Töllöttimen ruudussa Hämillisen oloinen ministeri puolusteli ammattikorkeakoulujen leikkauksia.
Pitivät suurena edistysaskeleena, kun suunnittelivat ammattikorkeakouluja.
Korpifilosofin päässä heräsi kysymys: mikä siinä on ammattia ja mikä korkeaa? Selvää oli, että kustannukset lisääntyvät.
Koulutus on välttämätöntä, mutta liika koulutus tuhlausta. Mikä on liikakoulutusta?
Ainakin semmoinen koulutus, jota oppilas ei pysty oppimaan. Peruskoulu on ajatuksena erinomainen, mutta oppilaat ovat erilaisia. Että kaikki voivat oppia kaikkea, on utopiaa. Perustelivat, että heikoimmille annetaan tukiopetusta. Joka ei opi, ei opi istumista lisäämällä.
Pääsin kurkistamaan ammattikoulun sisälle. Paimennettavana oli autonasentajaluokka 11 oppilasta. Joukossa oli yhdellä matemaattista lahjakkuutta.
Aineopettajan poissaollessa sain työnopettajana tehtäväkseni antaa luokalle algebran tehtävät ja koota ne luovutettaviksi aineopettajalle.
Kissa ei ollut kotona, hiiret hyppivät.
Oppilaat protestoivat turhaa touhua vastaan: "Tätä paskaa jauhettiin neljä vuotta ja vieläkin pitää näitä tuhertaa".
Ei tarvitse huomauttaa, ymmärrän kyllä, että matematiikka on tieteen ja tekniikan alueilla ratkaiseva, mutta jokaisen "dunarin" ei tarvitse käyttää siihen aikaa.
Joku menestynyt ihminen sanoi, ettei hän tarvinnut algebraa lukion jälkeen. Einari Vidgren sanoi olevansa hyvä päässälaskija. Einarikin tarvitsi matematiikan osaajia. Siihen voi palkata osaavia henkilöitä.
Vasta eilen tuli tietämykseeni, ettei Ahvenanmaalla ole pakkosuomea! Miksi kaikkien suomalaisten pitäisi osata ruosia, mutta kaikkien ei tarvitse osata suomea?
Päätoimittaja Lepola sanoi tarvinneensa ruotsia Ahvenanmaalla, Ruotsissa pärjäsi huonolla englannilla.