Sinä kesänä oli Helsingin olympialaiset. Maaseudullakin kiersi ulkomaisia esiintyjiä. Paikkakunnalla viipyi tivoli kaksi päivää. En käynyt kertaakaan. Kaupan oven ja näyteikkunan läpi näkyi kohti kävelevä mustaihoinen nainen. Sen värisen ihmisen näin ensi kertaa. Outo semmoinen oli Kauppiaan Rouvallekin, joka peruutti takahuoneeseen, sanoi:
- Tee Erkki tuon kanssa kauppoja!
Siihen maailman aikaan päivittäistavarakaupassa asiakas pyysi haluamaansa tarviketta haluamansa määrän, joka punnittiin, pantiin pakettiin ja rahastettiin.
Jostain tulin tietämään, että tuo väki oli ranskalaista. Korven Erkki ei ymmärtänyt minkään vieraan kielen yhtään sanaa, aivan varmasti silloinen asiakas ei tajunnut yhtään enempää Savon murteesta.
Mieleni liikkeitä en muista tarkasti, Semmoinen kaiku päässäni on, etten ihmeemmin jännittänyt, tein vain työtäni. Tulkoon mainituksi, että olen mahdottoman ujo ja pitkälle aikuisikään alemmuuskompleksinen. Tilanteen näen selvästi kuin videokuvan päässäni, mutta kaupanteon yksityskohdista muistan vain kaksi. Keskityin tilanteeseen kuten urheilusuoritukseen. Kommunikoimme viittomalla, osoittelemalla ja ilmehtimällä, selvittelimme hänen tarpeensa. Riisi tuotti vaikeuksia (rais). Hän otti kynäni ja piirsi valkoiselle paperille pieniä pyöryläisiä ja soikioita. Jossain vaiheessa otin koustikalla laarista riisiä joita näytin. Nainen sai kaiken haluamansa.
Nainen tuli seuraavana päivänä. Käveli arvelematta kuohdalleni tiskin toiselle puolelle. Hymyilimme, vanhat tutut! Perässä seurasi miehensä; pieni ja laiha ukonkäppänä. Nainen oli huomannut meidän siistin lihatiskimme. Ostoksien teko sujui eilistä paremmin. Olin tyytyväinen, tunsin onnistuvani työssäni.
Kunnes... minulla oli pieni väärikäsitys. Sianlihaviipaletta näytin. Nainen osoitti leikattavaksi sitä poikittain palasiksi. Leikkasin, mutta nainen halusi siitä vain kaksi palaa, jotka aioin laittaa pakettiin. Silloin mies näytti voimakkaalla eleellä, että pitää panna kaikki. Nainen katsoi mieheen ja sanoi jotakin, mikä oli helppo tulkita: "hullu". Olin kokematon ja lapsellinen, arvelin miehen säälineen jäljelle jäävien palasten hävikkiä. Mies huitasi vielä kädellään, kuin sanoisi: "pane pakettiin".
Vieläkin muistan kuin elokuvasta ilmeet ja äänenpanot, mutta vasta pitkän ajan päästä voin tulkita tapahtunutta. Miksi mies oli mukana? Saattoi olla harvinaista naisen kohdata ystävällisyyttä Savon perukoilla, ennakkoluuloja kyllä. Ehkä kertoi edellispäivästä miehelleen.
En helposti usko "kumitusjuttuihin", mutta ihmisten välillä tapahtuu asioita, jotka ainakin minulle ovat arvoituksia. Hän, maailmalla liikkunut nelikymppinen nainen ja minä, parikymppinen savolainen tollo: viihdyimme keskenämme. Silloisessa sanavarastossani ei ollut sanaa: synkkasi. Mies oli mustasukkainen.
En ollut rasisti. Johtui siitäkin, että Hän oli viehättävä nainen.
