Säkeitä onnittelukorteista.
Jokainen päiväsi olkoon
uusi seikkailu ja
jokainen polku
tie uuteen
++++++++
Kun tuulen siipi koskettaa
taas illan pilveä tummuvaa
sulje silmät ja
kuuntele kuisketta sen
se toivoisi että oot onnellinen
Vierailivat ensi kertaa luonani kaikki yhtäaikaa. Neljä tytärtä, seitsemän tyttärien poikaa ja kaksi tyttärien tytärtä.
Ukkia muistivat. Ikivanhaa pappaa.
Sen kunniaksi virkistymään Peurunkaan viikolla 20.
Korteissa kultaisin numeroin 80. Yhdessä oli 60. Mitäs tämä meinaa???!!!! Selvisi: humoristi älykkö selittää: "Ethän sinä tuon enempää"......
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Tänä aamuna
Nukuin hyvin. Yhteen putkeen monta tuntia. Heräsin viiden aikaan. Puuron jälkeen löysällä lenkillä. Alakulo kurkistaa selkäni takaa. Jälkikasvu tulee tänään. Ikäänkuin juhlistamaan. En tunne juhlallisuutta.
Epäonnistunut ihminen. En saavuttanut mammonaa enkä gloriaa. Epäonnikin kuritti. Mistäpä tiesin kohtalon määränneen tällaisen osan? Epäonnesta kertokoon valokuva. Unto Kupiainen oli kuulemma kunnon valokuvaaja. En ole sitä mieltä.
Korpelan väki asettui valokuvattavaksi pihlajan juurelle. Penkillä istuvat ihmiset ovat siinä omana itsenään. Erkin panivat seisomaan toisten taakse. Kuinkas kävikään? Valokuvasta tuli susi. Ehkä kuului käydä niin? Erkkiä ei kuvassa näy. Kuvassa näkyy ylhäältä leveämpi musta viuhka, joka kapenee alaspäin, niin että kaikkien kasvot näkyy, mutta viuhkan terävä kärki peittää erkin kasvot, mutta molemmin puolin olevat kasvot näkyvät.
Tämmöinen seurasi minua koko ikäni. Tunsin olevani "näkymätön mies".
Koetan rauhoittua. Vaikka epäonnistumista en voi unohtaa. Suhtaudun levollisesti, enkä näytä kovin murheellista muotoa.
Epäonnistunut ihminen. En saavuttanut mammonaa enkä gloriaa. Epäonnikin kuritti. Mistäpä tiesin kohtalon määränneen tällaisen osan? Epäonnesta kertokoon valokuva. Unto Kupiainen oli kuulemma kunnon valokuvaaja. En ole sitä mieltä.
Korpelan väki asettui valokuvattavaksi pihlajan juurelle. Penkillä istuvat ihmiset ovat siinä omana itsenään. Erkin panivat seisomaan toisten taakse. Kuinkas kävikään? Valokuvasta tuli susi. Ehkä kuului käydä niin? Erkkiä ei kuvassa näy. Kuvassa näkyy ylhäältä leveämpi musta viuhka, joka kapenee alaspäin, niin että kaikkien kasvot näkyy, mutta viuhkan terävä kärki peittää erkin kasvot, mutta molemmin puolin olevat kasvot näkyvät.
Tämmöinen seurasi minua koko ikäni. Tunsin olevani "näkymätön mies".
Koetan rauhoittua. Vaikka epäonnistumista en voi unohtaa. Suhtaudun levollisesti, enkä näytä kovin murheellista muotoa.
torstai 26. huhtikuuta 2012
Äkkinäistä
Vahingossa jäänyt tekstejä luonnoksiksi. Ihmettelin. Lukijoille näyttää oudolta, kun niissä puhutaan eri ajasta. Painoin julkaistuiksi sellaisinaan, tarkistamatta. Ettäs tiedätte.
Lääkehoito
Leikkauksen jälkeen tuli häiriöitä. Sovimme hoiturin kanssa kokeilla jättämällä yksi lääke kuukaudeksi.
Lääke, jota epäilin, ei ollut aiheuttaja. Hoituri arveli toista lääkettä ja oli oikeassa. Terveyskeskuksessa teinitytöltä näyttävä lääkäri kiikutteli tuolissaan ja asiantuntevaa esittävänä vakuutti, että lääkkeet pitää ehdottomasti nauttia täsmällisesti.
Kuopiossa tutkimuksen yhteydessä otin oireet puheeksi. Nuorehko mieslääkäri tutki paperit ja tulokset. Hetken harkittuaan sanoi ettei sitä välttämättä tarvitse. Lääke oli emconcord. Jäljellä olevat annoin naapurin emännälle, hänellä oli se lääkitys. Lopetettuani lääkkeen syönnin oloni normalisoitui.
Simvastatin ja Primaspan jäi käyttöön. Syksyllä 2010 kontrollikokeissa ilmeni hemoglobiini alentunut hiukan verrattuna aikaisempaan. En käynyt uudelleen mittauttamassa. Huhtikuussa 2011 kunto heikkeni rajusti. 200 metriä käveltyäni täytyi palata takaisin. Asiaa lääkärille. Määrättiin nitrosuihke ja uä-tutkimukseen Mehiläiseen. Kelit vaihtelee, enkä varustautunut kunnolla. Nitro unohtui kotiin ja asemalta kauppakadulle meno oli kärsimystä. Kylmä tuuli haittasi ja tuli voimakkaat oireet. Seisahduin oven lokeron suojaan lepäämään ja säikäytin ulos tulevan nuoren naisen. Jatkoin taaperrustani. Mehiläiseen päästyäni annoin paperit tiskille, sanoin virkailijalle tarvitsevani levätä. Menin istumaan. Virkailija toimitti asiat siinä. Lääkärin aikaan mennessä toivuin. Lääkärin lausunnossa mainittiin jotain hapen puutteesta. Sain lääkkeeksi pitkävaikutteisen nitron, joka päivä otettavaksi.
Nitrolääkkeen aikana tehtiin rasituskoe. Kuulemma hyvä tulos. Kuitenkin olin voipunut kaatumispisteeseen. Käsivarsissa tuntui paine kuin sisältä pyrkisi jotain ulos. Istuin aikani ja kyllästyin. Läksin kotiin, mutta en uskaltanut auton rattiin ennekuin kiersin parkkialueen kahteen kertaan. Nitron avulla pystyin askareisiin, mutta en voinut kuntoilla. Juosta en ollenkaan ja uimahallissa tuli oire joskus jo parin altaanmitan jälkeen. Arvelin totuuden hetken lähestyvän.
Olin v 2007 kysissä verivuotojen takia. Epäilin primaspania, kuulin jonkun pyörtyneen, kun veri laihtui. Sanoi joku: - Ei se tihku.
Eräänä päivänä pytyltä noustessani näin epäilyttävää. Osa jätöksestä muistutti mustia hiiliä. Siitä alkoi omahoito. Keräsin nokkosia vuoden tarpeiksi. Aloin käyttää C-vitamiinia, kun jostain sain titää sen auttavan raudan imeytymiseen. Primaspan 100 vaihdoin 50:n enkä ota joka päivä. Yritin juosta, turhaan. Näin unta, että juoksin hiljaisella vauhdilla satoja metrejä, mutta semmoinen aika sai odottaa.
Kesällä kuntoilin minkä pystyin. Uimahallin auettua uin sitkeästi hiljaista vauhtia lähes joka päivä.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tilasto näyttää tätä juttua luetun jonkin verran. Ehkä olen jossain tekstissä kertonut, mutta lisään tähän aiheesta.
Primaspania en syö ollenkaan. Jos kuolee niin kuolee. Simvastatinia on jäljellä vuosien takaa ja sattumoisin napsaisen jonkun napin. Kolesterolilukema viimeksi 5,1. Lääkäri Sinikka Kuusisto arveli, että pitäisi nostaa Simvastatin 50 mg sataseen. En kommentoinut, enkä sanonut vähentäneeni ottamiskertoja.
Kun vointini oli lähes nollassa lääkäri kiinitti huomion alhaiseen kolesterolilukemaan, että siitä huolimatta heikkenin. Maallikon käsitykseni mukaan, joka perustuu lukemiini, ei kolesteroli ole sairaus, vaan tilastoon perustuva indikaattori.
Huonon kunnon aikaan lukema oli 3,2 . Hemoglobiini 127.
Seuraavassa kotrollissa kolesteroli 5,1 ja hemoglobiini 147. Ja erkki paremmassa kunnossa.
Jatkoin sitä rataa. Nokkosta käytän jatkuvasti. Ruokani laitan itse. Säästeliäällä tavalla. "Vanhanaikainen tuhoon tuomittu ruokavalio". Vouhottakoot kiminkiset mitä tahansa, en syö kuutta kourallista heiniä! Yhden tomaatin pyrin syömään joka päivä. Vaihdellen joku banaani, joskus rypäleitä, joskus omena. Amulla puuro sisältää isokauraa ja tummaa riisijauhoa ja runsaasti mustikkasoppaa, omista keräämistä. Höystän sitä lorauksella vispikermaa. Vanhankin suussa saa maistua hyvältä. Miksi ei?
Kahvia kaksi mukia päivässä. Runsasta kahvin juontia vähensin vatsan suosituksesta. Kahvin sijasta mukillinen teetä ja sota-ajalla oppimaani; keitetty vesi, jonka valkaisen vispikermalla. Aikanaan käytettiin maitoa. Kaikkien sekaan sokeria.
Ruokani laitan totutuista suomalaisista aineksista. Alennusmerkittyä lihaa. Sikaa, koska se on halvempaa kuin nauta. Vähän perunoita, kaalia, porkkanoita, sipulia. Aterialla syön vain varsinaisen ruuan, leipää syön vain kahvin ja teen keralla. Tänäpänä keitän matikkakeittoa Leenan talvella tuomista matikoista, nyt menee viimeinen pätkä. Päivittäin yhden voileivän päällä raakaa valkosipulia, vanhan miehen suosituksesta.
Runsas pierettäminen vaivasi. Tuulikki arveli syyksi maitoa. En heti uskonut, mutta kokeilin. Suoliston ryllääminen väheni. Käytän piimää. Tykkäsin maidosta, eikä se vuosikymmeniin haitannut. Vanhuus muuttaa.
Leena tuo kuhafilettä ja uistelen hauen. Suonteesta en löydä ahvenpaikkoja.
Makkaraa en osta kuin muutaman kerran vuodessa, lähinnä eväsleivän seuraksi. Viimeksi halvan teemakkarapötkyn videokuvausreissulle.
Tällä viikolla ostin kilon Oltermannijuustoa. Leikkelin sen palasiksi. Yksi osa jääkaappiin ja monta osaa pakastimeen. Sen lisäksi lastuiksi leikattua suolattua haukea, joka säilyy jääkaapissa rypsiöljyllä höystettynä.
Ruokaa ei katsota lääkkeeksi, mutta se vaikuttaa ratkaisevasti terveyteen, siksi tässä yhteydessä.
Joka tapauksessa kuntoni kohentui, minkä se kaheksankymppisellä pystyy.
Nitrot on ostettu huhtikuussa 2011. Reilut kaksi vuotta sitten ostetusta sadan kappaleen paketista on puolet jäljellä, en tarvitse.
Heittäydyin vastarannan kiiskeksi vielä yhdessä. Totuin pitkään vähäsuolaiseen ruokaan.
Esimerkki: Iso moukarinheittäjä rojahti oikosekseen kenttään. Kertoivat sanoneen: "Kramppi, suolaa tarvitaan!"
Vanhempi esimerkki: Jani Sievinen menetti mahdollisuuksiaan arvokisoissa yöllisen "suonenvedon" vaivaamisesta. Kuulin punttisalilla nuorten miesten keskustelua krampista ja suolasta.
Nuorempana ja terveempänä sain krampit hellittämään tehokkailla liikkeillä, mutta nyt ei onnistu. Kun "suonenveto" kiristi takareiden kippuraan, en sitä saanut tokenemaan, vaikka miten riehuin. Kiukustuttava kipu jatkui kiroilusta välittämättä. Kun kouristus tunnin päästä helpotti jäi lihas vieläkin kipeäksi. Urheilijoiden puolelta otin onkeeni nokkosen. Suuntasin ajatukseni sinne. Ympäristö suositteli mangnesium tabletteja. En halua purkkeja ja purnukoita, monista tulee sivuvaikutuksia.
Simvastatinpakkauksessa näkyy päivämäärä joulukuulta 2010. Jäljellä on 21 pilleriä. Söisinköhän sen lääkärin mieliksi ennen seuravaa kontrollia? Se alentaa todistettavasti kolesterolilukemaa.
Multivitaa käytän epäsäännöllisesti, jos muistan. Lääkkeitä en ole käyttänyt aikoihin. Jos kuolen ja kun kuolen, niin sitten kuolen. Kuolen joka tapauksessa. Kiminkisetkin kuolevat.
Kaikkien suositusten vastaisesti lisäsin suolan käyttöä. Reisien kramppaaminen jäi harvinaiseksi. Pohkeissa kouristaa joskus sängyssä, mutta saan sen hellittämään pian nousemalla kävelemään, eikä tunnu kovia tuskia. Tarkkaa peliä pelaten vältän pahimmat kouraisut.
Ikämiehet sanovat kokemuksenaan kumikenkien aiheuttavan suonenvetoa. Ovat vain puolittain oikeassa. Kumikengät liittyy työhön ja maastossa liikkumiseen. Yleensä silloin hikoillaan ja suolaa poistuu. Eilen pidin kumikenkiä marjareissulla, eikä krampannut.
Kramppia yhdistin usein kylmään. Yksi pahimmista kohtauksista tuli hellepäivänä vierailulla, eikä siihen liittynyt kumikenkiä, eikä rasitusta, hikoilua kylläkin ja neuvoivat suolaraetta kielen alle. Suolaa!! Käytän suolaa mieluummin ennalta!
Kramppien ilmaantumista en käsittänyt. Se tuntui järjenvastaiselta. Kuntoilen kohtuullisesti, voimistelen. Uimahallin jälkeen krampit tuntuivat oudoilta. Uin yleensä lähen kilometrin ja saunassa on lämmintä. Lihaksen vetreitä. En epäillyt suolan vähyyttä. Sanokoot mitä tahansa, käytän suolaa sen verran, että voin kohtuullisesti. Usein illalla tulee mieleen päivän mahdollinen suolamäärä. Silloin paistan kananmunan, jolle ripottelen suolaa.
Sekava esitys, mutta en ala editoimaan.
Kirjoitan tajunnan virtaa. Siitä johtuu "horjahtelu".
01.02.2017
En todellakaan ala editoimaan. Huomaan tätä luettavan jatkuvasti. Niinpä lisään tähän hiukan uutta näkökulmaa.
Suonenvetojen lääkitseminen suolalla tuli kulminaatiopisteeseen. Annoin periksi ja harkitsin magnesiumia.
Ostin apteekista. Se ei sopinut. Meni paskat housuihin. Sukelsin nettiin. Magnesiumia onkin monessa muodossa. Se ei selvinnyt apteekissa. Eikä suostuneet tilaamaan.
Magnesium tauraatti käy. Löytyi Kuopiosta.
En tiennyt näitä löytyvän S-marketin hyllystä. Vanhusten hoitaja opasti.
Ensimmäinen kokeilu oli turhan suuri pakkaus. Magnesia. 140 tbl. Vaikutti hiukan löysäävästi. Otan puoli tablettia. Kesti pitkään. Tänään nappasin viimeisen puolikkaan. Ei kouristele kinttuja.
Kokeilin myös toista: MAGNESAN. Magnesiumkelaatti-b-vitamiinitabletti. Vaikutti toimivalta. Huomisesta alan käyttämään tätä. Aion ottaa puolet suosituksesta.
Pakko hyväksyä: tämmöistä on vanhuus. Vaikka vitsailenkin: - mitenkähän sitä vanhana pärjää?
Jalat tekivät yhtäkkiä tenän. Sääret väsyivät kaatumispisteeseen.
Tutkittiin b12 vitamiini. Alaselästä röntgen. Sääristä hermot. Hermot kunnossa. Seuraavaksi fysioterapiaan. Vitamiini, selkä ja hermotutkimukset ymmärsin. Mutta fysioterapia soti ymmärrystäni ja kokemustani vastaan. Peruin fysion, kun sääreen ilmaantui näkyviä merkkejä.
Tilasin vastaanoton. Nuori lääkärimies tiesi vaivalle nimen, jota minun ei tarvitse muistaa. Lohdutti, että parannuskeinoa ei ole.
Siihen mennessä jo havaitsin säärien ripustamisen seinille helpottavan.
Lääkäri mainitsi voiteen Hirudoid forte. Huomattava parannus. Eikä tarvitse "hyppiä seinille". Pitkän sohvan pääty riittää.
Avaan tämän vielä. Kerron havaintojani. Lukemisiin!
Vielä lisää!
06.06.2017
Magnesium tehoaa. Tasaantumisen jälkeen toimii Magnesan. Ohje neuvoo syömään tarpeettoman paljon: neljä pilleriä päivässä! Markkinointia. Havaitsin kaksikin riittävän. Kokeilin ottavani vain yhden! Yksi riittää! Useimmiten ei "nykäise". Jonain aamuna pieni tuntuma. Mutta vähäinen ei haittaa, häipyy nopeasti.
Eilen otin yhden. Kävin aamulla pienen kävelylenkin, osan maastossa. Uin päivällä 500 m. Eikä tänä aamuna tuntunut kramppia.
Jaloista sanoi lääkäri: "parannuskeinoa ei ole."
Tänä aamuna ei tuntunut kipua, vain se tavallinen hoipertelu.
Hoidan: voitelemalla, roikottamalla ja tukisukilla.
Primaspanin otin käyttöön toisenlaisella ohjeella. Hoitohenkilökunnan ohje määräsi aamulla tyhjään vatsaan. Sillä tavalla menetän verta. Jostain kuulin jotain samantapaista, ehkä jopa samaa otettavan ruuan yhteydessä.
Vastoin lääkärin määräystä, omalla luvalla, otan ruokaillessa.
Joka käänteessä vannotetaan otettavaksi lääkettä ehdottomasti ohjeen mukaan.
Primaspan saattaa olla hyödyllinen: hyytymisen esto.
Mahnesiumilla arvelin sivuvaikutuksia. Arvelin oikein. Ainakin kolme kertaa meni paskat housuihin, kun käytin välillä sopimattomia, kunnes ne loppuivat. Säästäri. Näyttää sopeutuvan Osuuskaupasta saatavaan Magnesaniin.
Siis reseptilääkettä vai kolesteroliin ja suosituksesta Primaspan, ottamalla vastoin ohjetta.
---Mitenhän sitä pärjää vanhana? Olenhan vasta 85.
Vuodet vierivät. Täydennän: Nokkonen pitää hemoglobiinin kunnossa. Kontrollituloksia:
30.9. 2015 = 156
13.2. 2017 0 155
Lääke, jota epäilin, ei ollut aiheuttaja. Hoituri arveli toista lääkettä ja oli oikeassa. Terveyskeskuksessa teinitytöltä näyttävä lääkäri kiikutteli tuolissaan ja asiantuntevaa esittävänä vakuutti, että lääkkeet pitää ehdottomasti nauttia täsmällisesti.
Kuopiossa tutkimuksen yhteydessä otin oireet puheeksi. Nuorehko mieslääkäri tutki paperit ja tulokset. Hetken harkittuaan sanoi ettei sitä välttämättä tarvitse. Lääke oli emconcord. Jäljellä olevat annoin naapurin emännälle, hänellä oli se lääkitys. Lopetettuani lääkkeen syönnin oloni normalisoitui.
Simvastatin ja Primaspan jäi käyttöön. Syksyllä 2010 kontrollikokeissa ilmeni hemoglobiini alentunut hiukan verrattuna aikaisempaan. En käynyt uudelleen mittauttamassa. Huhtikuussa 2011 kunto heikkeni rajusti. 200 metriä käveltyäni täytyi palata takaisin. Asiaa lääkärille. Määrättiin nitrosuihke ja uä-tutkimukseen Mehiläiseen. Kelit vaihtelee, enkä varustautunut kunnolla. Nitro unohtui kotiin ja asemalta kauppakadulle meno oli kärsimystä. Kylmä tuuli haittasi ja tuli voimakkaat oireet. Seisahduin oven lokeron suojaan lepäämään ja säikäytin ulos tulevan nuoren naisen. Jatkoin taaperrustani. Mehiläiseen päästyäni annoin paperit tiskille, sanoin virkailijalle tarvitsevani levätä. Menin istumaan. Virkailija toimitti asiat siinä. Lääkärin aikaan mennessä toivuin. Lääkärin lausunnossa mainittiin jotain hapen puutteesta. Sain lääkkeeksi pitkävaikutteisen nitron, joka päivä otettavaksi.
Nitrolääkkeen aikana tehtiin rasituskoe. Kuulemma hyvä tulos. Kuitenkin olin voipunut kaatumispisteeseen. Käsivarsissa tuntui paine kuin sisältä pyrkisi jotain ulos. Istuin aikani ja kyllästyin. Läksin kotiin, mutta en uskaltanut auton rattiin ennekuin kiersin parkkialueen kahteen kertaan. Nitron avulla pystyin askareisiin, mutta en voinut kuntoilla. Juosta en ollenkaan ja uimahallissa tuli oire joskus jo parin altaanmitan jälkeen. Arvelin totuuden hetken lähestyvän.
Olin v 2007 kysissä verivuotojen takia. Epäilin primaspania, kuulin jonkun pyörtyneen, kun veri laihtui. Sanoi joku: - Ei se tihku.
Eräänä päivänä pytyltä noustessani näin epäilyttävää. Osa jätöksestä muistutti mustia hiiliä. Siitä alkoi omahoito. Keräsin nokkosia vuoden tarpeiksi. Aloin käyttää C-vitamiinia, kun jostain sain titää sen auttavan raudan imeytymiseen. Primaspan 100 vaihdoin 50:n enkä ota joka päivä. Yritin juosta, turhaan. Näin unta, että juoksin hiljaisella vauhdilla satoja metrejä, mutta semmoinen aika sai odottaa.
Kesällä kuntoilin minkä pystyin. Uimahallin auettua uin sitkeästi hiljaista vauhtia lähes joka päivä.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tilasto näyttää tätä juttua luetun jonkin verran. Ehkä olen jossain tekstissä kertonut, mutta lisään tähän aiheesta.
Primaspania en syö ollenkaan. Jos kuolee niin kuolee. Simvastatinia on jäljellä vuosien takaa ja sattumoisin napsaisen jonkun napin. Kolesterolilukema viimeksi 5,1. Lääkäri Sinikka Kuusisto arveli, että pitäisi nostaa Simvastatin 50 mg sataseen. En kommentoinut, enkä sanonut vähentäneeni ottamiskertoja.
Kun vointini oli lähes nollassa lääkäri kiinitti huomion alhaiseen kolesterolilukemaan, että siitä huolimatta heikkenin. Maallikon käsitykseni mukaan, joka perustuu lukemiini, ei kolesteroli ole sairaus, vaan tilastoon perustuva indikaattori.
Huonon kunnon aikaan lukema oli 3,2 . Hemoglobiini 127.
Seuraavassa kotrollissa kolesteroli 5,1 ja hemoglobiini 147. Ja erkki paremmassa kunnossa.
Jatkoin sitä rataa. Nokkosta käytän jatkuvasti. Ruokani laitan itse. Säästeliäällä tavalla. "Vanhanaikainen tuhoon tuomittu ruokavalio". Vouhottakoot kiminkiset mitä tahansa, en syö kuutta kourallista heiniä! Yhden tomaatin pyrin syömään joka päivä. Vaihdellen joku banaani, joskus rypäleitä, joskus omena. Amulla puuro sisältää isokauraa ja tummaa riisijauhoa ja runsaasti mustikkasoppaa, omista keräämistä. Höystän sitä lorauksella vispikermaa. Vanhankin suussa saa maistua hyvältä. Miksi ei?
Kahvia kaksi mukia päivässä. Runsasta kahvin juontia vähensin vatsan suosituksesta. Kahvin sijasta mukillinen teetä ja sota-ajalla oppimaani; keitetty vesi, jonka valkaisen vispikermalla. Aikanaan käytettiin maitoa. Kaikkien sekaan sokeria.
Ruokani laitan totutuista suomalaisista aineksista. Alennusmerkittyä lihaa. Sikaa, koska se on halvempaa kuin nauta. Vähän perunoita, kaalia, porkkanoita, sipulia. Aterialla syön vain varsinaisen ruuan, leipää syön vain kahvin ja teen keralla. Tänäpänä keitän matikkakeittoa Leenan talvella tuomista matikoista, nyt menee viimeinen pätkä. Päivittäin yhden voileivän päällä raakaa valkosipulia, vanhan miehen suosituksesta.
Runsas pierettäminen vaivasi. Tuulikki arveli syyksi maitoa. En heti uskonut, mutta kokeilin. Suoliston ryllääminen väheni. Käytän piimää. Tykkäsin maidosta, eikä se vuosikymmeniin haitannut. Vanhuus muuttaa.
Leena tuo kuhafilettä ja uistelen hauen. Suonteesta en löydä ahvenpaikkoja.
Makkaraa en osta kuin muutaman kerran vuodessa, lähinnä eväsleivän seuraksi. Viimeksi halvan teemakkarapötkyn videokuvausreissulle.
Tällä viikolla ostin kilon Oltermannijuustoa. Leikkelin sen palasiksi. Yksi osa jääkaappiin ja monta osaa pakastimeen. Sen lisäksi lastuiksi leikattua suolattua haukea, joka säilyy jääkaapissa rypsiöljyllä höystettynä.
Ruokaa ei katsota lääkkeeksi, mutta se vaikuttaa ratkaisevasti terveyteen, siksi tässä yhteydessä.
Joka tapauksessa kuntoni kohentui, minkä se kaheksankymppisellä pystyy.
Nitrot on ostettu huhtikuussa 2011. Reilut kaksi vuotta sitten ostetusta sadan kappaleen paketista on puolet jäljellä, en tarvitse.
Heittäydyin vastarannan kiiskeksi vielä yhdessä. Totuin pitkään vähäsuolaiseen ruokaan.
Esimerkki: Iso moukarinheittäjä rojahti oikosekseen kenttään. Kertoivat sanoneen: "Kramppi, suolaa tarvitaan!"
Vanhempi esimerkki: Jani Sievinen menetti mahdollisuuksiaan arvokisoissa yöllisen "suonenvedon" vaivaamisesta. Kuulin punttisalilla nuorten miesten keskustelua krampista ja suolasta.
Nuorempana ja terveempänä sain krampit hellittämään tehokkailla liikkeillä, mutta nyt ei onnistu. Kun "suonenveto" kiristi takareiden kippuraan, en sitä saanut tokenemaan, vaikka miten riehuin. Kiukustuttava kipu jatkui kiroilusta välittämättä. Kun kouristus tunnin päästä helpotti jäi lihas vieläkin kipeäksi. Urheilijoiden puolelta otin onkeeni nokkosen. Suuntasin ajatukseni sinne. Ympäristö suositteli mangnesium tabletteja. En halua purkkeja ja purnukoita, monista tulee sivuvaikutuksia.
Simvastatinpakkauksessa näkyy päivämäärä joulukuulta 2010. Jäljellä on 21 pilleriä. Söisinköhän sen lääkärin mieliksi ennen seuravaa kontrollia? Se alentaa todistettavasti kolesterolilukemaa.
Multivitaa käytän epäsäännöllisesti, jos muistan. Lääkkeitä en ole käyttänyt aikoihin. Jos kuolen ja kun kuolen, niin sitten kuolen. Kuolen joka tapauksessa. Kiminkisetkin kuolevat.
Kaikkien suositusten vastaisesti lisäsin suolan käyttöä. Reisien kramppaaminen jäi harvinaiseksi. Pohkeissa kouristaa joskus sängyssä, mutta saan sen hellittämään pian nousemalla kävelemään, eikä tunnu kovia tuskia. Tarkkaa peliä pelaten vältän pahimmat kouraisut.
Ikämiehet sanovat kokemuksenaan kumikenkien aiheuttavan suonenvetoa. Ovat vain puolittain oikeassa. Kumikengät liittyy työhön ja maastossa liikkumiseen. Yleensä silloin hikoillaan ja suolaa poistuu. Eilen pidin kumikenkiä marjareissulla, eikä krampannut.
Kramppia yhdistin usein kylmään. Yksi pahimmista kohtauksista tuli hellepäivänä vierailulla, eikä siihen liittynyt kumikenkiä, eikä rasitusta, hikoilua kylläkin ja neuvoivat suolaraetta kielen alle. Suolaa!! Käytän suolaa mieluummin ennalta!
Kramppien ilmaantumista en käsittänyt. Se tuntui järjenvastaiselta. Kuntoilen kohtuullisesti, voimistelen. Uimahallin jälkeen krampit tuntuivat oudoilta. Uin yleensä lähen kilometrin ja saunassa on lämmintä. Lihaksen vetreitä. En epäillyt suolan vähyyttä. Sanokoot mitä tahansa, käytän suolaa sen verran, että voin kohtuullisesti. Usein illalla tulee mieleen päivän mahdollinen suolamäärä. Silloin paistan kananmunan, jolle ripottelen suolaa.
Sekava esitys, mutta en ala editoimaan.
Kirjoitan tajunnan virtaa. Siitä johtuu "horjahtelu".
01.02.2017
En todellakaan ala editoimaan. Huomaan tätä luettavan jatkuvasti. Niinpä lisään tähän hiukan uutta näkökulmaa.
Suonenvetojen lääkitseminen suolalla tuli kulminaatiopisteeseen. Annoin periksi ja harkitsin magnesiumia.
Ostin apteekista. Se ei sopinut. Meni paskat housuihin. Sukelsin nettiin. Magnesiumia onkin monessa muodossa. Se ei selvinnyt apteekissa. Eikä suostuneet tilaamaan.
Magnesium tauraatti käy. Löytyi Kuopiosta.
En tiennyt näitä löytyvän S-marketin hyllystä. Vanhusten hoitaja opasti.
Ensimmäinen kokeilu oli turhan suuri pakkaus. Magnesia. 140 tbl. Vaikutti hiukan löysäävästi. Otan puoli tablettia. Kesti pitkään. Tänään nappasin viimeisen puolikkaan. Ei kouristele kinttuja.
Kokeilin myös toista: MAGNESAN. Magnesiumkelaatti-b-vitamiinitabletti. Vaikutti toimivalta. Huomisesta alan käyttämään tätä. Aion ottaa puolet suosituksesta.
Pakko hyväksyä: tämmöistä on vanhuus. Vaikka vitsailenkin: - mitenkähän sitä vanhana pärjää?
Jalat tekivät yhtäkkiä tenän. Sääret väsyivät kaatumispisteeseen.
Tutkittiin b12 vitamiini. Alaselästä röntgen. Sääristä hermot. Hermot kunnossa. Seuraavaksi fysioterapiaan. Vitamiini, selkä ja hermotutkimukset ymmärsin. Mutta fysioterapia soti ymmärrystäni ja kokemustani vastaan. Peruin fysion, kun sääreen ilmaantui näkyviä merkkejä.
Tilasin vastaanoton. Nuori lääkärimies tiesi vaivalle nimen, jota minun ei tarvitse muistaa. Lohdutti, että parannuskeinoa ei ole.
Siihen mennessä jo havaitsin säärien ripustamisen seinille helpottavan.
Lääkäri mainitsi voiteen Hirudoid forte. Huomattava parannus. Eikä tarvitse "hyppiä seinille". Pitkän sohvan pääty riittää.
Avaan tämän vielä. Kerron havaintojani. Lukemisiin!
Vielä lisää!
06.06.2017
Magnesium tehoaa. Tasaantumisen jälkeen toimii Magnesan. Ohje neuvoo syömään tarpeettoman paljon: neljä pilleriä päivässä! Markkinointia. Havaitsin kaksikin riittävän. Kokeilin ottavani vain yhden! Yksi riittää! Useimmiten ei "nykäise". Jonain aamuna pieni tuntuma. Mutta vähäinen ei haittaa, häipyy nopeasti.
Eilen otin yhden. Kävin aamulla pienen kävelylenkin, osan maastossa. Uin päivällä 500 m. Eikä tänä aamuna tuntunut kramppia.
Jaloista sanoi lääkäri: "parannuskeinoa ei ole."
Tänä aamuna ei tuntunut kipua, vain se tavallinen hoipertelu.
Hoidan: voitelemalla, roikottamalla ja tukisukilla.
Primaspanin otin käyttöön toisenlaisella ohjeella. Hoitohenkilökunnan ohje määräsi aamulla tyhjään vatsaan. Sillä tavalla menetän verta. Jostain kuulin jotain samantapaista, ehkä jopa samaa otettavan ruuan yhteydessä.
Vastoin lääkärin määräystä, omalla luvalla, otan ruokaillessa.
Joka käänteessä vannotetaan otettavaksi lääkettä ehdottomasti ohjeen mukaan.
Primaspan saattaa olla hyödyllinen: hyytymisen esto.
Mahnesiumilla arvelin sivuvaikutuksia. Arvelin oikein. Ainakin kolme kertaa meni paskat housuihin, kun käytin välillä sopimattomia, kunnes ne loppuivat. Säästäri. Näyttää sopeutuvan Osuuskaupasta saatavaan Magnesaniin.
Siis reseptilääkettä vai kolesteroliin ja suosituksesta Primaspan, ottamalla vastoin ohjetta.
---Mitenhän sitä pärjää vanhana? Olenhan vasta 85.
Vuodet vierivät. Täydennän: Nokkonen pitää hemoglobiinin kunnossa. Kontrollituloksia:
30.9. 2015 = 156
13.2. 2017 0 155
Gallupit
Turhat gallupit kyllästyttävät. Uutislähetykset alkavat kannatusprosenteilla, aivan kuin ne olisivat tärkeimmät asiat. Panin töllöttimen lepäämään kesken puntaroinnin. Suurten medioitten päätoimittajat vatvoivat viimeisimmän tutkinnan tuloksia. Turhaa suunpieksäntää.
Tunnustivat varovasti tulosten ohjaavan äänestyskäyttäytymistä. Tiedän, että ne vaikuttavat, kuten moni muukin seikka. Laumoja ohjaavat kellokkaat. Hesarin edustaja sanoi äänestäjien osaavan määritellä itse kantansa. Harva osaa. Korpifilosofi ei aio äänestää, yks hailee, kuka valitaan ja valinta on selvinnyt jo vuosia sitten. Gallupeilla vyöryttivät Niinistölle kannatusta. Tarvitaanko presidenttiä? Presidenttiä ilman valtaa? Mauno Koivisto katuu, että aloitti presidentin vallan vähentämisen.
Puolueet ohjaavat äänestäjiä. Keskustapuoluelaiset, maalaisemännätkin äänestivät Elisabet Rehniä, siksi että Martti Ahtisaarta kannattivat demarit. Jos vaalien alla joku olisi ennustanut emäntien äänestävän ruotsinkielistä herrasrouvaa, Kepulaiset olisivat pitäneet sitä häväistyksenä.
Tunnustivat varovasti tulosten ohjaavan äänestyskäyttäytymistä. Tiedän, että ne vaikuttavat, kuten moni muukin seikka. Laumoja ohjaavat kellokkaat. Hesarin edustaja sanoi äänestäjien osaavan määritellä itse kantansa. Harva osaa. Korpifilosofi ei aio äänestää, yks hailee, kuka valitaan ja valinta on selvinnyt jo vuosia sitten. Gallupeilla vyöryttivät Niinistölle kannatusta. Tarvitaanko presidenttiä? Presidenttiä ilman valtaa? Mauno Koivisto katuu, että aloitti presidentin vallan vähentämisen.
Puolueet ohjaavat äänestäjiä. Keskustapuoluelaiset, maalaisemännätkin äänestivät Elisabet Rehniä, siksi että Martti Ahtisaarta kannattivat demarit. Jos vaalien alla joku olisi ennustanut emäntien äänestävän ruotsinkielistä herrasrouvaa, Kepulaiset olisivat pitäneet sitä häväistyksenä.
Elokuinen aamu
Eilisiltana painuin pehkuihin ennen kymmentä. Nukuin heräilemättä kuusi tuntia, heräsin neljältä. Loikoilin vielä, mutta enää ei uni tullut, ajatukset tulivat. Katsoin paremmaksi kömpiä ylös.
Vilkaisin ulos; näytti pilviseltä. Aamun koleus luultavasti vaatii pitkät alushousut ja vankemman verrytteluasun. Kävelin kirkon ohi liikenneympyrän lähelle, siitä keskustan suuntaan ja käännyin lammelle. Ennen lammelle tultuani ei näkynyt liikennettä.
Lammen rannan suuntaan käveli vaisuin askelin mieshahmo. Tummat lökäpöksyt, kauhtunut pusakka ja alistunut ryhti kertoi kassia kantavan laahustajan kuuluvan tiettyyn kansanosaan. Tuntee varmaan itsensä yksinäiseksi. Tällaisia sanovat syrjäytyneiksi. Olemus kertoi hänen olevan myöhempää keski-ikää elävä.
Ajattelin nuoria, jotka viettävät aikaa kaljoitellen. Istuvat baareissa ja kuljeksivat oluttölkkejä suudellen, monenko tulevaisuus on tuon kaltainen?
Melko varmasti hyvinkin monen, eikä sitä voida estää. Vai voiko?
Juoksin hipsimällä joen rantaa. Venepaikan luona seisoi ikäiseni mies. Ikääntynyt mies saattaa olla yksinäinen, mutta ryhti ja puhtaat vaatteet kertoivat hänen olevan kohtuullisesti kuosissa.
Seuraavakin näkemäni luontokappale oli vanha mies. Läksi postilaatikkorivistön luota sanomalehti kädessään. Vanhat miehetkö varhaisia liikkujia? Yksinäisiäkö? Minäkinkö?
Seisahdin sillalla, katsoin järvelle. Selällä nousi sumu, lähellä rantaa lepäsi vesi lähes tyynenä, vain tuskin havaittava maininki jatkoi hidastunutta liikettään. Ensimmäiset auringon säteet tavoittivat puiden latvoja vastarannan rinteellä. Uskallanko sanoa: taitaa tulla hyvä päivä?
Palasin pesälleni muutaman minuutin yli kuuden. Päivän ohjelmaan kuuluu lehdet kirjastossa ja uimahalli, joka avataan tänään kesäseisokin jälkeen.
Vilkaisin ulos; näytti pilviseltä. Aamun koleus luultavasti vaatii pitkät alushousut ja vankemman verrytteluasun. Kävelin kirkon ohi liikenneympyrän lähelle, siitä keskustan suuntaan ja käännyin lammelle. Ennen lammelle tultuani ei näkynyt liikennettä.
Lammen rannan suuntaan käveli vaisuin askelin mieshahmo. Tummat lökäpöksyt, kauhtunut pusakka ja alistunut ryhti kertoi kassia kantavan laahustajan kuuluvan tiettyyn kansanosaan. Tuntee varmaan itsensä yksinäiseksi. Tällaisia sanovat syrjäytyneiksi. Olemus kertoi hänen olevan myöhempää keski-ikää elävä.
Ajattelin nuoria, jotka viettävät aikaa kaljoitellen. Istuvat baareissa ja kuljeksivat oluttölkkejä suudellen, monenko tulevaisuus on tuon kaltainen?
Melko varmasti hyvinkin monen, eikä sitä voida estää. Vai voiko?
Juoksin hipsimällä joen rantaa. Venepaikan luona seisoi ikäiseni mies. Ikääntynyt mies saattaa olla yksinäinen, mutta ryhti ja puhtaat vaatteet kertoivat hänen olevan kohtuullisesti kuosissa.
Seuraavakin näkemäni luontokappale oli vanha mies. Läksi postilaatikkorivistön luota sanomalehti kädessään. Vanhat miehetkö varhaisia liikkujia? Yksinäisiäkö? Minäkinkö?
Seisahdin sillalla, katsoin järvelle. Selällä nousi sumu, lähellä rantaa lepäsi vesi lähes tyynenä, vain tuskin havaittava maininki jatkoi hidastunutta liikettään. Ensimmäiset auringon säteet tavoittivat puiden latvoja vastarannan rinteellä. Uskallanko sanoa: taitaa tulla hyvä päivä?
Palasin pesälleni muutaman minuutin yli kuuden. Päivän ohjelmaan kuuluu lehdet kirjastossa ja uimahalli, joka avataan tänään kesäseisokin jälkeen.
Oppivelvollisuus
Oppivelvollisuuden ikärajaa ei pidä nostaa. Koulun penkillä lojuminen tuottaa velttoja ihmisiä. He valittavat työelämän vaivoja, kun useimmissa oikeissa työpaikoissa ei voi pelkästään oleskella. Yrityksissä tarvitaan tuloja. Niitä saadaan vain tekemällä tuottavasti materiaalia ja palveluja.
Yhteiskunnan työpaikoissa ei pystytä yhtä tarkasti mittaamaan.
Päin vastoin, opiskeluun heikosti motivoituneiden on viisasta mennä lyhytaikaisiin hommiin jo nuorempina. Sijaisena ammattikoulussa paimensin kahdenlaista luokkaa. Kuulin aikaisemmin teknillisellä alalla puhuttavan hyvistä ja huonoista luokista. Se askarrutti mieltäni.
Sain itse todeta ilmiön niin voimakkaana, etten olisi uskonut.
"Hyvän" luokan jälkeen seuraavan ikäluokan pojat olivat aivan erilaiset. Edellinen vuosikerta sisälsi opiskeluun halukkaita ja pystyviä. Lähes kaikki. Sitä seurannut "vuosikerta" avasi silmäni. Sain havainnollisen opetuksen.
Heitä oli yksitoista. Vain yhdellä matemaattista lahjakkuutta. Muille algebran opetus peruskoulussa oli "vettä hanhen selkään". Kirosivat alimpaan kattilaan:
"Neljä vuotta tätä paskaa jauhettiin ja vielä täälläkin pitää."
Nämä "typerykset" pärjäsivät mainiosti verstaalla. Oppivat säätöarvoja, rakenteita, työkoneiden asetuksia ja laitteiden toimintoja. Kaikki eivät opi kaikkea, eikä tarvitse. Näille tein muutamia kokeita, jotka eivät kuuluneet ohjelmaan. Ne vahvistivat kokemukseeni karttunutta.
Tässä tuli esille matematiikka. Ettei käsitetä väärin, tiedän matematiikan tärkeyden. Nyt vain näyttää käyvän niin, että peruslaskutaito heikkenee, sitä tarvitsee kaikki, mutta "avaruudellisia" laskuja ei tarvitse.
Se "parempi" luokka taas oli täysin tietämätön veden ominaisuudesta, että se laajenee neljästä plusasteesta molempiin suuntiin; jäähtyessä ja lämmetessä. Siksi järven jää pysyy pinnalla. Fysiikkaa opettivat.
Koulutuksesta vastaavat viranomaiset ja psykologit väittävät muuta. He mittaavat omien aivojensa mittapuulla.
Yhteiskunnan työpaikoissa ei pystytä yhtä tarkasti mittaamaan.
Päin vastoin, opiskeluun heikosti motivoituneiden on viisasta mennä lyhytaikaisiin hommiin jo nuorempina. Sijaisena ammattikoulussa paimensin kahdenlaista luokkaa. Kuulin aikaisemmin teknillisellä alalla puhuttavan hyvistä ja huonoista luokista. Se askarrutti mieltäni.
Sain itse todeta ilmiön niin voimakkaana, etten olisi uskonut.
"Hyvän" luokan jälkeen seuraavan ikäluokan pojat olivat aivan erilaiset. Edellinen vuosikerta sisälsi opiskeluun halukkaita ja pystyviä. Lähes kaikki. Sitä seurannut "vuosikerta" avasi silmäni. Sain havainnollisen opetuksen.
Heitä oli yksitoista. Vain yhdellä matemaattista lahjakkuutta. Muille algebran opetus peruskoulussa oli "vettä hanhen selkään". Kirosivat alimpaan kattilaan:
"Neljä vuotta tätä paskaa jauhettiin ja vielä täälläkin pitää."
Nämä "typerykset" pärjäsivät mainiosti verstaalla. Oppivat säätöarvoja, rakenteita, työkoneiden asetuksia ja laitteiden toimintoja. Kaikki eivät opi kaikkea, eikä tarvitse. Näille tein muutamia kokeita, jotka eivät kuuluneet ohjelmaan. Ne vahvistivat kokemukseeni karttunutta.
Tässä tuli esille matematiikka. Ettei käsitetä väärin, tiedän matematiikan tärkeyden. Nyt vain näyttää käyvän niin, että peruslaskutaito heikkenee, sitä tarvitsee kaikki, mutta "avaruudellisia" laskuja ei tarvitse.
Se "parempi" luokka taas oli täysin tietämätön veden ominaisuudesta, että se laajenee neljästä plusasteesta molempiin suuntiin; jäähtyessä ja lämmetessä. Siksi järven jää pysyy pinnalla. Fysiikkaa opettivat.
Koulutuksesta vastaavat viranomaiset ja psykologit väittävät muuta. He mittaavat omien aivojensa mittapuulla.
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Moskova
Vääristä valinnoista ja epäonnistumisista seurasi köyhyys. Kunnon ihmiset kertoivat etelänmatkoistaan. Joka vuosi. Päässäni muotoutui ajatus, etten hakeudu lämpimien maiden turistirysiin. Jos jonain päivänä pennoset riittää matkustamiseen, katson kaksi paikkaa. Kaksi maailman metropolia; Moskovan ja Lontoon. V 1984 matkustin molempiin. Matkustin, vaikken maailmanmatkaajan kokemusta omistanut. Kommelluksista huolimatta silmät auki ja vaikutuksille alttiina.
Tammikuussa menin ryhmämatkalla Moskovaan. Toukokuussa menin Lontooseen. Lähes ummikkona ruotsalaisten matkailijoiden mukana. Tuija osti liput Ruotsissa. Sillä reissulla en voinut keskustella kenenkään kanssa. Kommelluksia ei voinut välttää. Tulin ehjänä takaisin.
Moskova ja Lontoo. Huikea kontrasti; kuin eri planeetoilta! Ja ovat kaksi maailman napaa!
Moskovassa saimme majapaikaksi hotelli Berlinin. Niin keskellä Moskovaa kuin olla voi. Onpas hyväkuntoinen hissi! No joo; Koneen hissi, kirkkaan teräksiset seinät. Siisti huone, suomalaisiakin asunut. Miksi sammutukseen laitettuja spriklereitä oli kaksi? "Maailmassa ihmeellistä ja kummastuttavaa".
Television virtakytkin oli jumissa. Sai painaa hiljaa tai kovaa, ei kytkeytynyt. En kysellyt syytä.
Puhelin soi, en vastanut. Puhelin jatkoi hälyttämistään loputtomiin. Tulin uteliaaksi, nostin luurin.
Mitään ei kuulunut. Puhelin oli vaiti. Seuraavan kerran puhelimen soidessa päätin olla vastaamatta. Tuntui hälyttävän loputtomiin, hermostuin ja nostin luurin. Mitään ei kuulunut, mutta hälytys loppui.
Sama toistui usein, kun olin huoneessa.
Satui niinkin, että langan päässä oli joku. Kysyi Pavel Vasiljevitsia? Niet, niet! Jotain muutakin kysyttiin. Ihmisen äänestä pystyy jonkin verran arvioimaan. Tasokkaan naisen ääni kysyi: "Eto ministerstvo?". Nauroin ääneen. Nainen häkeltyi. Selitin ettei tämä suinkaan ollut ministeristö!
Viereisessä korttelissa oli laivastoministeriö!
Päätin kokeilla. En tiennyt, minkä hintaisen merkin tarvitsen. Aulan kioskista ostin merkin, kerroin lähettäväni kortteja Ruotsiin. Myyjättären kulmakarvat kohosivat ja silmät revähtivät pyöreiksi: Svetshiji??? Panin kortit laatikkoon sivukadun varrella. Menivät perille; tyttärille Ruotsiin.
Norjalaisen lehtimiehen kertomuksen muistin. Talviuimala. Keskustelin oppaamme kanssa. Hän neuvoi nousemaan metrosta Kropotkinskajalla. Varsinainen elämys. Asiaa mutkisti, kun ei ollut silmälasit mukana. Erinäisten vaiheiden jälkeen selvisi, että sektoreihin oli omat pääsyliput ja aikaa 45 minuuttia seuraavaan erään.
Pukukopit varsin karuja. Betoniseinäinen tunneli vietti alaspäin. Kylmyys lisäsi ankeuden tuntua. Kolkon hormin alapäässä peitti aukon musta "roiskeläppä". Työnsin paksun materiaalin syrjään ja astuin ulos. Sanoin kuvaamaton kontrasti; hornan kuilusta astuin lämpimään veteen. Urheilukentän kokoisessa uimaaltaassa ihmisiä nauttimassa.
Tanakka keskiikäinen mies sanoi jotain, en kunnolla kuullut: Sto? Mies osoitti kaljuani:
--- shapka?
--- U menja niet. En ymmärrä saksaa, mutta ymmärsin miehen puhuvan sujuvaa saksaa: vapaasti suomennettuna: "Simmyyselin sais tuolta fraunilta".
Unohtumaton kokemus. Valtaisa uimaallas avotaivaan alla. Kuusi pakkasastetta näkyi höyrynä yläpuolella.
Junalla kotimatkalla vaunussamme oli varsinainen "vaunupalvelija". Suomea puhuva alkoholisti ja sen näköinen. Miksi? Siksi, että aamulla virkaa hoiti koppalakkinen ja virkapukuinen "oikea" henkilö. Eilisiltainen "virkamies" oli saanut "potkut".
Tammikuussa menin ryhmämatkalla Moskovaan. Toukokuussa menin Lontooseen. Lähes ummikkona ruotsalaisten matkailijoiden mukana. Tuija osti liput Ruotsissa. Sillä reissulla en voinut keskustella kenenkään kanssa. Kommelluksia ei voinut välttää. Tulin ehjänä takaisin.
Moskova ja Lontoo. Huikea kontrasti; kuin eri planeetoilta! Ja ovat kaksi maailman napaa!
Moskovassa saimme majapaikaksi hotelli Berlinin. Niin keskellä Moskovaa kuin olla voi. Onpas hyväkuntoinen hissi! No joo; Koneen hissi, kirkkaan teräksiset seinät. Siisti huone, suomalaisiakin asunut. Miksi sammutukseen laitettuja spriklereitä oli kaksi? "Maailmassa ihmeellistä ja kummastuttavaa".
Television virtakytkin oli jumissa. Sai painaa hiljaa tai kovaa, ei kytkeytynyt. En kysellyt syytä.
Puhelin soi, en vastanut. Puhelin jatkoi hälyttämistään loputtomiin. Tulin uteliaaksi, nostin luurin.
Mitään ei kuulunut. Puhelin oli vaiti. Seuraavan kerran puhelimen soidessa päätin olla vastaamatta. Tuntui hälyttävän loputtomiin, hermostuin ja nostin luurin. Mitään ei kuulunut, mutta hälytys loppui.
Sama toistui usein, kun olin huoneessa.
Satui niinkin, että langan päässä oli joku. Kysyi Pavel Vasiljevitsia? Niet, niet! Jotain muutakin kysyttiin. Ihmisen äänestä pystyy jonkin verran arvioimaan. Tasokkaan naisen ääni kysyi: "Eto ministerstvo?". Nauroin ääneen. Nainen häkeltyi. Selitin ettei tämä suinkaan ollut ministeristö!
Viereisessä korttelissa oli laivastoministeriö!
Päätin kokeilla. En tiennyt, minkä hintaisen merkin tarvitsen. Aulan kioskista ostin merkin, kerroin lähettäväni kortteja Ruotsiin. Myyjättären kulmakarvat kohosivat ja silmät revähtivät pyöreiksi: Svetshiji??? Panin kortit laatikkoon sivukadun varrella. Menivät perille; tyttärille Ruotsiin.
Norjalaisen lehtimiehen kertomuksen muistin. Talviuimala. Keskustelin oppaamme kanssa. Hän neuvoi nousemaan metrosta Kropotkinskajalla. Varsinainen elämys. Asiaa mutkisti, kun ei ollut silmälasit mukana. Erinäisten vaiheiden jälkeen selvisi, että sektoreihin oli omat pääsyliput ja aikaa 45 minuuttia seuraavaan erään.
Pukukopit varsin karuja. Betoniseinäinen tunneli vietti alaspäin. Kylmyys lisäsi ankeuden tuntua. Kolkon hormin alapäässä peitti aukon musta "roiskeläppä". Työnsin paksun materiaalin syrjään ja astuin ulos. Sanoin kuvaamaton kontrasti; hornan kuilusta astuin lämpimään veteen. Urheilukentän kokoisessa uimaaltaassa ihmisiä nauttimassa.
Tanakka keskiikäinen mies sanoi jotain, en kunnolla kuullut: Sto? Mies osoitti kaljuani:
--- shapka?
--- U menja niet. En ymmärrä saksaa, mutta ymmärsin miehen puhuvan sujuvaa saksaa: vapaasti suomennettuna: "Simmyyselin sais tuolta fraunilta".
Unohtumaton kokemus. Valtaisa uimaallas avotaivaan alla. Kuusi pakkasastetta näkyi höyrynä yläpuolella.
Junalla kotimatkalla vaunussamme oli varsinainen "vaunupalvelija". Suomea puhuva alkoholisti ja sen näköinen. Miksi? Siksi, että aamulla virkaa hoiti koppalakkinen ja virkapukuinen "oikea" henkilö. Eilisiltainen "virkamies" oli saanut "potkut".
Blogin uusi ilme?
Manasin maan rakoon tämän uudistuneen bloggerin. Löysin kuitenkin mielenkiintoista! Tilasto!
Tilasto kertoo blogini katsojista. En voinut kuvitella tarinoitani seurattavan ulkomailla?! Miksi näitä tutkailtaisiin? Suomen kieltä ymmärtäviä on vähän? Katsomiskertoja on Venäjältä, USA:sta ja Saksasta. Hämmästyin! Miksi katsovat??
Eihän minua kukaan tunne?! Aikoinaan matkustin Neuvostoliittoon. Jouduin tarkkailtavaksi?! Miksi minä? Suomalainen työläinen, jolla ei ole minkäänlaista asemaa yhteiskunnassamme?!
Tosin poikkesin tavallisesta "finturistista". En trokannut. Kävin ravintoloissa, mutta en humaltunut. Ymmärsin muutamia sanoja Venättä. Kuljin tottuneen tavoin Moskovan kaduilla. Liikuin yksin metrossa.
V 1976 kielikurssilla sattui huonekaveriksi sairaseläkkeellä oleva sotilas, kapteeni. Puhui avoimesti suomalaisen suulla. Alkoholia ei hallinnut. Hänen mukanaan tuli kaksi ruskeaan raitapukuun sonnustautunutta miestä. Kuulemma yliopistomiehiä Tbilisistä. Miksi he tulivat? Minun takiani????
Kapteeni oli sananmukaisesti "täyskapteeni". Huojui konjakkipullon kanssa keskilattialla. KGP:n miehet seisoivat hänen edessään kasvot minuun päin. Kapteeni tyrkytti heille pullosta; eivät ottaneet, vaan halusivat minun ottavan, toinen heistä kiiruhti eteeni tarjoamaan. Uskoi kuitenkin, sanoi: on nie hatshu.
Kapteeni melskasi humalaisen suomalaisen tavoin. Huomasin KGP:n miesten turhautuvan. Ruskeapukuiset sanoivat huomanneensa minut ravintolassa.
Istuin sänggyn päällä puolittaisessa lootusasennossa lasi kädessäni, lasi, johon en halunnut täydennystä. Tarkkailin tilannetta. Agentit turhautuivat tyhmään tilanteeseen, kun "kapteenista" ei näyttänyt olevan hyötyä. Viimein toinen heistä unohti varovaisuuden; lipsahti hyvällä Suomen kielellä ja äänessä ironiaa: "Mannerheimlinja".
Olen arka ja ujo, mutta silloin "päreeni paloivat". Jostain kummasta tuli päättäväisyys: Nyökkäsin terävästi ja heilautin päätäni oven suuntaan. Parissa sekunnissa poistuivat huoneesta. Kapteeni jäi huojumaan keskelle lattiaa pullo kädessään.
Toisessa jutussa kerron Moskovasta.
Tilasto kertoo blogini katsojista. En voinut kuvitella tarinoitani seurattavan ulkomailla?! Miksi näitä tutkailtaisiin? Suomen kieltä ymmärtäviä on vähän? Katsomiskertoja on Venäjältä, USA:sta ja Saksasta. Hämmästyin! Miksi katsovat??
Eihän minua kukaan tunne?! Aikoinaan matkustin Neuvostoliittoon. Jouduin tarkkailtavaksi?! Miksi minä? Suomalainen työläinen, jolla ei ole minkäänlaista asemaa yhteiskunnassamme?!
Tosin poikkesin tavallisesta "finturistista". En trokannut. Kävin ravintoloissa, mutta en humaltunut. Ymmärsin muutamia sanoja Venättä. Kuljin tottuneen tavoin Moskovan kaduilla. Liikuin yksin metrossa.
V 1976 kielikurssilla sattui huonekaveriksi sairaseläkkeellä oleva sotilas, kapteeni. Puhui avoimesti suomalaisen suulla. Alkoholia ei hallinnut. Hänen mukanaan tuli kaksi ruskeaan raitapukuun sonnustautunutta miestä. Kuulemma yliopistomiehiä Tbilisistä. Miksi he tulivat? Minun takiani????
Kapteeni oli sananmukaisesti "täyskapteeni". Huojui konjakkipullon kanssa keskilattialla. KGP:n miehet seisoivat hänen edessään kasvot minuun päin. Kapteeni tyrkytti heille pullosta; eivät ottaneet, vaan halusivat minun ottavan, toinen heistä kiiruhti eteeni tarjoamaan. Uskoi kuitenkin, sanoi: on nie hatshu.
Kapteeni melskasi humalaisen suomalaisen tavoin. Huomasin KGP:n miesten turhautuvan. Ruskeapukuiset sanoivat huomanneensa minut ravintolassa.
Istuin sänggyn päällä puolittaisessa lootusasennossa lasi kädessäni, lasi, johon en halunnut täydennystä. Tarkkailin tilannetta. Agentit turhautuivat tyhmään tilanteeseen, kun "kapteenista" ei näyttänyt olevan hyötyä. Viimein toinen heistä unohti varovaisuuden; lipsahti hyvällä Suomen kielellä ja äänessä ironiaa: "Mannerheimlinja".
Olen arka ja ujo, mutta silloin "päreeni paloivat". Jostain kummasta tuli päättäväisyys: Nyökkäsin terävästi ja heilautin päätäni oven suuntaan. Parissa sekunnissa poistuivat huoneesta. Kapteeni jäi huojumaan keskelle lattiaa pullo kädessään.
Toisessa jutussa kerron Moskovasta.
TV-kokki
Ruokaohjelmia katson harvoin. Tänä aamuna katsoin, kun kokki kertoi valmistavansa jokirapukeittoa. Mitä??!!
Eihän nyt ole rapukausi?! Kertoi rapujen kuoret olevan hyviä keittotarvikkeita. Onko ne pakasteessa??
Voi hyvät hyssykät!! Herra valmisti "jokirapukeiton" säilötyistä katkaravuista!!!!
Eihän nyt ole rapukausi?! Kertoi rapujen kuoret olevan hyviä keittotarvikkeita. Onko ne pakasteessa??
Voi hyvät hyssykät!! Herra valmisti "jokirapukeiton" säilötyistä katkaravuista!!!!
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Kievari
Eilisen retken päätepiste oli Kartano Kievari. Pieksämäen lehdessä näin ilmoituksen "Sydänystävien" tansseista. Sovitin sen aikatauluuni. Satunnainen matkailija. Seutukunnan "sydänvikaiset" tulivat joukolla viihteelle. "Alan miehiä minäkin". Viihdyin hyvin. Unohdin ujouteni ja ympäriltäni särkyi "näkymätön muuri". Kohtasin IHMISEN!
Kivisalmi
Halusin kuvata Kivisalmen sillan. Järkyttävä uutinen kertoi tragediasta. Linja-auton jarrut pettivät myötämäessä lossille tullessa. Viisitoista matkustajaa hukkui.
Viisi vuotta myöhemmin kohtasin miehen, joka sanoi kuljettaneensa surma-autoa. Helsinkiläisessä korjaamossa mies puhui mieltään painavasta asiasta.
Savon Sanomissa oli kuva; mies seisoi syytettynä oikeuden edessä. Hän oli korjannut sen auton jarruja.
Korjaaja koki syytteen nuorena. Miten hänen elämänsä jatkui?
Työpaikalleni tuli uusi mies. Pitkä ja komea, eikä päällisin puolin näkynyt vaurioita. Esiintyi levollisesti. Kävelystään en varsinaisesti havainnut ontumista. Kuitenkin vaistosin hänestä jotain kohtalonomaista. En kysellyt. Hän kertoi itse.
Muistin hyvin tapauksen uutisista. Hiekkalastia kuljettava kuorma-auto ajoi päin linja-autoa, kuormurin nokka työntyi ohjaamoon, kuljettajan lantio murskaantui. Miehen kärsimyksiä ei voi sivullinen kuvitella.
Hänen elämänsä jatkui. Invalidien oppilaitoksessa kävi asentajakoulutuksen.
Helppoa ei liene olut soralastin kuljettajankaan elämä.
Kuin pisteenä iin päälle, noita mietittyäni jatkoin matkaa, niin tien poskessa rojotti henkilöauto. Romuttunut ja pelastuslaitoksen teipillä piiritettynä. Pyörsin takaisin. Otin kuvia kolmelta kantilta.
Toimin pitkään korjausalalla. Vastuullisenakin ja opettajana hetken. Rehellisesä työssäkin saattaa joutua leivättömän pöydän ääreen.
Viisi vuotta myöhemmin kohtasin miehen, joka sanoi kuljettaneensa surma-autoa. Helsinkiläisessä korjaamossa mies puhui mieltään painavasta asiasta.
Savon Sanomissa oli kuva; mies seisoi syytettynä oikeuden edessä. Hän oli korjannut sen auton jarruja.
Korjaaja koki syytteen nuorena. Miten hänen elämänsä jatkui?
Työpaikalleni tuli uusi mies. Pitkä ja komea, eikä päällisin puolin näkynyt vaurioita. Esiintyi levollisesti. Kävelystään en varsinaisesti havainnut ontumista. Kuitenkin vaistosin hänestä jotain kohtalonomaista. En kysellyt. Hän kertoi itse.
Muistin hyvin tapauksen uutisista. Hiekkalastia kuljettava kuorma-auto ajoi päin linja-autoa, kuormurin nokka työntyi ohjaamoon, kuljettajan lantio murskaantui. Miehen kärsimyksiä ei voi sivullinen kuvitella.
Hänen elämänsä jatkui. Invalidien oppilaitoksessa kävi asentajakoulutuksen.
Helppoa ei liene olut soralastin kuljettajankaan elämä.
Kuin pisteenä iin päälle, noita mietittyäni jatkoin matkaa, niin tien poskessa rojotti henkilöauto. Romuttunut ja pelastuslaitoksen teipillä piiritettynä. Pyörsin takaisin. Otin kuvia kolmelta kantilta.
Toimin pitkään korjausalalla. Vastuullisenakin ja opettajana hetken. Rehellisesä työssäkin saattaa joutua leivättömän pöydän ääreen.
Sunnuntairetki
Läksin eilen liikenteeseen. Sunnutaipäivä. Aurigon lämpö tuntui auton ikkunan läpi, mutta järvissä on vielä jäät. Valkeaa vasten muodosti kontrastin jäällä kykkivät mustat hahmot; pilkkijät tavoittelivat saalista.
Ensimmäinen seisakki oli Rautalammilla. Kuvasin entistä mökkiäni. Uuden omistajan kädenjlki näkyi. Uusi ulko-ovi ja paranneltu veranta. Jättimäinen hopeapaju oli kaadettu. Se oli vanha ja pitkiksi kasvaneet oksat putoilivat myrskyisellä sateella. Mutta Terijoen salavat jäivät elinvoimaisina. Salavien rungot törröttivät katkottuina, torsoina. Minun silmiini ei näytä hyvältä tapa, että katkotaan rungot tyngiksi, jolla ne saadaan ottamaa uutta versoa. Semmoinen tyngästä pursuava pöheikkö ei miellytä. Ei tarvitsekaan.
Kunnatoimisto on koristeltu telineillä ja verhoiltu muovilla. Loivalle katolle valinneet aikanaan vääränlaisen katteen. Pitää uudistaa. Viime aikoina rakensivat paljon väärin. Nyt puretaan ja korjataan.
Ajoin jyrkännettä maston juurelle. En pystynyt kuvaamaan maisemia, sieltä näkyy pitkälti savolaista maisemaa; järviä ja asumuksia. Mäellä oli vielä lunta, enkä voinut liikkua parhaille paikoille. Halusin kuvata yhden kohteen. Avoimella paikalla aurinko tekee tehtävänsä ja kivi oli paljaana hangen keskellä. Se on "tehdyn näköinen" ja sillä tavalla asetettu, että väkisin tulee mieleen, että siinä on ollut jokin muistomerkki, joka on hävinnyt. Rautalammilla asuin vähän aikaa, enkä tullut kysyneeksi paikallisilta. Toteutin mieleeni jääneen, tallensin sen. Tästä retkestä teen pienen teoksen.
Ensimmäinen seisakki oli Rautalammilla. Kuvasin entistä mökkiäni. Uuden omistajan kädenjlki näkyi. Uusi ulko-ovi ja paranneltu veranta. Jättimäinen hopeapaju oli kaadettu. Se oli vanha ja pitkiksi kasvaneet oksat putoilivat myrskyisellä sateella. Mutta Terijoen salavat jäivät elinvoimaisina. Salavien rungot törröttivät katkottuina, torsoina. Minun silmiini ei näytä hyvältä tapa, että katkotaan rungot tyngiksi, jolla ne saadaan ottamaa uutta versoa. Semmoinen tyngästä pursuava pöheikkö ei miellytä. Ei tarvitsekaan.
Kunnatoimisto on koristeltu telineillä ja verhoiltu muovilla. Loivalle katolle valinneet aikanaan vääränlaisen katteen. Pitää uudistaa. Viime aikoina rakensivat paljon väärin. Nyt puretaan ja korjataan.
Ajoin jyrkännettä maston juurelle. En pystynyt kuvaamaan maisemia, sieltä näkyy pitkälti savolaista maisemaa; järviä ja asumuksia. Mäellä oli vielä lunta, enkä voinut liikkua parhaille paikoille. Halusin kuvata yhden kohteen. Avoimella paikalla aurinko tekee tehtävänsä ja kivi oli paljaana hangen keskellä. Se on "tehdyn näköinen" ja sillä tavalla asetettu, että väkisin tulee mieleen, että siinä on ollut jokin muistomerkki, joka on hävinnyt. Rautalammilla asuin vähän aikaa, enkä tullut kysyneeksi paikallisilta. Toteutin mieleeni jääneen, tallensin sen. Tästä retkestä teen pienen teoksen.
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Vanhukset
Mitä varten tarvitaan vanhusasiamies. Vanhuksissa on vireitä ihmisiä, heitä voi hyödyntää. Vaativat ja laativat lakeja vanhuksia varten. Miksi? Mielestäni normaalit yleiset Suomen lait koskevat myös vanhuksia. Kansanterveyslaki koskee myös vanhuksia. Vai eikö? Melkoinen poru ja hälinä näytti vallitsevan eduskunnassa. Laativat lain vanhusten hoitajien määrästä. Lain laatijat näyttävät tyhmiltä. Joku moitti uutta (turhaa?) lakia, kun ei määritelty tarkasti hoitajien määrää. Miten ihmeessä voidaan asettaa lukumäärä? Vanhukset ovat eri kuntoisia, osa ei tarvitse hoitoa ollenkaan.
Semmoinen kiinnitti huomioni, kun taannoin esitettiin lakia, joka velvoittaa antamaan apua jokaiselle yli 75 vuotiaalle. Miksi juuri 75? Kuusikymppisetkin tarvitsevat apua. 80 vuotta parin päivän kuluttua täyttävä "korpifilosofi" ei pyydä apua. Toistaiseksi. En tiedä vaikka huomenna?! Tänään uin 750 metriä omin avuin.
Vanhuksissa on potentiaalia. Vanhukset pystyvät moneen.
Semmoinen kiinnitti huomioni, kun taannoin esitettiin lakia, joka velvoittaa antamaan apua jokaiselle yli 75 vuotiaalle. Miksi juuri 75? Kuusikymppisetkin tarvitsevat apua. 80 vuotta parin päivän kuluttua täyttävä "korpifilosofi" ei pyydä apua. Toistaiseksi. En tiedä vaikka huomenna?! Tänään uin 750 metriä omin avuin.
Vanhuksissa on potentiaalia. Vanhukset pystyvät moneen.
Sähköjohtimet
Joutsenet lisääntyvät valtavasti. Usein näkee ja kuulee uutisia joutsenen kokemasta henkilökohtaisesta tragediasta törmätessään sähkölinjaan. Tänä aamuna radio kertoi jossain Afrikan kaupungissa korotettavan sähköpylväitä. Kirahvit kokevat samanlaisen kohtalon kuin meillä joutsenet; kuolevat sähkölinjoihin.
Lontoossa menin eläintarhaan heti sen auettua. Havaitsin, millainen navetta tarvitaan kirahville. Vähän toisenlainen kuin meidän lehmille ja hevosille. Kaksi kirahvia katsoi uteliaana. Halusivat katsoa tarkemmin. Päät kääntyivät ja lähestyivät kohti hitaasti, hitaasti, hitaasti.... Pitkän matkan.
Lontoon Zoo eläitarhassa oli vääriä eläimiä väärässä paikassa. Elefantin kävelyn näyttivät myöhemmin päivällä. Surkuttelin norsua. Raukka oli kahlittu vahvalla nahkahihnalla seinään siinä vallikäytävässä, jossa sen kävelyttämistä näytetään. Kondorikotkien alennustila säälitti. Ne kyhjöttivät rähmällään maassa, ympärillä sen kokoinen rautaverkko, etteivät pystyneet hyppäämään lentoon. Maailman uljaimmat linnut.
Lontoossa menin eläintarhaan heti sen auettua. Havaitsin, millainen navetta tarvitaan kirahville. Vähän toisenlainen kuin meidän lehmille ja hevosille. Kaksi kirahvia katsoi uteliaana. Halusivat katsoa tarkemmin. Päät kääntyivät ja lähestyivät kohti hitaasti, hitaasti, hitaasti.... Pitkän matkan.
Lontoon Zoo eläitarhassa oli vääriä eläimiä väärässä paikassa. Elefantin kävelyn näyttivät myöhemmin päivällä. Surkuttelin norsua. Raukka oli kahlittu vahvalla nahkahihnalla seinään siinä vallikäytävässä, jossa sen kävelyttämistä näytetään. Kondorikotkien alennustila säälitti. Ne kyhjöttivät rähmällään maassa, ympärillä sen kokoinen rautaverkko, etteivät pystyneet hyppäämään lentoon. Maailman uljaimmat linnut.
Klaukkala
Radion musiikkiohjelmassa kuului erilaisten tekijöiden nimiä. Palautui mieleeni aika Klaukkalan Mäntysalossa. Leena ja kumppaninsa Jorma perustivat sinne kaupan. Asuimme siellä. Ensimmäisenä päivänä tuli vastaani röttelöisen pikkuliiterin läpi varttunut pariskunta. Miehellä tumma puku ja musta rusetti. Viehättävällä naisella tyylikäs leninki. Ympäristöön verrattuna voimakas kontrasti! Leena kysyi: "tiesitkö, kuka se mies oli?" En tiennyt. --- Harri Bergström! He olivat vakioasiakkaita. Harri Bergström halusi ostaa savukkeita. Haluamaansa merkkiä ei ollut. Asiakas sanoi polttavansa ainoastaan sitä. Leena ymmärsi asiakaspalvelun tärkeyden ja lupasi hakea sitä tukusta heti samana päivänä.
Harri Bergströmin tyylikäs vaimo oli nimeltään Sirkka. Muistinkohan oikein? Terveenä ollessani minut tunnettiin mestarillisena jenkan tanssijana. Vasta tänään tuli mieleen yhteys nimeen Sirkka ja Harri Bergströmin mestarillisen sävellyksen nimi: Sirkkojen tanssi. Aikaisemmin mielsin yhteyden heinäsirkkoihin, mutta tarkoittiko toisenlaisia Sirkkoja?
Jorma tutustui alueen ihmisiin. Heitä kävi joskus. Eräänä päivänä istui asunnon puolella vaatimattoman näköinen mies. Siististi pukeutunut mies istui hiljaisena katse alas luotuna. En kiinnittänyt enempää huomiota, menin omiin hommiini. Myöhemmin Jorma sanoi: "siinä on Suomen paras kitaristi!" En noteerannut sen kummemmin; ajattelin vain, kuka yleensä on Suomen paras?
Kaiken todennäköisyyden mukaan hän oli Albert Järvinen.
Siihen aikaan Klukkalaan pesiytyi sekalainen seurakunta julkkiksia. Ylipelkosen veljeksistä se, joka ei onnistunut pakenemaan Amerikkaan, asui Klaukkalassa. Myös kuuluisa mosjöö Mosse. Minäkin sain osani! Vallesmanni ei myöntänyt ulkomaan passia, ennen kuin suoritti, poliisin todistaessa,
vakavahenkisen kuulustelun. Minäkö talousrikollinen? Vähän aikaisemmin maksoin kaikki pienet ulosotossa olevat rästit.
Sattuma sattuu. Myöhemmin Nurmijärven Sanomissa julkaisivat Itsenäisyyspäivän teemalla Vallesmannin haastattelu ja erkin kirjoittama teksti. Sattumalta silloin oli Matti Vanhanen nuori toimittaja siinä lehdessä.
Harri Bergströmin tyylikäs vaimo oli nimeltään Sirkka. Muistinkohan oikein? Terveenä ollessani minut tunnettiin mestarillisena jenkan tanssijana. Vasta tänään tuli mieleen yhteys nimeen Sirkka ja Harri Bergströmin mestarillisen sävellyksen nimi: Sirkkojen tanssi. Aikaisemmin mielsin yhteyden heinäsirkkoihin, mutta tarkoittiko toisenlaisia Sirkkoja?
Jorma tutustui alueen ihmisiin. Heitä kävi joskus. Eräänä päivänä istui asunnon puolella vaatimattoman näköinen mies. Siististi pukeutunut mies istui hiljaisena katse alas luotuna. En kiinnittänyt enempää huomiota, menin omiin hommiini. Myöhemmin Jorma sanoi: "siinä on Suomen paras kitaristi!" En noteerannut sen kummemmin; ajattelin vain, kuka yleensä on Suomen paras?
Kaiken todennäköisyyden mukaan hän oli Albert Järvinen.
Siihen aikaan Klukkalaan pesiytyi sekalainen seurakunta julkkiksia. Ylipelkosen veljeksistä se, joka ei onnistunut pakenemaan Amerikkaan, asui Klaukkalassa. Myös kuuluisa mosjöö Mosse. Minäkin sain osani! Vallesmanni ei myöntänyt ulkomaan passia, ennen kuin suoritti, poliisin todistaessa,
vakavahenkisen kuulustelun. Minäkö talousrikollinen? Vähän aikaisemmin maksoin kaikki pienet ulosotossa olevat rästit.
Sattuma sattuu. Myöhemmin Nurmijärven Sanomissa julkaisivat Itsenäisyyspäivän teemalla Vallesmannin haastattelu ja erkin kirjoittama teksti. Sattumalta silloin oli Matti Vanhanen nuori toimittaja siinä lehdessä.
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Merkkipäivä
Tuli postista kirje. Kuoren päällä teksti: Varma. Eihän yhtiöllä pitäisi olla mitään asiaa? Lopettavatko eläkkeen maksun? Asioilta palattuani avasin kuoren. Eläkeyhtiö lähettää sydämelliset onnittelut merkkipäivän johdosta. Ei kuitenkaan synttärilahjaa.
Onko eläkeyhtiöllä syytä onnitella vanhaksi tulevia? Pienenkin eläkkeen maksamiseen kuluu rahaa. Eläkeläisiä on paljon. Uusiutuva luonnonvara! Eläkeyhtiön etu kärsii suuresta vanhusten joukosta; kuolleet tulevat halvemmiksi!
Onko eläkeyhtiöllä syytä onnitella vanhaksi tulevia? Pienenkin eläkkeen maksamiseen kuluu rahaa. Eläkeläisiä on paljon. Uusiutuva luonnonvara! Eläkeyhtiön etu kärsii suuresta vanhusten joukosta; kuolleet tulevat halvemmiksi!
Kesärengas
Asiantuntijat vastustivat talvirenkaiden käyttöä nastojen poiston jälkeen kesärenkaina. Vastustivat myös kitkarenkaiden käyttämistä kesällä. Nämä asiantuntijat puhuivat teoreettisesti. Olen poistanut nastoja, ajanut kesällä. Ajoin kaksi vuotta kesät talvet samoilla uusilla nastattomilla kaksi vuotta, noin 60 000 km. Renkailla Good Year Ultragrip 2. Toisen talven keväällä tuli hiukan liukasta. Haittasi jarrutusta risteyksiin ajaessa. Torjuin sitä välttämällä liukkaasi kulunutta raidetta, ohjasin lumisemmalle alueelle.
Vaaratilanteita ei tullut. Tuollaista käyttöä en suosittele! Kokemukseni mukaan talvirenkaiden pito vähenee melko pienen kulumisen jälkeen. "Säästetään ja leikataan", nuo mielletään kirosanoiksi, mutta vähävarainenkin saa käyttää ajoneuvoa mahdollisuuksiensa rajoissa, kun ajolupa myönnetään ja ajokki läpäisee katsastuksen. Yksi säästämiskeino on tavirenkaiden iän jatkaminen kesäajossa. En joutunut vesiliirtoon kertaakaan. Mukavuus tietenkin kärsii; talvirenkaan kuvion ääni kuuluu epämiellyttävänä, mutta turvallisuus säilyy rajoituksien mukaan ajettaessa. Mutta kuka ajaa rajoitusten mukaan? Ajaisin mielelläni uudella laadukkaalla ajokilla jossa on tuliterät laadukkaat renkaat. Rahaa ei ole! Mutta en halua syrjäytyä ihan kokonaan, haluan liikkua, tosin kallis polttoaine rajoittaa.
Nykyisessä vanhassa ajokissani on lähes kulumattomat talvirenkaat, joita ei ole mieltä käyttää kesällä. Seuraavaksi joudun ostamaan kesärengasparin etusiin.
Vaaratilanteita ei tullut. Tuollaista käyttöä en suosittele! Kokemukseni mukaan talvirenkaiden pito vähenee melko pienen kulumisen jälkeen. "Säästetään ja leikataan", nuo mielletään kirosanoiksi, mutta vähävarainenkin saa käyttää ajoneuvoa mahdollisuuksiensa rajoissa, kun ajolupa myönnetään ja ajokki läpäisee katsastuksen. Yksi säästämiskeino on tavirenkaiden iän jatkaminen kesäajossa. En joutunut vesiliirtoon kertaakaan. Mukavuus tietenkin kärsii; talvirenkaan kuvion ääni kuuluu epämiellyttävänä, mutta turvallisuus säilyy rajoituksien mukaan ajettaessa. Mutta kuka ajaa rajoitusten mukaan? Ajaisin mielelläni uudella laadukkaalla ajokilla jossa on tuliterät laadukkaat renkaat. Rahaa ei ole! Mutta en halua syrjäytyä ihan kokonaan, haluan liikkua, tosin kallis polttoaine rajoittaa.
Nykyisessä vanhassa ajokissani on lähes kulumattomat talvirenkaat, joita ei ole mieltä käyttää kesällä. Seuraavaksi joudun ostamaan kesärengasparin etusiin.
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Lintu
Siitä on enemmän kuin kymmenen vuotta. Istuin verstani yläkerran keittiössä aamukahvilla. Hätkähdin; tuo ei ole huuhkaja?! Ison koivun vankka oksa oli juuri kasvojeni tasalla, noin viidentoista metrin päässä ikkunasta. Oksalla istui kookas, varsin kaunis lintu. Pääväritys näytti olevan vaaleanharmaa, sen sävyisiä olen nähnyt naisten tyylikkäissä hameissa ja puseroissa. Koko alueella valkoisia läikkiä. Minkäs lajin pöllö tämä on? Kirjoista hain vastausta. En päätynyt muuhun kuin tunturipöllöön. Vaikea uskoa, kun mainittiin harvinaiseksi. Varsinkin Savoon eksyminen ei ole todennäköistä. Kirjan kuvassa se oli valkoinen ja harmaata hyvin vähän. Vieraasta oli vielä kaksi havaintoa, lentäessä oli pääväri valkoinen. Pakko uskoa, kun niin kookasta pöllöä ei ole toista Suomessa majailevissa. Tällä viikolla näkyi televisiossa juuri saman värityksen pöllö; tunturipöllö.
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Yhtä sotkua
Nämä hommat menevät hulinaksi. Mainostivat bloggerin uutta ulkoasua. Siinä luki: päivitä. Napsautin siitä ja kaikki meni mullin mallin. En ymärrä yhtään mitään. Viimeistään nyt uskon että olen tyhmä. Muut ovatkin jo kaikki tienneet minut tyhmäksi, vain minä itse olen luullut olevani kohtalaisen älykäs.
Bloggeriin pääsi helposti ja kirjoittaminen oli yksinkertaista. Nyt aukaisen bloggerin, niin ruutu täyttyy kaikenlaisesta tarpeettomasta roinasta, enkä heti tajua, mitä pitää tehdä.
Puhelimetkin tulevat älykkäiksi, paitsi ettei niillä enää voi, eikä kukaan osaa soittaa puhelua. (paitsi nörtit).
Digivideon sivutkin menevät snobien pottuiluksi. Yksi jäsen huomautti, että lässytetään vain tekniikasta, josta ei sivullinen pääse hullua hurskaammaksi. Videon tekemisestä tulee pelkkää räpläämistä. Sisällöstä ei enää piitata.
Autot täyttyvät elektroniikasta. Jo nyt on riesaksi asti liikaa. Avaimia pitää haistattaa. Auton sielua pitää puhdistaa kompuutterilla????!!!!
Tulee kallista romua!
Verohallitus sekosi. Junat menivät sivuraiteille. Lääkäreiden aikaa tärvääntyy ruutujen edessä räpläämiseen. Kuka suunnitteli? Vuosia sitten kysyin Mauri Sahipakalta: -- kun kaikki on koneiden hallussa, niin eräänä päivänä kaikki sotkeentuu?! Mauri sanoi ensin, ettei niin käy, mutta lievensi sanomaansa: -- ehkä?
Tietotekniikka ei tuonut ajansäästöä, päin vastoin. Ai niin! Aikaa säästyy ruutujen edessä istumiseen.
Televisiosta ei tule enää semmoista ohjelmaa, jota ei käskettäis katsomaan jostain belsepuubin tuutista.
Bloggeriin pääsi helposti ja kirjoittaminen oli yksinkertaista. Nyt aukaisen bloggerin, niin ruutu täyttyy kaikenlaisesta tarpeettomasta roinasta, enkä heti tajua, mitä pitää tehdä.
Puhelimetkin tulevat älykkäiksi, paitsi ettei niillä enää voi, eikä kukaan osaa soittaa puhelua. (paitsi nörtit).
Digivideon sivutkin menevät snobien pottuiluksi. Yksi jäsen huomautti, että lässytetään vain tekniikasta, josta ei sivullinen pääse hullua hurskaammaksi. Videon tekemisestä tulee pelkkää räpläämistä. Sisällöstä ei enää piitata.
Autot täyttyvät elektroniikasta. Jo nyt on riesaksi asti liikaa. Avaimia pitää haistattaa. Auton sielua pitää puhdistaa kompuutterilla????!!!!
Tulee kallista romua!
Verohallitus sekosi. Junat menivät sivuraiteille. Lääkäreiden aikaa tärvääntyy ruutujen edessä räpläämiseen. Kuka suunnitteli? Vuosia sitten kysyin Mauri Sahipakalta: -- kun kaikki on koneiden hallussa, niin eräänä päivänä kaikki sotkeentuu?! Mauri sanoi ensin, ettei niin käy, mutta lievensi sanomaansa: -- ehkä?
Tietotekniikka ei tuonut ajansäästöä, päin vastoin. Ai niin! Aikaa säästyy ruutujen edessä istumiseen.
Televisiosta ei tule enää semmoista ohjelmaa, jota ei käskettäis katsomaan jostain belsepuubin tuutista.
vanhus
Auto on vanha, kuski on vanhus. Vielä antoivat ajokortin viiden vuoden määräajaksi. Jälleen pudottivat ajokortista yhden kirjaimen. C eli kuorma-autolle annettais vain kaksi vuotta. Olkoon, en aja kuorma-autoa.
Toyota Corolla MJN-624 läpäisi katsastuksen, mikäs tässä on ajellessa.
Näin helpolla ei katsastus sujunut minkään autoni kanssa kuin tämän Toyotan. Katsastin kolmannen kerran ja vain pakoputken ja etupyörän laakerin, sekä muutamia lamppuja olen laittanut.
Tutkailin lanssilla tarjolla olevia autoja. Kaksi Toyotaa viehätti. Miksi vaihtaisin, kun entinen pelaa?
Tykkään isommasta. Tässä istun alhaalla. Vastaantulevien valot häikäisevät. Ehkä vähemmän, jos istuisin vähän korkeammalla. En sentään pysty ostamaan citymaasturia, mutta Toyota Avensis näyttäisi korkeammalta, isommat pyörätkin. Pystyisin ostamaan. Tämä Corolla on kevytrakenteinen, niinpä renkaiden ääni tienpintaa vasten kuuluu äänekkäänä.
Onko se liikaa maallisen hekuman tavoittelua, jos haluaa mukavampaa olotilaa??
Tosin ajan vähän, mutta eihän sitä koskaan tiedä?????
Toyota Corolla MJN-624 läpäisi katsastuksen, mikäs tässä on ajellessa.
Näin helpolla ei katsastus sujunut minkään autoni kanssa kuin tämän Toyotan. Katsastin kolmannen kerran ja vain pakoputken ja etupyörän laakerin, sekä muutamia lamppuja olen laittanut.
Tutkailin lanssilla tarjolla olevia autoja. Kaksi Toyotaa viehätti. Miksi vaihtaisin, kun entinen pelaa?
Tykkään isommasta. Tässä istun alhaalla. Vastaantulevien valot häikäisevät. Ehkä vähemmän, jos istuisin vähän korkeammalla. En sentään pysty ostamaan citymaasturia, mutta Toyota Avensis näyttäisi korkeammalta, isommat pyörätkin. Pystyisin ostamaan. Tämä Corolla on kevytrakenteinen, niinpä renkaiden ääni tienpintaa vasten kuuluu äänekkäänä.
Onko se liikaa maallisen hekuman tavoittelua, jos haluaa mukavampaa olotilaa??
Tosin ajan vähän, mutta eihän sitä koskaan tiedä?????
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Havaintoja
Touhusin riihen lattialla. Avonaisesta ovesta tulvivat auringonsäteet lämmittivät riihen. Omituinen otus luikerteli lattialla, kuulemma sisilisko. Yritin ottaa sen kiinni, mutta sen häntä katkesi juuresta ja alkoi kieppumaan. Villi kiemurtelu säikäytti, enkä uskaltanut nykiä otusta, enkä häntää.
Riihen takana pienessä tarhassa olivat lampaat. Olin nähnyt pässien puskevan. Lampaiden joukossa oli pieni musta pässi, sopivan kokoinen kaverikseni.
Irrotin yhden veräjäpuun ja ryömin tarhaan. Menin pässin eteen nelinkontin tarjoamaan puskua. Päämme olivat samalla tasolla.
Puskemista en muista. Muistan vasta sen, kun asettelin molemmin käsin veräjäpuuta paikoilleen ulkopuolella ja pässi katsoi kiinteästi tarhan puolella.
Pielaveden Petäjäjärvellä sattui kohdalleni monta elukkaa, joita en aikaisemmin nähnyt.
Riihen takana pienessä tarhassa olivat lampaat. Olin nähnyt pässien puskevan. Lampaiden joukossa oli pieni musta pässi, sopivan kokoinen kaverikseni.
Irrotin yhden veräjäpuun ja ryömin tarhaan. Menin pässin eteen nelinkontin tarjoamaan puskua. Päämme olivat samalla tasolla.
Puskemista en muista. Muistan vasta sen, kun asettelin molemmin käsin veräjäpuuta paikoilleen ulkopuolella ja pässi katsoi kiinteästi tarhan puolella.
Pielaveden Petäjäjärvellä sattui kohdalleni monta elukkaa, joita en aikaisemmin nähnyt.
Huono keli
Talvirenkaat ovat vintissä ja huomiseksi ennustavat erittäin huonoa ajokeliä. Tältä paikalta lähtiessä on myötä- ja vastamäkeä, sekä risteyksiä. Katsastukseen pitäisi ajaa yhdeksäksi. Jos keli kehittyy todella pahaksi, onnettomuuden riski kasvaa.
Tuumailin, jotta vien auton tänä iltana katsastuksen tontille ja kävelen sinne huomenna. Jos minulle tavanomainen huono tuuri käy, on eri mahdollisuuksia. Huomenna ei olekaan niin paha keli, mutta jos jätän auton kotiin yöksi, takuuvarmasti on seutu lunta tulvillaan. Kun vien auton valmiiksi ja huomenna kävelen, saatan kaatua ja teloa itseäni.
Jos vien auton, eikä lumi haittaakaan, sataa vain vettä, se nolottaa hirveästi. Nauravat. Naurakoot! Enhän ole julkkis, vaan köyhis ja vanhus.
Tuumailin, jotta vien auton tänä iltana katsastuksen tontille ja kävelen sinne huomenna. Jos minulle tavanomainen huono tuuri käy, on eri mahdollisuuksia. Huomenna ei olekaan niin paha keli, mutta jos jätän auton kotiin yöksi, takuuvarmasti on seutu lunta tulvillaan. Kun vien auton valmiiksi ja huomenna kävelen, saatan kaatua ja teloa itseäni.
Jos vien auton, eikä lumi haittaakaan, sataa vain vettä, se nolottaa hirveästi. Nauravat. Naurakoot! Enhän ole julkkis, vaan köyhis ja vanhus.
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Yönseutu
Iltauutisten jälkeen kannoin kolme pyörää vintin kanahäkkiin. Jaksoin kantaa yhden pyörän lepäämättä, mutta hengästys ja väsymys tuli. Palauduin rengasta pyöritellessä ja paikoilleen asettamisessa, sekä alas laskeutuessani. Jaksoin taas.
Väsyinkö eilisistä touhuistani liikaa? Levoton yö. Kaiken kaikkiaan nukuin riittävästi. Näin sekavia unia. Unessa yleensä epäonnistun jossakin. Heräsin seitsemän paikkeilla kipuun, joka tuntui kurkunpään seudulla. Sydän sykki nopeasti ja voimakkaasti. Vetkuttelin, laitoin puuron ja istuin hiljaa. Syke laantui normaaliksi, kivun tunne kaikkosi.
Katsoin television uutisia ja ohjelmia ihmisistä maapallon äärialueilta. Kirjastossa lehdet ja Alkosta pikku-pullo konjakkia. Koipireidet uuniin, suolaa, pippuria ja tilkka kermaa.
Nappailen pullosta hiukan hyvää oloa. Eläkeläisen lauantaiaamu. Maapallon reunoilla monenkin elämä sujuu hankalammin. Mikäpä tässä!
Väsyinkö eilisistä touhuistani liikaa? Levoton yö. Kaiken kaikkiaan nukuin riittävästi. Näin sekavia unia. Unessa yleensä epäonnistun jossakin. Heräsin seitsemän paikkeilla kipuun, joka tuntui kurkunpään seudulla. Sydän sykki nopeasti ja voimakkaasti. Vetkuttelin, laitoin puuron ja istuin hiljaa. Syke laantui normaaliksi, kivun tunne kaikkosi.
Katsoin television uutisia ja ohjelmia ihmisistä maapallon äärialueilta. Kirjastossa lehdet ja Alkosta pikku-pullo konjakkia. Koipireidet uuniin, suolaa, pippuria ja tilkka kermaa.
Nappailen pullosta hiukan hyvää oloa. Eläkeläisen lauantaiaamu. Maapallon reunoilla monenkin elämä sujuu hankalammin. Mikäpä tässä!
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Perjantai
Heräsin puoli viideltä. Lojuin aikani ja puurolle. Hyppäsin narua ja voimistelin vähän. Painot tuntuivat raskailta. Katsoin koneelta sen sisälmysten kuvia. Entä sitten?
Sade näytti tauonneen, sopii vaihtaa kesärenkaat. Renkaita pitää kantaa neljä kerrosta. Huonoimman jätin. Tarvitsi kantaa vain kolme pyörää, jaksan vain yhden kerrallaan. Hyvä niinkin, eikä tullut oiretta. Otin käyttöön varapyörän.
Aikaisemmin kävin "kuorimassa" veneen päältä peiton ja virittelin kuomun paikoilleen. Aivan kuin olisi kitistynyt, mutta saattoi olla huonouttani.
Pyörien vaihto sujui hitaasti. Tuntuu kummalta, ennen en pahemmin vatuloinut. Käy kuntotestistä. Jaksanko syksyllä? Entä ensi keväänä?
Väsyin, enkä viitsinyt kantaa talvikiekkoja vintille. Nyt muistin, että ne viruvat vieläkin rapun vieressä. Pitää toimittaa vielä tänä iltana.
Uimahallilla laistoin vähän, uin vain 500 metriä.
Kaupalla kävin. Tarvitsin jotain. Otin alennustavaraa: 1 pak porsaan jauhelihaa ja kaksi pakkausta koipireisiä. Ostoskori tuntui liian painavalta. Lepäsin. Join tölkin olutta. Koipireisiä jäi kaupan hyllyyn vielä ja päätin hakea loputkin; edullista ruokaa. Koipireisiä löytyi alennuksella vielä kaksi rasiaa ja otin vielä yhden jauheporsasta.
Katson uutiset ja sitten kiikutan kiekot vintin kanahäkkiin.
Eläkeläisen päivä.
Sade näytti tauonneen, sopii vaihtaa kesärenkaat. Renkaita pitää kantaa neljä kerrosta. Huonoimman jätin. Tarvitsi kantaa vain kolme pyörää, jaksan vain yhden kerrallaan. Hyvä niinkin, eikä tullut oiretta. Otin käyttöön varapyörän.
Aikaisemmin kävin "kuorimassa" veneen päältä peiton ja virittelin kuomun paikoilleen. Aivan kuin olisi kitistynyt, mutta saattoi olla huonouttani.
Pyörien vaihto sujui hitaasti. Tuntuu kummalta, ennen en pahemmin vatuloinut. Käy kuntotestistä. Jaksanko syksyllä? Entä ensi keväänä?
Väsyin, enkä viitsinyt kantaa talvikiekkoja vintille. Nyt muistin, että ne viruvat vieläkin rapun vieressä. Pitää toimittaa vielä tänä iltana.
Uimahallilla laistoin vähän, uin vain 500 metriä.
Kaupalla kävin. Tarvitsin jotain. Otin alennustavaraa: 1 pak porsaan jauhelihaa ja kaksi pakkausta koipireisiä. Ostoskori tuntui liian painavalta. Lepäsin. Join tölkin olutta. Koipireisiä jäi kaupan hyllyyn vielä ja päätin hakea loputkin; edullista ruokaa. Koipireisiä löytyi alennuksella vielä kaksi rasiaa ja otin vielä yhden jauheporsasta.
Katson uutiset ja sitten kiikutan kiekot vintin kanahäkkiin.
Eläkeläisen päivä.
torstai 12. huhtikuuta 2012
Havaintoja
Olkkosen niityn reunassa joen lampareessa majaili haukia. Uistelin. Haukea perkatessani löytyi mahasta musta möykky keräksi kiertyneitä "matoja". Ihmetys? Kerällä olivat jo pehmenneitä, mutta lisäksi oli kaksi ehjää tarkkailtavaksi. Pikkuruisia valkoisia munia oli irrallaan. Selvä tuntomerkki on sivuilla oleva "silmärivi", niin ajattelin, mutta ne ovatkin kidusaukkoja. Niiden perusteella ne tunnistaa nahkiaisiksi. Kirjasta selvisi: ne ovat pikkunahkiaisia. Jääneet vangiksi jääkauden jälkeen maan noustessa. Semmoinen ominaisuus, että kutevat samankokoisten kanssa, ja pienenevät. Kirja kertoo niiden kooksi 16 cm. Mutta nämä olivat toinen 12 cm ja toinen 13 cm. Olivat niin ehjiä että sain mitattua. Yritin kertoa joillekin, mutta sanoivat pilkallisesti: "iilimatoja". Pitävät minua tyhmenpänä kuin olenkaan.
Olavi Sulasma on nähnyt myös, ja päätellyt nahkiaisiksi.
Pienen Petäjäjärven takana majaili kookas saukko. Se on videolla tallella, mutta kaukaa otettu kuva on samea, mutta liikkuminen näkyy selvästi. Samainen saukko muutti kevättalvella siihen, asettui paksuun mutapenkkaan. Simpukan kuoria näkyi, ja seuraavan kesän haukisaalis oli heikko.
Saukkoja oli enemmänkin. Petäjäkosken alla heittelin viehettä. Joella havaitsin liikettä. Odotin liikkumatta. Kolme saukonpoikasta tuli minua kohti, leikkivät vilkkaasti. Kun liikahdin, siirtyivät hitaasti joen penkkaan.
Olkkosen niityn luona joessa makasi kuollut nuori saukko. Etupuoli vedessä, takapuoli maalla. Meinasin vetää hännästä, mutta nahka irtosi, jätin luonnon hoidettavaksi. Takaosassa oli punainen reikä; ammuttuko?
Olavi Sulasma on nähnyt myös, ja päätellyt nahkiaisiksi.
Pienen Petäjäjärven takana majaili kookas saukko. Se on videolla tallella, mutta kaukaa otettu kuva on samea, mutta liikkuminen näkyy selvästi. Samainen saukko muutti kevättalvella siihen, asettui paksuun mutapenkkaan. Simpukan kuoria näkyi, ja seuraavan kesän haukisaalis oli heikko.
Saukkoja oli enemmänkin. Petäjäkosken alla heittelin viehettä. Joella havaitsin liikettä. Odotin liikkumatta. Kolme saukonpoikasta tuli minua kohti, leikkivät vilkkaasti. Kun liikahdin, siirtyivät hitaasti joen penkkaan.
Olkkosen niityn luona joessa makasi kuollut nuori saukko. Etupuoli vedessä, takapuoli maalla. Meinasin vetää hännästä, mutta nahka irtosi, jätin luonnon hoidettavaksi. Takaosassa oli punainen reikä; ammuttuko?
Havaintoja
Katselin tuolta aikaisemmalta jaksolta ja huomaan kirjoittaneeni pariin kertaan. Nyt yritän präntätä sellaista, jota ei tällä palstalla vielä ole. Pielaveden Petäjäjärvellä tutustuin moneen ennen näkemättömääni otukseen. Eila Kataisen katiskasta löytyi ihme elukka: ehkä neljä tai viisi senttinen, pullea mökijä. Ei ollut silmälasit mukana. Joko musta tai hyvin tummanvihreä päältä ja punertava alta. heilutteli rihmamaisia jalkojaan, mutta lopetti liikuttelun, kun koskin siihen. Oliosta teki kauniin kaksinkertainen ohut kullanvärinen raita ympäri laitaosaa. Panin sen järveen, katsoin sen sinne kuuluvan.
Timo Launonen sanoi sen olevan sukeltaja. Väitti sen pystyvän lentämään? Niin, lentäähän sontiainenkin. Omassa katiskassani oli ison kopakuoriaisen näköinen ruskea ötökkä, jolla oli samaan tapaan raidat reunuksella. Jätin sinne.
Rautalammin kirjastossa etsin vastausta isoista kirjoista. Vaikeaa. Kuvia en löytänyt, mutta pitkän tutkailun jälkeen selostusta. Se kauniimpi pullukka on jättisukeltaja. Se koppakuoriainen on keltalaitasukeltaja.
Timo Launonen sanoi sen olevan sukeltaja. Väitti sen pystyvän lentämään? Niin, lentäähän sontiainenkin. Omassa katiskassani oli ison kopakuoriaisen näköinen ruskea ötökkä, jolla oli samaan tapaan raidat reunuksella. Jätin sinne.
Rautalammin kirjastossa etsin vastausta isoista kirjoista. Vaikeaa. Kuvia en löytänyt, mutta pitkän tutkailun jälkeen selostusta. Se kauniimpi pullukka on jättisukeltaja. Se koppakuoriainen on keltalaitasukeltaja.
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Havaintoja
Luontotoimittajalla oli kaverina julkkishahmo, todellinen lintuharrastaja Pirkka-Pekka. En harrasta varsinaisesti bongausta, mutta havaintoja teen, kun kohdalle sattuu. Menin ajatuksissani jonnekin seitsemänkymmenenviiden vuoden takaiseen.
Mittailin itseäni uunin nurkassa halkoon. Olin mielestäni saman pituinen. Isoäiti arveli että metri. Kerroin nähneeni "korreen" linnun. Isoäiti kysyi:
---Minkä näkönen se ol?
--- Sillä ol punanen piälaki.
--- Se on palokärki.
Tämä on hyvä esimerkki väärästä informaatiosta. Eihän palokärki ole "korree", se on musta.
Sen linnun näin koivun kyljessä, eikä se ollut palokärki, se oli "korree". Sanavarastooni ei vielä silloin sisältynyt sana: kaunis. Lintu askarrutti mieltäni pitkään. Sen koommin en semmoista nähnyt. Ymmärsin myöhemmin sen tikaksi. Käpytikka se ei ollut. Jossain kirjassa oli mustavalkoisia kuvia linnuista. Yksi oli tekstin mukaan kirjotikka. Kai se oli tuommoinen?
Yli kuusikymppisenä näin televisiossa selvän kuvan valkoselkätikasta. Siinähän se! Valkoselkätikasta puhuttiin uhanalaisena lajina. Näkemäni lintu ei ollut tyypillisessä ympäristössään. Siinä kasvoi nuorta koivikkoa ja pientä närettä. Sillä selittyi, kun en sitä enää nähnyt. Se punapäälakinen on kuulemma uros.
Mittailin itseäni uunin nurkassa halkoon. Olin mielestäni saman pituinen. Isoäiti arveli että metri. Kerroin nähneeni "korreen" linnun. Isoäiti kysyi:
---Minkä näkönen se ol?
--- Sillä ol punanen piälaki.
--- Se on palokärki.
Tämä on hyvä esimerkki väärästä informaatiosta. Eihän palokärki ole "korree", se on musta.
Sen linnun näin koivun kyljessä, eikä se ollut palokärki, se oli "korree". Sanavarastooni ei vielä silloin sisältynyt sana: kaunis. Lintu askarrutti mieltäni pitkään. Sen koommin en semmoista nähnyt. Ymmärsin myöhemmin sen tikaksi. Käpytikka se ei ollut. Jossain kirjassa oli mustavalkoisia kuvia linnuista. Yksi oli tekstin mukaan kirjotikka. Kai se oli tuommoinen?
Yli kuusikymppisenä näin televisiossa selvän kuvan valkoselkätikasta. Siinähän se! Valkoselkätikasta puhuttiin uhanalaisena lajina. Näkemäni lintu ei ollut tyypillisessä ympäristössään. Siinä kasvoi nuorta koivikkoa ja pientä närettä. Sillä selittyi, kun en sitä enää nähnyt. Se punapäälakinen on kuulemma uros.
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Agricola
Sana tarkoittaa latinaksi maanviljelijää.
Vilkaisin ikkunasta aseman suuntaan. Vilahti sinivalkoista. Viistosta lipputangosta roikkui Suomen Lippu, siitä näkyy osa, kun tuuli ei heiluta.
Mitäs nyt liputetaan? Niin, radiossahan mainittiin Mikael Agricolan päivä. Tämä Mikko Maanviljelijä ansaitsee liputtamisen. Muuten, liputuspäiviä on aivan liikaa.
Nyt jossittelen. Jossittelu on turhaa, kun tiedetään vain toteutunut. Muut vaihtoehdot jäävät tuntemattomiksi. Kun sanotaan tapahtuneeseen joki syy, pitää kysyä: sen takia vai siitä huolimatta?
Suomen Kieli. Mitä kieltä Suomessa puhuttaisiin, jos Agricola ei tehnyt merkittävää kehittämistä ja uskonut Suomen Kieleen? Pelkkää pakko-Ruotsiako? Kenties meidän savolaisten kovakalloiset esivanhempamme olisivat säilyttäneet viimeiset kielen rippeet.
Agricolan ansiosta vai hänestä huolimatta?
Kaikissa ihmisryhmissä on rasisteja, suomalaisissakin. Ruotsalaiset ovat olleet rasisteja, ainakin suomalaisia kohtaan. "Noin karkealla alkukantaisella kielellä ei voi tehdä kulttuuria, ei mitään henkevää tai ylevää". Sanoivat tuolla tavalla, vaikka eivät kieltä ymmärtäneet. Tuon olen jostain lukenut. Suomalaiset siirtolaiset Ruotsissa puhuivat kuiskaten. Ääneen puhumalla paljastui heimonsa.
Miksi Ahvenanmaalla ei ole pakko-Suomea? Tuon tulin tietämään vasta tämän vuoden puolella!
Vilkaisin ikkunasta aseman suuntaan. Vilahti sinivalkoista. Viistosta lipputangosta roikkui Suomen Lippu, siitä näkyy osa, kun tuuli ei heiluta.
Mitäs nyt liputetaan? Niin, radiossahan mainittiin Mikael Agricolan päivä. Tämä Mikko Maanviljelijä ansaitsee liputtamisen. Muuten, liputuspäiviä on aivan liikaa.
Nyt jossittelen. Jossittelu on turhaa, kun tiedetään vain toteutunut. Muut vaihtoehdot jäävät tuntemattomiksi. Kun sanotaan tapahtuneeseen joki syy, pitää kysyä: sen takia vai siitä huolimatta?
Suomen Kieli. Mitä kieltä Suomessa puhuttaisiin, jos Agricola ei tehnyt merkittävää kehittämistä ja uskonut Suomen Kieleen? Pelkkää pakko-Ruotsiako? Kenties meidän savolaisten kovakalloiset esivanhempamme olisivat säilyttäneet viimeiset kielen rippeet.
Agricolan ansiosta vai hänestä huolimatta?
Kaikissa ihmisryhmissä on rasisteja, suomalaisissakin. Ruotsalaiset ovat olleet rasisteja, ainakin suomalaisia kohtaan. "Noin karkealla alkukantaisella kielellä ei voi tehdä kulttuuria, ei mitään henkevää tai ylevää". Sanoivat tuolla tavalla, vaikka eivät kieltä ymmärtäneet. Tuon olen jostain lukenut. Suomalaiset siirtolaiset Ruotsissa puhuivat kuiskaten. Ääneen puhumalla paljastui heimonsa.
Miksi Ahvenanmaalla ei ole pakko-Suomea? Tuon tulin tietämään vasta tämän vuoden puolella!
Luontoa
Katselin ruokailevia joutsenia. Pyrstö veden pinnalla näytti suurelta taitellulta lautasliinalta. Mustaa vilkkui, kun pitivät tasapainoa räpiköimällä.
Iso lintu tarvitsee paljon ruokaa ja kuinka paljon tarvitseekaan poikueen kasvattaminen? Viime yönäkin pakkanen kiristi ja sulaa vettä on niukalti. Joutsenilla on pieni alue, josta ruokansa koukkivat.
Sitä mietin, miten vaikuttaa pieniin vesialueisiin joutsenten kaivaustyö? Muutamaan sataan vuoteen ei näitä ollut, mutta lisääntyvät nopeasti ja Suonenjoessakin asustaa nyt kohtalainen lauma, joka tonkii ison alueen matalikkoa.
Joka tapauksessa pohjakasvien repimisellä lienee vaikutus. Syövät suuren määrän ja pohja rikkoontuu. Pakkaskausi hidasti sulamista, joutuvat oleskelemaan pitkään samoilla vesillä. Ja vaeltamiseen kului energiaa.
Pelloilla aiheutuu sotkua. Olli niskanen oli pahoillaan, kun syksyllä vaeltava valtaisa joutsenparvi käväisi pienellä lammella syömässä ja sotkivat sen vellovaksi vihreän harmaaksi liemeksi. No, eihän siinä vahinkoa tullut; kasvimurske painuu pohjaan ja vesi selkenee, mutta jotain vaikutusta jäänee.
Järviin tulee jatkuvasti tavaraa. Siitepöly on kevyttä, mutta sitä tulee runsaasti, pintavesi värjääntyy. Tuuli repii oksia ja heinäkasveja, lennättää niitä veteen. Jokavuotinen järviruoon kasvu täyttää vähitellen. Kaikenlaista kukkaa ja heinää kasvaa, lumpeistakin kertyy paljon massaa. Mietiskelin tuota, kuinka paljon sitä kertyy pohjalle?
Hiljattain luin jostain, että Suomen järvet täyttyvät kahdessatuhannessa vuodessa!?
Mielestäni olen luonnonsuojelija enemmän kuin Helsingin vihreät. Paskajalanjälkeni on pienempi. Käytän vähemmän rahaa ja ylellisyyksiä. En syö liikaa, olen mitättömän kokoinen (66 kg). Eturivin vhreä nainen vaikuttaa julkisessa virassa, näyttää lihavalta, ristiriita. Keksineet vääntää Leinoa: "Kukaan ei ole lihava, vaan toinen on laihempi toista!"
Oredotoksi arkkipiispa phui teeveessä tähän tapaan: "Me ordotoksit paastoamme ja kilvoittelemme."
Lyhytkasvuinen mies oli melkein yhtä paksu kuin pitkäkin. Hyvä että mahtui kauhtanansa sisällä istumaan. Tokkopa paastosi? Ainakaan Isä-Mitro ei paastoa!
Cityvihreät vouhottavat suotta. Emme kovin paljoa voi vaikuttaa maapallon tilaan tuhansiksi vuosiksi. Entä miljooniksi? Maapallo tuhoutuu joskus. Voimme arvella siihen kuluvan vuosimiljardeja.
Iso lintu tarvitsee paljon ruokaa ja kuinka paljon tarvitseekaan poikueen kasvattaminen? Viime yönäkin pakkanen kiristi ja sulaa vettä on niukalti. Joutsenilla on pieni alue, josta ruokansa koukkivat.
Sitä mietin, miten vaikuttaa pieniin vesialueisiin joutsenten kaivaustyö? Muutamaan sataan vuoteen ei näitä ollut, mutta lisääntyvät nopeasti ja Suonenjoessakin asustaa nyt kohtalainen lauma, joka tonkii ison alueen matalikkoa.
Joka tapauksessa pohjakasvien repimisellä lienee vaikutus. Syövät suuren määrän ja pohja rikkoontuu. Pakkaskausi hidasti sulamista, joutuvat oleskelemaan pitkään samoilla vesillä. Ja vaeltamiseen kului energiaa.
Pelloilla aiheutuu sotkua. Olli niskanen oli pahoillaan, kun syksyllä vaeltava valtaisa joutsenparvi käväisi pienellä lammella syömässä ja sotkivat sen vellovaksi vihreän harmaaksi liemeksi. No, eihän siinä vahinkoa tullut; kasvimurske painuu pohjaan ja vesi selkenee, mutta jotain vaikutusta jäänee.
Järviin tulee jatkuvasti tavaraa. Siitepöly on kevyttä, mutta sitä tulee runsaasti, pintavesi värjääntyy. Tuuli repii oksia ja heinäkasveja, lennättää niitä veteen. Jokavuotinen järviruoon kasvu täyttää vähitellen. Kaikenlaista kukkaa ja heinää kasvaa, lumpeistakin kertyy paljon massaa. Mietiskelin tuota, kuinka paljon sitä kertyy pohjalle?
Hiljattain luin jostain, että Suomen järvet täyttyvät kahdessatuhannessa vuodessa!?
Mielestäni olen luonnonsuojelija enemmän kuin Helsingin vihreät. Paskajalanjälkeni on pienempi. Käytän vähemmän rahaa ja ylellisyyksiä. En syö liikaa, olen mitättömän kokoinen (66 kg). Eturivin vhreä nainen vaikuttaa julkisessa virassa, näyttää lihavalta, ristiriita. Keksineet vääntää Leinoa: "Kukaan ei ole lihava, vaan toinen on laihempi toista!"
Oredotoksi arkkipiispa phui teeveessä tähän tapaan: "Me ordotoksit paastoamme ja kilvoittelemme."
Lyhytkasvuinen mies oli melkein yhtä paksu kuin pitkäkin. Hyvä että mahtui kauhtanansa sisällä istumaan. Tokkopa paastosi? Ainakaan Isä-Mitro ei paastoa!
Cityvihreät vouhottavat suotta. Emme kovin paljoa voi vaikuttaa maapallon tilaan tuhansiksi vuosiksi. Entä miljooniksi? Maapallo tuhoutuu joskus. Voimme arvella siihen kuluvan vuosimiljardeja.
Virheet
Käytin väärää sanaa: kuinka. Pitää olla : miten minusta ei tullut mitään. Vilkaisin tekstejäni; lyöntivirheitä on paljon. Ennen en hyväksynyt, mutta olkoot peukaloimatta, armahdan itseäni.
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
Minä
Toosasta kuului puhetta ohjelmasta: "Kuinka minusta tuli minä?" Sarja tunnettuja henkilöitä. Seuraavassa teatteritaiteen henkilö: Kari Heiskanen. Sarjan henkilöistä jokainen on jotain.
Voisin aloittaa semmoisen ohjelman: Kuinka minusta ei tullut mitään?
"Arvon mekin......"
Voisin aloittaa semmoisen ohjelman: Kuinka minusta ei tullut mitään?
"Arvon mekin......"
Hankiaiset
Kipakoiden yöpakkasten ansiosta tuli mainiot hangenkelit. Ihmiset muistelevat, kuinka ennen oli kovia hankiaisia. Niitä oli, mutta ei läheskään joka talvi. Mutta vain hankiaiset muistetaan. 1940-luvulla Kivimäellä Heikki Pulkkinen ajoi hevosella lantaa pellolle. Lunta oli paksulti ja hanki niin kova, että kengittämätön hevonen pystyi viemään kuorman pellolle, vain muutamia reikiä teki kavio, joskus hanki puhkesi.
Aurinkoinen tuuleton sää houkutteli kuljeksimaan. Suuntasin lenkkipolkua joen rannalle, nähdäkseni joutsenia. Joutsenia oleili joen sulassa osassa sen verran, että halusin kuvata. Palasin kämppääni hakemaan vehkeitä.
Sain erinomaisen kohtauksen nauhalle. Kahden joutsenparin pieni äänekäs kamppailu sattui siihen kohtaan. Kova ääni ja näyttävät liikkeet elävöittävät jotakin tekelettäni.
Siitä tuli mieleen havaintoni Pielaveden Petäjäjärvellä. Kurki ja joutsenpari kinasivat reviiristä. Joen takana paljastuneella letolla esiintyi kurki isännän elkeillä. Karjaisi kuuluvalla äänellä. Joutsenet vastasivat jokaiseen älähdykseen motkottamalla ja uiskentelivat hätäilemättä sulassa joessa. Kurki, kuten joutsenetkin olivat omassa elementissään, mutta havaintoni mukaan akressiivinen kurki arvioi joutsenet kilpailijoiksi. Kisailu kesti siksi pitkään, että yritin päästä kuvaamaan tilannetta, jollaista en aikaisemmin nähnyt.
Tuuhea ruohopuska oli lumen peittämällä kumpareella. Arvelin siinä olevan jäätynyttä alustaa. Sinne en päässyt, välillä oli sulaneita silmäkkeitä, enkä voinut lentää.
Aurinkoinen tuuleton sää houkutteli kuljeksimaan. Suuntasin lenkkipolkua joen rannalle, nähdäkseni joutsenia. Joutsenia oleili joen sulassa osassa sen verran, että halusin kuvata. Palasin kämppääni hakemaan vehkeitä.
Sain erinomaisen kohtauksen nauhalle. Kahden joutsenparin pieni äänekäs kamppailu sattui siihen kohtaan. Kova ääni ja näyttävät liikkeet elävöittävät jotakin tekelettäni.
Siitä tuli mieleen havaintoni Pielaveden Petäjäjärvellä. Kurki ja joutsenpari kinasivat reviiristä. Joen takana paljastuneella letolla esiintyi kurki isännän elkeillä. Karjaisi kuuluvalla äänellä. Joutsenet vastasivat jokaiseen älähdykseen motkottamalla ja uiskentelivat hätäilemättä sulassa joessa. Kurki, kuten joutsenetkin olivat omassa elementissään, mutta havaintoni mukaan akressiivinen kurki arvioi joutsenet kilpailijoiksi. Kisailu kesti siksi pitkään, että yritin päästä kuvaamaan tilannetta, jollaista en aikaisemmin nähnyt.
Tuuhea ruohopuska oli lumen peittämällä kumpareella. Arvelin siinä olevan jäätynyttä alustaa. Sinne en päässyt, välillä oli sulaneita silmäkkeitä, enkä voinut lentää.
lauantai 7. huhtikuuta 2012
Lainaus
"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille.
Ja mielen vapaus,
ja mielen vapaus"
jolla on aikaa ja tilaa unelmille.
Ja mielen vapaus,
ja mielen vapaus"
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Köyhyys
Romanian Romanit tulleet jälleen Suomeen. Heidän hyväkseen työskentelevä ihminen sanoi:
Köyhyys on tullut Eurooppaan. Nytkö vasta? Nykyiseen verrattuna köyhiä on ollut suhteellisesti enemmän vuosituhansien ajan. Väestö on lisääntynyt, siksi myös köyhiä on lukumääräisesti enemmän.
Suomessa sanovat köyhyyden lisääntyneen, mainitsevat aikamäärän. Kokemuksesta tiedän, että köyhyys on vähentynyt verrattuna seitsemän vuosikymmenen takaiseen. Määrittelevät köyhyysrajan. Sen mukaan tulojeni vähäisyyden takia olen köyhyysrajan alapuolella. Jotkut määrittelevät rajaksi tuhat euroa kuussa.
Tuloni ovat sen alle. Kuitenkin pystyn maksamaan asunnosta yhtiövastikkeen, ostamaan riittävästi ruokaa, kerran kuussa bensiiniä ja kerran viikossa pienen pullon brantyä. Parin vuoden aikana olen hankkinut television, tietokoneen ja kaksi näyttöä, perämoottorin. Voin käydä eläkeläisten tansseissa.
En voi ostaa kunnon autoa. Nykyinen maksoi 800 €. En voi matkustaa Kiinaan. Löytyy yhtä ja toista jota en voi hankkia.
Kuitenkaan en ole läheskään yhtä köyhä kuin joskus ennen.
Erkki Tantun kuvittamassa kirjassa oli sananparsia. Sananparsien viisaudet eivät aina pidä paikkaansa. Sanonta: "Rehellisyys maan perii" ei pidä paikkaansa. Minulle rehellisyydestä on ollut vain haittaa. Olenko rehellinen? Kysymystä ehkä valaisee nuoremman työkaverin huumori:
--- Saakelin savolainen, olet niin kiero, että vaikutat ihan rehelliseltä! Pekka Inkinen sanoi niin.
Sananparsikirja kertoi: "Jolla on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä."
En ollut samaa mieltä. Katsoin housujani.
Äiti teki housut kotikutoisesta kankaasta. Värjäsi ne vihertävän sävyllä. Polveen tuli reikä, toiseenkin. Paikattiin. Paikan alapuolelle tuli reikä. Paikattiin. Paikan yläpuolelle tuli reikä. Paikattiin. Ensimmäiseen paikkaan polven kohdalle tuli reikä. Paikattiin. Tuli useita uusia pieniä reikiä. Pantiin iso paikka peittämään kaikki reiät. Isoon paikkaan tuli polven kohdalle reikä. Paikattiin ------
Paikkoja oli kolmessa kerroksessa, mutta markkoja paljon vähemmän.
Köyhyys on tullut Eurooppaan. Nytkö vasta? Nykyiseen verrattuna köyhiä on ollut suhteellisesti enemmän vuosituhansien ajan. Väestö on lisääntynyt, siksi myös köyhiä on lukumääräisesti enemmän.
Suomessa sanovat köyhyyden lisääntyneen, mainitsevat aikamäärän. Kokemuksesta tiedän, että köyhyys on vähentynyt verrattuna seitsemän vuosikymmenen takaiseen. Määrittelevät köyhyysrajan. Sen mukaan tulojeni vähäisyyden takia olen köyhyysrajan alapuolella. Jotkut määrittelevät rajaksi tuhat euroa kuussa.
Tuloni ovat sen alle. Kuitenkin pystyn maksamaan asunnosta yhtiövastikkeen, ostamaan riittävästi ruokaa, kerran kuussa bensiiniä ja kerran viikossa pienen pullon brantyä. Parin vuoden aikana olen hankkinut television, tietokoneen ja kaksi näyttöä, perämoottorin. Voin käydä eläkeläisten tansseissa.
En voi ostaa kunnon autoa. Nykyinen maksoi 800 €. En voi matkustaa Kiinaan. Löytyy yhtä ja toista jota en voi hankkia.
Kuitenkaan en ole läheskään yhtä köyhä kuin joskus ennen.
Erkki Tantun kuvittamassa kirjassa oli sananparsia. Sananparsien viisaudet eivät aina pidä paikkaansa. Sanonta: "Rehellisyys maan perii" ei pidä paikkaansa. Minulle rehellisyydestä on ollut vain haittaa. Olenko rehellinen? Kysymystä ehkä valaisee nuoremman työkaverin huumori:
--- Saakelin savolainen, olet niin kiero, että vaikutat ihan rehelliseltä! Pekka Inkinen sanoi niin.
Sananparsikirja kertoi: "Jolla on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä."
En ollut samaa mieltä. Katsoin housujani.
Äiti teki housut kotikutoisesta kankaasta. Värjäsi ne vihertävän sävyllä. Polveen tuli reikä, toiseenkin. Paikattiin. Paikan alapuolelle tuli reikä. Paikattiin. Paikan yläpuolelle tuli reikä. Paikattiin. Ensimmäiseen paikkaan polven kohdalle tuli reikä. Paikattiin. Tuli useita uusia pieniä reikiä. Pantiin iso paikka peittämään kaikki reiät. Isoon paikkaan tuli polven kohdalle reikä. Paikattiin ------
Paikkoja oli kolmessa kerroksessa, mutta markkoja paljon vähemmän.
tunnelma
Aurinko on tänään himmeämpi kuin eilen,
vaikka pilviä ei näy.
Vahva lumihanki valuu purona kohti määränpäätä,
jota ei koskaan saavuta.
Miehenpuolikas
kirjoittaa kammiosaan.
Lasissa ruskeaa juomaa.
Odottaa
Soutajaa Tummalla Virralla.
vaikka pilviä ei näy.
Vahva lumihanki valuu purona kohti määränpäätä,
jota ei koskaan saavuta.
Miehenpuolikas
kirjoittaa kammiosaan.
Lasissa ruskeaa juomaa.
Odottaa
Soutajaa Tummalla Virralla.
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Elokuva
Näläkäpeli on elokuvan nimi. Tuommoiselle taiteenlajille saisivat keksiä oman nimityksensä. Varsinaista elokuvaa siinä on hyvin vähän sellaisena kuin elokuvan käsitän. Animaatioilla rakennettuja kulisseja ja laitteita. Prameilevaa ympäristöä. Pauketta ja räiskettä. Näyttäviä ja äänekkäitä tehosteita. Tämmöisen muumioituneen entisajan jäänteen näkökulmasta tuo ei viihdytä. Miksi katsoin? Uteliaisuudesta. Tiesin jo mennessäni etten kuulu kohderyhmään.
Oli siinä tarinakin. Mutta alku ei täsmännyt. Taisteluun lähteväksi naiseksi arvottiin hento teinityttö. Taistelussa piti jäädä henkiin vain yksi 24:stä. Eihän lasta saa panna edes arvontaan?! Fantasiaa ja taikatemppuja tarvittiin selviämiseen.
Elokuvayrittäjä lupasi tulevan vielä meikäläiselle sopivaa.
Vuosikymmeniin en omistanut radiota. Ostin alehintaisen, heikkolaatuisen. Yllätyin, kun sitä voi kuunnella paristoilla. Sopii veneilyyn. Kotiaskareiden aikana sopii kuunnella radiota. Kun sattuu sopivaa ohjelmaa.
Tänä aamuna kuulin kerrottavan sata vuotta vanhasta iskelmästä, joka ei kelvannut esitettäväksi kuin "keräilyerässä". Lähes parikymmentä vuotta myöhemmin. Levyn kääntöpuolella. Kuinka sattuikaan: yleisö tykkäsi siitä. Hyvä-äänisen miehen matalavolyyminen laulu kuulosti hyvältä. Säestys niin vaimeaa, että laulajan artikuloinnin kuulin selvästi, vaikka en amerikkalaisen sanoja ymmärräkään.
Miksi tästä pakisen?
Radiosta kuuluu enimmäkseen "musaa". "Biisi" sisältää metallista melusaastetta ja surkeaa vinkumista.
Nuorten autoista kuuluu jumputus koko Asemakadun matkalle. Mielenterveys koetuksella? Nuoriso ei esitä eikä kuuntele rauhoittavaa musiikkia.
Oli siinä tarinakin. Mutta alku ei täsmännyt. Taisteluun lähteväksi naiseksi arvottiin hento teinityttö. Taistelussa piti jäädä henkiin vain yksi 24:stä. Eihän lasta saa panna edes arvontaan?! Fantasiaa ja taikatemppuja tarvittiin selviämiseen.
Elokuvayrittäjä lupasi tulevan vielä meikäläiselle sopivaa.
Vuosikymmeniin en omistanut radiota. Ostin alehintaisen, heikkolaatuisen. Yllätyin, kun sitä voi kuunnella paristoilla. Sopii veneilyyn. Kotiaskareiden aikana sopii kuunnella radiota. Kun sattuu sopivaa ohjelmaa.
Tänä aamuna kuulin kerrottavan sata vuotta vanhasta iskelmästä, joka ei kelvannut esitettäväksi kuin "keräilyerässä". Lähes parikymmentä vuotta myöhemmin. Levyn kääntöpuolella. Kuinka sattuikaan: yleisö tykkäsi siitä. Hyvä-äänisen miehen matalavolyyminen laulu kuulosti hyvältä. Säestys niin vaimeaa, että laulajan artikuloinnin kuulin selvästi, vaikka en amerikkalaisen sanoja ymmärräkään.
Miksi tästä pakisen?
Radiosta kuuluu enimmäkseen "musaa". "Biisi" sisältää metallista melusaastetta ja surkeaa vinkumista.
Nuorten autoista kuuluu jumputus koko Asemakadun matkalle. Mielenterveys koetuksella? Nuoriso ei esitä eikä kuuntele rauhoittavaa musiikkia.
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Kuvaus
Aurinko helotti, eikä tuulta näyttänyt olevan, siispä kasasin vehkeet ja läksin käppäilemään. Siionin siltaa lähestyessäni havaitsin jäällä mustia kyykkijöitä: pilkkikilpailut.
Pystytin jalustan ja suuntasin kameran jäälle. Aurinko häikäisi, enkä näytöstä nähnyt yhtään mitään. Kääntelin taulua, tiirailin silmiä siristäen. Vaikeaa oli. Kuvasin kuitenkin, osittain arviosta. Jälkeenpäin katsoin: jonkin verran näkyi tallentaneen. Kuvasin siltaa ja ympäristöä, minkä pystyin. Unohdin silmälasit. Näköni on parantunut, en tarvitse laseja normaalihommissa, mutta lukiessa ja lähitarkkuuteen tarvitsen. Kameran näyttöä valoisaa vasten katsoessa tarvitsen välttämättä.
Tulin maantiesillalle, josta näkyy rautatiesilta. Joelta kuului joutsenten joikuilu. Valmistauduin kuvaamaan ja tihrustin näyttöä. Äly tuli vähän iltajunassa. Kamerassahan on etsin!? Käytin etsintä kuvatessani joutsenia. Näyttöä on mukavampi käyttää. Siten kuvaan useimmin, eikä ulkonakaan ole vaikeuksia, kunhan ei aurinko ja lumi häikäise. Tumpelo! Puhuvat muistisairauksista. Liekö?
Hopean väristä kameraani elikot karsastavat. Kuvatessani läheltä, yksi lintu urahti; varotti. Läksivät lipumaan sivummalle. Täytynee laittaa jotain verhoksi.
Pystytin jalustan ja suuntasin kameran jäälle. Aurinko häikäisi, enkä näytöstä nähnyt yhtään mitään. Kääntelin taulua, tiirailin silmiä siristäen. Vaikeaa oli. Kuvasin kuitenkin, osittain arviosta. Jälkeenpäin katsoin: jonkin verran näkyi tallentaneen. Kuvasin siltaa ja ympäristöä, minkä pystyin. Unohdin silmälasit. Näköni on parantunut, en tarvitse laseja normaalihommissa, mutta lukiessa ja lähitarkkuuteen tarvitsen. Kameran näyttöä valoisaa vasten katsoessa tarvitsen välttämättä.
Tulin maantiesillalle, josta näkyy rautatiesilta. Joelta kuului joutsenten joikuilu. Valmistauduin kuvaamaan ja tihrustin näyttöä. Äly tuli vähän iltajunassa. Kamerassahan on etsin!? Käytin etsintä kuvatessani joutsenia. Näyttöä on mukavampi käyttää. Siten kuvaan useimmin, eikä ulkonakaan ole vaikeuksia, kunhan ei aurinko ja lumi häikäise. Tumpelo! Puhuvat muistisairauksista. Liekö?
Hopean väristä kameraani elikot karsastavat. Kuvatessani läheltä, yksi lintu urahti; varotti. Läksivät lipumaan sivummalle. Täytynee laittaa jotain verhoksi.
Aamu
Aurinko pehmittää ränsistyneen autiotalon katon lumikerosta. Pikkupakkanen muotoillut yöllä pitkät kirkkaat jääpuikot sammaltuneisiin räystäisiin. Ikkunani ovat länsipuolella, auringon säteet tulevat iltapäivällä. Nyt lumi katolla hohtaa valkoisuutta ja valo kirkastaa hetkeksi senien haalistuneen maalin.
Joskus rientää orava puolisonsa luokse. Mihinkähän tekevät pesänsä? Autiotalon tontilla suuret kuuset sopivat pesäpuiksi. Häiritseekö lähellä porhaltavat junat? Ennen laativat pesänsä korpikuusen pitkäkuituisesta naavasta. Mistä kerännevät nykyään materiaalinsa? Ampiaiset käyttävät styroksia, ei sopine oravalle? Eristevillassa on pieniä metalli tai lasihiukkasia, vaikuttaa pahalta.
Aikoinaan metsästivät oravia, niitä oli runsaasti. Niistä sai ruokaa ja turkista. Nyt eivät metsästä, kuitenkin oravia on vähemmän. Käpyjä riittää, mutta johtuuko kato pesänrakennus tarvikkeiden puutteesta?
Puluja ei uhkaa mikään, niitä näkee joka päivä. Viime vuonna oksistossa puikkelehti pieniä lintuja. Päättelin tiaisiksi. Vertailuksi havaitsin yhden hömötiaisen, se nökötti paikallan oksalla. Luontoartikkelissa kerrottiin nähdyn kuusitiaisia. Niitä nuokin.
Joitain vuosia sitten rankametsässä touhutessani ilmestyi viereeni parvi pikkuruisia lintuja. Seitenkymmenvuotisen elämäni aikana en semmoisia nähnyt. Eivä minua pelännet, vaan askartelivat läheisen risukasan vaiheilla. Mitäköhän etsivät? En tiedä ruokavaliotaan, mutta risukasoissa eleli miljoonittain pieniä inhottavia kärpäsiä.
Kauniita lintuja en tutenut. Huomioni kiintyi pään sivun koristeisiin ja pieneen töyhtöön. Töyhtötiaisia, en tiennyt niistä, mutta kirjasta löytyi.
Joskus rientää orava puolisonsa luokse. Mihinkähän tekevät pesänsä? Autiotalon tontilla suuret kuuset sopivat pesäpuiksi. Häiritseekö lähellä porhaltavat junat? Ennen laativat pesänsä korpikuusen pitkäkuituisesta naavasta. Mistä kerännevät nykyään materiaalinsa? Ampiaiset käyttävät styroksia, ei sopine oravalle? Eristevillassa on pieniä metalli tai lasihiukkasia, vaikuttaa pahalta.
Aikoinaan metsästivät oravia, niitä oli runsaasti. Niistä sai ruokaa ja turkista. Nyt eivät metsästä, kuitenkin oravia on vähemmän. Käpyjä riittää, mutta johtuuko kato pesänrakennus tarvikkeiden puutteesta?
Puluja ei uhkaa mikään, niitä näkee joka päivä. Viime vuonna oksistossa puikkelehti pieniä lintuja. Päättelin tiaisiksi. Vertailuksi havaitsin yhden hömötiaisen, se nökötti paikallan oksalla. Luontoartikkelissa kerrottiin nähdyn kuusitiaisia. Niitä nuokin.
Joitain vuosia sitten rankametsässä touhutessani ilmestyi viereeni parvi pikkuruisia lintuja. Seitenkymmenvuotisen elämäni aikana en semmoisia nähnyt. Eivä minua pelännet, vaan askartelivat läheisen risukasan vaiheilla. Mitäköhän etsivät? En tiedä ruokavaliotaan, mutta risukasoissa eleli miljoonittain pieniä inhottavia kärpäsiä.
Kauniita lintuja en tutenut. Huomioni kiintyi pään sivun koristeisiin ja pieneen töyhtöön. Töyhtötiaisia, en tiennyt niistä, mutta kirjasta löytyi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)