Suomen johtoon valitut henkilöt viettävät aikaa Euroopan sotkujen parissa. Niistä sotkuista ei selvyyttä tule. Yksi kokous pidetään ja saavutuksia kehutaan. Kuitenkaan ei kukaan tunnu tietävän, mitä päätettiin, vai päätettiinkö mitään? Enimmäkseen leukojen louskutusta.
Jutta selittää vakuuttavasti vakuuksien saamisesta ja saavuttamisesta. Herää epäilys, että koko vakuustouhu on yksi suuri kusetus. Kukaan Suomessa ei tiedä niiden sisällöstä yhtään mitään.
Kuka hoitaa Suomen asioita? Suljin juuri television. Puhuivat ulkomaisten yritysten villistä vapaudesta. Eivät maksa veroja, eivätkä Suomen tason palkkoja. Siinä on yksi tehtävä hallitukselle ja eduskunnalle. Asian hoitaminen on parasta yritystukea, johon ei valtio tarvitse varoja, vaan saa verotuloja.
Kokoukset ovat suurta teatteria, en tiedä ovatko ne draamaa tai komediaa. Joskus vaikuttavat farssilta. Niilo Hämäläinen sanoo osuvasti: "Genevet ja Etykit pidetään, mutta päätökset tehdään muualla".
Sauli Niinistö myötäilee setelirahoitusta. Ihmettelen vallan kauhiasti? Jokainen tietää, että ylimääräinen raha on arvotonta. Se on ikiaikainen kokemus. Kuulin esitettävän kysymyksen: "Miksi rahalla on arvoa?" --- Kun siihen uskotaan. "Ei auta loitsu eikä rukous" jos katetta ei ole, jos ei olekaan tavaraa ostettavaksi kaiken rahan edestä. Rahan syytäminen on itsepetosta. Ylivelkaantuneiden valtioiden jaloilleen nostaminen on katteetonta optimismia.
Koko Europpa on ylivelkaantunut. Suomikin. Kun Suomen valtion velka oli 50 miljardia, se oli liian paljon. Pääjohtaja Liikanen sanoi Suomen valtiontalouden olevan tasapainossa. En ymmärrä tasapainoa, jossa tilassa velka kasvaa jatkuvasti, joka päivä, joka sekunti. Tällä hetkellä velaksi ilmoittavat 80 miljardia. Kasvuvauhti tietää sitä, että 100 miljardia saavutetaan muutamassa vuodessa. Sanovat sitä lumipalloefektiksi. Määritelmän ymmärrän. Lunta satoi kymmenisen senttiä. Tuoretta lunta pyöritin käsissäni palloksi, laitoin sen maahan ja pyöritin. Kasvoi paksuutta ja leveyttä "progresssivisesti". Kasvoi niin etten enää jaksanut pyörittää.
Valtion velka kasvoi 50 miljardiin useissa vuosissa. 50:stä 100:n kasvaminen vie vähemmän aikaa. Toinen 100 miljardia vie vähemmän aikaa kuin ensimmäinen. Valtiovarainministeri joutuu yllättäen havaitsemaan velkaa olevan 200 miljardia ja joutuu anelemaan lisää velkaa, vaikka entistä on aivan liikaa.
Suomen pitää olla opportunisti ja huolehtia ensiksi omasta taloudestaan.
Korpifilosofia huvittaa rikkaiden maiden auttaminen, kun luulisi tarvetta olevan köyhillä mailla.
Itä-Euroopan köyhät valtiot eivät ole vielä hoksanneet esittää uhkavaatimuksia. Tarvitsevat apua, ettei tarvitse tulla kerjäämään Suomen nurkissa. Toinen huvitus tulee, kun ajattelen niiden
EU-kelpoisuutta.
maanantai 16. heinäkuuta 2012
torstai 12. heinäkuuta 2012
Mansikka-aika
Väylän varrella pilkotti punaista. Kappas vain, metsämansikat kypsyneet. En välttänyt kiusausta, siirryin sivuun, kumarruin keräämään kourallisen kesän ensimmäisiä mansikoita. Ehkä ne kaikkein puhtainpia eivät olleet ja sadekin sotkenut, etteivät erikoisen maukkaita olleet. Maistelin.
Sama vika kuin ennenkin, ajatukset harhautuivat lähes seitsemän vuosikymmenen takaisiin. Silloin oli mansikoita runsaasti. Ohemäen takana oli pieni aukio, sanoivat: vasikkahaka. Toinen paikka oli lähempänä, tervarannan rinteessä tien varressa pieni lehmien laidun, siinä kasvoi muutamia leppiä. Siinä oli mansikoita runsaasti. Lehmien lanta kait ne kasvatti suuriksi.
Sillä kertaa samoilin Ohemäen talon metsissä. Puukolla irrotin koivusta tuohilämpäreen, tein siitä tuokkosen. Meillä päin sitä sanottiin viskaimeksi. Luultavasti sen takia, kun sellaisella viskottiin veneestä vettä. Kuin äyskärillä. Tuokkoseni oli suunnilleen puolen litran.
Kävelin kotiin päin. Saavuin kanavan sillalle. Vastaan tuli opettaja Ida Remes ja nuorempi nainen. Nuorempi nainen näki kädessäni ropposen kukkuroillaan suuria punaisia mansikoita, täysin puhtaana kerättyjä.
--- Myytkö nuo mansikat?
--- Kyllä kaet.
--- Paljonko ne maksaa?
--- En minä tiijjä.
Nainen kaivoi laukustaan kaksi kymmenen markan seteliä: riittääkö nämä? --- Kyllä riittää! Tiesinhän minä resupekka rahan arvon; kaksi kymppiä oli ruhtinaallinen hinta!
Sama vika kuin ennenkin, ajatukset harhautuivat lähes seitsemän vuosikymmenen takaisiin. Silloin oli mansikoita runsaasti. Ohemäen takana oli pieni aukio, sanoivat: vasikkahaka. Toinen paikka oli lähempänä, tervarannan rinteessä tien varressa pieni lehmien laidun, siinä kasvoi muutamia leppiä. Siinä oli mansikoita runsaasti. Lehmien lanta kait ne kasvatti suuriksi.
Sillä kertaa samoilin Ohemäen talon metsissä. Puukolla irrotin koivusta tuohilämpäreen, tein siitä tuokkosen. Meillä päin sitä sanottiin viskaimeksi. Luultavasti sen takia, kun sellaisella viskottiin veneestä vettä. Kuin äyskärillä. Tuokkoseni oli suunnilleen puolen litran.
Kävelin kotiin päin. Saavuin kanavan sillalle. Vastaan tuli opettaja Ida Remes ja nuorempi nainen. Nuorempi nainen näki kädessäni ropposen kukkuroillaan suuria punaisia mansikoita, täysin puhtaana kerättyjä.
--- Myytkö nuo mansikat?
--- Kyllä kaet.
--- Paljonko ne maksaa?
--- En minä tiijjä.
Nainen kaivoi laukustaan kaksi kymmenen markan seteliä: riittääkö nämä? --- Kyllä riittää! Tiesinhän minä resupekka rahan arvon; kaksi kymppiä oli ruhtinaallinen hinta!
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
Kehitysapu
Kerrankin rehellinen ihminen haastateltavana tämän aamun teeveessä. Poikkeva sillä tavalla, että kritisoi oman alueensa toimintaa. Sanoi valtioiden välistä kehitysapua toimimattomaksi. Niinhän se on; kun jauhosäkki tulee jatkuvasti, luotetaan sen tulevan ikuisesti. "Moralistiset humaanit" moittivat jatkuvasti Suomen kehitysapuun käyttämiä varoja hävettävän pieniksi. Minut on helppo sanoa tietämättömäksi, mutta kokemus ja yleinen tietämys pätee. Jatkuva apu passivoi. Saimaan norppa Miikkulainenkin aterioi mielellään muikkuja verkosta.
Kehitysapuna vievät liian kehittynyttä tekniikkaa. Kaivon pumppu kuluu, ja traktori särkyy. Korjaukseen kykeneviä on liian vähän. Laiskoja riittää.
Takapajuisten valtioiden päämiehet asettavat tavotteita, joita ei saavuteta. Suomalaiset urheilijatkaan eivät saavuta tavotteita.
Haastateltava nainen sanoi rehellisesti haketuneensa kehitystyöhön itekkäistä syistä. Nähdäkseen maailmaa ja saadakseen kokemusten kautta elämäänsä rikastusta. Ei auttamisen halun takia. Tuon olen uskonut olleen motiivina useimmille hankkiutuneille. Lisäarvona yleinen hyväksyntä ja kohtuullinen palkkaus. Tänä aamuna kuultiin ensimäisen kerran "sisäpiirin tietoa". Pelkään pahoin, että rehellinen puhe aiheuttaa haisevia vastalauseita. Sananlasku sanoo: "rehellisyys maan perii". Rehellisyys ei kannata, siitä on itselläni ikäviä kokemuksia. Kuopat taipaleellani olisivat olleet pienempiä ja vältettävissä pienillä valkoisilla valheilla.
Haastateltava kertoi Kenian halituksen asettaneen tavoitteeksi 10 prosentin kasvun. Kasvun perään kuulutetaan Euroopassakin. Kenian hallitus asettanut joidenkin tavoitteiden saavuttamiseksi vuoden 2030. Katteetonta optimismia! Toimittaja kysyi aikamäärää? Haastateltava tunnusti ettei kukaan tiedä.
Tiedämme Suomen tapauksen. Suomen kehitys tapahtui elinaikanani. Sodasta ja korvauksista huolimatta. Entä sitä ennen. Suomalaiset selvisivät hengissä erätaidoilla. Riittävästi riistaa ja kalaa, elivät luonnon antimilla.
Luonnon antimien rajallisuus pani opettelemaan maanviljelystä. Viljelyn kehitys oli "ohdakkeinen" polku. Ihmisen piti tottua toimimaan näissä olosuhteissa. Viljatkin tottuivat hitaasti. Tänä päivänä saavat runsaita satoja.
Elämän paradokseja pohdin usein. Kehitys alkoi omatoimisuudella ja riistolla. Riisto koetaan rumana sanana, mutta riistoksi sanottu toiminta edisti kehitystä. Riistoa tapahtuu, mutta eri asteisena. Totaalinen orjuus, niin maaorjuus kuin orjakauppa ovat ihmisyyttä vastaan, samoin yksittäinen tyrannisointi. Kommunistit lauloivat tuhannesta yksiöstä ja kahdestakymmenestä perheestä. Teollisuusyrittäjät tulivat ulkomailta meitä riistämään. Mitä Suomi olisi ilman noita riistäjiä?
Maanviljelys alkoi ruuan tarpeesta ja omaan käyttöön. Joku yritteliäs osasi toisia paremmin. Kasvatti yli oman tarpeen. Kauppasi sitä. Seuraava askel sisälsi alustalaisia työn tekijöinä. Riistoa.
Suomessa torpparius sisälsi todellista riistoa. Saivat karun palan maata, josta vuokrana maksoivat raskaan työpanoksen. Tässä tulee esille pahin este monessa köyhässä maassa, että maalla on omistajat, jotka hallitsevat kaikkea. Suomessa torpparivapautus muodosti ratkaisevan askeleen.
Tv:n haastateltava sanoi tulleen eteensä sellaistakin ilmaisua, että haluaisivat tehdä itse. Itse tekemisessä on koko ongelman ratkaisulle yksi mahdollisuus. Mutta ruuan kasvattamiseen tarvitaan maata.
Sodan jälkeen rakensivat pientiloja, jota toimintaa myöhemmin kritisoitiin, vieläkin. Ihmiset sidottiin maahan. Toinen mahdollisuus oli muuttaa maasta pois. Monet muuttivatkin, mutta mitä seurasi jos miljoona ihmistä meni siirtolaisiksi? Asutustilalliset tuottivat ruokaa. Suomesta tuli omavarainen ja osasta ylituotantoa vasta -60 luvulla.
Suomen nousun mahdollisti metsä ja "riistävä" teollisuus. Pienviljelivät kasvattivat ruuan ja talvella tekivät metsässä teollisuuden raaka-ainetta. Siinä sakissa minäkin ensimäiset pennoseni tienasin "pätkätöissä". Raskas työ ja mitätön palkka. Sosiaaliturvani 840 € kuussa. Köyhyysrajaksi mainitsevat 1000 € kuussa. Kuitenkin elintasoni on huikeasti parempi verrattuna silloisiin palkkoihin. Vain riskimmät tienasivat kohtuullisesti. Pienestä pennusta lähtien tehtiin jotain askaretta. Metsätöissä ei paheksuttu lapsityövoimaa.
Suomalaiseen tapaan pystyy kehitys alkamaan Afrikassakin. Valmiina viety ei onnistu, heidän pitää oppia toimimaan omalla tavallaan ja paikallisilla mahdollisuuksilla. Ihmiset tekevät työtä, saadakseen ruokaa. Ahkerammat ja osaavammat tekevät toisia paremmin. Saavat yli oman tarpeen. Siitä kehitys jatkuu. Lukutaitoa voi viedä, opettaa peruslaskut.
35-tuntiset työviikot, lomat ja eläkkeet ovat kaukana. Eikä työehtoja saa meidän tasolle. Ne joutuu hankkimaan, saa joskus tulevaisuudessa. Mikäli valtiossa on oikeudenmukainen hallitus.
Ennustaa voi ja monet ennustavatkin, mutta useimmiten väärin. Sen verran havaitsin, että "viisaidenkin" ennusteet menevät metsään, tekipä niitä oppineet tai auktoriteetit.
Kehitysapuna vievät liian kehittynyttä tekniikkaa. Kaivon pumppu kuluu, ja traktori särkyy. Korjaukseen kykeneviä on liian vähän. Laiskoja riittää.
Takapajuisten valtioiden päämiehet asettavat tavotteita, joita ei saavuteta. Suomalaiset urheilijatkaan eivät saavuta tavotteita.
Haastateltava nainen sanoi rehellisesti haketuneensa kehitystyöhön itekkäistä syistä. Nähdäkseen maailmaa ja saadakseen kokemusten kautta elämäänsä rikastusta. Ei auttamisen halun takia. Tuon olen uskonut olleen motiivina useimmille hankkiutuneille. Lisäarvona yleinen hyväksyntä ja kohtuullinen palkkaus. Tänä aamuna kuultiin ensimäisen kerran "sisäpiirin tietoa". Pelkään pahoin, että rehellinen puhe aiheuttaa haisevia vastalauseita. Sananlasku sanoo: "rehellisyys maan perii". Rehellisyys ei kannata, siitä on itselläni ikäviä kokemuksia. Kuopat taipaleellani olisivat olleet pienempiä ja vältettävissä pienillä valkoisilla valheilla.
Haastateltava kertoi Kenian halituksen asettaneen tavoitteeksi 10 prosentin kasvun. Kasvun perään kuulutetaan Euroopassakin. Kenian hallitus asettanut joidenkin tavoitteiden saavuttamiseksi vuoden 2030. Katteetonta optimismia! Toimittaja kysyi aikamäärää? Haastateltava tunnusti ettei kukaan tiedä.
Tiedämme Suomen tapauksen. Suomen kehitys tapahtui elinaikanani. Sodasta ja korvauksista huolimatta. Entä sitä ennen. Suomalaiset selvisivät hengissä erätaidoilla. Riittävästi riistaa ja kalaa, elivät luonnon antimilla.
Luonnon antimien rajallisuus pani opettelemaan maanviljelystä. Viljelyn kehitys oli "ohdakkeinen" polku. Ihmisen piti tottua toimimaan näissä olosuhteissa. Viljatkin tottuivat hitaasti. Tänä päivänä saavat runsaita satoja.
Elämän paradokseja pohdin usein. Kehitys alkoi omatoimisuudella ja riistolla. Riisto koetaan rumana sanana, mutta riistoksi sanottu toiminta edisti kehitystä. Riistoa tapahtuu, mutta eri asteisena. Totaalinen orjuus, niin maaorjuus kuin orjakauppa ovat ihmisyyttä vastaan, samoin yksittäinen tyrannisointi. Kommunistit lauloivat tuhannesta yksiöstä ja kahdestakymmenestä perheestä. Teollisuusyrittäjät tulivat ulkomailta meitä riistämään. Mitä Suomi olisi ilman noita riistäjiä?
Maanviljelys alkoi ruuan tarpeesta ja omaan käyttöön. Joku yritteliäs osasi toisia paremmin. Kasvatti yli oman tarpeen. Kauppasi sitä. Seuraava askel sisälsi alustalaisia työn tekijöinä. Riistoa.
Suomessa torpparius sisälsi todellista riistoa. Saivat karun palan maata, josta vuokrana maksoivat raskaan työpanoksen. Tässä tulee esille pahin este monessa köyhässä maassa, että maalla on omistajat, jotka hallitsevat kaikkea. Suomessa torpparivapautus muodosti ratkaisevan askeleen.
Tv:n haastateltava sanoi tulleen eteensä sellaistakin ilmaisua, että haluaisivat tehdä itse. Itse tekemisessä on koko ongelman ratkaisulle yksi mahdollisuus. Mutta ruuan kasvattamiseen tarvitaan maata.
Sodan jälkeen rakensivat pientiloja, jota toimintaa myöhemmin kritisoitiin, vieläkin. Ihmiset sidottiin maahan. Toinen mahdollisuus oli muuttaa maasta pois. Monet muuttivatkin, mutta mitä seurasi jos miljoona ihmistä meni siirtolaisiksi? Asutustilalliset tuottivat ruokaa. Suomesta tuli omavarainen ja osasta ylituotantoa vasta -60 luvulla.
Suomen nousun mahdollisti metsä ja "riistävä" teollisuus. Pienviljelivät kasvattivat ruuan ja talvella tekivät metsässä teollisuuden raaka-ainetta. Siinä sakissa minäkin ensimäiset pennoseni tienasin "pätkätöissä". Raskas työ ja mitätön palkka. Sosiaaliturvani 840 € kuussa. Köyhyysrajaksi mainitsevat 1000 € kuussa. Kuitenkin elintasoni on huikeasti parempi verrattuna silloisiin palkkoihin. Vain riskimmät tienasivat kohtuullisesti. Pienestä pennusta lähtien tehtiin jotain askaretta. Metsätöissä ei paheksuttu lapsityövoimaa.
Suomalaiseen tapaan pystyy kehitys alkamaan Afrikassakin. Valmiina viety ei onnistu, heidän pitää oppia toimimaan omalla tavallaan ja paikallisilla mahdollisuuksilla. Ihmiset tekevät työtä, saadakseen ruokaa. Ahkerammat ja osaavammat tekevät toisia paremmin. Saavat yli oman tarpeen. Siitä kehitys jatkuu. Lukutaitoa voi viedä, opettaa peruslaskut.
35-tuntiset työviikot, lomat ja eläkkeet ovat kaukana. Eikä työehtoja saa meidän tasolle. Ne joutuu hankkimaan, saa joskus tulevaisuudessa. Mikäli valtiossa on oikeudenmukainen hallitus.
Ennustaa voi ja monet ennustavatkin, mutta useimmiten väärin. Sen verran havaitsin, että "viisaidenkin" ennusteet menevät metsään, tekipä niitä oppineet tai auktoriteetit.
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Influensat
Tämän aamun uutisista kuulin, että influenssarokotukset jäivät vajaatehoisiksi. Silmät ymmyrkäisinä ihmettelin, kun tunnustivat sen julkisesti. Tähän asti ei mistään terveyteen liittyneistä toiminnoista tunustaneet negatiivisia puolia. Narkolepsiaankaan eivät aluksi tunnustaneet yhteyttä. Alamaisen kansalaisen pitää uskoa, mitä milloinkin totena todistellaan.
En ottanut yhtään rokotetta, mitä aikuisiälläni tarjottiin. Armeijassa sain viimeisen rokotuksen, enkä vastustellut, se kuului palvelukseen. Rokottivat vain kerran, enkä muista mitä vastaan. Tiesin kertoa sairastaneeni sikotaudin, vesirokon ja tuhkarokon. Tuberkuliinikoe näytti positiivista, eikä keuhkotautiakaan vastaan tarvinnut rokottaa, pääsin vähemmällä piikityksellä kuin toiset.
Sikainfluenssasta vouhottivat. Kauhea tauti tappaa suuret joukot, ellei rokoteta. Valtameren takaa tulevassa koneessa sairastui nuori mies. Sars-epidemia!! Koko manner uhattuna!! Potilas karanteeniin!? Eikä ollut sarssia. Taivaalta uhkasi lintuinfluenssa. Muuttolinnut tuovat hirmuisen taudin, voi kauheaa!! Median edustajat närkästyvät, kun heitä moititaan; "mediako syypää kaikkeen?" Median syytä, tai ansiota ei ole tapahtuneet. Ei maanjäristykset, tulvat tai murhat, mutta vouhottamisella lietsotaan levottomuutta, aiheutetaan turhaa pelkoa.
Turhistakin tutkimuksista saavat titelin. Kuka tutkisi yhden räjähdysen jälkeisen uutisoinnin. Radion kuuntelijatkin saavat tietää lukemattomia kertoja. Monella kanavalla televisio uutisoi lyhyin väliajoin pitkin päivää. Lehdet levittävät ja kansalaiset toistelevat keskenään. Entä internet??? Ei ihme, että olemme ymmällä ja heikommat sekoavat.
Erehdyin ottamaan osaa turhaan keskusteluun. Pienestä uutisesta alkunsa saanut juttu kasvoi eräiden mielessä katastrofin pelossa suuriin mittoihin. Rouvashenkilö kertoi pelosta, kun joku planeetta tulee lähelle maapalloa. Törmääkö? Tuleeko maailmanloppu? Rouva närkästyi, kun sanoin, ettei mikään planeetta uhkaa vaan se lähitse kulkeva on asteroidi. En osaa taktikoida, vaikka tiedänkin, että ihminen ei halua tietää olevansa väärässä. Kasvojen menetys! Sitä suurempi virhe, kun sen kuulee alempiarvoisen suusta.
Sairastin monta influenssaa. Ankariakin. Armeija-aikaisen vältin. Ensimmäinen oli niin sanottu aasialainen. Tervettä nuorta miestä se kouraisi kunnolla. Sen jälkeen tulleet monet kohtelivat lievemmin. Vastustuskyky kehittyi. En ota rokotusta.
Telkkarissa haastattelivat todellista tervaskantoa. Venäläis-syntyinen 90-vuotias pappa kertoi keinon välttää influenssat. Nauroin, mutta mielessäni välähti; jospa kokeilisin, ei tuo paljon maksa ja jos tepsii kaksi vuotta, niin saatan uskoakin. Joka päivä yksi valkosipulin kynsi raakana. Ruoan kanssa kypsytettynä ei tepsi. Laitan sen voileivän päälle ja sellaisena ajankohtana, kun en mene ihmisten ilmoille. Järkihän sen sanoo ettei valkosipuli sentään kaikkeen auta, vaikka "uskovaiset" niin väittävät.
Yhden talven aalto ei minua tavoittanut. Tarkoittaa että kaksi vuotta meni. Naureskelin. Sen jälkeen meni viisi vuotta seuraavaan "lentsuun", sekin oli lievä. On mennyt toinen viisivuotiskausi kaikkine sikaruttoineen ja muine tuhoineen. Lieviä heikottamisia oli, mutta en tiedä mitä? Miksi olisin rokottanut? Kuolemalla pelottelu on turhaa. Kuolema tulee, se on sen ajan murhe ja vapautus vaikeuksista.
Eilisiltanakin pilkoin yhden kynnen voileivälle teen seuraksi. Uskoni ei ole horjumaton! Missään tapauksessa en ehdottomasti luota valkosipuliin. Sen takia vai siitä huolimatta?!
En ottanut yhtään rokotetta, mitä aikuisiälläni tarjottiin. Armeijassa sain viimeisen rokotuksen, enkä vastustellut, se kuului palvelukseen. Rokottivat vain kerran, enkä muista mitä vastaan. Tiesin kertoa sairastaneeni sikotaudin, vesirokon ja tuhkarokon. Tuberkuliinikoe näytti positiivista, eikä keuhkotautiakaan vastaan tarvinnut rokottaa, pääsin vähemmällä piikityksellä kuin toiset.
Sikainfluenssasta vouhottivat. Kauhea tauti tappaa suuret joukot, ellei rokoteta. Valtameren takaa tulevassa koneessa sairastui nuori mies. Sars-epidemia!! Koko manner uhattuna!! Potilas karanteeniin!? Eikä ollut sarssia. Taivaalta uhkasi lintuinfluenssa. Muuttolinnut tuovat hirmuisen taudin, voi kauheaa!! Median edustajat närkästyvät, kun heitä moititaan; "mediako syypää kaikkeen?" Median syytä, tai ansiota ei ole tapahtuneet. Ei maanjäristykset, tulvat tai murhat, mutta vouhottamisella lietsotaan levottomuutta, aiheutetaan turhaa pelkoa.
Turhistakin tutkimuksista saavat titelin. Kuka tutkisi yhden räjähdysen jälkeisen uutisoinnin. Radion kuuntelijatkin saavat tietää lukemattomia kertoja. Monella kanavalla televisio uutisoi lyhyin väliajoin pitkin päivää. Lehdet levittävät ja kansalaiset toistelevat keskenään. Entä internet??? Ei ihme, että olemme ymmällä ja heikommat sekoavat.
Erehdyin ottamaan osaa turhaan keskusteluun. Pienestä uutisesta alkunsa saanut juttu kasvoi eräiden mielessä katastrofin pelossa suuriin mittoihin. Rouvashenkilö kertoi pelosta, kun joku planeetta tulee lähelle maapalloa. Törmääkö? Tuleeko maailmanloppu? Rouva närkästyi, kun sanoin, ettei mikään planeetta uhkaa vaan se lähitse kulkeva on asteroidi. En osaa taktikoida, vaikka tiedänkin, että ihminen ei halua tietää olevansa väärässä. Kasvojen menetys! Sitä suurempi virhe, kun sen kuulee alempiarvoisen suusta.
Sairastin monta influenssaa. Ankariakin. Armeija-aikaisen vältin. Ensimmäinen oli niin sanottu aasialainen. Tervettä nuorta miestä se kouraisi kunnolla. Sen jälkeen tulleet monet kohtelivat lievemmin. Vastustuskyky kehittyi. En ota rokotusta.
Telkkarissa haastattelivat todellista tervaskantoa. Venäläis-syntyinen 90-vuotias pappa kertoi keinon välttää influenssat. Nauroin, mutta mielessäni välähti; jospa kokeilisin, ei tuo paljon maksa ja jos tepsii kaksi vuotta, niin saatan uskoakin. Joka päivä yksi valkosipulin kynsi raakana. Ruoan kanssa kypsytettynä ei tepsi. Laitan sen voileivän päälle ja sellaisena ajankohtana, kun en mene ihmisten ilmoille. Järkihän sen sanoo ettei valkosipuli sentään kaikkeen auta, vaikka "uskovaiset" niin väittävät.
Yhden talven aalto ei minua tavoittanut. Tarkoittaa että kaksi vuotta meni. Naureskelin. Sen jälkeen meni viisi vuotta seuraavaan "lentsuun", sekin oli lievä. On mennyt toinen viisivuotiskausi kaikkine sikaruttoineen ja muine tuhoineen. Lieviä heikottamisia oli, mutta en tiedä mitä? Miksi olisin rokottanut? Kuolemalla pelottelu on turhaa. Kuolema tulee, se on sen ajan murhe ja vapautus vaikeuksista.
Eilisiltanakin pilkoin yhden kynnen voileivälle teen seuraksi. Uskoni ei ole horjumaton! Missään tapauksessa en ehdottomasti luota valkosipuliin. Sen takia vai siitä huolimatta?!
lauantai 7. heinäkuuta 2012
Iltarusko
Saalista vain yksi ahven. Paistoin, maistui hyvältä. Suuri loistava aurinko lähenteli taivaanrantaa harvassa kasvavien puiden latvojen lomassa. Suunnistin kotiin päin. Parin hevosvoiman moottorilla noin viiden kilometrin matka vei aikaa. Taivaan ranta hehkui, pilvet peilautui järvestä. Näytti kuin järvi olisi niin syvä. Prutkuttelin tyyntä pintaa. Kauempana tuulenvire hopeoi viipyvien auringonsäteiden kanssa veden pinnan. Näkymättömiin ehtinyt iso moottori jättänyt peräaallon, joka hiljaisina korkeina maininkeina lähestyi. Maininkien sileä pinta näytti teräksen siniseltä, aivan kuin jättimäinen aaltopeltikatto.
Todellakin, elämässäni on iltaruskon aika. Matkustan kohti auringonlaskua. Veneeni kulki kohti auringonlaskua. Suunnaton värien kirjo muuttui koko ajan. Sinistä, punaista, keltaista, oranssia, hopeaa. Edessäni värien näytelmä, takanani pilvien peittämä puolikas taivaankantta tummeni sinisen sävyisenä. Aurinko häipyi näkyvistä. Iltarusko viipyi taivaanrannassa ja veden pinnassa vähitellen häipyen.
Taivutin päätäni sivulle. Takana vilahti jotain. Käännyin katsomaan. Tenhansaaren ylle kohosi kuu, lähes täytenä, punertavana. Melkein vastapäätä laskenutta aurinkoa. Sekin vielä!?
"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille,
ja mielen vapaus, ja mielen vapaus."
Jokainen hetki ja jokainen sekunti on vain silloin. Tuo iltamyöhäinen veneretki sisälsi nähtävää ylenpalttisesti. Ja oleellisinta; olin siinä hetkessä yksinäinen purjehtija. Yksikään toinen ei voinut nauttia samasta kokemuksesta. Vain yksi vanhus veneessä aavalla järvellä.
Todellakin, elämässäni on iltaruskon aika. Matkustan kohti auringonlaskua. Veneeni kulki kohti auringonlaskua. Suunnaton värien kirjo muuttui koko ajan. Sinistä, punaista, keltaista, oranssia, hopeaa. Edessäni värien näytelmä, takanani pilvien peittämä puolikas taivaankantta tummeni sinisen sävyisenä. Aurinko häipyi näkyvistä. Iltarusko viipyi taivaanrannassa ja veden pinnassa vähitellen häipyen.
Taivutin päätäni sivulle. Takana vilahti jotain. Käännyin katsomaan. Tenhansaaren ylle kohosi kuu, lähes täytenä, punertavana. Melkein vastapäätä laskenutta aurinkoa. Sekin vielä!?
"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille,
ja mielen vapaus, ja mielen vapaus."
Jokainen hetki ja jokainen sekunti on vain silloin. Tuo iltamyöhäinen veneretki sisälsi nähtävää ylenpalttisesti. Ja oleellisinta; olin siinä hetkessä yksinäinen purjehtija. Yksikään toinen ei voinut nauttia samasta kokemuksesta. Vain yksi vanhus veneessä aavalla järvellä.
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Syömisen ohjeet
Uutinen kertoi karppaajan saaneen aivovamman. Karppaaminen yhdistetään helposti tapahtuneeseen, mutta ei sitä tiedä: sen takia vai siitä huolimatta? Karppaamisesta vouhkavat jonain vasta keksitty muoti. Ihmettelin, kunnes sain selitystä. Mielestäni muistuttaa kovasti Atkinsin dieettiä. Atkinsin dieettiä tutkineet käytännössä ja todenneet sen laihduttavan.
Tehoon uskoo helposti. Johan kansakouluaikaan opetettiin ravintoaineita olevan kolme; rasva valkuainen ja hiilihydraatit. Ja opetettiin hiilihydraattien muodostuvan rasvaksi. Vitamiineista tiesin hiukan myöhemmin. Mainittiin hivenaineet.
Siihen nojautuen minua ärsytti ainainen paasaaminen rasvoista lihomisen aiheina. Hiilihydraattien haitoista eivät virkkaneet mitään, vain rasva kirottiin. Lukiessani Atkinsin dieetin tutkimisesta, tiesin sen laihduttavan, kun ei ole tarvikkeita rasvan muodostukseen. Ohemäen koulun pohjaltakin tiesin ettei rasva muutu rasvaksi. Opetettuun tietoon nojaten ymmärsin , ettei se voi olla terveellistä. Opetettu tieto puoltaa monipuolisen ravinnon saantia. Itse pyrin siihen. Mutta en noudata Kiminkisen kimitystä kuudesta kourallisesta heiniä.
Laitan ruokaa kaalista, herneistä, perunoista vähemmän. Sianlihaa, porkkanoita, sipulia kalaa, kananmunia, joka aamu puuron Iso-kaurasta, johon sotken riisijauhoa. Marjasoppa höysteeksi. Tänään ostin juustoa; 29 prosenttista. Voimariinia, rypsiöljyä, kermaakin lorautan, vispikermaa. Nokkosta hemoglobiinin tarpeiksi. Joka päivä yksi tomaatti, sattumoisin omenia, banaaneja, rypäleitä. Kurkkua harvemmin. Ehkä vielä jotain muuta.
En tunne häpeää ostaessani sianlihaa ja käyttäessäni paksua kermaa. Kermassakin on jotain muutakin kuin rasvaa. Lojuessani KYS:issä löysin semmoisenkin vihkon, jossa sanottiin sianlihassa olevan 60 % hyviä rasvoja. Julkkis-Partasen luennolla etsin hänen näyttämästä kaaviosta sianlihan palettia, jossa haitallinen rasva näkyy punaisena. Siinä näkyi valkoinen osa isompana kuin punainen; yhtä pitävästi lukemani suhteen. Oliiviöljyssäkin kuulemma on 20 % huonoja rasvoja. Päähäni ei mahdu, että margariini olisi terveellisempi kuin voimariini. Margariini on teollinen tuote. Sitä keitetään, paistetaan, värjätään ja turjataan. Sitten huomasivat margariinin transrasvat, joita margariinin suosijat väittivät olemattomiksi.
Kuitenkin kukaan ei kiistä sitä, että vähiten kärvennetty ruoka on terveellisintä. Voimariinissa on rypsiöljy ja rasvaliukoiset vitamiinit. Teksti koostumuksesta kertoo, ettei ole lisäaineita. Iso Plussa lisäaineettomuudesta.
Kun ei usko kaikkea, vaan tarkkailee, havaitsee kaikkialla ristiriitaa. Monen vuoden takaisessa radio-ohjelmassa esitelmöi nainen. Paatoksella tuomitsi maidon lähes myrkyksi. Myöhemmin samana päivänä toinen nainen luennoi D- ja muiden vitamiinien hyödyistä ja välttämättömyydestä. Esitys loppui lauseeseen: "ne ovat rasvaliukoisia ja erityisen paljon niitä on maidon rasvassa". Pienempi vai isompi paha? Maitoa vältetään. Samaan aikaan varsinkin nuoret naiset potevat D- vitamiinin puutosta!
Miksi kukaan ei sano, että paras keino on vähempi syönti, joka pitäisi ottaa keinoksi, ennenkuin läskiä on tuhottomasti. Käytän sitä keinoa. Oma jojoni keikkui välillä 67 - 77 kiloa. Omenalihavuutta. Sitä ei tule muualle kuin vatsan seudulle outokumpuna ja pelastusrenkaana. Lukemat näyttävät vaatimattomilta, mutta jo 74 kg on liikaa. Alkuperäinen pituuteni 174 cm, olen hoikka ja pieniluinen.
Liikunnasta jankuttavat eivät ymmärrä, ettei runsaasti ylipainoinen pysty liikkumaan niin tehokkaasti, että kulutus vähentäisi rasvakerrosta. Jalat eivät kestä, eikä tarmo riitä. Pitää aloittaa syömisestä ja tehdä se järkevästi, ennen kaikea kiirehtimättä, gramma ja kilo kerrallaan. Liikunta edistää terveyttä. Mainos kertoi kuorma-auton siirtävän vuoria. Kyllä kyllä, vähän kerrallaan. Uimahallissa seurannut lihavien naisten uimista. Osaavat uida hyvin ja uivat paljon, mutta näyttävät pysyvän yhtä lihavina. Uimakerralla ei tule kulutusta riittävästi, mutta terveydelle se on eduksi.
Atkinsit ja karppaamiset eivät voi olla terveellisiä, kuten ei useimmat muutkaan dieetit.
Tehoon uskoo helposti. Johan kansakouluaikaan opetettiin ravintoaineita olevan kolme; rasva valkuainen ja hiilihydraatit. Ja opetettiin hiilihydraattien muodostuvan rasvaksi. Vitamiineista tiesin hiukan myöhemmin. Mainittiin hivenaineet.
Siihen nojautuen minua ärsytti ainainen paasaaminen rasvoista lihomisen aiheina. Hiilihydraattien haitoista eivät virkkaneet mitään, vain rasva kirottiin. Lukiessani Atkinsin dieetin tutkimisesta, tiesin sen laihduttavan, kun ei ole tarvikkeita rasvan muodostukseen. Ohemäen koulun pohjaltakin tiesin ettei rasva muutu rasvaksi. Opetettuun tietoon nojaten ymmärsin , ettei se voi olla terveellistä. Opetettu tieto puoltaa monipuolisen ravinnon saantia. Itse pyrin siihen. Mutta en noudata Kiminkisen kimitystä kuudesta kourallisesta heiniä.
Laitan ruokaa kaalista, herneistä, perunoista vähemmän. Sianlihaa, porkkanoita, sipulia kalaa, kananmunia, joka aamu puuron Iso-kaurasta, johon sotken riisijauhoa. Marjasoppa höysteeksi. Tänään ostin juustoa; 29 prosenttista. Voimariinia, rypsiöljyä, kermaakin lorautan, vispikermaa. Nokkosta hemoglobiinin tarpeiksi. Joka päivä yksi tomaatti, sattumoisin omenia, banaaneja, rypäleitä. Kurkkua harvemmin. Ehkä vielä jotain muuta.
En tunne häpeää ostaessani sianlihaa ja käyttäessäni paksua kermaa. Kermassakin on jotain muutakin kuin rasvaa. Lojuessani KYS:issä löysin semmoisenkin vihkon, jossa sanottiin sianlihassa olevan 60 % hyviä rasvoja. Julkkis-Partasen luennolla etsin hänen näyttämästä kaaviosta sianlihan palettia, jossa haitallinen rasva näkyy punaisena. Siinä näkyi valkoinen osa isompana kuin punainen; yhtä pitävästi lukemani suhteen. Oliiviöljyssäkin kuulemma on 20 % huonoja rasvoja. Päähäni ei mahdu, että margariini olisi terveellisempi kuin voimariini. Margariini on teollinen tuote. Sitä keitetään, paistetaan, värjätään ja turjataan. Sitten huomasivat margariinin transrasvat, joita margariinin suosijat väittivät olemattomiksi.
Kuitenkin kukaan ei kiistä sitä, että vähiten kärvennetty ruoka on terveellisintä. Voimariinissa on rypsiöljy ja rasvaliukoiset vitamiinit. Teksti koostumuksesta kertoo, ettei ole lisäaineita. Iso Plussa lisäaineettomuudesta.
Kun ei usko kaikkea, vaan tarkkailee, havaitsee kaikkialla ristiriitaa. Monen vuoden takaisessa radio-ohjelmassa esitelmöi nainen. Paatoksella tuomitsi maidon lähes myrkyksi. Myöhemmin samana päivänä toinen nainen luennoi D- ja muiden vitamiinien hyödyistä ja välttämättömyydestä. Esitys loppui lauseeseen: "ne ovat rasvaliukoisia ja erityisen paljon niitä on maidon rasvassa". Pienempi vai isompi paha? Maitoa vältetään. Samaan aikaan varsinkin nuoret naiset potevat D- vitamiinin puutosta!
Miksi kukaan ei sano, että paras keino on vähempi syönti, joka pitäisi ottaa keinoksi, ennenkuin läskiä on tuhottomasti. Käytän sitä keinoa. Oma jojoni keikkui välillä 67 - 77 kiloa. Omenalihavuutta. Sitä ei tule muualle kuin vatsan seudulle outokumpuna ja pelastusrenkaana. Lukemat näyttävät vaatimattomilta, mutta jo 74 kg on liikaa. Alkuperäinen pituuteni 174 cm, olen hoikka ja pieniluinen.
Liikunnasta jankuttavat eivät ymmärrä, ettei runsaasti ylipainoinen pysty liikkumaan niin tehokkaasti, että kulutus vähentäisi rasvakerrosta. Jalat eivät kestä, eikä tarmo riitä. Pitää aloittaa syömisestä ja tehdä se järkevästi, ennen kaikea kiirehtimättä, gramma ja kilo kerrallaan. Liikunta edistää terveyttä. Mainos kertoi kuorma-auton siirtävän vuoria. Kyllä kyllä, vähän kerrallaan. Uimahallissa seurannut lihavien naisten uimista. Osaavat uida hyvin ja uivat paljon, mutta näyttävät pysyvän yhtä lihavina. Uimakerralla ei tule kulutusta riittävästi, mutta terveydelle se on eduksi.
Atkinsit ja karppaamiset eivät voi olla terveellisiä, kuten ei useimmat muutkaan dieetit.
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Tangokuningatar
Köröttelin etelään päin, matka sivusi Suonenjokea. Joku yritti ansaita tanssien järjestäjänä. Autoliikkeeltä vapautuneeseen halliin Suonenjoelle perusti tanssipaikan. Jäi lyhytaikaiseksi. Ilmoitus kertoi sinä iltana tanssittavan. Menin mukaan. Jouduin paikalle ennen tanssin alkua. Käppäilin sisälle, istahdin penkille.
Sivuseinän penkillä istui nuori nainen, arviolta alle kaksikymppinen. Tiesin orkesterin nimeltä ja yleisön ikärakenten kokemuksesta. Ihmettelin syytä neitosen tulemiseen sen laatuiseen tilaisuuteen.
Tyttö istui ja istui. Kohta otti käsiinsä papereita, tutki niitä. Nousi sitten ja käveli ehkä kahdeksan metriä ja takaisin penkille. Teki saman uudelleen muutamia kertoja. Lähestyi tanssin alku. Seurasin neitosen käyttäytymistä puolittain salaa, kuin en olisi nähnytkään, häveliäästi. Tiesin pian, ettei neitonen nähnyt minua, eikä ketään muutakaan. Selvisi syy olemiseensa. Kuulin mainittavan tangolaulajien alkukarsinnasta.
--- Tämähän tuli kilpailemaan! Rutiininomainen lyhyt kävely oli keskittymisrituaali. Keskittyi kuten urheilijat! Toiset kilpailijat käveleksivät joutilaina. Neitokainen keskittyi koko ajan, katseli papereita ja taas käveli. Koko ajan samalta istumalta.
Risto Nevala tuomarina, apunaan nuorehko nainen, kuuntelivat laulajaa toisensa jälkeen. Risto nevala heitti huulta, vitsaili kevennykseksi tentatessaan kokelaita. Kuulin heidän keskusteluaan; sanoivat siellä olevan korkean tason. Laulut kuulostivat minustakin hyviltä, en pysty kunnolla arvioimaan, olen epämusikaalinen.
Neitokaisen nimi huudettiin ehkä viimeisenä, paremmin en muista. Neito lauloi laulunsa. Risto nevalan käyttäytyminen muuttui. Hän vakavoitui. Ei yhtään vitsailua. Keskusteli asiallisesti, vakavasti. Ihmetteli, kun tyttö sanoi ettei ole käynyt yhdelläkään keikalla.
Loppujen laulussa nuori nainen julistettiin voittajaksi.
Tarkkaavainen lukija arvaakin, että siinä esiintyi Tiina Räsänen matkalla kuninkaalliseksi.
Kehtaiskohan käväistä tangomarkkinoilla?
Sivuseinän penkillä istui nuori nainen, arviolta alle kaksikymppinen. Tiesin orkesterin nimeltä ja yleisön ikärakenten kokemuksesta. Ihmettelin syytä neitosen tulemiseen sen laatuiseen tilaisuuteen.
Tyttö istui ja istui. Kohta otti käsiinsä papereita, tutki niitä. Nousi sitten ja käveli ehkä kahdeksan metriä ja takaisin penkille. Teki saman uudelleen muutamia kertoja. Lähestyi tanssin alku. Seurasin neitosen käyttäytymistä puolittain salaa, kuin en olisi nähnytkään, häveliäästi. Tiesin pian, ettei neitonen nähnyt minua, eikä ketään muutakaan. Selvisi syy olemiseensa. Kuulin mainittavan tangolaulajien alkukarsinnasta.
--- Tämähän tuli kilpailemaan! Rutiininomainen lyhyt kävely oli keskittymisrituaali. Keskittyi kuten urheilijat! Toiset kilpailijat käveleksivät joutilaina. Neitokainen keskittyi koko ajan, katseli papereita ja taas käveli. Koko ajan samalta istumalta.
Risto Nevala tuomarina, apunaan nuorehko nainen, kuuntelivat laulajaa toisensa jälkeen. Risto nevala heitti huulta, vitsaili kevennykseksi tentatessaan kokelaita. Kuulin heidän keskusteluaan; sanoivat siellä olevan korkean tason. Laulut kuulostivat minustakin hyviltä, en pysty kunnolla arvioimaan, olen epämusikaalinen.
Neitokaisen nimi huudettiin ehkä viimeisenä, paremmin en muista. Neito lauloi laulunsa. Risto nevalan käyttäytyminen muuttui. Hän vakavoitui. Ei yhtään vitsailua. Keskusteli asiallisesti, vakavasti. Ihmetteli, kun tyttö sanoi ettei ole käynyt yhdelläkään keikalla.
Loppujen laulussa nuori nainen julistettiin voittajaksi.
Tarkkaavainen lukija arvaakin, että siinä esiintyi Tiina Räsänen matkalla kuninkaalliseksi.
Kehtaiskohan käväistä tangomarkkinoilla?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)