Parikymmentä vuotta siitä on mennyt, kun tyttäreni osti minulle kirjan Murphyn lain esimerkeistä. Huumoriksi sen kirjan ymmärsin, mutta ihmeellisesti Murphyn laki seuraa läpi koko elämäni. Nuoret tyttärenikin sen oivalsivat.
Tänäkin päivänä se toteutuu! Loppuviikolla kipeytyi selkä, vanha vaiva, ensimmäisen kerran v 1960.
Jotain taikaa siinä on. Sunnutaina vallitsi kesäinen sää, vaikka on syyskuu. En voinut mennä vesille, selän kipeys estää veneen käsittelyn. Tänään, maanantaina, selkä vaivaa edelleen, en mene vesille, enkä uskalla mennä uimahalliin. Eikä siinä kaikki!
Ahtaaseen pihaan peruutti valtava kuormaauto. Jätti siihen suuren kuormalavan. Avonaisesta pekettiauton kontista näkyi työvälineitä. Sanoivat huomenen.
Mitähän ne remontoivat? En kysynyt tyhmiä kysymyksiä; aikanaan selviää.
Vaivalloiselta kävelyltä tulin kotiin, parvekkeelta syytivät lavalle romua. Tiesin, että yläpuolellani asunto 14 oli myyty. Nyt sieltä kuului hirmuinen jyske. Iskuporakoneen jyrinä ja lekan paukutus kuului maanjäristyksenä. Talon rakenne on sen kaltainen, ettei puhe, eikä huohotus kuulu, mutta massiiviseen rakenteeseen kohdistuva kantautuu läpi talon.
Työläisenä tiedän, että työ on tehtävä, enkä siitä valita. Mutta mister Murphy! Miksi juuri nyt selkäni kipeytyi? Kirjastossa viihdyn, mutta en voinut istua pitempään kuin Savon Sanomien luku kesti.
Nyt murskaaminen tuntuu vaimentuneen, nyt jännittää, miten vaikeaa on nousu istumaasennosta?
