Sairaankuljetus

Tapahtui Ohemäen koulussa. Olli Leinonen oli heiveröinen poika.  Sairastui viimeisillä tunneilla. Kova kuume heikonsi niin ettei pystynyt seisomaan eikä istumaan.  Opettaja Ida Remes ohjasi ollin luokan seinustalle kirjaston oven eteen lattialle lepäämään.
Muistini ei suostu kertomaan, mitä laittoi Ollin alle. Ainakaan pehmikettä ei siinä ollut. Saattoi olla pahvilevyä.
Lepäsi siinä viimeisen koulutunnin.
Otimme homman haltuumme. Nostimme potilaan pystyyn. Veikko Koponen toiselta puolen. Nostimme käden selän taitse olkapäillemme. Toisella kädellä tuimme häntä selästä. Kulku oli suhteellisen verkkaisaa, Olli pystyi vaivoin liikuttamaan jalkojaan. Tosiasiassa kannoimme häntä.
Oman hankaluutensa tuotti koululta Tervarantaan jyrkkä mäki, tosin alamäkeen.
Koululta Korpelaan oli kilometri. Korpelasta lainasimme vesikelkan. Siihen viltti alle ja pääsimme vetämään.
Korpelasta Leinosten kotiin oli vielä yli kilometrin, mutta kevättalven aurinkoinen iltapäivä ja hyvä luisto, pakkasta vähän. Se osa matkasta sujui joutuisasti. 

Ollin siskot seurasivat mukana ja saattoi olla joku muukin siltä suunnalta. Sen verran oli älliä, että emme vieneet perille asti ilmoittamatta. Siskonsa menivät edeltä.
Olga Leinonen juoksi hädissään silmät kyynelissä tielle. Kuumemittari kädessä, vaikka eihän tiellä aikonut mitata.

Ymmärsimme, että järkytys on suuri, jos äiti näkee koulukasta tuotavan kelkalla.

 Normaali pikku juttu. Kun sitä peilataan nykyaikaa vasten, se ilmenee havainnollisesti. Puhelinta ei ollut. Lääkäriin?  Pielaveden kirkolle matkaa parikymmentä kilometriä.  Useinhan tuommoiset pikaiset kuumeet paranevat nopeasti, mutta Olli oli todella heikossa kunnossa. Ollikin parani itsestään. Tietenkin äitinsä hoivasi.

Opettajan vastuu?  Ikää meillä oli yksitoista vuotta.  Opettaja luotti kovin sairastuneen liikuntakyvyttömän potilaan huostaamme vietäväksi kotiinsa.

Pystyimme ottamaan vastuun ja täytyi olla kuntoa ja taitoa, että pystyimme siihen. Sen ikäisinä!
Olimme aloitteellisia.

Ikämiehenä tarvitsin pari kertaa ambulanssikyytiä.

Ollia kuljetettiin toisenlaisella ambulanssilla.

Miehet rautaa ????

Ennen oli miehet rautaa
ja laivat oli puuta hii o hoi
Puuta ovat miehet nyt
ja
Naiset ovat rautaaa
joopa joo

"Neuvottelevat virkamiehet"

Mediassa mainitaan joskus titteliksi neuvotteleva virkamies.
Ilmaisu tuli mieleen nähtyäni valtiomiesten rivin Ukrainan neuvottelijoina.  Neuvottelu taitaa olla sanana pian liian paljon "turhaan lausuttuna".
Hyllyssäni on kirja Teheran 1943 Sen kirjoittaja Valentin Berezkov toimi tulkkina Rooseveltin, Stalinin ja Churchillin neuvotteluissa.                
"Neuvostohallitus oli ehdottanut kohtaamispaikaksi Teherania siksi, että siellä oli neuvostojoukkoja vuoden 1921 sopimuksen mukaisesti - Persian eteläosissa taas oli englantilaisia joukkoja -
Hieman emmittyään Roosevelt suostui matkustamaan Teheraniin."

Miitinki kesti neljä päivää.  Asialla valtioiden ykkösmiehet.  Vähäisemmistäkin asioista neuvottelut tuppaavat venymään ja vanumaan. Neljässä päivässä tuskin saavat kokousta avattua. Suomessa työmarkkinajärjestöt neuvottelevat tosissaan, eivätkä saa aikaiseksi päivänvalon kestävää. Niinpä valvovat öitä myöten.

Kaksi maailmansotaa käyty pääosin Euroopassa, eivätkä saaneet järjestystä ilman "Amerikan apua". Sitä tarvitsi myös Stalin.
Muistuu mieleen Hella Vuolijoen määritelmä: "Churchill on mennyttä maailmaa ja Roosevelt invalidi. Mitä he mahtavat Stalinille, joka on tiedemies"?!

Tapahtumat heittävät häränpyllyä. Kukapa poliitikko olisi kaksi vuotta aikaisemmin uskonut tuon kaltaiseen kokoukseen?
 Tuumailen noita, kun seuraan Suomen sotahullujen Natoilua.
Tapasin Tiiksassa suomenkielisen Neuvostoarmeijan veteraanin. Auton kuljettaja. Auto amerikkalainen ja kuormana radioasema, saksalainen. Veteraani Suomen heimoa.
Patterin päällikkö Kusnetsov sai työkalukseen ranskalaisen Reno tykkipatterin.
Tekstissä on Venäjän kielen ääntämyksen mukaisesti "reno", mutta automiehenä arvaan sen olleen Renault.

Kirjoitan ulkomuistista, joten kaikki ei ehkä täsmää.

Petsamo oli Suomen aluetta. Löytyi mineraaleja.  Jotenkin niin, että kaivosyhtiö oli Kanadalainen. Sen omistama englantilainen yhtiö rakensi kaivoksen. Sodassa kaivos tuotti nikkeliä Englannin viholliselle. Sitten Neuvostoliitto otti Petsamon.
Kuka tiesi etukäteen?

Erkki on tietävinään etukäteen, että neuvotteluissa ei saavuteta tulosta. Siksi että kaikki eivät halua sovintoa, eikä rauhaa. Niin järjettömältä kuin väitteeni kuulostaa?!

Israelin ja Palestiinan välille ei tule rauhaa niin pitkään kun molemmilla puolilla on vaikutusvaltaisia tahoja, jotka  vihaavat silmittömästi vastapuolta, eivätkä tunnusta vastapuolen olemassaoloa.
Enkä ihmettele yhtään. Jos kuvittelen itseni palestiinalaiseksi, jotka häädettiin asuinpaikoiltaan leireihin. Maailman huonoa omaatuntoa kohentaakseen juutalaisten kärsimysten takia. Hyvitettiin lupaamalla heille paluu "luvattuun maahan", jonka kirjoittivat Raamattuunsa Jumalan sanana.
Palestiinalaiset joutuivat kaltoin kohdelluiksi.  Jos olisin palestiinalainen....??

Ukrainan neuvottelut näyttävät lässähtäneen. Ukrainan hallitus ja Separatistit eivät suostu sovintoon. Venäjä tukee separatisteja, eikä Ukrainan hallituksella ole toimivaa armeijaa eikä poliisia.  Jos olisi, niin voisi palauttaa järjestyksen.

Tuntuu huvittavalta, kun jotkut muka uskoivat Irakin rauhoittuvan. Siihen ei uskonut erkkikään. Syyriassa ei tule selkoa. Syyrian armeija vaikuttaa olevan yhtä tyhjän kanssa. Menneellä viikolla esiintyi mediassa käsite: "Vapaan Syyrian armeija".  Semmoista ei ole, on vain hulinoitsijoita ja pyssyillä ojentelijoita. Tuottavat vain valtavaa vahinkoa räjäyttelemällä. Toreilla rynkyillä paukuttelijat eivät ole sotilaita. Oikeat sotilaat kantavat aseitaan ihan eri tavalla. Sekasorto jatkuu.

Afganistanissa ei tule rauhaa. Ainakin erkki ennusti sen heti USA:n toiminnan alettua.  Sama pätee yhä.

Pohjola on yksi rauhallisimmista alueista. Siksikö kun ovat pieniä valtioita ja tunnustavat sen.  

   

Käräjäoikeus

Aikomus lähteä varovaiselle kävelylenkille. Kas kummaa! Ovien välissä valkoinen paketti, suuren kirjekuoren kokoinen.
Joulupostia tuli. Ihmettelin, kuka nyt vielä lahjapaketin lähetti?
POHJOIS-SAVON KÄRÄJÄOIKEUS.
Mitä kummaa?  Tietääkseni en ole syyllistynyt rangaistusta vaativaan tekoon?
Ulosmeno siirtyi hiukan tuonnemmaksi. Pitihän se avata.  Pitkä rivi asianosaisia.
Ahaa! Perämoottorista!

Jouduin äimistelemään. Enhän tuommoista osannut aavistaa? Kolmen kopla, yksi vielä alaikäinen. Johtava henkilö rankaistu useasti. Asianomistajia lähes sata. Perämoottorini mainitaan myydyksi Ari Pakariselle sadan euron hinnasta.

Johtava jehu on harrastanut nettikauppaa. Sillä tavalla rehellisesti, että vastasi ilmoituksiin, sekä ilmoitteli itse, kauppasi tavaraa, asiakkaat maksoivat, mutta myyjällä ei ollut aikomustakaan toimittaa tavaraa.

Maksettavia korvauksia tuomittu melkein kaksikymmentätuhatta €. Pyysin minäkin 150 €, mutta tiesin jo pyytäessäni poliisin kysyessä, että rahaa ei tule näkemään unissakaan.

Huvitti yksityiskohta, kun trokari matkustanut varkaan luo ostoksille. Pyytää matkarahoja ja 500 € henkisestä kärsimyksestä!!??

Useimmissa tapauksissa mainitaan hyöty vähäiseksi. Siihen nähden viranomaisten työ lienee ollut melkoinen. Puolustusasianajajan palkkio jää valtion vahingoksi.
Asiakirjan mukaan syytekohtia näyttää olleen 97.

Tulee mieleen kysymys: entä sitten?  Vankeutta yksi vuosi.  Sehän tarkoittaa vain jatko-opintoja rikollisuuden lavealla polulla. Vankilassa luovat kontakteja, sekä oppivat uusia mahdollisuuksia. Moni jää kiristäjien loukkuun.
Päätekijä näyttää olevan täysin piittaamaton. Vastustaa auton luovutusta rikosvälineenä valtiolle. Perustelee, ettei auton takavarikointi estä häntä tekemästä uusia rikoksia.
Liikennesäännöistä ei välitä vähääkään.

Hakiessani moottoriani poliisilta, arvelin pikkujuttujen, kuten omani, teettävän poliiseille turhanpäiväistä työtä. Mutta joutavat jäädä kiinni, siksi ilmoitin.

Asiakirjasta tulee vahva vaikutelma, että pääjehu jatkaa "harjoituksia", mutta miten nuoremmat? Nuorin tuomittu ehdonalaiseen ja valvontaan. Auttaako?  

Joulu ja lahjukset

Minulle Joulu on päivä muiden joukossa. Uskonnot ja Jumalat ovat ihmisten luomuksia ja Jumalan Pojat tarinoiden sankareja.
Joulua viettävät uskomattomatkin.  Kirkkopyhät sattuvat entisaikojen merkkipäivien kohdalle. Vuodenkierron mukaan. Joulukin on lyhyimmän päivän aikaan.

En ole lähetellyt joulukortteja. Kortteja tulee. Kaikki tähän osoitteeseen tulleet tallennan.
Joululahjoja kehotan välttämään. Itse en lähetä. Enkä toivo muidenkaan lähettävän itselleni. Tarpeelliset tavarat on ja tarpeettomia ei tarvitse.
Pieniä paituleita ja sukkia on tullut lahjoina. Niitä on yli tarpeen.

Joulun suhteen ei ole motiivia.
Luopumisen aikaa.  

Sota, sota, sota. Nato, Nato, Nato.

Nuoret ministerimme esiintyvät varmoin ottein. Suomen pitää liittyä Natoon! Miksi pitää?? Kukaan ei tiedä etukäteen mitä hyötyä siitä on Suomelle.
Näyttää etteivät nuoret poliitikot ajattele.  Eivätkö lukeneet kaikkea Suomen lähihistoriasta? Eivätkö perehtyneet tarkemmin?
Molempien mielipuolisten maailmansotien vaiheita ei kukaan ennustanut oikein.
Monien mielestä Suomi teki virheellisiä ratkaisuja. Talvisodassa Suomi ratkaisi taistelemalla. Menetettiin parhaassa iässä olevia kansalaisia.
Semmoistakin väkeä ja mielipidettä oli ettei pitänyt taistella, vaan liittyä Suureen Sosialistiseen.
Pilkkasivat ja syyttivät pään lyönnistä Karjalan mäntyyn.

Ministeri Carl Haglund loukkaantui jostain pikkujutusta, missä sivuttiin "Suomettumista".  Se on muistaakseni saksalainen ilmaus. Sitä sanaa häpeävät useimmat suomalaiset. Erkki ei häpeä. Suomettumista ymmärsi George F. Gennan.  Kirja on julkaistu Suomessa v 1984. Kirjoittaa näin: "Suomi on nelimiljoonainen kansa ja sillä on pitkä vaarallinen raja".

Pitkää vaarallista rajaa ei puolusta Nato!  Kuka puolustaa?  USA:n presidentti lupaa Naton puolustavan pieniä Baltian kaupunkeja yhtä tarmokkaasti kuin Euroopan suurkaupunkeja.
Saahan sitä luvata. Miten Nato puolustaa?  Pakotteillako?

Sotahullut nuoret poliitikot unohtavat pitkän rajan ja sen että "Ryssiä on yksitoista." Ja sen että haavoitettu karhu on vaarallisin.
Hitleriä auttoi propagandassaan, kun pystyi vetoamaan nöyryytetyn Saksan Alennustilaan.  

Tänään televisiossa ministeri Haglund painotti Hornetien uudistamisen välttämättömyyttä.
Nykyisten hävittäjien hankkimista pidin tarpeettomana. Minkä verran ne varjelivat Suomen itsenäisyyttä?
Niin paljon ei pysty hankkimaan hävittäjiä, että niillä olisi suurta merkitystä. Vain lentäjien koulutusta Natoa varten. Isot Pojat saivat leikkiä naurettavalla Islannin tiedustelulennoilla. Suurta turhuutta koko souvi.

Hintaa maksetaan varuskuntien sulkemisilla.  Joku varuskunta olisi säästynyt jo yhden Hornetin hinnalla.  Jos halutaan pitää yllä maanpuolustushenkeä, siinä auttaa läheisyys. Kansa tuntee omakseen paremmin lähellä olevat kuin kaukaiset.

Lentopallovalmentaja evästi joukkojaan: "Meidän ei kannata kilpailla, kuka lyö kovempaa, silloin me häviämme."

Kehittävät yhä kalliimpia sotakoneita. Jos siihen kilpaan "täin kokoinen valtio" ryhtyy, seuraa katastrofi.
Uskottava puolustus on vain fraasi, jota toistellessa ei uskota itsekään. Siksi Nato?
Sodasta puhutaan sankaritarinoita. Useimmiten sankaruus on kaukana.
"Torjuntavoitto" on myös fraasi.  Todellisuudessa ei Suomi voittanut yhtään sotaa, eikä pysty voittamaan.  Suomi voitti rauhan!  Suomi pystyi vastustaman miehitystä, mutta ei pystynyt estämään Karjalan menetystä.

Suomi voitti rauhan ja sitä kannattaa varjella.

Seitsemän vuosikymmentä suomettunut Suomi sai elää rauhassa.  Jättiläisvaltion kanssa suhteiden hoitaminen ei ollut helppoa eikä itsestään selvää.

Sekavan sepustuksen jätän kesken. Joskus lisää.  

Lentsu

Alkoi pyhänseutuun pari viikkoa sitten.  Pieni väsymys ja huuliherpes. Arvasin jotain häikkää.
Ei sitten tuntunutkaan sen kummempaa.
Viime viikon perjantaina uin kilometrin. Enkä tuntenut kovaa väsymystä. Lauantaina aamupäivällä menin kapuamaan rinteille. Siitä tuli outo olo.
Maanantaina en mennyt uimaan, arvelin tiistaita.
Ei minusta ollut uijaksi koko viikolla.
Aluksi mittari näytti 36 kahtapuolta. Keskiviikkona lähenteli 39:ää. Ainakaan neljäänkymmeneen vuoteen ei ole ollut kuume niin korkealla.
Torstaiksi laski normaaliin.
Toipumaan päin. Vähän yskänpuuskia.
Huomisesta normaaliin ohjelmaan. 

Eduskunnan huolet

Eurooppa on taantuva maanosa. Turha kuvitella talouden nousua.  Suomelle ei paljon apua heru. Muuan Unionin herra tosin tänään teeveessä puhui mukavia. Kehui Suomen hankkeita. Saahan sitä kehua.
Tarvitsivat arvion pankin suunnalta Suomen talouden tilasta. Wanha Erkki sen tutkaili jo aikoja sitten. Kukaan vain ei tullut kysymään.
Raamatussa kerrotaan lehmistä ennustetuista seitsemästä lihavasta ja seitsemästä laihasta vuodesta. Suomessa seitsemän laihan vuoden jälkeen seuraa seitsemän laihaa vuotta. Näillä näkymin monta jaksoa. Lihavista vuosista nähdään vain unta.

Puhemies Heinäluoma kertoi heillä olevan paljon keskeneräisiä. Vuosi päättyy pian.
Eduskunta tuhlasi aikaa joutavan päiväiseen homolakiin. Mitä väliä Suomen taloudesta?  Odotetaan nousukautta ja kasvua. Haaskasivat aikaa turhaan asiaan.  Tasa-arvo ???!!!!!

Sukupuolineutraali on keksitty sanahirviö. Keksivät sen asiaansa ajamaan.  Sukupuolineutraalia ei ole eläinkunnan tässä osuudessa, jossa me inehmon lapset vaellamme. 
Vähäisen kolutukseni mukaan oletan sukupuolineutraaleiksi mehiläisten ja muurahaisten työläiset. Eivät harrasta sukupuoliyhteyttä.
Jostain luin, että ne ovat itseasiassa naaraita. Kasvatettu sukupuolettomiksi.  Taitavia jalostajia?!

Homot ovat pinnalla. Homot ovat parempia. Homoja ei saa loukata puhumalla totta! Homot ovat pyhiä.
Kaikki hyssyttelevät. Piispoja myöten. Pelkäävät joutuvansa häpeäpaaluun, jos uskaltavat puhua totta.
En ole homofobi. Homot eivät ole tehneet minulle pahaa. Muutamien kanssa ollut tekemisissä ja käyttäydyin luontevasti. Ihmisiä!
En kannata homojen kivittämistä, vangitsemista, enkä pahoinpitelyä tahi heteroiksi kouluttamista.
Mutta homoliittolakia vierastan.

Näyttää unohtuneen, että homous on poikkeavuus. Raamattuun vetoavat tuntuvat minusta hurskastelijoilta.
Kukaan ei saa erkkiä uskomaan muuta kuin poikkeavuuden. Homous on luonnonvastaista. Täysin luonnon tarkoituksen vastaista.

Tässä yhteydessä sopii kysyä: Mikä on elämän tarkoitus?        

Kun näkis !

Siitä on jo vuosia kun huomasin etten näe autoista tuulilasin takaa kasvonpiirteitä, vain hahmoja. Havaitsin niissä tapauksissa, kun auringon- tai katuvalo osui suoraan tuulilasista kuskiin. Tai kohtisuoraan sivulasista toisensa lävitse. Muulloin näin vain heijastuksia ja hahmoja.
Vaikuttavin sattui mentyäni ulos. Aurinko helotti ulkorappujen  puolella. Lähelle rappua tuli auto. Ohitin sen metrin päästä keulan edestä. 
Kuskia en nähnyt, vaikka olin niin lähellä. Tuulilasi näytti siniseltä pelliltä. Täysin läpinäkymätön!
Silmälääkäri sanoo olevan harmaakaihia.
Siinä on vähän ristiriitaa kun näköni on muuten selkeytynyt. Ajokortistakin poistivat vaatimuksen silmälaseista.  

Pimeällä ajo hankaloituu. Vastaantulijat häikäisevät. Pitänee kai välttää hämärässä ajoa. Näkymät vääristyvät muutamissa tapauksissa. Kävellen liikkumista ei haittaa, eikä autolla ajokaan päivänvalossa vaikeudu.

Kävin äsken kaupassa. Aivan säikähdin kirkasta valoa. Kauppa näytti tavallista valoisammalta, vaikka samat valaisimet ovat antaneet valoa jo monta vuotta.

Kesän aikanakin jonain päivänä vaikutti valoisammalta kuin jonain toisena. Kaikki näytti selkeämmältä.

En tuota murehdi. Sopeudun.

Maitorahat

Euroopan Unioni pitää pilkkanaan suomalaisia.  Jakaa tukiaisia kaikkien maiden tuottajille Venäjälle vietyjen tuotteiden menekin tyssättyä. Suomen maidontuottajat tuskailevat. Jäivät nuolemaan näppejään. Petteri Orpo on aivan orpona.
Äänestin liittymistä vastaan. Vahvin perustelu kypsyi mielessäni: "Se on niin sekainen seurakunta, ettei hyvää seuraa."

Tuottajien tukien puolesta tuskaillessa on hyvä muistaa (jos kuka muistaa?" mistä kaikki alkoi?  Alkoi Kiovan mellakoista. "Rauhalliset" mielenosoittajat m
ellastivat, särkivät ja polttivat. Tuhon jälkiä näkyi kuvaruudussa. En osunut näkemään rauhallisia mielenosoittajia kertaakaan. Hongkongissa sen sijaan näytti melko rauhalliselta.
Kiovan "demokraatit" häätivät vaaleilla valitun presidentin maanpakoon. "Länsi" rohkaisi ja yllytti. Unohtivat Venäjän olevan suurvalta. Tykättiinpä Venäjästä tahi ei, joka tapauksessa se on suurvalta ja käyttäytyy sen mukaisesti.
Suomi pärjäsi "karhun" naapurina paremmin kuin monet muut. Kettu vai siili? Vai molempia?
Sillä tiellä pärjätään edelleenkin jos...?  Pelättävissä on, että Naton tie on Suomelle tuhon tie.
Aleksanteri siteerasi Natoa: Pienten valtioiden kaupunkeja puolustetaan yhtä hyvin kuin Lontoota, Pariisia, Roomaa......
Aleksanteri uskoo samaa Suomen osalle, jos ja kun liitytään Natoon!  Mitä takeita siihen on? Kuka takaa?  Minä vähä eppäelen!
Suomi laivan peräsimessä näyttää ohjailevan kokemattomuus. Miehistö kauttaaltaan epäpätevää. Suomen hallitseminen on hupaisaa komediaa. Näyttelijät vain huonoja.

"Erkki ei tiijjä mittään"
Ei tiedäkään. Muistelen pakisseeni Venäjän pakotteita tehottomiksi ennustaen. Ovatko "lännen" johtajat tyhmempiä? 

Keskusteluja, neuvotteluja, sopimuksia, tulitaukoja, uhkavaatimuksia.. Sota jatkuu yhä.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen.  Kiovan mellakka johti Venäjän toimintaan. Länsi ryhtyi "pakottamaan" Venäjää. Venäjä vastasi.  Suomikin kärsii ilman mitään omaa syytä. Tosin meidän "sotahullut" poliitikkomme kiivailevat pakotteiden puolesta.  Keräävät EU-pisteitä.  Suomen asiat jäävät jalkoihin. Kärkiedustajamme hamuavat vain korkeita virkoja. Onneksi saavat hanttihommia. Laajentumiskomissaari oli tyhjän panttina. Talous!?
Voi Jyrki?  Onko EU:n talous helpompi hoitaa kuin Suomen vastaava??  Ohdakkeinen ja kivinen pelto kynnettävänä. 

Suomen taloutta ei hoidettu vuosikausiin.  Presidentti Niinistö moittii hallitusta.  Syyllisiä ovat poliitikot. Siihen joukkoon kuuluu Sauli Niinistö. Pitkään eduskunnassa, hallituksessakin.  Onko sen jälkeen Suomen taloutta hoidettu kun Aho-Viinasen hallitus hallitsi???
Aho sekä Viinanen joutuivat sylkykupeiksi.  TV-toimittajankin kuulin sanovan lamalla olevan kasvot: Ahon-Viinasen hallitus! 
Siksipä nykyiset poliitikot eivät uskalla olla rehellisiä.  "Totuuden puhuja ei saa yösijaa."

"Maitorahat" on huono otsikko, vähän vanha. Olen kirjoittanut nimen Aleksanteri. Tarkoitan; poliitikko Aleksander Stubb.
    

Iskeekö influenssa ?

Ukko uimahallin saunassa kertoi käyneensä rokotuksessa. Kuulemma melkoinen hälinä. Ihmiset panikoivat ja pakkautuvat joukolla rokotukseen.
Kehottavat rokotettavaksi. Muuten kuolee niin ja niin paljon vanhuksia influenssaan. Mitä haittaa jos vanhuksia kuolee?  Kuolevathan ne kuitenkin. Ei rokotus tee ikuista elämää.  Väliäkö sillä, kuoleeko viikkoa aikaisemmin tai vuosia myöhemmin?
Joku lekuri esitelmöi elintavoista. Joku huono tapa lyhentää elinaikaa muutamia kuukausia. Mitä se merkitsee?  Mitä pyhittää elää mahdollisimman pitkään? Influenssaan kuolemisesta en huolehti. Kärsimykset huolettavat. Pitkä toimeton elämä turhauttaisi. Sitä välttääkseni pyrin hoitamaan kuntoani, että pysyisin toimintakuntoisena mahdollisimman lähelle loppua. Sairauksien välttämiseen ei ole varmaa keinoa. Jos influenssa tulee, niin tulkoon. Jos siihen kuolen, niin sitten kuolen.
En mene rokotukseen.
Menneellä viikolla tuli elintoimintoihini jotain häikkää. Aamuväsymystä tavallista enemmän. Maanantain uintireissun jätin väliin. Kuumetta ei ole ja nyt olen suunnilleen tavanomaisella ololla. Selvä merkki jostain pöpöstä on huuliherpes. Ilmestyi viikon vaihteessa. Häviää vähitellen. Eilen kävin uimassa. Varmuuden vuoksi uin vain parisataa metriä. Tänään menen ja uin tavallisen määrän.
Influenssaa ei ole ollut kymmeneen vuoteen. En rokotuttanut. Eikä "sikaruttokaan" kiusannut. Keuhkoputkentulehdus iski sikaruton aikaan, mutta veressä ei kuulemma ollut merkkiä influenssasta. Keuhkopuoli kuntoutui hoitamalla.
Elelen entiseen tapaan. Lentsuista panikoimatta.  

Julkisuus

Julkisuus ja tiedottaminen meni hulluuden asteelle. Aina pitää tiedottaa joka asiasta ja joka hetki. Toimittajat tivaavat, eikä mikään vastaus niille riitä. Kohta kuihtuu viimeinenkin toivon kipinä asioiden hoitamisessa.
Iltapäivällä hiukan ennen viittä avaan television. Ennen haluamaani näkyy eduskunnan räksytystä. Niin sanottu kyselytunti on turhuuksien turhuus. Luulisi edustajien olevan selvillä, mitä siellä tapahtuu. Itse ovat keskipisteessä. "Kyselytunti" sisältää pelkkää politikointia politikoinnin vuoksi.
"Kysymys" sisältää esitelmän. Luento ei mahdu säädettyyn minuutin aikaan. Puhemies joutuu huomauttamaan. Ovatko niin tyhmiä, etteivät osaa suunnitella sanomisiaan? Ainakaan ei moni osaa ilman lunttilappua!
Siellä lojuvat, venyttelevät ja haukottelevat joutilaana. Ovat olevinaan "työpaikalla". Eivät he mitään siellä aikaan saa.
Yleinen mielipide ja media kiinnittää huomiota istujien lukumäärään ja osanottajiin. Laskevat istumamääriä.
Istuessa eivät tee mitään tuottavaa. Ainoastaan äänestyksellä on jotain merkitystä. Päätökset valmistellaan ja päätetään muualla. Eduskunnassa vain istuvat ja räksyttävät. "Sivistynyttä" puhetta ei kuule. Itse en ilkeäisi moista kieltä käyttää. Aikoinaan paikallislehteen kirjoitin terävällä kynällä. Kuitenkaan en ketään haukkunut henkilökohtaisesti, kuten jälkeeni kolumnoinut, joka haukkui nimiä mainiten.
Asioista ja tekemisistä kirjoitin ja joskus syyllistyin ennustukseen moittiessani ylioptimismia Liian hyvää tulevaisuutta en nähnyt edessä päin.
Sattui vaan, että väkiluku jatkoi vähentymistään, eikä työpaikat runsastuneet.
Entä tästä eteenpäin? Ei hyvältä näytä.
Ei näytä hyvältä kuntien, ei Suomen eikä Euroopan valtioiden. Valtioille myönnetyt kriisiavut auttavat vain velan saannissa. Eivät elvytä.
Velkaelvytystä aikovat Suomessakin. Eikä milloinkaan makseta velkaa?! 

Naisia vaativat politiikkaan. Nuorien perään kuuluttivat. 
Eduskunnassa on liian paljon nuoria, liian paljon kauniita, lian paljon naisia. Vastoin odotuksia talous menee hunningolle kokematonien ohjastaessa.
Ikä ei ole rasite. Mutta ikuiset poliitikot ovat riesa.

Alkuaikoina kuulemma oli edustajien kausi kolme vuotta.  Valtiomies Harri Holkeri esitti kolmen vuoden kautta.
VÄÄRIN !
Päin vastoin. Kautta pitää jatkaa. Neljä vuotta on yhteiskunnan taloudessa liian lyhyt jakso. Myös edustusaikaa pitää rajoittaa.
Kansanedustaja ei edusta kansaa. Edustaa puoluetta. Puolueen kannatus tulee järjestyksessä ennen valtion etua. 
Vaihdetaan puolueen johtajaa, kun säikytään kannatuksen alenemista. Vaihtaminen on tarpeetonta. Kannatus kasvaa oppositiossa.  Kansa äänestää katteettomia lupaavia. Ja julkkiksia.
Julkisuudessa vietetty aika menee hukkaan.

Valtioiden päämiehetkin keskustelevat television välityksellä! Mauno Koivisto sanoi: "Jos aikoo saada jotain aikaan, joutuu joskus salaamaan todellista aikomustaan."
Kansa ei vaadi kaikkea julkisuuteen. Kansalle tyrkytetään julkisuutta, kuin huumetta. Ylen teeveekin meni sentraalisantrojen ja juorulehtien linjoille.  Toimittajien taso laskee.

Surkuhupaista julkisuutta tuli Ruotsille. Sotalaivat seilasivat jahdissa. Kokka vain kohisi, eikä valmista tullut!
Jos aaltojen kätkössä oli vakoojia, niin he tiesivät missä jahtaajat ovat milläkin hetkellä. Tarvitsi vain katsoa Ruotsin televisiosta!  Helppo väistellä metsästäjiä.
Entäpä jos?
Mittauslaitteet kumiveneessä ja kuvauskalusto pienessä sukellusveneessä. Joiden paikka ei näkynyt ympäri maailmaa.

    

Keksinnöt

Kanadalainen sarja: Murdochin mysteerit viehättää minua enemmän kuin amerikkalaiset tappelut.
Tässä viljelevät huumoria ja viittaavat nykyajan keksintöihin.
Siitä muistui mieleeni alkutaipaleeni autojen rassaajana.
Vanhemmat remonttimiehet tuumivat: ---Pitäisi olla peukalonmittainen mies, joka lähetettäisi koneen uumeniin tarkastamaan mikä vika siellä piilee, niin ei tarvitsisi joka kerta purkaa saadakseen selville.

Niinpä.
Tässäkin talossa tekivät putkiremonttia. Tekijöillä oli "peukalonmittainen" laite. Valo ja silmä. Myös lääkäreiden laitetta röntgeniä käyttävät metallitekniikassa.

Elokuva

Ingrid Bergmanin elämäkerrasta jäi kipinä. Plarailin vähäistä kirjahyllyäni, josko löytäisin kyseisen kirjan. En löytänyt, lukenut olen. Kirjaston poistoista ostin joitakin, ei löytynyt Bergmania.
Miksiköhän juuri tuo nyt nousee pintaan?

Pitkään mietin mahdollisuutta nähdä Rosellinin elokuva: Rooma avoin kaupunki. Ingrid Bergman kuvaa tuntojaan tullessaan ulos elokuvateatterista nähtyään tuon elokuvan. Elokuva vaikutti järkyttävästi: "Juuri tuollaisen elokuvan pitää olla".  Haikailin kirjaa hyllystäni, lainatakseni kirjan sanoja tuntemuksistaan. Ei löytynyt.   

Liekö Ingrid Bergman kuullutkaan Rosellinista?  Mutta elokuva ajoi hänet Italiaan Rosellinin vaimoksi ja tekemään kanssaan elokuvia. Elokuvan väärti tarina.

Ja elokuva. Se poikkeaa radikaalisti Hollywoodin tuotoksista. Ajattelin itseäni nyt katsellessani elokuvaa televisiosta. Vuosikymmeniä on kulunut, enkä siihen aikaan nähnyt sitä.

Sen elokuvan tekemisen aikaan tietämykseni oli vajavainen. Natsien julmuudet tulivat julki, mutta todelliset tapahtumat jäivät hämäriksi.
Jos olisin katsonut elokuvan sen valmistumisen aikoihin, olisin järkyttynyt. Asioita ja tapahtumia peilataan omaan minäänsä. Päähäni ei olisi mahtunut sellainen julmuus. Niin suurta ihmisen pahuutta en voi kuvitella.
Olen lapsellinen. 
Millä tuntemuksella saksalaiset katsoivat sitä elokuvaa? Katsoivatko ollenkaan?
Mustavalko aikana tehtyä elokuvaa katsoin nyt vanhuuden kynnyksellä. Elokuva valmistui nuoruuteni aikaan.
Elämä kokemus muuttaa näkökulmaa.

Erilaisia päiviä

Eilisaamuna heräsin virkeänä. Aivan kuin mitään sairautta olisi ollut. Kevyt olo. Taivaalla pilvet korkealla ja  jättivät näkymään osan taivasta. Sateet tulivat myöhemmin.
Tänä aamuna katsoin ikkunasta. Asemakatu sateen jäljeltä märkä. Pilvien verhoama taivas harmaa. Teki alakulon vaikutelman. Kunto tuntui kohtuulliselta, mutta mieli apea. Pullon pohjalla tilkka konjakkia. Joipa tuon aamusta tai illasta!  Tällä kertaa aamusella.

Jotain pientä kaupasta. Astelin tihkusateen kastelemalla torilla.  Torikauppiaiden joukossa huomattava hahmo puhui matalalla käheällä äänellä. Tällä kertaa ei kuulunut kovin kauaksi. Saarnasi kuitenkin sanomaansa. Ympärillä kuunteli puolenkymmentä opetuslasta. Jostain syystä iso maha ei kannatellut ääntä kauaksi.

Ensimmäisillä kerroilla kulkiessani torin poikki, kuului kova ääni jo matkan päähän. Kovaa ääntä seurasi läheltä miesjoukko joutilaita.
Joutilaat opetuslapset äänestivät mestarinsa kunnanvaltuustoon.  Vaalituloksen julkisuus hiljensi hetkiseksi kovan äänen.

Menneellä viikolla joku paikallislehdessä vihjasi ilkeästi äänekkäästä kauppiaasta.  Minua ei kova ääni häirinnyt ja arvelin opetuslasten tarvitsevan mestaria.  Epärehellinen äänekäs torikauppias petkutti minua hiljaisella äänellä.
Mansikkasesonki veti viimeisiään. Kerkesin kuitenkin torille ostamaan mansikoita Iso-Pekalta. Menin niin varhain että uskoin saavani tuoreita marjoja, jotka eivät ole seisoneet pitkään myynnissä.

Jälleen kerran aivoitukseni meni harhaan.
Ostin kaksi laatikollista. Viekas kauppias nappasi nopeasti päällimmäisen laatikon sivuun. Nosti toisen laatikon sen päälle. Petkutti minua niin että itseäni hävettää.
Mistäpä tiesin että päällimmäinen laatikko oli ollut myynnissä edellispäivänä. Ja minä tyhmä luulin saavani ensimmäisenä asiakkaana tuoreet marjat.

Siihen aikaan oli kuntoni tosi heikko. Jo Rautalammilla rasituin mökin hommissa katkeamispisteeseen. Suonenjoella jouduin käymään lääkärissä ja lähetti tutkittavaksi Mehiläiseen. Turha käynti sekin, lääkärit eivät  löytäneet todellista syytä.

Petollinen kauppias yritti petkuttaa kaksinkertaisesti. Sanoi hinnaksi viisikymmentäkuusi euroa. En suostunut, kun isoilla numeroilla oli taulussa 25 € laatikko. Sanoi unohtuneen.
Torilta Asemakadulle on parisataa metriä. Liian pitkä matka. Kahta laatikkoa kantaessa piti levätä välillä kaksi kertaa ennen kuin pääsin kotiin.
Ensimmäisen kerran lepäsin tunnelin suulla. Panin laatikot nurmikolle. Muistelin.

Joroisissa kävin hakemassa Kinnuselta sementtiä Mustosen tarpeeseen.  Silloin painoi sementtisäkki viisikymmentä kiloa.  Kauppias Kinnunen kysyi: --- Jaksatko sinä kantaa sementtisäkin?  Mielestäni tyhmään kysymykseen en vastannut mitään.
Kanniskelin aikani.  Kinnunen naurahti:  --- Minä kysyin, jaksatko kantaa säkin: niin tämä kantaa kerralla kaks.
Viisi vuosikymmentä ja sepelvaltimotauti nujersi. Nyt painoi kaksi mansikkalaatikkoa enemmän kuin silloin kaksi sementtisäkkiä.

Kotona sain lisää rasitusta sydämelle. Petollisen kauppiaan asettaman ylimmän laatikon perkasin ensiksi. Petollisen kauppiaan piilottama alempi laatiko oli jäännös edelliseltä päivältä.
En kestä ristiriitatilanteita. Enkä jaksanut lähteä kantamaan niitä torille.  Ujostelenkin.  Hyvä keino olisi ollut viedä huonommat mansikat takaisin. Kaataa kelvoton sisältö toripöydälle.  Fiksumpi tapa, jonka olisin ehkä terveempänä tehnyt: vienyt ne marjanviljelijäin yhdistyksen toimistoon.  Laatikoissa oli lempyyläisen  viljelijän nimi, mutta ei päivämäärää.

Sota vai Rauha?

Natolle päättäväinen ei!  Suomi ei voi voittaa sotia! Eikä Suomella ole varaa ostaa sotakoneíta!
Sotahullut poliitikot Stubin ja Kanervan johdolla haluavat Suomen hankkivan suuria määriä sotatarvikkeita ja koneistoja.
Stub muistuttaa sapelihammastiikeriä.
EU:a äänestettäessä vetosivat turvallisuuteen. EU tuo turvallisuutta. Suurempaa puppupuhetta ei voi esittää.
Edusmiehemme uhoavat kilvan, ettemme pelkää Venäjää! Miksi kuitenkin säikkyivät Ukrainan kahinoita? Uhoavat ettemme "suometu" emmekä nöyristele. Kuitenkin kova hinku Natoon!
"Natoudumme" ja nöyristelemme siihen suuntaan. Herrat odottavat EU:n korkeita virkoja!  Naureskelin aidosti vahingoniloisena Lipposen epäonnistumisesta. Katainen kipristelee kiihkeän pyrkimyksensä kanssa. Taitaa saada tyhjäntoimittajan vakanssin.

Lännen mahtimiehet pyrkivät eristämään Venäjän.  Hitler käytti hyväkseen Saksan alennustilaa. Venäjän alennustila muuttuu vaaralliseksi. Vaarallisemmaksi kuin lännen herrat uskovatkaan.
Mieltäni ilahduttaa muutamat asemassa olevat edusmiehemme. Menevät "karhun pesään". Neuvottelevat Venäjän huippujen kanssa!  Toivottavasti pitävät tärkeimmät omana tietonaan! Toimivat Suomen edun mukaisesti. Suomen pitää olla opportunisti, kuten muutkin valtiot.

"Natottajat" käyttäytyvät lyhytnäköisesti.  Natoa ei ole ilman USA:ta.  USA:lla on kädet kyynärpäitä myöten savessa. Niin suuri rooli tulee epäonnistumaan ennemmin tai myöhemmin.  Länsi tuki "Afrikan kevättä". Media uutisoi valtavin otsikoin demokratian toteutumista. Missä lienee demokratia?  Afrikan kevätkin koki ankaran takatalven.

Juuri näyttivät Mexikon levottomuuksia:  "Tule Obama apuun"!  Syyrian kapinalliset odottivat Amerikan apua. Suomen ei pidä odottaa.
Suomen ei pidä vouhkata sotavarustelulla. Suomen pitää toimia diplomatian keinoilla.
Media ja poliitikot nostivat hälyn sanoista: Venäjä! Venäjä! Venäjä!
Kuitenkin niissä sanoissa piilee Suomen selviytyminen. Selviytyminen tähän asti ja selviytyminen tulevaisuudessa.

"Asioista tietämättömänä" ja tyhmänä pohdin kammiossani Irakin tapahtumia. En voinut uskoa USA:n menestymiseen. Ei menestynyt Vietnamissa, jossa syyllistyi julmuuksiin. Sotarikoksiin!
Amerikkalaiset etenivät Bagdatiin. Kaatoivat Saddam Husseinin. USA:n presidentti julisti: "Saavutimme tavoitteemme".  Korpifilosofi sanoi itselleen: --- Nythän se vasta alkaa!  Eikä ole päättynyt vieläkään monien vuosien jälkeen!
Kuka osaa ennustaa mitä siellä tulee tapahtumaan?  Korpifilosofi ei osaa.  Korpifilosofi ennustaa suuria hankaluuksia edelleen Irakissa, Afganistanissa ja Syyriaakin pitäisi "kohentaa". Maailmanpoliisin tehtävä käy ylivoimaiseksi.

Korpifilosofi ennusti ja tulee ennustamaan ilmaiskujen, pommittamisen seurauksena syntyvää suunnatonta vihamielisyyttä valkoista kristinuskoista länttä kohtaan.  Vihan määrä kasvaa ja Islamistit jyrää.  Al Qaida, Isis jne...  Pommit tuovat semmoista vihaa, että uusia ryhmittymiä ilmestyy.

Suomi osti suuren määrän Hornetteja. Korpifilosofi arvioi hankinnan tarpeettomaksi. Suomen itsenäisyys ei vahvistunut. Ainoa tarkoitus oli lentäjien koulutus Natoon kelpaaviksi. Ne "vanhentuvat" pian ja aikovat hankkia uusia, parempia ja kalliimpia".
"Uskottava puolustus". Mitä se on? Kukaan ei sano sitä "Suomeksi".  Hokevat mandrana kuin isämeidän rukousta. "Minä uskon uskottavaan puolustukseen, joka saavutetaan ostamalla sotakoneita ja tuhlaamalla lisää rahaa."  "Ja liittymällä Natoon".  Mielipuolista vai puolimielistä?

Suomen ei pidä ostaa Hornetteja, eikä lentää vieraiden valtioiden ilmatilassa. Suomen ei pidä ampua ensimmäistäkään ohjusta minkään maan kohteisiin! Miksi ostaa sotakoneita?  Suomi hoiti pitkän rajan ja saavutti vakaata rauhantilaa.  Miksi se nyt pilataan? 
Tyhmä järkeni ei ymmärrä?  Valtion budjetti on 50 miljardia. Valtion velka 100 miljardia!  Millä rahoilla ostamme sotakoneita?  Ilkka Kanerva sanoi: "Siihen tarvitaan luovaa mielikuvitusta"!
Ei niitä osteta mielikuvilla, eikä isottelulla, tarvitaan kouriintuntuvaa todellisuutta. 
Kanerva pääsi edustamaan Eurooppaa. Hyvä niin. Mutta kun näkee läheltä tosiasioita, soisi hänen silmänsä avautuvan todellisuudelle.  Mielikuvitus ei riitä! "Luovakaan".
Todellisuuttahan en tiedä?  Joku sanoi: "Diplomatia on itse asiassa sujuvaa valehtelemista."         

Puolukka

Tänään oli aurinko näkyvissä koko päivän. Pelottelivat huomisella vesisateella. Pitäneekö paikkansa?
Siis kerään puolukat tänään. Sieniretkellä havaitsin pienen puolukka-alueen.  Suunnistin sinne. Pieniä olivat marjat, enkä muista milloinkaan keränneeni niin heikosta marjapaikasta.  Kyllästytti heti alkuunsa. Kuitenkin sitkistin itseni ja keräsin sangon täyteen.
Väsyin.
Jaksoin vaivoin raahustaa autolle. Kunttelikko oli raskasta tallustella. Nelijalkainen marjastaja oli liikuskellut siellä. Karhua olen ollut lähellä, mutta en ole nähnyt. Melkoisella varmuudella karhu on nähnyt minut useamman kerran.

Viime kesänä kuljin polkupyörällä ja marja sankko repussa. Raskaalta tuntui silloin, mutta nyt en enää jaksaisi urheilla. Liikun välimatkan autolla.
Jaksanko enää seuraavana kesänä kerätä yhtään marjaa?

En kehdannut siivota marjoja. Teen sen huomenna. Huomenna, huomenna, on huomenna  kyllin aikaista!  Manyana.

Väsyin totaalisesti. Pystyin vaivoin kävelemään.
Päivä kerrallaan ja yökin.   

Havaintoja politiikasta

Lännen ja Suomenkin media ja poliitikot ovat Ukrainan "vallankumoushallituksen" puolella ehdottomasti. Kokenut toimittaja Marja Manninen sanoi: "rauhallinen mielenosoitus". Ainakaan televisiossa näytetty ei vaikuttanut kovin rauhalliselta. Särkivät, polttivat ja mellastivat. Huligaaniporukkaa. Purkivat katukiveystä aseikseen. Kovin viisasta ei ollut valitun presidentin karkotus Venäjälle.
Mellakoimisen seuraukset tuntuvat Suomen sikataloudessa. Siankasvattajat kärsivät taloudellista tappiota.
EU:n jäsenyys maksaa pakotteiden kautta.
Suomi maksoi raskaat sotakorvaukset. Maksoivatko nämä pakotteiden laatijat? Miksi Suomen pitää edelleen maksaa, vaikka ei ole velvollinen minkään lain ja oikeuden mukaan.

Pääni ei ole aivan terve muistamisen puolesta. Enkä viitsi plarata tekstejäni, mutta muistelen ilmaisseeni ajatukseni Venäjälle asetettavien pakotteiden mielekkyydestä.
Viittaavat Krimin tapahtumiin. 
Katsotaanpas USA:a.  "Puolustaa rauhaa" maapallon eri kulmilla".  Rauhaa vain ei ole!  Ei Irakissa, eikä Afganistanissa. Eikä tule. USA ei "rauhoittanut" Vietnamia, vaan teki julmaa kauhistuttavaa jälkeä koko kansassa.
Näyttää siltä, että kukaan ei muista!
USA:lla on tukikohtia. Suurvallan mahdin oikeuttamana.
Venäjä on suurvalta, vaikka talouden numerot eivät sitä kerro totuudenmukaisesti.
Venäjä haluaa pitää tukikohtansa Mustalla merellä, eikä länsi (USA) sitä estä.  Nato (USA) ei aloita sotaa Krimin "vapauttamiseksi".
Ainoa uhannut on Ukrainan puolustusministeri, joka aikoi voittaa kaikki sodat ja vallata Kriminkin. Kaikenlaisia "puolustusministereitä"!
Miksi Naton (USA) pitää työntyä Venäjän porstuvaan?  USA:n aluetta ei ole miehitetty. USA:han  ei ole hyökätty. 
USA toimii niin ettei sen alueella sodita. Hyväksyttävä ja oikeutettu tavoite. Samassa tarkoituksessa Neuvostoliitto perusti sotilasliiton.  Nimitti sen Varsovan Liitoksi. Varsovan liittoa ei enää ole.
Venäjälläkin on oikeus varjella aluettaan.  Vai eikö? Viittaavat Georgiaan.  Huonossa muistissani häilyy kuva, että Georgia oli aktiivinen.

Nyt meidän sotahullut säikkyvät Ukrainan takia. Huutavat Natoa ja korottavat armeijan rahoitusta.
Ukraina ei liity millään tavalla Suomen. Ukrainan tilanne ei haittaisi niin paljon, jos ei ruvettu "elämöimään" pakotteilla.

Semmoinen muistikuva häilyy, että virolaiset eivät mellakoineet, vaan kävelivät neuvostotankkien rinnalla, ja saattoivat heittäytyä tankkien eteen. Noinko lie tapahtunut? 
Näyttävät Hongkongista kuvaa suurista joukoista mielenosoittajia.  Eivät mellakoi, eivät rähinöi, toimivat maltillisesti.
Ulkopuoliset jännittävät, miten Kiinan johto toimii jatkossa?
Voisi päätellä Hongkongissa olevan "idän viisautta". Sitä kaipaisi Kiinan johdolta.  Kiinan kokoiselle valtiolle Hongkongin merkitys ei ole suuri.  Alueen vakaus on Kiinan ja Hongkongin etu.
Mitähän siellä tapahtuu? Kuka tietää?
Muistetaan Taivaallisen Rauhan Aukion "helvetillinen meteli".

Ikuinen maailmanrauha taitaa pysyä unelmana niin kauan kun ihmiskunta kansoittaa Maata. Ihminen on käymässä planeetallamme.

"Vallan vahtikoirasta" tuli kintuille ruikkiva rakki! Typerät tyhjäntoimittajat tivasivat Venäjälle lähteviltä edusmiehiltämme ihmisoikeuksien puolustamista. Ikään kuin suomalaisten pitäisi panna vieraiden maiden ihmisoikeudet kuntoon?!
Tyhjäntoimittajat ihmettelevät Suomen kaupankäyntiä Kiinan ja muidenkin valtioiden kanssa. "Miksi menevät sinne, kun siellä ei ole ihmisoikeudet kunnossa?"
"Vieras käy ajallaan ja talo elää tavallaan".
"Koirat haukkuu - karavaani kulkee".

Muistan nuoruudestani uskovaisten pelottelun maailmanlopulla ja Helvetin tulella, ellemme usko. Onneksi elän aikaa ettei enää pakoteta tappamisen uhalla uskomaan yhteiskunnassamme. Semmoisiakin uskontoja on ja saattavat keksiä lisää, joissa uskonto on pakollinen osa elämää. Tai elämä hankaloituu.

Varmaa on että erkin tämä osa, joka naputtaa nappuloita, ei nouse ylös kuolleista, eikä ole Jeesuksen jaettavana vuohiin ja lampaisiin. Ei myöskään tämä osa ole ikuinen. Tämä osa joka ohjaa naputtelua määrätyllä tavalla. Jos minulla on sielu, vieläpä kuolematon, ei sitä selitä uskontojen satukirjat. Ne ovat ihmisten kirjoittamia tarkoituksenmukaisiksi. Ihmisten hallitsemiseksi.

Tämäkin teksti on tajunnan virtaa, ei harkiten tehtyä tekstiä. Tosin tykönäni hiljaisuudessa puntaroitua. Jos semmoinen vahinko käy, että joku joskus tulevaisuudessa lukee, voi arvioita miten tyhmä olin.      

Missä olit kun Estonia upposi?

Kehusmaan verstassa Nurmijärvellä Klaukkalassa Kauppakuja 9. Rakentelin laitetta, sillä hetkellä yksin. Kellon aikaa en sen tarkemmin pysty sanomaan. 8-9 paikkeilla. Toiset menneet keikoille.
Radiossa ylimääräinen uutislähetys. Hätkähdyttävä uutinen: laiva uponnut, satoja hukkuneita. Hämmästyin, kauhistuin, tuntui epätodelliselta: Miten sellainen voi tapahtua? Meriliikennehän oli turvallista?   Hiljennyin pitkäksi aikaa vakavan tapahtuman takia.

Yhtymäkohtia!  Diana aluksia oli kaksi. Toinen liikennöi aikaisemmin Suomen ja Ruotsin välillä. Matkustin sillä.
Jotenkin hiljaista sesonkia. Autokannella oli tilaa käyskennellä. Tarkkailin seikkoja, jotka oli mieltäni askarruttanut.
Aluksen laitoihin kohdistuu valtava paine. Arvelin rakenteen tukevaksi, kestää varmasti, onhan se laskettu.
Katselin keulassa ajosillan sulkemista. Lukitsivat huolella. Sulkemisen jälkeen lukitsivat ainakin kahdella tavalla.  Varmistettu.  Pidin sitä "idioottivarmana".

Isot pelastusveneet roikkuivat korkealla puomeissa.  Ajattelin mielessäni: noita ei millään opilla saa nopeasti käyttöön ja hädän hetkellä ei saa viivytellä.  Arvioni osui siinä paikalleen.  Pienet pelastuslautat olivat kannella helposti saatavissa.  Ne olivat ainoat toimivat Estonian hädässä.

Hyttiin meno hämmästytti. Pieni kuja eteen päin, kääntyminen, taas käytävää ja kääntyminen.
Sokkelot saivat ajattelemisen aihetta: helppo eksyä. Jos paha paikka tulee, niin täältä on mahdoton osata pois?! Entä pimeässä?

Silloin en suinkaan aavistanut, että toteamani seikat tekivät suuren tragedian Estoniassa!     

Laman kourissa kiemurtelevat lapset

Suljin teeveen. Jäivät lässyttämään laman vaikutuksista lapsiin. Mitä se on?  Liian vähän yhteiskunnan tuhlaamaa rahaa. Sana, tuhlaus suututtaisi monia, mutta tätä harvat lukevat.
Tuntuu typeriltä puheilta nyt, kun mahdottomat määrät yhteiskunnan rahaa kylvetään. Nyt kun olemme kansakuntana rikkaampi kuin koskaan ennen.
Tulee mieleen vitsi Sveitsin työttömyyden lisääntymisestä sadalla prosentilla: viime vuonna oli yksi työtön, tänä vuonna kaksi.

90-luvun laman "katastrofaalisista" seurauksista vaikerrellaan. 90-luvulla ei ollut lamaa. Ei Suomessa verrattuna suurimpaan osaan ihmiskuntaa.  Valtion rahoja vain ei osattu käyttää harkiten, kun elettiin tilanteessa, jota sanoivat hurmiossa korkeasuhdanteeksi. Lisäsivät surutta yhteiskunnan velvotteita, mihin kaikkeen ei ole varaa.
Lisää palkkaa, enemmän päivärahoja, suuremmat eläkkeet, vähemmän työtä!  Lisää velkaa! Vielä on matkaa mielivaltaisesti laskettuun prosenttiin!
Poliitikkojen laskelmat naurattavat.  Muka sovittu, minkä suuruinen velka saa olla verrattuna bkt:hen.
Tyhmä käsittää sen ylärajaksi, mutta ainakin meidän edusmiehemme (ja etenkin naisemme) ovat sitä mieltä, että ainakin niin paljon pitää olla?!

Itse vertaan valtion velkaa vuosibudjettiin. Budjetti on 50 miljardia. Velka on 100 miljarda, siis kaksi kertaa budjetti ja jatkuvasti lisääntyy.  Velan maksaminen on mahdotonta.  Vanhana sosialidemokraattina surettaa. Demarinainen menneellä viikolla teeveen ruudussa sanoi, että otetaan lisää velkaa!  Noussut eturiviin ilman alkeellisintakaan tajua taloudesta. Ovat lukeneet algebraa. Einari Vidgren sanoi olevansa hyvä päässälaskija.  En ole Einarin veroinen, mutta osaan laskea päässä: kaksi kertaa 50 = 100. Kaksi kertaa sata = 200.
Näiden poliitikkojen hallitessa on vain ajan kysymys kun velka on 200 miljardia.
Sama tauti kaikkialla. Kreikka ei maksa velkaansa koskaan. Muutkin Euroopan valtiot ovat jättimäisissä veloissa. USA:n presidentti anoo velkakaton nostamista!!  Idän Ihme Japani velkaantuu Eurooppaakin enemmän!
Antaa mennä kun on alamäki!
Lässyttävät länsimaisesta sivistyksestä.  Kuka tietää, mitä on tulossa? Mitä seuraavaksi? Kautta historian entiset valtiaat romahtivat.  Viimeksi Neuvostoliitto. Ei kestänyt edes sataa vuotta.

1940 oli lama. Todellinen lama. Lama jatkui 50-luvulle. Sotakorvaukset rasitti. 60-luvulla vähitellen hellitti. Silloin ei meikäläinen edes uneksinut 90-luvun laman tasoisesta Suomesta.
Silloinkin elettiin ja kasvatettiin lapsia. Erkin perhe ei saanut edes asuntotukea, joka silloin laadittiin.
Pykälien mukaan Erkin perhe oli liian iso!  Asuntomme oli 48 neliömetrin kaksio.  Sääntöjen mukaan sai olla enintään kaksi henkilöä huonetta kohden. Ei silloin ollut asuntoja tarjolla. Piti ottaa minkä onnistui saamaan, eikä isompaan ollut varaa.
Meitä oli kuusi. Neljä lasta. Lisäksi ajoittain majaili vaikeuksissa oleva anoppi ja vaimon sisko. niinä päivinä ruokapöytäämme hyödynsi kahdeksan henkilöä.
Menneinä aikoina asui moni perhe hellahuoneen asunnossa. Yhden huoneen mökissä asui kymmenhenkinen perhe.  Noihin nähden me asuimme kohtuullisesti. Olin tyytyväinen, joskin tähtäsin parempaan.

Niin. Kaikki on suhteellista. Tuli pakolaisia. Joku sanoi pakolaisista: Ei nelihenkinen perhe voi asua kaksiossa.  Eikö?  Voihan kuusikin asua. Me asuimme.

Rasistiko minä? En tunnusta!  Kuitenkin tunnen erinäisiä tuntemuksia nähdessäni tummaihoisten nuorukaisten kävellä votkuttelevan raitilla hyvässä vaatetuksessa.
Olin minäkin nuori. Vai olinko? Olinko vain pienikokoinen vanhus? Minulla oli yhdet housut.
Sen verran oli puuhakkuutta, että oli lampaita ja kasvatettiin pellavaa ja liinaa. Oli kangaspuut ja osasivat kutoa ja äiti ompeli housut kotikutoisesta kankaasta.
Kangasta ei ollut riittävästi toisiin housuihin.
Polveen tuli reikä, se paikattiin, toinenkin. Paikan yläpuolelle tuli reikä. paikattiin. Paikan alapuoli kului puhki, paikattiin. Ensimmäinen paikka meni rikki, se oli jotain vanhaa vaatetta. Siihen paikka.  Vihon viimeiseksi vetäistiin kaiken ylle riittävän iso riepu. Aina molemmin puolin. Sama takapuolellekin. Lisäksi pieniä paikkoja sivuille ja lahkeisiin.

"Lihapatojen" ääreltä lomailin Korpelassa.  Hymyilin nostalkisesti nähdessäni vanhat tutut pöksyni aitassa. 
Myöhästyin hiukan, ennen kuin välähti: haen ikimuistoiset housuni ja teen niistä taideteoksen lasin alle  kehyksiin.  Olivat hävinneet.  Harmi!
Korpelan köyhyys ja takapajuisuus johtui järjen köyhyydestä. Mitään ei suunniteltu, eikä tehty loppuun. Ei osattu. Enkä minä oppinut itsestäni.
Psykologiasta lässyttävien mukaan ei sellaisista oloista tule ihmisiä. Nyt valitetaan, vaikka kaikkea on turhan paljon.   

Korpelan Kertun neljä huorpentua elää vielä. Tässä kirjoittelen minä ja lienee edistystä niin pieni asia, että kaikilla neljällä on kuitenkin omistusasunto.   Ja lapsia kasvatettu.  

Nyttää uhkaavalta?!

Sensaatiolehden lööppi kirkuu: pommikoneet kohti Suomea!
Sodanlietsonta käy kuumana. Ymmärtänevätkö mitä se tarkoittaa?  Suurvaltojen johtajat rakastavat näytelmien ohjausta. Niin Hitler kuin Stalinkin. Suuret näytelmät koituvat tuhoksi. Rooman keisaritkin rakennuttivat areenoita näytelmiään varten.
Entä Петр Великин?
Leningratissa ihmettelimme leveitä katuja, väljiä kulkuväyliä. Eihän siihen aikaan ollut autoruuhkia?
Asiantunteva opas selvitti. Pietarista suunnitteli Euroopan pääkaupunkia ja leveät kadut rakennettiin Sotilasparaateja varten  voiman ja  mahdin  todisteeksi.

Valentin Berezkof kirjoittaa ajasta jolloin oli tulkkina kun Teheranissa neuvottelivat Churchil, Roosevelt ja Stalin v 1943.
Isännän ominaisuudessa Stalin kohteliaasti kysyi ruokatarjoilusta.  Roosevelt mainitsi, että haluaisi lohta.

Meni jokunen päivä. Törähti torvi. Töräyksen saattelemana marssi sisään kolme sotilasta kantaen tarjotinta, jolla makasi jättimäinen lohi!
Maailmankohtaloita ratkottaessakin sopi järjestää realityohjelmaa?! Aivan kuin nykyteeveessä!

Sanonta on vanha.Vanhempi kuin meidän nykypoliitikot, Stub etunenässä (etukenossa?):
"Kreml ei ole kihlakunnanoikeus."
Entä USA? Entä EU? Vouhottavat pakotteita laatiessaan. Suurta typeryyttä! Kaksinaamaisuutta! Yksinkertainen kysymys: Miksi eivät laadi todellisia pakotteita?  Miksi eivät lakkaa ostamasta energiaa?  Kaasua ja öljyä?!

Miksi Suomi ei saisi rakentaa voimalaa energian turvaamiseksi??? 
Miksi suomalaisistakin  osa vastustaa???  Muka solitaarisuudesta EU:ta kohtaan?  Samassa rintamassa?! Höpö höpö. EU:n rintama on horjuva. Eivät he Suomesta välitä! 
"Eivät he meidän sinisilmiemme tähden!"

Kuka haluaa sotaa? "Separatistit" haluavat?  Haluaako Putin? Haluaako Obama? Haluaako EU? Haluavatko Suomen poliitikot?  Jos keltä kysytään, kaikki sanovat eihaluavansa. Miksi sitten kaikki hälisevät? 
Venäjä vahvistaa. Suojelee omiaan. Ukrainan voimattomat hallitsijat uhoavat voittavansa sotia. Ukrainan presidentti puheessaan pohtii sotien voittamisesta! Sodissa ei kukaan voita. Kansalaisia kuritetaan. Rajoja siirrellään. Voitossa piilee aina häviön siemen. Tähän asti maailman mahtavimmaksi itsensä uskovakaan ei saavuttanut lopullista voittoa.
Ei Aleksanteri Suuri. Ei Tzingis-Kaani. Ei Hitler.
Lopullista voittoa ei saavuta Putin, eikä USA, saatikka EU:n sekasotku. Uskovaiset puhuvat tuhatvuotisesta valtakunnasta. Mikä se on?  Tuntemani jehovantodistaja  Leo Virtanen sanoi omana ajatuksenaan sen voivan olla YK.
YK se ei ole missään tapauksessa. YK:n merkitys on yhtä tyhjän kanssa. YK ei pysty estämään sotien kauheuksia. Sorvailevat julkilausumia, ikään kuin niillä olisi merkitystä. Kokoontuvat miitingeille omassa maailmantornissaan.
Euroopassa valtausko perustuu Raamattuun. Ihmettelin Leo Virtasen omintakeista ajattelua YK:sta tuhatvuotisena valtakuntana. Uskovan pitää uskoa, eikä ajatella. Niin ymmärrän kaikki uskonnot.

Kukaan ei halua sotaa. Kuitenkin joka puolella kalistellaan sapeleita.
Suomikin?  Uskottava puolustus - mitä se on?  Mitä puolustus tarkoittaa?  Siitä puhuvat hyssyttelevät, ettei se kohdistu Venäjään.  Mihin sitten? Ruotsi?  Viro?  Kuka muu hyökkää jos ei Venäjä?
Miten paljon tarvitaan Horneteja Venäjän voittamiseksi?  Emme pysty voittamaan Venäjää. Emme pysty ostamaan siihen riittävää määrää sotakoneita. Ei pysty EU. Tarvitsemmeko tuhlata voimavaroja, joita ei ole tarpeeksi? Tarvitsemme rauhan rakennustarvikkeita. 

Venäjänkielisestä sotaa käsittelevästä kirjasta löysin lauseen:
"Suomalaiset taistelevat sitkeästi omalla maallaan."

Häkämiestä virnuilivat sanoistaan: Venäjä, Venäjä, Venäjä.  Tosiasialla ei ollut syytä irvistellä.
Paljon pahemmat seuraukset saattavat tulla hokemisesta: Natonatonatonatonatonatonato....
Ja mitä varten Natoon?  Mitäpä muuta kuin Venäjää vastaan?
Suomea pilkkasivat. Suomalaiset etunenässä. Suomalaiset häpesivät "suomettumista".  Suoraselkäinen suomalainen poliitikko ilkkui "nöyristelystä".

Ilkkujille ja nykyisille poliitikoille on opiksi otettavaa silloisista "vääristä" ratkaisuista. Ei "sankarillista itsemurhaa". Ei sosialismia. Ei orjuutta, eikä Siperiaa. Taistelua. Alistumista raskaisiin velvoitteisiin. Nöyristelemällä. Suomettumalla. Suomettumista ei ole syytä hävetä Sauli Niinistönkään. Suomettuminen oli yksi naula itsenäisyyden rakennuksessa
Unohtamatta:
"Suomalaiset taistelevat sitkeästi omalla maallaan".

Riippuen poliittisesta suuntauksesta käyttivät sanamuotoja tarkoitushakuisesti moittiessaan Suomen sotienaikaista johtoa. Isänmaallisuus, sosialismi, lahtarit, fasistit, porvarit ja "Karjalan mänty".
Väinö Linnakin syyllistyy jälkiviisauteen sotamies Honkajoen lausumassa. Käsite Karjalan männystä esiintyy sodan jälkeen, kuitenkin niin pian, että pystyi sijoittamaan romaaniinsa. 
Tämä on vain pieni esimerkki. Eikä horjuta Linnan arvoa.

Miksi rähinöiden alkaessa pitää olla aina jonkun puolella?  Onko oikeaa puolta? Länsi vai Venäjä?
En ole Venäjän puolella. Olen Suomen puolella! Mutta en Venäjää vastaan. Olematta Venäjää vastaan, säilyi Suomessa pitkä rauhallinen kausi.

"Suomalaiset taistelevat sitkeästi omalla maallaan".         

Lääkitys

Ostan aina 35 cl pullon Delfin-konjakkia.  Viinakaupan tytölle arvelin: 
--- Pitäisköhän tätä holtitonta juopottelua vähentää tai lopettaa kokonaan?
Myyjä arveli:
Eihän se haittaa, kun kohtuullisesti ja lääkkeeksi.
Niinpä.
Ja lääkkeistä: Nitrot vanhentuneet pöytälaatikossa.  Kolesterolin alentajaa on kolmen kuukauden annos varastossa, se on ostettu vuosi sitten; tarkalleen; syyskuussa 2013.  Primaspanin ottamisen lopetin pari vuotta sitten.

Pielavedellä sijaislääkäri nuori kandi nainen "pikkutyttö" keikutteli tuoliaan ja vakuutti ehdotonta lääkkeiden ottamista välttämättömäksi.
Mitähän tuo tyttönen sanoisi nyt katsottuaan kontrollin tuloksia?

Lääkkeistä on kiistatta hyötyä. En kannata huuhaa-juttuja. Raakaa valkosipulia syön leivän päällä. Melkein uskon sen vaikutukseen; influenssaa en ole sairastanut vuosiin. "Sikaruttokaan" ei tarttunut.

Esimerkkejä kerrotaan uskoon hurahtaneiden lopetettua lääkkeiden käytön, kuolivat kolmen kuukauden kuluessa.  Toiset esimerkit kertovat päinvastaista. Kuulin kerrottavan tuntemastani ihmisestä: Yksinkertainen ihminen ajatteli yksinkertaisesti: miksi kärsisin lääkkeiden tuomasta rasituksesta, jos elän vain puoli vuotta, kuten ennustavat, lopetan lääkityksen.
Yllätys, yllätys; hän ei kuollutkaan niin pian.

Television ohjelmassa seurasivat kuolevia ihmisiä, saadakseen talteen viimeiset sanat. Yksi poikkeus: nainen sanoi lopettavansa lääkityksen. Kovin vähän hänestä puhuivat.  Kuitenkin selvisi, ettei hän kuollut, vaan eli edelleen onnellisena uuden mieskumppanin kanssa.

Sepelvaltimotautia ei voi verrata syöpään. Siihen verrattuna se on varsin lievää. Tappaa sekin, mutta vähemmällä kärsimyksellä. 

Enhän minä edes tunne itseäni sairaaksi muuten kuin väsymyksestä.  Joskus vasenta käsivartta "sirisyttää", mutta onko se sydänoire vai jotain muuta?

Joskus tapaamani ikämies sanoi elämänhalun olevan kovan. En ajattele kuolemaa pelolla, se vapauttaa.  Elämänhalua en tunne voimakkaasti. Jos sitä on, niin se on lievää. En kuitenkaan oma-aloitteisesti elämääni lyhennä, vaikka se joskus turhalta tuntuukin. Päinvastoin. Pidän kuntoani ja aivoillani askaretta. Kovin vanhaksi ei tarvitse elää, vaikka elämän pitenemisestä vouhkavat.     

Tuoksuva ruoka

Kansan Radiossa marmattava ääni valitti kaalin hajusta.  Naapurin rouvalle tulee joka viikonloppu sukulaisia. Niille laittaa kaaliruokaa. Koko viikonlopun koko kerrostalo haisee.  Mielestään se on kiusaamista. Ei kuulemma voi kieltääkään.

Minulla on toisenlainen kokemus. Laitan uunipataa. Kaalia, sianlihaa, sipulia, jokunen peruna. Vastapäisellä mummeroisella käy kyläilemässä Ulla-Maija.  Viimeksi käydessään kehui hyvää kaaliruuan hajua.
Ulla-Maija asui vähän aikaa naapurina.  Semmoinen sattumus, että asuntoni osakekirjassa on yhtenä osakkaana perikunnan myyjissä myös Ulla-Maija. Silloin myyneet Relanderille, jonka perillisiltä minä ostin.

Kehusmaalla askaroidessani laitoin aamulla kaalipadan valmiiksi lieden uuniin ennen töihin lähtöäni. Kahvitauolla kävin panemassa virran kohtalaisen kuumana.
Kämppä oli verstan alapuolella. Metalliverstan vessa on tunnetusti vähemmän viehättävä. Kämppäni vessa oli siisti. Konttorin Ritva hoiti hygieniansa siellä.
Ritva kurkisti verstaaseen, oli käynyt asialla:
--- Siellä haisi Erkillä niin hyvä ruoka, että teki mieli mennä syömään!   

Myllymatka

Juttujani pähkäillessä putkahti yllättäen muistikuviin Teuvo Makkonen. Louhelan talo oli Guzeitin hakkuutyömaan kämppänä. Aikaisempi asukas ruvennut kutsumaan paikkaa Kantokoskeksi läheisen Pankajoen kosken mukaan. Käytän nimeä Kantokoski, se oli yleinen käytäntö.
Olin kuudentoista. Radiota kuunneltiin. Kalle Kustaa Korkki oli suosikkiohjelma.  Uutisissa kertoivat kahden pojan hukkuneen Vehmaslampeen. Ohemäen koulukkaita, toinen heistä Teuvo Makkonen.
Teuvon vanhemmat siskot, Annikki ja Anja kävivät koulua, kun asuivat sinä paikassa, missä tehtiin savottaa   ja kortteerasivat Järvenpäässä lähellä koulua.
Poikien hukkumisen aikaan Makkoset asuivat lähellä Vehmaslampea. Pojat menivät yksiöiselle jäälle lähelle virran suuta.
Asiasta kerrotaan Ohemäen koulusta tekemässäni videossa.

Päässäni kummittelee, että oli sulan maan aika ja siksi hevosten takana kolukärrit. Se vain sopii huonosti kuvaan, kun Korpelasta oli kovin hankala liikkua hevosen ja kärrien kanssa. Upottavat suot ympärillä ja Pienen Ohejärven rantamalle rakennettu tie vajosi mutaan.

Jouduin käymään Säviällä myllyssä kohta kymmenen täytettyäni.  Vähiä jyväsiä jauhattamassa.  Yleensä pääsin lähtemään myöhällä. olin viimeisiä ja sain odottaa pitkään.
 Korpelan kello ei kävellyt. En tiennyt ajasta kun heräsin. Keltainen kuu hohti täyteläisenä kirkkaalla taivaalla. Hälvensi pimeän.
Niinpä valjastin Liisun reen eteen. Jyväpussukat kyytiin ja valoisana pakkasyönä kohti Säviää.  Satuin heräämään varhain ja tulin myllylle ensimmäisten joukossa.
Vaikka olin heiveröinen, kukaan aikuinen mies ei tullut nostelemaan säkkejä. Raahasin ne yksin sisälle ja rappuja pitkin myllyn lattialle.  Naapurin miehiäkin oli, mutta arvotonta Korpelan Kertun pentua eivät noteeranneet.

Tämän jutun Tärkein on Teuvo Makkonen.  Hänkin menossa myllylle. Saattoi olla hukkumistapausta edeltänyt syyskesä. Kolukärrit siinä tapauksessa. Teuvo lähtenyt matkaan hiukan aikaisemmin ja kohtasimme, kun  tulin maantielle.  Teuvo oli joko yhden tai kahdentoista.
Sairastelun jälkeen kehittyi vuoden aikana voimani. Tein kaikkia töitä.
Teuvo ilahtui. Tiesi voivansa turvautua minuun.  Jaksoinhan nostella molempien säkit.
Siihen aikaan ei tunnettu sanaa lapsityövoima.  Teuvo vähän yli kymmenen ja joutui tärkeälle asialle.  Tänä päivänä kuusitoistaiset eivät saa tehdä työtä, vain askartelua ja harjoittelua.  Naurettavaa lainsäädäntöä ja laiskojen kasvattamista.

Tapahtumiin verrattuna oli vuosi 1948.  Silloin paloi Ohemäen koulu. Poikien Piti käydä koulua Ristisen tuvassa. Poikien hukkumisen jälkeisistä tunnelmista kertoo Veli. Sinä aamuna oli hänen molemmilla puolilla tyhjät istuimet. Puuttui Matti Karttunen ja Teuvo Makkonen.

Monta seikkaa sain kohdata.  Tarinan tapahtumat kertovat miten moni asia hipaisee toisiaan.       

Sinilevä

Luonnossa liikkuvan eteen tulee joskus jotain.  Rautalammilla näin ensimmäisen kerran rannalla kelluvaa vihertävää massaa.  Sinileväksi sanovat. Miksi?  Eihän vihreä ole sinistä?

Arvoitus selvisi, vaikken sillä kertaa erikoisemmin luontoa tutkinut. Kalastelin haukia pienessä matalassa lahdekkeessa.  Olin tavannut maininnan: Molkanjärvi. Meillä päin sanoivat: Molokanpohja.
Kävi pieni aallokko, juuri ja juuri havaittava. Hauet eivät häirinneet. Aurinko paistoi yläviistosta. Vaimeasti liikkuvien aaltojen läpi näkyi kelluvan kirkkaansinisiä rihmanpätkiä. Muutaman sentin pituisia. Hiljainen tuuli kuljetti sinirihmoja. Katsoin niiden menosuuntaan. Rannan tyvenessä veden pinnassa välkehti kirkkaita värejä. Ne toivat mieleeni karamellipaperit.
Siinä syntyi sinilevää.

Kovaa puhetta

Putin häpäisee Leningradin piirityksessä kärsineitä.  Sitä paitsi Venäjä piirittää.  Ukraina ei pysty! Ukrainalla ei ole toimivaa armeijaa eikä poliisia. Ukrainan tilanne on kaukana Putinin vertauksesta. Voi kysyä: ketkä ovat fasisteja?

Pelottaa tilanne, mutta Natoa huutamalla ei säilytetä rauhaa, vaikka jotkut uskovatkin. Mitähän tämän päivän uutiset kertovatkaan? En ole vielä katsonut. Meni ohi television uutiset, enkä viitsi muita foorumeja perkata.

Miksi suomalaisten piti laulaa EU:n kuorossa pakotteita vaatimassa?  Muka pitää olla samassa rintamassa. Typeryyksissäkin?  Muistuu Itävallan julistaminen boikottiin.  Paavo Lipponen liitti Suomen samaan rintamaan omavaltaisesti, kuin diktaattorin valtuuksin.  Puolusteli: "Pitäähän meidän, kun vanhat eurooppalaiset sivistysvaltiotkin...."
Sai semmoisen kuvan, että Lipposen mielestä Itävalta ei ole sivistysvaltio!?
Lieneekö Suomi?

Nöyrtyykö Venäjä?  Sitä ei usko erkkikään.

"Kuinka hämmästyttävän vähällä..."

Tukkamuoti

Seija kauhisteli Jounin otsatukkaa. Poika oli saksilla haukkiloinut tummaan ukkaansa melkoisen loven.
--- Mitä varten sinä tuolla lailla olet leikellyt?
--- Samanlainen kuin ukilla!

Nykyään Jounin päälaki muistuttaa enemmän skiniä kuin ukkia.

Rommauttamisesta

"Ensin lämmitettään sauna ja sitten rommautettaan!"   Savolaisperäinen sana herättää hilpeyttä.  Käyttökelpoinen sana sopii erilaisiin tilanteisiin.  Alun perin kuulemanani se liittyi kylpemiseen.  Vastoilla kylpemisiin tarvitaan kipakat löylyt.
Sanoivat: "Rommautahan vähän löylyä!"
Vaikka sanoivatkin: vähän, ei se suinkaan merkinnyt lievää ilmaisua. Tarkoitti kunnon rommauttamista.

"Suuret sotahulluraukat"

Tämä maailmankolkka oli pitkään Euroopan rauhallisin.  Pelottaa ja järkyttää Ruotsin suunnitelmat sallia Naton joukkojen liikkuminen alueellaan.  Minne niillä on tarvis mennä?  Suomeenko? 
Läpinäkyvää politiikkaa.  Mihinkäs muualle kuin Venäjää vastaan.
Suomen sotahullut aleksanteri suuren johdolla vaahtoavat Natosta.
Rauhan säilyttämisestä ei sanaakaan!?  Suomen politiikan tavoitteena oli pitää vieraat sotajoukot poissa omalta alueelta. Samalla Ruotsi säilyi miehittämättömänä. "Onneksi heillä on suomalaiset"!

Täytyykö suurella suulla mitätöidä saavutettu vakaa tila, josta Suomi maksoi kalliin hinnan!

Suurvaltakin saattaa harkita hyötynäkökohtaa.  Rauha on aina hyödyllisempi. 
Niin kauan kun muistan, puhuvat asian vierestä. "Diplomatia on itse asiassa sujuvaa valehtelemista". Tuohon olen taipuvainen uskomaan.
Mauno Koivisto: "Jos aikoo saada jotain aikaan, joutuu joskus salaamaan todellista aikomustaan".

Nyt huudetaan avoimuuden perään ja kaikki toitotetaan televisiossa. Suurvaltojen johtajat neuvottelevat yksipuolisella julistuksella televisiossa koko maailman näkyvissä.  Emmekä tiedä, mitä he aikovat tehdä?

Presidentti Niinistön sukkuloinnista emme voi tietää, tuottaako se menestystä?  Tärkeintä on, että suomalainen Mies liikkuu oikealla asialla; Rauhan Asialla! Eikä verhon taakse pääse toimittajat tenttaamaan. Luotettavuus säilyy.

Äänestin EU:ta vastaan. En tiedä miten paljon olin väärässä? Eivätkä tiedä puolesta äänestäneet, miten oikeassa he olivat? Ennustaminen ja "tulevaisuuden ennustaminen"?  Yhtenä syynä mainitsivat turvallisuuden.  Utopistista höpinää.  EU:n armeija on vain unikuva.  Näillä näkymin sen muodostaminen lienee mahdotonta.
Nato on vain tyhjiä kirjaimia ilman USA:ta.  Maailmanpoliisin rooli tulee USA:lle raskaaksi. Ensimmäistäkään pesäkettä ei saanut järjestykseen. 
Vietnam näyttää olevan jonkinlaisessa järjestyksessä, mutta sitä ei tehnyt Amerikan apu.

Irakiin ei tule rauhaa pitkiin aikoihin. Afganistan epäonnistuu. Syyria huutaa Amerikkaa apuun.
Vallankumouksia aloittavat siinä uskossa ja toivossa, että länsi auttaa.  Suuri virhe on lännen aulis myötätunto, vaikka ei voikaan auttaa.  Mutta myötätunto innostaa.  Media julisti suurin otsikoin demokratian saapuneen Afrikkaan. "Afrikan kevät".  Ankara takatalvi.

Mellakoijat ja hulinoitsijat eivät pysty pitämään järjestystä.  Tosiasiaa eivät vain tunnusta. Eivät tunnusta Kiovan mellakoitsijoiden kyvyttömyyttä.  "Syitä sysissä ja sepissä".  Ukrainan levottomuudet olivat suuri typeryys. Siinäkin länsi, myös Suomenkin media, puolustivat rähinöitsijöitä.  Käsittääkseni presidentti oli valittu vaaleilla.  Vaalien rehellisyyttä niillä leveysasteilla voi epäillä.  "Voittaa, joka laskee äänet".
Liika kiire!  Seuraavissa vaaleissa voi valita toisin.  Niin: suunnitteliko entinen presidentti itselleen diktatuuria?  Kenpä tietäis sen?  Nykyinen sotku ei näytä hyvältä.

Sanoivat Kiovassa alkaneen rauhallinen mielenosoitus.  Sitä ei ruudussa näytetty. Sen sijaan näytettiin sekasortoa.  Näytettiin katukiveystä purkavia nuorukaisia. Sellaiset nuorukaiset eivät muodosta valtion selkärankaa.

Kirjoittamiseni ei hyödytä ketään. Eikä sepustukset ole joka kerta johdonmukaisia.  Kirjoitan tajunnan virtaa.   

Niukan saaliin veneily

Puolen päivän jälkeen sää näytti suopeutta. Puiden liikkeestä puntaroin tuulta. Pääsin vesille.
Poutataivaalla harvassa pilviä. Ei sateen uhkaa lähiaikoina.
Vaihtelevaa.  Tuuli puhalsi leppeästi, mutta välillä tuuli kovemmin.  Suonteen selän pituussuunnassa tuuli saa hyvän vauhdin.  Vastatuuli on useimmin kun täältä päin lähtee. Pieni aallokko liplattaa veneen keulaan, mutta uskomattoman nopeasti nousee puolen metrin aallokko. Ajelen kohtuullisella kaasulla, vältän aaltojen paukuttamista veneen pohjaan.  Aallokko ei häiritse läheskään niin paljon kuin aikaisemmin.  Moottori on paremmassa asennossa.

Siitä poukamasta sain joskus hyvin. Ahvenia ja haukia.  Yksi hauki tarttui. Kovin pieni. Heitin järveen. Pilkkiin tarttui pikkuinen ahven. Uistimeen näppäilivät, mutta ei tarttunut. Meni enemmänkin risteilyksi. Hyvä niinkin. Terveellistä keholle ja mielelle.

Välillä vedin.  Sattui ahven. Hyvän kokoinen, liian karkeat ruodot kukkoahveneksi. Seilasin kotiin päin, pilvi varoitti.  Tutussa ruohikon reunassa tarttui minihauki. Annoin pyristellä pintavedessä itsensä vapaaksi. 

Mikäs kolahti veneen perällä?  Katsoin hetken päästä taakseni. Ukkospilvi. Rauhallinen. Napsautti vain muutaman kerran. Musta pilvi näytti pysyvän paikallaan.
Havahduin kun katsoin kylän suuntaan. Sataman takaa nousi laaja pilvi. Syytä lähteä. Kokosin uistimen. Nostin pilkin vedestä. Siitä oli mato hävinnyt. Merkki kaloista. Uskoin illansuussa ahventen liikkuvan. En aikaillut. En halunnut myrskyn silmään. Ukkospilvien liike on arvaamaton. Tuulikin voi yltyä.
Siionin sillalle tultua ripotteli muutamia pisaroita. Pieniä pisteitä vedessä.  Arvelin jotta yhtyvätkö nuo pilvet?  Kävi kuitenkin niin että se ensiksi havaittu haihtui jotenkin.
 En nostanut kuomua vähän ajan takia.  Kastuin vähän. Kun pääsin rantaan, aurinko ilkkui hienolla paisteellaan.
Tuliko hieno ilta!  No, se siitä.
Mustia pilviä ilmestyi, mutta ei satanut. Vaikka mistäpä tiedän?  Sisällä istuin. Töllötin.

Huvittuneena katsoin kahta ahventa. Oli huomattava kokoero. Viskaanko pienen pois?  En heitäkään menemään.  Vaan ison seuraksi kattilaan.
Ei ollut perunoita, ei sipulia!  Pilkoin yhden tomaatin ja pussista hippu jauhettua pippuria, suolaa ja loppuvaiheessa loraus kermaa.
Hyvänmakuista lientä.   

Luikurisepät

Katsellessani kuvia Eilasta, putkahti muistini sokkeloista korjausmiehet.  Muistamieni asioiden yhteydestä se sattuu syyskesään v 1938. En ollut vielä koulussa.
Kaksi jalkaisin kulkevaa miestä tuli Korpelaan.  Tulivat sopivaan aikaan. Tiesivätkö tarpeen? Maitokone piti pahaa ääntä. Semmoinen käsinpyöritettävä  pienoinen laite, jolla erotettiin maito kermaksi ja kurriksi.  Tapanani oli panna metallimukini kurritorven alle. Sain lämmintä kurria ja vaahdosta  ylähuuleeni maitoparran.
Aikakausien eroista kertoo seikka, että Korpelan sanavarastossa ei tunnettu sanaa separaattori. Ja tämä kirjoitusohjelma lykkää punaista sanalle kurritorvi.

Keskustelu ei ole tajunnassani. Joka tapauksessa sopivat maitokoneen korjauksen. Verstaaksi varasivat saunan porstuvan.
Jossain vaiheessa menin katsomaan oviaukosta. Toinen mies tuumi kuin itsekseen:
--- En tykkää, että työtäni katsellaan.
Luultavasti poistuin heti.  Ennätin kuitenkin tehdä havainnon. Mies naputteli pienellä vasaralla kirkasta peltiä hammasrattaan päälle. Päässäni näkyy selvä muistikuva penkillä istuvasta miehestä työssään.

Iltalypsyn jälkeen pääsivät kokeilemaan maitokonetta.  Muistini kertoo, että tuo samainen mies pyöritti ja kone toimi hiljaisella äänellä ja tärisemättä. Kerma ja kurri lorisivat tasaisesti omista torvistaan. Kaikkien naamalla näkyi hyvän mielen ilmauksena hymy. Kuului tyytyväisyyden hyrinä. Koneesta ja ihmisistä.

Onnellista olotilaa jatkui. Kului kaksi viikkoa. Aamulypsyn maitoa laskiessa irtaantui hammasrattaan päältä peltiliuskaa!!!???
Sanoin nähneeni miehen vasaroivan sitä peltiä.
--- Minkä taatta et sanonna?
Turhaan minua moittivat. Mistä olisin ymmärtänyt, että ukko tekee vilunkia? Kuusivuotiaan metallityökokemus oli pitkien vuosien päässä tulevaisuudessa.
Sillä erotuksella, että asiakkaat katselivat työtäni monen monituista kertaa.
Jos jouduin turvautumaan "pielaveteläiseen konstiin", se tehtiin yhteisymmärryksessä. Hätävarana.     

Sodan uhrit

Joku valtias sanoi: "Minulle ei merkitse miljoonakaan miestä!" Merkitseekö nykyisille vaikuttajille miljardikaan ihmistä. Valtias tarkoitti sotilaitaan. Minä kysyn ihmisiä? Venäjä, Nato, EU, mitä  vielä?
Välittävätkö he yhdestä ihmisestä? Välittävätkö sadasta ihmisestä? Välittävätkö tuhannesta ihmisestä? Välittävätkö kymmenestätuhannesta?  Välittävätkö sadastatuhannesta? Välittävätkö miljoonasta ihmisestä? Välittävätkö miljardista ihmisestä?  VÄLITTÄVÄTKÖ HE MINUSTA????
Eivät välitä, ellei ihmisjoukoista tule heidän kannattajiaan!!!!!  minä olen mitätön, eikä mielipiteelläni ole mitään arvoa! 

Uskomatonta. Politiikkaa vai typeryyttä?

Venäläistä rekkajonoa näyttävät televisiossa päivästä päivään, viikosta viikkoon, eikä kukaan tee mitään????!!!!
Tyhmyyden huippuko vai suuri huiputus?  Huiputusta epäilevät lännen
"lokarit". Idän jättiläinen väittää humanitääriseksi.
Toimiiko Punainen Risti?  Punainen Risti vetoaa turvatakuisiin, eikä suostu saattamaan!  Miksi saattamaan?
Minua alkaa epäilyttää länsivaltojen moraali. Tekopyhyys. Putin sanoi EU:ta kaksinaamaiseksi! Sitä se on! Neuvostoliitosta opimme myös moninaamaisuuden!?

Katson sammakkoperspektiivistä, sillä tavalla kaltaisiani ajattelijoita pilkkaavat. Unohtavat, että jättimäistenkin puiden juuret ovat maassa.

Miksi Punainen Risti puhuu saattamisesta?  Korpifilosofin ajatus sukkuloi yksinkertaisissa asioissa. Kaikkein tyhmin junttikin (kuten minä) tajuaa, että yksinkertaisin tapa on tarkistaa rajalla, onko kuormassa elämää säilyttäviä vai tappovälineitä.  Elämää säilyttävät lasketaan, mutta tappovälineet estetään.

Monta viikkoa on jahkattu. Miksi ei ole otettu selvää rekkojen sisällöstä????  Inhimillisiä kärsimyksiä lisäävät Venäjä, EU, Ukrainan hallitus ja separatistit???!!!! Ehkä USA???

Miksi? Kenen etu?

Osallistuuko Punainen Risti politiikkaan?   

Lukuelämys?

Viime aikoina en lukenut paljoa.  Romaanien lukemisen jätin, katsoin sen joutavaksi. Eilen ryhdyin toimeen ja otin hyllystä kirjan. Dean R. Kootz Pimeyden palvelijat. Mistä lie moinen teos tullut? Kirjaston jämiä se ei ole.
Halusin kokeilla lukea se kokonaan. Ja luin. Kaikki 443 sivua.  Kansi kehuu: "USA:n listaykkönen".
Kannatti lukea.  Sain vaihtelua. Irrottauduin rutiineista. Ensiksi mekaaniseen puoleen.
Paksun kirjan lehtien kääntäminen onnistui huonosti. Saa vaikutelman, että tätä käsissäni ollutta ei ole kukaan lukenut.  Käsittelyn jälkiä ei näy.
Kömpelöillä sormillani ei meinaa millään saada lehteä erilleen.  Paksu kirja on jäykkä.  Hyllyssä lojuessa paperi tekeytynyt ja lehdet takertuvat toisiinsa.
Noin huonoa paperia ja kelvotonta painojälkeä tapaa venäläisissä.
Huonosti valkaistulla paperilla harmaa teksti ja minulla huonot lasit ja vielä huonommat silmät.
Aurinko näyttäytyi pilvien välistä. Luonnonvalossa näin lukea. Heti kun auringon valo alkoi himmetä, lukeminen hankaloitui.
Napsautin kattovalon palamaan kahdella lampulla.  Näkyi heikosti.  Pidin päällä kaikkia neljää lamppua, mutta Näin aina vain huonommin.  Huvittuneena jatkoin "lukemista".  Tiedän olleeni nopea lukija, mutta nyt silmäni harhautuivat vikariville, piti ottaa uusiksi. Halusin viedä "testini" loppuun asti.

Ei nukuttanut yhtään. Vilkaisin kelloa välillä. Tunnit kuluivat. En väsynyt.  Viimeisen rivin nujerrettuani kello ennätti puoli neljään. Joskus alaikäisenä luin kirjan loppuun. Nuorilla naisilla oli rakkauskirjoja. Niissä jahkailivat kommellusten kanssa, kunnes viimeisillä riveillä sanottiin: "Minä rakastan sinua". Sitten suudeltiin. Niinpä naiset katsoivat ensiksi lopusta ja vasta sitten alkoivat lukemaan alusta.  Semmoisen kirjan lukemisessa en viipynyt monia tunteja.  Alaikäisenä luin mitä käsiini sain.

Tämä "pimeyden" kirja on rakennettu sillä tavoin, ettei viimeisistä sivuista kostu ennakkoon lukemalla. Pitkitettyä tarinaa.

Aluksi tuli mieleen Päätalo.  Ei yhtä verkkaista, mutta pikkutarkkaa kuvailua kaikista esineistä: "Istui kuningatar anne tyylisellä tuolilla".  Useimmiten riittää sanonta "viskiryyppy".  Tähän piti präntätä" Chivas Regal. Halpojen kirjojen statusta nostavat tunnetuilla arvostetuilla "brändeillä".  Ollaan "paremmissa piireissä".  Hymyilytti pikku seikka. Chivas Regal tuli tietämykseeni Matti Ikäheimon myötä. Hänen fanituksensa kohdistui Chivas Regaliin.

Tarina ei ole millään tavalla uskottava. Väkivallalla mässäily menee liiallisuuksiin.  Kerrontaan sisältyy rajuja kohtauksia.  Minä niuhotan! Vainottujen kohtaloa pitkitettiin vihoviimeiseen asti. Selviytyminen oli aina heikon langan varassa.  Lopussa meni tilanne toivottomaksi. Puolustautuneet mies ja nainen, sekä pikkupoika olivat täydellisessä avuttomuuden tilassa, ampumalla haavoitettuja. Loppu mielettömän mielikuvituksellinen. Yksi "konna" teki "kääntymyksen", eikä totellut "Jumalan Lähettilästä". Vanhaa mielipuolista naista, jonka lepakot "nokkivat" kuoliaaksi. Miksi lepakot eivät "nokkineet" muita?             

Ihmisten ampumisessa en ole asiantuntija, mutta en voi käsittää tavallisen kiväärin luodin katkaisevan ihmisen päätä irtopoikki?

Syrjäisen vuoristomajan tuulimyllyn akkujen kirjoittaja sanoo olevan "kymmenen vuoden latauksessa".  Myllyhän lataa niitä silloin kun tuulee. Akuista otetaan virta käyttöön. Tuulettomana aikanakin on sähköä, kun mylly lataa akut.

Mahtaako tuota kirjailijaa olla olemassa. Epäilen kirjoittajiksi useita henkilöitä.
Olkoon miten tahansa. Tuon kaltaisia en lue. Vain ajanvietettä. Jossakin yksin eikä muuta tekemistä, lukemalla kuluu aika.

Lukemista olen aikonut, mutta toisen tyyppisiä.  Löytyyköhän kirjastosta Koraani. "Alaikäisenä" luin Raamatun lähes kokonaan. "Yli-ikämiehenä voisin lukea Koraanin". 

Pikkurikollinen

Jukka Raitanen nousi laulajana esille laululla vangin tuntemuksista. Pikkurikollinen.  Menestyi kohtalaisesti.
Miksi Jukka Raitanen aiheenani?  Sattuman sanelema summa.  Pirkko kertoi, että Jukka Raitasen vaimo on tullut jonnekin Pielavedelle.  Arvelin, ettei täällä paljon ole mahdollisuuksia, ainoastaan kunnalla.
Tuula Raitanen tuli Esso-Kokkoselle.  Havaitsin siellä asioidessani uuden sievän nuorehkon naisen. Enhän osannut yhdistää, enkä juoruiluja kuule.  Siinäkin on paradoksi: kukaan ei minulle kerro juoruja, kun olen luotettava?!

Pirkko ei minulle ilmaissut millään tavalla, että Tuula Raitanen on Essolla. Kun tuli puheeksi sattumalta, Pirkko sanoi: "Se pimu".

Terveenä ollessani olin nopealiikkeinen.  Siitä seurasi joskus jotain.

Tulin kotiini ja kuulin keskustelun häntää kun Pirkko oli puhelimessa. Puhui Paula Tuomaisen kanssa.
Kyseessä Tuula Raitanen.  Pirkko mainitsi juuri ettei ole tavannut lähiaikoina Tuulaa. Pirkko häkeltyi, kun törmäsin sisään, mutta myöhästyi selityksessä, yritti vesittää: Tuula ei arvaakaan että me tiedämme jne...
Ikään kuin ei tuntisi Tuula Raitasta. Ihmiset luuli ja Pirkko luuli, että olen kertakaikkiaan tyhmä.
En reagoinut kuulemaani puhelinkeskustelun aihetta.  Tuula oli tullut tuttavaksi Iisalmessa.  Paula Tuomainen asui silloin Iisalmessa.  Pirkko pelkäsi, että Tuulla Raitasen kautta tulee tietooni Iisalmessa tapahtuneista.

Ympäri käydään jne...  Muitakin yhteyksiä.  Pirkon kanssa Kohoniemen tansseissa.  Tähtenä Jukka Raitanen.
Jukka Raitasen seurueessa oli vaalea kaunotar. Todella kaunis nainen.  Tanssiyleisöä ei ollut runsaasti. Raitasen seurueen kaunis nainen maleksi siinä meidän lähistöllä. Sen kummempaa en siitä arvellut.
Lähtiessä selvisi, että Pirkon sievä pyöreä olkalaukku oli kateissa. Eikä sitä löytynyt mistään penkkien alta.
Raitasen kaunotar vei sen!
Jälkeenpäin tuli korviini, että Jukka Raitanen ja vaalea kaunotar riitelivät rajusti tanssien jälkeen!

Kirjailijan vikaa on ja pohdin sattumuksia.
Lähistöllä oli vain Raitasen kaunotar, joten vain hän pystyi vohkimaan Pirkon laukun.

Riitaa ymmärsin ja hekumoin ajatuksella: Laukussa ei ollut mitään arvokasta, vain kymmenen markan seteli!  Liian pieni saalis, että Jukka Raitanen uskoi sen todeksi, epäili nartun vetäneen välistä!?

Muita yhteyksiä.  Pirkon sisko nimeltään Sisko seurusteli Pentti Laukkasen kanssa.  Tekivät lapsen: Mikan, joka näyttää lukevan tätä foorumia.
Pentistä kerron arvioni. Kiltti ihminen. Pidin hänestä. Siitäkin huolimatta, että hän oli ollut Jukka Raitasen porukassa.  Asiasta en tarkemmin tiedä, kun en "juoruile".
Jukka Raitanen käyttänyt, kuten vaaleaa kaunotartakin?

Kävin katsomassa Pentti Laukkasta Ruotsissa hänen työpaikallaan. Pidin näkemästäni, Pentti työskenteli asianmukaisesti. Vanhemman ammattimiehen apurina.

Pentti Laukkanen ilmoitti tulevansa Pielavedelle linja-autolla  ja kertoi tulevansa  määrätyllä
aikataululla. Tuli käymään meillä. Sanoi tulleensa Iisalmeen junalla ja siitä Pielavedelle linja-autolla.

Kuinkas sattuikaan? Pirkon veli Pentti Kemppainen on rautatieläinen.  Hän oli ihmetellyt: siihen aikaan  ei tule Iisalmeen junaa, kuin vain pohjoisesta?

Pentti Laukkanen tuli vieraaksemme, eikä salannut, että tuli vankilasta Sukevalta.  Muistilokeroni eivät kerro: mistä syystä Pentti oli Sukevalla.  Tällä hetkellä tuli mieleeni puukotusjuttu, jonka takia Pentti karkotettiin Ruotsista.

Sukevalla Pentti oli tavannut tuttuja.  Samassa sellissä makasi yläpetillä Nestori Jauhiainen. Alapetin nuori mies leikitteli pomputtamalla jaloillaan yläpetiä.
Nestori karjaisi:
--- Haluatko sinä puukosta?!
Nuorukainen hiljeni.  Nestori oli melkein mustalaisen oloinen tumma äreä mies.
Järjellä ajatellen: Eihän Nestorilla ollut puukkoa!!!!????
Vai oliko?  En usko, ei Nestori ollut niin ovela. Yksinkertainen viinatrokari.

Pielavedellä kiersi juttu: "Nestori palo viimesen kerran." Nestori kärähteli useamminkin.
Nestori menehtyi tulipalossa. Siitä syytettiin miestä.  Nimeään en tiedä, mutta muistilokeroissa kummittelee nimi: Laukkanen. Muisti tekee tepposia.

Pentti Laukkanen koki kohtalonsa Varkaudessa.  Hänet tapettiin. Julmalla tavalla tehtyä murhaa ei selvitetty. Tappajat ymmärsivät kääriä ruumiin mattoon, mutta eivät muistaneet tapahtumista mitään. Niin juovuksissa olivat.
TV-sarjoissa annetaan semmoinen kuva, että kaikki murhat pyritään selvittämään.  Pentti Laukkasen murha oli pikkurikollisen murha, ei gangsteripomon. Murhatkoot toisiaan, mitä väliä, yksi vähemmän!

Tietooni tulleen mukaan Pentti Laukkasen murha ei selvinnyt, ei muka tiedetty, kuka seurueessa ollut teki teon. Järkyttävällä tavalla tehdyn murhan!

Kun uutisista kuulen rikollisten murhista, ajattelen, että tappakoot toisiaan! Mutta ketä tappavat?

Pentti Laukkasen murha on niin selittämättömän järjetön, ettei tajuntaani mahdu kuin varoittava esimerkki: Näin käy, jos tietää, mitä ei pidä tietää, tai jos epäillään tietävän, niin varmistetaan.

Niistä porukoista ei voi vetäytyä pois!

Luontoretki

Käpäisin pikaisesti Lintharjun lenkin alkupäässä.  Sieniä näkyi vähän. Ei herkkutatteja eikä kanttarelleja.  Muutamia haperoita, niistä en välitä. Pari kangastattia.  Ne ovat yleensä löperöitä, enkä kiinnostu.  Vilkaisin kuitenkin. Olivat erinomaisia. Luja kanta ja napakka lakki. Puhtaan valkoinen malto. En kerää.

Kävely sujui ihmeen hyvin. En hoiperrellut.  Tänä aamuna olin harvinaisen virkeä. Arvelin, etten olisi.  Torstaina ostin tavallisen 35 cl pullon Delfin-konjakkia. Torstai-iltana napsin osan ja perjantaina loput. Arvelin turhan paljoksi.  Kuitenkin tänään olo tuntuu huomattavasti paremmalta kuin torstaina. Silloin väsytti.

Täytynee yrittää katsoa netistä käärmeen lajia.  Kaksi havaintoa.  Viime kesänä lenkin loppuosalla polulla otti aurinkoa jumalattoman kaunis käärme. Ei iso, noin puoli metriä. Nahan väri häikäisi kuparin hehkuisena, loistavana.
Kyykäärmeen tunnen. Olen moista otusta tuijottanut silmiin noin kahdenkymmenen sentin päästä. Muita käärmeitä en ole nähnyt.  Tarhakäärme on olemassa, mutta se ei ehkä ole tuommoinen.
Sitten vaskitsa?  Dokumenttiohjelmassa sanoivat ettei se ole käärme, vaan joku muu otus.  Näkemäni vaikuttaa käärmeeltä. Samanlainen kaksihaarainen kieli, kuin kyylläkin, haroo ilmaa.

Tänään näkemäni oli samaa lajia, mutta vaatimattomamman näköinen.  Harmahtava.  Nahan pinta samanlainen. Kun siirryin katselemaan eri kulmista, niin auringon säteet heijastuivat eri värisinä, kirkkainakin. Tämä oli pienempi kuin se viimekesäinen, ehkä 40 cm, myös hoikempi.  Nuori yksilökö? Viimekesäiseen paistoi aurinko suoraan jyrkässä kulmassa. Vaikuttiko värin heijastukseen?
Aurinko ei sattunut tähän aivan suoraan. Puiden oksat varjostivat, eikä lämpökään ollut vielä korkealla.
Sinne jäi lekottelemaan.  Poikasena olisin kai tappanut ja näytellyt voitonmerkkinä.
Jokohan olen aikuinen?

Viisaita vai tyhmiä?

Kysymys koskee valtakuntien johtajia. Onko Suomen pääministeri sotahullu?  Natointoilu ei riitä, vaan pitää mennä uhoamaan Amerikan median haastattelussa Venäjän vastaisena?  Presidenttimme sentään menee oikealle asialle Moskovaan ja Kiovaan.  Lykkyä tykö!  Kunpa saisi edes "sinapinsiemenen verran" positiivista tulosta.

Nykyisen pääministerin harkintakyky näyttää pettävän. Pahanlaista vauhtisokeutta.

Suomen ei pidä vouhkata etunenässä Venäjää pakottamassa. Syytä viettää pitkänlainen tuokio kartan ääressä!  Nuoret poliitikot haluavat yhä enemmän vahinkoa maalleen.  "Pakotteista" seuraa vahinkoa.
"Takin kääntämistä" ei tarvitse hävetä, se on viisautta. Tosiasioiden tunnustaminen.  Media ilakoi, jos poliitikko sanoo jotain, mikä sotii vuosia aikaisempaa mielipidettään vastaan. Mielipide on mielipide ja tosiasia on erikseen.

"Suomettumista" häpeävät vieläkin. Suomettuminen oli yksi työkalu Suomen itsenäisyyden säilyttämisessä. "Sankarillinen itsemurha" vältettiin.

Kirja on painettu Suomessa v 1982.  Kirjassa ydinharha George F. Gennan ymmärtää Suomea, jota pilkkasivat suomettumisesta (finlandisierung):
"Suomi on nelimiljoonainen kansa ja sillä on pitkä vaarallinen raja."

Meidän herramme näyttävät unohtavan, että sama raja pätee tänäkin päivänä!

Unohdan ryssävihan ja nostan hattua Putinille.  Ainut osallinen valtionjohtaja, joka esiintyy. Maltillisesti.  Suomen Stub, Englannin ministeri hilluvat televisiossa. USA:n presidentti uhkaa julkisesti ruudussa.  Viisastako?  Neuvottelutuloksia tekivät tähän asti suljetuissa tiloissa.

Täysin katteettomia lausui Ukrainan puolustusministeriksi valittu.  Uhkaa voittaa Venäjän ja valloittaa Krimin!!???
Liian suuri urakka hänen hartioilleen.

Mihin unohtui poliitikoilta ja medialta: Kuka aloitti?
"Rauhalliset mielenosoittajat" mellakoivat Kiovassa.  Särkivät ja polttivat. Purkivat katukiviä aseikseen.  Länsivallat tukivat myötätunnolla.  Katsoivat edukseen ajaa "väärä" presidentti Venäjälle.  Ajattelematta seurauksia.
Tarkoittaessaan silloista Neuvostoliittoa, sanoo George F. Gennan Suunnilleen näin:
--- Meidän ei pidä pyrkiä kaatamaan hallitusta, sillä näköpiirissä ei ole sellaista tahoa, joka pystyisi ottamaan vastuun...

"Afrikan keväässä" veivät demokratian ilosanomaa.  Demokratian sijasta siellä vallitsee kaaos.  Eikä kukaan tiedä ennustaa sekasorron päättymistä.
Irakissa sotivat. Syyrian murhenäytelmä jatkuu. Egyptissä kuohuu. Kaikkialla yhtä mylläkkää, mielipuolista.  Afganistaniin ei tule rauha.
Natointoilijat eivät näe mahdollisuutta, että USA kyllästyy.  Maailmanpoliisin tehtävä osoittautuu ylivoimaiseksi.  Vihamielisyys USA:ta kohtaan lisääntyy entisestään, kun aloittaa pommitukset Irakissa.  Pommitukset eivät ratkaise.  Ratkaisevat sitten kun järjettömyys ylittää kaikki rajat ja tuhotaan valtakuntia.    

Haittaako helle

Ei paljon.  Poikkeuksellinen ilmiö. Sydämen puoli ei kärsi, mutta luultavasti turhan korkea lämpötila vaikuttaa enemmän aivoihin.
Illan tultua avaan ikkunoita olohuoneesta ja keittiöstä Tuuletusikkunan kummastakin.  Aamulla suljen, kun ulkoilman lämpö lähenee sisälämpöä.
Tällä hetkellä klo 13:28, huonelämpö 27,6.  Ulkona on lämpimämpää. Suljin ikkunat, vedin verhot. Tästä lähtien iltapäivällä auringon suunta muuttuu ikkunaseinän puolelle ja lämmittää hurjasti.
Eikä ole säleverhoja. Suunnittelin hankkimista, mutta olin saamaton. Paikkakunnalla ei kukaan ilmoita myyvänsä niitä.

Saan nukuttua hyvin ja riittävästi. Siihen avittaa riittävän pitkä kävely ja vesillä soliminen. Parina yönä on peti kostunut hartioiden kohdalla. Nukun iho paljaana, mutta tarvitsen peiton. Tottumus.

Eilen illalla sain tarmon puuskan ja läksin kävelylle. Se kesti kaksi tuntia. Puoli seitsemästä puoli yhdeksään. matkaa kertyi ehkä 7  kilometriä. Matelua! Pakollinen matka taajamassa yhteensä edestakaisin tekee kolmisen kilometriä.  Lenkkireitillä kuljin vain pakolliset sadat metrit päästäkseni pienille sivupoluille. Tutkailin herkkutattipaikkoja. Tähän aikaan ei vielä näy ainuttakaan.
Päätin oikaista poikkipolkua reitin paluupuolelle, mutta läksinkin heti ensimmäistä polkua, vaikka havaitsin sen aivan eri poluksi.

Ihminen vai karhu?  Päädyin karhuun.  Maassa ehkä kuusikymmentä senttiä läpimitaltaan laikku. Hävinnyt pintamaa kokonaan, kuin laikutuskoneen jälki, pienempi vain. Näkyvissä pelkkää soraa. Reunoille ei yhtään roiskunut.
Alasviettävällä rinteellä näkyi kokkareita. Lähinnä pienempi mutta siitä eteenpäin isompi kokkare. Potkaisin sitä. Kokkare ei hajonnut. Siinä oli koivun juuret kiinni, se oli "juuripaakku", koivu sojotti siitä eteenpäin. Tyvipäässä paakun välittömässä läheisyydessä näkyi kuoretonta, käsitellyn näköistä osaa.
Siitä päädyin ajatukseen: karhu temmannut nuoren hoikan, noin 5 cm, koivun paiskannut sitä taaksepäin. Koivu lentänyt viitisen metriä.
Tai sitten voimamies.  Kuka haluaa leikkiä paikassa missä kukaan ei näe?  Enhän minä voi tietää. Sen kuitenkin tiedän aikaisempien havaintojeni perusteella, että siellä karhu liikkuu. 

Lenkkipolku on leveää kangastietä. Talvella latukoneen tekemä hiihtoreitti.  Meno- ja tulopäät melko lähekkäin. En arvannut, eikä ehkä moni muukaan, mitä välissä on?  Entisiä hiekkahautoja, sekä metsää.
Kääntyilin eri poluille. Hylätyn hiekkahaudan jyrkän reunan yläreunalla korpikuusikkoa.  Väistin tiheintä ryteikköä ja jouduin rotkon reunalle.  Jyrkät seinämät jättävät väliin pienen laakson. Pohjalla sen kosteikon näköistä pieni alue.  Voin kuvitella paikalla olleen tuhat vuotta sitten viehättävän, syvän metsälammen. Nyt siinä kasvaa saraheinä tummanvihreänä erottuvana.

Mihinkä vesi menee?  joka puolella rinteillä on talvella paljon lunta. Sulamisvesiä ja valumavesiä tulee melkoisesti. Kuitenkaan vettä ei näy, vain kasvuston ilmaisema kosteus.
Hiekkahaudan ja laakson välinen kannas saattaa olla pelkkää soraa, tai sitten kallion halkeama läpäisee veden?
Onko ennen hiekan kaivamista siinä ollut lammikko?

Kävin aivan pohjalla. Maistoin suuria mustikoita. Ihailin luonnon muodostelmaa.  Kiipesin 60 asteen rinnettä ylös.  Sinne voisi eksyä "perseen alallekin".  Suunasta ei ollut hajuakaan, jos ei auringonsäteet olisi osuneet ylempänä oleviin puihin. Laaksossa vallitsi hämäryys.
Suunnistin auringon mukaan ja tulin tutuille poluille.
Kanttarelleja ei näkynyt.  

Tulitauko

Tulitauko, tulitauko, tulitauko......
Tuntuu kuin tuo olisi eniten käytetty sana mediassa. Mitä se tarkoittaa? Pallopeleissä vietetään puoliaikoja, erätaukoja sekä aikalisiä.  Pommitetaan tuhotaan ja tehdään julmuuksia. Sitten sovitaan tulitauko!  Sen jälkeen sopii taas mellastaa.

Kuka ampui ensimmäisen laukauksen? Kuka ampui viimeksi? Muna vai kana?  Kristitty maailma on Israelin kannattaja. Siitä huolimatta, että juutalaisia sanoivat "Jeesuksen murhaajiksi".  Kristityt ovat rasisteja.  Heidän mielestään Israelin vastustajat olivat "mutakuonoja".  Tänä päivänä ei voi tuon kaltaisia ilmaista! 

Edellä lausumalleni löytyy vahvistusta.  Ohemäen kansakoulussa opettaja Ida Remes oli hyvin isänmaallinen ja uskova. Meillä päin lukivat Savon Sanomia, mutta opettajalle tuli Uusi Suomi. Panin sen merkille, mutta mistäpä olisin ymmärtänyt?

Opettaja esitteli kartalle kuvattuja hahmoja. Ne esittivät eri rotuja.  Sellainen seikka harmitti, kun suomalaiset eivät olleet "ylempää" rotua, vaan sekoitus itä-balttilaisesta ja pohjoisesta rodusta.  Pohjoinen rotu sopi Hitlerin retoriikkaan. Arjalainen?  Mikä on Arja?
Opettaja piti meitä minun kaltaisiani alhaisempaan luokkaan kuuluvina. Minä olin hyvä esimerkki: Sekavaa seurakuntaa, huorpentulauma ja syntisiä. Toimeentulevat talolliset olivat "parempia".
Kun joku meistä sanoi jotain tyhmää, siihen opettajalla vakiovastaus:
---- Se on sitä taipalelaista!
Tosi on, että Pielaveden pitäjän Taipaleen kylä oli melkoinen takapajula.  Sodan jälkeen kukoisti "korpikommunismi".  Korpikommunismi sopi huonosti vallankumouksen ideologiaan.  Vallankumouksen tuli tehdä teollisuustyöntekijöiden.  Selvää on ettei Karl Marks tiennyt Suomen pienviljelijöistä mitään. "Roskaväkeä". 

Ja tulitauko. Kävin koulua sota-aikana. Ajankohtaan sopi Vänrikki Stoolin Tarinat. Opettaja otti esimerkeiksi sankarilliset taistelut. Suomalaiset kunnostautuivat.  Uskoiko opettaja silloin todella taistellun?  Vai tiesikö totuuden? Minä tietenkin uskoin tarinat pilkulleen.  Kysymys ei ollut puolustamisesta, vaan Suomen luovuttamisesta Venäjälle Ruotsin kuninkaan tekemän sopimuksen mukaan.  

Vänrikki Stoolin Tarinat kertoo silloisesta tulitauosta: "Sandels hän Partalas eineellään yhä istuu ja tyynenä syö. Kello on kakstoista ja kesken työ, mut Ryssäin se yks jo lyö.

Mieltäni askarrutti aina ristiriidat. Ihmettelin, tietenkään en ymmärtänyt.  Ristiriidat näkyvät räikeinä tänäkin päivänä.  Näkyvät Suomen politiikassa. Näkyvät Euroopan unionissa. Näkyvät Venäjän toimissa. Näkyvät Obaman esiintymisessä. "Toista suu puhuu".

Kauanko Israelin ja Hamasin tulitauko kestää?
Israel sanoo tuhoavansa tunneleita.  Tunnelit vain näyttävät olevan ilmassa. Siihen nähden, että uutiset kertovat tuhotuista rakennuksista, ihmisten asuntojen raunioista ja haavoittuneista ja kuolleista lapsista.  Pommituksen kauheuksia.  Sitä en ymmärrä, että pommittamalla puolustetaan?!
En ymmärrä sitäkään, että Suomea puolustettaisi Horneteilla ja ohjuksilla.  Yhtään ohjusta tai pommia ei Suomen pidä laukaista minkään valtion alueelle.

Koko Israelin valtio on kyseenalainen ja vääryys palestiinalaisia kohtaan.
Israel vetoaa Raamattuun. Kirjoittaneet Raamattuun Jumalan määräämänä "luvattuna maana". Sota-aikana kuulin erään mummun sanovan Suomeakin "Jumalan valituksi kansaksi". Kaikkea saa Suomessa sanoa.
"Israelin kansa ei ole Jumalan valittu. Jumala ei valinnut juutalaisia, vaan juutalaiset ensimmäisenä valitsi Jumalan".
Suunnilleen noin sen esittää Golda Meir kirjassaan Elämäni. Suomalaisessa painoksessa sivulla 13. 

Vakavilla asioilla leikkimistä ei pidetä sopivana. Kuitenkin leikin ajatuksella: jos tapahtuu mahdoton ja tekevät rauhan; kuka maksaa sotakorvaukset?

Esimerkkinä muistin "horjahtelusta" on Golda Meiriltä lainattu lause.  Joskus olen sen maininnut olleen sivulla 14. Tänään tarkistin, se löytyy sivulta 13.
Minulla ei ole kirjastoa, mihin tekstejäni nojaisin, mutta "enhän tohtorin hattua mä sillä voita, vaan mahtuuhan maailmahan noita".
Kirjoitan tajunnan virtaa.    

Älyn jumi

Olen aikani jankuttanut: --- tärkeintä on että pää ja jalat pysyvät toimintakuntoisina mahdollisimman pitkään.  Liian pitkään elämisellä ei ole mieltä. Se ei ole tarkoituksenmukaista.
Tällä hetkellä tuntuu, että minulta pehmenee pää.  Kaikenlaista pientä unohduksen hässäkkää. Liian usein poistun kämpästäni ilman avaimia ja puhelinta.

Avainprobleemaan etsin ratkaisua pitkään. Vaahteran jättimäisten haarojen välistä löytyi jonkin elukan nakertama pesäke, noin kahden nyrkin kokoinen. Pesimäjälkiä ei näkynyt. Siihen lokeroon löin naulan ja siihen ripustin avaimen. "Pesä" ei näy ulospäin, eikä avainta löydä kuin pikkulintu.  Pikkupojat kyllä löytäisivät, mutta Marian poika ei vielä ole kiipeilyiässä.

Veneessä vierailivat pitkään. Nyt on pisin aika, viime tiistain jälkeen eivät ole käyneet. Peräkotelon luukun eteen väsäsin pahaisen salvan. Pensasäiliökin säilyi, saa nähdä miten pitkään?