Onko Niskanen myös tyhmin hiihtäjä? Kun suomalaiset haukkuvat, niin haukkuvat perusteellisesti. Jos suomalaiset kehuvat, se menee älyttömyyksiin. Iivo Niskasen kehuminen saisi jo aettua kohtuulliseksi.
Katsoin yhtä kisaa. En tosin muista mitä? Siinä kisassa Iivo hävisi tyhmyyttään. Lähti rynnistämään, eikä kestänyt. Tänään rupesin katsomaan toosasta. Kaksiosainen kisa. Perinteistä ja vapaata.
Selostaja hehkutti Iivon irtiottoa. Mitä Iivo ajatteli hiihtäessään? Ainakin hymyili ylimielisesti. Iivo luuli olevansa liian paljon muita parempi. Ihmettelin niin aikaista ryntäystä, vaikka en ollut oikein perillä. Kilvassa piti hiihtää kaksi muotoa: perinteinen ja vapaa. Luulin, että on tänään vain tuo perinteinen Ne olivatkin peräkkäin!
Iivon ryntäys ihmetytti sitä enemmän. Ei norjalaiset noin ryntäile!
Kävin vilkaisemassa töllötintä. Yllätys, yllätys; Iivo olikin jo seitsemäs! Entä jos ei ryntäillyt? Katsotaan.
Niinpä niin! Pyörränkö pyhät sanani? En kaikkea. Menin televisiopuolelle; Mitä näinkään? Iivo Niskanen keulassa. Iivo oli vaihdossa 36 sek kärjen takana. ON SE PIRUN KOVA!!
Kaikkiaan oli voiton mahdollisudet, mutta se ei ollut ratkaistavissa, kun matkaa oli vasta 1/8 osa hiihdetty.
Oliko järkeä? Oliko järkeä rynnätä liian aikaisin? Huippuhiihtäjiä on kymmeniä. Selvää on, että Iivon ryhtäys pehmitti monia, mutta ei huippuja. Tyhmyyskö?
Vaikka Iivo onkin pirun kova, ei kuitenkaan tänään voittanut.
Kahdeksas sija 17 sek kärjestä jääneenä on varsin hyvä sijoitus silloin kun sen saavuttaa nimettömämpi kilpailija?
Muta se ei riitä suomalaisille.
Eikä Iivo Niskaselle.
Hänen käsissään oli voiton avaimet.
Tämähän on vain urheilua! Vai onko vain?
lauantai 25. tammikuuta 2020
perjantai 24. tammikuuta 2020
Parempi aamu
Täkki on pahainen mutta pusilakanan kanssa kohtalainen peitto. Päiväpeitteen laitan kaksin kerroin jalkojen päälle.
Eilisiltana tuntui viileältä. Vedin päiväpeiton kaulaan asti. Heräsin ennen puolta yötä. Kävin vessassa ja yritin nukahtaa. Oli vilu. Vaihdoin t-paidan tilalle pitkähihaisen ja tukevamman. Peitto ja päiväpeitto kaulaan asti. Päättelen siitä, kun en muista valvomista, siis nukahdin nopeasti.
Heräsin. En jäänyt lojumaan. Kello puoli seitsemän. Puuro, pientä voimistelua ja petin kasaaminen. Muistini ei kanna niin paljon, että mitä puuhailin. Kahvin join. Kello kahdeksan. Kello 8:45 verenpaineen mittaus. Kahvin maku vielä suussa. Pien hämästys: Lukemat 136 73 45 . Viime aikoina syke vaihdellut epätavallisesti. 53, 55, 60, Pahimmillaan 70.
Eilen vaihteli paine kahden mittauksen välillä, mutta syke molemmilla keroilla 47 - 46 .
Kertonee jostakin?
Olo tuntuu kevyeltä. Hengitys sujuu vaivattomasti.
Syömiset ja juomiset pitkän aikaisella tasolla
Paitsi. Luulin laihtuneeni. Voisi olettaa, että sellaisen huomaa, mutta en. Vaaka näytti laihtumista. Vähitellen painui lukemaan 64 ja vähän siitäkin näytti alenevaa.
Eihän ole terveellistä liika laihtuminenkaan. Vähensin tosi vähän. Iltapäivällä normaalisti söi päivän ainoan voileivän. Söin kaksi. Söin jonkun perunan enemmän. Pian kiristyi housun kaulus. Vasta sitten huomioin vatsan päälle kertyneen.
Oho! Vaaka näyti 70! Vähän liian paljon? Mieleeni jäänyt 67 kg sopivana.
Kun nousin vaaalle, heräsi epäilys: Vaaka valehtelee!
Ostin digitaalisen. Maksoi 14 €.
Kahtena päivänä vaaka näytti 70,4 . Nyt kolmena aamuna 70,1 . Pyrin vähitellen alentamaan.
Kävelemään pystyn vain kilometrin. Jalat väsyvät kaatumispisteeseen vähänkin pitemmällä. Tänään menen uimahallille.
Eilisiltana tuntui viileältä. Vedin päiväpeiton kaulaan asti. Heräsin ennen puolta yötä. Kävin vessassa ja yritin nukahtaa. Oli vilu. Vaihdoin t-paidan tilalle pitkähihaisen ja tukevamman. Peitto ja päiväpeitto kaulaan asti. Päättelen siitä, kun en muista valvomista, siis nukahdin nopeasti.
Heräsin. En jäänyt lojumaan. Kello puoli seitsemän. Puuro, pientä voimistelua ja petin kasaaminen. Muistini ei kanna niin paljon, että mitä puuhailin. Kahvin join. Kello kahdeksan. Kello 8:45 verenpaineen mittaus. Kahvin maku vielä suussa. Pien hämästys: Lukemat 136 73 45 . Viime aikoina syke vaihdellut epätavallisesti. 53, 55, 60, Pahimmillaan 70.
Eilen vaihteli paine kahden mittauksen välillä, mutta syke molemmilla keroilla 47 - 46 .
Kertonee jostakin?
Olo tuntuu kevyeltä. Hengitys sujuu vaivattomasti.
Syömiset ja juomiset pitkän aikaisella tasolla
Paitsi. Luulin laihtuneeni. Voisi olettaa, että sellaisen huomaa, mutta en. Vaaka näytti laihtumista. Vähitellen painui lukemaan 64 ja vähän siitäkin näytti alenevaa.
Eihän ole terveellistä liika laihtuminenkaan. Vähensin tosi vähän. Iltapäivällä normaalisti söi päivän ainoan voileivän. Söin kaksi. Söin jonkun perunan enemmän. Pian kiristyi housun kaulus. Vasta sitten huomioin vatsan päälle kertyneen.
Oho! Vaaka näyti 70! Vähän liian paljon? Mieleeni jäänyt 67 kg sopivana.
Kun nousin vaaalle, heräsi epäilys: Vaaka valehtelee!
Ostin digitaalisen. Maksoi 14 €.
Kahtena päivänä vaaka näytti 70,4 . Nyt kolmena aamuna 70,1 . Pyrin vähitellen alentamaan.
Kävelemään pystyn vain kilometrin. Jalat väsyvät kaatumispisteeseen vähänkin pitemmällä. Tänään menen uimahallille.
maanantai 20. tammikuuta 2020
Vähemmän mukava aamu
Nukuin hyvin. Aluslakanakaan ei ollut sekaisin. Jotain oli. Suussa outoa makua ja rinnassa kipeä "möykky". Kello oli puoli seitsemän. Lojuin. Nousin seitsemältä puuron laittoon.
Eilen oli kävely heikkoa. Tänään viiden maissa käppäilin. Sujui eilistä paremmin. Eiliseen lisää pieni matka.
Panen muistiin paineita. Joskus viime viikolla. 135 71 60
Tänä aamuna noustessa: 167 87 53
Tällä hetkellä: 164 78 55
Syke kohoamaan päin Viime aikojen normaali noin 50
Eipä tässä urheilla.
Eilen oli kävely heikkoa. Tänään viiden maissa käppäilin. Sujui eilistä paremmin. Eiliseen lisää pieni matka.
Panen muistiin paineita. Joskus viime viikolla. 135 71 60
Tänä aamuna noustessa: 167 87 53
Tällä hetkellä: 164 78 55
Syke kohoamaan päin Viime aikojen normaali noin 50
Eipä tässä urheilla.
torstai 16. tammikuuta 2020
Epäterveellisiä ovat
"Jos urheilet, et tervettä päivää näe." Tuon lauseen kuulin jo 1950 luvulla. Meidän urheilumme oli tosi amatöörimäistä. Kaupan alalla tein 60 - 65 tuntista työviikkoa. Urheile siinä sitten! Nyt siteeraavat urheilijaa: "- Huippu-urheilu ei ole terveellistä". Samalla katselukerralla Ylen netissä mainitaan rakennekynsien ja liimaripsien epätervellisyydestä.
Jo kauan sitten pähkäilin tekoripseistä. - Ovat niin lähellä niin tärkeitä ja niin herkkiä ihmisten osia, että värjääminen ja irto-osien kiinnittäminen ovat riskialtista puuhaa. Samoin moni muukin.
Naisella oli hyvin laitettu kastanjanruskea tukka. Tyylikäskin. Yhtäkkiä hiuksensa olivat harmaat. Edelleen tyylikkäät. Arvasin syyn, jonka tunnusti. Havahtunut mainintaan hiusvärien aineiden myrkyllisyydestä.
Kauhistuttaa näkemäni ihon koristelut. Takuulla tulee monille niistä harmeja terveyteen. Vaikka joku todistaisi vaarattomiksi, silti moni joutuu kärsimään pitkän elämän varrella.
Mielestäni metalliset lävistykset ovat rumia. Tietysti "kauneus on katsojan silmissä". Entä silmien ympäryksessä. Mustiksi tervatut ei ainakaan minua viehätä. Myönnän, ei tarvitsekaan.
Tatuoinnit arveluttaa. Ylimääräinen aine ihoon ympättynä tuskin on vaikuttamatta. Minun ikäluokallani ei ole kokemusta. Nuoruuteni aikana tatuointeja oli vain merimiehillä ja rikollisilla.
Urheilussa, kauneudessa, terveydessä ja ravinnossa pätee mahdollisimman lähellä luontoa oleva.
Sitä päätelmää noudatan.
Jo kauan sitten pähkäilin tekoripseistä. - Ovat niin lähellä niin tärkeitä ja niin herkkiä ihmisten osia, että värjääminen ja irto-osien kiinnittäminen ovat riskialtista puuhaa. Samoin moni muukin.
Naisella oli hyvin laitettu kastanjanruskea tukka. Tyylikäskin. Yhtäkkiä hiuksensa olivat harmaat. Edelleen tyylikkäät. Arvasin syyn, jonka tunnusti. Havahtunut mainintaan hiusvärien aineiden myrkyllisyydestä.
Kauhistuttaa näkemäni ihon koristelut. Takuulla tulee monille niistä harmeja terveyteen. Vaikka joku todistaisi vaarattomiksi, silti moni joutuu kärsimään pitkän elämän varrella.
Mielestäni metalliset lävistykset ovat rumia. Tietysti "kauneus on katsojan silmissä". Entä silmien ympäryksessä. Mustiksi tervatut ei ainakaan minua viehätä. Myönnän, ei tarvitsekaan.
Tatuoinnit arveluttaa. Ylimääräinen aine ihoon ympättynä tuskin on vaikuttamatta. Minun ikäluokallani ei ole kokemusta. Nuoruuteni aikana tatuointeja oli vain merimiehillä ja rikollisilla.
Urheilussa, kauneudessa, terveydessä ja ravinnossa pätee mahdollisimman lähellä luontoa oleva.
Sitä päätelmää noudatan.
maanantai 13. tammikuuta 2020
Saimaan norpat ja nieriät
Norppia on kuulemma neljäsataa. Nieriät äärimmäisen uhanalaiset. Kansakoulun kirjassa mainittiin norpat. Kirjan mukaan norppia oli sataviisikymmentä. Se oli noin v.1941. Sen jälkeen vielä vähentyneet. Olikohan vähimmillään noin sata? Mahtoiko tuo koulun kirjassa näkemäni luku olleen läheskään tarkka? Meni vielä aikaa, ennen kuin lisääntyminen alkoi. Tällaista maalikkoa hämmästyttää lukumäärä neljäsataa. Pienessä populassa kaikenlaiset häiriöt ja vaarat vaanivat suhteellisen matalassa vesistössä.
Nieriästä en kuulutkaan ennen kuin varttuneella iällä. Nilakan taimenesta on varhainen muisto. Pekka Rytkönen vihasi minua. Hänellä oli siihen syy. Siitä huolimatta pakkauduin veneeseensä.
Venepaikka oli lähellä Pienen Ohejärven rannassa. Pekka viritti verkkonsa myös Ison Ohejärven puolelle. Siitä sanominen isoksi liioitteli. Kuitenkin pientä kaimaansa isompi.
Viljelysmaata saadakseen kuivasivat monta järveä. Vehmaslampeen asti kaivaneet kanavan ja Ohejärvet yhdisti kanava.
Istuin veneen kokassa. Pekka työnteli venettä isompaa järveä kohti. Siihen suuntaan ui paljon pieniä kaloja. Kutuaika. Säret ja ahvenet tunsin, mutta yhtä kalaa en tuntenut. Hihkaisin: --Mikä kala tuo on?
--- Minkälainen se on?
--- Kirjava.
--- Se on haaki.
Ei se ollut hauki, tunsin kyllä sen. En osannut sanoa oikein. En tiennyt semmoisia kaloja olevan. Kun sanoin: - Kirjava, se oli väärin. En osannut sanoa: Pilkullinen. Se oli pieni taimen. Kookkaampi kaikista pikkukaloista. Näen vieläkin silmissäni sen, mutta pituutta on vaikea ilmaista.
Noin 15-20 cm . Muita lihavampi ja virtaviivaisen soikea. Hauki on torpedo.
Nilakasta on puroja pitkin yhteys kanavan kaivamisen jälkeen.
Lahnakin nousi ja lisääntyi hetken. Loppuivat ehkä olosuhteista johtuen.
En kuullut kenenkään saaneen taimenta. Vaelluskala ei viihdy Ohejärvessä.
Vuosilukua en osaa sanoa. Siinä talvi- jatkosotien välissä? Pieni Ohejärvi jäätyi pohjaa myöten noin puolimetrinen vesi. Tuuli toi kalojen raadot pohjoispäätyyn. Niitä oli mielestäni paljon. Joukossa muutamia parikiloisia haukia.
Nilakan lohien tilasta en tiedä. Siinä 1970 paikkeilla kehuivat lohisaaliilla. Eivät säännöstelleet.
Petäjäjoessa lähellä Uiton siltaa Pentti Hujanen vilautti verkosta saamaansa Taimenta, arviolta puolitoistakiloinen. Noin v 1990.
Nieriästä en kuulutkaan ennen kuin varttuneella iällä. Nilakan taimenesta on varhainen muisto. Pekka Rytkönen vihasi minua. Hänellä oli siihen syy. Siitä huolimatta pakkauduin veneeseensä.
Venepaikka oli lähellä Pienen Ohejärven rannassa. Pekka viritti verkkonsa myös Ison Ohejärven puolelle. Siitä sanominen isoksi liioitteli. Kuitenkin pientä kaimaansa isompi.
Viljelysmaata saadakseen kuivasivat monta järveä. Vehmaslampeen asti kaivaneet kanavan ja Ohejärvet yhdisti kanava.
Istuin veneen kokassa. Pekka työnteli venettä isompaa järveä kohti. Siihen suuntaan ui paljon pieniä kaloja. Kutuaika. Säret ja ahvenet tunsin, mutta yhtä kalaa en tuntenut. Hihkaisin: --Mikä kala tuo on?
--- Minkälainen se on?
--- Kirjava.
--- Se on haaki.
Ei se ollut hauki, tunsin kyllä sen. En osannut sanoa oikein. En tiennyt semmoisia kaloja olevan. Kun sanoin: - Kirjava, se oli väärin. En osannut sanoa: Pilkullinen. Se oli pieni taimen. Kookkaampi kaikista pikkukaloista. Näen vieläkin silmissäni sen, mutta pituutta on vaikea ilmaista.
Noin 15-20 cm . Muita lihavampi ja virtaviivaisen soikea. Hauki on torpedo.
Nilakasta on puroja pitkin yhteys kanavan kaivamisen jälkeen.
Lahnakin nousi ja lisääntyi hetken. Loppuivat ehkä olosuhteista johtuen.
En kuullut kenenkään saaneen taimenta. Vaelluskala ei viihdy Ohejärvessä.
Vuosilukua en osaa sanoa. Siinä talvi- jatkosotien välissä? Pieni Ohejärvi jäätyi pohjaa myöten noin puolimetrinen vesi. Tuuli toi kalojen raadot pohjoispäätyyn. Niitä oli mielestäni paljon. Joukossa muutamia parikiloisia haukia.
Nilakan lohien tilasta en tiedä. Siinä 1970 paikkeilla kehuivat lohisaaliilla. Eivät säännöstelleet.
Petäjäjoessa lähellä Uiton siltaa Pentti Hujanen vilautti verkosta saamaansa Taimenta, arviolta puolitoistakiloinen. Noin v 1990.
lauantai 11. tammikuuta 2020
"Unen näkö yöni"
Jotkut näkevät enneunia. Näkevätkö? Minun uneni eivät ole ennustaneet. Uneni kumpuavat jostakin alitajunnasta. Heijastuvat tapahtumista, kokemuksista. Kehitysiässä näin painajaisunia. Pahimmat olivat harhaisia. Saattoivat liittyä mielenterveyden ongelmiin. Eivät olleet unenkaltaisia. Kuin olisivat puoliksi valveilla koettuja. Useita kertoja aistin ahdistavana. Kohti syöksyi pyöriessään laajeneva kierukka. Kuin "kuoleman spiraali". Ei kuitenkaan saavuttanut kosketukseen. Ei tullut lumivyöryn tavoin, vaan kapeana ja korkeana kiekkona. Vaikea kuvailla. Näin sitä usein.
Ymmärrän hyvin niitä, jotka väittävät keskustelleensa jumalan kanssa: Hämärä Korpelan tupa näytti synkältä. Olin yksin. Leijailin ilmassa lähellä laipion rajaa. Näin itseni makaamassa resuisessa makuupaikassa. Semmoinen pieni hetki muistuu mieleen kuin videolla. Voisin kuvitella olleeni neljäntoista.
Toinen ääripää tuli uneen ikämiehenä: Olin tulossa jostain matkalta. Tulin sisälle asemarakennukseen. Pitkulainen huone ilman ikkunoita. Tulin huoneeseen päädystä. Oikealla sivustalla oli lipunmyyjän kopit. Ihmisiä ei näkynyt, ainoastaan pimeät aukot. Kävelin juuri ensimmäisen kohdalle, kun havaitsin latialla passin. Se oli samanlainen sinikantinen kuin omani, Suomen passi. Nostin sen lattialta ja työnsin luukusta. Ei se kelvannut, se liukui takaisin. Mitään ei kuulunut, kukaan ei sanonut, mutta minun annettiin ymmärtää, että se on Humbrey Boghardin passi. Sen jälkeen olin Humbrey Boghard. ?? !! Ratkesin harmittelemaan: --- Mitenkä minulle nyt tulee Savon Sanomat, kun se on tilattu Erkki Jauhiaisen nimellä?
Kaikkea siltä väliltä.
Ei minulla ollut sänkyä. Alustana lattialla jotain vaateresuja. Peittona joku isompi vaate. Siitä muistan vain epämiellyttävän tummuuden. Painajaisia välttääkseni vedin rääsyn pääni yli aivan umpeukseen.
Uskoin siten nukkuvani ilman pahoja unia.
Toinen syy umpeukseen oli kylmänä aikana. Hengityksen lämpö vaikutti, niin ettei kylmä viipynyt pitkään.
Oli jo kevät. Kovasti sairaana lojuin resukasassa. Talvisodan aikaan tuli kaikkia tarttuvia. Syrjäkylällä olimme kaukana. Kun väki alkoi liikkumaan, sairastuimme, ei ollut vastustuskykyä. Sillä kertaa sairastuin vain minä. Ohemäen koulusta ei kukaan muu. Pohdin sitä: miksi vain minä sairastuin? Kymmeniä vuosia myöhemmin selvisi: tyttären poikamme Jouni sairastui. Myyräkuume. Jounille otti koville. Kaikesta päätellen minussa oli aikoinaan myyräkuume. Se otti koville. Opettaja Katri Miettinen lähetti monesti sanaa, vaati menemään kouluun. Miksiköhän ei ottanut selvää? Vaati tulemaan tutkintoon. Loppujuhlaa sanoivat tutkinnoksi. Ihmettelin, kun eihän siellä tutkittu mitään. Se oli jäänne, joskus aikoinaan olivat tutkineet osaamista.
Koululta palaavat naiset poikkesivat katsomaan. Olivat tulleet sotaa pakoon Värtsilästä. Martta Tuttavainen sanoi: "- Kuoloo poika, kun kynnen perät on mustana."
Yhdellä naisella oli käsilaukussa kuumemittari: "-Kolmekymmentäkaheksan ja kaks." En muista, näinkö unia. Kaksi viikkoa olin maannut. Seuraavana päivänä läksin horjuvana liikkeelle,
Myyräkuumeeksi sen päättelen olosuhteista. Keräilin ladosta rippeitä lehmille.
En kuollut.
Kaikki tuntuvat näkevän pelkon liityviä, putoamisia ja vastaavia, jotka kuitenkin loppuvat kesken.
Omatekoiset telineet olivat unessa korkeat. Koivuinen seiväs. Korpelan pihassa hyppäsin. Alastulo ei ollut pehmustettu. Rima mahdottoman korkealla. Hyppäsin ja pääsin riman päälle. En kunnolla uskaltanut tulla alas. Jäin roikkumaan ilmaan ja pelkäsin. Viimein kun uskalsin, pihamaalla mukulakivet tekivät kipeää.
Olin jo nelissä kymmenissä, kun painajaisunet loppuivat. Martti Rytkösen mellastus kummitteli unissa. Vanhuuden mukana tuli omanlaisensa. Sitä kesti vähän aikaa. Tiesin nähneeni unia, mutta en aamulla muistanut, mitä näin? Tuli jakso, jolloin sekoittui uni ja todellisuus. Näin erittäin selvää unta. Se jäi mieleen totena ja yhdistyi valvetilan kokemukseen, kuin olisi tapahtunut yhtenä. Pidin unia totena niin pitkään, kunnes oivalsin, ettei sellaista voi tapahtua. Jotain pientä virhettä. Se vaihe meni ohi. Nyt on muisti jo niin huonontunut, etten pysty tajuamaan, olenko nähnyt, ja mitä olen nähnyt?
Urheilusta näin unia vain seiväs- ja pituushypystä. Korkeushypystä en koskaan, vaikka se miellyti itseäni.
Pituushyppypaikka oli sen ajan mukainen. Lankku ja muokattu hiekka alastulona, joka päättyi nurmikenttään. Unessa hyppäsin normaalisti, mutta en halunnut pudoda heti alas, vaan päätin jatkaa ilmassa. Kohotin jalkani koukkuun ja tahdon voimalla lensin alastulon takareunaa lähelle. Todellisuudessa en pitänyt pituushypystä. Vasta ikämiehenä katsoin ulkonevia jalkateriäni, josta vasen oli enemmän ulkona. Ponnistin lankulta jalkaterä paljon vinossa. Ei niillä eväillä saanut tulosta.
Ymmärrän hyvin niitä, jotka väittävät keskustelleensa jumalan kanssa: Hämärä Korpelan tupa näytti synkältä. Olin yksin. Leijailin ilmassa lähellä laipion rajaa. Näin itseni makaamassa resuisessa makuupaikassa. Semmoinen pieni hetki muistuu mieleen kuin videolla. Voisin kuvitella olleeni neljäntoista.
Toinen ääripää tuli uneen ikämiehenä: Olin tulossa jostain matkalta. Tulin sisälle asemarakennukseen. Pitkulainen huone ilman ikkunoita. Tulin huoneeseen päädystä. Oikealla sivustalla oli lipunmyyjän kopit. Ihmisiä ei näkynyt, ainoastaan pimeät aukot. Kävelin juuri ensimmäisen kohdalle, kun havaitsin latialla passin. Se oli samanlainen sinikantinen kuin omani, Suomen passi. Nostin sen lattialta ja työnsin luukusta. Ei se kelvannut, se liukui takaisin. Mitään ei kuulunut, kukaan ei sanonut, mutta minun annettiin ymmärtää, että se on Humbrey Boghardin passi. Sen jälkeen olin Humbrey Boghard. ?? !! Ratkesin harmittelemaan: --- Mitenkä minulle nyt tulee Savon Sanomat, kun se on tilattu Erkki Jauhiaisen nimellä?
Kaikkea siltä väliltä.
Ei minulla ollut sänkyä. Alustana lattialla jotain vaateresuja. Peittona joku isompi vaate. Siitä muistan vain epämiellyttävän tummuuden. Painajaisia välttääkseni vedin rääsyn pääni yli aivan umpeukseen.
Uskoin siten nukkuvani ilman pahoja unia.
Toinen syy umpeukseen oli kylmänä aikana. Hengityksen lämpö vaikutti, niin ettei kylmä viipynyt pitkään.
Oli jo kevät. Kovasti sairaana lojuin resukasassa. Talvisodan aikaan tuli kaikkia tarttuvia. Syrjäkylällä olimme kaukana. Kun väki alkoi liikkumaan, sairastuimme, ei ollut vastustuskykyä. Sillä kertaa sairastuin vain minä. Ohemäen koulusta ei kukaan muu. Pohdin sitä: miksi vain minä sairastuin? Kymmeniä vuosia myöhemmin selvisi: tyttären poikamme Jouni sairastui. Myyräkuume. Jounille otti koville. Kaikesta päätellen minussa oli aikoinaan myyräkuume. Se otti koville. Opettaja Katri Miettinen lähetti monesti sanaa, vaati menemään kouluun. Miksiköhän ei ottanut selvää? Vaati tulemaan tutkintoon. Loppujuhlaa sanoivat tutkinnoksi. Ihmettelin, kun eihän siellä tutkittu mitään. Se oli jäänne, joskus aikoinaan olivat tutkineet osaamista.
Koululta palaavat naiset poikkesivat katsomaan. Olivat tulleet sotaa pakoon Värtsilästä. Martta Tuttavainen sanoi: "- Kuoloo poika, kun kynnen perät on mustana."
Yhdellä naisella oli käsilaukussa kuumemittari: "-Kolmekymmentäkaheksan ja kaks." En muista, näinkö unia. Kaksi viikkoa olin maannut. Seuraavana päivänä läksin horjuvana liikkeelle,
Myyräkuumeeksi sen päättelen olosuhteista. Keräilin ladosta rippeitä lehmille.
En kuollut.
Kaikki tuntuvat näkevän pelkon liityviä, putoamisia ja vastaavia, jotka kuitenkin loppuvat kesken.
Omatekoiset telineet olivat unessa korkeat. Koivuinen seiväs. Korpelan pihassa hyppäsin. Alastulo ei ollut pehmustettu. Rima mahdottoman korkealla. Hyppäsin ja pääsin riman päälle. En kunnolla uskaltanut tulla alas. Jäin roikkumaan ilmaan ja pelkäsin. Viimein kun uskalsin, pihamaalla mukulakivet tekivät kipeää.
Olin jo nelissä kymmenissä, kun painajaisunet loppuivat. Martti Rytkösen mellastus kummitteli unissa. Vanhuuden mukana tuli omanlaisensa. Sitä kesti vähän aikaa. Tiesin nähneeni unia, mutta en aamulla muistanut, mitä näin? Tuli jakso, jolloin sekoittui uni ja todellisuus. Näin erittäin selvää unta. Se jäi mieleen totena ja yhdistyi valvetilan kokemukseen, kuin olisi tapahtunut yhtenä. Pidin unia totena niin pitkään, kunnes oivalsin, ettei sellaista voi tapahtua. Jotain pientä virhettä. Se vaihe meni ohi. Nyt on muisti jo niin huonontunut, etten pysty tajuamaan, olenko nähnyt, ja mitä olen nähnyt?
Urheilusta näin unia vain seiväs- ja pituushypystä. Korkeushypystä en koskaan, vaikka se miellyti itseäni.
Pituushyppypaikka oli sen ajan mukainen. Lankku ja muokattu hiekka alastulona, joka päättyi nurmikenttään. Unessa hyppäsin normaalisti, mutta en halunnut pudoda heti alas, vaan päätin jatkaa ilmassa. Kohotin jalkani koukkuun ja tahdon voimalla lensin alastulon takareunaa lähelle. Todellisuudessa en pitänyt pituushypystä. Vasta ikämiehenä katsoin ulkonevia jalkateriäni, josta vasen oli enemmän ulkona. Ponnistin lankulta jalkaterä paljon vinossa. Ei niillä eväillä saanut tulosta.
tiistai 7. tammikuuta 2020
"Naisen logiika"
Spede ilakoi aiheella, naisen logiikka. Vanhana sosialidemokraattinen havaitsen paikkansapitävyden tänäkin päivänä. Kantakaikkiseen utopiaan kehystetyn utopian todistaa: Sanna Marin!? Miksi me työ vain "oikeat" sosialistit heitetään kuin rukkaset? Ketkä ovat tai olivat "oikeita sosialidemokraatteja"?
Minä olen "oikea sosialidemokraatti". Kasvoin olosuhteissa, joita nykyiset "sosialidemokraatit" eivät voi kuvitella unissaankaan. Nykyiset suoltavat suustaan katteettomia lupauksia. Mitenkä lupauksia lunastaneen, kysyy erkki? Niitä maksetaan valtion velalla!
Mennään vähän pitemmälle. Suunnittelevat hirvittävien sotakoneiden hankkimista Suomelle!?
Huomattava osa Suomen kansalaisista näyttävät olevan samaa mieltä. Ilkka Kanerva sanoi: "Pitää käyttää luovaa mielikuvitusta". IkiWanha väittää, että unikuvilla ei rakenneta muuta kuin pilvilinnoja. Kanerva todisti selvityn edellisistäkin hävittäjien hankinnoista. Kumpi meistä on tyhmempi? Edelliset Hornetit eivät ole vielä nytkään maksettu! Kirjanpitollisilla kikailulla ne ovat häivytetty Suomen valtion velkaan. Siellä ne muhivat ja odottavat, kuten minäkin, korkojen realisoitumista. Jos joku vakuuttaa toista, lainaan Seijan viisautta: "- Minä vähä eppäelen."
Muulla ei suomea rakenneta, kuin työllä. Iskelmänikkari käytti säettä: "- hymyhuulet sulla on..."
Nyt hypettävät "huulipuna hallitusta". Puhukoot hypettäjät mitä tahansa, arki tulee olemaan karu.
IkiWanha sanoo: - Nykyisen hallitusten jäsenten kyvyillä ei pitkälle pötkitä. Näin hentoisilla hartioilla ei ratkaisujen vaatimaa kannatusta säilytä. Onhan Pääministeri varsin viehättävä nainen, mutta, sekö on tärkeintä? Anteeksi vain. Naiset ovat IHANIA, Mutta Ihanuus ei ole aina paikallaan.
Kirjoitan nämä hyvissä ajoin, ettei jälkipolvi syytä jälkiviisaudesta, johon monesti syyllistyn.
Iskelmänikkari
Minä olen "oikea sosialidemokraatti". Kasvoin olosuhteissa, joita nykyiset "sosialidemokraatit" eivät voi kuvitella unissaankaan. Nykyiset suoltavat suustaan katteettomia lupauksia. Mitenkä lupauksia lunastaneen, kysyy erkki? Niitä maksetaan valtion velalla!
Mennään vähän pitemmälle. Suunnittelevat hirvittävien sotakoneiden hankkimista Suomelle!?
Huomattava osa Suomen kansalaisista näyttävät olevan samaa mieltä. Ilkka Kanerva sanoi: "Pitää käyttää luovaa mielikuvitusta". IkiWanha väittää, että unikuvilla ei rakenneta muuta kuin pilvilinnoja. Kanerva todisti selvityn edellisistäkin hävittäjien hankinnoista. Kumpi meistä on tyhmempi? Edelliset Hornetit eivät ole vielä nytkään maksettu! Kirjanpitollisilla kikailulla ne ovat häivytetty Suomen valtion velkaan. Siellä ne muhivat ja odottavat, kuten minäkin, korkojen realisoitumista. Jos joku vakuuttaa toista, lainaan Seijan viisautta: "- Minä vähä eppäelen."
Muulla ei suomea rakenneta, kuin työllä. Iskelmänikkari käytti säettä: "- hymyhuulet sulla on..."
Nyt hypettävät "huulipuna hallitusta". Puhukoot hypettäjät mitä tahansa, arki tulee olemaan karu.
IkiWanha sanoo: - Nykyisen hallitusten jäsenten kyvyillä ei pitkälle pötkitä. Näin hentoisilla hartioilla ei ratkaisujen vaatimaa kannatusta säilytä. Onhan Pääministeri varsin viehättävä nainen, mutta, sekö on tärkeintä? Anteeksi vain. Naiset ovat IHANIA, Mutta Ihanuus ei ole aina paikallaan.
Kirjoitan nämä hyvissä ajoin, ettei jälkipolvi syytä jälkiviisaudesta, johon monesti syyllistyn.
Iskelmänikkari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)