Kun meidän lapset kasvoivat, psyko-tantat ja tietoviisaat sanoivat, että kasvatus täytyy jättää ammattilaisille, vanhemmat eivät pysty, kun eivät ole koulutettuja. Meidän ne täytyi kuitenkin kasvattaa.
Omalla kohdallani ei kouluakäymättömyys ollut suurin puute. Puutteeksi muodostui kasvuympäristö. Puuttui järjenkäyttöä. Kasvatus oli puutteellista, niin fyysisesti, kuin psyykkisesti. Keho ja aivot kokivat vajaaravitsemusta. Nyt lähes aikuisena muistelen saamiani elämänohjeita. Kaikissa elämänvaiheissani sain elämänohjeiksi kelpaamattomia neuvoja, hyödyttömiä ja osan aivan vääriä.
Siltä pohjalta en voinut kehittyä tarpeeksi, eikä kasvatustaitoni voinut tulla kypsäksi. Tänä päivänä voisin opastaakin, mutta kukaan ei kuuntele, eikä kysy.
Niillä vajavaisilla tiedoilla ja taidoilla saatoin lapsia maailmaan. Joissain seikoissa toimin koulutettujen ammattilaisten ohjeiden vastaisesti. Vanhin lapseni syntyi ja ohjeiden mukaan lasta täytyi imettää joka neljän tunnin välein. Mutta yöllä lapsi nukkui, niin sanoin: - anna nukkua. Lapsi heräsi kuuden aikaan ja sai tissiä. Lapsi nukkui kuin kello; ilta kymmenestä aamu kuuteen, eikä herätetty yhtenäkään yönä. Kasvoi sataseitsemänkymmentä senttiseksi naiseksi, vieläpä melko järkeväksi.
Mediasta tihkuu tietoa, että jotkut äidit turhautuvat, kun lapsensa ei kasva "käyrien" mukaan. "Käyriä" laativat koulutetut virkailijat. Suurimpina tietäjinä esiintyvät ne, joila ei ole yhtään lasta.
Nykyiset vanhemmat ovat koulutetumpia (opetettuja?), mutta pahankurisia jälkeläisiä kasvaa enemmän kuin meidän aikanamme. Paikkojen särkijöitä, ahdistuneita ja levottomia paljon. Rappion todellinen määrä näkyy asevelvollisissa. Aikaisemmin ei ollut niin paljon kelpaamattomia.
Ammattilaisten kasvatus kantaa huonosti hedelmää ja syytetään kotikasvatusta. Mitä koulussa opitaan? Käydäänkö koulua turhan pitkään?
Lapsenlapsissani on poikia. Neljä kävi armeijan kohtuullisella menestyksellä, vielä on kolme nuorempaa.
Kirjoittamisiini suhtaudun kriittisesti, mutta opin armahtamaan itseäni. En muotoile, enkä "toimita" näitä tekstejäni. Kirjoitan kuitenkin. Enimmäkseen tajunnan virtaa, teksti tulee melkein automaattisesti. Lyöntivirheitä korjailen, jos huomaan. Sitä varten valitsin tämän fontin, heikenneet silmäni hahmottaa tämän paremmin.
Leikkauksen jälkeen aivoni heikkeni. Puhuessa joudun hakemaan sanoja, mutta kirjoittaen löytyvät helpommin.
Syyskuun päivä. Aurinko värittää sädekynällään vaahteran lehtiä. Viehättävä näkymä ikkunassani. Tekee mieli ulos.
