Kävelin kaupalla. Olemus tuntuu sekavalta. Muuten ei tunnu, mutta kaupalta palatessani kävely haparoi, ostoskori painoi. Yhtään ei tunnu kipua, mutta syke vaihtelee. Katsoin töllötintä.
Suomalainen elokuva kertoi sodan ajoista. Elokuva menossa loppupuolella. En tiennyt henkilöistä. Elokuva loppui pian.
Niin, nythän on marraskuu lopuillaan. v 1939 oli kohtalokas marraskuu. Ensi vuonna tulee kuluneeksi täysiä vuosikymmeniä. Aprikoin, miten sitä juhlitaan?
Risto Ryti liittyi ratkaisevassa osassa tapahtumiin. Siitä johtuen tuotiin hänet esille. RAUHAN miehenä kiinnitin huomioni sotilasasuihin. Siihen oli peruste. Huomioni kiinnittyi sivuasioihin. Arkun vierellä marssivilla upseereilla välähteli kiiltävät kannukset. Nyt se vaikutti naurettavalta. Sinä aikana ei. Oli v1956. Risto Ryti ei ollut sotilas, vaikka virkansa puolesta presidentti on ylipäällikkö. Niinpä mielestäni sotilaiden edustus oli liioiteltua.
Sodan aikana ylipäällikkyys "riistettiin" presidentiltä ja aseman sai Mannerheim. Mannerheimilla oli melko pitkälle diktaattorin valtuudet. Huvittaa ajatellessa silloisista toimista päätettäväksi parlamentaarisesti.
Kannusten välähtely minua nauratti. Typerää rekvisiittaa. Sitten välähti. Sitä kuvataan osuvasti kynttilän liekillä. Oikeastaan sana välähti on hieman liian "kirkas" ilmaisu. Muutetaan se muotoon: jotain häivähti.
Vähäpätöistä en ole muistanut 65 vuoden aikana. Jos minun olisi pitänyt luetella sen aikaisen aliupseerioppilaan varusteet, olisin varmasti unohtanut viheliäiset vempeleet.
Kannukset!!!???? Hevosvetoisessa rykmentissä Tsaarin aikaiset jäänteet. Moiset kapistukset kuuluivat sunnuntai-asuun. Ruosteisia romuja piti kiillottaa?! Onnistui huonosti.
Lomalle päästessä piti saappaiden kiiltää ja "kiiltävät" kannukset paikallaan. Ohjesääntö.
Risto Rytiä olen ajatellut liian vähän. Tuntuu kuin olisi piilotellut verhon takana. Korpelassa ei ollut radiota. Ryti jäi arvoituksellisena mieleen. Otti raskaan vastuun ja joutui sijaiskärsijäksi. Joutuu kysymään: miltä seurauksilta vältyttiin?
perjantai 23. marraskuuta 2018
tiistai 20. marraskuuta 2018
"Minähän sanoin"
Nykyiset kirjoitelmani jätän kellumaan pilveen. Säilyvät kenties? En ala penkomaan tuhannen joukosta, mitä lienen kirjoittanut. Paperille painettuja on pahvilaatikollinen. En muista missä jokin on?
Tällä kertaa pakisemisesta muistan asian tärkeyden takia. Muistan kirjoittaneeni, mutta mihin? Muistan kyllä, että äänestin vastaan. Oikein vai väärin? Tuskin kukaan tietää? Ennustin EU:sta:
"Se on niin sekainen seurakunta, tuskin onnistuu:" Perustelin: Englanti on entinen maailman herra. Saksa on talousmahti. Ranska ylpeä historiastaan. Länsi-Europan pienet valtiot ovat vakaita. Pohjoismaatkin. Mutta Välimeren maat epävarmoja. Arvoituksellisin Italia. Espanja sekä Kreikka arvoituksia.
Olli Rehnillä mahdoton, järjetön tehtävä Unionin laajentamisessa. Ihmetyttää, kun en mediasta kuullut kriittisyyttä. Poliitikot näkivät Eurooppa-unta.
Väkistenkin vertaan hälinää Suomen EU-kelpoisuudesta. Pitää tehdä sitä ja tätä. Tosiasia kuitenkin on, että Suomi oli ennen "sopeuttamista" tasolla, johon useimmat Itä-Euroopan maat eivät yllä Olli Rehnin elinaikana.
Turkki ei ole Eurooppaa. Kuitenkin sitä vänkäsivät EU:hun. Tänä päivänä tuskin moni väittää vastaan: Hyvä että meni mönkään.
Tämmöinen Ohemäen kansakoulun käynytkin tajusi Kreikan kriisistä. Ei selviä. Kreikka ei pysty maksamaan velkoja, vaikka "järjestetäänkin". Kuka ne maksaa? Eikö kukaan?
"Järjestellään" hamaan maailman loppuun. Jokaisessa järjestelyssä iso osa anteeksi.
Paavo Lipposen yksi typeryys oli sopimus Berlusconin kanssa. Kuultuani mediasta Lipposen suulla sopimuksesta. Tuli välittömästi mieleen Martti Vainion "sopimus" italialaisen Antibon kanssa juoksun vauhdin jaosta.
Ei uskonut erkkikään. Ei Vainion, eikä Lipposen sopimusta toteutuvaksi.
Ennuste Euroopan Unionin taipaleesta on pessimistinen.
Jotenkin tuntuu oudolta, kun jäsenvaltioiden johtajat näyttivät uskovan kaiken olevan kunnossa. Ummistavat silmänsä numeroiden edessä.
EU:n hajoaminen sopi ennustaa. Niinpä! Tuskin muste kuivui sopimuksista, kun jyrähti: Englanti eroaa! Tänään voi kysyä: Eroaako? Kova vai pehmeä Brexit? Melkoinen soppa. Kuluu aikaa ja tupakkaa. Ja whiskyä! Näyttää siltä, että kukaan ei ole varma lopputuloksesta? Eikö Englanti ehkä eroakaan?
IkiWanha jo alun perin epäili Italiaa ja muita Itämeren maita. Sen perusteella, mitä historiaa lukemalla ja mediasta kuulemalla vaikutelma on päähäni iskostunut. Enhän mitään tiedä. En ole edes käynyt Välimeren rantahietikoilla. Saati nakurannoilla.
Suomen edustajat vaikuttavat sinisilmäisiltä. Kommentoivat neuvotteluja aivan kuin uskoisivat tosissaan jotain selviävän. Selviämiseen ei usko erkkikään. Ongelma seuraa probleemia. Yksi toisensa jälkeen.
Tällä kertaa pakisemisesta muistan asian tärkeyden takia. Muistan kirjoittaneeni, mutta mihin? Muistan kyllä, että äänestin vastaan. Oikein vai väärin? Tuskin kukaan tietää? Ennustin EU:sta:
"Se on niin sekainen seurakunta, tuskin onnistuu:" Perustelin: Englanti on entinen maailman herra. Saksa on talousmahti. Ranska ylpeä historiastaan. Länsi-Europan pienet valtiot ovat vakaita. Pohjoismaatkin. Mutta Välimeren maat epävarmoja. Arvoituksellisin Italia. Espanja sekä Kreikka arvoituksia.
Olli Rehnillä mahdoton, järjetön tehtävä Unionin laajentamisessa. Ihmetyttää, kun en mediasta kuullut kriittisyyttä. Poliitikot näkivät Eurooppa-unta.
Väkistenkin vertaan hälinää Suomen EU-kelpoisuudesta. Pitää tehdä sitä ja tätä. Tosiasia kuitenkin on, että Suomi oli ennen "sopeuttamista" tasolla, johon useimmat Itä-Euroopan maat eivät yllä Olli Rehnin elinaikana.
Turkki ei ole Eurooppaa. Kuitenkin sitä vänkäsivät EU:hun. Tänä päivänä tuskin moni väittää vastaan: Hyvä että meni mönkään.
Tämmöinen Ohemäen kansakoulun käynytkin tajusi Kreikan kriisistä. Ei selviä. Kreikka ei pysty maksamaan velkoja, vaikka "järjestetäänkin". Kuka ne maksaa? Eikö kukaan?
"Järjestellään" hamaan maailman loppuun. Jokaisessa järjestelyssä iso osa anteeksi.
Paavo Lipposen yksi typeryys oli sopimus Berlusconin kanssa. Kuultuani mediasta Lipposen suulla sopimuksesta. Tuli välittömästi mieleen Martti Vainion "sopimus" italialaisen Antibon kanssa juoksun vauhdin jaosta.
Ei uskonut erkkikään. Ei Vainion, eikä Lipposen sopimusta toteutuvaksi.
Ennuste Euroopan Unionin taipaleesta on pessimistinen.
Jotenkin tuntuu oudolta, kun jäsenvaltioiden johtajat näyttivät uskovan kaiken olevan kunnossa. Ummistavat silmänsä numeroiden edessä.
EU:n hajoaminen sopi ennustaa. Niinpä! Tuskin muste kuivui sopimuksista, kun jyrähti: Englanti eroaa! Tänään voi kysyä: Eroaako? Kova vai pehmeä Brexit? Melkoinen soppa. Kuluu aikaa ja tupakkaa. Ja whiskyä! Näyttää siltä, että kukaan ei ole varma lopputuloksesta? Eikö Englanti ehkä eroakaan?
IkiWanha jo alun perin epäili Italiaa ja muita Itämeren maita. Sen perusteella, mitä historiaa lukemalla ja mediasta kuulemalla vaikutelma on päähäni iskostunut. Enhän mitään tiedä. En ole edes käynyt Välimeren rantahietikoilla. Saati nakurannoilla.
Suomen edustajat vaikuttavat sinisilmäisiltä. Kommentoivat neuvotteluja aivan kuin uskoisivat tosissaan jotain selviävän. Selviämiseen ei usko erkkikään. Ongelma seuraa probleemia. Yksi toisensa jälkeen.
Kahdeksalta vai yhdeksältä?
Koulukkaat ovat laiskoja ja tyhmiä. Vuorokaudessa on vain 24 tuntia, eikä se muuksi muutu, vaikka kuinka uskotellaan. Tässä on kysymyksessä samankaltainen hankaluus, kuin kesä-talvi-aika, joka ei ole hankaluus ollenkaan. Kun nukkumiseen varataan riittävä aika, ongelmaa ei ole.
Viranomaiset ja aikataulun rukkaajat ovat menettäneet järkensä ja suhteellisuuden tajunsa. Nuoren ihmisen luonto on sellainen, ettei se vaivaudu ajattelemaan. Käytännössä on yks hailee, mennäänkö kouluun milläkin tunnilla. Mutta nuoretko ne muutosta haluaa, vai jotkut muutko? Aikataulua en osaa sanoa, että kauanko? Miten pitkään tyytyvät yhdeksältä aloittamiseen? --- Ei tätä jaksa, nukuttaa aamulla. Siirretään aloittaminen kymmeneksi.
Aamulla väsyttää, kun iltamenot siirtyvät tuntia myöhempään.
Eikä aikaakaan kun joku ehdottaa kello yhtätoista!
Viranomaiset ja aikataulun rukkaajat ovat menettäneet järkensä ja suhteellisuuden tajunsa. Nuoren ihmisen luonto on sellainen, ettei se vaivaudu ajattelemaan. Käytännössä on yks hailee, mennäänkö kouluun milläkin tunnilla. Mutta nuoretko ne muutosta haluaa, vai jotkut muutko? Aikataulua en osaa sanoa, että kauanko? Miten pitkään tyytyvät yhdeksältä aloittamiseen? --- Ei tätä jaksa, nukuttaa aamulla. Siirretään aloittaminen kymmeneksi.
Aamulla väsyttää, kun iltamenot siirtyvät tuntia myöhempään.
Eikä aikaakaan kun joku ehdottaa kello yhtätoista!
keskiviikko 14. marraskuuta 2018
P0litiikkaa
Että ottaa aivon nämä poliittiset televisio-ohjelmat. ??!! Mitä varten niitä tehdään? Poliittisista ohjelmista arvioin tylysti: Kehnosti käsikirjoitettu. Kelvottomasti ohjattu. Kömpelösti näytelty. Sitten nämä parlamentilliset. Höpö höpö!
Moneenkin aiheeseen syyhytti sormiani. Puhutaan mitä puhutaan, entä sitten? Tämän päiväinen oli erinomainen esimerkki tyhjänpäiväisyydestä. Muka vaihtoehtobudjetit? Ja paskan marjat! Kaikkea mahdollisuutta ja mahdottomuuttakin voi ehdottaa, kun ei ole pelkoa vastuuseen joutumisesta.
Vennamon teesi: "Rosvot kiinni! Kyllä kansa tietää!"
Mutta, tietääkö kansa? Korpifilosofi vastaa: "Kansa ei tiedä!" Mikä ja kuka on kansa? Olenko minä kansaa? Tarkoittiko Hamlet?
Tämmöiset tulivat mieleeni kun ruutu antoi aikaa Lauri Ihalaiselle. Lauri Ihalainen oli elänyt ohi lakkoiluintoilun. Mieltäni kutkutti kun Lauri Ihalainen valittiin työministeriksi. Kohtalaisen vaikeana aikana.
Onko näin pitkä elämäni tarpeellista? Olkoon tai ei! Muistan asioita ja olen kokenut epäoikeudenmukaisuuksia liiaksi asti.
Muistan ajan kun Lauri Ihalainen kohosi puolueen nosteella nopeasti AY-tikkailla. Mistä johtuikaan? Lahjakkuudesta vai sopivuudesta? Vai jostain muusta?
Lauri Ihalainen kasvoi myllerrysten aikaan. Silloin kommunistit vihasivat pienyrittäjiä. Joidenkin ideologien mielestä ne olivat este sosialisoinnille. Sosialidemokraatit halveksivat Kalevi Sorsan johdolla pienyrittäjiä.
Enimmän aikaa näkyi viittomakieltä. Kuulon heikennyttä käytän kuulokkeita ("työn, levon ja...). Nostin kuulokkeet sattumoisin pois. Kuinka sattuikaan? Lauri Ihalainen puhui pienyrittäjän suulla?
Näytti, ettei kukaan siitä välittänyt. Lauri ressukka esiintyi epäedullisessa valossa, kun sitä peilaa demareiden taktiikkaan. Mykistivät hiljaisuudella.
Lauri Ihalaisen karriääri katkeaa. Esittää taktiikkaan sopimattomia!
"Totuuden puhuja ei saa yösijaa".
Moneenkin aiheeseen syyhytti sormiani. Puhutaan mitä puhutaan, entä sitten? Tämän päiväinen oli erinomainen esimerkki tyhjänpäiväisyydestä. Muka vaihtoehtobudjetit? Ja paskan marjat! Kaikkea mahdollisuutta ja mahdottomuuttakin voi ehdottaa, kun ei ole pelkoa vastuuseen joutumisesta.
Vennamon teesi: "Rosvot kiinni! Kyllä kansa tietää!"
Mutta, tietääkö kansa? Korpifilosofi vastaa: "Kansa ei tiedä!" Mikä ja kuka on kansa? Olenko minä kansaa? Tarkoittiko Hamlet?
Tämmöiset tulivat mieleeni kun ruutu antoi aikaa Lauri Ihalaiselle. Lauri Ihalainen oli elänyt ohi lakkoiluintoilun. Mieltäni kutkutti kun Lauri Ihalainen valittiin työministeriksi. Kohtalaisen vaikeana aikana.
Onko näin pitkä elämäni tarpeellista? Olkoon tai ei! Muistan asioita ja olen kokenut epäoikeudenmukaisuuksia liiaksi asti.
Muistan ajan kun Lauri Ihalainen kohosi puolueen nosteella nopeasti AY-tikkailla. Mistä johtuikaan? Lahjakkuudesta vai sopivuudesta? Vai jostain muusta?
Lauri Ihalainen kasvoi myllerrysten aikaan. Silloin kommunistit vihasivat pienyrittäjiä. Joidenkin ideologien mielestä ne olivat este sosialisoinnille. Sosialidemokraatit halveksivat Kalevi Sorsan johdolla pienyrittäjiä.
Enimmän aikaa näkyi viittomakieltä. Kuulon heikennyttä käytän kuulokkeita ("työn, levon ja...). Nostin kuulokkeet sattumoisin pois. Kuinka sattuikaan? Lauri Ihalainen puhui pienyrittäjän suulla?
Näytti, ettei kukaan siitä välittänyt. Lauri ressukka esiintyi epäedullisessa valossa, kun sitä peilaa demareiden taktiikkaan. Mykistivät hiljaisuudella.
Lauri Ihalaisen karriääri katkeaa. Esittää taktiikkaan sopimattomia!
"Totuuden puhuja ei saa yösijaa".
maanantai 12. marraskuuta 2018
Katsoin
Television anti näyttää yleensä vähäiseltä, katson valikoivasti. En kuitenkaan tutki ohjelmatietoja, aikaa kuluisi, niin päättelen. Usein sattuu ikään kuin vahingossa, että osuu kohdalleen. Useimmiten vilkaisen myös Teeman antia. Tänään oli ykkösellä jumalanpalvelus. Kakkosella jotain höpöltä vaikuttavaa. Mitä Teemalla? Ruutuun ilmestyi norjalaisten nuorukaisten eläintarha. Uskomattomalta tuntuva tarina. Vertasin tahtomattani Lontoon Zoohon. Norjalaiset voitti. Seuraavana kirjailija, nainen, ekstrovertti. Ei koskettanut minua, vaikka mielenkiintoista oli. Askartelin omiani välillä.
Luultavasti kopsatut ohjelmat. Minä eläydyin kuin katsoisin ulkomaan televisiota.
Seuraavan haastattelun heti aluksi liimauduin istuimeeni. Tuttua tarinaa "sukellusvenemiehestä." Uhriksi joutuneen naistoimittajan perhe kertoi oman osuutensa. Aluksi kertoivat henkilöstä, lapsestaan: Kim. Harhauduin kuvitelmaan: Kim on poika. Oli vain Kim, ei vaihtoehtoa, tyttö vai poika.
Päässäni ei ole kaikki hyvässä järjestyksessä. En aluksi tajunnut kyseessä olevan sama tragedia mistä kertoi uutiset. Miten tämä on samanlainen? Ihmettelin. En muistanut minkä maan kansalainen oli uhri? Käsitin kuitenkin hänen olleen melko läheltä.
Pitäisihän järjellä käsittää, ettei semmoista monta kertaa satu. Ei pitäisikään sattua.
Vasta sitten olin kokonaan kartalla, kun tuli maininta uhrista: Nainen. Toimittajan isä ja äiti kertoivat murhenäytelmän kaikkia karmeita yksityiskohtia myöten.
Sivulliset saattavat sanoa: "Kyllä minä tiedän miltä sinusta tuntuu." Pienistäkään ei voi sanoa tietävänsä. Tässä tapauksessa sanon: - En ymmärrä?! En ymmärrä tekoa, enkä uhrin läheisten tuntoja?!
Vaikka kuinka yrittäisin en voi välttyä mieleen tulleilta kysymyksiltä. Mies on täysin järjetön ja tunteeton. Voi esittää kysymyksen: Miksi Kim meni? Vastaan, miksi ei? Hän oli toimittaja. Uskoi menevänsä työtehtävään. Toimittajan yksi tärkeä ominaisuus on uteliaisuus. Myös riskin otto.
Kimin vanhemmat ihmettelivät: --- ajanut moottoripyörällä levottoman valtion alueella, käynyt joka puolella maailmaa kriisialueilla ja nyt lähialueella matkansa päättyi järkyttävällä tavalla.
En ole tunteeton. Kuitenkin teeveen uutisissa kuultu tragedia meni ohi, vain ihmettelyllä ihmismielen pahuudesta. Elävien ihmisten kertomana, murhenäytelmä henkilöityi, varsinkin kun kertojina oli lähiomaiset.
Minulla on tyttäriä. Tuskin säilyisin järjissäni, jos heille sattuisi vastaavaan verrattavaa. ?!
Joku ajattelematon sanonut: "Pahoja ihmisiä ei olekaan." KYLLÄ ON !
Pystyykö kukaan paatuneinkaan poliitikko sanomaan hyvien ihmisten aikaan saannoksiksi minun elinaikanani tapahtunutta kymmeniä miljoonia uhreja vaatinutta myllerrystä, joka vaikuttaa vieläkin satojen miljoonien ihmisten elämään? Myllerrys jatkuu loputtomiin.
Tekee mieleni kysyä ja kysynkin: --- Onko nykyinen USA:n Presidentti hyvä ihminen? Parempi kuin historiasta tunnetut diktaattorit? Mielenkiintoista riittää.
Luultavasti kopsatut ohjelmat. Minä eläydyin kuin katsoisin ulkomaan televisiota.
Seuraavan haastattelun heti aluksi liimauduin istuimeeni. Tuttua tarinaa "sukellusvenemiehestä." Uhriksi joutuneen naistoimittajan perhe kertoi oman osuutensa. Aluksi kertoivat henkilöstä, lapsestaan: Kim. Harhauduin kuvitelmaan: Kim on poika. Oli vain Kim, ei vaihtoehtoa, tyttö vai poika.
Päässäni ei ole kaikki hyvässä järjestyksessä. En aluksi tajunnut kyseessä olevan sama tragedia mistä kertoi uutiset. Miten tämä on samanlainen? Ihmettelin. En muistanut minkä maan kansalainen oli uhri? Käsitin kuitenkin hänen olleen melko läheltä.
Pitäisihän järjellä käsittää, ettei semmoista monta kertaa satu. Ei pitäisikään sattua.
Vasta sitten olin kokonaan kartalla, kun tuli maininta uhrista: Nainen. Toimittajan isä ja äiti kertoivat murhenäytelmän kaikkia karmeita yksityiskohtia myöten.
Sivulliset saattavat sanoa: "Kyllä minä tiedän miltä sinusta tuntuu." Pienistäkään ei voi sanoa tietävänsä. Tässä tapauksessa sanon: - En ymmärrä?! En ymmärrä tekoa, enkä uhrin läheisten tuntoja?!
Vaikka kuinka yrittäisin en voi välttyä mieleen tulleilta kysymyksiltä. Mies on täysin järjetön ja tunteeton. Voi esittää kysymyksen: Miksi Kim meni? Vastaan, miksi ei? Hän oli toimittaja. Uskoi menevänsä työtehtävään. Toimittajan yksi tärkeä ominaisuus on uteliaisuus. Myös riskin otto.
Kimin vanhemmat ihmettelivät: --- ajanut moottoripyörällä levottoman valtion alueella, käynyt joka puolella maailmaa kriisialueilla ja nyt lähialueella matkansa päättyi järkyttävällä tavalla.
En ole tunteeton. Kuitenkin teeveen uutisissa kuultu tragedia meni ohi, vain ihmettelyllä ihmismielen pahuudesta. Elävien ihmisten kertomana, murhenäytelmä henkilöityi, varsinkin kun kertojina oli lähiomaiset.
Minulla on tyttäriä. Tuskin säilyisin järjissäni, jos heille sattuisi vastaavaan verrattavaa. ?!
Joku ajattelematon sanonut: "Pahoja ihmisiä ei olekaan." KYLLÄ ON !
Pystyykö kukaan paatuneinkaan poliitikko sanomaan hyvien ihmisten aikaan saannoksiksi minun elinaikanani tapahtunutta kymmeniä miljoonia uhreja vaatinutta myllerrystä, joka vaikuttaa vieläkin satojen miljoonien ihmisten elämään? Myllerrys jatkuu loputtomiin.
Tekee mieleni kysyä ja kysynkin: --- Onko nykyinen USA:n Presidentti hyvä ihminen? Parempi kuin historiasta tunnetut diktaattorit? Mielenkiintoista riittää.
torstai 8. marraskuuta 2018
Hoidoista päättäminen
Kun sanon: "Tumman virran soutaja viittilöi kutsuvasti", kuulija ymmärtää sen kiertoilmaukseksi Kuolemasta.
--- "Elä sinä nyt semmosia huasta!"
Leikkauksen jälkeen tuttava sanoi: "--- Se oli muistutus sinullakin."
--- Niin, muistutus kuolemasta.
Tuttava koki kuolema sanan kiusalliseksi ja poistui välittömästi.
En osaa pelätä kuolemaa etukäteen. Mitä mahtaa mieli aistia silloin kun hetki koittaa? Se on sen hetki, en murehdi.
Vastapäisen asunnon Leidi saattoi vähän aikaa sitten siippansa hautaan. Mies asui pitkään Veljestalossa. Ei kertonut invalidimiehestään paljon. Kertoi kuitenkin miehellä olleen palava elämän halu loppuun asti. Minä en tunne paljoa elämän halua. Ei kuitenkaan ole mielessä itsetuhoa, enkä näillä näkymin aio loppua jouduttaa.
Tänään yllätyin isosti avatessani Yle.fi . Ensimmäisen kerran julkisessa sanassa kertovat asiallisesti hoidon tarkoituksenmukaisuudesta ja liiallisesta lääkityksestä.
Lopullisessa tilanteessa ohjaavat saattohoitoon. Huolehditaan, ettei ihminen kärsi tarpeettomasti.
Joroisten Lehti lakkautti kirjoitukseni. Eräs lukija antoi kipakan palautteen:
" Olethan itsekin ollut letkuissa!"
Havainnut sen teksteistäni.
"Letkuissa olemisestani" on 20 vuotta. Hoito oli tehokasta, muuten olisin kuollut. Silloin pohdin, olinko oikeutettu? Kaltaisiani kuoli siihen aikaan hoitoon jonottaessa. Olinko arvoinen?
Sen jälkeen koppuloin kaksi arvotonta rakennusta. Siitä tuloksena sain nykyisen asuntoni velattomana. Kävin videoryhmän mukana Venäjän Karjalassa. Suomensin Venäjän kielisestä sotakirjasta pari sataa sivua. Lehdissä tekstejäni jokunen sata. Video-ohjelmia useita DVD:lle.
Vielä avitin vastapäistä Leidiä. Reistailevan ovirämpyttimen tilalle pim-pom kellon.
Vielä menneellä viikolla lukivat Sisä-Savo lehdestä kirjoitukseni pihlajanmarjojen tehosta.
Tilasto kertoo tälle foorumille lähettäneeni tuhat postausta.
Hoito niin tehokasta kuin olla voi. Vieläkin näppäimistö tottelee kohtuullisesti. Aion jatkaa niin kauan kuin pystyn.
Elämän ja kuoleman aiheista pakisen vielä piankin.
--- "Elä sinä nyt semmosia huasta!"
Leikkauksen jälkeen tuttava sanoi: "--- Se oli muistutus sinullakin."
--- Niin, muistutus kuolemasta.
Tuttava koki kuolema sanan kiusalliseksi ja poistui välittömästi.
En osaa pelätä kuolemaa etukäteen. Mitä mahtaa mieli aistia silloin kun hetki koittaa? Se on sen hetki, en murehdi.
Vastapäisen asunnon Leidi saattoi vähän aikaa sitten siippansa hautaan. Mies asui pitkään Veljestalossa. Ei kertonut invalidimiehestään paljon. Kertoi kuitenkin miehellä olleen palava elämän halu loppuun asti. Minä en tunne paljoa elämän halua. Ei kuitenkaan ole mielessä itsetuhoa, enkä näillä näkymin aio loppua jouduttaa.
Tänään yllätyin isosti avatessani Yle.fi . Ensimmäisen kerran julkisessa sanassa kertovat asiallisesti hoidon tarkoituksenmukaisuudesta ja liiallisesta lääkityksestä.
Lopullisessa tilanteessa ohjaavat saattohoitoon. Huolehditaan, ettei ihminen kärsi tarpeettomasti.
Joroisten Lehti lakkautti kirjoitukseni. Eräs lukija antoi kipakan palautteen:
" Olethan itsekin ollut letkuissa!"
Havainnut sen teksteistäni.
"Letkuissa olemisestani" on 20 vuotta. Hoito oli tehokasta, muuten olisin kuollut. Silloin pohdin, olinko oikeutettu? Kaltaisiani kuoli siihen aikaan hoitoon jonottaessa. Olinko arvoinen?
Sen jälkeen koppuloin kaksi arvotonta rakennusta. Siitä tuloksena sain nykyisen asuntoni velattomana. Kävin videoryhmän mukana Venäjän Karjalassa. Suomensin Venäjän kielisestä sotakirjasta pari sataa sivua. Lehdissä tekstejäni jokunen sata. Video-ohjelmia useita DVD:lle.
Vielä avitin vastapäistä Leidiä. Reistailevan ovirämpyttimen tilalle pim-pom kellon.
Vielä menneellä viikolla lukivat Sisä-Savo lehdestä kirjoitukseni pihlajanmarjojen tehosta.
Tilasto kertoo tälle foorumille lähettäneeni tuhat postausta.
Hoito niin tehokasta kuin olla voi. Vieläkin näppäimistö tottelee kohtuullisesti. Aion jatkaa niin kauan kuin pystyn.
Elämän ja kuoleman aiheista pakisen vielä piankin.
tiistai 6. marraskuuta 2018
Vielä sykkii. Toistaiseksi?
Aikomus jättää käymättä tänä vuonna kontrollissa. Kun ei mitään kummempaa tunnu. Samaa kitumista edelleen.
Muutamia vuosia olin ilman mittaria. Edellisen mittarin aikana oli paineet hyvissä arvoissa. Vuodet kuluvat ja ajan hammas puree. Nyt mittailen jälleen jatkuvasti. Näyttää korkeita paineita. Suuria vaihteluja. Mittaan samalla kertaa kahdesti. Yleensä toisella kertaa näkyy "paremmat arvot".
"Urkki" merkinnyt päiväkirjaansa "nuoren miehen arvot". Mielestäni määritelmä on "huomattavasti liioiteltu". Eivät Urkin kirjaamat, eikä nämä omani ole "nuorten miesten". Kuusissa kymmenissä omani olivat "normaalit". Ei enää.
Kirjaan tähän muutamia, jäävät muistiin. Joskus sykkeessä oli pieni virhelyönti. Käsittääkseni stressistä johtuva. Lääkäri kysyi: "tuntuuko muljahdus?" Ei tunnu. Ei muljahda, mutta valtimosta tunnustellessa huomaa. Virhe on poissa enimmän aikaa. Silloin se ei tunnu valtimolta, ei lääkärin torvella eikä sydänfilmissä.
Nyt syke on tasainen, vaikuttaa kellon tarkalta, mutta nyt se on tavallista nopeampi. Nopea on liioiteltu ilmaisu.
Siihen totuin että sykkeen ollessa 45 - 49 tunsin oloni hyväksi. Nyt näkyy lukemat 51 - 59.
Ensimmäistä sydänfilmiä katsoessaan lääkäri Sinikka Kuusisto ihmetteli sykettä: 44 . Arveli: "urheilijan sydän. Tapahtui 10 vuotta sitten, kun muutin Suonenjoelle.
Sanoi viimeksi kontrollissa: "Vielä on urheilijan sydän, syke 49 ja ruokavalio oikein, kun veriarvot ovat kohdallaan".
Mutta kun ei ole tavoiteltua ruokavaliota. Olen "syntinen", en ruokaile virallisten suosituksien mukaisesti.
Itänyt semmoinen tuuma, josko rustaisin DVD-levylle Vanhan miehen olotilaa. ?
Lauantaina kaksi mittausta muutamien minuuttien välillä:
151 78 54
148 87 59
Sunnuntaina:
174 87 53
157 87 51
Tiistaina:
174 90 55
162 82 54
Keskiviikko aamu klo 9:00
Nukuin ilman häiriöitä. Noin 6 tuntia yhtämittaisesti. Nousin kohtuullisen virkeänä. Ranteesta tunnustelemalla tasainen, ilman virhelyöntiä. Aamupuuro klo 6. Kahvi noin 7 aikaan.
166 84 50 5 min. 169 82 50 .
Korkeahkot paineet. Syke vaikuttaa kellon tarkalta. Jätän mittailun toistaiseksi. Tarkkailen sykettä. Luotan siitä havaintoon.
Tältä tuntumalta en mene kontrolliin.
Muutamia vuosia olin ilman mittaria. Edellisen mittarin aikana oli paineet hyvissä arvoissa. Vuodet kuluvat ja ajan hammas puree. Nyt mittailen jälleen jatkuvasti. Näyttää korkeita paineita. Suuria vaihteluja. Mittaan samalla kertaa kahdesti. Yleensä toisella kertaa näkyy "paremmat arvot".
"Urkki" merkinnyt päiväkirjaansa "nuoren miehen arvot". Mielestäni määritelmä on "huomattavasti liioiteltu". Eivät Urkin kirjaamat, eikä nämä omani ole "nuorten miesten". Kuusissa kymmenissä omani olivat "normaalit". Ei enää.
Kirjaan tähän muutamia, jäävät muistiin. Joskus sykkeessä oli pieni virhelyönti. Käsittääkseni stressistä johtuva. Lääkäri kysyi: "tuntuuko muljahdus?" Ei tunnu. Ei muljahda, mutta valtimosta tunnustellessa huomaa. Virhe on poissa enimmän aikaa. Silloin se ei tunnu valtimolta, ei lääkärin torvella eikä sydänfilmissä.
Nyt syke on tasainen, vaikuttaa kellon tarkalta, mutta nyt se on tavallista nopeampi. Nopea on liioiteltu ilmaisu.
Siihen totuin että sykkeen ollessa 45 - 49 tunsin oloni hyväksi. Nyt näkyy lukemat 51 - 59.
Ensimmäistä sydänfilmiä katsoessaan lääkäri Sinikka Kuusisto ihmetteli sykettä: 44 . Arveli: "urheilijan sydän. Tapahtui 10 vuotta sitten, kun muutin Suonenjoelle.
Sanoi viimeksi kontrollissa: "Vielä on urheilijan sydän, syke 49 ja ruokavalio oikein, kun veriarvot ovat kohdallaan".
Mutta kun ei ole tavoiteltua ruokavaliota. Olen "syntinen", en ruokaile virallisten suosituksien mukaisesti.
Itänyt semmoinen tuuma, josko rustaisin DVD-levylle Vanhan miehen olotilaa. ?
Lauantaina kaksi mittausta muutamien minuuttien välillä:
151 78 54
148 87 59
Sunnuntaina:
174 87 53
157 87 51
Tiistaina:
174 90 55
162 82 54
Keskiviikko aamu klo 9:00
Nukuin ilman häiriöitä. Noin 6 tuntia yhtämittaisesti. Nousin kohtuullisen virkeänä. Ranteesta tunnustelemalla tasainen, ilman virhelyöntiä. Aamupuuro klo 6. Kahvi noin 7 aikaan.
166 84 50 5 min. 169 82 50 .
Korkeahkot paineet. Syke vaikuttaa kellon tarkalta. Jätän mittailun toistaiseksi. Tarkkailen sykettä. Luotan siitä havaintoon.
Tältä tuntumalta en mene kontrolliin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)