Suomen johtoon valitut henkilöt viettävät aikaa Euroopan sotkujen parissa. Niistä sotkuista ei selvyyttä tule. Yksi kokous pidetään ja saavutuksia kehutaan. Kuitenkaan ei kukaan tunnu tietävän, mitä päätettiin, vai päätettiinkö mitään? Enimmäkseen leukojen louskutusta.
Jutta selittää vakuuttavasti vakuuksien saamisesta ja saavuttamisesta. Herää epäilys, että koko vakuustouhu on yksi suuri kusetus. Kukaan Suomessa ei tiedä niiden sisällöstä yhtään mitään.
Kuka hoitaa Suomen asioita? Suljin juuri television. Puhuivat ulkomaisten yritysten villistä vapaudesta. Eivät maksa veroja, eivätkä Suomen tason palkkoja. Siinä on yksi tehtävä hallitukselle ja eduskunnalle. Asian hoitaminen on parasta yritystukea, johon ei valtio tarvitse varoja, vaan saa verotuloja.
Kokoukset ovat suurta teatteria, en tiedä ovatko ne draamaa tai komediaa. Joskus vaikuttavat farssilta. Niilo Hämäläinen sanoo osuvasti: "Genevet ja Etykit pidetään, mutta päätökset tehdään muualla".
Sauli Niinistö myötäilee setelirahoitusta. Ihmettelen vallan kauhiasti? Jokainen tietää, että ylimääräinen raha on arvotonta. Se on ikiaikainen kokemus. Kuulin esitettävän kysymyksen: "Miksi rahalla on arvoa?" --- Kun siihen uskotaan. "Ei auta loitsu eikä rukous" jos katetta ei ole, jos ei olekaan tavaraa ostettavaksi kaiken rahan edestä. Rahan syytäminen on itsepetosta. Ylivelkaantuneiden valtioiden jaloilleen nostaminen on katteetonta optimismia.
Koko Europpa on ylivelkaantunut. Suomikin. Kun Suomen valtion velka oli 50 miljardia, se oli liian paljon. Pääjohtaja Liikanen sanoi Suomen valtiontalouden olevan tasapainossa. En ymmärrä tasapainoa, jossa tilassa velka kasvaa jatkuvasti, joka päivä, joka sekunti. Tällä hetkellä velaksi ilmoittavat 80 miljardia. Kasvuvauhti tietää sitä, että 100 miljardia saavutetaan muutamassa vuodessa. Sanovat sitä lumipalloefektiksi. Määritelmän ymmärrän. Lunta satoi kymmenisen senttiä. Tuoretta lunta pyöritin käsissäni palloksi, laitoin sen maahan ja pyöritin. Kasvoi paksuutta ja leveyttä "progresssivisesti". Kasvoi niin etten enää jaksanut pyörittää.
Valtion velka kasvoi 50 miljardiin useissa vuosissa. 50:stä 100:n kasvaminen vie vähemmän aikaa. Toinen 100 miljardia vie vähemmän aikaa kuin ensimmäinen. Valtiovarainministeri joutuu yllättäen havaitsemaan velkaa olevan 200 miljardia ja joutuu anelemaan lisää velkaa, vaikka entistä on aivan liikaa.
Suomen pitää olla opportunisti ja huolehtia ensiksi omasta taloudestaan.
Korpifilosofia huvittaa rikkaiden maiden auttaminen, kun luulisi tarvetta olevan köyhillä mailla.
Itä-Euroopan köyhät valtiot eivät ole vielä hoksanneet esittää uhkavaatimuksia. Tarvitsevat apua, ettei tarvitse tulla kerjäämään Suomen nurkissa. Toinen huvitus tulee, kun ajattelen niiden
EU-kelpoisuutta.
