v 1956. Demarit hävisivät presidentinvaalin. Kekkonen valittiin. Äänestin Fagerholmia. Demareita otti pannuun. Työnantajani koko perhe oli äärikommunisteja. Niin pitkälle, että urheilussa ihannoivat Neuvostoliiton edustajia enemmän kuin suomalaisia. Iloitsivat Kekkosen voitosta. Liikkeessä oli työväkeä 24.
Tuli yleislakko. Eskelisen väki ei lakkoillut. Maanviljelijät uhkasivat tuotteidensa luovutuslakolla. Kauppaan ei tullut maitoa. Kahtena päivänä hain maitoa Matti Ylöseltä. Maanviljelijät lopettivat lakkonsa, näytti tulevan itselle vahinkoa.
Kuopiossa Liikemiesklubilla oli K-kauppiaiden tilaisuus. Pekka ja Sulo Eskelinen ja Tauno nenonen matkustajina ja minä kuskina, kun voin olla ottamatta viinaa.
Kauppias Savolainen puhui lievän vaikutuksen alaisena. Kritisoi AY-liikkeen vaikutusvaltaa. Pekka Eskelinen puolusti lakkoilijoita. Väistämättä tuli mieleeni: entä jos oma väkensä olisi osallistunut lakkoon?
Tähän asti kaikki lakot päättyivät aikansa kestettyään, niin tämäkin. Saivat läpi vaatimuksensa 2400 mk kuussa lisää liksaa kaikille tasapuolisesti.
Kuukausipalkkani oli 25000 mk. Nousua tuli alle 10 %. Loppukesällä markka devalvoitiin. 30% ! Kodinkoneisiin ja tuontitavaroihin se vaikutti välittömästi. Elintarvikkeisiin vähän hitaammin. Numerot suurenivat ja uudet koitokset: hinnat, palkat, hinnat, palkat, hinnat....
Velalliset saivat apua; inflaatio oli suurempi kuin velan korko ja velka maksettiin huonommalla rahalla.
Eniten hyötyivät isot vientiyritykset. Viivyttivät valuutan kotiuttamista, saivat kurssivoittoja.
Valtio ja kunnat tottuivat suruttomaan velanottoon, josta eivät pääse irti vieläkään.
