Syysmyrsky, sataa ja tuulee. Eilen oli toisenlainen sää. Aurinko näkyi eikä puhuria tullut. Läksin liikkeelle siinä tarkoituksessa, että kierrän kymmenen kilometrin kuntoreitin. Ensimmäisen viiden kilometrin matkalla juosta hipsuttelin pieniä vastamäkiä, enimmäkseen kävelin.
Kääntöpaikalla annoin valtaa uteliaisuudelle, jatkoin maastoon. Nuolet osoittavat latumajalle. Löydänköhän sen? Opastus johti ampumaradan alueelle, enkä löytänyt majaa, vaan laavun ja siinä tarvikkeita. Sanovatko laavua majaksi?
Jatkoin leveää polkua, joka päättyi ja siitä alkoi luontopolku ja puiden välistä vilkkui vettä suon keskellä. Maisema viehätti ja päätin kiertää suon ja lammen ja mennä sieltä kuntoreitille. Kierrettäväksi tuli laaja ampumaradan alue ja Onkilampi. Jouduin niin kauaksi, ettei sieltä päässyt suoraan reitille. Jatkoin kotia kohti eri reittiä.
Ei tämä sinänsä niin kummallista ole, mutta puolitoista vuotta sitten piti kävelylltä kääntyä kahdensadan metrin jälkeen takaisin. Menin lääkärille ja hätkähdin verenpaineen lukemia: 198/98. Sain pitkävaikutteisen nitrolääkityksen ja lähetteen Mehiläiseen. Vaivoin pääsin rautatieasemalta Kauppakadulle muutamat sadat metrit. Pökerryksissä annoin paperit kassalle ja menin istumaan, johon virkailija palveli minua.
Tutkimus ei paljastanut ihmeitä. Hapen puutetta ja aorttaläppä vuotaa vähän.
Kesän 2010 olin huonossa kunnossa. Torilta ostin kaksi laatikkoa 10 kg mansikoita. Kotimatkaa on ehkä kolmesataa metriä. Sillä välillä piti levätä kaksi kertaa.
Syksyllä kävelin elokuvista. Kadulla on vasta mäkeä. Kuljin ihmisvirran mukana. Parinsadan metrin matkaa en jaksanut kävellä lepäämättä.
Muutamien viikkojen kuluttua juoksin sen hipsuttelemalla.
Vähitellen lopetin nitron käytön.
Taivalsin helppokulkuisia polkuja, mutta osan kuljin maastossa. Kartalta arvioiden lisämatkaa tuli ainakin viisi kilometriä ja lisättyä kotimatkat, matkasin ainakin 18 kilometriä. 3 tuntia 15 minuuttia. Ei kunto aivan nollassa ole. Tänään askartelen jotakin ja huomenna valkenee uusi päivä.
