Köröttelin etelään päin, matka sivusi Suonenjokea. Joku yritti ansaita tanssien järjestäjänä. Autoliikkeeltä vapautuneeseen halliin Suonenjoelle perusti tanssipaikan. Jäi lyhytaikaiseksi. Ilmoitus kertoi sinä iltana tanssittavan. Menin mukaan. Jouduin paikalle ennen tanssin alkua. Käppäilin sisälle, istahdin penkille.
Sivuseinän penkillä istui nuori nainen, arviolta alle kaksikymppinen. Tiesin orkesterin nimeltä ja yleisön ikärakenten kokemuksesta. Ihmettelin syytä neitosen tulemiseen sen laatuiseen tilaisuuteen.
Tyttö istui ja istui. Kohta otti käsiinsä papereita, tutki niitä. Nousi sitten ja käveli ehkä kahdeksan metriä ja takaisin penkille. Teki saman uudelleen muutamia kertoja. Lähestyi tanssin alku. Seurasin neitosen käyttäytymistä puolittain salaa, kuin en olisi nähnytkään, häveliäästi. Tiesin pian, ettei neitonen nähnyt minua, eikä ketään muutakaan. Selvisi syy olemiseensa. Kuulin mainittavan tangolaulajien alkukarsinnasta.
--- Tämähän tuli kilpailemaan! Rutiininomainen lyhyt kävely oli keskittymisrituaali. Keskittyi kuten urheilijat! Toiset kilpailijat käveleksivät joutilaina. Neitokainen keskittyi koko ajan, katseli papereita ja taas käveli. Koko ajan samalta istumalta.
Risto Nevala tuomarina, apunaan nuorehko nainen, kuuntelivat laulajaa toisensa jälkeen. Risto nevala heitti huulta, vitsaili kevennykseksi tentatessaan kokelaita. Kuulin heidän keskusteluaan; sanoivat siellä olevan korkean tason. Laulut kuulostivat minustakin hyviltä, en pysty kunnolla arvioimaan, olen epämusikaalinen.
Neitokaisen nimi huudettiin ehkä viimeisenä, paremmin en muista. Neito lauloi laulunsa. Risto nevalan käyttäytyminen muuttui. Hän vakavoitui. Ei yhtään vitsailua. Keskusteli asiallisesti, vakavasti. Ihmetteli, kun tyttö sanoi ettei ole käynyt yhdelläkään keikalla.
Loppujen laulussa nuori nainen julistettiin voittajaksi.
Tarkkaavainen lukija arvaakin, että siinä esiintyi Tiina Räsänen matkalla kuninkaalliseksi.
Kehtaiskohan käväistä tangomarkkinoilla?
