Afganistan

 "Emme saa hylätä Afganistanin kansaa." Noin sanoo YK:n pääsihteeri. Saahan sitä sanoa. Kukaan ei mahda mitään. Mitä tapahtuu, sitä "ei tiedä erkkikään". YK on hampaaton. Mitä virkaa on kyseisellä puljulla?

Kansainliiton perustaminen ja toiminta on minulle tuntematonta, en ole lukenut mistään. Se vain loppui olemasta. YK:n perustamisen aikaan olin nuori ja vähällä kokemuksella varustettu. Olin optimistinen. Uskoin järjestön menestyvän. Harhaluulo. Hurskaasti sanotaan: "Yhteistyö on voimaa." Kyllähän se olisi, jos? Ihmiset vain eivät näytä läheskään joka asiassa pystyvän yhteisiin ponnistuksiin. 

"Jehovalainen" Leo Virtanen ajatteli paljon. Emme väitelleet, ymmärsin olla puuttumatta vakaumukseensa. Sellaisen kysymyksen esitin, joka koski heidän ennustamaansa tuhatvuotista valtakuntaa. Mikä se olisi?  Leo Virtanen tuumaili siihen mahdollisesti kehittyvän YK:n!  Monenlaisia aatoksia tulee yllättävistä suista. Ymmärsin olla ilmaisematta epäilystäni ääneen. Oliko ajatus Leon omassa päässä muhinut, vai oliko moista esillä heidän yhteisössään? Joka tapauksessa se on utopistinen ajatus.

Siirtomaa vallat sanoivat saattavansa "kaikki kansat" kristinuskon piiriin. Tarinassa väittävät Jeesuksen sanoneen: "Tehkää kaikista kansoista - " Kansakoulun uskonnon tunnilla siitä kerrottiin. Kaikki uskonnot perustuvat valheeseen. Ovat vain uskontoja, joihin kannattajansa uskovat vastoin kaikkia järkeviä perusteluja. Kristinuskon ote herpoaa vähitellen. Marxismi - Leninismi sotkeentui omaan näppäryyteensä. Senkin ohjenuoran voisi muotoilla: "Tehkää kaikista kansoista - " 

Entäpä nykyinen tavoite: "Islamistinen maailmanvalta". Kehittyykö sellainen?

Tarkkavainen lukija ihmettelee, miten nämä liittyy Afganistaniin?                                                   Kaikki liittyy kaikkeen. Myöskin tarina Kainista ja Abelista. Kaikille yhteistä Vallanhimo, kunnianhimo, kyltymätön ahneus ja suurudenhulluus. Yksityisistä ihmisistä valtioihin ja valtioliitoihin.  "Näin on ollut ja näin on oleva."

Tähän astisista tuntemani suurin "rikos ihmiskuntaa vastaan" oli Vietnamin sota. Kuka olikaan rikollinen? Kas kummaa? kukaan länsivallan edustaja ei sitä ilmaise noilla sanoilla. Niin, USA ja USA:n presidentti.

USA:n presidentti Bush julisti, näyttivät sen televisiossa ympäri maailmaa:                                 "Olemme saavuttaneet tavoitteemme, päässeet Bagdatiin"!                                                          Mitä sanoikaan korpifilosofi? Sitä ei kuullut muut kuin televisioni ruutu: -Nythän se vasta alakaa! Eikä ole tapahtunut vieläkään, Irak on sekasorrossa vielä nytkin, vaikka USA:ssa on vaihtunut jo useampi presidentti.

Afganistan oli mahdoton hallittavaksi. Sen olisin voinut ennustaa entisten valtiaiden kokemuksista. 

Kuulun tähän vaaleaihoisten "ylempään rotuun" mutta en tunne kuuluvani "valtiaisiin". Kuulun syntyperältäni "alempiarvoisiin" vähäosaisiin. Niin; en kai ole Amerikan presidenttejä viisaampi. Vaikka olisinkin, ei sillä ole merkitystä. Tekee mieleni ennustaa: -nyt riitti. Enää ei USA:N presidentit isottele. Saatan todennäköisesti ennustaa väärin?                                                                                                                                                                                                                   

    

   

Jalat

 Lauantaiaamun herätys tuntui kovana kipuna. Sairaampaan jalkaan koski tosi kipeästi. Kun nukun kovin pitkään, tulee kipu herkemmin. Viileys vaikuttaa samoin. Ei nyt ole viileää. Lauantain jälkeen ei ollut kovaa kipua, vain se tavallinen häirikkö. Kahdeksisen vuotta on vaivannut. Lääkäri sanoi, ettei parannuskeinoa ole. Niinpä, mutta paheneminen jatkuu. Loppuu vasta kun "hetki lyö". 

Yksin

Se on vain yksi sana, mutta merkitys voi olla monenlainen. Sanan alla oli tv-ohjelma: perjantaidokumentti. Pieni vaikutelma on, että olisin nähnyt sen aiemmin. Jos näin, niin silloin kai ohitin sen ilman tuntuvaa vaikutusta. Tällä kertaa se pysäytti. 

Siinä näkyvä vanha mies elää todella ankeissa oloissa. Saatan olla miestä vanhempi, mutta tunnen itseni häntä terveemmäksi, tutkaillessa vaivojani. Kömpi sängystä rumien kankaiden seasta. Oma sänkyni on siihen verratuna ruhtinaallinen vuode. Ruokailupaikkansa surkeus korostuu verratessa omaan kiiltäväpintaiseen turvalieteen ja kohtuullisen puhtaaseen tiskipöytääni. Oma ruokani on verrattuna häneen juhlapäivällinen. 

Yhteiskuntaa voi syyttää. Lähtökohtani oli heikko. Yritin oloani kohentaa. Onnistuinkin, vaikka en mielestäni tarpeeksi. 

Herää kysymys: Eikö tämä mies yrittänyt omatoimisesti. Mikä esti kehittymisen? Vai estikö? Tapahtuiko vain väistämätön? Eikö hän ollut onnensa seppä?  

Onko elämän tarkoitus kuolema?

Uskoin että en elä pitkään. Kuvittelin sydänvaivan  huolehtivan poistumiseni nopeasti, niin etten tarvitse kärvistellä pitkään raihnaisuuden runtelemana. Sydänvaivaa pitivät "riskitekijänä", niin minäkin luulin. Kuitenkin nyt tuntuu, että kuvittelin turhia. Useimmat kuvittelevat aina jotain. Miksi olisin poikkeus? Tällä hetkellä kaikkein vähiten vaivaa sydän. Mittailen verenpainetta. Lukemat ovat luvattoman alhaisia. Vertaan niitä Kekkosen muistelmiinsa merkinnyihin. Joskus opinnnoinsa alkuaikoina sanoo lukemat 160/90 . Minun raukan pitää sinnitellä: 140   70  149. Kekkonen kehuu omiaan nuoren miehen paineiksi. Minun lukemani ovat vanhan miehen. Miten on mahdollista, että olen elossa?

Miksi ihmisen pitäisi elää pitkään? Ei pidä elää pitkään, eikä ole tarkoitettu elämään liian kauan. Helvetin pelottelu ja taivaan ihannuuden tavoittelu ovat mielikuvituksen rakentamia. Ihminen kaipaa niiden kuvittelemista. Siksi uskonnoilla ja uskomuksilla on niin suuri valta, vastoin kaikkea todellisuutta.

Olenko elänyt tarpeettoman pitkään? Siltä nyt tuntuu. Tunnen elämäni turhaksi. En kuitenkaan pysty sitä lyhentämään oma-alotteisesti. Sisälläni ei ole väkivaltaisuutta eikä itsetuhoisuutta. en pysty. 

Tunsin Pielavedellä Eljas Laukkasen, sarjassamme kaltaisiani ikuisia ahertajia. Tunsi silloin turhautumista kuten minä nyt, elämä ei ollut hallinnassa. Ehkä ei ennättänyt 90 een. Muistan vain maininnan 85.  Tarina kertoo: Eljas askarteli huoneessaan. Huoneeseen tuli vaimonsa, Eljas sanoi koruttomasti: "- jos et kestä kahtoo, mäne toeseen huoneeseen."

Minä en pysty sellaiseen ratkaisuuteen. Tosin, ei minulla ole pyssyäkään.      

PÄÄSKYSET

 Lenkilläni Äijäveden ympäri kiinnitin huomiota pääskysten lentelyyn. Syyskuu oli alkamassa ja muistin iso-äidin hokeman:                                                                                                                       - Laurilta laumaan , pärttyliltä peräti poekkeen.                                                                                      Kyseiset päivämäärät olivat merkittäviä syksyn vaiheisiin liittyviä, esimerkiksi rukiin kylvöön. Laurin päivä 10 elokuuta pitää suunnilleen paikkansa pääskysiin, Silloin harjoittelivat lentämistä ja kokoontuivat suuriin parviin, jotka lepäilivät puhelinlankojen päällä. Puhelinlangat ovat katoavaa perinnettä, joten pääskyset etsivät muita mahdollisuuksia.                                                                        Syksyn oikullinen sää koituu joskus kohtalokkaaksi ja vaikeuttaa kylmään tottumattomien lintujen muutopuuhia. Joskus nuoruudesani vierailin tuttavien luona Espoon Tapiolassa. Harvinaisen kolea sadesää yllätti etelä-Suomeen ennättäneet pääskyset, muuttomatka keskeytyi. Viluiset linnut hakivat lämmön läheisyyttä ihmisten asumusten parvekkeilta. Niitä tuli parvekkeen kaiteet täyteen siinäkin paikassa, jossa vierailin. Katselimme surkean näköisiä pikkulintuja sysipimeänä iltana asunnosta heijastuvassa valossa.

Muutin Pielaveden Petäjäjärvelle, entisen koulun paikalle, jossa oli autohajottamo. Romut siivottiin, jäljelle jäi pinnalta murtunut kenttä. Savisesta maaperästä saivat pääskyset kylliksi rakennusainetta, pesän rakentajia tuli useita. Rakensivat kotejaan räystään alle. Yksi pariskunta lenteli ja räksytti korvani juuressa, kun maalasin seinää liian lähellä heidän valitsemaansa pesän paikkaa.                                                                                                                                                   Kaksi paria rakensi pesänsä kiinni toisiinsa paritaloksi. Jokaisessa pesässä hautui poikasia syksyllä oli siipien suihketta.                                                                                                                 Haarapääskyn vanha pesä oli ulkohuusin haisevalla puolella suunnillen oven puolivälin korkeudella. Siihen oli jäänyt yksi muna suutariksi, jonka otin tutkittavaksi. Siihenkin pesään tuli asukit ja aikanaan poikaset. Lantaosasto oli hyvin kapea ja seinää pari metriä ylöspäin.                     Arvelin poikasten lentoon lähtöä vaikeaksi, koska niiden piti lentää pystysuoraan ulos. Seurasin kiinteästi kehitystä. Huomasin huoleni turhaksi, hyvin pian kattotuolien rakenteessa nökötti viisi päskyä.                                                                                                                                                    Naapurin mies minua odottaesaan loikoili talon edessä nurmikolla, arveli kohdallaan olevassa pesässä poikasten sirkuttavan. Väitin vastaan, siitä pesästä lähti jo poikaset. Miehen arvelu osoittautui oikeaksi, pesäässä oli toinen sarja poikasia. Edullisena kesänä sattavat tehdä kaksikin poikuetta.                                                                                                                                                  Verstaani näytti miellyttävän haarapääskyjä. Verstaassa oli kaksi kesken jäänyttä pesän aihiota.  Ylhäällä oven vieressä olevan jakorasian päälle aloitettuun pesään alkoivat rakentamaan lisää. Avoimesta pariovesta pääsivät liikkumaan, mutta työn touhuni häiritsi ja pesän teko viivästyi. Ovet sulkiessani jäti oven alareunan tiivisteosan auki, josta pääsivät kulkemaan.                                Poikaset kuoriutuivat myöhään, ennättävätkö toisten mukaan? Hyönteisten runsaus kasvatti nopeasti. Ilokseni yksi poikanen jo lensi peästä. Sitten ilma kylmeni, hyönteiset loppuivat. Naapuri kertoi nähneensä ennennäkemättömän määrän pääskysiä iltamyöhällä lentelemässä joen yllä. Todennäköisesti viimeiset hyönteiset kokoontulvat etsimään lohtua jokiveden lämmöstä.            Emot häipyivät ruokaa etsimään ja orpo poikanen kyhjötti katon rajassa putken päällä.  Toinen poikanen teki tuhoon tuomitun yrityksen, putosi lattialle, johon menhtyi. Orrella kyykkinytkin nääntyi nälkään, putosi lattialle, josta korjasin kuolleet pois.                                                                 Kului viikko, sää lämpeni ja emot palasivat. Pesän reunaan nojasi linnunpojan pää, jonka elottomaan nokkaan emo tyrkytti ötökkää. Emot eivät kuitenkaan halunneet jättää kuollutta pesuettaan, vaan istuivat edelleen muutamia päiviä katon rajassa.                                                       Vihdoin hätistelin ne ulos, tilkitsin oven ettevät pääse takaisin. Kiipesin pesälle, jossa reunalla retkottavan lisäksi lojui kaksi kuollutta.          

Höperehtimien

 En tuntenut hellettä haitalliseksi. Haittasi vähän. Sakkipeli onnistuu huonosti. Unohtelu lisääntyy. Unen saanti temppuilee. Vaikka lämpö ei nouse yli 28 asteen. Pientä vahinkoa tulee. En ole teräsvaari. 

Uimahallissa on viileää ja vesi kantaa huonojalkaistakin. Kirjoittaminen ei suju.                                

Vanhoja voin tallentaa, se on kyllä vähän tylsää.

Muuttolintuja                                                                                                                                        Synkkä pilvinen päivä, alakuloinenkin, vaikka on kevät. Tihkusade valuu hetkittäin surullisen näköiseen maahan. Olen jättänyt ansiltyöni vähäksi aikaa ja tullut muuttolintujen lailla Petäjäjärvelle.                                                                                                                                          Linnut tulevat etelästä pesäntekoon. Minäkin tavallaan pesäntekoon. En tosin tee poikasia. Kunnostelen paikkoja sinä tarkoituksessa, että ehkä alan asustelemaan Petäjäjärvellä. Entinen Petäjäjärven koulu. Tuntuu nimitys harhauttavalta. Rakennus on korpimaisemassa, järveä ei näy, eikä yhtään naapuria, sen sijaan romua pihan täydeltä. Paikalla ollut autohajottamo ja siltä näyttää.                                                                                                                                                   Rappujen edessä pari henkilöautovainaata, koivujen välissä Sisu-kuormuri, umpipaketti kyljellään, lavapakettiauto lähellä tietä, hajallinen pressu vinksahtaneen kehikon yllä ja autoilijan nimi vielä näkyvissä. Seinää vasten nojaa konepeltejä, ovia ja akseleita. Sulavan lumen alta paljastuneita törröttäviä pakoputkia ja pyöriä. Joka puolella öljylammikoita ja maton kappaleita. Siinä keskellä pihaa miehen korkuinen läjä mitähän lienee.                                                                 Siinä sitten käppäilen omaisuutta ihaillen ja siivousta suunnitellen, kun  äkkiä helähtää sointuva toitotus. Mikäs se oli? Eläinkö? Käännän päätäni ja näen puiden välissä isojen lintujen hahmot. Mutta eihän kurjella ole tuollainen ääni? Jousenia, lentävät matalalla, liki puiden latvoja siitä ylitseni. Ovat menossa Pienelle Petäjäjärvelle päin. Kaksi kaunista lintua. Mikä vastakohta ympäristölleni! Muutamien päivien perästä näin niiden lentävän lähistöllä ja tiesin niiden asettuneen paikkakunnalle.                                                                                                                      Ulkoseinää maalatessani totesin pääskysten saapuneen. Räystään alla oli yksi pesä. Olin maalaamassa juuri pesän lähistöllä, ku äkkiä kuulin voimakasta viserrystä. Jätin räystään aluksen maalaamatta etteivät sirkuttajat hajusta häiriintyisi. Pesän kohdalla seinää maalatessani huolestuneet linnut lentelivät aivan korvani vierestä, räpyttelivät ja lauloivat, en minä niitä pelännyt, enkä liioin vihannut, mutta eivät onnettomat ymmärtäneet minua ystävällismieliseksi.        Aikanaan pesästä pilkisti nuorten pääskysten päitä. Eikä maalinhaju näyttänyt ollenkaan häiritsevän, päinvastoin, ihmeekseni rakentui viisi uutta pesää vasta maalatulle räystään aluselle ja kolmessa ainakin havaitsin poikasia.                                        

Muistin joutsenet ja päätin käydä pikkujärvellä, josko pitkäkaulat olisivat nähtävissä?  Matkaa on alle kilometrin. Hakkuuaukeen älkeen on metsikkö ja lähinnä rantaa on tiheä ryteikkö pientä puuta, se muodostaa näkösuojan. Sulloin itseni pusikon läpi, kahlasin rantaveteen  kurkistamaan pajupensaiden välistä järvelle. Järvellä ei näkynyt, mutta vasemmalla, missä alkaa joki, havaitsin jotain valkoista. Oliskos siellä joutsenet? Siirryin varovasti nähdäkseni paremmin. Näin kaksi valkoista, mutta en ollut varma, mitä ne olisivat?  Kaksi viuhkaa, aivan kuin pienoispurjeita, tai paremminkin jättiläismäisiä lautasliinoja asetettuna pystyyn kuten ravintolan pöydällä. Katselen hetken, sitten toinen niistä liikahti ja vedestä kohosi pitkä kaula ja pää. Ne olivat siinä ruokailemassa. Puolisukeltajat etsivät pohjasta jotain. Kun kaksi pyrstöä oli pystysä, hiivin lähemmäksi, kun jompi kumpi liikahti, pää oli nousemassa, silloin olin liikkumatta. Todennäköisesti ne tajusivat minut, mutta kun olin hiljaa, ne ei säikkyneet.                                         Pääsin aivan joen rantaan vaikka matkalla sorsapari pakeni kohisten, sain katsella joutsenten pyllistelyä hyvän aikaa. Kun menin ihan veden äärelle, ne läksivät hyvin rauhallista tahtia liukumaan jäevelle.                                                                                                                                 Katselin kauan. Voisipa ihminenkin olla noin onnellinen.                                                                                                                                                                     

Elossa vai elämässä

"Synnyin ja kuolin, siinä välissä olin elossa." Kovia kokenut tunnettu naishenkilö kertoo sillä tavalla. Asiaa sivuttiin vieraskielisessä sanailussa. Olin ymmärtävinäni: "Silloin on ihmisen elämä merkityksetöntä, kun on elossa, mutta ei elä." Niinpä. 

Sattuu. Minuunkin. Synnyin ja kasvoin olosuhteissa, jotka eivät mahdollistaneet kunnollista elämistä, vaivoin pysyi hengissä. Kehittymiseni ihmiseksi jäi vajaaksi. Jotain opin ja jotain suunittelin, mutta Tärkein asia jäi kesannolle, ihmissuhteiden kehittyminen. En kertakaikkiaan osannut, enkä osaa toimia "ihmismäisesti". Olen ujo introvertti. "Mä oon, mitä oon." Pahinta asiassa lienee, että toiset ymmärtävät väärin. Sivuun jättäytymiseni tulkitaan ylpeydeksi. Totuus on aivan muuta.

 Monipolvinen toilailuni pitkän elämäni varrella ei paljoa jättänyt aikaa "elämiseen". Yksi on varmaa, kuolemalle riittää aikaa.