Tähän tultiin.
Kun puhuivat yksityisten henkilöiden tietokoneista, päätin olla kiinnittämättä huomiota kyseiseen tekniikkaan. Arvelin ettei minulla kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta niiden käyttämiseen. Hinta huimasi.
Ajattelin samoin silloinkin, kun VHS-nauhurit tulivat markkinoille. Paitsi korkeaa hintaa, myös turhana semmoista laitetta pidin. Kaikkia teeveen ohjelmiakaan ei tarvitse katsoa, miksi pitäisi ostaa vielä nauhaelokuvia? Kerroin olematta ostavani, ennenkuin minulla on videokamera.
Nyt omistan kaksi videokameraa, VHS-nauhurin ja DVD-laitteen. Kerkesin hankkimaan SVHS-kameran. käytin sitä ja sitten annoin lapsenlapselleni. Nykyiset kamerani ovat kolmekennoisia Panasonic-digivideokameroita. Ne ovat "museovehkeitä", seitsemän vuotta palvelleita ja toimintakunnossa. MUTTA! Uusimmassa koneessani ei ole dv in-liitintä, eikä kameroistani voi siirtää materiaalia suoraan koneelle, vaan pitää ajaa vanhemmalla laitteella DVD-levylle, josta siirrän uusimmalle koneelle.
Miksi tämmöinen puljaaminen? Uusimman koneen ominaisuudet auttavat sujuvampaan editointiin.
Kirjoittelin sähkökoneella. Jälkeläiset alkoivat puhua tietokoneesta. Tekstinkäsittelylaitteitakin tiesin olevan. Raha ei riittänyt ja hyvä niin, vehkeet vanhenevat nopeammin kuin minä.
Toivat tietokoneen. Toivat toisenkin. Pelkkä tietokoneen status ei viehättänyt, eikä näillä saamillani saanut hyötyä, kömpelöitä olivat.
Ostin viidelläsadalla markalla koneen, jota kaupitteli nuorukainen. Sillä pystyi jo kirjoittamaan. Johonkin se ei pystynyt, vanha pääni ei muista, mitä se puute oli?
Yhtiö ilmoitti myyvänsä käytettyjä koneita. Tietenkin oli tyhmää havitella semmoista, mutta enhän ymmärtänyt, eikä kukaan neuvonut, eivät tienneet.
Onneksi siellä ei ollut yhtään, oli vain uusia. Halvin hinta 9300 mk. Liikaa minulle. Samalla reissulla menin liikkeeseen, joka ilmoitti myyvänsä koneita hintaan 4900 mk. Tekniset Saarivainiolta ostin semmoisen, osa hinnasta jäi luotolle. Halpiskone temppuili, korjautin ja toimi siihen asti kunnes tuli kameran hankinta ajankohtaiseksi. Koneen kapasiteetti ei riittänyt editointiin. Koneen hankin v 2000. Kone meni menojaan, mutta nyt katselen sen mukana tullutta FUJITSU-SIEMENS monitoria. Sen mukana tulleet kaiuttimetkin ovat käytössä.
Ostin kameran v 2004; Panasonic MS 500. Samalla reissulla ostin koneen; Packard Bell. Tyttärenpojalta heltisi arviointi: - Nytpä on ukilla kone! Kellään poikakavereillanikaan ei ole tuollaista!
Siitä on yli seitsemän vuotta, kone on aikaa sitten vanhentunut, mutta toimintakuntoinen. Sillä koneella naputtelen tätä. Digivideoyhdistyksen sivulta tulin tietämään, että siinä on puutteita. Joskushan se temppuili.
Olin liikenteessä ja ostin läppärin. Sekin on kolme vuotta vanha, mutta voin hyödyntää, sitä. Se toimi editoinnissa paremmin kuin entinen pöytäkone.
Nyt on pajassani uusi kone, jossa rittää ominaisuudet, eikä se vatuloi, kun lykkää valmiin tekeleen ulos, mutta nyt pitäisi ostaa kamera, joka pelaa kortilla! Toistaiseksi käytän "kiertotietä". "Hurja on ajan riento".
