Kävelin osuuskaupan käytävillä. Jospa vaihteeksi ostaisin juustoa? Edellisen kerran ostin Saksassa valmistettua Goudaa. Pärjäsi hinta-laatusuhteessa muille valmisteille.
Sekosin paljosta valikoimasta. Iskin silmäni pakkaukseen, jossa luki:
Riitan Herkku. Suomalainen nimi kiinnosti; missähän se valmistetaan? Useimpien kilohinta oli yli kympin. Riitan herkku karvan verran alle. Rasvaprosentti ainoana tietona, 31%.
Kotona aloin heti tutkimaan. Markkinoija Riitan Herkku; ahaa! Teksti on niin pientä, ettei lasieni teho riittänyt, käytin apuna Seijan lahjoittamaa suurennuslasia. Valmistusaineselityksen lisäksi ilmeni valmistusmaa: Hollanti. Nuo lakisääteiset merkinnät ovat muodollisia, minun kaltaisen näkökyvyllä ei saa selvää. Ovat vain viranomaisia varten.
Juusto on maultaan erinomaista. Normaali rasvaisuus ja normaali suolaisuus 2,1%. Terveysintoilijat eivät hyväksy, mutta erkille maistuu ja tuottaa mielihyvää.
Pieni hintaetu menee kuoreen. Pala on leikattu klassiseen tapaan pyöreästä tahkosta.
Suurin osa selostuksesta on minulle yks hailee. vain osan tiedän, mitä se on. Mutta yleinen tapa painaa tuoteselostukset melkein näkymättömiksi turhauttaa monia. Esimerkiksi operaattori DNA:n laskut ovat osalta liian pientä pränttiä ja yksinkertaisen halvan liittymän lasku niin monimutkainen ja sekava, ettei sitä tajua erkkikään.
Uimahallissa.
Viime aikoina olen jaksanut uida hiljaa lilluen 400 metriä. Tänään jaksoin uida 500 metriä, kun tuli sepelvaltimo-oire. Lepäilin minuutin pari ja uin vielä 150 metriä, sitten piti nousta altaasta. Joskus oire tuli jo 125 metrin päästä. Nyt tuntuu, että pystyn etenemään muutamia satoja metrejä. Siispä aion muuttaa taktiikkaa; Oireen ilmaannuttua en yritäkään enempää, kun oire ilmoittaa tulostaan, lopetan heti. Kun tulee päivä, jona en jaksa sataa metriä, lopetan hallissa käynnin. Ostin juuri vuosikortin, jaksankohan käyttää sen?
