Kirjoittelevat elämänkertoja. Joku sanoi, että elämä on kertakäyttötavaraa. Empä tiijjä. Tuntuu monesti kestokulutukselta.
Onni ei kestä ikuisesti.
Onneksi!
Jos haluat olla onnellinen;
ole!
Onko puutarhurikaan aina onnellinen?
Yhteishyvässä alkoi sarjakuva: Antti Puuhaara. Ensimmäisessä kuvassa isäntä löysi puunhaarasta kapaloidun lapsen. Kasvatti sen mieheksi.
Lähetti kysymään Louhi Pohjanakalta; miten ihminen voi parhaan onnensa löytää? Jännittävien seikkailujen jälkeen Antti palasi. Asettui pöydän ääreen rauhassa syömään.
Isäntä kysyi:
- Tapasitko pohjan akan?
- Tapasin.
- No, mitä hän sanoi? Kuinka voi parhaan onnensa löytää?
- Maata viljelemällä, sanoi pohjan akka ja se oli viisas akka.
Onkohan tuossa jokin opetus?
Köyhät, rikkaat
Teeveessä puntaroivat: Rikkaat ovat terveempiä, köyhät ovat sairaampia. Rikkaat pääsevät helpommin hoitoon, köyhät vaivalloisemmin.
Nykyään käyttävät köyhistä nimitystä; pienituloiset. Olen vähätuloinen, nykymääritelmän mukaisen köyhyysrajan alapuolella.
Sain hoitoa. Lääkäri Poikonen tulkitsi sydänfilmiä. Sain lähetteen KYS:iin. Leikkaus elvytti. Elämäni jatkuu.
Kun joutuu tai pääsee leikkauspöydälle, kirurgit suhtautuvat työhönsä ammattimaisesti, olipa peukaloitavana rikas tai köyhä. Kohdallani tekivät hyvää työtä.
Mutta lääkärin kanssa kasvotusten on jo toinen juttu. Kun papereista ilmenee vastapuoleksi eläkkeellä oleva autonasentaja, suhtautuminen saattaa olla syrjivää. Aliarvioivat potilaan älyä. Naislääkäri, joka oli olevinaan urologi, alkoi huutamaan, kun halusin vastausta kysymykseeni, enkä hänen ensimmäiseen tokaisuunsa tyytynyt, keskustelua ei sallinut. Poistuin häntä koipien välissä.
