätty.
Semmoinen tapa oli tuttua jo Korpelan ajoilta.

Keittotapaani komppasi joku kuuluisa kokki. Kaltaiseni sanaseppä:
 --- Ainekset pannaan kypsymään yhtä aikaa. Ne seurustelevat keskenään ja muodostavat yhdistyksiä! Makuja.

Kokkaustoimiani ohjaa pelkkä tarkoituksen mukaisuus. Niin tämänkin matikan tapauksessa. En minä gourmeile.  Mitäs keittoon tulikaan?
Paljon matikkaa, neljä isoa perunaa, sipuli, niin iso kuin kaupasta löytyi. Järvikylän ruukkutillistä puolet, loppu tilli pakkaseen. Pippuria, inkivääriä, suolaa, nokkosta. Keittimestä kiehunut vesi.

Kerran aiheutui naisen kanssa kina Katkaisijasta ja numerosta. Ymmärtävinäni tekniikasta ja rahan säästöstä käännän katkaisimen suurimmalle numerolle. Tällä kertaa käytössä on iso levy. Käännän pienimmälle ennen kuin ennättää pursuamaan. Pienimmällä kiehuu kannen alla. Välillä lepuutan vaivaisia jalkojani seinällä. 

Kun tarkistin, oli kypsyys pikkuisen yli. Lisäsin sopivan määrän vispikermaa.
Syöminen onnistui.
Keittoa valmistui ainakin kolme litraa!

Normaali käytäntöni on pakastus sopiviin annoksiin. Kalakeittoa en ole ennen pakastanut. Onkohan "riskisijoitus".

"Kesäaika"

Sunnuntaina myöhästyin tunnin. Kaikki kelloni olivat jälkijoukossa. 
Joka kerran kellojenväännön aikaan kirjoitin johonkin tasopintaan madonluvut mokomasta riesasta.
No, eihän tuo oikeastaan minua hetkauta. Eikä terveyteni sen takia rapaudu. Rapautumiseen löytyy muita syitä.

"Miten hämmästyttävän vähällä järjellä maailmaa hallitaan?"
Tänä pänä töllössä toimittaja tuumaili tunnin voittamisesta tai menettämisestä. Kelloa edestakaisin veivaamalla ei vuorokauteen saada tai menetetä yhtään tuntia.
Järjetöntä puuhaa!

Arto Nyberg mainitsi tavan tulleen käyttöön 1980 luvulla.
IkiWanhalla on erilainen muistikuva. Arto ei sitä muista!
Varmistin ikäluokkani mieheltä. Hänkin sanoi muistavansa. Muistamistani vahvistaa Savon Sanomissa ollut Oki Räisäsen nurkkakuva, nurkkavitsi: Toimittaja kysyi isännältä aikamäärän vaikutusta karjanhoitoon: Isäntä suhtautui "savolaisesti " :
Ei haettoo mittään, noustaan viijjeltä ja ollaan nousovinammo neljältä!

En ole niin paljon historioitsija, että kehtaisin kaivella. Aivoissani ei piirry vuosilukuja, eikä muuta vahvistavaa löydy, vain nurkkakuvan vitsi.
Sota-aikaan se jotenkin liittyy. Ja työajan jatkumiseen. Melko vähän löytyy enää muistavia.
Mahtoiko olla välirauhan aikana? Siinä tapauksessa v 1941. Se vuosi selittäisi, ettei se jatkunut. En pysty sanomaan oliko se voimassa vain yhden vuoden.
Sotavuosia puolustaisi maanviljelystöiden tärkeys. Sodan jälkeen seuraava täysi vuosi oli v 1945.
Joka tapauksessa tapa oli ainakin yhtenä vuonna.
Sen jälkeinen aika pysyi mielessäni paremmin.

Toimittajat tekevät möläyksiä.
"Nyt oli kaikkien aikojan lämpimin tammikuu!  IkiWanha: "Nyt nyrjähti"!
alkoivat käyttämään: "Mittaushistorian aikana havaittu."
Tänä päivänä erehtyi sanoja: "Lähellä kaikkien aikojen ajankohdan lämpimintä."

Venäjältä poistivat vaihtelut. Melkoinen sotku. Venäjällä oli yhdeksän aikavyöhykettä. Kenen aika milloinkin?  Vähensivät aikavyöhykkeitä.  Semmoinen jäi mieleen, että jättivät voimaan kesäajan.
Se poikkeaa alkuperäisestä ajasta.
Aurinko on meridiaanissa ja kello kaksitoista.  

Tuonelan lautturi

Ellen väärin muista, se on taiteiltu johonkin tauluun. Rautalammilla asuessani käytin nimenä Tuonelan Soutaja.
Pieni soutuvene oli tervattu ulkopuolelta mustaksi ja sisäpuolelta maalattu valkoiseksi. Melko vanhan veneen valkea maali oli jo likaisen näköistä.
Soutajan tunnistin tai aavistin vanhaksi mieheksi. Kasvojaan en nähnyt tunnistettavaksi. Soutajasta näkyi vain musta hupputakki. Takki ulottui reilusti istuimeen. Väljä huppu varjosti kasvot näkymättömiksi. Miehestä näkyi vain takki.

Soutaja viipyi monta tuntia jokapäiväisellä reissullaan. Uistimen vapa sojotti viistosti perään päin.
Mietiskelin, mahtoiko saalista tulla? Kertaakaan en havainnut soutajan pysähtyvän kelailemaan siimaansa, enkä liioin koukussa sätkivää kalaa. Vasta nyt tätä präntätessäni välähti aivoissani mahdollisuus: oliko siimassa koukkua, viehettä?

Soutajan tallensin videolle. Muun materiaalin joukossa se on nähtävissä DVD-levyllä.

Majapaikaltani katsottuna Kirkkoherra Raimo Jalkasen talon takana olevan rivitalon rannasta lähti nytkyttelemään heti kun avovesi salli. Rauhallista tahtia lipui vene joka päivä siihen saakka kun jäät estivät.

Syksyllä kipakka pakkanen jäädytti rantaveden. Vene pysyi rannalla. Kuinka ollakaan, sää lauhtui rajusti. Jääpeite kutistui muutaman metrin kaistaleeksi rannalle. Miekkonen ei malttanut pysyä poissa. Työnsi veneensä kapean jäätikön yli sulaan veteen. Pääsi soutelemaan.

Tuli kevät. Sulatti jäät. Soutaja ei tullut. Jäin mietteisiini. Hakiko  varsinainen Tuonelan Lautturi uistelijan lopulliseen rantaan? Todennäköisesti.  Missä vene? Venhoa ei näkynyt vakiopaikallaan.

Retkeillessäni näin veneen vedettynä vastarannan nurmikolle. Saattoi olla tallessa mahdollista pois vientiä varten?  Venettä en sen koommin nähnyt.

Kymmenen vuotta on kulunut, ehkä muutaman vuoden enemmänkin. Asun Suonenjoella.

Tuonelan Soutaja viittilöi vastarannalla.

Erkin kotitaloutta

Ylen netti kertoo muoviastioista. Saman totesin minäkin. Säilytän valmistamiani ruokia pakasteessa ja jääkaapissa. Laitan ne marjoja varten hankkimiini rasioihin. Rasiat ovat tukevia. Rasioiden pinnassa havaitsin jotain. Pesinkö huonosti?  Pitää pestä paremmin.

Rasioiden pinta näyttää sileältä. Luulin sen puhdistuvan helposti. Mutta ei. Täytyy puhdistaa huolellisesti.

Keitän kaksi ja puoli litraa mustikkasoppaa puuron höysteeksi. Säilytän muoviastiassa jääkaapissa. Huomasin melkein tyhjässä astiassa sopassa homeen makua. Epämiellyttävää. Päädyin olettamukseen, että muovi ei olekaan täysin sileää. Lautasten posliini on kovapintaista.

Ruokarasiat pesen entistä huolellisemmin pesuaineen avulla. En omista astiapesukonetta. Se tuntuu vähemmän järkevältä talouteni kokoon.

Soppa-astian pesen huolellisesti. Kahvittelua varten keitän vettä runsaasti. Kahvin suodatan suoraan mukiin. Keittämääni ylimääräistä vettä käytän soppa-astian desinfiointiin.
Kuumaa vettä astiaan, kansi kiinni. Pyörittelen sitä pesualtaan päällä. Yritän välttää polttamasta sormiani.

Ei maistu soppa homeelle. Maku säilyy hyvänä viimeiseen tippaan. 

Uutispolitiikka

Ylen uutiset, niin ruudussa kuin netissäkin ovat enimmäkseen kevyttä viihdettä ja juoruihin verrattavia juttuja.
Tämän aamun pääosassa Ranskan vaalien kommentointi: Kuka presidenttiehdokkaista  selvisi parhaiten väittelyssä?!  Paras väittelijäkö? Vakuuttavimmalta vaikuttavako? Paras presidenttinä?
No! Presidenttihän ei onneksi ole diktaattori. USA:n nykyinen haluaa diktaattoriksi.
Hyvät väittelijät ovat hyviä riitelijöitä! Tuskin hyviä asioiden hoitajia tai onnistuvia päättäjiä!?
Voittaako etevin valehtelija?
Miksi Suomen eduskunnassa ei saa sanoa edustajan valehtelevan? Valehdella saa joutumatta vastuuseen, mutta muuten voi parjata vastapuolta suruttomasti.
Kaksinaismoraalia?

Suuri huomio ja pitkälti ruutuaikaa annettiin ihmettelijöille, miksi isät käyttävät isyysvapaita vähemmän kuin  laki sallii!
Siinäkin näkyy "sosiaalitanttojen", median ja lainlaatijoiden täydellinen ymmärtämättömyys elämän tosiasioista.
"Kaikille ei käy Cadillak." Joidenkin täytyy pyöräillä, tai kävellä.
Pienyritys ei pysty antamaan avainhenkilölle pitkää isyyslomaa. Tilalle ei saa pystyvää. Pystyvä henkilö on yleensä töissä, eikä tule kysymykseen tuuraajaksi.
Niinkin pieniä yrityksiä on, joissa on vain yrittäjä.
Vasta sitten voi vedota tasa-arvoon, kun määrätään isä synnyttämään vuorollaan. Sitä ennen vouhottaminen on turhaa.
Hallitus tolkuttaa työllisyyden lisäämisestä. Ei siihen poliitikot pysty, eikä laki määrää. Poliitikot pystyvät vain lisäämään kustannuksia.
IkiWanha vetoaa yksilön vastuuseen. Kun "vapauttakin" vaaditaan.

Ja urheilun "ylivalta". Urheilu on vain urheilua. Niin minä luulin! Nyt Urheilu on Elämää Suurempaa! Tarvitseeko pari tusinaa kertaa päivässä pyörittää videoita NHL:stä? Isot miehet sohivat kepeillä mustaa kumilätkää?
Anteeksi vähättelyni! Hehän ovatkin TÄHTIÄ!
Luulin sirkuseläimiksi. Mutta eläimiä ei saa enää käyttää sirkuksissa. Vai saako?    

Lapsen lukutaito

Ylen nettiviidakosta tartuin otsikkoon: "Kirjojen määrä kotona vaikuttaa lapsen lukutaitoon." Jotain tuon kaltainen, jota perusteltiin. Mainittiin myös kommunikointi ja koulutetut vanhemmat.
Asioita muistan jo kahden ja kolmen vuoden väliltä. Sitä en tietä, olinko kolmen vai neljän, kun Tervarannan Aukusti näytti sormellaan kirjaimia Yhteishyvästä. Lukemaan oppimisesta en muista.
Makasin Korpelan lattialla mahallani. Selostin ääneen tekstittömän sarjakuvan juonta. Tupaan tuli Paavo Rytkönen. Lausahti:
  --- Aena kun minä tulen käämään, tuo poeka lukkoo Sattuman Villee.

Oli Korpelassa kirjoja: Raamattu, virsikirja, katekismus ja hartauskirjoja. Akaatta osasi lukea, mutta ei kirjoittaa. Vanhoista kirjoista opin fraktuurakirjaimet kenenkään opettamatta.
Lukemaan oppiminen lienee tapahtunut jossain viiden vuoteni paikkeilla.
Huhtikuussa 1936 täytin neljä vuotta. Seuraava talvi asuimme Muonan tuvassa. Silloin en osannut lukea. Vuosia 5.  Sen vuoden aikana 1937 luulen lukutaitoni alkaneen. v 1938 osasin lukea sujuvasti ja vängersin kirjoitusta.
Paljon pieniä asioita tallentui muistiini, mutta muutamia ajallisia aukkoja on, joilta en muista mitään. On ikään kuin tyhjää, hävinnyttä.
Psykologit sanovat sitä epämiellyttävien torjunnaksi.
Ikäviä asioita oli yllin kyllin.

Kirjat jo luettelin. Muuta luettavaa: Karjatalous. Sen kustansi Säviän Osuusmeijeri kerman lähettäjille. Pekka Rytkönen oli Säviän Osuuskaupan jäsen. Sai Yhteishyvän. Äidille, Kerttu Jauhiaiselle tuli Kuluttajain Lehti. Kolmen - neljän kilometrin päässä oli Säviän Osuuskaupan ja Osuusliike Savon sivumyymälät.
Osuustoimintalehdet luin aina läpi.

Siinä kirjallisuus. Entä kommunikointi?  Akaatta, yksin kertainen ihminen. Olematon tieto. Uskoi liioittelevasti Jumalaan: "Jumala rankasoo, Jumala siunoo, Jumaloo ei sua suututtoo." Siinäpä sitä tiedon jyvää pojalle!
Äitini oli kuulovammainen ja kehittymätön.
Pekka Rytkönen pilkkasi vihamielisesti.

Noista ei löydy yhtään positiivista apua lukutaidolleni.
Seikat, joita artikkelissa mainitaan, olivat minulle täysiä vastakohtia. Sen mukaan olisin tuskin oppinut lukemaan.

Luin Raamatun yhdeksän vuotisena. Akaatta mainitsi suurena saavutuksena, että joku luki Raamatun läpi. Miksi en minäkin? Istuin penkillä kahareisin. Raamattu oli edessäni penkillä. Luin vähän kumarassa asennossa.
Luin Vanhan Testamentin kokonaan. Uusi Testamentti siihen asti kun tuli eteen Johanneksen Ilmestys. Siinä oli niin kauheita asioita, että pelkäsin, järkytyin. Tajuntaani nousi synkkä pimeys. Piti lopettaa siihen. Sen jälkeen sitten en Raamattua lukenutkaan. Miettinyt: pitäisikö lukea Koraani?

Saivat päähänsä hommata minut kouluun kevätlukukaudelle. 14 päivä tammikuuta 1939 Ohemäen kansakoulussa. Alakoulun opettaja Katri Miettinen antoi kirjan. Aloin lukemaan sujuvasti. Opettaja käski tavaamaan. Osasin. Opettaja sanoi: lue tavuittain.  Opettaja pääsi toteamaan osaamattomuuteni.
Olin oppinut kohta suoraan kirjaimien tuntemisesta lukemaan.
Eikö se ollut opettajalle yks hailee, osasinko tavutella, kun kerran luin sujuvasti?
Toiset oppilaat eivät osanneet kunnolla. Ajattelin ihmeissäni:
Minkä taatta ne ei ossoo lukkee.
Opettaja määräsi jälki-istuntoon. Joku rupesi itkemään.  Toisten itkeminen tuntui minusta pahalta.

Vanhuuden kynnyksellä törmäsin tilanteeseen, jossa en osannut lukea.!?
Loppui mekaanikon hommat. Kaksiteholasini vanhenivat. Erehdyin ottamaan Monitehot, rajattomat.
Sain kakkulat nenälleni, totesin: Hyvin näkkyy!  Tarkistettiin lähinäköä tekstistä.
En pystynyt lukemaan!?  Optikko yritti opastaa, miten pitää lukea. Siinäpä sitä sai opetella. Näin kyllä tarkasti, mutta sanoja en pystynyt muodostamaan.
Päästiin yhteisymmärrykseen, tehtiin erikseen lähilasit yhdeksällä   eurolla.
Sillä hetkellä en muistanut, enkä tajunnut.  Johtui lukunopeudestani.  Omituiset silmät.

Olin lukenut jostain artikkelista lukunopeudesta. Tiesin olevani useimpia  tuttaviani nopeampi lukemaan, mutta en tiennyt, miten nopea olisin voinut olla.

Kalevi Kantele keksinyt rahastuskeinon.  Kirjoittanut kirjan ja järjesti kursseja. Pielavedellä kansalaisopistolla ilmoittauduin sellaiselle. 
Menin kurssipaikalle suoraan verstaalta. Niin tipalla, että jouduin istumaan eteen kolmanneksi alimmalle riville. Normaalisti pyrin takapuolelle, näkymättömiin.

Luennoija pani meidät tekemään tehtävän. Puhui ääneen ajan kulua, minuutteja,   sekunteja,
Puhkesi puhumaan:
---- Tässä salissa on kaksi nopeaa lukijaa, minä olen niistä toinen.
Oppilaita oli kolmisenkymmentä. Vilkaisin yläviistoon:  kukahan noista on se toinen? Ja mistä se tietää?
Heitä oli myös Keiteleeltä. Kaikki minua "parempia", koulutettuja organisaatioiden henkilöitä.
Minä ainoa, jolla oli "mustaa kynnen alla".  Vaivoin kerkesin pestä käsiäni jotenkin.
Siinä ensimmäisessä sain tuloksen 210 sanaa minuutissa. Mielestäni huono.

Perjantaina muutama tunti askartelua. Lauantaina hiukan enemmän ja sunnuntaina loppui.
Viimeisessä testissä sain 485.  Mestari kierteli katsomassa, mutta ei puhunut mitään. Sanoin jotain hiljaa.  Maestro totesi: "Ei se häviä."

Maestro arveli: "Te olette varmaan väsyneitä."
En väsynyt tunsin itseni erittäin virkeäksi. Erilaista kuin verstaalla!

Mainitsin silmälääkärille jotain erilaisista silmistä.  Silmälääkäri sanoi formulakuskeilla olevan aivan erikoislaatuiset silmät. Minulla ei ole formulasilmät, vaan jotain muuta.
Armeijan aliupseerikoulussa toiset ihmettelivät: "Minkälaiset silmät sinulla on?"
Harjoiteltiin etäisyydenmittausta. Piti Kalibroida itselle sopivaksi.
Ihmettelijä sanoi: "Tavallisesti tarvitsee säätää plussaa tai miinusta kaksi tai kolme."
Näetkö sinä mitään ilman laseja?  Etkö sinä tarvitse?
Jouduin säätämään - 5 .  Näin hyvin. Olin hyvä etäisyydenmittaaja.