Kritisoin aiemmin huonoja keskustelijoita. Viime viikolla puolustusvoimista puhujien joukossa esiintyi nainen: Kansanedustaja Hanna-Kaisa Hellsten, Sadankomitean jäsen. Hänet havaitsi asioihin perehtyneeksi. Kuunteli rauhallisesti, puhui omalla vuorollaan, selvitti sanomansa lyhyillä lauseilla, sanomatta yhtään turhaa sanaa. Asiantuntevien miesten piikittely kilpistyi pehmeään panssariin, vihjaileviin kysymyksiin heläytti hersyvän naurun. Ikävä vaan, että narsistiset edustajat eivät taivu asiallisuuteen.
Kaksi eri puolueen edustajaa vaativat sivistynyttä sanankäyttöä. Ei saa sanoa; Persu, eikä Kepu, mutta saa sanoa Demari. Sotkeentuvat lillukan varsiin. Vaativat teitittelyä. Olin suunnilleen murrosikäinen. Vastaan tuli Tervarannan Ieva. Sanoin: päevee, minnekä työ mänettä? Ieva vastasi:
- Iteksenhän minä oun, niin kun sinäkii!
Eduskunnassa muka esiinnytään paremmin kuin tavallisessa työpaikassa!?
Missään työpaikassa ei solvata toisia niin härskisti kuin eduskunnasta tulevissa TV-lähetyksissä. Niitä en kestä kuunnella, suljen toosan.
