Kerrankin rehellinen ihminen haastateltavana tämän aamun teeveessä. Poikkeva sillä tavalla, että kritisoi oman alueensa toimintaa. Sanoi valtioiden välistä kehitysapua toimimattomaksi. Niinhän se on; kun jauhosäkki tulee jatkuvasti, luotetaan sen tulevan ikuisesti. "Moralistiset humaanit" moittivat jatkuvasti Suomen kehitysapuun käyttämiä varoja hävettävän pieniksi. Minut on helppo sanoa tietämättömäksi, mutta kokemus ja yleinen tietämys pätee. Jatkuva apu passivoi. Saimaan norppa Miikkulainenkin aterioi mielellään muikkuja verkosta.
Kehitysapuna vievät liian kehittynyttä tekniikkaa. Kaivon pumppu kuluu, ja traktori särkyy. Korjaukseen kykeneviä on liian vähän. Laiskoja riittää.
Takapajuisten valtioiden päämiehet asettavat tavotteita, joita ei saavuteta. Suomalaiset urheilijatkaan eivät saavuta tavotteita.
Haastateltava nainen sanoi rehellisesti haketuneensa kehitystyöhön itekkäistä syistä. Nähdäkseen maailmaa ja saadakseen kokemusten kautta elämäänsä rikastusta. Ei auttamisen halun takia. Tuon olen uskonut olleen motiivina useimmille hankkiutuneille. Lisäarvona yleinen hyväksyntä ja kohtuullinen palkkaus. Tänä aamuna kuultiin ensimäisen kerran "sisäpiirin tietoa". Pelkään pahoin, että rehellinen puhe aiheuttaa haisevia vastalauseita. Sananlasku sanoo: "rehellisyys maan perii". Rehellisyys ei kannata, siitä on itselläni ikäviä kokemuksia. Kuopat taipaleellani olisivat olleet pienempiä ja vältettävissä pienillä valkoisilla valheilla.
Haastateltava kertoi Kenian halituksen asettaneen tavoitteeksi 10 prosentin kasvun. Kasvun perään kuulutetaan Euroopassakin. Kenian hallitus asettanut joidenkin tavoitteiden saavuttamiseksi vuoden 2030. Katteetonta optimismia! Toimittaja kysyi aikamäärää? Haastateltava tunnusti ettei kukaan tiedä.
Tiedämme Suomen tapauksen. Suomen kehitys tapahtui elinaikanani. Sodasta ja korvauksista huolimatta. Entä sitä ennen. Suomalaiset selvisivät hengissä erätaidoilla. Riittävästi riistaa ja kalaa, elivät luonnon antimilla.
Luonnon antimien rajallisuus pani opettelemaan maanviljelystä. Viljelyn kehitys oli "ohdakkeinen" polku. Ihmisen piti tottua toimimaan näissä olosuhteissa. Viljatkin tottuivat hitaasti. Tänä päivänä saavat runsaita satoja.
Elämän paradokseja pohdin usein. Kehitys alkoi omatoimisuudella ja riistolla. Riisto koetaan rumana sanana, mutta riistoksi sanottu toiminta edisti kehitystä. Riistoa tapahtuu, mutta eri asteisena. Totaalinen orjuus, niin maaorjuus kuin orjakauppa ovat ihmisyyttä vastaan, samoin yksittäinen tyrannisointi. Kommunistit lauloivat tuhannesta yksiöstä ja kahdestakymmenestä perheestä. Teollisuusyrittäjät tulivat ulkomailta meitä riistämään. Mitä Suomi olisi ilman noita riistäjiä?
Maanviljelys alkoi ruuan tarpeesta ja omaan käyttöön. Joku yritteliäs osasi toisia paremmin. Kasvatti yli oman tarpeen. Kauppasi sitä. Seuraava askel sisälsi alustalaisia työn tekijöinä. Riistoa.
Suomessa torpparius sisälsi todellista riistoa. Saivat karun palan maata, josta vuokrana maksoivat raskaan työpanoksen. Tässä tulee esille pahin este monessa köyhässä maassa, että maalla on omistajat, jotka hallitsevat kaikkea. Suomessa torpparivapautus muodosti ratkaisevan askeleen.
Tv:n haastateltava sanoi tulleen eteensä sellaistakin ilmaisua, että haluaisivat tehdä itse. Itse tekemisessä on koko ongelman ratkaisulle yksi mahdollisuus. Mutta ruuan kasvattamiseen tarvitaan maata.
Sodan jälkeen rakensivat pientiloja, jota toimintaa myöhemmin kritisoitiin, vieläkin. Ihmiset sidottiin maahan. Toinen mahdollisuus oli muuttaa maasta pois. Monet muuttivatkin, mutta mitä seurasi jos miljoona ihmistä meni siirtolaisiksi? Asutustilalliset tuottivat ruokaa. Suomesta tuli omavarainen ja osasta ylituotantoa vasta -60 luvulla.
Suomen nousun mahdollisti metsä ja "riistävä" teollisuus. Pienviljelivät kasvattivat ruuan ja talvella tekivät metsässä teollisuuden raaka-ainetta. Siinä sakissa minäkin ensimäiset pennoseni tienasin "pätkätöissä". Raskas työ ja mitätön palkka. Sosiaaliturvani 840 € kuussa. Köyhyysrajaksi mainitsevat 1000 € kuussa. Kuitenkin elintasoni on huikeasti parempi verrattuna silloisiin palkkoihin. Vain riskimmät tienasivat kohtuullisesti. Pienestä pennusta lähtien tehtiin jotain askaretta. Metsätöissä ei paheksuttu lapsityövoimaa.
Suomalaiseen tapaan pystyy kehitys alkamaan Afrikassakin. Valmiina viety ei onnistu, heidän pitää oppia toimimaan omalla tavallaan ja paikallisilla mahdollisuuksilla. Ihmiset tekevät työtä, saadakseen ruokaa. Ahkerammat ja osaavammat tekevät toisia paremmin. Saavat yli oman tarpeen. Siitä kehitys jatkuu. Lukutaitoa voi viedä, opettaa peruslaskut.
35-tuntiset työviikot, lomat ja eläkkeet ovat kaukana. Eikä työehtoja saa meidän tasolle. Ne joutuu hankkimaan, saa joskus tulevaisuudessa. Mikäli valtiossa on oikeudenmukainen hallitus.
Ennustaa voi ja monet ennustavatkin, mutta useimmiten väärin. Sen verran havaitsin, että "viisaidenkin" ennusteet menevät metsään, tekipä niitä oppineet tai auktoriteetit.
