Tuhrasin verstaalla. Verstas ja ammattikoulu sivuavat dramaattisesti.
Pielaveden sivuammattikoulun johtaja Salmi tuli eräänä kauniina aamuna tarjoamaan työnopettajan sijaisuutta kolmeksi kuukaudeksi.
Tarkoitukseni oli kehittää korjaamoni toimintaa. Joten arvelin hänelle että toimi ei sovellu tavoitteisiini.
Myöhemmin tuli tietooni, että sitä oli tarjottu myös Seppo Karvoselle???!!! Se nyt oli aivan kuolleena syntynyt ajatus: Seppo Karvonen opettajana???!!! Kukahan neropatti lie ajatuksen tuonut?
Meni joku viikko.
Kuulin shokkiuutisen. "Reijo Ruuskanen tulee ammattikoululle!" !!!!????
Tuon kuultuani kiersi kylmä renki persreikääni!?
Siihen mennessä olin tuntenut "tuntosarvissani" hänet kateellisuuden huipentumaksi.
Tarkkaavaisilta minua fiksuimmilta lukijoilta pyydän anteeksi, kun syyllistyn usein "jankuttamiseen", mutta asiat vaikuttivat kohtalokkaasti alamäkeeni.
Asia oli pahempi mitä unissanikaan osasin odottaa!
Niilo Räihä vuokrasi minulle verstaan, jonka erilaisten vaiheiden jälkeen ostin pankin suosiollisella avustuksella, ilman takaajia.
Niilo Räihä kertoi kuulumisia. Oppilaiden kertomaa:
--- Nyt meillä on opettaja; se tekeekin itse!
Jälkeenpäin ihmetyttää, miksi koulun johto ei puuttunut järjettömään toimintaan? Koulun johdon puolella ei mielestäni ollut syytä kaatamiseni vauhdittamiseksi. Vai oliko???
Minun yritykseltäni loppui asiakkaat: Reijo Ruuskanen otti kaikki ammattikoululle?!
Pielaveteläisten ihmisten järjenjuoksun hitautta todistaa jatko??!!
"Arkajalka" olen, mutta suhtauduin järkevästi:
--- Eihän se pysty hoitamaan monta ajoneuvoa. Sen jälkeen asiakkaiden pitää turvautua verstaani palveluksiin.
Enhän voinut tietää, mitä kateus saa aikaan? Jossain ollut semmoinen lause: "Kateus voittaa kiiman!"
Jonkin asian johdosta jouduin käymään ammattikoulun verstaalla. Mikä näky?
Verstas niin täynnä ajoneuvoja, että ihmettelin: --- Miksi noita ei kasattu päällekkäin?
Ja kysymyksessä oli "ammattikoulu".
Jos Reijo Ruuskasen järjettömyys asettui siihen? Mutta, kun ei!!!!
Verstaan pullistellessa ajoneuvoja, Ruuskanen kiihdytti!
Otti lisää, otti lisää, otti lisää, otti lisää!!!???
Miksi kukaan Pielavedellä ei herännyt? Siksikö kun Pankissa oli toimihenkilönä Reijo Ruuskasen vaimo?
Sanon tässä suoraan; etten polemisoi Ruuskasen vaimoa. Hänellä oli miehessään kylliksi harmia, kuten arvata saattaa? Hyvän näköinen ja miellyttävä ihminen.
Myöhemmin lasteni äiti Ja pankin virkailijat asettivat minut kiusalliseen tilanteeseen. Siinä tilanteessa en ajatellut Ruuskasia, enkä muitakaan toimihenkilöitä.
Erkin verstaalle ei tunkua esiintynyt. Ruuskanen otti edelleen vastaan ajoneuvoja. Niin kauan kuin mahdollista.
Ensiksi täyttyi pysäköintimahdollisuus Koulun seinustalla. Sitten alkoi kasaaminen metsikön reunaan.
En voi jälkeenpäin arvioida, miten pitkä se metsän reunusta oli? Enemmän kuin sata metriä?
Oleellista oli mahdottomuus, jonka mieletön tarkoitus oli minun kaataminen.
Osaltaan onnistui. Aikoinaan aloitin tyhjän päältä.
Yhteiskuntapolitiikan ja elinkeinojen kehittämisen näkökulmasta, miltä mahtaa näyttäytyä moinen "politikointi"? Ammattikoulun avustuksella saatetiin rehti yrittäjä lisävaikeuksiin?!
Siihen voi sanoa: "Yrittäjä oli kyvytön!"
Ruuskasen ruljanssia kesti kaksi kuukautta. Otti kaikki tarjotut ajoneuvot. Melkoisen tyhmää porukkaa, jos uskoivat niiden tukevan kuntoon.
Metsän puoleisen täyttyessä alkoi vehkeitä ilmaantua julkisivun eteen! Niitä tuli kuitenkin vain pari-kolme. Heräsikö koulun johto?
Sitten alkoi rahtaaminen. Ajoneuvojen omistajat hinasivat joukolla vehkeitään pois.
Optimistisena arvelin niistä joitakin tukevan korjaamooni.
Väärä luulo! Mitähän sanoo psykologit tuosta ilmiöstä?
Ainoastaan yksi Rambler tuli. Semmoinen sähkövika, jota ei Ruuskanen eikä kukaan muu silloin Pielavedellä osannut. Minulla oli kytkinkaava!
Ruuskanen ei minua varsinaisesti kaatanut, mutta aiheutti osaltaan. Seuraavan "notkahduksen" jälkeen nostin kädet ylös.
Konkurssi.
maanantai 31. lokakuuta 2016
"Vakooja Hanoi Hiltonissa"
Nukahdin istuimellani. Televisio auki. Kumma juttu? Yleensä petyn televisioon.
Akuutti uusintana. Lopuillaan. Asiaa Kuulokojeista. Meni ohi. Runnin kylpylästä dokumentin katsoin.
USA:n propagandadokumentin sain katsoa vahingossa. Yleensä panen toosan hiljaiseksi siihen aikaan.
Ylen ohjelmatiedoissa mainittiin: "Historiaa." Kai se oli sitäkin?
Voimakkaasti väritetty sankaritarina. Ikään kuin kertoisi Vietnamin Sodan oikeutuksesta. Demokraattinen USA vastaan kommunistinen Pohjois-Vietnam.
Amerikkalaisten sotilaiden kohtelusta sotavankeina. Ja heidän sankarillisesta toiminnastaan.
Tällaisen "historian" totuudenmukaisuudesta ei koskaan voi olla läheskään varma.
Sehän tiedetään lukuisista asianosaisten kertomuksista, että sotavangin kohtalo on kauhistuttava. Olipa vankeus minkä värisen valtion hallussa tahansa. Suomalaisten Venäjällä. Amerikkalaisten eri puolilla maailmaa.
Venäläisten sotavankien joukossa oli Suomessa muutamia poikkeustapauksia. Pääsivät maataloihin töihin. Saivat riittävästi ruokaa. Seksiäkin. Suomen miehet olivat rintamalla. "Kansainvälisiä" lapsiakin syntyi.
Selvää on, että sikäläisten sotavankien kohtelu Vietnamissa oli raakalaismaista. Ei sinänsä poikkeuksellista.
Miksiköhän eivät tee dokumenttia Quantanamon vankilasta, jota eivät lakkauta, vaikka Presidentit lupailevat.
Dokumenttia katsoessa unohtuu helposti. Kuka pommitti Vietnamia? Miksi pommitti? Miksi poltti asukkaiden viljapeltoja?
Kaikki kauhistelevat alastonta tyttöä juoksemassa iho irronneena kehosta roikkuvina riekaleina. Mikä valtio oli syyllinen?
Dokumentin propaganda tulee esiin irvokkaana: Mainitaan vastustajan "suostuneen". Asiaan perehtymättömään menee täydestä.
Tosi asiassa USA joutui lähtemään "livohkaan". "Häpeällisen" tappion kärsineenä. Vähemmän sankarillisesti.
Jossain vilahti otsikko Timo Soinin sanomasta: "---USA:n otettava vastuu ...."
Hyviksistä mainiten: Kristinuskolla on veriset jäljet. Kommunisteilla ja Natseilla samoin. Jää nähtäväksi mikä ryhmittymä ylittää näiden "saavutukset"? Oma kokemukseni lopettaa rekisteröinnin melko pian.
USA:n "vapautuksen" jäljillä jatkuu sekasorto. Vietnam kuitenkin kehittyy jotenkin.
Tulkoon tähän toteamus: Koulutoverini Pauli Tolonen sanoi:
---- Minä en ymmärrä, miksi sinä et ole kommunisti, vaikka olet vielä huonommista oloista kuin minä?
Kukaan amerikkalainen ei kysy: --- Miksi sinä et ole demokraatti?
Akuutti uusintana. Lopuillaan. Asiaa Kuulokojeista. Meni ohi. Runnin kylpylästä dokumentin katsoin.
USA:n propagandadokumentin sain katsoa vahingossa. Yleensä panen toosan hiljaiseksi siihen aikaan.
Ylen ohjelmatiedoissa mainittiin: "Historiaa." Kai se oli sitäkin?
Voimakkaasti väritetty sankaritarina. Ikään kuin kertoisi Vietnamin Sodan oikeutuksesta. Demokraattinen USA vastaan kommunistinen Pohjois-Vietnam.
Amerikkalaisten sotilaiden kohtelusta sotavankeina. Ja heidän sankarillisesta toiminnastaan.
Tällaisen "historian" totuudenmukaisuudesta ei koskaan voi olla läheskään varma.
Sehän tiedetään lukuisista asianosaisten kertomuksista, että sotavangin kohtalo on kauhistuttava. Olipa vankeus minkä värisen valtion hallussa tahansa. Suomalaisten Venäjällä. Amerikkalaisten eri puolilla maailmaa.
Venäläisten sotavankien joukossa oli Suomessa muutamia poikkeustapauksia. Pääsivät maataloihin töihin. Saivat riittävästi ruokaa. Seksiäkin. Suomen miehet olivat rintamalla. "Kansainvälisiä" lapsiakin syntyi.
Selvää on, että sikäläisten sotavankien kohtelu Vietnamissa oli raakalaismaista. Ei sinänsä poikkeuksellista.
Miksiköhän eivät tee dokumenttia Quantanamon vankilasta, jota eivät lakkauta, vaikka Presidentit lupailevat.
Dokumenttia katsoessa unohtuu helposti. Kuka pommitti Vietnamia? Miksi pommitti? Miksi poltti asukkaiden viljapeltoja?
Kaikki kauhistelevat alastonta tyttöä juoksemassa iho irronneena kehosta roikkuvina riekaleina. Mikä valtio oli syyllinen?
Dokumentin propaganda tulee esiin irvokkaana: Mainitaan vastustajan "suostuneen". Asiaan perehtymättömään menee täydestä.
Tosi asiassa USA joutui lähtemään "livohkaan". "Häpeällisen" tappion kärsineenä. Vähemmän sankarillisesti.
Jossain vilahti otsikko Timo Soinin sanomasta: "---USA:n otettava vastuu ...."
Hyviksistä mainiten: Kristinuskolla on veriset jäljet. Kommunisteilla ja Natseilla samoin. Jää nähtäväksi mikä ryhmittymä ylittää näiden "saavutukset"? Oma kokemukseni lopettaa rekisteröinnin melko pian.
USA:n "vapautuksen" jäljillä jatkuu sekasorto. Vietnam kuitenkin kehittyy jotenkin.
Tulkoon tähän toteamus: Koulutoverini Pauli Tolonen sanoi:
---- Minä en ymmärrä, miksi sinä et ole kommunisti, vaikka olet vielä huonommista oloista kuin minä?
Kukaan amerikkalainen ei kysy: --- Miksi sinä et ole demokraatti?
perjantai 28. lokakuuta 2016
Esimies
Esimies olin silloinkin kun toimin yrittäjänä. Yrittäjäksi ryhtyminen oli huono ratkaisu. En sovi yrittäjäksi. Miksi? Hallitsin alan. Ymmärsin talouden lait. Mutta en osaa pitää puoliani. En osaa pitää puoliani työntekijöiden enkä asiakkaiden suuntaan.
Työläisillä pitäisi olla hyvä palkka ja vähän helppoja töitä. Eikä työnantajalla mitään sanomista.
Asiakkaat eivät halua maksaa yrittäjälle palkkaa. Joka kerta sanovat kiskuriksi.
Naiivi ajatukseni oli kouluttaa itselleni asentajia. Epäonnistuin surkeasti. Jokainen pojan mossi oli olevinaan minua tietävämpi. Mikään ohje ei kelvannut. Oppineet harhakäsityksiä. Niiden karsiminen tuntui toivottomalta. Tahallistakin sutta tekivät.
Hain pellolta Maanviljelijän traktorista käynnistinmoottorin. Verstaalla asentaja korjasi sen. Panin pellolla sen traktoriin paikalleen. Ei toiminut.
Annoin sen verstaalla uudelleen korjattavaksi.
Laite oli pöydällä. Kysyin: --- Onko se vipu nyt oikein päin?
--- On se kunnossa.
Asentaja ei vastannut kysymykseen.
Vein käynnistimen paikalleen.
Ei toiminut.
Mitä olisin tehnyt? Tapoihini ei kuulu rähjätä eikä vittuilla. Päädyin koulutukseen. Mitä hyödyin herrasmiesmäisyydestä? Maine vain kärsi.
Vein käynnistimen ja asentajan traktorin luo.
Asiassa ei ollut mitään hämärää. Asentaja kuten minäkin tiesimme molemmat, mikä vipu oli väärinpäin.
Istuin Restentin alakerrassa ohraliemi edessä. Istui myös Maanviljelijä:
--- On se sitten näppärä poika. Niin nopeasti laittoi sen käynnistimen.
Asentaja teki tahallista sutta. Asentajan maine kasvoi. Minun maine hupeni. Epäonnistumisen paine rinnassani kasvoi.
Asentajan opettaminen oli hankalaa. Ja maksoi minulle.
Verstaallani piipahti kolmisenkymmentä puuhaajaa. Puolenkymmentä niistä oli kykeneviä.
Työläisillä pitäisi olla hyvä palkka ja vähän helppoja töitä. Eikä työnantajalla mitään sanomista.
Asiakkaat eivät halua maksaa yrittäjälle palkkaa. Joka kerta sanovat kiskuriksi.
Naiivi ajatukseni oli kouluttaa itselleni asentajia. Epäonnistuin surkeasti. Jokainen pojan mossi oli olevinaan minua tietävämpi. Mikään ohje ei kelvannut. Oppineet harhakäsityksiä. Niiden karsiminen tuntui toivottomalta. Tahallistakin sutta tekivät.
Hain pellolta Maanviljelijän traktorista käynnistinmoottorin. Verstaalla asentaja korjasi sen. Panin pellolla sen traktoriin paikalleen. Ei toiminut.
Annoin sen verstaalla uudelleen korjattavaksi.
Laite oli pöydällä. Kysyin: --- Onko se vipu nyt oikein päin?
--- On se kunnossa.
Asentaja ei vastannut kysymykseen.
Vein käynnistimen paikalleen.
Ei toiminut.
Mitä olisin tehnyt? Tapoihini ei kuulu rähjätä eikä vittuilla. Päädyin koulutukseen. Mitä hyödyin herrasmiesmäisyydestä? Maine vain kärsi.
Vein käynnistimen ja asentajan traktorin luo.
Asiassa ei ollut mitään hämärää. Asentaja kuten minäkin tiesimme molemmat, mikä vipu oli väärinpäin.
Istuin Restentin alakerrassa ohraliemi edessä. Istui myös Maanviljelijä:
--- On se sitten näppärä poika. Niin nopeasti laittoi sen käynnistimen.
Asentaja teki tahallista sutta. Asentajan maine kasvoi. Minun maine hupeni. Epäonnistumisen paine rinnassani kasvoi.
Asentajan opettaminen oli hankalaa. Ja maksoi minulle.
Verstaallani piipahti kolmisenkymmentä puuhaajaa. Puolenkymmentä niistä oli kykeneviä.
Politiikkaa
"Diplomatia on itse asiassa sujuvaa valehtelua". Pakon sanelema tilanne vaati Suomelta "diplomatiaa."
Sitä diplomatiaa sanovat "nöyristelyksi". Oltiin "rähmällään". Rähmälleen jouduimme suurvaltojen laajentumispolitiikan uhreina. Pullasorsasukupolven poliitikot häpeävät "suomettumista". Suomettuminen oli yksi palikka itsenäisyyden säilyttämisen rakennuspuissa.
"Rähmällään itään". (Neuvostoliittoon). Kuin linkkuveitsi. Nyt ovat rähmällään toiseen suuntaan. Linkkuveitsikin häpeää.
Poliitikkomme julistavat: "Seisomme EU:n rintamassa. Keskustelemme Venäjän kanssa, mutta tuomitsemme Venäjän toimet. Emme hyväksy omavaltaista vieraan valtion alueen haltuun ottamista."
Tämä on diplomatiaa! (sujuvaa valehtelua?)
Venäjä sanoo Neuvostoliiton lahjoittaneen Krimin Ukrainalle. Tässä vaiheessa ei siirrelty kansakuntia maanpakoon. Kenelle Krim kuuluu? Kenelle Krim kuului? Nyt eivät viittaa sanallakaan tataareihin.
Entä Karjala ja Viipuri? Suomi tuomittiin sotasyylliseksi, kun hyökkäsi Hitlerin Saksan rinnalla. Entä sitä ennen? Kuka aloitti?
Rinnastan Tsaarin Venäjän, Bolsevismin ja nykyvenäjän. Venäjä on Venäjä: "(vaikka voissa paistaisi)".
USA kaatoi diktaattoreita. Tuli "Afrikan kevät". EU:n ortodoksit ja Natointoilijat joutuvat todistamaan "takatalvea" ja sekasortoa. Kansojen kärsimysten lisääntymistä.
Sitä diplomatiaa sanovat "nöyristelyksi". Oltiin "rähmällään". Rähmälleen jouduimme suurvaltojen laajentumispolitiikan uhreina. Pullasorsasukupolven poliitikot häpeävät "suomettumista". Suomettuminen oli yksi palikka itsenäisyyden säilyttämisen rakennuspuissa.
"Rähmällään itään". (Neuvostoliittoon). Kuin linkkuveitsi. Nyt ovat rähmällään toiseen suuntaan. Linkkuveitsikin häpeää.
Poliitikkomme julistavat: "Seisomme EU:n rintamassa. Keskustelemme Venäjän kanssa, mutta tuomitsemme Venäjän toimet. Emme hyväksy omavaltaista vieraan valtion alueen haltuun ottamista."
Tämä on diplomatiaa! (sujuvaa valehtelua?)
Venäjä sanoo Neuvostoliiton lahjoittaneen Krimin Ukrainalle. Tässä vaiheessa ei siirrelty kansakuntia maanpakoon. Kenelle Krim kuuluu? Kenelle Krim kuului? Nyt eivät viittaa sanallakaan tataareihin.
Entä Karjala ja Viipuri? Suomi tuomittiin sotasyylliseksi, kun hyökkäsi Hitlerin Saksan rinnalla. Entä sitä ennen? Kuka aloitti?
Rinnastan Tsaarin Venäjän, Bolsevismin ja nykyvenäjän. Venäjä on Venäjä: "(vaikka voissa paistaisi)".
USA kaatoi diktaattoreita. Tuli "Afrikan kevät". EU:n ortodoksit ja Natointoilijat joutuvat todistamaan "takatalvea" ja sekasortoa. Kansojen kärsimysten lisääntymistä.
Politiikkaa
Milloin Suomen natointoilijat tulevat järkiinsä? Ei näytä lupaavalta. Ainoa teeveessä esiintynyt "linssiluteista" ja länsihurmioituneista poikkeava älykkö on Pekka Visuri. Katsoin juuri. Ainoa järkimies vaikutti ujolta ja vaivaantuneelta esittäessään tosiasioita.
IkiWanha alleviivaa hänen sanomansa.
Venäläiset sotalaivat ja ydinaseet eivät korreloi. Toimittajat ja Suomen poliitikot, niin, ovatko he sokeita, vai tarkoituksenmukaisia? Eivätkö he tiedä, vai eivätkö usko? Ydinase pystytään kuljettamaan määräpaikkaan ohjuksella, lentokoneella, junalla, kuorma-autolla, moottoriveneellä ym.
Kenties Ponssen metsäkoneella?
Kuulumme Länteen. Kuulummeko? Minä vain kysyn! Mitä on länsi? Tämän hetkisen mediasta saadun informaation mukaan Länsi tarkoittaa USA:n johtamaa liittoumaa.
Poliitikot "lesovat" suomen ja USA:n kesken sovitulla puolustus-- jne. Onko se viisasta? Minua kerran kritisoivat USA:ta arvioimastani.
Minua viisaampi vetosi länsimaiseen sivistykseen. Mitä on länsimainen sivistys? IkiWanhalle ovat kertoneet sen alkuperäksi aivan muuta kuin USA.
Kristinusko ja länsimainen sivistys tuhosi Amerikan alkuperäiskansat. Ryösti heidän maansa. Rahtasi orjia Afrikasta. Pudotti atomipommin, kaksikin. Euroopan kristityt keksivät giljotiinin. Keksivät kidutusmenetelmiä. Keksivät kaasukammiot.
Tällaistako on humanismi. Tätäkö on länsimainen sivistys?
Suomalaiset snobailevat. Länsi on hienoa. Totta kai me kuulumme länteen!
Länsi on kaukana. Itä on lähellä. Kekkonen sanoi:
"---Ystävät läheltä, viholliset kaukaa."
IkiWanha sanoo: Siili ei mene talveksi karhun pesään. Suomi pystyy asumaan Karhun naapurina.
Vielä kerran: Suomi ei ole Ukraina. Ahvenanmaata ei voi verrata Krimiin!
Ja mikä vieras valta haluaa sulkea Perämeren?????? Voi pyhä yksinkertaisuus!? Lapsellista spekulointia!
IkiWanha alleviivaa hänen sanomansa.
Venäläiset sotalaivat ja ydinaseet eivät korreloi. Toimittajat ja Suomen poliitikot, niin, ovatko he sokeita, vai tarkoituksenmukaisia? Eivätkö he tiedä, vai eivätkö usko? Ydinase pystytään kuljettamaan määräpaikkaan ohjuksella, lentokoneella, junalla, kuorma-autolla, moottoriveneellä ym.
Kenties Ponssen metsäkoneella?
Kuulumme Länteen. Kuulummeko? Minä vain kysyn! Mitä on länsi? Tämän hetkisen mediasta saadun informaation mukaan Länsi tarkoittaa USA:n johtamaa liittoumaa.
Poliitikot "lesovat" suomen ja USA:n kesken sovitulla puolustus-- jne. Onko se viisasta? Minua kerran kritisoivat USA:ta arvioimastani.
Minua viisaampi vetosi länsimaiseen sivistykseen. Mitä on länsimainen sivistys? IkiWanhalle ovat kertoneet sen alkuperäksi aivan muuta kuin USA.
Kristinusko ja länsimainen sivistys tuhosi Amerikan alkuperäiskansat. Ryösti heidän maansa. Rahtasi orjia Afrikasta. Pudotti atomipommin, kaksikin. Euroopan kristityt keksivät giljotiinin. Keksivät kidutusmenetelmiä. Keksivät kaasukammiot.
Tällaistako on humanismi. Tätäkö on länsimainen sivistys?
Suomalaiset snobailevat. Länsi on hienoa. Totta kai me kuulumme länteen!
Länsi on kaukana. Itä on lähellä. Kekkonen sanoi:
"---Ystävät läheltä, viholliset kaukaa."
IkiWanha sanoo: Siili ei mene talveksi karhun pesään. Suomi pystyy asumaan Karhun naapurina.
Vielä kerran: Suomi ei ole Ukraina. Ahvenanmaata ei voi verrata Krimiin!
Ja mikä vieras valta haluaa sulkea Perämeren?????? Voi pyhä yksinkertaisuus!? Lapsellista spekulointia!
keskiviikko 26. lokakuuta 2016
Politiikkaa
Eduskunnassa on: Liian paljon nuoria. Liian paljon naisia. Liian paljon kauniita. Liian vähän rohkeita.
Aamusta iltaan kuuluu jankutus. Nuoria ja naisia enemmän päätösten tekoon! Sekö pelastaa meidät?
Itämeren kaasuputkesta oli framilla Vanhanen ja Lepomäki.
Nuori nainen osoitti ymmärtämättömyyttä:
--- Venäjä panee kaasuhanat kiinni, kuten Ukrainan esimerkki näytti.
"Venäjä panee hanat kiinni!" Lauseen kuulin jo silloin, kun Lepomäki ei ollut vielä syntynyt!
"Panee öljyhanat kiinni". "Panee kaasuhanat kiinni". "Panee atomihanat kiinni". Mitä kaikkia hanoja lieneekään?
Tv:n dokumentti kertoi viimeisestä sotakorvausjunasta.
Saman vuoden syksyllä v 1952 astuin asevelvollisena palveluun.
Komensivat tehtävään. Lappeenrannan lähistöllä valtio osti hevosia. Sotakorvauksena Neuvostoliitolle. Itselläni oli sodan jälkeen venäläinen hevonen, suomalaisten sotasaalis. Poikasena touhusin sen kanssa. Suomalaisen nimen saaneena Maiju. Oli hyvä kumppani. Sattumuksia.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomi totesi. Kun sitä valtiota ei ole, ei ole myöskään YYA-sopimusta. Siitä huolimatta Venäjä ei kieltänyt Suomelta velkaa, mitä Neuvostoliitolta jäi.
Tulimme dokumentin teosta Venäjän Karjalasta. Huomiota herätti suuret koneet jyräämässä Suomen puolella.
Venäläisiä vehkeitä suorittamassa maaperätutkimuksia. Maksoivat Suomelle velkaa sillä tavalla.
Joskus yhteyksissä mainitaan saadun jotain samasta syystä.
Miksiköhän "arvaamaton" Venäjä ei pannut vielä hanoja kiinni?
Oliskohan syynä luottamus? Suomi on luotettava kauppakumppani: maksaa kaiken minkä ostaa ja mitä sovitaan.
Vihjailevat pohjoisen episodista. Pakolaisista. Ajatteleeko kukaan, miksi se selvisi niin pian? Tapahtuneen tarkoitusperää ei IkiWanha tietenkään ymmärrä.
Selvisi joutuisasti. Neuvottelemalla. Julkisuutta karttaen. Ei meuhkattu televisiossa.
Miksi se ratkesi niin pian?
Tuntuu joskus siltä, ettei meikäläiset tajua, miten pitkälti Venäjällä on valtioiden rajoja?
Sotahullujen pitäisi ymmärtää, että Venäjälle on eduksi rauhallinen luoteisraja, jonka takuumies on Suomi.
Minä vaan kysyn: Kuka takaa sitten, kun sillä rajalla on Nato?
Tämän jupinan aloitin kaasuputkesta. Kansainvälinen kaupankäynti edistää RAUHAA. Itämeren kaasuputki edistää kaupankäyntiä.
Kumpi on rauhanomaisempi. Kaasuputki vai Suurvaltojen sota-alukset? Minä vaan kysyn.
"Venäjä on pahis". "USA on hyvis". Suomalaiset niin sanovat. Uskotaan?
Sota on rikos! Vieraan maan pommittaminen on sotarikos!
Kuka aloitti? Kuka aloitti Ukrainassa? "Vihreät miehetkö". Oliko Ukrainan presidentti, joka ajettiin maanpakoon, vaaleilla valittu?
Kuka aloitti Syyriassa? "Vapaan Syyrian" armeijako?
Miksi länsivallat kiirehtivät tukemaan? Tuliko paremmaksi?
Ei hyvältä näytä!
Aamusta iltaan kuuluu jankutus. Nuoria ja naisia enemmän päätösten tekoon! Sekö pelastaa meidät?
Itämeren kaasuputkesta oli framilla Vanhanen ja Lepomäki.
Nuori nainen osoitti ymmärtämättömyyttä:
--- Venäjä panee kaasuhanat kiinni, kuten Ukrainan esimerkki näytti.
"Venäjä panee hanat kiinni!" Lauseen kuulin jo silloin, kun Lepomäki ei ollut vielä syntynyt!
"Panee öljyhanat kiinni". "Panee kaasuhanat kiinni". "Panee atomihanat kiinni". Mitä kaikkia hanoja lieneekään?
Tv:n dokumentti kertoi viimeisestä sotakorvausjunasta.
Saman vuoden syksyllä v 1952 astuin asevelvollisena palveluun.
Komensivat tehtävään. Lappeenrannan lähistöllä valtio osti hevosia. Sotakorvauksena Neuvostoliitolle. Itselläni oli sodan jälkeen venäläinen hevonen, suomalaisten sotasaalis. Poikasena touhusin sen kanssa. Suomalaisen nimen saaneena Maiju. Oli hyvä kumppani. Sattumuksia.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomi totesi. Kun sitä valtiota ei ole, ei ole myöskään YYA-sopimusta. Siitä huolimatta Venäjä ei kieltänyt Suomelta velkaa, mitä Neuvostoliitolta jäi.
Tulimme dokumentin teosta Venäjän Karjalasta. Huomiota herätti suuret koneet jyräämässä Suomen puolella.
Venäläisiä vehkeitä suorittamassa maaperätutkimuksia. Maksoivat Suomelle velkaa sillä tavalla.
Joskus yhteyksissä mainitaan saadun jotain samasta syystä.
Miksiköhän "arvaamaton" Venäjä ei pannut vielä hanoja kiinni?
Oliskohan syynä luottamus? Suomi on luotettava kauppakumppani: maksaa kaiken minkä ostaa ja mitä sovitaan.
Vihjailevat pohjoisen episodista. Pakolaisista. Ajatteleeko kukaan, miksi se selvisi niin pian? Tapahtuneen tarkoitusperää ei IkiWanha tietenkään ymmärrä.
Selvisi joutuisasti. Neuvottelemalla. Julkisuutta karttaen. Ei meuhkattu televisiossa.
Miksi se ratkesi niin pian?
Tuntuu joskus siltä, ettei meikäläiset tajua, miten pitkälti Venäjällä on valtioiden rajoja?
Sotahullujen pitäisi ymmärtää, että Venäjälle on eduksi rauhallinen luoteisraja, jonka takuumies on Suomi.
Minä vaan kysyn: Kuka takaa sitten, kun sillä rajalla on Nato?
Tämän jupinan aloitin kaasuputkesta. Kansainvälinen kaupankäynti edistää RAUHAA. Itämeren kaasuputki edistää kaupankäyntiä.
Kumpi on rauhanomaisempi. Kaasuputki vai Suurvaltojen sota-alukset? Minä vaan kysyn.
"Venäjä on pahis". "USA on hyvis". Suomalaiset niin sanovat. Uskotaan?
Sota on rikos! Vieraan maan pommittaminen on sotarikos!
Kuka aloitti? Kuka aloitti Ukrainassa? "Vihreät miehetkö". Oliko Ukrainan presidentti, joka ajettiin maanpakoon, vaaleilla valittu?
Kuka aloitti Syyriassa? "Vapaan Syyrian" armeijako?
Miksi länsivallat kiirehtivät tukemaan? Tuliko paremmaksi?
Ei hyvältä näytä!
maanantai 24. lokakuuta 2016
Esimies
Vähän valotusta kokemuksiin.
Sain käsiini Lappeenrannassa tykistön aliupseerikoulusta todistuksen. Sitä katsoessani havaitsin: Minähän olisin halutessani ollut primus.!
Myöhemmin joku kiinnostui. Jos erehdyin kertomaan, tuli vastaan toteamus:
Olet sinä ollut melkoinen pinko!
Olinko?
Joidenkin tapahtumien takia olimme evakossa aliupseerikoululta. Tarvitsivat muihin tarkoituksiin.
Siitä seurasi sijoittelussa, että eri linjojen oppilaita oli vähän sekaisessa järjestyksessä.
Sattui silloiselle yläpetilleni tykkilinjan oppilas Torvela, fiksu mies.
Evakko päättyi. Aliupseerikoulu palasi päiväjärjestykseen. Päästiin päämäärään. Todistuksien jaon juhlatilaisuuteen.
Jokainen tietää itse, mihin asettuu paremmuusasteikolla. Siis suunnilleen. Kertoivat todistukset jaettavan ensiksi paremmuusjärjestyksessä ensimmäiselle kymmenelle ja sen jälkeen aakkosjärjestyksessä.
Arvelin itseni siihen hilkulle. Olenko kymmenen sakissa? "Pöljimmäksi" en itseäni uskonut.
Meitä oli 70.
"Oppilas Talo. Oppilas Rajewski. Oppilas Jauhiainen..... !!!!???"
Yllätyin niin kuin vain voi yllättyä!!
Yllättyminen vaikutti vielä viikkoja myöhemmin, kun jouduin ryhmän edessä ilmoittamaan vääpelille sotilasarvoni. En pystynyt sanomaan mitään järkevää.
AU-koulun todistusten jaon jälkeen alikersannti Torvela sanoi; --- En minä tiennytkään; millainen pinko minun yläpetilläni makaa!!
Torvela oli tykkilinjan oppilas, eikä tuntenut minua. AU-koulu oli kokonaisuus. Minä olin tiedustelulinjalla, tulenjohtueessa. Pilkallisesti "nuuskijoita".
Jonkinlainen kohahdus kävi todistuksien jaossa nimeni kuuluessa! Ei minua kukaan niin korkealle noteerannut.
Pelasin, tai en pelannut, matalalla profiililla. Ujouteni vaikutti.
Jälkeenpäin spekuloin mahdollisuuttani "primukseen". Jos olisin näissä heikoissa arvosanoissa pyrkinyt parempaan, olisivatko manipuloineet numeroita?
Eivät manipuloineet Lukkarin hyväksi! Lukkarilla oli kykyä ja pyrkyä. Kuitenkin minä matalan profiilin yksilö olin todistuksessa parempi.
Jos olisin arvannut kohoavani arvostelussa niin korkealle; olisinko motivoitunut? Kaksi asiaa: Kunnian himo ja kunniankipeys. En tiedä, mahdollisuus ei käynyt.
Sen aikainen normaali käytäntö nimitti linjansa parhaan apukouluttajaksi, "santsariksi". Kohdallani poikkesivat. Santsariksi valittiin Alikersantti Lukkari. Hänellä oli pyrkyä ja taitoa.
Linjan parhaalla Jauhiaisella "matala profiili". Lukkarin minäkin arvioin saavan tiedustelulinjalta parhaan todistuksen.
Santsarin paikkaa himoitsivat. Se oli "helpoin" osa armeija-aikaa.
*****
Harjoittelimme nopeaa murtoviivamittausta. Semmoinen urakka: Aamupäivällä mittasimme 7 kilometriä. Iltapäivällä 5 kilometriä. Semmoista ei ole tarvittu pitkään aikaan. Kehitys on huimaa. Onhan tuosta jo aikaakin 63 vuotta.
Piti kulkea maastossa ilman karttaa. Antoivat alkupisteen koordinaatit. Sitten mitattiin 50 m köydellä matka. "Kompassimies" katsoi käsisuuntakehällä suunnan. Minä piirsin mm-paperin päällä olevalle läpinäkyvälle levylle mm-paperilla 50 m vastaavan matkan. Viimein loppupisteen koordinaatit.
Joka kerta pysyttiin kartalla. Usein sallitun toleranssin sisällä.
Vasta tätä kirjoittaessani tulee mieleen, että määräsin "askeleiden" suunnan ilman "komentelua". Yleissilmäyksellä harkitsin parhaiten soveltuvan reitin. Kertaakaan en kuullut poikkeavia sanoja.
Alikersantti Jauhiaisen ryhmä oli paras. (pinko)?
Tykkimiehet toimivat aktiivisesti. Niinpä jäi tauoille pitempi aika. Lojuttiin kentällä rennosti.
Käsisuuntakehää käyttävä Rahikainen aprikoi, kysyi:
---Mitenkä sitä pystyy panemaan hanttiin? Olit niin kaukana, ettet varmaan nähnyt ja niinnii pien virhe? Vastasin täsmällisesti:
--- Köyden suunta kääntyi aavistuksen verran vasemmalle. Sinä annoit lukeman, mikä osoitti oikealle. Siitä tiesin.
Ahaa!
Käsisuuntakehä on (oli) vain hieman isompi kuin tikkuaski. Laitteen käyttäjä toimi moitteettomasti. Saatiin aina hyvä tulos.
Tapahtui näin: Rahikainen antoi lukeman. Sanoin: ---Katoppas uuvvestaan:
Nämä kaksi sanaa riitti: Rahikainen katsoi ja antoi uuden oikean lukeman. Emme vatuloineet.
Ryhmäni luotti täysin.
Tulkoon tässä valaiseva esimerkki.
Ryhmille annettua suunistustehtävää ei selostettu etukäteen, Vain ensimmäinen etappi.
Harjoitukseen lähtiessä harkitsemattomasti karsin välineistä pois kompassin. Tykkimies Pitkänen oli viides. Hänellä ei ollut varsinaista tehtävää. Varamies. Hänen kannettavanaan kiväärin lisäksi muuta "roinaa". Armeijan kompassi oli savoksi sanottuna "koloho". Lisähankaluutena rinnalla olevien hihnojen joukossa.
Helpottaakseni Pitkäsen kulkua maastossa, tein ohjesääntöjen vastaisen ratkaisun. Sanoin:
---- Jätetään kompassi pois, kolkkaa turhaan rinnalla. Minun käsisuuntakehäni riittää suunnistukseen.
Kuinkas sattuikaan: Erkillä oli onnea. Yleensä ei ole. Taivaalla loistava aurinko!
Tehtävä määräsi ryhmän kahtia. Kahden miehen ryhmän piti mennä määrättyyn koordinaatiopisteeseen. Mukaani jäi kolme tykkimiestä. Meidän piti mennä määrättyyn suuntaan 2200 m.
Tietenkin Pitkänen tarvitsi kompassin!? Ei jääty vatuloimaan. Annoin käsisuuntakehäni Pitkäselle.
Minulla ei ollut minkäänlaista kompassia! Niin voi olettaa. Kuitenkin: oli aurinko!! Kompasseista paras! Pitää vain tietää kellon aika.
Katsoin suunnan suhteessa aurinkoon. Annoin laitteen Pitkäselle: --- Alakakee männä!
Oletin seuraavan tehtävän sellaiseksi, jossa ei tarvitse kompassia. ???
Siinä kohtaa olimme määrätyssä pisteessä. Reitin laatija suunnitellut tarkasti, ovelasti. Paikka oli harjanteen rinteellä tiuhan katajikon keskellä. Ennen armeijaa en suunnistanut minkään laitteen avulla, ei ollut kokemusta. Piti oivaltaa se minkä suunnistajat tietävät. Suorin tie ei ole nopein.
Ensin nousimme harjanteelle. Otin näköpisteen puihin. Auringon avulla. Hyvä näkyvyys pitkälle.
Etenimme semmoista marssinopeutta. Harjanteelta näki hyvin: Lindin ryhmä räpiköi katajikossa niitä taivutellen. Tarkkaan harkittu reittisuunnitelma: Kuka älyää? lienee kokeiltu jokaisella ikäluokalla.
Ohitimme Lindin ryhmän kevyesti kävellen.
Mahdoton muistaa menetelmää, jota käytin. Luotinko vain arvioon, suunta oli varma. Nyt jälkeenpäin on vaikutelma, etten puhunut mitään: Ensimmäiset sanani: --- Alakeehan katella ympärille, pitäis olla hollilla:
Tykkimies hihkaisi:
--- Tuolla!
Rastimiehet näkyivät suoraan rintamasuunnassa vasemmalle noin 50 m.
En kiinnostunut tuloksista. Tulipahan tehtyä.
Mutta tykkimiehet! Olivatko he "pinkoja"? Mistä lie, tiesivät? Oma ryhmäni oli ylivoimaisesti nopein. "Tynkäryhmä" oman osuutensa nopein. Niin kertoivat.
En kovin perustanut, että olisin välittänyt, tein vain minkä piti.
Sitä en uskaltanut kertoa kellekään: Olin yhden vuorokauden PU:na. Kirjaimet tarkoittavat: Päivystävä Upseeri. Vietin määrätyn ajan määrätyssä paikassa. Vastasin puhelimeen:
---- Paikka, puhelimessa kersantti Jauhiainen.
---- Onkos meillä sen nimistä kersanttia?
---- Varusmieskersantti.
Otin opikseni. Sen jälkeen vastailin puhelimeen alikersanttina. Ettei tarvii selitellä.
PU:n laatta rinnalla olisi oikeuttanut arvovaltaan. Yleensä se oli upseerin rinnassa. Minä en ommellut edes kersantin natsoja.
Varusteita luovuttaessani tuttu nuorempi alikersantti huomasi:
--- Eipäs oo Jauhiainen ommellut kersantin natsoja?
--- Enpä kehannut.
Lepään, kirjoitan vielä kaksi aiheeseen liittyvää tilannetta. Nousuviikolla
Sain käsiini Lappeenrannassa tykistön aliupseerikoulusta todistuksen. Sitä katsoessani havaitsin: Minähän olisin halutessani ollut primus.!
Myöhemmin joku kiinnostui. Jos erehdyin kertomaan, tuli vastaan toteamus:
Olet sinä ollut melkoinen pinko!
Olinko?
Joidenkin tapahtumien takia olimme evakossa aliupseerikoululta. Tarvitsivat muihin tarkoituksiin.
Siitä seurasi sijoittelussa, että eri linjojen oppilaita oli vähän sekaisessa järjestyksessä.
Sattui silloiselle yläpetilleni tykkilinjan oppilas Torvela, fiksu mies.
Evakko päättyi. Aliupseerikoulu palasi päiväjärjestykseen. Päästiin päämäärään. Todistuksien jaon juhlatilaisuuteen.
Jokainen tietää itse, mihin asettuu paremmuusasteikolla. Siis suunnilleen. Kertoivat todistukset jaettavan ensiksi paremmuusjärjestyksessä ensimmäiselle kymmenelle ja sen jälkeen aakkosjärjestyksessä.
Arvelin itseni siihen hilkulle. Olenko kymmenen sakissa? "Pöljimmäksi" en itseäni uskonut.
Meitä oli 70.
"Oppilas Talo. Oppilas Rajewski. Oppilas Jauhiainen..... !!!!???"
Yllätyin niin kuin vain voi yllättyä!!
Yllättyminen vaikutti vielä viikkoja myöhemmin, kun jouduin ryhmän edessä ilmoittamaan vääpelille sotilasarvoni. En pystynyt sanomaan mitään järkevää.
AU-koulun todistusten jaon jälkeen alikersannti Torvela sanoi; --- En minä tiennytkään; millainen pinko minun yläpetilläni makaa!!
Torvela oli tykkilinjan oppilas, eikä tuntenut minua. AU-koulu oli kokonaisuus. Minä olin tiedustelulinjalla, tulenjohtueessa. Pilkallisesti "nuuskijoita".
Jonkinlainen kohahdus kävi todistuksien jaossa nimeni kuuluessa! Ei minua kukaan niin korkealle noteerannut.
Pelasin, tai en pelannut, matalalla profiililla. Ujouteni vaikutti.
Jälkeenpäin spekuloin mahdollisuuttani "primukseen". Jos olisin näissä heikoissa arvosanoissa pyrkinyt parempaan, olisivatko manipuloineet numeroita?
Eivät manipuloineet Lukkarin hyväksi! Lukkarilla oli kykyä ja pyrkyä. Kuitenkin minä matalan profiilin yksilö olin todistuksessa parempi.
Jos olisin arvannut kohoavani arvostelussa niin korkealle; olisinko motivoitunut? Kaksi asiaa: Kunnian himo ja kunniankipeys. En tiedä, mahdollisuus ei käynyt.
Sen aikainen normaali käytäntö nimitti linjansa parhaan apukouluttajaksi, "santsariksi". Kohdallani poikkesivat. Santsariksi valittiin Alikersantti Lukkari. Hänellä oli pyrkyä ja taitoa.
Linjan parhaalla Jauhiaisella "matala profiili". Lukkarin minäkin arvioin saavan tiedustelulinjalta parhaan todistuksen.
Santsarin paikkaa himoitsivat. Se oli "helpoin" osa armeija-aikaa.
*****
Harjoittelimme nopeaa murtoviivamittausta. Semmoinen urakka: Aamupäivällä mittasimme 7 kilometriä. Iltapäivällä 5 kilometriä. Semmoista ei ole tarvittu pitkään aikaan. Kehitys on huimaa. Onhan tuosta jo aikaakin 63 vuotta.
Piti kulkea maastossa ilman karttaa. Antoivat alkupisteen koordinaatit. Sitten mitattiin 50 m köydellä matka. "Kompassimies" katsoi käsisuuntakehällä suunnan. Minä piirsin mm-paperin päällä olevalle läpinäkyvälle levylle mm-paperilla 50 m vastaavan matkan. Viimein loppupisteen koordinaatit.
Joka kerta pysyttiin kartalla. Usein sallitun toleranssin sisällä.
Vasta tätä kirjoittaessani tulee mieleen, että määräsin "askeleiden" suunnan ilman "komentelua". Yleissilmäyksellä harkitsin parhaiten soveltuvan reitin. Kertaakaan en kuullut poikkeavia sanoja.
Alikersantti Jauhiaisen ryhmä oli paras. (pinko)?
Tykkimiehet toimivat aktiivisesti. Niinpä jäi tauoille pitempi aika. Lojuttiin kentällä rennosti.
Käsisuuntakehää käyttävä Rahikainen aprikoi, kysyi:
---Mitenkä sitä pystyy panemaan hanttiin? Olit niin kaukana, ettet varmaan nähnyt ja niinnii pien virhe? Vastasin täsmällisesti:
--- Köyden suunta kääntyi aavistuksen verran vasemmalle. Sinä annoit lukeman, mikä osoitti oikealle. Siitä tiesin.
Ahaa!
Käsisuuntakehä on (oli) vain hieman isompi kuin tikkuaski. Laitteen käyttäjä toimi moitteettomasti. Saatiin aina hyvä tulos.
Tapahtui näin: Rahikainen antoi lukeman. Sanoin: ---Katoppas uuvvestaan:
Nämä kaksi sanaa riitti: Rahikainen katsoi ja antoi uuden oikean lukeman. Emme vatuloineet.
Ryhmäni luotti täysin.
Tulkoon tässä valaiseva esimerkki.
Ryhmille annettua suunistustehtävää ei selostettu etukäteen, Vain ensimmäinen etappi.
Harjoitukseen lähtiessä harkitsemattomasti karsin välineistä pois kompassin. Tykkimies Pitkänen oli viides. Hänellä ei ollut varsinaista tehtävää. Varamies. Hänen kannettavanaan kiväärin lisäksi muuta "roinaa". Armeijan kompassi oli savoksi sanottuna "koloho". Lisähankaluutena rinnalla olevien hihnojen joukossa.
Helpottaakseni Pitkäsen kulkua maastossa, tein ohjesääntöjen vastaisen ratkaisun. Sanoin:
---- Jätetään kompassi pois, kolkkaa turhaan rinnalla. Minun käsisuuntakehäni riittää suunnistukseen.
Kuinkas sattuikaan: Erkillä oli onnea. Yleensä ei ole. Taivaalla loistava aurinko!
Tehtävä määräsi ryhmän kahtia. Kahden miehen ryhmän piti mennä määrättyyn koordinaatiopisteeseen. Mukaani jäi kolme tykkimiestä. Meidän piti mennä määrättyyn suuntaan 2200 m.
Tietenkin Pitkänen tarvitsi kompassin!? Ei jääty vatuloimaan. Annoin käsisuuntakehäni Pitkäselle.
Minulla ei ollut minkäänlaista kompassia! Niin voi olettaa. Kuitenkin: oli aurinko!! Kompasseista paras! Pitää vain tietää kellon aika.
Katsoin suunnan suhteessa aurinkoon. Annoin laitteen Pitkäselle: --- Alakakee männä!
Oletin seuraavan tehtävän sellaiseksi, jossa ei tarvitse kompassia. ???
Siinä kohtaa olimme määrätyssä pisteessä. Reitin laatija suunnitellut tarkasti, ovelasti. Paikka oli harjanteen rinteellä tiuhan katajikon keskellä. Ennen armeijaa en suunnistanut minkään laitteen avulla, ei ollut kokemusta. Piti oivaltaa se minkä suunnistajat tietävät. Suorin tie ei ole nopein.
Ensin nousimme harjanteelle. Otin näköpisteen puihin. Auringon avulla. Hyvä näkyvyys pitkälle.
Etenimme semmoista marssinopeutta. Harjanteelta näki hyvin: Lindin ryhmä räpiköi katajikossa niitä taivutellen. Tarkkaan harkittu reittisuunnitelma: Kuka älyää? lienee kokeiltu jokaisella ikäluokalla.
Ohitimme Lindin ryhmän kevyesti kävellen.
Mahdoton muistaa menetelmää, jota käytin. Luotinko vain arvioon, suunta oli varma. Nyt jälkeenpäin on vaikutelma, etten puhunut mitään: Ensimmäiset sanani: --- Alakeehan katella ympärille, pitäis olla hollilla:
Tykkimies hihkaisi:
--- Tuolla!
Rastimiehet näkyivät suoraan rintamasuunnassa vasemmalle noin 50 m.
En kiinnostunut tuloksista. Tulipahan tehtyä.
Mutta tykkimiehet! Olivatko he "pinkoja"? Mistä lie, tiesivät? Oma ryhmäni oli ylivoimaisesti nopein. "Tynkäryhmä" oman osuutensa nopein. Niin kertoivat.
En kovin perustanut, että olisin välittänyt, tein vain minkä piti.
Sitä en uskaltanut kertoa kellekään: Olin yhden vuorokauden PU:na. Kirjaimet tarkoittavat: Päivystävä Upseeri. Vietin määrätyn ajan määrätyssä paikassa. Vastasin puhelimeen:
---- Paikka, puhelimessa kersantti Jauhiainen.
---- Onkos meillä sen nimistä kersanttia?
---- Varusmieskersantti.
Otin opikseni. Sen jälkeen vastailin puhelimeen alikersanttina. Ettei tarvii selitellä.
PU:n laatta rinnalla olisi oikeuttanut arvovaltaan. Yleensä se oli upseerin rinnassa. Minä en ommellut edes kersantin natsoja.
Varusteita luovuttaessani tuttu nuorempi alikersantti huomasi:
--- Eipäs oo Jauhiainen ommellut kersantin natsoja?
--- Enpä kehannut.
Lepään, kirjoitan vielä kaksi aiheeseen liittyvää tilannetta. Nousuviikolla
lauantai 22. lokakuuta 2016
Ihmettelen?
Ihmettelen itseäni viisaampien tyhmyyttä. Ajankotaisia ohjelmia en enää jaksa katsoa kovin pitkään. Eilen jäin katsomaan. Ahvenanmaa tapetilla.
Professorimies Pekka tarkka muka keskusteli. Oletan hänet ilman muuta sivistyneeksi ihmiseksi. Täysin lukkiutunut katsantokanta. Ei keskustele, vaan jankuttaa.
Pallomekkoinen kansanedustaja kuuluu kauniisiin ja rohkeisiin. Puhuu ilman kokemuksen tuomaa ryhtiä.
Ainoa asiallinen oli Pekka Visuri. Tosiasioissa pitäytyvä. Kokenut ja asioihin perehtynyt. Hänellä on "sisäpiirin" tietoa. Muistan asioita jo siltä ajalta kun en niitä voinut ymmärtää.
Syrjäkylän naisväki kauhisteli: "-- Sota on syttynyt!" Talvisota. Olin 7. Pelko ja paniikki Karjalan menetyksestä.
V 1941.
Kansakoulussa lauloivat Sillanpään marssilaulua:
"Ilomielin läksimme sinne päin, mistä yhteinen kutsu soi. (lainaus ei ehkä ole täsmällinen, muistin varassa. )
Läksivätkö ilomielin? Jos, niin miksi vaimot kertoivat miesten itkeneen lähtiessään?
Tänä aamuna uutisten jälkeen alkoi polemiikki.
Toimittajat poimivat mieluusti rähjääviä puheenvuoroja. Miksi älyllisiä kartetaan. Ovatko toimittajat populisteja? Moniko pyrkii totuuteen? Katsoja seuraa ymmällä: Mikä on totuus. Kuinka voi erottaa mustan valkeasta?
Paavo Arhinmäen vaiensin sulkemalla television. Onneksi voin määrätä ajatukseni omaan kokemukseeni ja lukemaani perustuen. Arhinmäki vaahtosi:
" ---Kuinka monta linjaa hallituksella on...."
Tyypillinen "broileri". Pojan kloppi, ilman elämän kokemusta, päässyt "kansakunnan kaapin päälle" syömään kermaa ja hunajaa.
Montako linjaa on Suomen kommunisteilla ja Arhinmäellä?
Paasikiven linja. Mikä se todella oli?
Kirjasta luin Paasikiven itsensä sanomana:
" Pohjoismainen puolustusliitto. Ruotsi toimittaa materiaalin ja Suomi hoitaa puolustuksen. Sotimalla." (en pysty tarkistamaan sanamuotoa, mutta ajatus kulkee noin).
Itämerellä on vähäisempi merkitys kuin Välimerellä ja Mustalla merellä. Suomen vouhottajat eivät sitä kerro. Suomi ja Ruotsi ei ole Ukraina. Molemmilla on onneksi oma hallitus ja omat viranomaiset.
Ahvenanmaata ei pidä verrata Krimiin. Katsokaa karttaa! Venäjä ei tarvitse Ahvenanmaata. Venäjä omistaa Klininkradin! Suomen kautta ei tarvitse mennä minkään armeijan minnekään!
Ahvenanmaan nykyinen status säilyy. Puolustusministerin olisi ollut parempi pidättäytyä.
Hirmumyrskyn jälkeen: "Sanoi petäjälle sieni, kelpaa sentään olla pieni."
Suomalaiset typerykset eivät halua muistaa, tai eivät tiedä. Maailma ja elämä on täynnä paradokseja.
Kuka tietää oikean tavan toimia? IkiWanha ei tiedä. Jonkun verran muistaa.
Milloin miltäkin kantilta moittivat Suomen ratkaisuja. Valinnan varaa oli niukasti. Pakkorakosessa tehdyt "väärät" ratkaisut ja "suomettuminen" mahdollistivat Suomen itsenäisyyden.
IkiWanha ei häpeä "suomettumista".
George F. Kennanin kirja ydinharha on julkaistu Suomessa v 1982. Kirjoittaja ilmaisee myötätuntonsa suomettumiseen:
" Suomi on nelimiljoonainen kansa ja sillä on pitkä vaarallinen raja."
Pekka Visuri yritti rauhoitella pelon lietsontaa: "Nyt ei ole läheskään niin huolestuttavaa kuin aikaisemmin. !960-luvulla.
Unkari ja Tshekkoslovakia! Suomen puolustusvoimat oli varuillaan. Sitä ei kerrottu televisiossa!
Tuntuu järjettömältä keskustelu median kautta. Valtioiden johtajatkin syyllistyvät. Pelkkää propagandaa. Toimittajat perustavat kantojaan ruudussa kuulemiin ja nähtyihin!
Professorimies Pekka tarkka muka keskusteli. Oletan hänet ilman muuta sivistyneeksi ihmiseksi. Täysin lukkiutunut katsantokanta. Ei keskustele, vaan jankuttaa.
Pallomekkoinen kansanedustaja kuuluu kauniisiin ja rohkeisiin. Puhuu ilman kokemuksen tuomaa ryhtiä.
Ainoa asiallinen oli Pekka Visuri. Tosiasioissa pitäytyvä. Kokenut ja asioihin perehtynyt. Hänellä on "sisäpiirin" tietoa. Muistan asioita jo siltä ajalta kun en niitä voinut ymmärtää.
Syrjäkylän naisväki kauhisteli: "-- Sota on syttynyt!" Talvisota. Olin 7. Pelko ja paniikki Karjalan menetyksestä.
V 1941.
Kansakoulussa lauloivat Sillanpään marssilaulua:
"Ilomielin läksimme sinne päin, mistä yhteinen kutsu soi. (lainaus ei ehkä ole täsmällinen, muistin varassa. )
Läksivätkö ilomielin? Jos, niin miksi vaimot kertoivat miesten itkeneen lähtiessään?
Tänä aamuna uutisten jälkeen alkoi polemiikki.
Toimittajat poimivat mieluusti rähjääviä puheenvuoroja. Miksi älyllisiä kartetaan. Ovatko toimittajat populisteja? Moniko pyrkii totuuteen? Katsoja seuraa ymmällä: Mikä on totuus. Kuinka voi erottaa mustan valkeasta?
Paavo Arhinmäen vaiensin sulkemalla television. Onneksi voin määrätä ajatukseni omaan kokemukseeni ja lukemaani perustuen. Arhinmäki vaahtosi:
" ---Kuinka monta linjaa hallituksella on...."
Tyypillinen "broileri". Pojan kloppi, ilman elämän kokemusta, päässyt "kansakunnan kaapin päälle" syömään kermaa ja hunajaa.
Montako linjaa on Suomen kommunisteilla ja Arhinmäellä?
Paasikiven linja. Mikä se todella oli?
Kirjasta luin Paasikiven itsensä sanomana:
" Pohjoismainen puolustusliitto. Ruotsi toimittaa materiaalin ja Suomi hoitaa puolustuksen. Sotimalla." (en pysty tarkistamaan sanamuotoa, mutta ajatus kulkee noin).
Itämerellä on vähäisempi merkitys kuin Välimerellä ja Mustalla merellä. Suomen vouhottajat eivät sitä kerro. Suomi ja Ruotsi ei ole Ukraina. Molemmilla on onneksi oma hallitus ja omat viranomaiset.
Ahvenanmaata ei pidä verrata Krimiin. Katsokaa karttaa! Venäjä ei tarvitse Ahvenanmaata. Venäjä omistaa Klininkradin! Suomen kautta ei tarvitse mennä minkään armeijan minnekään!
Ahvenanmaan nykyinen status säilyy. Puolustusministerin olisi ollut parempi pidättäytyä.
Hirmumyrskyn jälkeen: "Sanoi petäjälle sieni, kelpaa sentään olla pieni."
Suomalaiset typerykset eivät halua muistaa, tai eivät tiedä. Maailma ja elämä on täynnä paradokseja.
Kuka tietää oikean tavan toimia? IkiWanha ei tiedä. Jonkun verran muistaa.
Milloin miltäkin kantilta moittivat Suomen ratkaisuja. Valinnan varaa oli niukasti. Pakkorakosessa tehdyt "väärät" ratkaisut ja "suomettuminen" mahdollistivat Suomen itsenäisyyden.
IkiWanha ei häpeä "suomettumista".
George F. Kennanin kirja ydinharha on julkaistu Suomessa v 1982. Kirjoittaja ilmaisee myötätuntonsa suomettumiseen:
" Suomi on nelimiljoonainen kansa ja sillä on pitkä vaarallinen raja."
Pekka Visuri yritti rauhoitella pelon lietsontaa: "Nyt ei ole läheskään niin huolestuttavaa kuin aikaisemmin. !960-luvulla.
Unkari ja Tshekkoslovakia! Suomen puolustusvoimat oli varuillaan. Sitä ei kerrottu televisiossa!
Tuntuu järjettömältä keskustelu median kautta. Valtioiden johtajatkin syyllistyvät. Pelkkää propagandaa. Toimittajat perustavat kantojaan ruudussa kuulemiin ja nähtyihin!
perjantai 21. lokakuuta 2016
Puuhailut
Eilen paketoin veneen. Jäi vähälle käytölle. Kuvittelin aivan toisenlaista. Aioin käydä vesillä ahkerasti. Suunnittelin jopa pientä retkeä keskikesälle.
Jalat häiritsi. Tuuliset säät estivät.
Niinpä niin!
Nostelemaan ja kantamaan en kunnolla pysty. Näillä main ei talvi säikyttele vielä. Pyörittelemällä hilasin nastarenkaat auton takakonttiin. Varoin rasittamasta selkää. Hyviä tukivöitä on.
Pohdin, josko näpräisin paikalleen yhden pyörän päivässä? Tai sitten alan liikkeeseen.
Sänky on hyvä. Runkosängystä Nyhjäsin verhoilun ja jousituksen pois. Ostin jämäkän patjan. Nyt on kunnollinen vuode. Ehkä ensimmäisen kerran elämässäni.
Näinä lauhan aikoina pesen auton tuossa paikalla. Kun talvikiekot ovat alla, siivoan sisuksen.
Jalkojen lisäksi selkävaivat haittasivat siivoamista. Sekä lorvikatarri. Lorvikatarri hyödytti: En rasittanut selkää, hoidin sitä. Nyt tuntuu huomattavasti paremmalta.
Kun vain muistaisi panna "turvavyön" ennen kuin alan mihinkään puuhaan.
Siivoan sen verran ettei pää ylety laipioon.
Tehokkaat lenkit pitää unohtaa, mutta liikuntaa ei. Uimahallille kävelin ihan viime aikoihin asti. Väsymys alkoi vaivaamaan, pitää liikkua autolla. Asvaltti väylät eivät palvele jalkojen treenausta.
Nolottaa aivan. Muutamia kertoja menin autolla maaston luo. Paksu pehmeä sammal rinteillä toimii. Rinnettä ylös kapuaminen toimii jaloille voimaharjoitteluna. Alas valuminen on voimistelua.
Käyn viihteellä. Eläkeläiset tanssivat Lauantaina Leppävirralla ja sunnuntaina päivällä Hankasalmella.
Että silleen!
Jalat häiritsi. Tuuliset säät estivät.
Niinpä niin!
Nostelemaan ja kantamaan en kunnolla pysty. Näillä main ei talvi säikyttele vielä. Pyörittelemällä hilasin nastarenkaat auton takakonttiin. Varoin rasittamasta selkää. Hyviä tukivöitä on.
Pohdin, josko näpräisin paikalleen yhden pyörän päivässä? Tai sitten alan liikkeeseen.
Sänky on hyvä. Runkosängystä Nyhjäsin verhoilun ja jousituksen pois. Ostin jämäkän patjan. Nyt on kunnollinen vuode. Ehkä ensimmäisen kerran elämässäni.
Näinä lauhan aikoina pesen auton tuossa paikalla. Kun talvikiekot ovat alla, siivoan sisuksen.
Jalkojen lisäksi selkävaivat haittasivat siivoamista. Sekä lorvikatarri. Lorvikatarri hyödytti: En rasittanut selkää, hoidin sitä. Nyt tuntuu huomattavasti paremmalta.
Kun vain muistaisi panna "turvavyön" ennen kuin alan mihinkään puuhaan.
Siivoan sen verran ettei pää ylety laipioon.
Tehokkaat lenkit pitää unohtaa, mutta liikuntaa ei. Uimahallille kävelin ihan viime aikoihin asti. Väsymys alkoi vaivaamaan, pitää liikkua autolla. Asvaltti väylät eivät palvele jalkojen treenausta.
Nolottaa aivan. Muutamia kertoja menin autolla maaston luo. Paksu pehmeä sammal rinteillä toimii. Rinnettä ylös kapuaminen toimii jaloille voimaharjoitteluna. Alas valuminen on voimistelua.
Käyn viihteellä. Eläkeläiset tanssivat Lauantaina Leppävirralla ja sunnuntaina päivällä Hankasalmella.
Että silleen!
Katsotut, luetut
Tilasto kertoo neljän vuoden takaisen kirjoituksen, "Lasimaljakko", kiinnostavan jatkuvasti. Sitä kirjoittaessani en semmoista arvannut.
Kirjoitan tajunnan virtaa, enkä ajatellut otsikoidessani asiavirhettä. "Lasimaljakko" otsikkona viittaa aivan muuhun.
Ei tämä ole mikään kukkavaasi, vaan lasintekijän taidetta. Yksinkertaisesti: Esine.
Tuon kaltaisia ja pahempiakin fibauksia tulee enemmälti. En pyytele anteeksi, jos jossakin sepustuksessa näkyy selviä epäjohdonmukaisuuksia. Tämän päivän väite, tai ennuste on jo huomenna pätemätön. "Ympäri käydään..." Ylihuomenna se saattaa ilmaista jo todenperäisempää.
Samulin kanssa tämä blogi värkättiin. Halusin julkisen, mutta en ota vastaan kommentteja. Se mitä julkisuudessa esittävät keskusteluja, sisältää niin häjyä, että ei minun kantti kestä. Vaikka ne voikin poistaa. Minun pitäisi poistaa ne lukematta.
Suomen kieltä ei maailmalla lueta. Kukahan lukee näitä? Ovatko merkinnät vain vakoiluautomaattien tekosia? Joskus Venäjä esiintyy lukuisana. Silloin on melkoisella varmuudella asialla automaattiharava.
Ruotsissa on Mika Kemppainen ja sitä kautta merkintöjä. Saksassa on ainakin ollut henkilöitä, jotka tunteneet minut.
Englanti ei juuri esiinny tilastossa. Eikö Englanti vakoile? Vai ovatko niin taitavia että ohittavat ne joilla ei ole merkitystä.
Blogin osoite ei ole monen tiedossa. Nörtit löytävät hakukoneelta. Viimeisin ilmestynyt on Ranska.
Portugali ollut jonkin aikaa. Ukraina näkyy jatkuvasti.
Kiina näkyy harvoin. Yksittäisiä täppiä tulee eri maista. Onhan suomalaisia kaikkialla.
Kirjoittamalla jää jotain jälkeeni. Millainen olen? Mitä ajattelen ja mitä olen kokenut?
Elämä jatkuu. Toistaiseksi. Tumman Virran Soutajaa en vielä havaitse.
Kirjoitan tajunnan virtaa, enkä ajatellut otsikoidessani asiavirhettä. "Lasimaljakko" otsikkona viittaa aivan muuhun.
Ei tämä ole mikään kukkavaasi, vaan lasintekijän taidetta. Yksinkertaisesti: Esine.
Tuon kaltaisia ja pahempiakin fibauksia tulee enemmälti. En pyytele anteeksi, jos jossakin sepustuksessa näkyy selviä epäjohdonmukaisuuksia. Tämän päivän väite, tai ennuste on jo huomenna pätemätön. "Ympäri käydään..." Ylihuomenna se saattaa ilmaista jo todenperäisempää.
Samulin kanssa tämä blogi värkättiin. Halusin julkisen, mutta en ota vastaan kommentteja. Se mitä julkisuudessa esittävät keskusteluja, sisältää niin häjyä, että ei minun kantti kestä. Vaikka ne voikin poistaa. Minun pitäisi poistaa ne lukematta.
Suomen kieltä ei maailmalla lueta. Kukahan lukee näitä? Ovatko merkinnät vain vakoiluautomaattien tekosia? Joskus Venäjä esiintyy lukuisana. Silloin on melkoisella varmuudella asialla automaattiharava.
Ruotsissa on Mika Kemppainen ja sitä kautta merkintöjä. Saksassa on ainakin ollut henkilöitä, jotka tunteneet minut.
Englanti ei juuri esiinny tilastossa. Eikö Englanti vakoile? Vai ovatko niin taitavia että ohittavat ne joilla ei ole merkitystä.
Blogin osoite ei ole monen tiedossa. Nörtit löytävät hakukoneelta. Viimeisin ilmestynyt on Ranska.
Portugali ollut jonkin aikaa. Ukraina näkyy jatkuvasti.
Kiina näkyy harvoin. Yksittäisiä täppiä tulee eri maista. Onhan suomalaisia kaikkialla.
Kirjoittamalla jää jotain jälkeeni. Millainen olen? Mitä ajattelen ja mitä olen kokenut?
Elämä jatkuu. Toistaiseksi. Tumman Virran Soutajaa en vielä havaitse.
torstai 20. lokakuuta 2016
Kuka teki mitäkin?
Sitä kinastelevat kaikkialla. Venäjä otti Krimin. Keneltä. Kuulemma Neuvostoliitto antoi Krimin Ukrainalle. Antoiko? Kenen Krim oikeastaan on? Tataarienko?
Venäjä otti Karjalan! Otti! Taistelusta maksoimme korkean hinnan. Ei se tullut halvaksi ottajallekaan!
Eikö se ollut sotarikos? Ei tietenkään, siitähän allekirjoitettiin sopimus! Suomi joutui alistumaan.
USA:n atomipommit aiheuttivat suurinta kärsimystä kuin mikään muu kenenkään toimesta aiheutettu.
Pienistä törkeyksistä langettavat kansainvälisiä tuomioita. Eikö Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset olleet sotarikoksia?
Minä vaan kysyn.
SOTA ON RIKOS !!!
Timo Soini vertasi Syyrian sotaa Vietnamiin. Kukas Vietnamia pommitti ja poltti?
Eikö Vietnamin sota ollut sotarikos?
Timo Soini moittii Venäjää, mutta kannattaa USA:n toimia.
Meidän Herramme sanovat meidän kuuluvan länteen. Yrittävät kaikin voimin sitä vakuutella.
Kuulummeko Länteen, vai kuulummeko Itään? Joku sanonut:
"Aurinko nousee idästä". IkiWanha sanoo: Olemme lähellä itää!
Ford järjesti maailmanlaajuisen kampanjan. Touhusin silloin pienellä Fordin dealerilla Ähtärin Autoliikkeessä 1960-luvun alkupuoliskolla. "Operaatio hopeakengät". Kysymys asiakaspalvelusta.
Mitäkö se tähän yhteyteen kuuluu?
Kuuluu sillä tavalla. Kampanja kehotti asettua asiakkaan kenkiin, ennen kuin tekee asiakkaan kannalta negatiivisen ratkaisun. Vertauskuvaa vahvistivat rintaan kiinnitettävällä pinssillä, jossa oli pienet hopeiset patiinit. Käsitin sellaiset annetun jättimäisen organisaation koko populalle.
Kuka asettuu Putinin kenkiin?
Venäjä ja Putin ovat tosiasioita. Kuka uskaltaa olla toista mieltä?
Television viihdeohjelmassa nuori nainen sanoi ohjenuorakseen: Kolme asiaa pitää huomioida: Yksi; asioista, joihin ei voi vaikuttaa, ei pidä välittää. Kaksi: asioista, joihin voi vaikuttaa, pitää välittää. Kolme: ja niihin pitää vaikuttaa! Suunnilleen noin.
IkiWanha ei toiminut noin viisaasti. IkiWanha oppii vieläkin!
Poliitikot jankuttavat juuri semmoisista, jotka ovat mahdottomia.
Venäjän vastaiset pakotteet eivät vaikuta USA:n, Saksaan, Ranskaan, Englantiin. Suomi kärsii! Pitääkö meidän suoraselkäisesti länsimaalaisena tyytyä kohtaloon?
Nyt panen "rukkaset naulaan". menen rentoutumaan saksalaisen sarjan pariin.
Niin! Kirjoittaminenkin rentouttaa!
Venäjä otti Karjalan! Otti! Taistelusta maksoimme korkean hinnan. Ei se tullut halvaksi ottajallekaan!
Eikö se ollut sotarikos? Ei tietenkään, siitähän allekirjoitettiin sopimus! Suomi joutui alistumaan.
USA:n atomipommit aiheuttivat suurinta kärsimystä kuin mikään muu kenenkään toimesta aiheutettu.
Pienistä törkeyksistä langettavat kansainvälisiä tuomioita. Eikö Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset olleet sotarikoksia?
Minä vaan kysyn.
SOTA ON RIKOS !!!
Timo Soini vertasi Syyrian sotaa Vietnamiin. Kukas Vietnamia pommitti ja poltti?
Eikö Vietnamin sota ollut sotarikos?
Timo Soini moittii Venäjää, mutta kannattaa USA:n toimia.
Meidän Herramme sanovat meidän kuuluvan länteen. Yrittävät kaikin voimin sitä vakuutella.
Kuulummeko Länteen, vai kuulummeko Itään? Joku sanonut:
"Aurinko nousee idästä". IkiWanha sanoo: Olemme lähellä itää!
Ford järjesti maailmanlaajuisen kampanjan. Touhusin silloin pienellä Fordin dealerilla Ähtärin Autoliikkeessä 1960-luvun alkupuoliskolla. "Operaatio hopeakengät". Kysymys asiakaspalvelusta.
Mitäkö se tähän yhteyteen kuuluu?
Kuuluu sillä tavalla. Kampanja kehotti asettua asiakkaan kenkiin, ennen kuin tekee asiakkaan kannalta negatiivisen ratkaisun. Vertauskuvaa vahvistivat rintaan kiinnitettävällä pinssillä, jossa oli pienet hopeiset patiinit. Käsitin sellaiset annetun jättimäisen organisaation koko populalle.
Kuka asettuu Putinin kenkiin?
Venäjä ja Putin ovat tosiasioita. Kuka uskaltaa olla toista mieltä?
Television viihdeohjelmassa nuori nainen sanoi ohjenuorakseen: Kolme asiaa pitää huomioida: Yksi; asioista, joihin ei voi vaikuttaa, ei pidä välittää. Kaksi: asioista, joihin voi vaikuttaa, pitää välittää. Kolme: ja niihin pitää vaikuttaa! Suunnilleen noin.
IkiWanha ei toiminut noin viisaasti. IkiWanha oppii vieläkin!
Poliitikot jankuttavat juuri semmoisista, jotka ovat mahdottomia.
Venäjän vastaiset pakotteet eivät vaikuta USA:n, Saksaan, Ranskaan, Englantiin. Suomi kärsii! Pitääkö meidän suoraselkäisesti länsimaalaisena tyytyä kohtaloon?
Nyt panen "rukkaset naulaan". menen rentoutumaan saksalaisen sarjan pariin.
Niin! Kirjoittaminenkin rentouttaa!
keskiviikko 19. lokakuuta 2016
Hornetit
Edellisten Hornetien hankinnan aikaan ilmaisin mielipiteenäni, ettei niitä pidä ostaa. Sanoin jollekin ääneen: ---Niitä ei tarvitse muuta kuin lentäjien koulutukseen. Puhekumppanini jatkoi:
--- Natoa varten.
Niinpä!
Niiden vaikutus Suomen itsenäisenä pysymiseen on vähäinen. Kuka niitä pelkäsi?
Venäjä vai Ruotsi? Kenties Viro? Isot pojat leikkivät niillä. Kuten surkuhupaisalla Islannin "ilmavalvonnalla!"
Sotahullut haluavat välttämättä uusia. Maksavat timantteja! Mihin niitä käytetään ja miten? Näyttäähän se alan miehien mielestä mahtavalta, kun niillä on muna mahan alla!
Miten niillä puolustetaan Suomen maan kamaraa? Ilmatilaa on äärettömästi!
Ei ainakaan omalle maalle kannata suunnata torpedoja. Tulee vahinkoja. Eikä Suomen pidä pommittaa kenenkään aluetta. Ei omaa eikä vierasta. Ottaisivat sotahullut onkeensa uutisia katsomalla.
Pommittamalla saadaan vain materiaalista tuhoa. Siinä sivussa siviilit kokevat suunnattomia kärsimyksiä.
"Strategia" tuottaa vain tuhoa ja vihaa.
Mitä myytävää Suomella on, jolla Hornetit rahoitetaan? Ajatteleeko kukaan, miten paljon Suomella on velkaa Hornetien ostamisen jälkeen???
Valtion talouden vakauttaminen näyttää toivottomalta. "Savolainen projekti". "Hurskaita toiveita".
Ilkka Kanerva sanoi Hornetien ostoa suunnitellessa: --- Tarvitaan luovaa mielikuvitusta.
Ei riitä mielikuvitus Ilkallakaan!
IkiWanhan mielikuvitus ei riitä ymmärtämään niin suuria summia. Ilkka Kanervan mielikuvituksen pitäisi riittää järjestämään kovaa valuuttaa. Bittikolikot eivät kelpaa.
--- Natoa varten.
Niinpä!
Niiden vaikutus Suomen itsenäisenä pysymiseen on vähäinen. Kuka niitä pelkäsi?
Venäjä vai Ruotsi? Kenties Viro? Isot pojat leikkivät niillä. Kuten surkuhupaisalla Islannin "ilmavalvonnalla!"
Sotahullut haluavat välttämättä uusia. Maksavat timantteja! Mihin niitä käytetään ja miten? Näyttäähän se alan miehien mielestä mahtavalta, kun niillä on muna mahan alla!
Miten niillä puolustetaan Suomen maan kamaraa? Ilmatilaa on äärettömästi!
Ei ainakaan omalle maalle kannata suunnata torpedoja. Tulee vahinkoja. Eikä Suomen pidä pommittaa kenenkään aluetta. Ei omaa eikä vierasta. Ottaisivat sotahullut onkeensa uutisia katsomalla.
Pommittamalla saadaan vain materiaalista tuhoa. Siinä sivussa siviilit kokevat suunnattomia kärsimyksiä.
"Strategia" tuottaa vain tuhoa ja vihaa.
Mitä myytävää Suomella on, jolla Hornetit rahoitetaan? Ajatteleeko kukaan, miten paljon Suomella on velkaa Hornetien ostamisen jälkeen???
Valtion talouden vakauttaminen näyttää toivottomalta. "Savolainen projekti". "Hurskaita toiveita".
Ilkka Kanerva sanoi Hornetien ostoa suunnitellessa: --- Tarvitaan luovaa mielikuvitusta.
Ei riitä mielikuvitus Ilkallakaan!
IkiWanhan mielikuvitus ei riitä ymmärtämään niin suuria summia. Ilkka Kanervan mielikuvituksen pitäisi riittää järjestämään kovaa valuuttaa. Bittikolikot eivät kelpaa.
maanantai 17. lokakuuta 2016
"Miten hämmästyttävän vähäll'ä järjellä maailmaa hallitaan?"
"Venäjä työntää Suomea Naton syliin". Voipyhä sylvi!! Miksi suomalaisten pitää vittuilla Venäjälle? Onko se Suomen etu?
"USA edustaa vapaata maailmaa." Noin uskotaan.
Mosulissa elää jokunen miljoona pelon ja nälän varjossa. "Terrorisminvastainen sota" etenee.
Nato-intoilijat eivät muista, kuka hyökkäsi Irakiin. Suuri Vapauttajako? Tämän hetkiset Irakin rauniot jäivät jäljelle USA:n sotatoimista. Kun USA epäonnistui surkeasti, jäljelle jäi sekasortoinen valtio.
Kärsivätkö Irakin kansalaiset enemmän Saddamin diktatuurista vai Amerikan demokratiasta? Diktatuurin aikaan vallitsi jonkinlainen järjestys. Pommitettiinko siellä enemmän siviilejä, naisia ja lapsia, kuin nyt USA:n "vapauttajien" jälkeen?
"Ei mitään uutta auringon alla."
Neuvostoliittoa kritiikittömästi ihannoivien kanssa keskustelu johti umpikujaan. Kun toin esille maita, joissa ihmisillä oli paremmat oltavat kuin Neuvostoliitossa, Minun sanomani kuitattiin:
"Se on kuitenkin kapitalistinen valtio!!!" Tarkoittivat: Systeemi menee ihmisen edelle.
Yhtä pelottavalta kuulostaa nyt: "Länsimainen demokratia."
Satuin Vuokattiin lomailemaan. Minua viisaampia oli. Keskustelussa toin arkaillen arvioni jostakin, Sanoin: --- Korulauseita!
Minua viisaampi piti esitelmän "Länsimaisesta sivistyksestä". USA:ta sivuttiin.
Viisaampi opetti minua.
Olen nytkin, viitisen vuosikymmentä myöhemmin eri käsityksessä "itseäni viisaamman" käsitykseen
"Länsimainen sivistys" ei ole USA:sta. Mistä lieneekään?
Toimittaja Lauri Karhuvaara sanoi luulleensa sivistyksen kehtoa Kreikaksi. " Nyt se osoittautuukin Egyptiksi!?"
Niin tai näin, aina väärinpäin! Mistäköhän IkiWanhan aivoihin on kantautunut: Kaksoisvirran maa??
Venäjä ei aloittanut Ukrainan kriisiä. Sen aloittivat hulinoitsijat länsivaltojen yllyttäminä.
Ukrainassa ei ollut (eikä ole vieläkään) armeijaa eikä poliisia. Huomatkaa Natointoilijat!
Kuulin ensimmäiseksi arvostetun toimittajan suusta määritelmän: "Vapaan Syyrian Armeija".
Mediaa kriittisesti seuraava voi päätellä: Sellaista ei ole! Jos olisi, se olisi "vapauttanut" Syyrian jo kauan sitten.
Myöskään Syyrian hallituksella ei ole "hommat hanskassa".
Miksi poliitikkomme ovat typeriä? Eivätkö ressukat tiedä, miksi perustivat Varsovan Liiton ja Naton?IkiWanhakin tietää! Varjellakseen omaa aluettaan sotatantereeksi joutumasta! Keiden alueita
varjeltiin?
Ei ainakaan Suomen!
Eikä ajatella varjeltavaksi nytkään!
Niinistöt, Kanervat, Stubbit, Presidentit ja muut: ymmärtäkää: Venäjä on tässä ja nyt! USA on kaukana. Pommitukset eivät tuo rauhaa! MISSÄ OVAT RAUHAN TEKIJÄT? En ymmärrä sotaintoilijoita?
"USA edustaa vapaata maailmaa." Noin uskotaan.
Mosulissa elää jokunen miljoona pelon ja nälän varjossa. "Terrorisminvastainen sota" etenee.
Nato-intoilijat eivät muista, kuka hyökkäsi Irakiin. Suuri Vapauttajako? Tämän hetkiset Irakin rauniot jäivät jäljelle USA:n sotatoimista. Kun USA epäonnistui surkeasti, jäljelle jäi sekasortoinen valtio.
Kärsivätkö Irakin kansalaiset enemmän Saddamin diktatuurista vai Amerikan demokratiasta? Diktatuurin aikaan vallitsi jonkinlainen järjestys. Pommitettiinko siellä enemmän siviilejä, naisia ja lapsia, kuin nyt USA:n "vapauttajien" jälkeen?
"Ei mitään uutta auringon alla."
Neuvostoliittoa kritiikittömästi ihannoivien kanssa keskustelu johti umpikujaan. Kun toin esille maita, joissa ihmisillä oli paremmat oltavat kuin Neuvostoliitossa, Minun sanomani kuitattiin:
"Se on kuitenkin kapitalistinen valtio!!!" Tarkoittivat: Systeemi menee ihmisen edelle.
Yhtä pelottavalta kuulostaa nyt: "Länsimainen demokratia."
Satuin Vuokattiin lomailemaan. Minua viisaampia oli. Keskustelussa toin arkaillen arvioni jostakin, Sanoin: --- Korulauseita!
Minua viisaampi piti esitelmän "Länsimaisesta sivistyksestä". USA:ta sivuttiin.
Viisaampi opetti minua.
Olen nytkin, viitisen vuosikymmentä myöhemmin eri käsityksessä "itseäni viisaamman" käsitykseen
"Länsimainen sivistys" ei ole USA:sta. Mistä lieneekään?
Toimittaja Lauri Karhuvaara sanoi luulleensa sivistyksen kehtoa Kreikaksi. " Nyt se osoittautuukin Egyptiksi!?"
Niin tai näin, aina väärinpäin! Mistäköhän IkiWanhan aivoihin on kantautunut: Kaksoisvirran maa??
Venäjä ei aloittanut Ukrainan kriisiä. Sen aloittivat hulinoitsijat länsivaltojen yllyttäminä.
Ukrainassa ei ollut (eikä ole vieläkään) armeijaa eikä poliisia. Huomatkaa Natointoilijat!
Kuulin ensimmäiseksi arvostetun toimittajan suusta määritelmän: "Vapaan Syyrian Armeija".
Mediaa kriittisesti seuraava voi päätellä: Sellaista ei ole! Jos olisi, se olisi "vapauttanut" Syyrian jo kauan sitten.
Myöskään Syyrian hallituksella ei ole "hommat hanskassa".
Miksi poliitikkomme ovat typeriä? Eivätkö ressukat tiedä, miksi perustivat Varsovan Liiton ja Naton?IkiWanhakin tietää! Varjellakseen omaa aluettaan sotatantereeksi joutumasta! Keiden alueita
varjeltiin?
Ei ainakaan Suomen!
Eikä ajatella varjeltavaksi nytkään!
Niinistöt, Kanervat, Stubbit, Presidentit ja muut: ymmärtäkää: Venäjä on tässä ja nyt! USA on kaukana. Pommitukset eivät tuo rauhaa! MISSÄ OVAT RAUHAN TEKIJÄT? En ymmärrä sotaintoilijoita?
Sanaseppä
Radiossa vaikuttaa porukka sanasepot. Seppä juontuu sanasta: seppo. "Sen on Seppo Ilmarinen..."
Onko sanaseppä sopiva määritelmä? Tekeekö sanaseppä sanoja? Entä sanaseppo? Sanonko? Seppä takoo; tekee käsitöitä. Muovailee metallia. Mitä sanaseppä tekee? Verstaassani sanoi moni minua sepäksi. En ollut oikea seppä, olin remonttimies.
Entä olenko sanaseppä? En tee sanoja, muovailen kyllä joskus ihan piruuttani. Kansakoulun kieliopista jäi mieleeni: "Lause on sanoilla ilmaistu ajatus." Niinpä.
Siinä tapauksessa lienen seppä, kun muotoilen sanoista lauseita. Muotoilenko? Enimmäkseen kirjoitan tajunnan virtaa.
Moni sanoo: "Suomen kieli lausutaan niin kuin kirjoitetaan." Väite on täyttä puppua. Puhuttu kieli tulee ensin. Viisastelen: Kuka lausui ensimmäisen sanan? Kuka muotoili ensimmäisen lauseen?
Kysyvä eksyy tieltä! Eikä tuommoisia tarvitse kysyä!
Sitäkin saa kysyä turhaan: Kuka keksi kirjoituksen? Ei kukaan!
Käytetään symboleja. Kiinan kielen symbolit kuvaavat kokonaisuuksia. Samoin tekstiilien pesuohjeet.
Meidän käyttämämme symbolit yrittävät kuvata yksittäistä äännettä. Äänteistä muodostuu sanoja. Muodostuuko? Kirjaimia on rajallinen määrä. Maailmassa on äänteitä rajaton määrä. Miten sitten voi ilmaista eri kielien äänteet? Ei voi!
Venäjän kielessä käyttävät omia bukviaan. Meikäläiselle tulee vaikeaksi translitterointi. Miten joku sana tai nimi kirjoitetaan meikäläisittäin? Onnistuu huonosti. Usein teen havainnon, että venäläisillä pukstaaveilla kirjoitetun ymmärrän paremmin.
Miksi näitä höpisen ja horisen?
Kun teeveen tämän päivän ohjelmista mainitaan "Vanhusten hoivahelvetti."
Mitä ihmettä? Pitääkö ennen helvettiin joutumista kuoleman jälkeen joutua ennen kuolemaa "hoivahelvettiin"?
Hoivahelvetti on nykyinen uutissana.
Kasvavalle ihmisen alulle ovat kaikki sanat "uutissanoja".
Ensimmäinen uutissanani joka tulee mieleeni on: Hartaushetki. !!!???
Korpelan navetan päädyssä huussin edessä kysyin kuvitellulta kumppanilta: Ootko käyny hartaushetkissä? Kuvitellun kumppanin vastausta en muista. Liekö tullutkaan? Sana: hartaushetki oli minulle täysin ymmärtämätön käsite.
Silloin en ollut vielä koulussa kun koulun juhlassa lausui porukka: "Piimäsuuna pikkaraisna, maitoparta napahaisna"... Lausunta rytmitti sen korvaani noin: napahaisna!?
Korpelan kamarissa kaapin laatikossa lojui asiakirja. Maanmittarin todistus. Se alkoi runona minun tajuntaani:
"Minä Ruben Rafael Levänen, Hovioikeuden auskultantti..."
Mielestäni se oli runoa! Lausuin sitä matkimalla joskus kuulemaani nuoren naisen mahtipontista tyyliä.
Sillä tavalla runoa lausutaan! Vai lausutaanko? Miten lausutaan oikein? Ei mitenkään!
Sanat veivät mukanaan: Hartaushetkistä hoivahelvettiin! Siinäkö se elämäni meni?
Onko sanaseppä sopiva määritelmä? Tekeekö sanaseppä sanoja? Entä sanaseppo? Sanonko? Seppä takoo; tekee käsitöitä. Muovailee metallia. Mitä sanaseppä tekee? Verstaassani sanoi moni minua sepäksi. En ollut oikea seppä, olin remonttimies.
Entä olenko sanaseppä? En tee sanoja, muovailen kyllä joskus ihan piruuttani. Kansakoulun kieliopista jäi mieleeni: "Lause on sanoilla ilmaistu ajatus." Niinpä.
Siinä tapauksessa lienen seppä, kun muotoilen sanoista lauseita. Muotoilenko? Enimmäkseen kirjoitan tajunnan virtaa.
Moni sanoo: "Suomen kieli lausutaan niin kuin kirjoitetaan." Väite on täyttä puppua. Puhuttu kieli tulee ensin. Viisastelen: Kuka lausui ensimmäisen sanan? Kuka muotoili ensimmäisen lauseen?
Kysyvä eksyy tieltä! Eikä tuommoisia tarvitse kysyä!
Sitäkin saa kysyä turhaan: Kuka keksi kirjoituksen? Ei kukaan!
Käytetään symboleja. Kiinan kielen symbolit kuvaavat kokonaisuuksia. Samoin tekstiilien pesuohjeet.
Meidän käyttämämme symbolit yrittävät kuvata yksittäistä äännettä. Äänteistä muodostuu sanoja. Muodostuuko? Kirjaimia on rajallinen määrä. Maailmassa on äänteitä rajaton määrä. Miten sitten voi ilmaista eri kielien äänteet? Ei voi!
Venäjän kielessä käyttävät omia bukviaan. Meikäläiselle tulee vaikeaksi translitterointi. Miten joku sana tai nimi kirjoitetaan meikäläisittäin? Onnistuu huonosti. Usein teen havainnon, että venäläisillä pukstaaveilla kirjoitetun ymmärrän paremmin.
Miksi näitä höpisen ja horisen?
Kun teeveen tämän päivän ohjelmista mainitaan "Vanhusten hoivahelvetti."
Mitä ihmettä? Pitääkö ennen helvettiin joutumista kuoleman jälkeen joutua ennen kuolemaa "hoivahelvettiin"?
Hoivahelvetti on nykyinen uutissana.
Kasvavalle ihmisen alulle ovat kaikki sanat "uutissanoja".
Ensimmäinen uutissanani joka tulee mieleeni on: Hartaushetki. !!!???
Korpelan navetan päädyssä huussin edessä kysyin kuvitellulta kumppanilta: Ootko käyny hartaushetkissä? Kuvitellun kumppanin vastausta en muista. Liekö tullutkaan? Sana: hartaushetki oli minulle täysin ymmärtämätön käsite.
Silloin en ollut vielä koulussa kun koulun juhlassa lausui porukka: "Piimäsuuna pikkaraisna, maitoparta napahaisna"... Lausunta rytmitti sen korvaani noin: napahaisna!?
Korpelan kamarissa kaapin laatikossa lojui asiakirja. Maanmittarin todistus. Se alkoi runona minun tajuntaani:
"Minä Ruben Rafael Levänen, Hovioikeuden auskultantti..."
Mielestäni se oli runoa! Lausuin sitä matkimalla joskus kuulemaani nuoren naisen mahtipontista tyyliä.
Sillä tavalla runoa lausutaan! Vai lausutaanko? Miten lausutaan oikein? Ei mitenkään!
Sanat veivät mukanaan: Hartaushetkistä hoivahelvettiin! Siinäkö se elämäni meni?
sunnuntai 16. lokakuuta 2016
Semantiikkaa
Kansakoulussa Pohjanmaalla keskustelivat pääskysen ruokavaliosta. Opettaja esitti omansa:
---- Ja itikoita.
Remakka nauru. Opettaja: --- Mitä te nauratte?
---- Opettaja sanoo, notta pääskyset syövät itikoota!
????
Kesäiltana avoimesta akkunasta kuului naapurin emännän ääni. Kutsui Kalle renkiä apuun:
"Itikat ryökälehet sotkevat sorkkihinsa koko kaurahalmehen!" Opettaja havahtui:
"Minkä laisia itikoita?"
Lehmikarja siellä sotki!
Meillä päin sanotaan vieläkin itikoiksi. Kirjakielisenä lienee sääski.
Hakulisen taloa sanoi Korpelan Akaatta: "Siäksniemi". "Lukeneena" arvelin tarkoittavan Sääskiniemi. Vääntynyt Savossa Akaatan käyttämään?
Television luonto-ohjelmissa luulisin käytettävän sanaa sääksi.
Siäksniemi, ei johtunutkaan sanasta Sääskiniemi, vaan sanasta Sääksiniemi. Jostakin dokumentista sain kuulla.
Sääksistä käyttävät muotoja: kalasääski tai kalasääksi. Olen saanut päähäni alkuperäiseksi sanotun: Sääksi. Sitä puoltaa talonpaikan nimi: Sääksiniemi. Murteellisena: Siäksniemi.
Ennen muistamaani paikka on ollut otollinen sääksen asuinpaikka. Siinä ollut kaksi matalaa järveä.
Hattula ja Saikaa. Nyt on laakeaa peltoa ja Hattukanava. Kaivettu kanava kuivasi järvet pelloksi.
Poikavuosiltani säilynyt mielessä nimitys: Hattula-Saikaa järvikuivio. Jostakin tekstistä.
Rautalammilla sain nähdä sääksiperheen läheltä. Ainoa sopiva mänty valikoitui pesäpuuksi. Vain muutamien satojen metrien päässä maantiestä Kattilavirralta Lonkarin suuntaan. Metsäniemeke suojasi maantien suunnasta. Uistinta soutaessani pääsin melko lähelle. Viisi täysikasvuista lintua.
Ihme kyllä, pysynyt salassa. En aikaisemmin tiennyt, enkä juorunnut eteenpäin.
---- Ja itikoita.
Remakka nauru. Opettaja: --- Mitä te nauratte?
---- Opettaja sanoo, notta pääskyset syövät itikoota!
????
Kesäiltana avoimesta akkunasta kuului naapurin emännän ääni. Kutsui Kalle renkiä apuun:
"Itikat ryökälehet sotkevat sorkkihinsa koko kaurahalmehen!" Opettaja havahtui:
"Minkä laisia itikoita?"
Lehmikarja siellä sotki!
Meillä päin sanotaan vieläkin itikoiksi. Kirjakielisenä lienee sääski.
Hakulisen taloa sanoi Korpelan Akaatta: "Siäksniemi". "Lukeneena" arvelin tarkoittavan Sääskiniemi. Vääntynyt Savossa Akaatan käyttämään?
Television luonto-ohjelmissa luulisin käytettävän sanaa sääksi.
Siäksniemi, ei johtunutkaan sanasta Sääskiniemi, vaan sanasta Sääksiniemi. Jostakin dokumentista sain kuulla.
Sääksistä käyttävät muotoja: kalasääski tai kalasääksi. Olen saanut päähäni alkuperäiseksi sanotun: Sääksi. Sitä puoltaa talonpaikan nimi: Sääksiniemi. Murteellisena: Siäksniemi.
Ennen muistamaani paikka on ollut otollinen sääksen asuinpaikka. Siinä ollut kaksi matalaa järveä.
Hattula ja Saikaa. Nyt on laakeaa peltoa ja Hattukanava. Kaivettu kanava kuivasi järvet pelloksi.
Poikavuosiltani säilynyt mielessä nimitys: Hattula-Saikaa järvikuivio. Jostakin tekstistä.
Rautalammilla sain nähdä sääksiperheen läheltä. Ainoa sopiva mänty valikoitui pesäpuuksi. Vain muutamien satojen metrien päässä maantiestä Kattilavirralta Lonkarin suuntaan. Metsäniemeke suojasi maantien suunnasta. Uistinta soutaessani pääsin melko lähelle. Viisi täysikasvuista lintua.
Ihme kyllä, pysynyt salassa. En aikaisemmin tiennyt, enkä juorunnut eteenpäin.
perjantai 14. lokakuuta 2016
Leenaa etsimässä
Asuttiin Helsingissä Pengerkadulla. Talonmiehenä. On semmoisia poikkikatuja, joilla on nimenä jonkin numeroinen linja. Pengerkadun ja Hämeentien välillä.
Siellä elokuvateatterissa näyttivät sunnuntaisin lasten elokuvia. Leena oppi käymään yksin. Ei kuitenkaan aina aivan yksin, muitakin tenavia oli menossa.
Lippu maksoi 50 markkaa. Semmoisen rahan aikaa. Kerran annoin lippua varten satasen. Leenalla ei ollut tullessaan viisikympistä. Kysyin siitä?
--- Ostin kaksi lippua.
Ihmettelin sitä?
---- Suan minä ostoo kaks lippua, jos haluan.
No joo. suathan sinä.
Tuota jäin tässä pohtimaan.
Kesäinen päivä. Aurinko helotti. Leena läksi elokuviin.
Menin teatterin luo Leenaa vastaan. Menin Hämeentietä. Penskalauma purkautui ulos. En nähnyt joukossa Leenaa.
Ennättikö se livahtaa Pengerkadun puolelle? Kiiruhdin Pengerkatua kotiin. Normaalisti olisin tavoittanut Leenan jo ennen kotia.
Leena ei ollut kotona. Missä Leena?
Etsin häntä ympäristöstä. Kiersin Karhupuiston. Kävin Katri Valan puistossa, joskus Leena kävi siellä. Leena tunsi hyvin ympäristön. Kävin välillä kotona, taas ravaamaan.
Melkoinen aika kului. Menin taas kotiin. Leena istui pöydän ääressä nauttimassa jotain suuhunsa.
Tyttö oli likainen. Ei osannut sanoa mitään mistään seikkailusta.
Näytti olevan kunnossa. Ehkä jostain hämillään. En tohtinut udella liian tarmokkaasti. Kuitenkin ehjänä kotona.
Siitä ei ole kauankaan kun Leena kymmenien vuosien kuluttua mainitsi poikien sulkeneen hänet roskasäiliöön!
Siinä hetkessä en muistanut, enkä osannut yhdistää sanomistaan elokuvareissun mysteeriin.
Leena oli tietenkin koko elokuvan ajan ja koko ajan minkä ravasin ympäristössä, roskasäiliössä!
Kuka hänet mahtoi sieltä päästää?
Tässä tuli mieleen kiusaajat. Kun Leena osti kaksi lippua, ostiko hän toisen jollekin pojalle?
Ja ryöstivätkö Leenalta lippurahan ja panivat tytön roskasäiliöön?
**********
Asuimme jossain muualla. Menimme käymään Helsingissä. Meillä oli tukikohta Velin porukan asunnossa Kapteeninkadulla. Tytöt läksivät mielellään katselemaan kaupungin ihmeitä.
Muistan tapahtumat siitä asti kun tulimme Siltasaarenkadulle lähelle Pitkää Siltaa.
Siltasaarenkatua Hämeentien suuntaan menevä kulkue tuli juuri kohdallemme.
Naisvoimistelijoita. Kenties valtakunnallinen juhla. Heitä oli niin paljon.
Pysähdyimme katsomaan. Vaikuttava näky!
Pidin Tuijaa kädestä. Kehotin Leenaa seisomaan Tuijan vieressä. Jalkakäytävälle ilmaantui runsaasti katsojia. Siksi huolehdin.
Kulkue ei vielä ohittanut kokonaan kun harkitsin lähtemästä liikkeelle.
Tuija tietenkin pysyi käteni otteessa, mutta Leenaa ei näkynyt????!!!!!
Yritin seurata kulkueen suuntaan, mutta Tuijan kanssa ei voinut liikkua nopeasti.
Mahdollisimman kiireesti Kapteeninkadulle ja poliisiasemalle.
Poliisit halusivat aloittaa etsinnän Kapteeninkadun suunnalta. Ymmärsin mahdottomaksi, että Leena olisi osannut mennä Pitkänsillan luota Kapteeninkadulle. Sokkeloisinta Helsinkiä. Siltasaarenkatua ja sen ympäristöä pidin todennäköisenä.
Poliisit eivät halunneet sulkea pois Kapteeninkadun mahdollisuutta. Vaikka se oli mahdotonta, se kuitenkin johti onnistumiseen.
Menimme Mannerheimin tietä Erottajan suuntaan. Haukan katseeni näki rautatieaseman edessä Leenan. Vierellään nainen. Ehkä viisikymppinen.
---- Tuolla on Leena!!
----- Onko varmasti?
---- On, on!
---- No, mene sitten!
Avasivat oven, vasemmanpuoleisen. Siinä tapauksessa vasen oli oikea! Loikkasin salamana ulos ja juoksin kovaa!
Nainen nähnyt ymmällään olevan tytön, mennyt kysymään.
Helsinkiin matkustimme junalla. Siitä päätellen Leena arvellut naiselle, jos pääsisi rautatieasemalle, siitä hän ehkä osaisi perille.
Kun hätä ja pelko laukeaa helpotukseen, tunne-elämän muutos on niin raju, ettei ajatukset toimi selkeästi. Kiitinkö naista? Jos kiitin, niin ilmaisinko kyllin voimakkaasti?
Menimme Leenan kanssa Rautatien Torin poikki siihen suuntaan, mistä hyppäsin poliisiautosta. Puolivälissä pysäytti vanhempi herra. Havaitsin kyllä hänet. En aivan kaatanut häntä juostessani.
---- Jäin katsomaan, kun poliisiautosta karkasi mies. Juoksi lujaa!
Sattumia. Poliisien ajatus Kapteeninkadusta oli mahdoton. Yhtä mahdoton Leenan arvelu rautatieasemasta. Kaksi mahdotonta oletusta johti suotuisaan lopputulokseen!
Siellä elokuvateatterissa näyttivät sunnuntaisin lasten elokuvia. Leena oppi käymään yksin. Ei kuitenkaan aina aivan yksin, muitakin tenavia oli menossa.
Lippu maksoi 50 markkaa. Semmoisen rahan aikaa. Kerran annoin lippua varten satasen. Leenalla ei ollut tullessaan viisikympistä. Kysyin siitä?
--- Ostin kaksi lippua.
Ihmettelin sitä?
---- Suan minä ostoo kaks lippua, jos haluan.
No joo. suathan sinä.
Tuota jäin tässä pohtimaan.
Kesäinen päivä. Aurinko helotti. Leena läksi elokuviin.
Menin teatterin luo Leenaa vastaan. Menin Hämeentietä. Penskalauma purkautui ulos. En nähnyt joukossa Leenaa.
Ennättikö se livahtaa Pengerkadun puolelle? Kiiruhdin Pengerkatua kotiin. Normaalisti olisin tavoittanut Leenan jo ennen kotia.
Leena ei ollut kotona. Missä Leena?
Etsin häntä ympäristöstä. Kiersin Karhupuiston. Kävin Katri Valan puistossa, joskus Leena kävi siellä. Leena tunsi hyvin ympäristön. Kävin välillä kotona, taas ravaamaan.
Melkoinen aika kului. Menin taas kotiin. Leena istui pöydän ääressä nauttimassa jotain suuhunsa.
Tyttö oli likainen. Ei osannut sanoa mitään mistään seikkailusta.
Näytti olevan kunnossa. Ehkä jostain hämillään. En tohtinut udella liian tarmokkaasti. Kuitenkin ehjänä kotona.
Siitä ei ole kauankaan kun Leena kymmenien vuosien kuluttua mainitsi poikien sulkeneen hänet roskasäiliöön!
Siinä hetkessä en muistanut, enkä osannut yhdistää sanomistaan elokuvareissun mysteeriin.
Leena oli tietenkin koko elokuvan ajan ja koko ajan minkä ravasin ympäristössä, roskasäiliössä!
Kuka hänet mahtoi sieltä päästää?
Tässä tuli mieleen kiusaajat. Kun Leena osti kaksi lippua, ostiko hän toisen jollekin pojalle?
Ja ryöstivätkö Leenalta lippurahan ja panivat tytön roskasäiliöön?
**********
Asuimme jossain muualla. Menimme käymään Helsingissä. Meillä oli tukikohta Velin porukan asunnossa Kapteeninkadulla. Tytöt läksivät mielellään katselemaan kaupungin ihmeitä.
Muistan tapahtumat siitä asti kun tulimme Siltasaarenkadulle lähelle Pitkää Siltaa.
Siltasaarenkatua Hämeentien suuntaan menevä kulkue tuli juuri kohdallemme.
Naisvoimistelijoita. Kenties valtakunnallinen juhla. Heitä oli niin paljon.
Pysähdyimme katsomaan. Vaikuttava näky!
Pidin Tuijaa kädestä. Kehotin Leenaa seisomaan Tuijan vieressä. Jalkakäytävälle ilmaantui runsaasti katsojia. Siksi huolehdin.
Kulkue ei vielä ohittanut kokonaan kun harkitsin lähtemästä liikkeelle.
Tuija tietenkin pysyi käteni otteessa, mutta Leenaa ei näkynyt????!!!!!
Yritin seurata kulkueen suuntaan, mutta Tuijan kanssa ei voinut liikkua nopeasti.
Mahdollisimman kiireesti Kapteeninkadulle ja poliisiasemalle.
Poliisit halusivat aloittaa etsinnän Kapteeninkadun suunnalta. Ymmärsin mahdottomaksi, että Leena olisi osannut mennä Pitkänsillan luota Kapteeninkadulle. Sokkeloisinta Helsinkiä. Siltasaarenkatua ja sen ympäristöä pidin todennäköisenä.
Poliisit eivät halunneet sulkea pois Kapteeninkadun mahdollisuutta. Vaikka se oli mahdotonta, se kuitenkin johti onnistumiseen.
Menimme Mannerheimin tietä Erottajan suuntaan. Haukan katseeni näki rautatieaseman edessä Leenan. Vierellään nainen. Ehkä viisikymppinen.
---- Tuolla on Leena!!
----- Onko varmasti?
---- On, on!
---- No, mene sitten!
Avasivat oven, vasemmanpuoleisen. Siinä tapauksessa vasen oli oikea! Loikkasin salamana ulos ja juoksin kovaa!
Nainen nähnyt ymmällään olevan tytön, mennyt kysymään.
Helsinkiin matkustimme junalla. Siitä päätellen Leena arvellut naiselle, jos pääsisi rautatieasemalle, siitä hän ehkä osaisi perille.
Kun hätä ja pelko laukeaa helpotukseen, tunne-elämän muutos on niin raju, ettei ajatukset toimi selkeästi. Kiitinkö naista? Jos kiitin, niin ilmaisinko kyllin voimakkaasti?
Menimme Leenan kanssa Rautatien Torin poikki siihen suuntaan, mistä hyppäsin poliisiautosta. Puolivälissä pysäytti vanhempi herra. Havaitsin kyllä hänet. En aivan kaatanut häntä juostessani.
---- Jäin katsomaan, kun poliisiautosta karkasi mies. Juoksi lujaa!
Sattumia. Poliisien ajatus Kapteeninkadusta oli mahdoton. Yhtä mahdoton Leenan arvelu rautatieasemasta. Kaksi mahdotonta oletusta johti suotuisaan lopputulokseen!
torstai 13. lokakuuta 2016
Uutiset valehtelevat
"Ainutlaatuista Euroopassa. Lohi nousee kutemaan keskelle kaupunkia."
Missäs tuommosta tapahtuu?
Ei missään. Ei tietenkään!
Oulussa näkevät unta. Toiveajatelua. Vai onko se vain median vouhotusta. Suurimpana uutisena hehkutettu valhe! Tuskin toteutuu koskaan? Ei usko erkkikään.
Minä vähä eppäelen.
Joku ihminen halusi tietoa.
---- Kato netistä!
Televisiossa uutisten lukija sanoo lopuksi: "Lisää uutisia Ylen nettisivulla."
Mitä uutisia?
Samoja juoruja: Oottako kuullu, oottako kuullu!
Kato netistä!
Kato netistä!
Kato netistä!
Missäs tuommosta tapahtuu?
Ei missään. Ei tietenkään!
Oulussa näkevät unta. Toiveajatelua. Vai onko se vain median vouhotusta. Suurimpana uutisena hehkutettu valhe! Tuskin toteutuu koskaan? Ei usko erkkikään.
Minä vähä eppäelen.
Joku ihminen halusi tietoa.
---- Kato netistä!
Televisiossa uutisten lukija sanoo lopuksi: "Lisää uutisia Ylen nettisivulla."
Mitä uutisia?
Samoja juoruja: Oottako kuullu, oottako kuullu!
Kato netistä!
Kato netistä!
Kato netistä!
tiistai 11. lokakuuta 2016
Hankalasti avattavat
"Kuinkahan saisin rikki kookospähkinän". Lauluntekijä pähkäilee. Perisuomalaiset kinastelevat: Puukolla! Kirveellä! Puukol....
Saksasta tullut liikemies, jo eläkkeellä. Kierteli poikansa firmassa. Rupatteli, kahvitteli. Käynyt ostamassa paakkelsia. Minun kiroamaa leivospakkausta kehui:
----Hyvä pakkaus, mutta kolmenkymmenen vuoden päästä tällaista ei ole. Öljy loppuu!
Kolmekymmentä vuotta meni että hujahti. Öljy ei loppunut.
Ei öljyn loppuminen lopeta materiaalien kehitystä. Kun pakkauksia tarvitaan, tekniikka niitä suoltaa rajattomasti.
Huipputason tiedemies raplasi pakkausta:
--- Minä osaan laskea avaruuslaskuja, mutta en osaa avata elintarvikepakkausta!
IkiWanha saattaa päräyttää suomalaisen sanan pakkauksia availlessaan. Sehän lasketaan minun tyhmyyteni tiliin.
Maitokorkin avaaja päässyt Ylen palstoille. Apuvälineiden valmistaja halunnut lahjoittaa kaupunkinsa vanhuksille jonkun tuhat maitopurkin korkin avaajaa. "Yrittäjäystävällinen" kaupunki ei saanut (halunnut?) järjestää luovutustilaisuutta. Politiikkaako?
Yrityksille syytävät rahaa kauhakuormaajilla. Tämän yrityksen mainostaminen ei olisi maksanut senttiäkään.
Katsovatko "koiraa karvoihin"?
Onkos minulla tuommoinen?
No ei. Sydänliiton arpajaisista sain työkalun. Valkoinen rasia, viitisen senttinen neliö. kannessa JSA
Jyvässeudunajoharjoittelurata. Hankala sana kirjoittaa! Toisella puolen pyöreä kolo. Sen ulkoreunassa tartuntauritus. Korkkia varten. Sivuista taittuu muovinen korkkiruuvi yhdeltä sivulta. Vastapäiseltä sivulta olutpullon avaaja.
Välähti mielessä, onko tuo maitotölkin avaaja? Ei ole. Se on Alkoja varten.
Olkoon! semmoisia maitopurkkeja en osta, vaikka tämä sopisikin.
Ensimmäisestä viinakaupassa käynnistäni vierähtänyt enemmän kuin kuusikymmentä vuotta.
Jonniin verran on kehittynyt. Silloin Alkon myyjät (miehiä) olivat "aatelisia". Ammattien arvostuksen huipulla. Asemastaan tietoisia yrmeitä jätkiä. Pilkun nussijoita.
Esimerkki:
Alkon tiskillä seisoi pitkä nuori mies. Metsätyömies työvaatteissa. Reppu selässä. Kaikesta päätellen mennyt kevättalven valoisana aamuna metsään. Mahdollisesti ennen viinanmyyjän ylösnousua.
Kopistellut lumet useasta puusta. Tuli A-kauppaan ennen sulkeutumista. Halusi ostaa kymmenen pulloa olutta.
Mutta ei! No, olihan se pykälien mukaan "laitonta".
Nuori mies työvaatteissa ei ollut alaikäisen näköinen vaan raskaaseen metsätyöhön pystyvä. Mahdollisesti arveli ettei häneltä papereita kysellä.
Nuori mies näytti sotilaspassin.
"--- Ei riitä."
IkiWanha sanoo: Armeija puolusti ja metsätöillä rikastui. Suomi!
Armeijan käynyt, sotilaspassin esittänyt Metsätyömies oli vailla kansalaisoikeuksia! Hän ei ollut oikeutettu ostamaan olutta!!!!!
Jonain menneenä kesänä Alkon myymälässä asioi liikuntarajoitteinen. Istui ajoneuvossaan tyytyväisenä myhäillen. Pyyti myyjältä apua. Sai hyvää palvelua. Myyjä "napsautti" pullojen korkeista kierrelukituksen.
Tarvittavaa käsivoimaa ei löytynyt asiakkaalta. Valmiiksi "napsautetut" korkit avutuvat kotona asiallisesti.
Hyvää palvelua!
Tänään käpäisin A-kaupassa. Myymälään mennessä sain kahdelta myyjänaiselta hurmaavan hymyn. Semmoinen tuntuu IkiWanhasta harvinaisen hyvältä.
Nivaskastani löytyy Työtodistus. Siinä maininta: "Herra J omaa miellyttävän asiakaspalvelutaidon."
Niinpä!
IkiWanha on "vanha. köyhä ja ruma. Tuommoisesta ei tarvitse välittää!" Varmaan ajattelevat sillä tavoin Sisä-Savon liikkeissä. Palvelu on kortilla.
Marketit pelaavat automatiikalla. Ei valittamista.
Hyvää palvelua saan A-kaupasta!
Saksasta tullut liikemies, jo eläkkeellä. Kierteli poikansa firmassa. Rupatteli, kahvitteli. Käynyt ostamassa paakkelsia. Minun kiroamaa leivospakkausta kehui:
----Hyvä pakkaus, mutta kolmenkymmenen vuoden päästä tällaista ei ole. Öljy loppuu!
Kolmekymmentä vuotta meni että hujahti. Öljy ei loppunut.
Ei öljyn loppuminen lopeta materiaalien kehitystä. Kun pakkauksia tarvitaan, tekniikka niitä suoltaa rajattomasti.
Huipputason tiedemies raplasi pakkausta:
--- Minä osaan laskea avaruuslaskuja, mutta en osaa avata elintarvikepakkausta!
IkiWanha saattaa päräyttää suomalaisen sanan pakkauksia availlessaan. Sehän lasketaan minun tyhmyyteni tiliin.
Maitokorkin avaaja päässyt Ylen palstoille. Apuvälineiden valmistaja halunnut lahjoittaa kaupunkinsa vanhuksille jonkun tuhat maitopurkin korkin avaajaa. "Yrittäjäystävällinen" kaupunki ei saanut (halunnut?) järjestää luovutustilaisuutta. Politiikkaako?
Yrityksille syytävät rahaa kauhakuormaajilla. Tämän yrityksen mainostaminen ei olisi maksanut senttiäkään.
Katsovatko "koiraa karvoihin"?
Onkos minulla tuommoinen?
No ei. Sydänliiton arpajaisista sain työkalun. Valkoinen rasia, viitisen senttinen neliö. kannessa JSA
Jyvässeudunajoharjoittelurata. Hankala sana kirjoittaa! Toisella puolen pyöreä kolo. Sen ulkoreunassa tartuntauritus. Korkkia varten. Sivuista taittuu muovinen korkkiruuvi yhdeltä sivulta. Vastapäiseltä sivulta olutpullon avaaja.
Välähti mielessä, onko tuo maitotölkin avaaja? Ei ole. Se on Alkoja varten.
Olkoon! semmoisia maitopurkkeja en osta, vaikka tämä sopisikin.
Ensimmäisestä viinakaupassa käynnistäni vierähtänyt enemmän kuin kuusikymmentä vuotta.
Jonniin verran on kehittynyt. Silloin Alkon myyjät (miehiä) olivat "aatelisia". Ammattien arvostuksen huipulla. Asemastaan tietoisia yrmeitä jätkiä. Pilkun nussijoita.
Esimerkki:
Alkon tiskillä seisoi pitkä nuori mies. Metsätyömies työvaatteissa. Reppu selässä. Kaikesta päätellen mennyt kevättalven valoisana aamuna metsään. Mahdollisesti ennen viinanmyyjän ylösnousua.
Kopistellut lumet useasta puusta. Tuli A-kauppaan ennen sulkeutumista. Halusi ostaa kymmenen pulloa olutta.
Mutta ei! No, olihan se pykälien mukaan "laitonta".
Nuori mies työvaatteissa ei ollut alaikäisen näköinen vaan raskaaseen metsätyöhön pystyvä. Mahdollisesti arveli ettei häneltä papereita kysellä.
Nuori mies näytti sotilaspassin.
"--- Ei riitä."
IkiWanha sanoo: Armeija puolusti ja metsätöillä rikastui. Suomi!
Armeijan käynyt, sotilaspassin esittänyt Metsätyömies oli vailla kansalaisoikeuksia! Hän ei ollut oikeutettu ostamaan olutta!!!!!
Jonain menneenä kesänä Alkon myymälässä asioi liikuntarajoitteinen. Istui ajoneuvossaan tyytyväisenä myhäillen. Pyyti myyjältä apua. Sai hyvää palvelua. Myyjä "napsautti" pullojen korkeista kierrelukituksen.
Tarvittavaa käsivoimaa ei löytynyt asiakkaalta. Valmiiksi "napsautetut" korkit avutuvat kotona asiallisesti.
Hyvää palvelua!
Tänään käpäisin A-kaupassa. Myymälään mennessä sain kahdelta myyjänaiselta hurmaavan hymyn. Semmoinen tuntuu IkiWanhasta harvinaisen hyvältä.
Nivaskastani löytyy Työtodistus. Siinä maininta: "Herra J omaa miellyttävän asiakaspalvelutaidon."
Niinpä!
IkiWanha on "vanha. köyhä ja ruma. Tuommoisesta ei tarvitse välittää!" Varmaan ajattelevat sillä tavoin Sisä-Savon liikkeissä. Palvelu on kortilla.
Marketit pelaavat automatiikalla. Ei valittamista.
Hyvää palvelua saan A-kaupasta!
lauantai 8. lokakuuta 2016
Urheilijat uikuttavat
"Urheilu on yhteiskunnan syöpä.!
Tuo huumorilause taitaakin olla nykyään totta.
Luin koko litanian. Koko pitkän valitusvirren urheilijoiden ankeasta elämästä.
Ennen urheileminen käsitettiin harrastuksena. Niukka elanto kitkutettiin alipalkattuina.
Yhteiskunnan tuki joutaa lopettaa. Sirkusurheilijat tulkoot toimeen omillaan Harjoitelkoot omalla ajallaan huippukuntoon. Tai olkoot urheilematta, jos turhuuden markkinoilta eivät saa mammonaa ja gloriaa.
Sirkus valikoi "suurimmat ja kauneimmat". Urheilusirkustakaan ei pidä tukea. Jos se ei pysty tienaamaan tarpeeksi.
Esimerkki: Suomen keihäänheittäjät. Kehittyvät nuorina omilla avuillaan. Saavuttavat hyviä tuloksia vähällä rahalla. Kun heistä tulee huippu-urheilijoita ison rahan kanssa leikkijöitä: tulokset heikkenevät.
Pitkämäki. Järvenpää. Mannio. Haatainen. Varis. Wirkkala. Laukkanen ym.
Lahjakkaita nuoria. Tulokset tippuivat jatkossa.
Silmääni pisti Juha Laukkasen muskelit. Sitä mukaa kun muhkurat suurenivat, tulokset heikkenivät.
Sehän on vain urheilua. Vai onko se vain?
Sattumalta olin joukon jatkona Savonlinnassa pituushypyssä.
Pääsin palkinnolle: 620.
EM-mitalisti Valto Olenius hyppäsi kaksi yliastuttua noin 640 pitkiä. Kolmas lipsahti epäonnisesti, ei päässyt kuuden joukkoon.
Varkaudessa hyppäsin muina miehinä 608.
Mestarimies Jorma Valkama hyppäsi 680.
Jorma Valkama sai pronssia Melbournessa v 1956. 748 cm
Pekka Pitkänen rehvasteli huumorilla:" Minä olen voittanut Starkin. Stark on voittanut Oleniuksen. Olenius on voittanut Katajan. Kataja on voittanut Richardin. Mitenkäs hyvä olenkaan.
Richard voitti kultamitalin Melbournessa. Kataja oli hopealla Lontoossa v 1948.
Minun pituushypystä ei tullut lasta eikä paskaa. Ei voinut onnistua. Ponnistusvoimaa vähin oli, mutta ulkonevat jalkaterät ponnisti vinosti lankkua vasten. Päkiän teho jäi pois.
Vasta nyt vanhuksena näen videolta, että toiminnassa on vasen jalka vielä enemmän vinossa kuin oikea. Ponnistin vasemmalla. Vinoilla jalkaterillä ei pikajuoksukaan suju hyvin.
Hällä väliä!
Tuo huumorilause taitaakin olla nykyään totta.
Luin koko litanian. Koko pitkän valitusvirren urheilijoiden ankeasta elämästä.
Ennen urheileminen käsitettiin harrastuksena. Niukka elanto kitkutettiin alipalkattuina.
Yhteiskunnan tuki joutaa lopettaa. Sirkusurheilijat tulkoot toimeen omillaan Harjoitelkoot omalla ajallaan huippukuntoon. Tai olkoot urheilematta, jos turhuuden markkinoilta eivät saa mammonaa ja gloriaa.
Sirkus valikoi "suurimmat ja kauneimmat". Urheilusirkustakaan ei pidä tukea. Jos se ei pysty tienaamaan tarpeeksi.
Esimerkki: Suomen keihäänheittäjät. Kehittyvät nuorina omilla avuillaan. Saavuttavat hyviä tuloksia vähällä rahalla. Kun heistä tulee huippu-urheilijoita ison rahan kanssa leikkijöitä: tulokset heikkenevät.
Pitkämäki. Järvenpää. Mannio. Haatainen. Varis. Wirkkala. Laukkanen ym.
Lahjakkaita nuoria. Tulokset tippuivat jatkossa.
Silmääni pisti Juha Laukkasen muskelit. Sitä mukaa kun muhkurat suurenivat, tulokset heikkenivät.
Sehän on vain urheilua. Vai onko se vain?
Sattumalta olin joukon jatkona Savonlinnassa pituushypyssä.
Pääsin palkinnolle: 620.
EM-mitalisti Valto Olenius hyppäsi kaksi yliastuttua noin 640 pitkiä. Kolmas lipsahti epäonnisesti, ei päässyt kuuden joukkoon.
Varkaudessa hyppäsin muina miehinä 608.
Mestarimies Jorma Valkama hyppäsi 680.
Jorma Valkama sai pronssia Melbournessa v 1956. 748 cm
Pekka Pitkänen rehvasteli huumorilla:" Minä olen voittanut Starkin. Stark on voittanut Oleniuksen. Olenius on voittanut Katajan. Kataja on voittanut Richardin. Mitenkäs hyvä olenkaan.
Richard voitti kultamitalin Melbournessa. Kataja oli hopealla Lontoossa v 1948.
Minun pituushypystä ei tullut lasta eikä paskaa. Ei voinut onnistua. Ponnistusvoimaa vähin oli, mutta ulkonevat jalkaterät ponnisti vinosti lankkua vasten. Päkiän teho jäi pois.
Vasta nyt vanhuksena näen videolta, että toiminnassa on vasen jalka vielä enemmän vinossa kuin oikea. Ponnistin vasemmalla. Vinoilla jalkaterillä ei pikajuoksukaan suju hyvin.
Hällä väliä!
perjantai 7. lokakuuta 2016
Sotahulluutta vai Ryssävihaa?
Venäjää ei kannata nujertaa. Ei ainakaan Suomen osallistua.
Saksan nujertaneet ensimmäisessä maailmansodassa. Saksan "alennustila" oli suurin valtti Hitlerille!
Aarne Saarinen väitti sanoneensa: "Noin suurta maata ei voi valloittaa." Osoittautui todeksi. Jos nyt kukaan tosissaan kuvitteli sellaista?
Onko Ahtisaari erehtymätön? Joku sanoi jotain tulevaisuuden ennustamisesta. Urho Kekkonen "kääntänyt takkia".
Paasikivi oli joskus erehtyväinen. Jotkut karjalaiset ilmaisivat närkästyksensä, kun Paasikivi ei ymmärtänyt niin suuren kansanosan siirtämistä, vaan kuvitteli rajan siirtämisen jälkeen asukkaiden jäävän asuinsijoilleen.
Ahtisaari puhuu jumalan suulla: "Suomen pitää liittyä Natoon jo ennen Ruotsia."
IkiWanha sanoo: Ei pidä liittyä!
Nämä viisaat eivät näy ymmärtävän, että jos (kun?) Baltiassa soditaan, silloin on yhdentekevää ollaanko Natossa tahi ei?
"Pieni Suomi ei yksin pärjää". Juuri sen takia, kun olemme pieni, ei pidä sotkeutua kansainvälisiin selkkauksiin.
"Oikealla puolella" ei takaa menestystä. Vai takaako?
Sodassa Suomi oli "väärällä" puolella. Suomi hävisi sodassa. Sankaritarinoijat puhuvat "torjuntavoitosta".
IkiWanha sanoo: Vältettiin miehitys. Hävittiin sodassa, mutta voitettiin RAUHA !
V 1941 olin 9 v. Enkä ymmärtänyt, mutta muistan. Mökin ukotkin puntaroivat. Hehkuttivat Saksan voimaa ja laskivat Saksan liittolaisten väkilukuja. "Akselivallat."
Ahtisaaren ja Alpo Rusin puheet muistuttavat kauhistuttavasti tuon ajan henkeä.
Suomen irtautuessa sotatoimista v 1944 olin 12 v. Ymmärrystä kehittyi "kynnen mustuaisen verran".
Määrätty taho oli sitä mieltä, ettei Suomen olisi pitänyt lähteä sotimaan Saksan rinnalla.
Jälkeenpäin Spekuloivat: oliko Suomi "myötäsotija"? Vai oliko erillis-sotija, omalla asiallaan.?
Ymmärsin silloin, että Suomi oli "pakkorakosessa".
Tavoitteena "Suur-Suomi" läksivät Saksan mukaan. Kävi niin kuin kävi.
Tajusin pikkupojan aivoillani sen mahdollisuuden, että Suomi olisi pysytellyt erillään, tai liittoutunut (liittynyt?) Neuvostoliiton kanssa. Siinä tapauksessa sota olisi vyörynyt kaksi kertaa Suomen yli.
Kerroin arvioni lähimmälle tuntemalleni sotaveteraanille, mökinmiehelle.
Hän sanoi: "Eivät ne tänne syvänmualle olis tullu."
"Ilkka Kanerva: Suomi vaatii Venäjältä selvitystä epäillystä ilmatilaloukkauksista."
IkiWanha ei ymmärrä. Miksi keskustellaan television välityksellä? Menettely tuntuu omituiselta. Ja miksi Ilkka Kanervan pitää julistaa? Miksi ei EU?
Ikivanha tapa oli, että keskustelivat asiallisesti.
Miksi ei anneta sotilasjohdon. Puolustusvoimien ja rajavartioston päällystön hoitaa?
Luulisin yksinkertaisesti riittänyt kertoa "naapurille": Kyllä me huomasimme! Koneenne hipaisi minuutin ilmatilaamme, Oliko se vahinko?
Ei todista kehittynyttä diplomatiaa, kun ruvetaan nokittelemaan julkisuudessa Venäjän kanssa!!!!???
Luulevatko nämä ressukat Venäjän ihan vähällä tunnustavan?????
Eivät tunnustaneet silloinkaan kun Tzernobyl räjähti. Eivät tunnustaneet silloinkaan, vaikka sukellusveneensä rojotti Itämeren karikolla!!!!
Harmittaako "sotahulluja" edusmiehiämme,
että saimme elää RAUHASSA vuosikymmeniä?
IkiWanha ei moiti sotien aikaisia johtajia, jotka joutuivat ratkaisemaan "mahdottomia" tehtäviä.
En kuitenkaan kehu "Suur-Suomea" haikailleita. Enkä häpeä "suomettumista".
"Häpeärauha" ja suomettuminen olivat pakon sanelemia. Takasivat "Tynkä-Suomen" itsenäisyyden".
Nykyiset edusmiehemme uhraavat uhreilla saadun itsenäisyyden EU:n ja Naton alttareille.
Joidenkin "isänmaallisten" mielestä olisi pitänyt tehdä "sankarillinen itsemurha"!
Uutiset Kertovat USA:n ja Suomen vahvistavan keskinäistä puolustus-sopimustaan. Jotain sinne päin olin ymmärtävinäni. Tasapuolisetko?
Suomi, "Kartalla täin kokoinen valtio" ja USA, maailman Herra!!
Suomi on turvassa niin kauan, kun rajojemme sisällä ei ole vieraan valtion sotilaita, eikä vieraan vallan kalustoa. Nyt arveluttaa USA:n varusteiden tulo ja "sotaharjoitukset".
Suomen ainoa toivo on harjoittaa RAUHAA. Ei harjoitella sotimista! En tarkoita, että Suomi ei puolustaudu sotilaallisia uhkia vastaan. "Siili ja Kettu".
Nykyiset edusmiehemme vouhottavat. "HATO, NATO, NATO!"
IkiWanha sanoo: RAUHA, RAUHA, RAUHA!!!
Meidän tyhmyrimme eivät näytä tietävän, mitä varten perustivat Warsovan liiton ja Naton?
Pitääkseen sodanuhkan poissa omilta alueiltaan. En kyllä ymmärrä, miten Eurooppa uhkaisi USA:ta?
Tai Venäjä????
Tosiasia ei saa unohtua. Venäjää on uhattu ja Venäjälle on hyökätty. On hyökätty Suomeenkin!
Onko USA oikeassa? Venäjän pommitukset tuomitaan Suomessakin! Miksi ei tuomita USA:n pommituksia saman Syyrian alueella. USA:n pommit surmaavat samalla tavalla siviilejä ja tuhoavat omaisuutta, aiheuttaen sunnattomia kärsimyksiä syyttömille!!
Pyhittääkö "tarkoitus keinot"? Onko USA pyyteetön? "Minä vähä eppäelen." Lainaan mieluusti tyttäreni Seijan lausumaa. Kulmakunnan pojat isottelivat. Silloin Seija sanoi: "Minä vähä eppäelen".
Suomettumista ymmärtää George F Kennan: "Suomi on nelimiljoonainen kansa ja sillä on pitkä vaarallinen raja."
Suomen "jälkiviisaat" ovat tietävinään paremmin: "NATO".
Suomen nykyiset poliitikot eivät näytä ymmärtävän vaarallisen rajan hyväksi käyttöä!
Kun Venäjä tietää rajan rauhalliseksi ja uskoo Suomen sen sellaisena haluavan pitää, olemme suhteellisen turvattuja.
Suomen etu ei ole missään tapauksessa tehdä siitä Naton raja!
Miksi emme pyrkisi maailman ehkä rauhallisimmasta rajasta pitämään se sellaisena edelleen?
Natointoilijat pelottelevat suomalaisia Ukrainan esimerkillä. Eivät paljon ajattele. Jos ajattelevat, ajattelevat hurskastellen. Venäjällä ei ole intressejä Suomea kohtaan. Suomi ei ole merkittävä. Onneksi Ahvenanmaalla ei ole vieraita tukikohtia. "Se Oolannin sota oli kauhia, kun kolmellasadalla laivalla, seilas Engelsmanni Suomemme rannoilla...."
Jotenkin kummalta tuntuu, kun poliitikot Ahtisaaren johdolla vetoavat Suomen haluavan kuulua länsimaisen demokratian piiriin. Mitä se on ja mitä se tarkoittaa? Mitä on länsimainen? Mitä on demokratia? Ja mitä on länsimainen demokratia?
Tässä yhteydessä tulee mieleen tapahtuma v 1967. Lomamatkalla Vuokatin urheiluopistolla majailimme porukoissa. Seurueemme nokkamies antoi tehtäväkseni laatia asukasluettelo. Miksiköhän valitsi minut, vaikka olin tuntematon?
Se johti siihen, että tuli puhetta muistakin asioista.
En muista, mistä oli kysymys. Jostain Amerikan (USA:n) periaatteista. Yksinkertaisen ihmisen yksinkertaiseen tapaani sanoin: ---Korulauseita.
Sivistyneempi, tietävämpi ja koulutetumpi opetti minua. Esimerkkinä länsimainen sivistys.
Vaikenin. En ole väittelijä, vaikka joskus kinaankin.
Eihän Amerikka ole länsimaisen sivistyksen kehto! Amerikan mantereella vallitsi aivan toisenlaiset kulttuurit, jotka kristityt tuhosivat.
Mistä länsimainen sivistys periytyy?
Sympaattinen toimittaja Lauri Karhuvaara sanoi: Olen luullut länsimaisen sivistyksen juurien tulevan Kreikasta. Nyt ilmenee, että se juontuukin Egyptistä.
Siinäpä se! Mitä opetetaan ja mitä uskotaan!
IkiWanhan mieleen on syöpynyt jostakin määritelmä: Kaksoisvirran maa. Mitä se tarkoittaa? Mieleeni tulee vain Eufrat ja Tigris.
Kauppias Kämäräinen sanoi:
"Siitä asti kun foinikialaiset keksivät rahan, minulla on ollut sitä riittävästi."
Keksivätkö foinikialaiset rahan?
En minä tiedä?
Ja ketä olivat foinikialaiset?
Saksan nujertaneet ensimmäisessä maailmansodassa. Saksan "alennustila" oli suurin valtti Hitlerille!
Aarne Saarinen väitti sanoneensa: "Noin suurta maata ei voi valloittaa." Osoittautui todeksi. Jos nyt kukaan tosissaan kuvitteli sellaista?
Onko Ahtisaari erehtymätön? Joku sanoi jotain tulevaisuuden ennustamisesta. Urho Kekkonen "kääntänyt takkia".
Paasikivi oli joskus erehtyväinen. Jotkut karjalaiset ilmaisivat närkästyksensä, kun Paasikivi ei ymmärtänyt niin suuren kansanosan siirtämistä, vaan kuvitteli rajan siirtämisen jälkeen asukkaiden jäävän asuinsijoilleen.
Ahtisaari puhuu jumalan suulla: "Suomen pitää liittyä Natoon jo ennen Ruotsia."
IkiWanha sanoo: Ei pidä liittyä!
Nämä viisaat eivät näy ymmärtävän, että jos (kun?) Baltiassa soditaan, silloin on yhdentekevää ollaanko Natossa tahi ei?
"Pieni Suomi ei yksin pärjää". Juuri sen takia, kun olemme pieni, ei pidä sotkeutua kansainvälisiin selkkauksiin.
"Oikealla puolella" ei takaa menestystä. Vai takaako?
Sodassa Suomi oli "väärällä" puolella. Suomi hävisi sodassa. Sankaritarinoijat puhuvat "torjuntavoitosta".
IkiWanha sanoo: Vältettiin miehitys. Hävittiin sodassa, mutta voitettiin RAUHA !
V 1941 olin 9 v. Enkä ymmärtänyt, mutta muistan. Mökin ukotkin puntaroivat. Hehkuttivat Saksan voimaa ja laskivat Saksan liittolaisten väkilukuja. "Akselivallat."
Ahtisaaren ja Alpo Rusin puheet muistuttavat kauhistuttavasti tuon ajan henkeä.
Suomen irtautuessa sotatoimista v 1944 olin 12 v. Ymmärrystä kehittyi "kynnen mustuaisen verran".
Määrätty taho oli sitä mieltä, ettei Suomen olisi pitänyt lähteä sotimaan Saksan rinnalla.
Jälkeenpäin Spekuloivat: oliko Suomi "myötäsotija"? Vai oliko erillis-sotija, omalla asiallaan.?
Ymmärsin silloin, että Suomi oli "pakkorakosessa".
Tavoitteena "Suur-Suomi" läksivät Saksan mukaan. Kävi niin kuin kävi.
Tajusin pikkupojan aivoillani sen mahdollisuuden, että Suomi olisi pysytellyt erillään, tai liittoutunut (liittynyt?) Neuvostoliiton kanssa. Siinä tapauksessa sota olisi vyörynyt kaksi kertaa Suomen yli.
Kerroin arvioni lähimmälle tuntemalleni sotaveteraanille, mökinmiehelle.
Hän sanoi: "Eivät ne tänne syvänmualle olis tullu."
"Ilkka Kanerva: Suomi vaatii Venäjältä selvitystä epäillystä ilmatilaloukkauksista."
IkiWanha ei ymmärrä. Miksi keskustellaan television välityksellä? Menettely tuntuu omituiselta. Ja miksi Ilkka Kanervan pitää julistaa? Miksi ei EU?
Ikivanha tapa oli, että keskustelivat asiallisesti.
Miksi ei anneta sotilasjohdon. Puolustusvoimien ja rajavartioston päällystön hoitaa?
Luulisin yksinkertaisesti riittänyt kertoa "naapurille": Kyllä me huomasimme! Koneenne hipaisi minuutin ilmatilaamme, Oliko se vahinko?
Ei todista kehittynyttä diplomatiaa, kun ruvetaan nokittelemaan julkisuudessa Venäjän kanssa!!!!???
Luulevatko nämä ressukat Venäjän ihan vähällä tunnustavan?????
Eivät tunnustaneet silloinkaan kun Tzernobyl räjähti. Eivät tunnustaneet silloinkaan, vaikka sukellusveneensä rojotti Itämeren karikolla!!!!
Harmittaako "sotahulluja" edusmiehiämme,
että saimme elää RAUHASSA vuosikymmeniä?
IkiWanha ei moiti sotien aikaisia johtajia, jotka joutuivat ratkaisemaan "mahdottomia" tehtäviä.
En kuitenkaan kehu "Suur-Suomea" haikailleita. Enkä häpeä "suomettumista".
"Häpeärauha" ja suomettuminen olivat pakon sanelemia. Takasivat "Tynkä-Suomen" itsenäisyyden".
Nykyiset edusmiehemme uhraavat uhreilla saadun itsenäisyyden EU:n ja Naton alttareille.
Joidenkin "isänmaallisten" mielestä olisi pitänyt tehdä "sankarillinen itsemurha"!
Uutiset Kertovat USA:n ja Suomen vahvistavan keskinäistä puolustus-sopimustaan. Jotain sinne päin olin ymmärtävinäni. Tasapuolisetko?
Suomi, "Kartalla täin kokoinen valtio" ja USA, maailman Herra!!
Suomi on turvassa niin kauan, kun rajojemme sisällä ei ole vieraan valtion sotilaita, eikä vieraan vallan kalustoa. Nyt arveluttaa USA:n varusteiden tulo ja "sotaharjoitukset".
Suomen ainoa toivo on harjoittaa RAUHAA. Ei harjoitella sotimista! En tarkoita, että Suomi ei puolustaudu sotilaallisia uhkia vastaan. "Siili ja Kettu".
Nykyiset edusmiehemme vouhottavat. "HATO, NATO, NATO!"
IkiWanha sanoo: RAUHA, RAUHA, RAUHA!!!
Meidän tyhmyrimme eivät näytä tietävän, mitä varten perustivat Warsovan liiton ja Naton?
Pitääkseen sodanuhkan poissa omilta alueiltaan. En kyllä ymmärrä, miten Eurooppa uhkaisi USA:ta?
Tai Venäjä????
Tosiasia ei saa unohtua. Venäjää on uhattu ja Venäjälle on hyökätty. On hyökätty Suomeenkin!
Onko USA oikeassa? Venäjän pommitukset tuomitaan Suomessakin! Miksi ei tuomita USA:n pommituksia saman Syyrian alueella. USA:n pommit surmaavat samalla tavalla siviilejä ja tuhoavat omaisuutta, aiheuttaen sunnattomia kärsimyksiä syyttömille!!
Pyhittääkö "tarkoitus keinot"? Onko USA pyyteetön? "Minä vähä eppäelen." Lainaan mieluusti tyttäreni Seijan lausumaa. Kulmakunnan pojat isottelivat. Silloin Seija sanoi: "Minä vähä eppäelen".
Suomettumista ymmärtää George F Kennan: "Suomi on nelimiljoonainen kansa ja sillä on pitkä vaarallinen raja."
Suomen "jälkiviisaat" ovat tietävinään paremmin: "NATO".
Suomen nykyiset poliitikot eivät näytä ymmärtävän vaarallisen rajan hyväksi käyttöä!
Kun Venäjä tietää rajan rauhalliseksi ja uskoo Suomen sen sellaisena haluavan pitää, olemme suhteellisen turvattuja.
Suomen etu ei ole missään tapauksessa tehdä siitä Naton raja!
Miksi emme pyrkisi maailman ehkä rauhallisimmasta rajasta pitämään se sellaisena edelleen?
Natointoilijat pelottelevat suomalaisia Ukrainan esimerkillä. Eivät paljon ajattele. Jos ajattelevat, ajattelevat hurskastellen. Venäjällä ei ole intressejä Suomea kohtaan. Suomi ei ole merkittävä. Onneksi Ahvenanmaalla ei ole vieraita tukikohtia. "Se Oolannin sota oli kauhia, kun kolmellasadalla laivalla, seilas Engelsmanni Suomemme rannoilla...."
Jotenkin kummalta tuntuu, kun poliitikot Ahtisaaren johdolla vetoavat Suomen haluavan kuulua länsimaisen demokratian piiriin. Mitä se on ja mitä se tarkoittaa? Mitä on länsimainen? Mitä on demokratia? Ja mitä on länsimainen demokratia?
Tässä yhteydessä tulee mieleen tapahtuma v 1967. Lomamatkalla Vuokatin urheiluopistolla majailimme porukoissa. Seurueemme nokkamies antoi tehtäväkseni laatia asukasluettelo. Miksiköhän valitsi minut, vaikka olin tuntematon?
Se johti siihen, että tuli puhetta muistakin asioista.
En muista, mistä oli kysymys. Jostain Amerikan (USA:n) periaatteista. Yksinkertaisen ihmisen yksinkertaiseen tapaani sanoin: ---Korulauseita.
Sivistyneempi, tietävämpi ja koulutetumpi opetti minua. Esimerkkinä länsimainen sivistys.
Vaikenin. En ole väittelijä, vaikka joskus kinaankin.
Eihän Amerikka ole länsimaisen sivistyksen kehto! Amerikan mantereella vallitsi aivan toisenlaiset kulttuurit, jotka kristityt tuhosivat.
Mistä länsimainen sivistys periytyy?
Sympaattinen toimittaja Lauri Karhuvaara sanoi: Olen luullut länsimaisen sivistyksen juurien tulevan Kreikasta. Nyt ilmenee, että se juontuukin Egyptistä.
Siinäpä se! Mitä opetetaan ja mitä uskotaan!
IkiWanhan mieleen on syöpynyt jostakin määritelmä: Kaksoisvirran maa. Mitä se tarkoittaa? Mieleeni tulee vain Eufrat ja Tigris.
Kauppias Kämäräinen sanoi:
"Siitä asti kun foinikialaiset keksivät rahan, minulla on ollut sitä riittävästi."
Keksivätkö foinikialaiset rahan?
En minä tiedä?
Ja ketä olivat foinikialaiset?
tiistai 4. lokakuuta 2016
Uskon lähettiläät
Edellistä sekasotkua naputellessani kilahti jotain. Huono kuuloisissa korvissani on pumpulitupot puhdistustarkoituksessa. En ollut varma. Oliko ovikello?
Kuihtuneen näköinen mummo esitti keräyslistaa. Aihetta en kuullut. Valehtelin ettei ole kotona rahaa. Tarjosi lukemista. En huolinut.
Ei pitäisi torjua lähimmäistä. Ei hänellä nälänhätää ole. Takuueläke on vain vähän omaa eläkettäni pienempi.
Ei hän itselleen, vaan seurakunnalleen. Parempi kun ei veljeile. Jos suhtautuu kohteliaasti, saa heistä jatkuvan riesan. En kuitenkaan halua pilkata uskoaan.
Tietävät tässä osoitteessa asustavan vanhan miehen. Kuoleman lähestymistä pelkääväksi arvioivat.
Tällä hetkellä suhtaudun asiaan levollisesti.
Tuli mieleen tapaus kahdeksantoista vuoden takaa.
Olin menossa portaita alas. Puolivälissä törmäsin pariskuntaan. Sinänsä ihan miellyttävän oloisia ihmisiä. Jehovia.
Mutta. Hyökkäsivät haukan lailla kimppuuni:
--- Kun ikää tulee ja sairauksiakin, niin pitää ajatella näitäkin......
Väärä oletus! Tulin juuri muutamia viikkoja aikaisemmin sairaalasta. Ohitusleikkaus. Olin "veitsen terällä".
Paikkakunnalla aistineet dramatiikkaa kuullessaan minut viedyn ambulanssilla. Nämä lähettiläät veikkasivat väärää hevosta. Koko ruljanssin aikana en tuntenut kuoleman pelkoa.
Vihjailunsa koin loukkaavana. Olin epäkohtelias.
Taktikoivat miehen heikkoudella.
Kauniina päivänä kilahti. Menin rappusille vastaan. Kaksi naista. Jehovan uskovia. Madami: iältään kuusissa kymmenissä. Nuori nainen, kolmenkymmenen kieppeillä. Alkoi käännytys. Madami pysyi vaiti. Nuori nainen aktivoitui. Yritti pehmittää kovalla painostuksella. Vaikutti siltä, että naista harmitti minun penseyteni. Niin pontevasti ei minulle koskaan ole uskoa tyrkytetty.
Nainen luotti olevansa vahvoilla. Tiesi tehonsa. Varsin komea nainen. Vanha ukko voi sen kaltaisesta vain uneksia.
Poistuivat. Nuori nainen vaikutti suuttuneelta. Suuttuiko minuun vai itseensä, kun ei pystynyt vaikuttamaan.
Ajattelin kyllä piruilla. Josko olisin sanonut: ---Tule yksin! Eivät varmaan laske!
"Jumala loi taivaan ja maan." Jostakin tekstistä tavasin kysymyksen: "Kuka loi Jumalan?"
Ja minkä Jumalan?
Kävisikö tuohon vastaukseksi lainaus Golda Meirin kirjasta Elämäni. Suomen kielisestä painoksesta sivulta 14 löytyy Golda Meirin ajatuksena:
"Israelin kansa ei ole Jumalan valittu kansa. Jumala ei valinnut Israelin kansaa, vaan Israelin kansa valitsi Jumalan."
Kun puhuu "suulla suuremmalla", ei kukaan pysty sanomaan valehtelijaksi!
Kuihtuneen näköinen mummo esitti keräyslistaa. Aihetta en kuullut. Valehtelin ettei ole kotona rahaa. Tarjosi lukemista. En huolinut.
Ei pitäisi torjua lähimmäistä. Ei hänellä nälänhätää ole. Takuueläke on vain vähän omaa eläkettäni pienempi.
Ei hän itselleen, vaan seurakunnalleen. Parempi kun ei veljeile. Jos suhtautuu kohteliaasti, saa heistä jatkuvan riesan. En kuitenkaan halua pilkata uskoaan.
Tietävät tässä osoitteessa asustavan vanhan miehen. Kuoleman lähestymistä pelkääväksi arvioivat.
Tällä hetkellä suhtaudun asiaan levollisesti.
Tuli mieleen tapaus kahdeksantoista vuoden takaa.
Olin menossa portaita alas. Puolivälissä törmäsin pariskuntaan. Sinänsä ihan miellyttävän oloisia ihmisiä. Jehovia.
Mutta. Hyökkäsivät haukan lailla kimppuuni:
--- Kun ikää tulee ja sairauksiakin, niin pitää ajatella näitäkin......
Väärä oletus! Tulin juuri muutamia viikkoja aikaisemmin sairaalasta. Ohitusleikkaus. Olin "veitsen terällä".
Paikkakunnalla aistineet dramatiikkaa kuullessaan minut viedyn ambulanssilla. Nämä lähettiläät veikkasivat väärää hevosta. Koko ruljanssin aikana en tuntenut kuoleman pelkoa.
Vihjailunsa koin loukkaavana. Olin epäkohtelias.
Taktikoivat miehen heikkoudella.
Kauniina päivänä kilahti. Menin rappusille vastaan. Kaksi naista. Jehovan uskovia. Madami: iältään kuusissa kymmenissä. Nuori nainen, kolmenkymmenen kieppeillä. Alkoi käännytys. Madami pysyi vaiti. Nuori nainen aktivoitui. Yritti pehmittää kovalla painostuksella. Vaikutti siltä, että naista harmitti minun penseyteni. Niin pontevasti ei minulle koskaan ole uskoa tyrkytetty.
Nainen luotti olevansa vahvoilla. Tiesi tehonsa. Varsin komea nainen. Vanha ukko voi sen kaltaisesta vain uneksia.
Poistuivat. Nuori nainen vaikutti suuttuneelta. Suuttuiko minuun vai itseensä, kun ei pystynyt vaikuttamaan.
Ajattelin kyllä piruilla. Josko olisin sanonut: ---Tule yksin! Eivät varmaan laske!
"Jumala loi taivaan ja maan." Jostakin tekstistä tavasin kysymyksen: "Kuka loi Jumalan?"
Ja minkä Jumalan?
Kävisikö tuohon vastaukseksi lainaus Golda Meirin kirjasta Elämäni. Suomen kielisestä painoksesta sivulta 14 löytyy Golda Meirin ajatuksena:
"Israelin kansa ei ole Jumalan valittu kansa. Jumala ei valinnut Israelin kansaa, vaan Israelin kansa valitsi Jumalan."
Kun puhuu "suulla suuremmalla", ei kukaan pysty sanomaan valehtelijaksi!
Milloin tulin hulluksi?
Istuin Tervarannan tuvassa penkillä. Oikealla puolellani penkillä lojui sanomalehti. Lehden vieressä Aukusti hienonsi petkeleellä hakkurissa kessuja. Nuorille ihmisille kessuhakkuri lienee outo. Liekö mokomia museossakaan?
Se näytti kirnulta. Muuten saman näköinen. Siinä vaan oli mahottoman paksu pohja. Kulutusta kestävä. Petkele oli sama työkalu, jonka kaltaisella kuorin tukkia myöhemmin. Tunsin hakkurin ennestään. Pekka Rytkösellä ja muillakin mökkien ukoilla samanlainen.
Kotihalmeella kasvattivat kessuja. Kaupasta sai siemeniä. Niitä oli kahta sorttia: Virginia ja Havanna.
Havanna oli pyöreämpi lehtinen, muistutti kaalin lehteä. Virginia suipompi.
Vanhemmat ukot polttivat piipulla. Pienenniemen Heikki kaivoi piipun pesästä palamatta jääneet perskat kämmenelleen ja kopisti suuhunsa pureksittavaksi. Nuoremmat tekivät sätkiä sanomalehtipaperiin.
Tervarannan Aukusti käytti petkelettä oikealla kädellään. Vasemman kätensä etusormella näytti lehden kirjaimia. Matkin, kun hän sanoi kirjaimen. Ei Aukusti arvannut, mihin minua usutti.
Hulluuteenko?
Korpelaan ei tullut joka vuosi Savon Sanomia. Pekka Rytkösen nimellä tuli Yhteishyvä ja Karjatalous. Kerttu Jauhiaiselle Kuluttajain Lehti. Kuluttajan sarjakuvaa Pekka Puupäätä en osannut vielä lukea.
Yhteishyvässä oli Tommi Typykkä ja Sattuman Ville.
Sattuman Villessä oli vain kuvia. Muistaakseni neliruutuinen sarjakuva. Ymmärsin.
Makasin tuvan lattialla. Puhelin ääneen Sattuman Villen tapahtumia. Tupaan tuli naapurista Paavo Rytkönen, tuumasi:
--- Aena kun minä tulen käämään, tuo poeka lukkoo Sattuman Villee.
Joitakin psykologien höpinöitä pidän joutavina. Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan mielen taipumukseen hävittää epämieluisia vaikeita tapahtumia. Minulla oli hyvä muisti, mutta sitä en muista, milloin opin lukemaan. Aukustin opetuksen muistan selvästi. Ja vähän muidenkin avustuksen.
Muistan vain, että kuusivuotisena paljon ennen kouluun menoa osasin lukea.
Myöhemmin pohtiessani ymmärsin selviä syitä.
Osasin lukea, kun Yhteishyvässä alkoi Antti Puuhaaran kiehtova tarina.
Luin kaiken minkä käsiini sain. Eilalle kantautui naapurien nuorilta naisilta romaaneja. Akaatta moitti roskaromaaneiksi. Vaikka ei niitä yhtään lukenut. Osasi lukea fraktuurakirjaimilla painettuja hartauskirjoja. Ei osannut kirjoittaa.
Akaatta oli siinä oikeassa, ne olivat todella roskaromaaneja, mutta enhän sitä ymmärtänyt.
Luin Raamattua. Se oli Akaatan mieleen.
Käytän ajan paaluna Pekka Rytkösen kuolemaa. Syksyllä 1942.
Luin Raamattua Pekka Rytkösen eläessä. Aloin lukemaan hämärässä. Korpelan tuvassa hellan luona. Sen puolen ikkunasta tuli hiukan valoa. Tilanne todistaa iäkseni yhdeksän vuotta.
Kuulin Akaatan tietona jonkun lukeneen Raamatun läpi. Kertoi ihmeenä. Mielessäni häivähti: josko minäkin?
Nopealle lukijalle tuo ei kummoinen urakka ole. Minkäänlaista käsitystä ei ole siitä milloin pääsin niin pitkälle, että piti lopettaa kesken. Lukeminen loppui Johanneksen Ilmestykseen. Se tuntui kauhistuttavalta. Koko ilmestyksestä jäi mieleen painostava synkkä pimeys. Se kummitteli mielessäni kohoavan taivaan yli.
Mutta eihän se ole Raamattua, vaan Uutta Testamenttia. Koulussa opin nimityksen Vanha Testamentti. Se on varsinainen Israelin eepos.
Sen luin kokonaan. Tietenkään en ymmärtänyt, enkä muista kuin muutamia kohtia.
Jotain kuitenkin ymmärsin, mikä vahvisti "uskomattomuuttani".
Raamattu kertoo Jumalan siunanneen Jaakobia, jonka karjan osuuteen syntyi määrätyn laisia vasikoita. Siitä seurasi Jaakobin osuuden kasvaminen. Vuoroon määräsi Laaban pilkulliset tai raidalliset tulevaksi Jaakobin karjaan. Vaikka Laaban muutti väritysehtoa, sitten alkoi tulla semmoisia vasikoita. Taas Jaakobin karja kasvoi. Siinäpä vasta karjapaimen.
Jumalan osuudesta tapahtumiin en tiedä, mutta Jaakobin osuuden tiesin lukiessani. Se on sanottu Sanassa selvästi.
Karjatalous-lehteä lukiessani opin karjanjalostuksesta.
Jaakob jalosti Laabanin karjasta itselleen sopivia. Siinäpä karjan jalostajan malli!
Oliko se petosta? Jaakob huijasi!
Ensin kiusasi Laaban: "Seitsemän vuotta Raakelin tähden". Ja vielä toinen mokoma!
Kansakoulussa oli kirjasto. Pienen komeron täysi. Kunnan kirjaston sivupiste oli Jokijärvellä
yksityisen kotona.
Kantokosken kämpällä oli Enso Guzeitin siirtokirjasto N:o 4.
Joroisissa oli Kunnan kirjasto. Sitä hoiti Hilja Holopainen omassa mökissään.
Nuo kirjastot luin suunnilleen läpi.
Kehitykseni kannalta kirjojen anti jäi vähäiseksi. Jokijärvellä Urheilun Pikku Jättiläinen oli kiinnostavin. Muistin pitkään siinä kerrotut urheilutapahtumat ja maailman ennätykset.
Guzeitin kämpällä oli Samuli Paulaharjua. En muista siitä mitään, vain sen minua kiehtoneen eksotiikan. Mieleinen oli Volmari Isohollon: Mailista maratoniin.
Meninpä minne tahansa, aina lukemiseni herätti kielteistä huomiota. Kukaan muu ei lukenut niin paljon.
Toistivat usein samaa: "Se luki paljon, tuli hulluksi". Semmoista kuulin Pielavedellä. Niin arvioivat nuoret miehetkin kämpällä.
Muurari Kauppinen huomasi: "Taejat olla himolukija. Lukemiseen tulloo himo! Minä luen sanomalehtiä".
Kiertelyn jälkeen palasin Pielavedelle. "Meni rahahommat pieleen". Jäi aikaa lukemiselle. Ja minä luin. Kirjaston hoitaja Pakarinen paimensi kirjoja Rannankylän koulun yhteydessä. Yllätyin suuresti kirjojen laadusta. Näin jälkeenpäin totesin: Minähän opiskelin!
Välillä Piipahdin "Pääkallon paikalla". Jälleen Pielavedelle. Hommat eivät poikineet. Aloin kirjoittelemaan.
Lisääntyykö hulluus? Kirjoittamista karsastavat vielä enemmän. Kunnanjohtaja sanonut: "--Erkin kirjotukset pitää saada kuriin."
Sillä lailla!
Se näytti kirnulta. Muuten saman näköinen. Siinä vaan oli mahottoman paksu pohja. Kulutusta kestävä. Petkele oli sama työkalu, jonka kaltaisella kuorin tukkia myöhemmin. Tunsin hakkurin ennestään. Pekka Rytkösellä ja muillakin mökkien ukoilla samanlainen.
Kotihalmeella kasvattivat kessuja. Kaupasta sai siemeniä. Niitä oli kahta sorttia: Virginia ja Havanna.
Havanna oli pyöreämpi lehtinen, muistutti kaalin lehteä. Virginia suipompi.
Vanhemmat ukot polttivat piipulla. Pienenniemen Heikki kaivoi piipun pesästä palamatta jääneet perskat kämmenelleen ja kopisti suuhunsa pureksittavaksi. Nuoremmat tekivät sätkiä sanomalehtipaperiin.
Tervarannan Aukusti käytti petkelettä oikealla kädellään. Vasemman kätensä etusormella näytti lehden kirjaimia. Matkin, kun hän sanoi kirjaimen. Ei Aukusti arvannut, mihin minua usutti.
Hulluuteenko?
Korpelaan ei tullut joka vuosi Savon Sanomia. Pekka Rytkösen nimellä tuli Yhteishyvä ja Karjatalous. Kerttu Jauhiaiselle Kuluttajain Lehti. Kuluttajan sarjakuvaa Pekka Puupäätä en osannut vielä lukea.
Yhteishyvässä oli Tommi Typykkä ja Sattuman Ville.
Sattuman Villessä oli vain kuvia. Muistaakseni neliruutuinen sarjakuva. Ymmärsin.
Makasin tuvan lattialla. Puhelin ääneen Sattuman Villen tapahtumia. Tupaan tuli naapurista Paavo Rytkönen, tuumasi:
--- Aena kun minä tulen käämään, tuo poeka lukkoo Sattuman Villee.
Joitakin psykologien höpinöitä pidän joutavina. Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan mielen taipumukseen hävittää epämieluisia vaikeita tapahtumia. Minulla oli hyvä muisti, mutta sitä en muista, milloin opin lukemaan. Aukustin opetuksen muistan selvästi. Ja vähän muidenkin avustuksen.
Muistan vain, että kuusivuotisena paljon ennen kouluun menoa osasin lukea.
Myöhemmin pohtiessani ymmärsin selviä syitä.
Osasin lukea, kun Yhteishyvässä alkoi Antti Puuhaaran kiehtova tarina.
Luin kaiken minkä käsiini sain. Eilalle kantautui naapurien nuorilta naisilta romaaneja. Akaatta moitti roskaromaaneiksi. Vaikka ei niitä yhtään lukenut. Osasi lukea fraktuurakirjaimilla painettuja hartauskirjoja. Ei osannut kirjoittaa.
Akaatta oli siinä oikeassa, ne olivat todella roskaromaaneja, mutta enhän sitä ymmärtänyt.
Luin Raamattua. Se oli Akaatan mieleen.
Käytän ajan paaluna Pekka Rytkösen kuolemaa. Syksyllä 1942.
Luin Raamattua Pekka Rytkösen eläessä. Aloin lukemaan hämärässä. Korpelan tuvassa hellan luona. Sen puolen ikkunasta tuli hiukan valoa. Tilanne todistaa iäkseni yhdeksän vuotta.
Kuulin Akaatan tietona jonkun lukeneen Raamatun läpi. Kertoi ihmeenä. Mielessäni häivähti: josko minäkin?
Nopealle lukijalle tuo ei kummoinen urakka ole. Minkäänlaista käsitystä ei ole siitä milloin pääsin niin pitkälle, että piti lopettaa kesken. Lukeminen loppui Johanneksen Ilmestykseen. Se tuntui kauhistuttavalta. Koko ilmestyksestä jäi mieleen painostava synkkä pimeys. Se kummitteli mielessäni kohoavan taivaan yli.
Mutta eihän se ole Raamattua, vaan Uutta Testamenttia. Koulussa opin nimityksen Vanha Testamentti. Se on varsinainen Israelin eepos.
Sen luin kokonaan. Tietenkään en ymmärtänyt, enkä muista kuin muutamia kohtia.
Jotain kuitenkin ymmärsin, mikä vahvisti "uskomattomuuttani".
Raamattu kertoo Jumalan siunanneen Jaakobia, jonka karjan osuuteen syntyi määrätyn laisia vasikoita. Siitä seurasi Jaakobin osuuden kasvaminen. Vuoroon määräsi Laaban pilkulliset tai raidalliset tulevaksi Jaakobin karjaan. Vaikka Laaban muutti väritysehtoa, sitten alkoi tulla semmoisia vasikoita. Taas Jaakobin karja kasvoi. Siinäpä vasta karjapaimen.
Jumalan osuudesta tapahtumiin en tiedä, mutta Jaakobin osuuden tiesin lukiessani. Se on sanottu Sanassa selvästi.
Karjatalous-lehteä lukiessani opin karjanjalostuksesta.
Jaakob jalosti Laabanin karjasta itselleen sopivia. Siinäpä karjan jalostajan malli!
Oliko se petosta? Jaakob huijasi!
Ensin kiusasi Laaban: "Seitsemän vuotta Raakelin tähden". Ja vielä toinen mokoma!
Kansakoulussa oli kirjasto. Pienen komeron täysi. Kunnan kirjaston sivupiste oli Jokijärvellä
yksityisen kotona.
Kantokosken kämpällä oli Enso Guzeitin siirtokirjasto N:o 4.
Joroisissa oli Kunnan kirjasto. Sitä hoiti Hilja Holopainen omassa mökissään.
Nuo kirjastot luin suunnilleen läpi.
Kehitykseni kannalta kirjojen anti jäi vähäiseksi. Jokijärvellä Urheilun Pikku Jättiläinen oli kiinnostavin. Muistin pitkään siinä kerrotut urheilutapahtumat ja maailman ennätykset.
Guzeitin kämpällä oli Samuli Paulaharjua. En muista siitä mitään, vain sen minua kiehtoneen eksotiikan. Mieleinen oli Volmari Isohollon: Mailista maratoniin.
Meninpä minne tahansa, aina lukemiseni herätti kielteistä huomiota. Kukaan muu ei lukenut niin paljon.
Toistivat usein samaa: "Se luki paljon, tuli hulluksi". Semmoista kuulin Pielavedellä. Niin arvioivat nuoret miehetkin kämpällä.
Muurari Kauppinen huomasi: "Taejat olla himolukija. Lukemiseen tulloo himo! Minä luen sanomalehtiä".
Kiertelyn jälkeen palasin Pielavedelle. "Meni rahahommat pieleen". Jäi aikaa lukemiselle. Ja minä luin. Kirjaston hoitaja Pakarinen paimensi kirjoja Rannankylän koulun yhteydessä. Yllätyin suuresti kirjojen laadusta. Näin jälkeenpäin totesin: Minähän opiskelin!
Välillä Piipahdin "Pääkallon paikalla". Jälleen Pielavedelle. Hommat eivät poikineet. Aloin kirjoittelemaan.
Lisääntyykö hulluus? Kirjoittamista karsastavat vielä enemmän. Kunnanjohtaja sanonut: "--Erkin kirjotukset pitää saada kuriin."
Sillä lailla!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)