Mitä on semmoinen nuorisotyö, josta ollaan nuorisotyöttömiä? Semmoista ei tunnettu, oli vain työtä ja tekijöitä, ahkeria tai laiskoja. Tehtiin töitä, hanttihommia ja paskaduuneja mitättömällä palkalla. Puhuvat lapsityövoimasta väärissä yhteyksissä. 17-vuotias riuska nuorukainen ei saa tehdä kunnon työtä, mutta saa pelata jääkiekkoa ammattilaisena, silloin ei kukaan puhu lapsityövoimasta.
"Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan".
Sen kaksiviikoisen savotan alkaessa olin kolmentoista. Savotta loppui ennen kuin täytin neljätoista. Kuorittiin tukkeja Ristisjärven jäällä. Nuorimpana siellä tuhersin omalla lanssilla. Kaksi suunnilleen samanikäistä olivat, toinen isänsä, toinen aikuisen veljensä mukana, ei minulla sellaisia ollut tukemassa.
Ensimmäisenä aamuna mentiin Kari-Ahon kautta, Augusti oli työnjohtaja. Tarvitsin rukkaset. Maksoivat satakuusikymmentä markkaa. Sodan jälkeen vaivasi ruokapula, mutta metsäyhtiöt myivät ruokatarvikkeita, sotakorvaukset piti suorittaa. Sain ensimmäisen kerran Koskenlaskijajuustoa. Siihen juustoon tunnen nostalkiaa. Pidin sitä niin arvokkaana, että myöhemmin vein sitä nuoremmalle siskolleni, kun hään oli sairaalassa. Oli myös mustaa savustettua lihäkönttiä, sanoivat olevan tanskalaista häränlihaa. Ukot sanoivat sen olevan hevosta. Niin tai näin, hyvältä se maistui nälkäisen suussa.
Aikuiset opastivat alkuun. Työkaluna petkele, jolla Pekka Rytkönen hakkasi hakkurissa kessuja, Pekka ei sitä enää tarvinnut, tupakehti Pietarin Portilla.
Kirveen kanssa värkkäsin kaksi puista kankia, joilla sain käänneltyä tukkeja.
Aamuin ja illoin matkaa jalkaisin kuljettavaksi viisi kilometriä. Taksa oli kymmenen markkaa tukilta. Ensimmäisenä vajaana päivänä kuorin neljätoista tukkia, ei ihan rukkasten hintaa. Parhaana päivänä sain kolmekymmentä tukkia.
Ensimmäisellä viikolla oli joka paikka kipeä, mutta vertyi pian. Pakkasaamuna sain tyrkkiä tosissani petäjän tyven paksua kuorta. Olin laiha ja aliravittu. Kun sain päällimmäisen puolen nirhattua, piti tukki kääntää. Voimani tuntui vähältä.
Tukit olivat lanssissa kahdessa kerroksessa ja kuorimisen jälkeen samassa asennossa.
Osuudellani oli sopiva määrä tukkeja, sain ne valmiiksi samaan aikaan toisten kanssa. Kai se oli lähes ylivoimainen homma, mutta en valittanut, eikä nytkään muistu pahalta.
