Ulkosalla kuntoilu jäänyt vähälle. Märkääkin ollut. Ikkunasta katsoen näytti kuivalta. Katsoin sopivaksi pienen pyöräilylenkin. Läksin polkemaan Iisveden suuntaan, siellä ei ole raskaita mäkiä. Rautatien ali kylän pintaan päästyäni näin mustat pilvet. Puhalsi vastainen tuuli ja kasvoihin vihmoi muutamia pisaroita. Muutin suunnitelmaa. Kaatronlammen kautta Tervalaan ja rantapolkua kotiin päin. Sade ei tullutkaan niskaan, niimpä jatkoin joen taakse. Rantapolun kuntolaitteilla voimistelin kevyesti. Kun tulin Siionin sillalle, ilmestyi taivaalle outo valoilmiö, joka valaisee ja lämmittää.
Äsken katsoin ikkunasta. Asemakatu on märkä.
Nyt näkyy vaaleaa ja tummaa pilveä. Odotan tummien väistymistä, eikä tuulikaan puhalla kovin tarmokkaasti. Tekee mieli piipahtamaan vesillä. Edellisellä kerralla puolimetrinen aallokko keikutti ja paukutti soutuveneen keulaa.
"Onni täällä vaihtelee", niin sääkin. Tänä kesänä ei sää suosinut. Ehkä elokuussa?
"Kasvihuoneilmiö" ja ilmaston muutos?
Kasvihuoneilmiö ei mielestäni vastaa määritelmänä kasvihuonetta. Jos kaasukerros estää säteiden pekenemisen avaruuteen, kai se estää tuleviakin säteitä? Kaasukerroksen vahvistuessa luulisi sen vähentävän myös tulevia säteitä samassa suhteessa kuin "karkaavia"?
Kasvihuone ei lämpiä sen takia että katto estää lämpösäteilyn "karkaamista". Läpinäkyvä katto ei estä säteiden kulkua mihinkään suuntaan. Kasvihuone lämpiää kun auringon lämmittämä ilma ei pääse karkaamaan läpinäkyvän katon alta. Maan pinnalla lämmennyt ilma liikkuu vapaasti.
Satu Huttunen luennoi televisiossa. Todisteli metsien tuhoutuvan. En ymmärtänyt, kun omien havaintojeni mukaan puut kasvoivat nopeammin kuin ennen. Happosateet lannoittivat, eikä tuhonneet. Happosateiden rajoittaminen on paikallaan. Suomessa on tänä päivänä puuta enemmän kuin Huttusen mittauspäivina.
Jo alle kouluikäisenä kiinnostuin tarkkailemaan puiten pituuskasvua. Ihmettelin kun Korpelan näreissä kasvoi kolmenkymmenen sentin kerkkä, mutta Kivimäen kankaalla kuusien latvat pitenivät vain vähän. Siitä ajasta ymmärrys kasvoi.
Metsiä hakataan. Luontoihmiset pelottelivat metsien loppumisella. Hakkaajat sanoivat puiden lahoavan, kun ei hakata tarpeeksi. Hakattu on ja hakataan vastakin, mutta jokainen säästynyt puu on omaisuutta. Pientä vaihtelua. Pelkäävät ettei puut mene tulevaisuudessa kaupaksi. Puuta tarvitaan kaikkina aikoina. Jos sellu keitetään lämpimissä ja halvemmissa maissa, niin aina joku keksii uusia käyttötapoja. Puu on arvokas raaka-aine ja luonnon koristus.
Vouhottivat ja jotkut neropatit organisoivat koivun tuhoamisen. Tavoitteena Suomeen koivuista vapaa alue. Muka "valkoinen valhe". Liikun metsissä teitä pitkin ja maastossa. Tarkkailen samoin kuin kakarana, mutta eri näkökulmasta. Tärkein havainto kertoo koivujen runsaudesta. Kokemus kertoo käyttötapoja aina löytyvän.
