Nurmijärven ryhmässä Rauha Jarkka luuli virheeksi; oikaisi = Ristijärven... Kirjoitin tukin kuorinnasta Ristisjärven jäällä. Koneen ohjelmakin herjaa. Pielavedellä sanottiin; Ristiskylällä jne. Järven nimi oli Ristinen. Sekä Pieni Ristinen. Pienestä on vielä vähän jäljellä, mutta Ristinen on historiaa.
Silloin tukin kuorinnan aikaan järveä oli vain kevättulvan aikaan. Muulloin pelkkää lettoa. Olavi Malinen myi huutokaupalla alueita, joista pikkumökkien miehet maksoivat saadakseen korjata elukoilleen järviheinää. Varsin huonoa rehuksi.
Tulvavesi hyödynnettiin. Ajoivat jäälle tukkeja, jotka kuorittiin ja tulvan noustessa tukit kohosivat veden nostamina. Siitä ne ohjattiin jokeen.
Se oli ehkä viimeinen kerta silloin kun minä siellä parkkasin. Ristiskoskea oli perattu aiemmin, mutta se perattiin niin alas, että järven pohja kuivatettiin pelloiksi. Jakoivat pieniksi tiloiksi. Asutustiloiksi. Peltoja viljelivät muutamat vuosikymmenet. Tuli paketoimisaalto.
Viimeksi kun siellä liikuin, oli vielä taloissa asutusta.
Pielaveden Kirkkosaaressa vanhalla hautausmaalla oli rautainen risti. Siinä teksti:
OO KUOLEMA KUINKA HYVIN SINÄ TEETKÄÄN SILLE JOKA KIUSATTU ON
Toimittaja muuttanut = Oi kuolema.....
Sehän on aivan väärin. En kuitenkaan kommentoinut millään tavalla. Se kuuluu olla niin kuin kirjoitin. Jäljensin tekstin alkuperäisenä.
Luin pikku poikana vanhasta hartauskirjasta: "OO Herra Seebaot..
Lyhyen sanan OO ymmärrän ilmaisevan juhlallista ja kunnioittavaa. Oi sen sijaan on aivan toista.
Teinköhän kardinaalimunauksen kirjoittaessani siitä paikallislehteen. Tekopyhät hurskastelijat eivät hyväksy ristin lausetta. Luulen heitän paheksuneen sitä. Risti oli hävinnyt.
Minä en ymmärtänyt siinä olevan mitään paheksuttavaa. Kirjoitin siitä siksi, että se on totisinta totta.
Miten monta kertaa kuolema tuo helpotuksen. Lopettaa kärsimyksen siltä "joka kiusattu on".
maanantai 30. lokakuuta 2017
lauantai 28. lokakuuta 2017
Täpärä pelastuminen
Ikäiseni mies kertoi raiskaus kokemuksestaan. Iso mies otti kiinni ja pani narulenkin kaulaan. Avuton pikkupoika joutui pervon uhriksi. Suuhun saamaansa spermaa tuntui olevan silmät ja korvatkin täynnä. Uhkasi polkea pojan suohautaan, josta kukaan ei milloinkaan löydä.
Pelastajaksi sattui tulemaan nainen:
--- Päästä poika irti.
Mietin tykönäni monta kertaa. Tämmöistä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen, eikä törkimyksiä päästä rankaisemaan. Aiheen sain Islantia koskevasta uutisoinnista. Siellä käy kohina kuumana. Hallituksia kaatuu.
Miten tämä liikuttaa mieltäni? Naiset maailman eri kolkilla nousseet ilmoittamaan ahdistelukokemuksistaan. Ei ole pelkkää ahdistelua, on myös raakaa väkivaltaa. Naisten lause voisi kuulua: Minäkin.
Akaatta isoäiti antoi kolikon käteeni: --- Mäne ostamaan kaapasta hyvijä kahvija. Suopatamalla loikin avojaloin, hain sijaa askelille. Kuivalla Kivimäen kankaalla oli hyvä kävellä. Kivimäen talon pellolla nostivat perunaa. Touhussa oli myös Kalevi Lappalainen, parikymppinen nuori mies. Sanoivat häntä Loso-jätkäksi. Loso heitti minua perunalla, sitten kivellä. Peruna osui ja koski.
Emäntä sanoi: Elä Kalevi kehtoo, anna poejan männä.
Kaupalta tultuani kävelin Kivimäen kankaalla. Katselin ihaillen polun valkoista hiekkaa. En huomannut, ennen kuin Loso seisoi edessäni. Kasvojeni korkeudella piteli kädessään isoa mulkkuaan. Vaati minua imemään. Käsittämätön asia kauhistutti. En halunnut imeä vapaaehtoisesti. Painoi kädellään päätäni punoittavaa mulkkua kohti. Pyöräytin pääni irti. Loso tarttui tukevammin takaraivooni, painoi päätäni itseään kohti. Kuusivuotisellakin pelasi itsesäilytysvaisto.
Nyt kokeneena tiedän: se oli kamppailulajeista tuttu väistö: annetaan periksi ja sitten toimitaan. Kyykistyin alas ja hänen kainalon alitse pujahdin pakoon. Kerkesi tuskin kääntyä, kun jo vilistin kangaspolulla kotiin päin. Loso kääntyi katsomaan:
--- Perhana!
Ei lähtenyt perääni.
Miettiköön kuka tahansa tapahtumaa ja seurauksia. Minulla oli psyykkisiä ongelmia. Olen Korpelan Kertun huoripentukatraan jäsen. Kaikkien halveksima. Ei ketään puolustajaa, joka voisi kostaa.
Avuton joutuu helposti uhriksi.
Minä pääsin pakoon.
*****
Toinen tapaus oli jo sellainen, ettei seurauksista voi olla varma. Siinäkin tapauksessa päti myöhempi huomioni; en ole onnistuja, mutta selviytyjä.
Kesän kauniina sunnuntaina oli Kirkkoharjun rannassa paljon väkeä ja uimareita. Muutama oli Kirkkoharjun veneessä uimarannan vierellä. Ongin siinä ja nauroivat kun sain pienen ahvenen juuri veneen perän vierestä. Sen ahvenen saanti on viimeinen muistikuva, ennen seuraavaa järkytystä.
Ohejärven ranta siltä puolelta oli lepikkopuskien ympäröimä. Vaelsin matalaa hiekkarantaa vedessä kulkien ja ongin välillä. Kalat pujotin vitsakseen. Lähestyessäni talvitien aukkoa, havaitsin Pentti Lappalaisen tiirailevan vasta-auringon häikäisemänä, varjosti kädellään estääkseen häikäisyä.
Mitähän se tuossa???
Samassa kuului talon kohdalta rinteen yläpuolelta ääni: ---- Nyt se ei piäse pakkoon.
Talon luona harjun päällä seisoi Huugo Rytkönen. Kaksi meni polkua uimarantaa kohden. Toinen oli Väinö Lappalainen. Toista en tuntenut. Havaitsin yhteensä neljä. Pelkäsin jotain pahaa. Toimin ajankohtaan nähden uskomattoman järkevästi (onnekkaasti?)
Olin saarroksissa. Mitähän ne meinaa?
Ahvenet jätin. Arvokkaan onkeni halusin pitää. Suhteellisen lyhyt kuiva pihlajainen vapa oli hyvin kevyt. Kiersin siiman vavan ympärille, painoin koukun kiinni vapaan. Otin vavan oikeaan käteeni tyvipuoli eteenpäin. Toiset jätkät olivat aikuisia nuoria. Pentti Lappalainen suunnilleen neljäntoista. Heikoin lenkki.
Kävelin näen näköisen huolettomasti kohti. Se oli hämäys. Se yllätti Pentti Lappalaisen, porukka oletti minun pelkäävän. Pelkäsinkin. Mutta en lamaantunut.
Tulin Pentti Lappalaisen kohdalle, hän oli ymmällä pelkäämättömyydestäni. Ojensi kätensä ottaakseen minusta kiinni.
Pentti seisoi aukon reunassa minun suunnassani. Äkkiä säntäsin juoksuun matalassa rantavedessä, loikkasin maalle ja juoksin korjatun pienen heinäpellon poikki viistoon kohti Tervarantaa. Tiesin ettei Kirkkoharjussa ollut ketään kotona. Pentti jäi hölmistyneenä rannalle.
Huugo Rytkönen tivasi: ---- Mittee vasten sinä sen piästit?
--- No kun minä en...
--- Perkeleen nyherö!
Sydän tykytti korkealla tahdilla kun vihdoin hiljensin.
Onnistuja ei, selviytyjä kyllä. Siitä selvisin viileän harkinnan avulla. Mitä sitten, jos jätkäporukka pääsi tavoitteeseen? Olisivatko minua rääkänneet voinut jättää minut henkiin? Ja kuka minusta olisi välittänyt, vaikka olisin "kadonnut"?
Pelastajaksi sattui tulemaan nainen:
--- Päästä poika irti.
Mietin tykönäni monta kertaa. Tämmöistä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen, eikä törkimyksiä päästä rankaisemaan. Aiheen sain Islantia koskevasta uutisoinnista. Siellä käy kohina kuumana. Hallituksia kaatuu.
Miten tämä liikuttaa mieltäni? Naiset maailman eri kolkilla nousseet ilmoittamaan ahdistelukokemuksistaan. Ei ole pelkkää ahdistelua, on myös raakaa väkivaltaa. Naisten lause voisi kuulua: Minäkin.
Akaatta isoäiti antoi kolikon käteeni: --- Mäne ostamaan kaapasta hyvijä kahvija. Suopatamalla loikin avojaloin, hain sijaa askelille. Kuivalla Kivimäen kankaalla oli hyvä kävellä. Kivimäen talon pellolla nostivat perunaa. Touhussa oli myös Kalevi Lappalainen, parikymppinen nuori mies. Sanoivat häntä Loso-jätkäksi. Loso heitti minua perunalla, sitten kivellä. Peruna osui ja koski.
Emäntä sanoi: Elä Kalevi kehtoo, anna poejan männä.
Kaupalta tultuani kävelin Kivimäen kankaalla. Katselin ihaillen polun valkoista hiekkaa. En huomannut, ennen kuin Loso seisoi edessäni. Kasvojeni korkeudella piteli kädessään isoa mulkkuaan. Vaati minua imemään. Käsittämätön asia kauhistutti. En halunnut imeä vapaaehtoisesti. Painoi kädellään päätäni punoittavaa mulkkua kohti. Pyöräytin pääni irti. Loso tarttui tukevammin takaraivooni, painoi päätäni itseään kohti. Kuusivuotisellakin pelasi itsesäilytysvaisto.
Nyt kokeneena tiedän: se oli kamppailulajeista tuttu väistö: annetaan periksi ja sitten toimitaan. Kyykistyin alas ja hänen kainalon alitse pujahdin pakoon. Kerkesi tuskin kääntyä, kun jo vilistin kangaspolulla kotiin päin. Loso kääntyi katsomaan:
--- Perhana!
Ei lähtenyt perääni.
Miettiköön kuka tahansa tapahtumaa ja seurauksia. Minulla oli psyykkisiä ongelmia. Olen Korpelan Kertun huoripentukatraan jäsen. Kaikkien halveksima. Ei ketään puolustajaa, joka voisi kostaa.
Avuton joutuu helposti uhriksi.
Minä pääsin pakoon.
*****
Toinen tapaus oli jo sellainen, ettei seurauksista voi olla varma. Siinäkin tapauksessa päti myöhempi huomioni; en ole onnistuja, mutta selviytyjä.
Kesän kauniina sunnuntaina oli Kirkkoharjun rannassa paljon väkeä ja uimareita. Muutama oli Kirkkoharjun veneessä uimarannan vierellä. Ongin siinä ja nauroivat kun sain pienen ahvenen juuri veneen perän vierestä. Sen ahvenen saanti on viimeinen muistikuva, ennen seuraavaa järkytystä.
Ohejärven ranta siltä puolelta oli lepikkopuskien ympäröimä. Vaelsin matalaa hiekkarantaa vedessä kulkien ja ongin välillä. Kalat pujotin vitsakseen. Lähestyessäni talvitien aukkoa, havaitsin Pentti Lappalaisen tiirailevan vasta-auringon häikäisemänä, varjosti kädellään estääkseen häikäisyä.
Mitähän se tuossa???
Samassa kuului talon kohdalta rinteen yläpuolelta ääni: ---- Nyt se ei piäse pakkoon.
Talon luona harjun päällä seisoi Huugo Rytkönen. Kaksi meni polkua uimarantaa kohden. Toinen oli Väinö Lappalainen. Toista en tuntenut. Havaitsin yhteensä neljä. Pelkäsin jotain pahaa. Toimin ajankohtaan nähden uskomattoman järkevästi (onnekkaasti?)
Olin saarroksissa. Mitähän ne meinaa?
Ahvenet jätin. Arvokkaan onkeni halusin pitää. Suhteellisen lyhyt kuiva pihlajainen vapa oli hyvin kevyt. Kiersin siiman vavan ympärille, painoin koukun kiinni vapaan. Otin vavan oikeaan käteeni tyvipuoli eteenpäin. Toiset jätkät olivat aikuisia nuoria. Pentti Lappalainen suunnilleen neljäntoista. Heikoin lenkki.
Kävelin näen näköisen huolettomasti kohti. Se oli hämäys. Se yllätti Pentti Lappalaisen, porukka oletti minun pelkäävän. Pelkäsinkin. Mutta en lamaantunut.
Tulin Pentti Lappalaisen kohdalle, hän oli ymmällä pelkäämättömyydestäni. Ojensi kätensä ottaakseen minusta kiinni.
Pentti seisoi aukon reunassa minun suunnassani. Äkkiä säntäsin juoksuun matalassa rantavedessä, loikkasin maalle ja juoksin korjatun pienen heinäpellon poikki viistoon kohti Tervarantaa. Tiesin ettei Kirkkoharjussa ollut ketään kotona. Pentti jäi hölmistyneenä rannalle.
Huugo Rytkönen tivasi: ---- Mittee vasten sinä sen piästit?
--- No kun minä en...
--- Perkeleen nyherö!
Sydän tykytti korkealla tahdilla kun vihdoin hiljensin.
Onnistuja ei, selviytyjä kyllä. Siitä selvisin viileän harkinnan avulla. Mitä sitten, jos jätkäporukka pääsi tavoitteeseen? Olisivatko minua rääkänneet voinut jättää minut henkiin? Ja kuka minusta olisi välittänyt, vaikka olisin "kadonnut"?
perjantai 27. lokakuuta 2017
Syrjintä ja halinta
Tämän tekstin olen päivännyt 24.11. 1987.
Jäljennän sen editoimatta. Tämän hetken yksi muoti-ilmiö: puhuminen suomalaisten rasismista, ennakkoluuloista ja asenteista, suhtautumisessaan pakolaisiin. Ellei paneudu syvällisemmin ongelmaan ja sen syihin, voisi helposti saada vaikutelman, että pakolaisten vastaan ottoon halukkaita olisi huomattavan paljon, viranomaiset vain olisivat häijyjä, sivistymättömiä ja rasisteja, estäessään maahan tulijoita.
Televisiossa, sanomalehdissä, jopa yleisökirjoituksissakin paheksutaan. Ilmaistaan yleisesti halua ottaa pakolaisia suuria määriä.
En ota kantaa sellaisiin seuraamuksiin, kuin työllisyyteen, asuntotilanteeseen tai halpaan työvoimaan. Aion tarkastella tilannetta yleisemmin.
Miksi niin yleisesti ilmaistaan halu ottaa enemmän pakolaisia?
Ei haluta julkisesti leimautua rasistiksi.
Vanha Aatami, kuten ilmaistaan ihmisen muuttumattomuutta, vaivaa meitä ja aiheuttaa kaikenlaista. Piilotamme pahuuden itsessämme ja olemme tekopyhiä, haluamme antaa itsestämme edistyksellisen kuvan, emmekä uskalla olla eri mieltä yleisen virtauksen kanssa.
Ei ajatella pakolaisuuden kaikkia syitä, eikä varsinkaan pakolaisten todellista määrää. Vaikeaa on todeta, kuka on todellinen pakolainen. Esimerkiksi Thaimaalaisia on Ruotsissa: osa heistä on osallistunut opiskelijamellakoihin ja sen vuoksi hengenvaaran takia paenneet. Olen henkilökohtaisesti tavannut miehen, jonka sanottiin olleen kansanedustaja. Siten on sellaisia, jotka ovat tulleet pakolaisuuden varjolla, kun ovat kuulleet hyvistä oloista.
On järkyttävää todeta, kuinka hallitukset ja itsevaltiaat eivät salli edes mielipiteen ilmaisua. Ei suinkaan tarvitse ase kädessä kapinoida, pelkkä toisin ajattelu riittää vainon perusteeksi. Eikä voida löytää etsimälläkään puhdasta valtiota. Kaksi supervaltaakin on kylmästi hyökännyt kansalaisiaan vastaan. Ei tarvitse mennä Stalinin aikaan, riittää tuoreempiakin esimerkkejä: kuten Oppenheimer, tai Saharov.
Hitlerin toimia kauhistellaan. Kuitenkin joukossamme on hitlereitä, jotka olisivat valmiita julmuuksiin, jos vain sellaiseen ilmaantuisi mahdollisuus ja sellainen olisi ansiokasta, , ehkäpä isänmaallistakin. Ei Hitler ole keksinyt juutalaisvainoja, se on ollut olemassa monissa valtioissa paljon ennen Hitlerin syntymistä.
Eikä rasismi ole suomalainen keksintö, vaikka meitä siitä syytetäänkin. Ruotsin esittämä arvostelu on tekopyhää. Ruotsalaiset ovat yhtälailla rasisteja, suomalaisiakin kohtaan. Voidaan päätellä, että rasismi on inhimillinen ominaisuus, sitä on esiintynyt ja esiintyy kaikkialla ja aina. Uskonnotkin ovat hyvin rasistisia. Kristinuskokin kutsuu toisia pakanoiksi. Viisaiden itämaisten uskonnot ovat jyrkkiä ja ahdasmielisiä. Uskonnoilla hallitaan.
Tanska ja Ruotsi ovat vaikeuksissa ja vaativat Suomea ottamaan enemmän pakolaisia. Ohjaisivat mielellään osan virrasta Suomeen. Suomi ei ole pakolaisille mikään ihannemaa, eikä heidän oleteta tänne ensisijaisesti pyrkivän. Ruotsin vaikuttimet tuskin on olleet kovin ylevät. Suorittavan työn tekijöiden tarve on ollut huomattava tekijä heidän politiikalleen.
Mitä mahdollisuuksia olisi, jos haluttaisiin olla pyyteettömiä humanisteja ja otettaisi runsaasti pakolaisia?
Pakolaisten määrä ei tule keskustelijoiden mieleen. Pakolaisia on niin paljon, että sitä on mahdoton käsittää tavallisen kansalaisen. USA ottaa mielellään sosialistimaista huippuyksilöitä niin sanottuina pakolaisina. Se sijaan Latinalaisen Amerikan pakolaisia kohtaan on varsin tyly. Voidaan kysyä; eikö Chileläisten olisi helpompi mennä pohjois-Amerikkaan, kuin Suomeen? Tuskin asia on niin yksinkertainen: USA:n on pyrkijöitä muun muassa Mexikosta valtavasti. Esteetön maahanmuutto johtaisi kaaokseen.
Afgaanipakolaisia on kolme miljoonaa Pakistanissa. Melkoinen riesa Pakistanille. Toisten tietojen mukaan Afganistanilaisia pakolaisia oloisi viisi miljoonaa. Ainoa ratkaisu heille on päästä palaamaan kotiinsa.
Samantekevää itse asiassa on, minkä verran pakolaisia vastaan otetaan. Kun otamme muutamia satoja; se on ratkaisu niille yksilöille, eikä se ole hankalaa meille. Jos otamme tuhansia; ei omatunto siitä sen enempi puhdistu. Sadat tuhannet jo synnyttäisi vaikeita ongelmia. Vaikka Aasiasta tulisi meille kymmenen miljoonaa eivät he huomaisi kenenkään lähteneen.
Suuri osa pakolaisista ei haluaisi muuttaa takaisin, vaikka voisivatkin. Varsinkin jos ovat nähneet korkeamman elintason.
Tämmöisten ajatusten esittäjää varmaankin sanotaan tunteettomaksi julmuriksi, paatuneeksi syrjijäksi. En ole tunteeton. Ajattelen vain realistisesti. Näen pakolaiskysymyksen toivottomana ratkaista. Maailma on tunteiltaan kylmä.
Pakolaisia on niin kauan kuin ihminen elää pallollamme. Kun viimeinen ihminen on lakannut elämästä, silloin on pahuus loppunut. Siihen asti totalistinen hallitus, valankumous, sota, uskonnollinen vaino, taloudellinen riisto, rotusyrjintä ja nälkä ajavat kansoja liikkeelle etsimään suojaa, ruokaa, parempaa elintasoa ja vapautta ilmaista ajatuksensa.
Eurooppalaiset tyrkyttävät tapojaan kaikkialle, sen enempää ajattelematta mitä siitä seuraa. Kyynikko voisi kysyä; onko järkeä torjua sairauksiin kuolemista, että saisivat myöhemmin kuolla nälkään. Lapsikuolleisuus vähenee, seuraa liikakansoittuminen. Uskontoa vie kirkko ja oppinsa mukaan ei suosi syntyvyyden säännöstelyä.
Kaikki tuntevat sananlaskun nälkäiselle kalan antamisesta, tai kalastamiseen opettamisesta. Silti kehitysapu surkeasti epäonnistuu, vaikka sitä ei tunnustetakaan. Onhan valkoinen suuri päällikkö aikoinaan valloittanut muriaanein maat, vienyt sivistyksen tuulahduksen barbaareille. Valkoisen miehen jalanjäljille on jäänyt kurjuutta ja edistystä. Vaikeaa vain on nähdä, mikä on todellista edistystä.
Eräiden uskontojen kaikki on ennalta määrättyä, eikä siihen voi vaikuttaa. Tapahtuu minkä täytyy tapahtua. Helppo olisi noin uskoa. Kaikki eivät niin usko, vaan pyrkivät vaikuttamaan.
Suurimmat vaikuttajat ovat hallitsijoita. He hallitsevat muita, alistavat, sortavat ja monet joutuvat pakenemaan.
Peräkaneetti: Silloinkin kirjoitin tajunnan virtaa. ja tästäkin eteen päin.
Jäljennän sen editoimatta. Tämän hetken yksi muoti-ilmiö: puhuminen suomalaisten rasismista, ennakkoluuloista ja asenteista, suhtautumisessaan pakolaisiin. Ellei paneudu syvällisemmin ongelmaan ja sen syihin, voisi helposti saada vaikutelman, että pakolaisten vastaan ottoon halukkaita olisi huomattavan paljon, viranomaiset vain olisivat häijyjä, sivistymättömiä ja rasisteja, estäessään maahan tulijoita.
Televisiossa, sanomalehdissä, jopa yleisökirjoituksissakin paheksutaan. Ilmaistaan yleisesti halua ottaa pakolaisia suuria määriä.
En ota kantaa sellaisiin seuraamuksiin, kuin työllisyyteen, asuntotilanteeseen tai halpaan työvoimaan. Aion tarkastella tilannetta yleisemmin.
Miksi niin yleisesti ilmaistaan halu ottaa enemmän pakolaisia?
Ei haluta julkisesti leimautua rasistiksi.
Vanha Aatami, kuten ilmaistaan ihmisen muuttumattomuutta, vaivaa meitä ja aiheuttaa kaikenlaista. Piilotamme pahuuden itsessämme ja olemme tekopyhiä, haluamme antaa itsestämme edistyksellisen kuvan, emmekä uskalla olla eri mieltä yleisen virtauksen kanssa.
Ei ajatella pakolaisuuden kaikkia syitä, eikä varsinkaan pakolaisten todellista määrää. Vaikeaa on todeta, kuka on todellinen pakolainen. Esimerkiksi Thaimaalaisia on Ruotsissa: osa heistä on osallistunut opiskelijamellakoihin ja sen vuoksi hengenvaaran takia paenneet. Olen henkilökohtaisesti tavannut miehen, jonka sanottiin olleen kansanedustaja. Siten on sellaisia, jotka ovat tulleet pakolaisuuden varjolla, kun ovat kuulleet hyvistä oloista.
On järkyttävää todeta, kuinka hallitukset ja itsevaltiaat eivät salli edes mielipiteen ilmaisua. Ei suinkaan tarvitse ase kädessä kapinoida, pelkkä toisin ajattelu riittää vainon perusteeksi. Eikä voida löytää etsimälläkään puhdasta valtiota. Kaksi supervaltaakin on kylmästi hyökännyt kansalaisiaan vastaan. Ei tarvitse mennä Stalinin aikaan, riittää tuoreempiakin esimerkkejä: kuten Oppenheimer, tai Saharov.
Hitlerin toimia kauhistellaan. Kuitenkin joukossamme on hitlereitä, jotka olisivat valmiita julmuuksiin, jos vain sellaiseen ilmaantuisi mahdollisuus ja sellainen olisi ansiokasta, , ehkäpä isänmaallistakin. Ei Hitler ole keksinyt juutalaisvainoja, se on ollut olemassa monissa valtioissa paljon ennen Hitlerin syntymistä.
Eikä rasismi ole suomalainen keksintö, vaikka meitä siitä syytetäänkin. Ruotsin esittämä arvostelu on tekopyhää. Ruotsalaiset ovat yhtälailla rasisteja, suomalaisiakin kohtaan. Voidaan päätellä, että rasismi on inhimillinen ominaisuus, sitä on esiintynyt ja esiintyy kaikkialla ja aina. Uskonnotkin ovat hyvin rasistisia. Kristinuskokin kutsuu toisia pakanoiksi. Viisaiden itämaisten uskonnot ovat jyrkkiä ja ahdasmielisiä. Uskonnoilla hallitaan.
Tanska ja Ruotsi ovat vaikeuksissa ja vaativat Suomea ottamaan enemmän pakolaisia. Ohjaisivat mielellään osan virrasta Suomeen. Suomi ei ole pakolaisille mikään ihannemaa, eikä heidän oleteta tänne ensisijaisesti pyrkivän. Ruotsin vaikuttimet tuskin on olleet kovin ylevät. Suorittavan työn tekijöiden tarve on ollut huomattava tekijä heidän politiikalleen.
Mitä mahdollisuuksia olisi, jos haluttaisiin olla pyyteettömiä humanisteja ja otettaisi runsaasti pakolaisia?
Pakolaisten määrä ei tule keskustelijoiden mieleen. Pakolaisia on niin paljon, että sitä on mahdoton käsittää tavallisen kansalaisen. USA ottaa mielellään sosialistimaista huippuyksilöitä niin sanottuina pakolaisina. Se sijaan Latinalaisen Amerikan pakolaisia kohtaan on varsin tyly. Voidaan kysyä; eikö Chileläisten olisi helpompi mennä pohjois-Amerikkaan, kuin Suomeen? Tuskin asia on niin yksinkertainen: USA:n on pyrkijöitä muun muassa Mexikosta valtavasti. Esteetön maahanmuutto johtaisi kaaokseen.
Afgaanipakolaisia on kolme miljoonaa Pakistanissa. Melkoinen riesa Pakistanille. Toisten tietojen mukaan Afganistanilaisia pakolaisia oloisi viisi miljoonaa. Ainoa ratkaisu heille on päästä palaamaan kotiinsa.
Samantekevää itse asiassa on, minkä verran pakolaisia vastaan otetaan. Kun otamme muutamia satoja; se on ratkaisu niille yksilöille, eikä se ole hankalaa meille. Jos otamme tuhansia; ei omatunto siitä sen enempi puhdistu. Sadat tuhannet jo synnyttäisi vaikeita ongelmia. Vaikka Aasiasta tulisi meille kymmenen miljoonaa eivät he huomaisi kenenkään lähteneen.
Suuri osa pakolaisista ei haluaisi muuttaa takaisin, vaikka voisivatkin. Varsinkin jos ovat nähneet korkeamman elintason.
Tämmöisten ajatusten esittäjää varmaankin sanotaan tunteettomaksi julmuriksi, paatuneeksi syrjijäksi. En ole tunteeton. Ajattelen vain realistisesti. Näen pakolaiskysymyksen toivottomana ratkaista. Maailma on tunteiltaan kylmä.
Pakolaisia on niin kauan kuin ihminen elää pallollamme. Kun viimeinen ihminen on lakannut elämästä, silloin on pahuus loppunut. Siihen asti totalistinen hallitus, valankumous, sota, uskonnollinen vaino, taloudellinen riisto, rotusyrjintä ja nälkä ajavat kansoja liikkeelle etsimään suojaa, ruokaa, parempaa elintasoa ja vapautta ilmaista ajatuksensa.
Eurooppalaiset tyrkyttävät tapojaan kaikkialle, sen enempää ajattelematta mitä siitä seuraa. Kyynikko voisi kysyä; onko järkeä torjua sairauksiin kuolemista, että saisivat myöhemmin kuolla nälkään. Lapsikuolleisuus vähenee, seuraa liikakansoittuminen. Uskontoa vie kirkko ja oppinsa mukaan ei suosi syntyvyyden säännöstelyä.
Kaikki tuntevat sananlaskun nälkäiselle kalan antamisesta, tai kalastamiseen opettamisesta. Silti kehitysapu surkeasti epäonnistuu, vaikka sitä ei tunnustetakaan. Onhan valkoinen suuri päällikkö aikoinaan valloittanut muriaanein maat, vienyt sivistyksen tuulahduksen barbaareille. Valkoisen miehen jalanjäljille on jäänyt kurjuutta ja edistystä. Vaikeaa vain on nähdä, mikä on todellista edistystä.
Eräiden uskontojen kaikki on ennalta määrättyä, eikä siihen voi vaikuttaa. Tapahtuu minkä täytyy tapahtua. Helppo olisi noin uskoa. Kaikki eivät niin usko, vaan pyrkivät vaikuttamaan.
Suurimmat vaikuttajat ovat hallitsijoita. He hallitsevat muita, alistavat, sortavat ja monet joutuvat pakenemaan.
Peräkaneetti: Silloinkin kirjoitin tajunnan virtaa. ja tästäkin eteen päin.
torstai 26. lokakuuta 2017
Jalkavaiva
Ei ole huonontunut. Onkohan se katteetonta optimismia, kun vaikuttaa paremmalta. Hoidan ohjeiden ja ymmärrykseni mukaan.
Aluksi säikäytti, kun ukkovarvas oli tunteeton. Kuin ei olisi varvasta ollenkaan? Aloin voimisteluttamaan.
Kirkkoharjun isäntä Roopetti Pulkkinen menetti jalkansa, kohta henkensä.
Ensin meni ukkovarvas kuulemma kuolio. Leikkasivat varpaan. Eikä sillä hyvä, piti leikata koko jalka.
Olin onkimassa siinä kohtaa Ohejärven rannassa, mihin laskettiin suksella koululta. Puiden välistä näkyi hahmo. Kirkkoharjun Roopetti. Pitkä mies meni kainalosauvojen kanssa melkoista vauhtia. Nojasi sauvoihin, heilautti ehjää jalkaansa pitkälti etuviistoon. Suorastaan loikki.
Ei loikkinut pitkään. Uhkasivat leikata toisenkin jalan. Siihen ei suostunut. Jalattoman elämä ei häntä houkuttanut.
Ukkovarpaasta ja verenkierrosta puhuivat. Oma ukkovarpaani ei ollut vielä musta, mutta pitkä laskimosuoni säären sivulla oli tulehtunut. Ukkovarpaan lisäksi pienemmätkin vaikuttivat huonokuntoisilta. Lääkäri sanoi: "Parannuskeinoa ei ole". Puhuiko totta?
Hoidin. Tunto palasi varpaaseen melko pian.
Kävin Kirkkoharjussa. Emäntä laittoi hautajaisiin ruokaa. Kolmekiloinen kuha ja iso sipuli jäi mieleeni. Hautajaisia en muista. Kutsuivatko Korpelasta?
Onko totta? Ukkovarvas saattaa johtaa kalmistoon.
Sanoin Tuonelan soutajaksi. Tallensin videolle. Kaikki hänessä viittasi tummaan virtaan. Hiukan kumara hahmo. Harmaa hupputakki. Soutaa nytkytteli päivästä toiseen siima veneen perässä. Pieni soutuvene oli ulkopuolelta musta. Sisäpuoli maalattu valkoiseksi. Säiden armoilla menettänyt huomattavan osan valkeasta väristään.
Mietin; onko tuo viitteellinen kutsu? Olihan sydän reistannut.
Ei kutsunut vielä silloin. Elänyt vielä yli kymmenen vuotta.
Hoidan jalkaani. Pitää pian käväistä apteekissa. Hirudoit forte.
Aluksi säikäytti, kun ukkovarvas oli tunteeton. Kuin ei olisi varvasta ollenkaan? Aloin voimisteluttamaan.
Kirkkoharjun isäntä Roopetti Pulkkinen menetti jalkansa, kohta henkensä.
Ensin meni ukkovarvas kuulemma kuolio. Leikkasivat varpaan. Eikä sillä hyvä, piti leikata koko jalka.
Olin onkimassa siinä kohtaa Ohejärven rannassa, mihin laskettiin suksella koululta. Puiden välistä näkyi hahmo. Kirkkoharjun Roopetti. Pitkä mies meni kainalosauvojen kanssa melkoista vauhtia. Nojasi sauvoihin, heilautti ehjää jalkaansa pitkälti etuviistoon. Suorastaan loikki.
Ei loikkinut pitkään. Uhkasivat leikata toisenkin jalan. Siihen ei suostunut. Jalattoman elämä ei häntä houkuttanut.
Ukkovarpaasta ja verenkierrosta puhuivat. Oma ukkovarpaani ei ollut vielä musta, mutta pitkä laskimosuoni säären sivulla oli tulehtunut. Ukkovarpaan lisäksi pienemmätkin vaikuttivat huonokuntoisilta. Lääkäri sanoi: "Parannuskeinoa ei ole". Puhuiko totta?
Hoidin. Tunto palasi varpaaseen melko pian.
Kävin Kirkkoharjussa. Emäntä laittoi hautajaisiin ruokaa. Kolmekiloinen kuha ja iso sipuli jäi mieleeni. Hautajaisia en muista. Kutsuivatko Korpelasta?
Onko totta? Ukkovarvas saattaa johtaa kalmistoon.
Sanoin Tuonelan soutajaksi. Tallensin videolle. Kaikki hänessä viittasi tummaan virtaan. Hiukan kumara hahmo. Harmaa hupputakki. Soutaa nytkytteli päivästä toiseen siima veneen perässä. Pieni soutuvene oli ulkopuolelta musta. Sisäpuoli maalattu valkoiseksi. Säiden armoilla menettänyt huomattavan osan valkeasta väristään.
Mietin; onko tuo viitteellinen kutsu? Olihan sydän reistannut.
Ei kutsunut vielä silloin. Elänyt vielä yli kymmenen vuotta.
Hoidan jalkaani. Pitää pian käväistä apteekissa. Hirudoit forte.
maanantai 23. lokakuuta 2017
Hybridisairaalat
Sillä aikaa, kun poliitikot pähkäilevät asiakasseteleiden parissa, yksityisbisneksellä on aikaa punoa juonia. "Anna pahalle pikkusormi..." Meidän poliitikkomme ovat luovuttaneet jo koko käden yksityisbisneksen haltuun. Poliitikkojen äly ei riitä siinä kilpailussa, vaikka naiivisti siihen uskovat.
Laura Räty toimii häikäilemättömästi. Poliitikko vai "bisnesenkeli"?
Teksteissäni kutsuin hommaa "sotesopaksi". Määritelmä on liian lievä. En tiedä miten sen osuvammin ilmaisen? Käsisikö "hullun mylly"? "Kyllä siinä myllyssä jauhoja riittää kiekkumarallallei, kun toisesta pussista toiseen pussiin kiekkumarallallei."
Liian suuret suunnitelmat harvoin onnistuvat. Vaikka menestyksen ennakoivat sanovat: "Kun asiaan uskotaan...!"
Minä en usko taivaaseen pääsyyn. Enkä usko, kuinka vakuutettaisi sen riippuvan uskomiseeni tai uskomattomuuteeni,
Enkä usko poliitikkojen kykyyn. Ei poliitikkoja valita kyvykkyyden perusteella, vaan "siltä näyttää" tuntumalta. Valitaan "supliikkihenkilö, tai valloittava persoona". Henkilökohtainen substanssi pätee vain, kun se sopii viiteryhmälle.
Pitänee lainata kirjastosta Eino Leinoa. Voisin lainata sanatarkasti tekstiään. "Kello seisoo".
Soteuudistuksessa "seisoo kello".
.Leino peräänkuuluttaa jotain, joka asettaisi "johonkin aikaan", jota seurattaisiin.
Väittävät politiikan olevan yhteisten asioiden hoitamista. Onkohan?
"Politiikka on mahdollisuuksien taidetta." Niinpä! Mahdollisuuksien taidetta oman statuksensa nostamiseen? Eikö näin ole? Ajavatko poliitikot voimallisesti asioita, jos eivät katso niitä itseään hyödyttäviksi?
Laura Räty toimii häikäilemättömästi. Poliitikko vai "bisnesenkeli"?
Teksteissäni kutsuin hommaa "sotesopaksi". Määritelmä on liian lievä. En tiedä miten sen osuvammin ilmaisen? Käsisikö "hullun mylly"? "Kyllä siinä myllyssä jauhoja riittää kiekkumarallallei, kun toisesta pussista toiseen pussiin kiekkumarallallei."
Liian suuret suunnitelmat harvoin onnistuvat. Vaikka menestyksen ennakoivat sanovat: "Kun asiaan uskotaan...!"
Minä en usko taivaaseen pääsyyn. Enkä usko, kuinka vakuutettaisi sen riippuvan uskomiseeni tai uskomattomuuteeni,
Enkä usko poliitikkojen kykyyn. Ei poliitikkoja valita kyvykkyyden perusteella, vaan "siltä näyttää" tuntumalta. Valitaan "supliikkihenkilö, tai valloittava persoona". Henkilökohtainen substanssi pätee vain, kun se sopii viiteryhmälle.
Pitänee lainata kirjastosta Eino Leinoa. Voisin lainata sanatarkasti tekstiään. "Kello seisoo".
Soteuudistuksessa "seisoo kello".
.Leino peräänkuuluttaa jotain, joka asettaisi "johonkin aikaan", jota seurattaisiin.
Väittävät politiikan olevan yhteisten asioiden hoitamista. Onkohan?
"Politiikka on mahdollisuuksien taidetta." Niinpä! Mahdollisuuksien taidetta oman statuksensa nostamiseen? Eikö näin ole? Ajavatko poliitikot voimallisesti asioita, jos eivät katso niitä itseään hyödyttäviksi?
Vauvaluukut
Tanskassa ehdottaneet "vauvaluukkuja". Selvää on että sitä kannatetaan ja vastustetaan. Ajattelen inhimillisyyden näkökulmasta niin kuin sen itse ymmärrän.
Äitini Korpelan Kerttu synnytti viisi aviotonta lasta tai ilmaistaanko: Isätöntä lasta. Huorpentuja!
Mitä tämmöiset "pennut" joutuvat kokemaan? Kurjuutta, köyhyyttä ja HÄPEÄÄ! Olen hävennyt syntyperääni. Jälkensä semmoinen jättää.
Entä jos olisi ollut viisi "luukkua"?
Tuntemattomat ihmiset kyselevät nuorelta mieheltä:
--- Elääkö isä?
--- Elääkö äiti?
Olen rehellinen ja lapsellinen. Jos en olisi, olisin kehittänyt peitetarinan, joka olisi vähän tottakin. Sympatiaa ja empatiaa herättävä kertomus sotavankina kuolleesta isästä. Kuitenkin se on totta. Mieshenkilö, (nykyhomot sanoisivat "oletettu") joka koppuloi avutonta Korpelan Kerttua, on äitini tietämän mukaan biologinen isäni, ei kuitenkaan kelpaa viralliseksi isäkseni. Papin Aamen puuttuu!
Mies kuoli kuuluisalla sotavankileirillä.
Että minua ottaa päähän moralistit, uskovaiset hurskastelijat ja minua pilkanneet lajitoverit!
Minä olen syytön, syytön, syytön!
Eikä äitini ole uskovaisten määrittelemä "syntinen nainen", vaan miesten sukupuolivietin uhri. Miesten, joilta puuttui vastuuntunto!
Uskontomme mukaan se on syntiä. Miksi? Sehän on elämän jatkuvuuden perusta. Luonto (Jumala?) on asettanut uroksille "tulen hännän alle". Se mullistaa maailmoja. Se voittaa kaiken muun tuntemuksen. Sitä pyrkivät toteuttamaan kaikkien lajien "urhot" henkensä uhalla.
Ihminen kuvittelee olevansa kaiken yläpuolella. Vetoaa Raamattuunkin. Keksitty sana "synti". Katoliset munkitkin syyllistyvät. Ja mikä pahinta, luonnottomalla tavalla. Luonnottomaksi sitä eivät tunnusta "sukupuolivähemmistöt". Sanovat tasa-arvoksi!
Nyt jo peruvat "pyhät sanansa" kirkkojen edustajatkin. Väittävät, että "Jumalan sana" Raamattu ei olisikaan "Jumalan sana", vaan homotkin pitää vihkiä Raamattuun uskovien kirkoissa!!!???
Mitä "luukutetuille" lapsille tapahtuu? Heidät sijoitetaan. Varmaan sijoittavat mielellään "kristillis-siveellisiin" koteihin. Siinä se todellinen vaara piilee! Uskonto!
On vaan niin, että ihmiset kaipaavat yliluonnollisia ilmiöitä. Uskonnot iskevät "markkinarakoon".
En katso uskonnoiksi pelkästään "jumalan pelkäämiset". Neuvostokommunismi toimi uskonnon tapaan. Joka ei usko, tapetaan, tai leiritetään.
Yhtä suurella kiihkolla vannottavat suvaitsevaisuuden perään. Joka ei hyväksy homouden ideologiaa, leimataan rasistiksi. Vaikuttaa uskonnolta.
Olen äärihetero, enkä uskovainen. Kuitenkaan en sylje homojen päälle, enkä polta kirkkoja.
Menikö tämä nyt överiksi?
Äitini Korpelan Kerttu synnytti viisi aviotonta lasta tai ilmaistaanko: Isätöntä lasta. Huorpentuja!
Mitä tämmöiset "pennut" joutuvat kokemaan? Kurjuutta, köyhyyttä ja HÄPEÄÄ! Olen hävennyt syntyperääni. Jälkensä semmoinen jättää.
Entä jos olisi ollut viisi "luukkua"?
Tuntemattomat ihmiset kyselevät nuorelta mieheltä:
--- Elääkö isä?
--- Elääkö äiti?
Olen rehellinen ja lapsellinen. Jos en olisi, olisin kehittänyt peitetarinan, joka olisi vähän tottakin. Sympatiaa ja empatiaa herättävä kertomus sotavankina kuolleesta isästä. Kuitenkin se on totta. Mieshenkilö, (nykyhomot sanoisivat "oletettu") joka koppuloi avutonta Korpelan Kerttua, on äitini tietämän mukaan biologinen isäni, ei kuitenkaan kelpaa viralliseksi isäkseni. Papin Aamen puuttuu!
Mies kuoli kuuluisalla sotavankileirillä.
Että minua ottaa päähän moralistit, uskovaiset hurskastelijat ja minua pilkanneet lajitoverit!
Minä olen syytön, syytön, syytön!
Eikä äitini ole uskovaisten määrittelemä "syntinen nainen", vaan miesten sukupuolivietin uhri. Miesten, joilta puuttui vastuuntunto!
Uskontomme mukaan se on syntiä. Miksi? Sehän on elämän jatkuvuuden perusta. Luonto (Jumala?) on asettanut uroksille "tulen hännän alle". Se mullistaa maailmoja. Se voittaa kaiken muun tuntemuksen. Sitä pyrkivät toteuttamaan kaikkien lajien "urhot" henkensä uhalla.
Ihminen kuvittelee olevansa kaiken yläpuolella. Vetoaa Raamattuunkin. Keksitty sana "synti". Katoliset munkitkin syyllistyvät. Ja mikä pahinta, luonnottomalla tavalla. Luonnottomaksi sitä eivät tunnusta "sukupuolivähemmistöt". Sanovat tasa-arvoksi!
Nyt jo peruvat "pyhät sanansa" kirkkojen edustajatkin. Väittävät, että "Jumalan sana" Raamattu ei olisikaan "Jumalan sana", vaan homotkin pitää vihkiä Raamattuun uskovien kirkoissa!!!???
Mitä "luukutetuille" lapsille tapahtuu? Heidät sijoitetaan. Varmaan sijoittavat mielellään "kristillis-siveellisiin" koteihin. Siinä se todellinen vaara piilee! Uskonto!
On vaan niin, että ihmiset kaipaavat yliluonnollisia ilmiöitä. Uskonnot iskevät "markkinarakoon".
En katso uskonnoiksi pelkästään "jumalan pelkäämiset". Neuvostokommunismi toimi uskonnon tapaan. Joka ei usko, tapetaan, tai leiritetään.
Yhtä suurella kiihkolla vannottavat suvaitsevaisuuden perään. Joka ei hyväksy homouden ideologiaa, leimataan rasistiksi. Vaikuttaa uskonnolta.
Olen äärihetero, enkä uskovainen. Kuitenkaan en sylje homojen päälle, enkä polta kirkkoja.
Menikö tämä nyt överiksi?
keskiviikko 18. lokakuuta 2017
Epäilyttävää politiikkaa
Vihreitä edustava Miikka Keränen päästänyt todellisen möläyksen, moittimalla julkisesti mainoskampanjoissa käytettyä sanontaa Hullut Päivät. Hullun halvalla. Sanoo sillä ilmaisulla pilkattavan mielenterveyspotilaita?!
Hullu sanalla on merkityksellisiä vivahteita. Eihän nyt sanota ketään hoidettavaa hulluksi. Ei saa sanoa!
Lapsuuteni aikaan (eihän minulla ollut lapsuutta) sai minuakin sanoa hulluksi ja sanoivatkin!
Ohemäen Koulun teoksessani sanoo entinen oppilas toisten määritelmänä: Hurjan Siirin tyttö.
Poikavuosieni tuttu Pauli Tolonen sanoi minulle: "Minua tuo hurjuus vaevoo."
Minulla on tapana vatvoa sanojen kanssa. Luin paljon. Romaanissa sanottiin: Hurja mies. Minua hämmensi, kun meillä päin käytettiin hullu nimen rinnalla sanaa; hurja. Samaa tarkoittaen. Emme kuulleetkaan esimerkiksi sanaa: Skitsofrenia.
Minua sanoivat hulluksi, mutta tänä päivänä sillä tarkoitetaan iloista asiaa. Iloittelua. Hulluttelua. Pilailua. jne.
Julkipoliitikoksi hamuavan on syytä oppia ymmärtämään huumoria ja tajuamaan semantiikkaa, sekä murteellisuuksia.
Kun savolainen sanoo ruokaa tuimaksi, sanoo toisheimoinen: "tässähän on liian vähän suolaa", vaikuttaa, kuin olisivat samaa mieltä.
Toisheimolaisella tuima tarkoittaa tosi suolaista. Mereltä tuulee kovaa: Tuima tuuli ymmärretään oikein koko Suomessa. Savolainen ei miellä keiton suolaisuutta tuimaksi.
Tajunnan virta ohjaili sivuraiteelle. Tarkoitukseni oli arvioida politiikkaa. Pelottaa Vihreiden pääsy hallituksiin. Vihreiden edustajien ajatukset tuppaavat olemaan haihatteluja. Taloudellinen ajattelunsa ovat ristiriidassa todellisten mahdollisuuksien kanssa. Tuntuvat olevan "oikeauskoisia".
"Jumala sanoi: Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli."
Vihreät ovat niin hyviä, niin hyviä! Ovatko he yli-ihmisiä? Onko heillä taikasauva? Kokemuksesta voin sanoa: Elämä on kovaa!
"Jää nähtäväksi."
Hullu sanalla on merkityksellisiä vivahteita. Eihän nyt sanota ketään hoidettavaa hulluksi. Ei saa sanoa!
Lapsuuteni aikaan (eihän minulla ollut lapsuutta) sai minuakin sanoa hulluksi ja sanoivatkin!
Ohemäen Koulun teoksessani sanoo entinen oppilas toisten määritelmänä: Hurjan Siirin tyttö.
Poikavuosieni tuttu Pauli Tolonen sanoi minulle: "Minua tuo hurjuus vaevoo."
Minulla on tapana vatvoa sanojen kanssa. Luin paljon. Romaanissa sanottiin: Hurja mies. Minua hämmensi, kun meillä päin käytettiin hullu nimen rinnalla sanaa; hurja. Samaa tarkoittaen. Emme kuulleetkaan esimerkiksi sanaa: Skitsofrenia.
Minua sanoivat hulluksi, mutta tänä päivänä sillä tarkoitetaan iloista asiaa. Iloittelua. Hulluttelua. Pilailua. jne.
Julkipoliitikoksi hamuavan on syytä oppia ymmärtämään huumoria ja tajuamaan semantiikkaa, sekä murteellisuuksia.
Kun savolainen sanoo ruokaa tuimaksi, sanoo toisheimoinen: "tässähän on liian vähän suolaa", vaikuttaa, kuin olisivat samaa mieltä.
Toisheimolaisella tuima tarkoittaa tosi suolaista. Mereltä tuulee kovaa: Tuima tuuli ymmärretään oikein koko Suomessa. Savolainen ei miellä keiton suolaisuutta tuimaksi.
Tajunnan virta ohjaili sivuraiteelle. Tarkoitukseni oli arvioida politiikkaa. Pelottaa Vihreiden pääsy hallituksiin. Vihreiden edustajien ajatukset tuppaavat olemaan haihatteluja. Taloudellinen ajattelunsa ovat ristiriidassa todellisten mahdollisuuksien kanssa. Tuntuvat olevan "oikeauskoisia".
"Jumala sanoi: Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli."
Vihreät ovat niin hyviä, niin hyviä! Ovatko he yli-ihmisiä? Onko heillä taikasauva? Kokemuksesta voin sanoa: Elämä on kovaa!
"Jää nähtäväksi."
maanantai 16. lokakuuta 2017
Kunnossa vai kunnoton
Uimahallin ukot ja monet muutkin hokevat: Oot hyvä kuntonen. Oot hyvä kuntonen. Hokemista kyllästykseen asti. Entä todellisuus?
Sepelvaltimotauti. Leikkauksesta parikymmentä vuotta. Anemian takia Mehiläisessä tutkittavana. Melkein turhaa. Hemoglobiini kohentui omilla toimenpiteilläni. Sen verran uutta informaatiota aorttaläpästä. Lekuri käytti kahta ilmaisua: 1. Fuskaa. 2 . Tihkuu. Kait se on pieni vika?
Selässä rasitusvamma. Tasapainohäiriö, kaatuilen. Ennen leikkausta pystyin kävelemään käsilläni. Leikkauksen jälkeen en pystynyt seisoman yhdellä jalalla.
Pari vuotta vaivannut jalkojen pintalaskimot. Lääkäri lohdutti: Parannuskeinoa ei ole. En pysty juoksemaan. Uimahallin lisäksi otin juoksun tilalle kuntosalin. Aloitan varovasti. Tanssi kangertelee.
Jostain kumman syystä juuri nyt on olo vähän parempi. En väsynyt liikaa uimahallilla, saunassakaan.
Onko se vain lopun enteitä?
Jalkoihin kuitenkin tehoaa hiukan hoitaminen. Voitelu, tukisukat ja roikottaminen seinällä. Oikea jalka on sairaampi. Arvelin pärjääväni vain sitä hoitamalla. Huomasin toisessakin turvotusta.
Vasen jalka on terveempi, vaikka siitä otettiin varaosia.
Miksiköhän lääkäri ei maininnut tukisukkia? Hankin oma-alotteisesti.
Ei mene kauan kun parantuu kaikki!
Sepelvaltimotauti. Leikkauksesta parikymmentä vuotta. Anemian takia Mehiläisessä tutkittavana. Melkein turhaa. Hemoglobiini kohentui omilla toimenpiteilläni. Sen verran uutta informaatiota aorttaläpästä. Lekuri käytti kahta ilmaisua: 1. Fuskaa. 2 . Tihkuu. Kait se on pieni vika?
Selässä rasitusvamma. Tasapainohäiriö, kaatuilen. Ennen leikkausta pystyin kävelemään käsilläni. Leikkauksen jälkeen en pystynyt seisoman yhdellä jalalla.
Pari vuotta vaivannut jalkojen pintalaskimot. Lääkäri lohdutti: Parannuskeinoa ei ole. En pysty juoksemaan. Uimahallin lisäksi otin juoksun tilalle kuntosalin. Aloitan varovasti. Tanssi kangertelee.
Jostain kumman syystä juuri nyt on olo vähän parempi. En väsynyt liikaa uimahallilla, saunassakaan.
Onko se vain lopun enteitä?
Jalkoihin kuitenkin tehoaa hiukan hoitaminen. Voitelu, tukisukat ja roikottaminen seinällä. Oikea jalka on sairaampi. Arvelin pärjääväni vain sitä hoitamalla. Huomasin toisessakin turvotusta.
Vasen jalka on terveempi, vaikka siitä otettiin varaosia.
Miksiköhän lääkäri ei maininnut tukisukkia? Hankin oma-alotteisesti.
Ei mene kauan kun parantuu kaikki!
perjantai 13. lokakuuta 2017
Murtokkin murha
Viehätyin kanadalaisesta sarjasta. Ylikonstaapeli ratkoi rikoksia älynsä avulla. Julia oli käsikirjoitettu todelliseksi naiseksi. Valittu rooliin sopiva ja kaunis näyttelijä.
Minua viehätti ajatukset tulevista keksinnöistä, jotka ovat totta tänä päivänä.
Omasta elinpiiristäni on toteutunut vanhempien asentajien utopistiselta tuntuva ajatelma:
--- Pitäisi olla peukalon mittainen ukko. joka ujutettaisi koneen uumeniin tutkimaan vikoja. Nyt kuutisenkymmentä vuotta myöhemmin se on täyttä totta. Viemäriputkiremontissakin. Eikä "ukko" ole edes lähelläkään peukalon kynnen mittaa! Pikkuinen ukko käyttää työkaluja!!
Nyt Murdokki on murhattu! Tänään oli huipennus. Pelkkää huuhaata ja "kummitusjuttuja". Ei kiinnosta vähänkään järjissään olevaa.
Niin? Olenko minä järjissäni? Ehkä en Ylen mukaan, kun tuommoista uskovat ihmisten katsovan?
Eihän Yleä kiinnosta kaltaiseni korpifilosofit. Kiinnostaa vain "kohderyhmät".
Kun Murtokki murhattiin, myös haudattakoon.
Minua viehätti ajatukset tulevista keksinnöistä, jotka ovat totta tänä päivänä.
Omasta elinpiiristäni on toteutunut vanhempien asentajien utopistiselta tuntuva ajatelma:
--- Pitäisi olla peukalon mittainen ukko. joka ujutettaisi koneen uumeniin tutkimaan vikoja. Nyt kuutisenkymmentä vuotta myöhemmin se on täyttä totta. Viemäriputkiremontissakin. Eikä "ukko" ole edes lähelläkään peukalon kynnen mittaa! Pikkuinen ukko käyttää työkaluja!!
Nyt Murdokki on murhattu! Tänään oli huipennus. Pelkkää huuhaata ja "kummitusjuttuja". Ei kiinnosta vähänkään järjissään olevaa.
Niin? Olenko minä järjissäni? Ehkä en Ylen mukaan, kun tuommoista uskovat ihmisten katsovan?
Eihän Yleä kiinnosta kaltaiseni korpifilosofit. Kiinnostaa vain "kohderyhmät".
Kun Murtokki murhattiin, myös haudattakoon.
Jälkiviisaat
Avaan toosan katsellakseni uutisia. Ärsyttäviä seikkoja näkyy, kun avaa riittävän aikaisin, päästäkseen mukaan alkuteksteihin. Viikkokausiin samoja ohjelmien mainoksia, jotka kaiken lisäksi ovat tyhmiä leikkeitä.
Tänä aamuna näkyi suutaan aukovia viisailta näyttäviä naamoja. Erinäisten seikkojen takia käytän kuulokkeita. Televisio hiljaisella. Säästyn harmituksilta. Otan kuulokkeet korvilta, seuraan kuvista, mitä mahtaa olla asiana. Kuuntelen tarpeelliseksi katsomani.
Tänä aamuna suunsa aukojat olivat "jälkiviisaita". Eivät vaikuttaneet viisailta. Kylläkin näsäviisailta.
Viisaat paheksuivat Suomen ulkopolitiikkaa. Paheksuivat kaiken tietävän rintaäänellä, kun Suomen ulkopolitiikka ei räksytä julkisesti toimittajan vankeustuomiosta. Hyvää ulkopolitiikkaa ei tehdä julkisissa tiedotusvälineissä. Eikä toreilla ja turuilla pauhaamalla.
Turkin kanssa ulkopolitiikan hoito on vaikeaa. Siihen eivät pysty nuo viisaatkaan, eikä kukaan heidän ohjeillaan. Minulla ei tietenkään ole käsitystä kyseisen toimittajan toiminnan laadusta. Herää kysymys: Ovatko nuo viisaat hyvin selvillä?
Saattaa olla, että Turkki taktikoi? Oikeuden tuomio julistettiin poissaolevalle. Sivulliset ymmärtävät, että tuomittu on turvassa. Muodon vuoksi Turkki voi vaatia tuomitun luovuttamista. Tietävät varsin hyvin, ettei se toteudu.
Miksi Suomen pitäisi virallisesti julistaa vastustusta? Suomen ulkopolitiikalla ei ole mitään syytä toimenpiteisiin. Toimittaja on Suomen kansalainen ja ansaitsee kunnian. Mutta sitä ei voi saada vouhottamalla. Eikä tekohurskaalla närkästyksellä. Toimittaja on turvassa USA:ssa. Työskennellyt amerikkalaisen organisaation laskuun. Hänen takanaan on paljon Suomea vaikutusvaltaisemmat tahot.
Nämä jälkiviisaat eivät närkästyneet Olli Rehnin virkatehtävässään tavoittelemalle Turkin EU-jäsenyydelle. Olli Rehnillä oli paskahomma. Korpifilosofi kirjoitti: Turkki ei ole Eurooppaa! Se tuli todistettua! Oliko Euroopalla "suomut silmissä"?
Tässä on osapuolena Kurdit. Isänmaattomat! Tunnen sympatiaa. Mediasta saamani käsitys on myönteinen. Vaikutelmaksi muodostui käsitys, että he ovat ainoat organisoituun toimintaan kykenevät sillä alueella.
Eivätkö Kurdit ansaitse omaa valtiota? Länsimaat sorkkivat joka paikassa. Eikä YK tue Kurdeja?
Tänä aamuna näkyi suutaan aukovia viisailta näyttäviä naamoja. Erinäisten seikkojen takia käytän kuulokkeita. Televisio hiljaisella. Säästyn harmituksilta. Otan kuulokkeet korvilta, seuraan kuvista, mitä mahtaa olla asiana. Kuuntelen tarpeelliseksi katsomani.
Tänä aamuna suunsa aukojat olivat "jälkiviisaita". Eivät vaikuttaneet viisailta. Kylläkin näsäviisailta.
Viisaat paheksuivat Suomen ulkopolitiikkaa. Paheksuivat kaiken tietävän rintaäänellä, kun Suomen ulkopolitiikka ei räksytä julkisesti toimittajan vankeustuomiosta. Hyvää ulkopolitiikkaa ei tehdä julkisissa tiedotusvälineissä. Eikä toreilla ja turuilla pauhaamalla.
Turkin kanssa ulkopolitiikan hoito on vaikeaa. Siihen eivät pysty nuo viisaatkaan, eikä kukaan heidän ohjeillaan. Minulla ei tietenkään ole käsitystä kyseisen toimittajan toiminnan laadusta. Herää kysymys: Ovatko nuo viisaat hyvin selvillä?
Saattaa olla, että Turkki taktikoi? Oikeuden tuomio julistettiin poissaolevalle. Sivulliset ymmärtävät, että tuomittu on turvassa. Muodon vuoksi Turkki voi vaatia tuomitun luovuttamista. Tietävät varsin hyvin, ettei se toteudu.
Miksi Suomen pitäisi virallisesti julistaa vastustusta? Suomen ulkopolitiikalla ei ole mitään syytä toimenpiteisiin. Toimittaja on Suomen kansalainen ja ansaitsee kunnian. Mutta sitä ei voi saada vouhottamalla. Eikä tekohurskaalla närkästyksellä. Toimittaja on turvassa USA:ssa. Työskennellyt amerikkalaisen organisaation laskuun. Hänen takanaan on paljon Suomea vaikutusvaltaisemmat tahot.
Nämä jälkiviisaat eivät närkästyneet Olli Rehnin virkatehtävässään tavoittelemalle Turkin EU-jäsenyydelle. Olli Rehnillä oli paskahomma. Korpifilosofi kirjoitti: Turkki ei ole Eurooppaa! Se tuli todistettua! Oliko Euroopalla "suomut silmissä"?
Tässä on osapuolena Kurdit. Isänmaattomat! Tunnen sympatiaa. Mediasta saamani käsitys on myönteinen. Vaikutelmaksi muodostui käsitys, että he ovat ainoat organisoituun toimintaan kykenevät sillä alueella.
Eivätkö Kurdit ansaitse omaa valtiota? Länsimaat sorkkivat joka paikassa. Eikä YK tue Kurdeja?
torstai 12. lokakuuta 2017
Vaalikampanja
Sauli Niinistön ylivoima lisääntyy kohisten. Media kyseli Niinistöltä kampanjan aloittamisesta. Ehdokkaiksi asettuneet suorastaan patistelivat. Eikö se jo ala, että päästäisiin kurmuuttamaan?
Voi raukkoja. Sauli yllätti asiantuntijat! Pani.... Kampanjan aluksi ylivoimaisen lähtölaukauksen.
Suomeen syntyy PRINSESSA!
"Haastajat" eivät pysty panemaan paremmaksi!
Vaali on turha manööveri.
Voi raukkoja. Sauli yllätti asiantuntijat! Pani.... Kampanjan aluksi ylivoimaisen lähtölaukauksen.
Suomeen syntyy PRINSESSA!
"Haastajat" eivät pysty panemaan paremmaksi!
Vaali on turha manööveri.
"Koiraskin poikii"
"Mies raskaana". Mitä tuohon sanoisi? Sanoisiko suoraan: Se on vitun vale! Ja tuommoinen kerrotaan uutisena Ylen sivulla?! Vai oliko tuo "valeuutinen"? Vastaani ei ole tullut tekstiviidakosta perumista.
Lähdetään oletuksesta, että asia on niin kuin tekstissä kerrottiin.
Typeryyden huippuna mainittiin lainsäädännön tarvis?! Mitä varten?
Aloitan alusta. Piispat ja papit kinastelevat homoparien kirkossa vihkimisestä. Raamattu on heidän uskonsa perusta. Raamattu ei sano siihen juuta eikä jaata. Raamatun sanasta en perusta. Hymistelkööt tasa-arvosta mitä tahansa, tosiasia on, että homous on poikkeavuus, vastoin luonnon järjestystä.
Valaistukseksi sanon: Olen "äärihetero". En uskovainen. Kuitenkaan en sylje homojen päälle, enkä polta kirkkoja. Siis jonkin sortin "suvakki". Homoutta ei voi parantaa. Homot ovat saman arvoisia ihmisinä muiden joukossa. "Lisääntymisasiassa" höperehtivät. Homo voi tulla isäksi ja lesbo äidiksi. Aina siihen tarvitaan munasolu ja siittiö jollain tavalla yhdistettynä.
Sukupuolen vaihtaminen epäilyttää. Ylen uutisesta ymmärsin kysymyksessä olleen "keskeneräinen" sukupuolen vaihdos???!!!
Kyseisessä tapauksessa "työtapaturma". Naisesta yrittivät tehdä miestä, mutta tulikin kesken souvin raskaaksi. Vai onko hän se todellinen oletettu oletusolento?
Korpifilosofi uskaltaa sanoa naisesta mieheksi puuhaamisesta: Ei siitä kalua tule? Parempaa todistusta ei tarvita kuin tuo uutisen outous.
Ei noihin pidä ainakaan yhteiskunnan voimavaroja tuhlata.
Lähdetään oletuksesta, että asia on niin kuin tekstissä kerrottiin.
Typeryyden huippuna mainittiin lainsäädännön tarvis?! Mitä varten?
Aloitan alusta. Piispat ja papit kinastelevat homoparien kirkossa vihkimisestä. Raamattu on heidän uskonsa perusta. Raamattu ei sano siihen juuta eikä jaata. Raamatun sanasta en perusta. Hymistelkööt tasa-arvosta mitä tahansa, tosiasia on, että homous on poikkeavuus, vastoin luonnon järjestystä.
Valaistukseksi sanon: Olen "äärihetero". En uskovainen. Kuitenkaan en sylje homojen päälle, enkä polta kirkkoja. Siis jonkin sortin "suvakki". Homoutta ei voi parantaa. Homot ovat saman arvoisia ihmisinä muiden joukossa. "Lisääntymisasiassa" höperehtivät. Homo voi tulla isäksi ja lesbo äidiksi. Aina siihen tarvitaan munasolu ja siittiö jollain tavalla yhdistettynä.
Sukupuolen vaihtaminen epäilyttää. Ylen uutisesta ymmärsin kysymyksessä olleen "keskeneräinen" sukupuolen vaihdos???!!!
Kyseisessä tapauksessa "työtapaturma". Naisesta yrittivät tehdä miestä, mutta tulikin kesken souvin raskaaksi. Vai onko hän se todellinen oletettu oletusolento?
Korpifilosofi uskaltaa sanoa naisesta mieheksi puuhaamisesta: Ei siitä kalua tule? Parempaa todistusta ei tarvita kuin tuo uutisen outous.
Ei noihin pidä ainakaan yhteiskunnan voimavaroja tuhlata.
tiistai 10. lokakuuta 2017
"Jalat lyövät setsuuria"
Mitäköhän varten tuossa lauseessa on sana; setsuuria? Joka tapauksessa omat jalkani haparoivat.
Pahimmillaan ollessa teki tenän jo alle kilometrin. Tilanne parin vuoden takaa. Palautunut jonkin verran. Nyt loppukesästä pääsin jo kolmisen kilometriä. Varoin yrittämästä enempää.
Tänään ei aamulla tuntunut pahalta. Kymmenen korvilla läksin. Tuntui, ettei ainakaan kolmen kilometrin aikana sippaa.
Tein "lisäsilmukan". Käännyin Rautalammintieltä Tervalaan. Sairaalan taitse rautatien alikäytävän kautta Päivölän rantaan. Rautalammintien yli Pihlajakatua kotiin. Eikä tullut ylenpalttista väsymystä.
Mikä vamman aiheutti? En tiedä, eikä tiennyt lääkäri. Nuorehko mieslääkäri tutki rumentunutta säärtäni. Sanoi taudin nimenkin. Sitä ei minun tarvitse muistaa. Lohdutti asiantuntevasti:
--- Parannuskeinoa ei ole.
Sanoi voiteen: Hirudoid forte. Olin huomannut hyödylliseksi heittää jalat seinälle. Arvelin, etten tiedä kuinka kauan kerralla tai montako kertaa päivässä? Lääkärin ohje:
--- Lenkiltä tultua noin 15 minuuttia.
Sitä ihmettelin jälkeenpäin, kun ei maininnut tukisukkia? Olinhan tietoinen joidenkin semmoisia käyttäneen. Tutkailin netistä. Niitä on nailonisia ja muunkin laisia. Nailonisiin tunsin vastenmielisyyttä. Onnistuin tilaamaan Yliopiston Apteekista.
Tuotemerkki Mabs. Ilmava tukisukka. Täydellinen töissä. Ruotsalainen.
39% Prolene, 36% Cotton, 18% Elastane, 7% Polyamide . Sääreni mitat käy yksiin kengän numeroon 40-42. Large. MEDICAL COMPRESSION CLAS 1 15-21 mmhg .
En ole "setä pitkäsääri". Vaikuttavat aavistuksen verran turhan pitkiltä. Tarvitsin opettelua.
***
Tähän asti kirjailin eilen. Tänä aamuna puuron jälkeen läksin taapertamaan. Varovaisen alun jälkeen pyrki askel nopeutumaan. Vanhasta tottumuksesta. En kuitenkaan astellut tarmokkaasti. Varottelin itseäni. Kuitenkin saman lenkin kuin eilen kuljin hiukan nopeammin. Kohentuuko vielä?
Mistä alkoi? Mielikuvitus hakee helposti syitä. Usein harhaantuu.
Kolme vuotta taapäin keräsin sieniä. Vuorokautta myöhemmin uimahallissa pukeutuessani havaitsin roskan. Mitenkäs se ei lähtenyt suihkussakaan? Aioin nypätä sen, mutta se olikin kiinni! Punkki oli vuorokauden vasemman kivekseni kupeessa. Puristunut reittä vasten littanaksi.
Seuraavana keväänä lumien sulettua toppasi lenkillä menon tykkänään. Enkä kulkenut kuin pari kilometriä. Sääret tuntuivat käyttökelvottomilta. Tähän asti on ollut kompurointia. Kesän jälkeen tuli lumet. Syystalvi. Lenkkeilin tapani mukaan Metsolan lenkin. Jalat "kuolivat" koulujen luona. Olin kaatumaisillani, mutta viimeisillä voimillani yritin kiirehtiä. Hätäisesti pääsin ottamaan kaksin käsin auton lämmitystolpasta. Sain levätä.
Punkkiko? Luin kaiken mitä kirjoitettua löysin. Ei sopinut oire mihinkään. Punkki oli huomaamaton koko vuorokauden. Punkin irroitettuani tarkistin "rotkon". Normaalin kudoksen väri. Mielessäni kyti ajatus: Toiko punkki jotain ötökkää, josta ei ole tietoa? Kait oli turhaa huolestumista? Siitä en muistanut lääkärille kertoa. Eikä se punkki ollut tallella, kun hakivat punkkilöytöjä. Se siitä.
En sairasta olemattomia. Niinpä en huomannut säärien turvotusta, kuin vasta parin vuoden kuluttua.
Sääri ei näyttänyt paksulta, kun lihakset vähentyvät. Varsinkin pohjelihas menettänyt runsaasti.
Sairauskertomuksessa v 1998 on mitat: Pituus 174, paino 73 . Nyt paino on 65 . Lyhentynytkin.
Mahtavatko ottaa enää talvelle?
Lääkärin mukaan: "parannuskeinoa ei ole". Siitä huolimatta hoidan parhaan kykyni mukaan saamieni vihjeiden ja kokemukseni mukaisesti.
Pahimmillaan ollessa teki tenän jo alle kilometrin. Tilanne parin vuoden takaa. Palautunut jonkin verran. Nyt loppukesästä pääsin jo kolmisen kilometriä. Varoin yrittämästä enempää.
Tänään ei aamulla tuntunut pahalta. Kymmenen korvilla läksin. Tuntui, ettei ainakaan kolmen kilometrin aikana sippaa.
Tein "lisäsilmukan". Käännyin Rautalammintieltä Tervalaan. Sairaalan taitse rautatien alikäytävän kautta Päivölän rantaan. Rautalammintien yli Pihlajakatua kotiin. Eikä tullut ylenpalttista väsymystä.
Mikä vamman aiheutti? En tiedä, eikä tiennyt lääkäri. Nuorehko mieslääkäri tutki rumentunutta säärtäni. Sanoi taudin nimenkin. Sitä ei minun tarvitse muistaa. Lohdutti asiantuntevasti:
--- Parannuskeinoa ei ole.
Sanoi voiteen: Hirudoid forte. Olin huomannut hyödylliseksi heittää jalat seinälle. Arvelin, etten tiedä kuinka kauan kerralla tai montako kertaa päivässä? Lääkärin ohje:
--- Lenkiltä tultua noin 15 minuuttia.
Sitä ihmettelin jälkeenpäin, kun ei maininnut tukisukkia? Olinhan tietoinen joidenkin semmoisia käyttäneen. Tutkailin netistä. Niitä on nailonisia ja muunkin laisia. Nailonisiin tunsin vastenmielisyyttä. Onnistuin tilaamaan Yliopiston Apteekista.
Tuotemerkki Mabs. Ilmava tukisukka. Täydellinen töissä. Ruotsalainen.
39% Prolene, 36% Cotton, 18% Elastane, 7% Polyamide . Sääreni mitat käy yksiin kengän numeroon 40-42. Large. MEDICAL COMPRESSION CLAS 1 15-21 mmhg .
En ole "setä pitkäsääri". Vaikuttavat aavistuksen verran turhan pitkiltä. Tarvitsin opettelua.
***
Tähän asti kirjailin eilen. Tänä aamuna puuron jälkeen läksin taapertamaan. Varovaisen alun jälkeen pyrki askel nopeutumaan. Vanhasta tottumuksesta. En kuitenkaan astellut tarmokkaasti. Varottelin itseäni. Kuitenkin saman lenkin kuin eilen kuljin hiukan nopeammin. Kohentuuko vielä?
Mistä alkoi? Mielikuvitus hakee helposti syitä. Usein harhaantuu.
Kolme vuotta taapäin keräsin sieniä. Vuorokautta myöhemmin uimahallissa pukeutuessani havaitsin roskan. Mitenkäs se ei lähtenyt suihkussakaan? Aioin nypätä sen, mutta se olikin kiinni! Punkki oli vuorokauden vasemman kivekseni kupeessa. Puristunut reittä vasten littanaksi.
Seuraavana keväänä lumien sulettua toppasi lenkillä menon tykkänään. Enkä kulkenut kuin pari kilometriä. Sääret tuntuivat käyttökelvottomilta. Tähän asti on ollut kompurointia. Kesän jälkeen tuli lumet. Syystalvi. Lenkkeilin tapani mukaan Metsolan lenkin. Jalat "kuolivat" koulujen luona. Olin kaatumaisillani, mutta viimeisillä voimillani yritin kiirehtiä. Hätäisesti pääsin ottamaan kaksin käsin auton lämmitystolpasta. Sain levätä.
Punkkiko? Luin kaiken mitä kirjoitettua löysin. Ei sopinut oire mihinkään. Punkki oli huomaamaton koko vuorokauden. Punkin irroitettuani tarkistin "rotkon". Normaalin kudoksen väri. Mielessäni kyti ajatus: Toiko punkki jotain ötökkää, josta ei ole tietoa? Kait oli turhaa huolestumista? Siitä en muistanut lääkärille kertoa. Eikä se punkki ollut tallella, kun hakivat punkkilöytöjä. Se siitä.
En sairasta olemattomia. Niinpä en huomannut säärien turvotusta, kuin vasta parin vuoden kuluttua.
Sääri ei näyttänyt paksulta, kun lihakset vähentyvät. Varsinkin pohjelihas menettänyt runsaasti.
Sairauskertomuksessa v 1998 on mitat: Pituus 174, paino 73 . Nyt paino on 65 . Lyhentynytkin.
Mahtavatko ottaa enää talvelle?
Lääkärin mukaan: "parannuskeinoa ei ole". Siitä huolimatta hoidan parhaan kykyni mukaan saamieni vihjeiden ja kokemukseni mukaisesti.
lauantai 7. lokakuuta 2017
Erkin ravinto-oppia
Kaupalta tultuani istahdin. Avasin töllöttimen. Kaasin tilkan brandya lasiin. Brandyssäkin pitää sama sääntö, kuin muissakin suuhun pantavissa: Ei ole haitaksi, kun ei syö (juo) liikaa. Englantilaisessa dokumentissa käsittelivät rasvaa. Koko ohjelmassa oli vain yksi lause: "Ei rasva lihota, kun ei syö liikaa." Se lause ei herättänyt juontajassa kiinnostusta. Antoivat kuitenkin sen sekunnin jäädä ohjelmaan?
Suomalaisista "professoreista" ei yksikään, ei Puska, eikä Kiminkinen lausunut tuota lausetta. Ei ainakaan niin, että se olisi korviini, tai silmiini osunut.
Ikivanhaan päähäni iskostui käsitys: Ravintoterapeutit ovat huuhaa porukkaa! Eräänlaisia apostoleja jotka julistavat uskonsanomaa. Hanna-Kaisa Heikkinen oivalsi väylän vihreälle oksalle. Ryhtyi julistamaan kiertävänä saarnaajana oikeaa syömisen oppia. Esityksensä ei sisältänyt mitään uutta, eikä tietenkään mitään omaa tutkimustulostaan. Ei hänellä sellaista ole.
Kerroin ylipainoiselle kumppanilleni käyneeni kuuntelemassa kyseistä gurua. Keskustelu:
--- Minäkin olisin halunnut.
--- Sinä et siitä olisi paljon kostunut.
--- Olisin nähnyt Hanna-Kaisa Heikkisen.
--- Mitä näkemistä siinä nyt on?
--- On ollut televisiossa. !!!!!?????
Siinä tilaisuudessa istui edessäni neljä mammeroista. Hyvin syöneen näköisiä. Hykertelivät ja naureskelivat ihastuneina. Ihailivat Suurta Staraa.
Siihen suoneen iski "ravintoterapeutti". Luulen, että sekin luento meni ilman "läskin palamista" noilta mammeroisilta.
On henkilökohtaista kosketusta pastori Antti J Rantamaahan. Vihkialttarilla, sekä asiakaspalvelussa autokorjaamossa. Arvioni: Melkoinen vouhka! Pääsi eduskuntaan hurskaiden mummojen äänillä. Samalaisella pupun puhumisella pääsi Heikkinen. Niin kuin useimmat siihen palatsiin päässeet. Jälki on tänään sen mukaista.
Käppäillessäni KYS:in käytävillä tarttui hyppysiini ohut vihkonen, joka väitti: "Sianlihassa on 60% hyviä rasvoja." Ihanko totta?
Kun Heikkinen ripusti taulunsa, kiinnostuin. Ikänäköni oli siihen aikaan huonoimmillaan. Keskityin. Sain vaivoin selville, että siinä oli eri aineille sarakkeina alue, jossa hyvää näytettiin valkoisena ja huono punaisena osana.
Taulu vahvisti lukemani. Taulussa oli sianlihan kohdalla pitempi osuus valkoista. Ei taktikoiva Heikkinen sitä huomioinut.
"Lukeminen kannattaa aina." Sanoi Jörn Donner.
Kuinkas sattuikaan? Televisiossa käsittelivät juurin tätä aihetta. Amerikkalainen dokumentti kertoi miten ihmisiä huijattiin rasvahysterialla. Karmein esimerkki: Mainos kehui keksejä, joita voi syödä koko pussillisen, niissä ei ole rasvaa! Sokeria kuitenkin runsaasti!
Maitohysterian alettua polemisoin maidon rasvan poistoa. Joku kouluikäisistä tyttäristäni sanoi: Siitä poistetaan vain rasva. En käynyt kinaamaan. Olin vahvasti sitä mieltä, että lähtee muutakin. Kirnupiimä oli suosikkijuomani, kun kerma lähetettiin meijeriin.
Radion ohjelmassa nainen tuomitsi maidon tappavana myrkkynä. Jokainen kuolee, joipa maitoa tai ei.
Esitelmä oli aamupäivällä. Toinen esitelmä iltapäivällä. Siinäkin nainen esitelmöi, nyt vitamiineista. Tuli selväksi miten hyödyllisiä ja tarpeellisia vitamiinit ovat. Esitelmän loppulause:
"Ne ovat rasvaliukoisia ja niitä on erityisen runsaasti maidon rasvassa!
Tähän paikkaan sopii huomio teeveestä:
Varsinainen humbuukiukko ravintoterapeutti möläytti:
"Maitoon lisätään D vitamiinia siksi, kun sitä ei maidossa luonnostaan ole". !!!!! ????
Mitä uskoa? Minä ainakin uskon henkilöä joka sanoi totuuden maidon vitamiineista! Seikan ymmärsin jo kauan sitten.
Ravintoterapeuteille annan pitkät.
Uskallan sanoa kenelle tahansa: En syö margariinia. Käytän voimariinia. Rypsiöljy ja voin vitamiinit.
Margariinin inhoni perustan enemmän teknilliseen päätelmääni:
Margariini on teollinen tuote. Sitä paistetaan ja keitetään, värjätään ja turjataan. Markkinavoima käyttää härskisti hyväkseen tyhmille opetettua uskomusta.
Oma Periaatteeni: Mitä vähemmän värkättyä, sen parempi. Amerikkalaisessa dokumentissa
Tämä käsitys vahvistettiin moneen kertaan.
Miksi harva kertoo totuuden? Niin, ehkä siksi, ettei tiedä? Tai haluaa johtaa harhaan. Saattaa hyötyä siitä.
Best-Sellerissään Hitler sanoo: "Jos valehtelet vähän, sinua epäillään. Kun valehtelet tarpeeksi paljon, ajattelevat: "Ei noin paljon voi valehdella!"
Ärsyttää Kiminkisen hokema: "Kuusi kourallista heiniä joka päivä." Ikivanha ei usko, että "kimittäjäkään" itse märehtii niin paljon?
Ensin opettivat monipuolisen ruuan hyötyyn. Tuon allekirjoitan. Mutta pian tuomitsevat yhä uuden ja uuden ruoka-aineen varalliseksi. Sitä aina kummeksuin.
En syö kuutta kourallista heiniä! Mitä sitten?
Blogissani kerroin "ylisuuresta" lihapalasta. 1,650 g. Siitä hernekeittoa. Luisempi puoli hernekeittoon. Kärvensin lihat pannulla, rasva irtosi. Liotettujen herneiden joukkoon panin lihat ja luun. Ehkä puoli kiloa porkkanoita. Suuren sipulin. Suolaa, pippuria, nokkosta. 3,5 litraa. Siitä tuli viisi annosta. Anos riittää päivän ruuaksi. Lisäksi vain aamupuuro ja voileipä kahvin kanssa iltapäivällä. Maha ei isosti pullistele. Kun kuolen, se on sitä aikaa.
Tänään otin sen lihaisemman ja läskisemmän puoliskon. Lipsautin läskiosan erilleen. Läskin kärvensin saadakseni rasvasta makua. Lihaa en kärventänyt. Kärventäminen ei edistä terveyttä, mutta makua kyllä. Valinta. Joskus ostin Tokmannilta kiinalaisen valurautaisen emalipadan. Yli kolmen litran. Porkkanoita noin puoli kiloa. Kaalin kerästä lohkaisin osan, pilkoin pataan. Arvelin vielä myöhemmin lisääväni. Lohkoin neljä kookasta perunaa. Lihat. Iso sipuli ja vähän pienempi sipuli.
Pata tulikin niin täyteen, ettei arvioimani kaalin lisäys mahtunut. Huomasin unohtaneeni nokkosen.
Ripottelin sitä päälle. Vajaasta kermapullosta tiputin loput. Kärvennyspannuuni kaasin kuuma vettä. Se kiehahti lämmöstään ja kaasin veden ja sen mukana irronneen rasvan kaiken päälle.
Söisitkö sinä?
Söin hyvällä halulla. Pyrin syömään tomaatin joka aterialla. Ja vähän puolukkahilloa.
Pitää vilkaista, montako annosta on kaapissa? Ei yhtään! Pata olikin vielä uunissa. Siitä tuli neljä annosta. En tietenkään syö aina viitenä päivänä samaa. Laitan uutta ja pakasteessa on samaan aikaan useampaa.
Mitä patani sisälsi? En varmasti ala tihvailemaan. Kuitenkin lihan osuus suunnilleen 120 g päivää kohti. Kirjoitan lihasta ja läskistä. Voi erehtyä päivittelemään paljoutta. Totuus on suunnilleen tuossa. En muuta tapojani, kun näinkin vanhaksi elin.
Suomalaisista "professoreista" ei yksikään, ei Puska, eikä Kiminkinen lausunut tuota lausetta. Ei ainakaan niin, että se olisi korviini, tai silmiini osunut.
Ikivanhaan päähäni iskostui käsitys: Ravintoterapeutit ovat huuhaa porukkaa! Eräänlaisia apostoleja jotka julistavat uskonsanomaa. Hanna-Kaisa Heikkinen oivalsi väylän vihreälle oksalle. Ryhtyi julistamaan kiertävänä saarnaajana oikeaa syömisen oppia. Esityksensä ei sisältänyt mitään uutta, eikä tietenkään mitään omaa tutkimustulostaan. Ei hänellä sellaista ole.
Kerroin ylipainoiselle kumppanilleni käyneeni kuuntelemassa kyseistä gurua. Keskustelu:
--- Minäkin olisin halunnut.
--- Sinä et siitä olisi paljon kostunut.
--- Olisin nähnyt Hanna-Kaisa Heikkisen.
--- Mitä näkemistä siinä nyt on?
--- On ollut televisiossa. !!!!!?????
Siinä tilaisuudessa istui edessäni neljä mammeroista. Hyvin syöneen näköisiä. Hykertelivät ja naureskelivat ihastuneina. Ihailivat Suurta Staraa.
Siihen suoneen iski "ravintoterapeutti". Luulen, että sekin luento meni ilman "läskin palamista" noilta mammeroisilta.
On henkilökohtaista kosketusta pastori Antti J Rantamaahan. Vihkialttarilla, sekä asiakaspalvelussa autokorjaamossa. Arvioni: Melkoinen vouhka! Pääsi eduskuntaan hurskaiden mummojen äänillä. Samalaisella pupun puhumisella pääsi Heikkinen. Niin kuin useimmat siihen palatsiin päässeet. Jälki on tänään sen mukaista.
Käppäillessäni KYS:in käytävillä tarttui hyppysiini ohut vihkonen, joka väitti: "Sianlihassa on 60% hyviä rasvoja." Ihanko totta?
Kun Heikkinen ripusti taulunsa, kiinnostuin. Ikänäköni oli siihen aikaan huonoimmillaan. Keskityin. Sain vaivoin selville, että siinä oli eri aineille sarakkeina alue, jossa hyvää näytettiin valkoisena ja huono punaisena osana.
Taulu vahvisti lukemani. Taulussa oli sianlihan kohdalla pitempi osuus valkoista. Ei taktikoiva Heikkinen sitä huomioinut.
"Lukeminen kannattaa aina." Sanoi Jörn Donner.
Kuinkas sattuikaan? Televisiossa käsittelivät juurin tätä aihetta. Amerikkalainen dokumentti kertoi miten ihmisiä huijattiin rasvahysterialla. Karmein esimerkki: Mainos kehui keksejä, joita voi syödä koko pussillisen, niissä ei ole rasvaa! Sokeria kuitenkin runsaasti!
Maitohysterian alettua polemisoin maidon rasvan poistoa. Joku kouluikäisistä tyttäristäni sanoi: Siitä poistetaan vain rasva. En käynyt kinaamaan. Olin vahvasti sitä mieltä, että lähtee muutakin. Kirnupiimä oli suosikkijuomani, kun kerma lähetettiin meijeriin.
Radion ohjelmassa nainen tuomitsi maidon tappavana myrkkynä. Jokainen kuolee, joipa maitoa tai ei.
Esitelmä oli aamupäivällä. Toinen esitelmä iltapäivällä. Siinäkin nainen esitelmöi, nyt vitamiineista. Tuli selväksi miten hyödyllisiä ja tarpeellisia vitamiinit ovat. Esitelmän loppulause:
"Ne ovat rasvaliukoisia ja niitä on erityisen runsaasti maidon rasvassa!
Tähän paikkaan sopii huomio teeveestä:
Varsinainen humbuukiukko ravintoterapeutti möläytti:
"Maitoon lisätään D vitamiinia siksi, kun sitä ei maidossa luonnostaan ole". !!!!! ????
Mitä uskoa? Minä ainakin uskon henkilöä joka sanoi totuuden maidon vitamiineista! Seikan ymmärsin jo kauan sitten.
Ravintoterapeuteille annan pitkät.
Uskallan sanoa kenelle tahansa: En syö margariinia. Käytän voimariinia. Rypsiöljy ja voin vitamiinit.
Margariinin inhoni perustan enemmän teknilliseen päätelmääni:
Margariini on teollinen tuote. Sitä paistetaan ja keitetään, värjätään ja turjataan. Markkinavoima käyttää härskisti hyväkseen tyhmille opetettua uskomusta.
Oma Periaatteeni: Mitä vähemmän värkättyä, sen parempi. Amerikkalaisessa dokumentissa
Tämä käsitys vahvistettiin moneen kertaan.
Miksi harva kertoo totuuden? Niin, ehkä siksi, ettei tiedä? Tai haluaa johtaa harhaan. Saattaa hyötyä siitä.
Best-Sellerissään Hitler sanoo: "Jos valehtelet vähän, sinua epäillään. Kun valehtelet tarpeeksi paljon, ajattelevat: "Ei noin paljon voi valehdella!"
Ärsyttää Kiminkisen hokema: "Kuusi kourallista heiniä joka päivä." Ikivanha ei usko, että "kimittäjäkään" itse märehtii niin paljon?
Ensin opettivat monipuolisen ruuan hyötyyn. Tuon allekirjoitan. Mutta pian tuomitsevat yhä uuden ja uuden ruoka-aineen varalliseksi. Sitä aina kummeksuin.
En syö kuutta kourallista heiniä! Mitä sitten?
Blogissani kerroin "ylisuuresta" lihapalasta. 1,650 g. Siitä hernekeittoa. Luisempi puoli hernekeittoon. Kärvensin lihat pannulla, rasva irtosi. Liotettujen herneiden joukkoon panin lihat ja luun. Ehkä puoli kiloa porkkanoita. Suuren sipulin. Suolaa, pippuria, nokkosta. 3,5 litraa. Siitä tuli viisi annosta. Anos riittää päivän ruuaksi. Lisäksi vain aamupuuro ja voileipä kahvin kanssa iltapäivällä. Maha ei isosti pullistele. Kun kuolen, se on sitä aikaa.
Tänään otin sen lihaisemman ja läskisemmän puoliskon. Lipsautin läskiosan erilleen. Läskin kärvensin saadakseni rasvasta makua. Lihaa en kärventänyt. Kärventäminen ei edistä terveyttä, mutta makua kyllä. Valinta. Joskus ostin Tokmannilta kiinalaisen valurautaisen emalipadan. Yli kolmen litran. Porkkanoita noin puoli kiloa. Kaalin kerästä lohkaisin osan, pilkoin pataan. Arvelin vielä myöhemmin lisääväni. Lohkoin neljä kookasta perunaa. Lihat. Iso sipuli ja vähän pienempi sipuli.
Pata tulikin niin täyteen, ettei arvioimani kaalin lisäys mahtunut. Huomasin unohtaneeni nokkosen.
Ripottelin sitä päälle. Vajaasta kermapullosta tiputin loput. Kärvennyspannuuni kaasin kuuma vettä. Se kiehahti lämmöstään ja kaasin veden ja sen mukana irronneen rasvan kaiken päälle.
Söisitkö sinä?
Söin hyvällä halulla. Pyrin syömään tomaatin joka aterialla. Ja vähän puolukkahilloa.
Pitää vilkaista, montako annosta on kaapissa? Ei yhtään! Pata olikin vielä uunissa. Siitä tuli neljä annosta. En tietenkään syö aina viitenä päivänä samaa. Laitan uutta ja pakasteessa on samaan aikaan useampaa.
Mitä patani sisälsi? En varmasti ala tihvailemaan. Kuitenkin lihan osuus suunnilleen 120 g päivää kohti. Kirjoitan lihasta ja läskistä. Voi erehtyä päivittelemään paljoutta. Totuus on suunnilleen tuossa. En muuta tapojani, kun näinkin vanhaksi elin.
keskiviikko 4. lokakuuta 2017
"Norjalainen villapaita"
Hiukan kiusasi mieltäni ainainen ratkutus: "Suomen hiihtäjät, Suomen hiihtäjät, hi-hi-hi!"
Ei suomalaiset keksineet dopingia.
Rukajärven dokumenttia tehdessä kertoneet Kaukopartiosta. Nuorukainen pääsi kärttämisen jälkeen mukaan. Nuorukainen palasi muiden mukana ehjin nahoin. Mutta ylirasittuneena. Jatkoi hiihtämistä nukkuessaan.
Nuorukaisen isä oli lääkäri. Soittivat hänelle.
--- Antakaa olla, älkää herättäkö, antakaa hiihtää, lopettaa aikanaan.
Partiomiehet käyttäneet dopingia. Jatkoivat myöhemmin kilpahiihdossa. Pikku hiljaa meikäläisen tajuntaan ujuttautuu tiedon murusia.
Muistan mainoslauseen: "Pervitiniä on hyvä olla, kun on paha olla." Nimi juontuu piristeenä käytetystä amfetamiinista. " Kuitenkin mainoksesta lukemani ei ollut "aitoa Pervitiniä", vaan kehitelty sekoitus. Sevisi minulle vasta hiljattain dokumentista teeveessä.
50-luvulla räpiköin urheilussa sen verran, että tapasin vertaisiani harrastajia. Huipputuloksista keskustellessa tuli ajatus: "Pitää ottaa lääketiede avuksi." Lapsellisia olimme, mutta minun ajatuksissani ei ollut lääkitys, vaan tutkimus harjoittelumenetelmistä tieteen avulla.
Suonenjoella Jussi Kaistola oli uskontoon verrattava Neuvostoliiton ihailija. Tuttavieni ajatus lääketieteestä näytti olleen laajemmin esillä. Jussi Kaistola tiesi kertoa:
"Neuvostoliitto ottaa lääketieteen mukaan urheilussa."
Tekivät niin ympäri maailmaa.
"Suomen hiihtäjät" toimivat tyhmästi.
Toimittaja kysyi Mika Kojonkoskelta. Sai vastauksen: "En ole tavannut". Siinä tapauksessa arvelin Kojonkosken hurskastelevan. Valehtelevan. Niin läheisessä suhteessa huippu-urheiluun Norjassa, ei voi välttyä "havaitsemasta".
On tullut ilmi, että pientä "havaintoa" on.
Olen tuonut julki aiemmin tekemäni havainnon. Amerikkalainen hiihtäjä William Koch päihitti suomalaiset mennen tullen viidelläkympillä. Toimittaja tiesi hänen sairastavan astmaa: "Miten hyvä hän olisikaan, jos olisi terve?"
Seuraavana talvena norjalaiset hiihtäjät olivat sairaita. Astma! Pärjäsivät sen jälkeen muita paremmin.
Näihin päiviin asti.
Kun tuli tietoon anabolisten vaikutus luustoon. Varsinkin leukaluu kasvaa niin paljon, ettei hampaat enää toimi. 50-luvulla kaverini vitsailivat: "Jenkit puree Jenkkiä yhtämittaa ja leuat kasvavat!"
USA:n heittäjillä oli todella huomiota herättävät leuat. Saavuttivat maailmanluokan tuloksia jo parikymppisinä. Olivat suvereeneja kuulassa, kiekossa ja moukarissa. Jauhoivat purkkaa jatkuvasti.
Suomalaiset keksivät "alppimajan". Järkeeni ei mahtunut sen vaikutus. Eihän se vastaa mitenkään vuoristoa. Sehän on maan tasalla ja sen mukainen ilmanpaine? Eihän vuoristoa matkita mokomalla kopperolla! Mitenkä ne sen tekevät? Mitä virkaa hoitaa tuo iso "kaasupullo".
"Siinä on hiilidioksidia". Niinkö? Kasvit sitä hyödyntävät, mutta ylimääräinen on ihmiselle myrkkyä. Muutama on kuollut!
Selvisi, että hiilidioksidia lisäämällä happiprosentti alenee vuoriston tasolle!
Mitä se merkitsee, kun paine ja muut ainekset eivät matki vuoristoa.
Haastatellut urheilijat väittivät hemoglobiiniarvon kohonneen. Millä ne huijaavat? Enhän voinut tietää eposta?
Eivät enää mainosta "alppimajaa".
Ei suomalaiset keksineet dopingia.
Rukajärven dokumenttia tehdessä kertoneet Kaukopartiosta. Nuorukainen pääsi kärttämisen jälkeen mukaan. Nuorukainen palasi muiden mukana ehjin nahoin. Mutta ylirasittuneena. Jatkoi hiihtämistä nukkuessaan.
Nuorukaisen isä oli lääkäri. Soittivat hänelle.
--- Antakaa olla, älkää herättäkö, antakaa hiihtää, lopettaa aikanaan.
Partiomiehet käyttäneet dopingia. Jatkoivat myöhemmin kilpahiihdossa. Pikku hiljaa meikäläisen tajuntaan ujuttautuu tiedon murusia.
Muistan mainoslauseen: "Pervitiniä on hyvä olla, kun on paha olla." Nimi juontuu piristeenä käytetystä amfetamiinista. " Kuitenkin mainoksesta lukemani ei ollut "aitoa Pervitiniä", vaan kehitelty sekoitus. Sevisi minulle vasta hiljattain dokumentista teeveessä.
50-luvulla räpiköin urheilussa sen verran, että tapasin vertaisiani harrastajia. Huipputuloksista keskustellessa tuli ajatus: "Pitää ottaa lääketiede avuksi." Lapsellisia olimme, mutta minun ajatuksissani ei ollut lääkitys, vaan tutkimus harjoittelumenetelmistä tieteen avulla.
Suonenjoella Jussi Kaistola oli uskontoon verrattava Neuvostoliiton ihailija. Tuttavieni ajatus lääketieteestä näytti olleen laajemmin esillä. Jussi Kaistola tiesi kertoa:
"Neuvostoliitto ottaa lääketieteen mukaan urheilussa."
Tekivät niin ympäri maailmaa.
"Suomen hiihtäjät" toimivat tyhmästi.
Toimittaja kysyi Mika Kojonkoskelta. Sai vastauksen: "En ole tavannut". Siinä tapauksessa arvelin Kojonkosken hurskastelevan. Valehtelevan. Niin läheisessä suhteessa huippu-urheiluun Norjassa, ei voi välttyä "havaitsemasta".
On tullut ilmi, että pientä "havaintoa" on.
Olen tuonut julki aiemmin tekemäni havainnon. Amerikkalainen hiihtäjä William Koch päihitti suomalaiset mennen tullen viidelläkympillä. Toimittaja tiesi hänen sairastavan astmaa: "Miten hyvä hän olisikaan, jos olisi terve?"
Seuraavana talvena norjalaiset hiihtäjät olivat sairaita. Astma! Pärjäsivät sen jälkeen muita paremmin.
Näihin päiviin asti.
Kun tuli tietoon anabolisten vaikutus luustoon. Varsinkin leukaluu kasvaa niin paljon, ettei hampaat enää toimi. 50-luvulla kaverini vitsailivat: "Jenkit puree Jenkkiä yhtämittaa ja leuat kasvavat!"
USA:n heittäjillä oli todella huomiota herättävät leuat. Saavuttivat maailmanluokan tuloksia jo parikymppisinä. Olivat suvereeneja kuulassa, kiekossa ja moukarissa. Jauhoivat purkkaa jatkuvasti.
Suomalaiset keksivät "alppimajan". Järkeeni ei mahtunut sen vaikutus. Eihän se vastaa mitenkään vuoristoa. Sehän on maan tasalla ja sen mukainen ilmanpaine? Eihän vuoristoa matkita mokomalla kopperolla! Mitenkä ne sen tekevät? Mitä virkaa hoitaa tuo iso "kaasupullo".
"Siinä on hiilidioksidia". Niinkö? Kasvit sitä hyödyntävät, mutta ylimääräinen on ihmiselle myrkkyä. Muutama on kuollut!
Selvisi, että hiilidioksidia lisäämällä happiprosentti alenee vuoriston tasolle!
Mitä se merkitsee, kun paine ja muut ainekset eivät matki vuoristoa.
Haastatellut urheilijat väittivät hemoglobiiniarvon kohonneen. Millä ne huijaavat? Enhän voinut tietää eposta?
Eivät enää mainosta "alppimajaa".
maanantai 2. lokakuuta 2017
Oppia ikiä kaikki
Lähes kaikki minulle annetut ohjeet olivat hyödyttömiä, jopa vahingollisia. Vartuin tyhmien joukossa. Uskoin kaikkien olevan minua viisaampia. Niin he sen ilmaisivat.
Teeskentely jatkuu. Teeveessä näyttivät tenavaa, joka muka juhlistaa Suomen satasta, onkimalla sata kalaa. Täyttä puppua! Näyttivät ikävystyneen näköistä tenavaa. Ei siinä ollut kyse pojasta vaan äidistä. Täyttä sumutusta! Poika ei edes osaa panna matoa koukkuun!! Ja senkin näytti äiti väärin. Vai oliko se äiti, vai kenties joku muu, jonka sormet tuhrasivat. Ja aivan väärä opetus.
Tyhmät ihmiset kuvittelevat luontokappaleiden ajattelevan kuin ihmiset. Ehkei ajattele, mutta toimivat tarkoituksenmukaisesti.
Eivät ne ajattele!
Minullekin opettivat madon koukkuun panon aivan väärin. Samalla tavalla kuin television äiti. Vai oliko ne äidin sormet?
Pilkkireissullani näin Tapio Saastamoisen työskentelyä. Ei hän värkännyt eikä pujotellut matoa koukkuun, vaan noukkasi kärpäsen toukan keskeltä koukkuun. Parasta oppia saa kun matkii!
Minulle opettivat, että mato pitää pujottaa niin ettei koukku näy. Mistä kala sen ymmärtää? Ei mistään, se on ihmisen keksimää. Päin vastoin; kala tarttuu helpommin kun koukku on "ottavana".
Suurempi virhe oli se opetus, että kalan pitää antaa syödä tarpeeksi pitkään, ennen kuin tempaisee!
Pitää tempaista mahdollisimman aikaisin. Mieluummin sillä hetkellä kun kala koskettaa.
Ymmärsinkö oikein, että nainen oli äiti? Tietenkin mummo!
Pekka Matilainen näytti minulle. Kala veti niin että koho painui rajusti. Nosti tyhjän. Pekka sanoi: "Se on viisas kala, pitää vetäistä viiston pitkin pintaa". Kala tarttui. Minä ehkä uskoin.
Kerroin tästä kalastaja Jorma Tirkkoselle. Jorma arveli:
--- Pekka ei tainnut olla ihan viisas.
Teeskentely jatkuu. Teeveessä näyttivät tenavaa, joka muka juhlistaa Suomen satasta, onkimalla sata kalaa. Täyttä puppua! Näyttivät ikävystyneen näköistä tenavaa. Ei siinä ollut kyse pojasta vaan äidistä. Täyttä sumutusta! Poika ei edes osaa panna matoa koukkuun!! Ja senkin näytti äiti väärin. Vai oliko se äiti, vai kenties joku muu, jonka sormet tuhrasivat. Ja aivan väärä opetus.
Tyhmät ihmiset kuvittelevat luontokappaleiden ajattelevan kuin ihmiset. Ehkei ajattele, mutta toimivat tarkoituksenmukaisesti.
Eivät ne ajattele!
Minullekin opettivat madon koukkuun panon aivan väärin. Samalla tavalla kuin television äiti. Vai oliko ne äidin sormet?
Pilkkireissullani näin Tapio Saastamoisen työskentelyä. Ei hän värkännyt eikä pujotellut matoa koukkuun, vaan noukkasi kärpäsen toukan keskeltä koukkuun. Parasta oppia saa kun matkii!
Minulle opettivat, että mato pitää pujottaa niin ettei koukku näy. Mistä kala sen ymmärtää? Ei mistään, se on ihmisen keksimää. Päin vastoin; kala tarttuu helpommin kun koukku on "ottavana".
Suurempi virhe oli se opetus, että kalan pitää antaa syödä tarpeeksi pitkään, ennen kuin tempaisee!
Pitää tempaista mahdollisimman aikaisin. Mieluummin sillä hetkellä kun kala koskettaa.
Ymmärsinkö oikein, että nainen oli äiti? Tietenkin mummo!
Pekka Matilainen näytti minulle. Kala veti niin että koho painui rajusti. Nosti tyhjän. Pekka sanoi: "Se on viisas kala, pitää vetäistä viiston pitkin pintaa". Kala tarttui. Minä ehkä uskoin.
Kerroin tästä kalastaja Jorma Tirkkoselle. Jorma arveli:
--- Pekka ei tainnut olla ihan viisas.
Onko Malttia?
Juuri kun sain äskeisen sekavuuden lopetettua, avasin Ylen. Arvasinhan minä! Malttia ei ole eikä tule ennen kuin on täysi katastrofi.
Lauri Lyly sanoo: "Emme olisi hyväksyneet jos..."
En ymmärtänyt Kiky sopimusta, enkä mitä se vaikuttaa ja kuinka kauan? Lauri Lyly moukaroi sopimuksen tekemistä. Häntä harmittaa kun hän ei pystynyt sanelemaan!
Lyly moittii erikoisesti työajan lyhennystä. Totta kai se potuttaa! Pyrkii saamaan kannattajilleen lisää etuja.
Entä se mahdollisuus, ettei etuja olisi niin paljon vaadittu politiikalla ja lakkoilemalla. Tavoite on: Mahdollisimman vähän työn tekoa ja mahdollisimman paljon palkkaa ja vapaa-aikaa. Ja mahdollisimman paljon palkkaa tekemättömästä työstä!
Onko siinä laitaa, että loma-ajalta maksetaan paremmin kuin työajalta? Olihan se saavutus, että saatiin palkallista kesälomaa! Peräti kaksi viikkoa, mahdollisesti jopa kolme. Kuukausi ei riitä, pitää saada vielä erikseen lomaraha! Ja työn tekoa vähennetään.
Saavutettu etu! Mitä se on? Mitä tämä tilin selostuksessa mainittu "lomaraha" on? Erkki muistaa.
Muistaako työnantajataho? Miksi suostui tämmöiseen "lomarahaan"? Siksi että pelkäsi työn tekijöiden karkaavan Ruotsin lihapadoille. Astuivat omaan miinaansa, joka vaikeuttaa "työehdoista" sopimista nytkin.
"Lomaltapaluuraha" maksettiin siinä tapauksessa, että lomailija palasi entiseen työpaikkaan.
Oltuaan tarpeeksi, että sai "edun", voi poistua vähin äänin vaikka Ruotsiin!
Ammattijärjestöjen tavoite on todistaa ajavansa jäsentensä etuja. Niin että se näyttää siltä!
Korkean inflaation aikana pystyi hämäämään numeroilla.
Totta kai työläisjärjestöt olivat ja ovat tarpeellisia. Työväen puolueetkin. Mutta mikä on työväenpuolue? Entä työväenpuolueiden johtajat? "Oma suu vai kontin suu".
"Järki se on kerjätessäkin". Tuon lauseen viisautta ei näytä ymmärtävän Lauri Lyly.
Mauno Koivisto uskalsi poistaa "arkipyhät". Huvittaa mielestäni ristiriita. Kirkon ja uskon kieltävät kommunistit ja piispat olivat samaa mieltä arkipyhien säilyttämisestä. Eivätkä tämän päivän poliitikot uskalla tunnustaa Koiviston realismia.
Panen tähän aikaisemman sanomani: Ihmettelin, miksi työnantajapuoli suostui noinkin helpolla? Tyhmä Erkkikin ymmärsi seuraavan vain inflaatiota. Tänäkin päivänä vaikertavat inflaation perään. Olisi helpompi toimia! (sumuttaa)
Korkea inflaatio toi vientiyrityksille kurssivoittoja. Kuluttajahinnat nousivat.
Urkki teki taideteoksen leipälapiosta ja silmälaseista. (tekikö, vaiko vain väitetään?) Teoksen nimi: "Niin on, jos siltä näyttää".
Ei ole sitä miltä näyttää.
Näyttääkö siltä?
Näyttääkö siltä mitä haluttiin?
Pääasia, että näyttää siltä, mitä me haluttiin.
Minä näytän närhin värkit.
Lauri Lyly sanoo: "Emme olisi hyväksyneet jos..."
En ymmärtänyt Kiky sopimusta, enkä mitä se vaikuttaa ja kuinka kauan? Lauri Lyly moukaroi sopimuksen tekemistä. Häntä harmittaa kun hän ei pystynyt sanelemaan!
Lyly moittii erikoisesti työajan lyhennystä. Totta kai se potuttaa! Pyrkii saamaan kannattajilleen lisää etuja.
Entä se mahdollisuus, ettei etuja olisi niin paljon vaadittu politiikalla ja lakkoilemalla. Tavoite on: Mahdollisimman vähän työn tekoa ja mahdollisimman paljon palkkaa ja vapaa-aikaa. Ja mahdollisimman paljon palkkaa tekemättömästä työstä!
Onko siinä laitaa, että loma-ajalta maksetaan paremmin kuin työajalta? Olihan se saavutus, että saatiin palkallista kesälomaa! Peräti kaksi viikkoa, mahdollisesti jopa kolme. Kuukausi ei riitä, pitää saada vielä erikseen lomaraha! Ja työn tekoa vähennetään.
Saavutettu etu! Mitä se on? Mitä tämä tilin selostuksessa mainittu "lomaraha" on? Erkki muistaa.
Muistaako työnantajataho? Miksi suostui tämmöiseen "lomarahaan"? Siksi että pelkäsi työn tekijöiden karkaavan Ruotsin lihapadoille. Astuivat omaan miinaansa, joka vaikeuttaa "työehdoista" sopimista nytkin.
"Lomaltapaluuraha" maksettiin siinä tapauksessa, että lomailija palasi entiseen työpaikkaan.
Oltuaan tarpeeksi, että sai "edun", voi poistua vähin äänin vaikka Ruotsiin!
Ammattijärjestöjen tavoite on todistaa ajavansa jäsentensä etuja. Niin että se näyttää siltä!
Korkean inflaation aikana pystyi hämäämään numeroilla.
Totta kai työläisjärjestöt olivat ja ovat tarpeellisia. Työväen puolueetkin. Mutta mikä on työväenpuolue? Entä työväenpuolueiden johtajat? "Oma suu vai kontin suu".
"Järki se on kerjätessäkin". Tuon lauseen viisautta ei näytä ymmärtävän Lauri Lyly.
Mauno Koivisto uskalsi poistaa "arkipyhät". Huvittaa mielestäni ristiriita. Kirkon ja uskon kieltävät kommunistit ja piispat olivat samaa mieltä arkipyhien säilyttämisestä. Eivätkä tämän päivän poliitikot uskalla tunnustaa Koiviston realismia.
Panen tähän aikaisemman sanomani: Ihmettelin, miksi työnantajapuoli suostui noinkin helpolla? Tyhmä Erkkikin ymmärsi seuraavan vain inflaatiota. Tänäkin päivänä vaikertavat inflaation perään. Olisi helpompi toimia! (sumuttaa)
Korkea inflaatio toi vientiyrityksille kurssivoittoja. Kuluttajahinnat nousivat.
Urkki teki taideteoksen leipälapiosta ja silmälaseista. (tekikö, vaiko vain väitetään?) Teoksen nimi: "Niin on, jos siltä näyttää".
Ei ole sitä miltä näyttää.
Näyttääkö siltä?
Näyttääkö siltä mitä haluttiin?
Pääasia, että näyttää siltä, mitä me haluttiin.
Minä näytän närhin värkit.
Kirjoitelmia
Tilasto kertoo katsotun juttua "katinkultaa". Pakko vilkaista, mitä lienen sepustanut? Muistini on hiipunut siihen mittaan, että en muista, mitä eilen kirjoitin, vaikka näkyvillä on otsikko.
Tämä kissankultajuttu on tullut julki syyskuussa 2012. Sinä vuotena tuli mittariin 80 v.
Kirjoitan tajunnan virtaa, teksti tietenkin sen mukaista.
Tällä kertaa harrastan pohtimista, ajatusten leikkiä.
Helppo päätellä, että sillä hetkellä on ollut kirjoitusvire. Nykyään ei solju supsikkaasti. Viiden vuoden helppo elämä ei kehitä. Vallitsee taantuma ja matalasuhdanne. Tumman virran soutaja viittoilee.
Panen tähän pilkulleen mitä silloin olen filosofoinut. Ennustanut. Miksi ennustin? Väärin???
"Uutisissa näyttävät mellakoivia ihmismassoja. Ovat tyytymättömiä elämäänsä. Ei mene kauan, kun Suomessa mellakoidaan samalla tavalla. Ei tuommoiseen elämän ole varaa, kukaan ei pysty sitä kustantamaan.
Kehottavat ihmisiä unelmoimaan! Ei unelmilla eletä! Elämmekö unessa? Hyvässä vai pahassa unessa? Kenties vuosien kuluttua painajaisessa? "
Puolen vuosisadan takaa tulee mieleen lause: "Onko maallamme malttia vaurastua?" Se on kirjan nimi. Yhdistän sen Urho Kekkoseen. En pysty vetoja lyömään, mutta Urkki tuntuu luontevalta. En kirjaa lukenut (pitäisi varmaan), mutta lause on tullut usein mieleeni. Siksi, kun tuntuu siltä, ettei malttia edes ajatella.
Edunvalvojat havahtuvat vasta kun valtion rahat uhkaavat huveta. Kun kertakaikkiaan ei pystytä kaikkea hyvää jakamaan, mitä on luvattu. Luvattu on liikaa. Jos joku muuta väittää, saa tutustua valtion velkaan.
Nyt ilakoivat nousukaudesta. Mistä nousukaudesta? Mitään ei vielä ole korjattu. Tarvitseeko? Pitääkö elintason aina nousta? Jos ostovoimaa keksisi joku keksiä tuhlausvoimaksi? Eikä kaikille voi taata tarpeeksi ostovoimaa, mikään ei riitä!
Nyt keskustelevat: "Maltillinen ratkaisu, vai ei?" Muisti on lyhyt kuin kanan lento. Joku valitti Suomen taantuvan 60-luvun tasolle! Entä sitten? Silloinkin elettiin. Pikku hiljaa elämä helpottui. Mauno Koivisto heilutti suuria käsiään. Ikävä vain, Koiviston opit eivät tehneet siementä.
v 2000 Venäjän Karjalassa eivät voineet uneksiakaan Suomen 60-luvun tasosta. Eikä tänäkään päivänä. Maan päällä asuu miljardeja kansalaisia ilman mitään "etuuksia".
Aikanaan vasemmistolaiset ihmettelivät: "Miksi kansa ei nouse barrikadeille?"
IkiWanha kertoo miksi? Suomalaiset ovat liian lihavia.
Nyt sotkeennuin pahoin pasmoihini. Valtiopäivillä on päätetty, että Erkkikin saapi.....
Minulla on oikeus sekoilla. Se ei ole vaarallista ympäristölle.
Tämä kissankultajuttu on tullut julki syyskuussa 2012. Sinä vuotena tuli mittariin 80 v.
Kirjoitan tajunnan virtaa, teksti tietenkin sen mukaista.
Tällä kertaa harrastan pohtimista, ajatusten leikkiä.
Helppo päätellä, että sillä hetkellä on ollut kirjoitusvire. Nykyään ei solju supsikkaasti. Viiden vuoden helppo elämä ei kehitä. Vallitsee taantuma ja matalasuhdanne. Tumman virran soutaja viittoilee.
Panen tähän pilkulleen mitä silloin olen filosofoinut. Ennustanut. Miksi ennustin? Väärin???
"Uutisissa näyttävät mellakoivia ihmismassoja. Ovat tyytymättömiä elämäänsä. Ei mene kauan, kun Suomessa mellakoidaan samalla tavalla. Ei tuommoiseen elämän ole varaa, kukaan ei pysty sitä kustantamaan.
Kehottavat ihmisiä unelmoimaan! Ei unelmilla eletä! Elämmekö unessa? Hyvässä vai pahassa unessa? Kenties vuosien kuluttua painajaisessa? "
Puolen vuosisadan takaa tulee mieleen lause: "Onko maallamme malttia vaurastua?" Se on kirjan nimi. Yhdistän sen Urho Kekkoseen. En pysty vetoja lyömään, mutta Urkki tuntuu luontevalta. En kirjaa lukenut (pitäisi varmaan), mutta lause on tullut usein mieleeni. Siksi, kun tuntuu siltä, ettei malttia edes ajatella.
Edunvalvojat havahtuvat vasta kun valtion rahat uhkaavat huveta. Kun kertakaikkiaan ei pystytä kaikkea hyvää jakamaan, mitä on luvattu. Luvattu on liikaa. Jos joku muuta väittää, saa tutustua valtion velkaan.
Nyt ilakoivat nousukaudesta. Mistä nousukaudesta? Mitään ei vielä ole korjattu. Tarvitseeko? Pitääkö elintason aina nousta? Jos ostovoimaa keksisi joku keksiä tuhlausvoimaksi? Eikä kaikille voi taata tarpeeksi ostovoimaa, mikään ei riitä!
Nyt keskustelevat: "Maltillinen ratkaisu, vai ei?" Muisti on lyhyt kuin kanan lento. Joku valitti Suomen taantuvan 60-luvun tasolle! Entä sitten? Silloinkin elettiin. Pikku hiljaa elämä helpottui. Mauno Koivisto heilutti suuria käsiään. Ikävä vain, Koiviston opit eivät tehneet siementä.
v 2000 Venäjän Karjalassa eivät voineet uneksiakaan Suomen 60-luvun tasosta. Eikä tänäkään päivänä. Maan päällä asuu miljardeja kansalaisia ilman mitään "etuuksia".
Aikanaan vasemmistolaiset ihmettelivät: "Miksi kansa ei nouse barrikadeille?"
IkiWanha kertoo miksi? Suomalaiset ovat liian lihavia.
Nyt sotkeennuin pahoin pasmoihini. Valtiopäivillä on päätetty, että Erkkikin saapi.....
Minulla on oikeus sekoilla. Se ei ole vaarallista ympäristölle.
Maanantai
Heräsin neljän paikkeilla kusihätään. Arvelutti virkeä olotila: Saanenkohan vielä nukuttua? Nukuin hyvin. Heräsin puoli seitsemältä. Saman kaltainen olotila kuin useasti muulloin. Ei tuntunut yhtä virkeältä, mitä oli ensimmäisellä heräämisellä. Ilmiötä pohdin useinkin.
Puron jälkeen vetelehdin. Vilkaisin teeveetäkin. Meni mukillinen kahvia. Huonoimman kunnon aikaan en pystynyt aamulenkille. En ainakaan juoksemaan. Huonosti kävelemäänkin. Viime aikoina jotenkin pystyin lähtemään kahvin jälkeen. Lammen takana on jyrkkä rinne. Jossain vaiheessa kapusin suoraan. Nykyään nousen viistosti polkua hautausmaan kulmalle. Pyrin juoksemaan sen ylös. Hengästyin niin että piti ylös päästyä istahtaa lepäämään.
Nyt en pysty juoksemaan tasaisellakaan. Sitä suuremmalla syyllä pitää rinne nousta. Nyt kävellen.
Juoksukyvyttömyyteen otin rinteen sijasta kuntosalin, kun saan erikoishinnalla. Korvaan juoksua.
Räknännyt sen niin, että saan harjoitusrasitusta lyhyellä ajalla, etten ennätä väsyä.
Nousin rinteen. Tuumailin kulkiessani. Kanervikko on märkää, kuljen polkuja pitkin. Jotenkin välähti päässäni muuttaa aikaisempaan tapaan. En menekään edellisiä reittejä, vaan sitä kautta, mitä kuljin juoksukykyisenä. Tietenkin kävellen.
Ei kävelyni tarmokasta ole. Kuitenkin väsyin melko lyhyelläkin matkalla. Väsymys tuli paljon ennen kotiin pääsyä.
En kiinnittänyt huomiota, ennen kuin kotona vaihdoin ulkovaatteet pois.
Jalkani eivät väsyneetkään!!
Puron jälkeen vetelehdin. Vilkaisin teeveetäkin. Meni mukillinen kahvia. Huonoimman kunnon aikaan en pystynyt aamulenkille. En ainakaan juoksemaan. Huonosti kävelemäänkin. Viime aikoina jotenkin pystyin lähtemään kahvin jälkeen. Lammen takana on jyrkkä rinne. Jossain vaiheessa kapusin suoraan. Nykyään nousen viistosti polkua hautausmaan kulmalle. Pyrin juoksemaan sen ylös. Hengästyin niin että piti ylös päästyä istahtaa lepäämään.
Nyt en pysty juoksemaan tasaisellakaan. Sitä suuremmalla syyllä pitää rinne nousta. Nyt kävellen.
Juoksukyvyttömyyteen otin rinteen sijasta kuntosalin, kun saan erikoishinnalla. Korvaan juoksua.
Räknännyt sen niin, että saan harjoitusrasitusta lyhyellä ajalla, etten ennätä väsyä.
Nousin rinteen. Tuumailin kulkiessani. Kanervikko on märkää, kuljen polkuja pitkin. Jotenkin välähti päässäni muuttaa aikaisempaan tapaan. En menekään edellisiä reittejä, vaan sitä kautta, mitä kuljin juoksukykyisenä. Tietenkin kävellen.
Ei kävelyni tarmokasta ole. Kuitenkin väsyin melko lyhyelläkin matkalla. Väsymys tuli paljon ennen kotiin pääsyä.
En kiinnittänyt huomiota, ennen kuin kotona vaihdoin ulkovaatteet pois.
Jalkani eivät väsyneetkään!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)