Olenko suomalainen ?

Kuka on arvokas?  Ihminenkö? Suomalaisenko? Vai dikitalihömppä ? Hehkuttivat Ylen uudenvuoden ohjelmaa. Katsoin. Petyin. en tunnista siitä sitä Huomenta Suomea!  Sitä Suomea, jonka vaiheissa kehityin.
Entä nyt? palaan ruudun ääreen: mitäköhän sieltä tulee?
Jotakin tingeltangelia. En saanut selvää kun hukkasin silmälasini kuulokkeiden alle?
Tämän Ylen juhlaohjelman anti ei koske minua! Sehän on vain oma häpeäni. nimittäin se, että olen tyhmä! Onko tyhmillä oikeuksia? Mitä siitä sanoo tasa-arvo säännöstö?
Jos rotu, syntyperä, tai ihonväri ei saa aiheuttaa syrjintää? Miksi tyhmyys oikeuttaa syrjinnän?

Ylen juhlaohjelmasta en löydä omaa näkemystäni. Yhtä lailla karsastin teemaa: Koti, uskonto ja isänmaa!  Hurmahenkisten uhoamista!

Tämän päivän juhlinta on toista ääripäätä. En ymmärrä. Ei tarvitsekaan, mutta tulipahan sanottua!

Kello ilmoittaa: 23:31. Sama hölynpöly jatkuu: Kuka jaksaa kuunnella ja katsoa?

Häpeävätkö Suomen artistit äidinkieltään? Kieltä, joka mitättömän pienenä säilyi kaiken mankeloinnin jälkeen. IkiWanha ihmettelee?

Ovat sanoneet ruotsinkieliset kulttuurihenkilöt ettei Suomen Kielellä voi ilmaista korkeampaa taidetta. Saman olen saanut kuulla, ettei Suomen kielellä voi laulaa.

Olen tyhmä. Suomalainen. Ja vielä savolainen. Kaikki häpeät samassa! Joutaa lastata Karjakunnan autoon!          

Tapetaanko vai eikö tapeta?

Hamletinmoinen pulma. Kenties vaikeampi. Tai sitten ei?
Tutkimus todistaa vanhempien ikäluokkien vastustavan armokuolemaa. Miksi? Siksi että ikäluokkamme kasvoi "kristillis-siveellisenä" aikakautena. Ihmistä sanoivat Jumalan kuvaksi ja ikuisesti eläväksi kuoleman jälkeen. Ylösnousevaksi. Täyttä puppua kaikki. Taivas ja Helvetti: kumpaan joudut?
Entä elämän suojelu?  Luonto suojelee elämää niin kauan kuin se on hyödyksi. Uskonnot keksivät ja väittävät muuta.
Miksi ihminen säilyi? Tämä Jumalan kuva! Siksi että tämmöisestä Jumalasta eivät tienneet. Kukaan ei heille kertonut. Toimivat luonnon ehdoilla. Jos eivät toimineet, tuhoutuivat. Se on luonnon järjestys. Lässyttävätkööt uskonlahkot, mitä tahansa.

Kun luonnonkansojen ihminen ei ollut enää hyödyllinen yhteisölleen, hänen kohdallaan toimittiin rationaalisesti: Hylättiin.
Erämaassa petojen syömäksi. Eskimot jättivät vähitellen sulavalle jäälautalle odottamaan noutajaa.

Meidän hurskastelevat uskovaisemme sanovat menetelmää julmaksi. Onhan se "jumalatonta", mutta se on "luomua". Ilman sen aikaisia julmia menetelmiä ei ihmiskuntaa olisi. Entä sitten? Jos ihmisiä ei olisi? Mitä silloin puuttuisi?
En tiedä.  Ei ihmisiä ollut aina! Eikä mitään muutakaan, mistä vouhkataan.

Jotain korkeampaa inhimillistä moraalia edustavat vetoavat elämän arvoon. Milloin elämä on arvokasta? Sitä en uskalla kysyä hoitajilta. jotka korjaavat koomassa lojuvan potilaan alta jätöksiä? Jumalako määrää?
En jaksa hyväksyä, että minun ulosteitani joutuisivat putsailemaan tilanteessa, jossa toivoa ei ole. Ja toivo on olematon ikäisilleni-  Antakaa mennä!         

Sairaat ja kuolemat

Media vouhkaa naislääkärien ja mieskollegojensa eroista potilaiden kuolleisuudesta?
Ensinnäkin, mitä kuolleisuudella mitataan? Kuolleisuus on 100%.  Minäkin kuolen, sanokoon tilastot ja ennusteet mitä tahansa.
Jos toipumista mitataan, mitataanko oikein? Minun sydäntäni peukaloi mieslääkäri. En kuollut. Ilman peukalointia olisin heittänyt veivini. Peukaloiva lääkäri oli mies. Useimmat leikkaavat kirurgit ovat miehiä.
Mitkä seikat huomioitiin tässä miesten ja naisten vertailussa?  Miksi yleensä vertaillaan? Tai miksi ei vertailtaisi?

Kaikissa ns-tutkimuksissa vaikuttaa näkökulmat ja niiden erot. Esim: Naista ei saa sanoa naiseksi, vaan henkilöksi?????  Homoa ei saa sanoa homoksi! Miksi? Jos on homo, niin sitten on homo! Minä en ole homo. Olen sen aikakauden lapsi, joka sallii homojen olla homoja, mutta oudoksuttaa heidän nostaminen "kaapin päälle". Mieluummin kaapissa kuin kaapin päällä. Joku lausumaani piti vääränlaisena, perusteli, että homot eläimetkin homostelevat. Homostelevat, mitä homostelevat, se on aina luonnon vastainen ilmiö. Luonto pyrkii lisääntymään. Ihmiset nautintoon. Sitten Kirkko???? Papit, munkit, Piispat ja Paavitkin! Naimisen himo kaikilla. Se on Luonnon järjestys. Muuten ei tämä olevaisuus ole mahdollista! Hurskastelevat!

Viittasivat tutkimuksessa lääkkeiden ohjeiden mukaiseen käyttämiseen. Entä jos ja kun ohjeet ovat vääränlaisia? Vaikkapa vääriä lääkkeitä?  Lääkäreiden sana ei ole "jumalan sanaa", vaikka ne sellaisia omasta mielestään meitä tyhmiksi arvioimiinsa pitävät ehdottomana totuutena.

Kauan sitten kuulin lauseen: "Lääkärin erehdykset peittää multa."  Niinkö?
Ei minun kohdallani. Elän vielä!      

Kompurajalka

Pari vuotta sitten en arvannut miten pian minusta tulee kompurajalka. Ilmiö tuli äkkiä.
Siihen asti sujui kohtuullisesti. Kunnes keväällä 2015 juuri lumien sulamisen jälkeen kuntolenkillä juppasi. Sääret väsyi. Olemuksessa ei tuntunut väsymystä, vain säärissä. Vaikutti niin voimakkaasti, etten pystynyt kävelemään.
Paheni vain. Jo parikilometriä oli liian pitkä.
Pahimmillaan: Kävelin Asemakatua muutaman sata metriä. Sillan ali rillukan kautta Herralantielle.
Aiottuani lenkkiä en jatkanut. Tuntuma pakotti oikaisemaan Rautalammintietä Asemakadulle.
Kunpa en pystynyt. Jalat toppasivat totaalisesti. Siinä penkassa jonkin rakenteen jäännöksenä viisto rautainen luukku. Siihen pääsin istumaan.
Lepäilin kotvasen, mutta kävely jatkui vaivalloisesti. Pysähdyin Kutvosen kulmalla kiinteistökauppiaan taulua "katsomaan". Sitä lähdettyäni sujui kävely paremmin.
Ei hyvältä tuntunut.
Jossain vaiheessa lääkäriin.
Ensimmäinen epäily vitamiineihin. Tutkittiin, ei huono. Seuravaksi alaselän röntgen. Vikoja nähtävissä. Tiedän että selässä on rasitusvammaa. Ei johtunut sieltä. Sitten Pieksämäelle jalkojen hermojen tutkintaan. Hermoja epäilin itsekin syyksi. Tutkiva lääkäri ei löytänyt vikaa.

Siinä meni kesä. Kun en pystynyt kuntoilemaan, heikennyin. En luovuttanut. Kävelin hiljaa Rinnekadun jyrkänteelle. Nousin viistoa polkua harjanteen päälle. Kuljin välillä  lepäämättä. Hengästyin ja istahdin. Hautausmaan takana on kankaalla paksu sammal. Kapusin muutamia kertoja rinnettä ylös ja alas.
Sain rasitusharjoitusta lyhyellä matkalla ja pienellä ajalla.

Lääkäri antoi lähetteen fysioterapiaan. Ehkä lihakset.
Kaksi kertaa lyhytaikainen kipu nilkassa. Kerran uimahallin altaassa ja toisen kerran nukkuessa. Sen verran kipua, että heräsin.

Epäilin mennä Fysioon. Aikaa kului ja tilanne paheni oikeassa sääressä. Säären sisäpuolinen pitkä valtimo pingottui koholle. Sormella koettaen tuntui tiukalta. Turvotusta. Säären ulkopuolella nahan alla tuntui kuin olisi tyyny. Peruin fysion.

Tilasin vastaanoton. Sekavuutta kommunikaatiossa hoiturin kanssa. Selostin hapuilevin sanoin. Arvelin laskimosuonia. Vastaanotto jonain päivänä klo 8 .
Vastaanottamassa ei ollutkaan minua hoitanut Sinikka Kuusisto, vaan nuorehko mies. Mahtoiko tietää jo vaivani syyn?
Sanoi vaivan nimenkin. Minun ei tarvitse sitä muistaa. Lohdutti ettei ole parannuskeinoa. Sanoi kuitenkin Voiteen nimen: Hirudoit Forte. Lääkäri sanoi oireeni olleen tulehdus. Jos semmoista  ilmenee, heti lääkäriin.
Oma-alotteisesti olin alkanut pitää sääriä seinällä ja huomasin sen vaikuttavan. Kerroin lääkärille.

Voitelu ja säärien ripustus vaikuttaa parantavasti. Loppukin turvotus hävisi kokonaan. Oikea sääri on kuitenkin pökkelö.
Yhtenä päivänä lenkillä sujui juoksu erittäin hyvin. Kevyillä nastakengillä. Normaali kevyt ja kimmoisa askel. Juoksin kymmeniä metrejä kerrallaan. Yhteensä muutamia satoja.

Yritin muistella mennyttä viikkoa. Mikähän aamu se oli? En saanut päähäni mahtumaan sopivaa päivää.
Voiko uni olla niin todentuntuinen?

Jatkan harjoitusta. Tulevana vuotena tarvitsen todistuksen ajokorttia varten. Siinä yhteydessä aion kertoa muutakin. Kerralla useampi aihe, ettei tarvitse purjuta yhtä mittaa.   

 

"Uskovainen ministeri"

Ministeriksi nimitetty Mika Lintilä ei ole menettänyt lapsenuskoaan. Uskoo luultavasti Joulupukkiin.
Siitä päätellen kun vakuutti uskoaan Suomen talouden positiiviseen kehitykseen. Hänen mielestään asiantuntevat tahot ennustavat liian pieniä lukuja.
Haitanneeko tuo mitään? Yhden Lintilän auvoisuus! Ei haittaa sinänsä, mutta eipä aikaakaan kun jo joku vetoaa Lintilän uskomukseen ja haluaa lisätä valtion menoja "hyviin hankkeisiin". Ja sitä kannatetaan!

Ei ihme, että nuo yltiöoptimistit sulloivat suohon Suomen talouden.

Sipilä sanoi: "pessimisti ei pety".
Pessimistiä eivät äänestä. Yltiöoptimisti pääsee pitkälle. Mieluummin uskotaan puppupuhetta kuin lujalle perustalle nojaavan sanomaa.
Näyttävät levittävän suupieliään myhäilyyn. Poliitikot ja media. Kuulemma Suomen talous on kasvu-uralla!!!  Joitakin prosentin osia!! Niillä osilla ei herran huonetta rakenneta. Ennustaa IkiWanha.

Olli Rehn pääsi huipulle. Suomen Pankkiin. Se on ensteks hyvä työpaikka.
IkiWanha muistaa huonosti. En saa lokeroistani kaivettua mitään mainittavaa poliittiselta taipaleeltaan.
Ansioluettelossa tietenkin komeana koristeena EU:n komisarius. Se oli paskempi paikka verrattuna SP:iin. Laajentumiskomissaari laajensi itä-Eurooppaan pelkäksi vahingoksi. Jos niille olisi asetettu samat kriteerit kuin Suomelle aikanaan, ei Rehn eikä kumppanit elinaikanaan olisi saaneet niitä jäseniksi.

Siihen aikaan kun jahtasivat Turkkia jäseneksi, sitä ei uskonut erkkikään. Sanoin: "Turkki ei ole Eurooppaa". Tällä välin sattumukset vahvistivat toteamusta.
 

IkiWanhan tyylikysymyksiä.

Kuka määrää tyylin?  Pitkälti siihen vaikuttavat uskonnot.  Islamin mukaan naiselta ei saa näkyä nilkka. !!?? Pidän sitä enemmän tyyli- kuin uskonnon asiana.  Ikäväkseni totean tyylikkyyden häviön.

Kolmen uskontokunnan piispat esiintyivät tänään. Islamin johtajaa ei näkynyt. Ensiksi kiintyi huomioni pulskaan ortodoksipiispaan. Joskus vuosia sitten sen suunnan piispa esiintyi televisiossa:
"Me ortodoksit paastoamme ja kilvoittelemme..."  Melkoinen tekopyhä ristiriita piispan ulkoisen olemuksen ja sanomansa välillä. Suunnilleen yhtä paksu kuin pitkäkin. Vaivoin mahtui kauhtanaansa.
Tarvitsi monen värisiä silmälaseja, että olisi uskonut Herran paastonneen päivääkään!?  Melko muheva on nykyinenkin. Kuinka pitkiä lie paastonsa?

Laulamassa kauniita naisia autuaan värisissä pukimissa. Mutta ne hameet: Miksi? Niin lyhyet hameet eivät näytä tyylikkäiltä.  Mitä varten sellaiset? 
Tähän asti vastaavissa tilanteissa näkyi myös "normaaleja" naisia. Nyt karsivat kirkollisistakin tilanteista normaalit. Parhaat laulajat jätetään sivuun "säärilaadun" perusteella!?
Nämä olivat Lutherilaisia. Oliko heillä katolisten hyväksyntä? Luulisin Islamistien sanovan "jumalattomiksi". "Helvetin enkeleitä".

Pitkään olen miettinyt naisen Euron kokoa verrattuna miehen saamaan.  Naisen Euro niin monta senttiä. Hameista sen voi todeta: Naisilla ei ole varaa tarpeeksi pitkään hamekankaaseen!

Häpesin kun ei ollut vaatteita. Häpesin huonoja vaatteitani. Elinikäinen trauma.
Täysin käsittämätöntä nykyinen tyylittömyys. Toimittajamiehillä ruudussa komeilee briljantti pikkutakki, hohtavan sileä paita ja muodokas rätti takin rintataskussa. Kaiken kruunaa varsinaiset lökäpöksyt. Esiintymisasuna harmaat lumppuvillaiset välihousut!!??
Naurattaa ja kauhistuttaa ajatus, että menisin semmoisissa pöksyissä eläkeläisten karonkkaan.

Semmoinen kutkuttaa, että kuvaisin videokameralla esiintyjiä. Naisia. Tarkentaisin kamerani huomioimaan polven seutua. Paljonko polvea on piilossa ja miten pitkälti haluavat näyttää reittä?

Onko tämä joulusaarna?     

Jaksavat vittuilla

Ukot uimahallin saunassa vihjailevat jatkuvasti lehtiin kirjoittelusta. On niin jumalattoman viisasta (tyhmää ?) väkeä.
Esiinnyn matalalla profiililla. Pidän turpani kiinni. Kerran rohkenin arvostella Ylen "hyviä" ohjelmia.
Ukkoporukka nauroi pilkallisesti. Epäilivät, etten osaa panna televisiotani kiinni!? En alkanut väittämään vastaan.
Luulen, että minun televisioni on vähemmän aikaa auki, kuin uimahallin viisailla.
Osaan panna televisioni kiinni ja osaan tehdä ohjelmiakin. joita voi katsella DVD:llä.

Kirjoitin löylynlyömistä miekkosista paikallislehteen, mutta siinä tapauksessa ei ollut suinkaan kysymys vähäisestä liikakuumudesta. Vaan suoranaisesta hulluudesta. Sellaista ei kukaan usko olevan, jotka ei paikalla olleet.
IkiWanhan henki oli vaarassa. Siinä nyt ei vahinkoa tule, kun mitätön ihminen heittää veivinsä.

Mitä silloin tapahtui, jota kukaan ei tiedä ja ne muutamat eivät halua muistaa?
Kahden aikaan saapunut porukka ei saanut koskaan liikaa löylyä. Mutta sen jälkeen usein oli hiljaista. Niin silloinkin. Saunan rakenteet lämminneet ja kiuas levännyt. Kivet punoittavina.
Kun menin saunaan, siellä oli yksi mies kiukaan vierellä peräpenkillä. Silloin oli vielä puulauteet.

Menin istumaan lähelle ovea ylälauteelle. Siinä oli paras löylypaikka. Jälkeeni tuli nuori mies, hiihtämästä. Sitten tuli varsinainen kohelo.
Nuori mies ja kohelo heittivät muutaman herjan. Kohelo unohti missä hän on ja sitä mukaa käyttäytymisen alkeet. Hullu innostui.
Sieppasi vesisangon eteensä kiukaan eteen. Seisoi kauha oikeassa kädessään Ja alkoi mättämään. Täysi kauhallinen suoraan kiukaan päälle. Sekunnin päästä toinen täysi kauhallinen. Pääni, eikä jalkani eivät toimi yhdeksännellä vuosikymmenellä enää hyvin.
Toisen kauhallisen jälkeen olisi pitänyt poistua. Mutta kohelo heitti kolmannen täyden kauhallisen.
Kaikki kolme kauhallista rivakka kohelo ennätti paiskata ehkä viiden sekunnin aikana.
Kolmannen täyden kauhallisen jälkeen tuli hönkä.
Silloin tajusin: Tännehän kuolee! Kohelo oli heittämässä neljättä täyttä kauhallista, kun selvisin lauteelta alas.
Suurella voimalla syöksyvä kuumuus ohjautui katon kautta ovea vasten ja ovesta minua vastaan. Jouduin ponnistelemaan saadakseni oven auki. Sydänvikaisena "veitsen terällä". 
Siinä ja siinä.
Jälkeeni juoksi nuorempi mies, perälauteella istuja. IkiWanha ei olisi ennättänyt sieltä pakoon. Juoksut on juostu.
Eihän siellä sen jälkeen hätää ollut kellään, kun ovi oli hetken auki. Hitauteni takia pitempään!
Hengen menosta mainitsemiseni ei ole tuulen huutamaa.

Miksi kirjoitin lehteen?  Siksi että uimahallissa näkee muitakin ja minua sairaammilta näyttäviä!
Herää kysymys: Saako sairaat käydä vapaasti uimahallissa?  Jotkut kykenevät liikkumaan itsenäisesti.

Omaa nautintoani uimahallissa himmentää jatkuva vihjailu.  
 

Ylen utisten oivalluksia.

"Väitöstutkimus: Runsas juominen lisää sairauspoissaoloja." !?
Näitä sanoivat nollatutkimuksiksi1  Tuonhan tietää erkkikin. Vaikka Erkki ei viettänyt krapulapäiviä.
Kuka maksoi ja kuka julkaisi tuon tutkimuksen? Kuka tyhjäntoimittaja sai akateemisen arvonimen?
Yksi tyhmä kysyy?

Epäilin aiheesta.

Jutun juuri lähtee Kiteeläisestä konkurssista. Tuskinpa tuommoisia monta on. Media antoi kimmokkeen. Uutisoi Kiteeläisen "innovaation"; pontikkatehtaan. Jopa matkailuvaltiksi?,
Nyt uutinen kertoo konkurssista.
Kolumnasin 8 tammikuuta 2013 otsikolla "Pyörä on keksitty!"
Katsoin kyseisen kyhäelmäni: mitäköhän kirjoitin? En tarvitse pyörtää pahoja sanojani.

Alkoholin tislaus on melko vanha keksintö. Eikä tosiasia muuksi muutu Kiteeläisen yrittäjän kohdalla. Kitee ei sitä jalosta pelkällä paikkakunnan nimellä. Kalevi Keihäsen aika on historiaa.
"Kalevin Eväät" syötiin ajat sitten.

Suosittelen paneutumaan siihen blogiini: "Pyörä on keksitty." Ei ollut jälkiviisautta. Meni konkurssiin. Painotin tosiasiaa, että alkoholin tislaus kannattaa vain jättiyksiköissä.

Havaitsin tekstissäni muutakin huomioitavaa:  "Kotiviinit" ja liköörit.

Mitä virkaa minulla on?

Mitä on tasa-arvo? Sanahelinää! Tasa-arvoa ei ole, eikä tule! Joka muuta väittää, joko hurskastelee tai keksii näennäisiä todisteita.
Pielavedellä olin kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen.
Kansalaisopiston videoryhmässä en ollut tasa-arvoinen. Syystä kun kynäni on liian terävä. Eihän tyhmä ja arvoton ole oikeutettu ilmaisemaan mielipiteitään.  Arvokkaita ovat vain eturivin kansalaisten sanomat.

"Erkin kirjoitukset pitää saada kuriin". Tämä on suora lainaus silloiselta kunnanjohtajalta. Kuka on eturivin kansalainen? Sitä ovat kunnanjohtaja, kunnanhallituksen puheenjohtaja, kunnanvaltuuston puheenjohtaja, sekä puolueiden ryhmittymien nokkamiehet. Älykkäimpiinkään lukeutuva kansalainen ei ole arvokas. Mandaatti kertoo pätevyyden. Arvottomat olkoot hiljaa!  

Miksi kirjoitan? Jälkeenpäin heränneitä ajatuksia. Kuuntelin juuri Presidentti Ahtisaaren puhetta. Siksi istuin kompuutterin ääreen.
Tuli mieleen v 2000. Presidentti Ahtisaari vieraili UKK:n satavuotis  valokuvanäyttelyssä. Syrjitty Erkki sai tehtävän kuvata Ahtisaaren esiintymisen varsinaisessa juhlatilaisuudessa. Miksi moinen kunnia? Olihan arvokkaampiakin, ainakin omasta mielestään!
Luotettiinko Erkkiin, ettei mokaa? Ettei vain tule tahra kilpeen? Epäonnistumisen häpeä! Niinkö?

Ensio Pietikäinen suunnitteli. "Otat vastaan Ahtisaaren saapumisen. Sitten peräännyt kuvaamispaikallesi." Selvä ohje. Toteuttaminen minun vastuullani.

Tässä kirjoittamisen välillä kävin lorottelemassa. Vilkaisin television meneillään olevaa ohjelmaa.  Naputtelen taas.

Sitten takaisin valokuvanäyttelyyn. Kamerani jalusta oli kolmipyöräisen rullakon päällä. Helposti liikuteltava. Presidentti Martti Ahtisaari tuli ovesta. Jäljessään lauma "perässähiihtäjiä."  Ahtisaari lähestyi: Lähemmäksi. Lähemmäksi. Vielä, vielä vähän....
En kunnioita tarpeeksi auktoriteetteja, se on puutteeni. Presidentti Ahtisaari oli mies hoitamassa tehtäväänsä. Kukaan ei tietenkään epäillyt kykyään.
Näkökulmastani en nähnyt tehtävässäni mitään ihmeellistä. Kuka tahansa. Tehtävä piti onnistua. 

Kommellusta en sallinut tapahtua. Joku ehkä pelkäsi? Jännitin itseni suoran nauhoituksen vaatimaan viulun kielen valmiuteen. Jälkeenpäin tullut mieleen: mitä katsojat pelkäsivät?  Annoin Ahtisaaren määrätietoisten askelien lähestyä kahden askeleen päähän, ennen kuin aloitin perääntymisen kameran kanssa. Taktikoin tietoisesti. Tiesin ettei Ahtisaari hätkähdä, eikä epäröi. Jos olisin vähänkin myöhästynyt, olisi Ahtisaari kylmän rauhallisesti paiskannut minut kameroineni sivuun!  

Tilaisuudesta jäi mieleeni tuntemus arvostuksesta. Seisoin kameran takana. Takanani joukko toimittajia kameroineen ja lehtiöineen. Olkapäälinjani takana. Sain tehdä hommaa rauhassa. Normaalitilanteessa Erkkiä ei kukaan huomaa. Häilyvät edessäni edes takaisin. Mitä tuosta?

Olinko mahdollisesti taitavin henkilö videoryhmässä? Kukaan ei sitä kertonut.
Vähemmän merkityksellinen henkilö sanoi: "Erkki on paras lentopallon kuvaaja." Henkilö sanoi sen vahingossa. Kuulin vahingossa.

Olen itse kokenut: ---Olen näkymätön mies!  

Kääpiöt

"Köyhän pitää olla nöyrä."  IkiWanha oli köyhä jo ennen syntymäänsä. Siitä kertoo todisteena IkiWanhan ensimmäinen auto. Oliko se auto?   Kerrottakoon auton määritelmä: "Auto on moottoriajoneuvo, jossa on vähintään kolme pyörää ja kolmepyöräisenä vähintään painoa 300 kg."
Ajokorttia hankkiessani tuo teksti tuli eteeni. Muistin varaisesta tekstistä en voi mennä takuuseen.

Sisäinen hersyvä hymy ja nostalginen tunne nousi pintaan television esitellessä "kääpiöautoja". Varkauden Kelo ja Kulta-auto-osaston myyntipäällikkö P.E: Kettunen (tunnettiin pilkkanimellä Pörröhäntä) tarjosi minulle autoa.
Verstaan oppipojat sitä kyselleet, mutta maksujärjestelyt haittasivat. Ehkä muitakin seikkoja?
Hintapyynnöstä oli tietooni tullut 300 mk.
Mistä Kettunen mahtoi arvioida minua? Tarjosi minulle hintaan 150 mk. Sanoi ei haluavansa asioida poikien kanssa?
Pitikö minua luotettavana?  Sitä minä olen.

Tehtiin kaupat liikuntakyvyttömästä "kääpiöstä". !50 mk. Maksoin käteisellä tuon huiman summan. Vertailun vuoksi: tuntipalkkani oli jossain kolmen ja puolen markan paikkeilla.

Tietenkin sitä ennen kokeilin. Auto lähti käyntiin. Kytkimen ja vaihteiston toiminta tuntui normaalilta. Auto ei kuitenkaan lähtenyt liikkeelle. Kokemukseni ja alitajuntani kertoivat, ettei isoa vikaa ole.  Riskisijoitus kuitenkin?  Ei isoa vahinkoa, niin arvelin.

Lankoni ratavartija Pentti Kemppaisen "virka-asunnolla" oli liiteri tyhjänä. Käytin sitä verstaanani.
Erinäisiä tunteja rassattuani sain puretuksi riittävästi. Vika selvisi: vetopyörästössä ison vetopyörän kiinnityspultit katkenneet. Niitä oli 8 kpl. En etsinyt alkuperäisiä. Ostin Kellokullan varastosta tavallisia hyvänlaatuisia pultteja. Maksoivat 1,05 mk.

Siitä vaan liikenteeseen!
Tämmöinen auto. Kääpiöauto vai autokääpiö, miten vain?
Farmarimalli Steyr-Pugh. Perustana Fiat 500. Muokattu Itävallassa. Autoalan miehenä tunsin merkin Steyr isona kuorma-autona. Pugh oli tuttu kilpa-ajoista moottoripyöränä. Kummallinen sekoitus!
Kaksisylinterinen 640 kuutioinen moottori ympätty Fiatin koriin. Jäähdytys järjestetty kupla-Folkkarin tavoin. Kuplassa toimi puhaltimen pyörittäjänä laturi. Tässä laturin paikalla oli dynastartti. Laturi ja startti samassa paketissa.
Fiatin tapaisen takapellin avattua näytti Folkkarin puolikkaalta. Kaksi pyttyiseltä kuplalta.

Ensimmäisen kerran vein tyttäriäni ajelulle. Tiesin metsäpolun, jossa puiden juuret olivat koholla.
"Ajetaan hyrykyytiä!" Lyhyen auton peräpää pomppi mukavasti. Tytöt muistelivat myöhemmin "hyrykyytiä".

Sillä vehkeellä kävimme Pielavedellä. Huhtikuisella märällä Karttulan soratiellä ei vauhti huimannut. Liikuttiin kuitenkin. Tie oli sula. Tien vierellä sulavat lumipenkat kastelivat tietä.

Kävimme Jorma Tirkkosen kanssa Nilakalla pilkillä.  Kotalahdessa mentiin jäälle. Mitättömät renkaat luistivat. Pakkasyön jäljeltä peilikirkkaalla jäällä ajokki teki pari piruettia. Kesti kotvasen ennen kuin osasin kaasutella sopivasti.

Kevättalven auringon paiste sulattaa uskomattoman nopeasti. Kello yhden paikkeilla läksimme palaamaan Hirviniemen lähistöltä. Jää sulanut epätasaiseksi. Tuntui kuin auto olisi pudonnut välillä laatikkoon. Piti ajaa minkä kääpiöstä sai irti.
Siihen asti kulki, kunnes putosi railoon. Jää sulanut teräväksi railoksi. Etupyörät menivät yli, mutta vauhti hiljeni ja takapyörät jäivät jauhamaan tyhjää. Oltiin nalkissa. Mekaanikot eivät jääneet sormi suuhun.
Lisäsin tyhjäkäynnin nopeutta sen verran, että moottori jaksoi pyöriä tyhjää railossa. Autoimme nostamalla. Auto nousi railosta. Säikähdin! Auto läksi menemään liian lujaa. Syöksyin perään! Sekunnin murto-osista oli kysymys, että ennätin! Sen veran olin varautunut, että auton ovi oli auki. Rantaan matkaa kymmenisen kilometriä. Jos auto olisi kulkenut suoraan? Tuskin?
Tarkistin: Sillä kierrosluvulla mittari näytti 40. En juokse lähellekään niin nopeasti.

Läksimme paluumatkalle. Sivutiellä jyrräsi tiekarhu. Seija huokasi hartaasti:
 ---- Piästiinpäs ohi!! 

80-vuotis päivilläni Jorma kertonut pilkkireissusta. Sanonut ajatelleensa:
---- On tuosta urheilusta joskus hyötyäkin.

Ajoimme kääpiöllä Helsinkiin. Kesäkelillä. Tavallisesti en etuile jonossa. Sillä reissulla olimme aina jonon etupäässä.  Linja-auto ajoi perseen takana. Kuljettaja sekä rahastaja katsoivat huvittuneena matelevaa matkuetta. Naureskelivat. Herätimme kaikkien huomion.

Huoltoasemalla kuppilassa neljä pirpanaa pöydän ympärillä jätskiä syömässä näytti ihmisiä kiinnostavan.
Tyttökatras piti sievoista pärpätystä takapenkillä.
Laskivat lehmiä.    

Sipilän kujanjuoksu

Kansakoulussa luettiin: "Suomi on tasavalta, jota hallitsee...."
Niin! Kuka Suomea hallitsee?  Ei hallitse Pääministeri, eikä Ruotsin kuningas.
Hallitsee media. Media näyttää hallitsevan koko Kosmoksen. Linnunradat sekä mustat aukot. Kukaan ei ole suojassa median kusemisesta kintuille.

En ymmärrä koko vouhotusta. Eikä vouhotus lopu, kun media hallitsee Suomea.
Sipilä ei ole diktaattori. Media pauhaa kuin Sipilä olisi diktaattori ilman diktaattorin valtuuksia.
Valtio antoi kaivokselle rahaa, Ei Sipilälle. Sipilä ei myöntänyt rahaa, kun ei ole diktaattori. Rahan myönsi Suomen hallitus, ei yksin Sipilä.

Pääministerin pitää julkistaa taloutensa. Pääministerillä ei saa olla sukulaisia. Ainakaan sukulaiset eivät saa omistaa mitään. Sukulaiset eivät saa harrastaa elinkeinotoimintaa. Pitääkö heidän mennä Sossun luukulle kerjäämään?  Työttömyyskorvausta? Soviteltua päivärahaa?
Onhan heillä omaisuutta!  On tietenkin ja IkiWanhaan verrattuna runsain mitoin.  Välähti mielessä: pitääkö Pääministerin sukulaisilta ulosmitata kaikki omaisuus? Sitten ei ole kytköksiä!

Kajaanilaiselle metallifirmalle ei myönnetty tilausta ohi protokollan. Kukaan ei maksanut lahjuksia. Vai maksoiko? Julkista tarjouskilpailua ei nyky-Suomessa voiteta voitelulla! Olen naiivi ja sinisilmäinen, uskon sen prosessin sujuneen ilman korruptiota. Eikä mielestäni puolen miljoonan euron urakkaa pidä rinnastaa Talvivaaran kokonaisuuteen, eikä valtion osuuksiin. Puoli miljoonaa pitää sisällään huomattavan määrän materiaalia, raaka-aineita, palkkoja ja energian kulutusta. Jos kuka vähänkään ymmärtää, tajuaa, ettei siihen pysty sijoittamaan lahjuksia.
Korkeintaan vaatimattoman korruptiolounaan?
Toimittajathan eivät ymmärrä muuta kuin kohujuttuja, sekä miten niitä saisivat mahdollisimman paljon.

Harrastuksieni yhteydessä ja opiskelutarkoituksessa käväisi teeveen toimittajia.  Saimme hyödyllisiä ohjeita. Tämmöisenkin:
 ---- Toimittajalle ei kannata vittuilla!
Omassa blogissani saan vittuilla. En joudu vastuuseen. Kunnianloukkauksista en tarvitse maksaa korvauksia. Olen köyhyysrajan alapuolella. Ajattelen toimittajien yläpuolella olevaa:
Tumman virran soutajaa viittoilemassa vastarannalla.  

Säästämisen viisaus

Katselin kuningaskuluttajan piiriin kuuluvaa. Ansiokkaasti esittivät, kuinka paljon säästetään uuden vähäpäästöisemmän auton hankinnalla.
Erittäin huono esimerkki. Isoa autoa, joka hankittiin sitä varten, että se vetää painavaa matkailuvaunua.
Voi hyvät hyssykät!
Toisena vertailukohtana käytetään autoa, joka ei pitkään kestä kuvatun laista kuormitusta.
"Kaikki on sitä, miltä se näyttää". Sitä periaatetta lainaavat härskisti.   IkiWanha sanoo:
---- Mikään ei ole sitä, miltä se näyttää!
"Ostakaa uusi vähäpäästöisempi auto".  Sitä mantraa hokevat.   IkiWanha kysyy:
--- Mitä se maksaa?
"Kuninkaallisessa" vertailussa ei käytetä mahdollisuutta jatkaa entisellä ja sitä vastaan vertailla hankintakustannuksia.
Hylätään entinen ja ostetaan uusi. Onko siihen varaa? pitäisikö jatkaa vielä entisellä? Otetaanko velkaa?  Maksetaanko velalla ja velan koroilla maailman ilmaston pelastus?
Entä paremman auton valmistus?
"Vihertäjät" sulkevat toisen silmänsä. Eivät halua kertoa, miten paljon uuden auton valmistus kuluttaa luonnon varoja!
Ja ostajan rahaa!

Pitääkö minun hävetä? Hävetä liian vanhaa autoa!
En pysty ostamaan uutta. En rahalla, enkä velalla!
Kun haluan käydä kotiseudullani Pielavedellä, sinne ei pääse yleisillä. Edistääkö "vihertäjät" vanhuksen syrjäytymistä?

Siltä vaikuttaa. "Köyhät kyykkyyn". Samat tahot, jotka tuota hokivat, haluavat kohottaa standartit vähävaraisten ulottumattomiin. Kieltää vanhalla autolla liikkuminen!   

Tuhlauksen viisaus

Vihdoin EU:n suunnalta kuluu hiukan järjen ääntä. Varovainen vastustus turhaan kulutukseen.
Jota turhaa kulutusta kannattavat viheriätkin: "Ostakaa vähän energiaa kuluttavia laitteita!"  Hyvät kodinkoneet romutetaan ja tilalle hankitaan "energiaa säästäviä" vehkeitä. Niinpä!
Teolliset tuottajat hykertelevät käsiään ja hurmaantuvat myyntiluvuista. "Energiatehokkaat" kestävät vain "pyhättömän viikon!" Eivätkä ne säästä käyttäjän hermoja! Kaatopaikat täyttyvät kalliista romusta.
EU yrittää toivotonta. Ja liian myöhään. Kukaan ei usko!

Säästämistä on, kun laitteita käytetään mahdollisimman pitkään. Niin kauan kun huoltokulut pysyvät järkevällä tasolla. Tähän asti huolto on hoidettu kotimaisella työllä. Sanovat kotimaista hyödylliseksi.
Energian säästäjät näyttävät unohtavan energian ja raaka-aineen kulutuksen valmistuksessa?

Perinteiset "tukiaisten" vastustajat kääntäneet. Niin, käänsivätkö kelkkaa vai takkia? Vaativat tukiaisia kohta kaikille.
Mikä hinku sähköautojen kiirehtimisellä on? Ei Suomi pysty kilpailemaan sähköauton tukiaisissa,  eikä  sähköautojen lisäämisessä.  Norjalla on varaa.
Antaa rikkaampien tukea. Siitä hyötyy hintojen laskiessa. Tekniikka kehittyy. Kun kaikki hamuavat kiilusilmin sähköautoja, pysyvät hinnat korkealla, kun kenenkään ei tarvitse kilpailla.
Teknillisenä kannatan lämpimästi sähköautoja. Siihen suuntaan mennään. Tuliko sähköautosta eräille uskonto?

Kaupunkilaislapset uskoivat takavuosina maidon tulevan seinässä olevasta hanasta. Eivät tienneet mitään lehmistä.
Sähkökin pitää tuottaa tavalla tai toisella. Aina jotain kuluu. sähkön tuottamista vastustavat pontevimmin viheruskovaiset.

Mediassa pilkkasi toimittaja automallia, jolla ajelen. Otti esimerkiksi alueen Itä-Suomesta. Siellä on liikenteessä "liian paljon" vanhoja autoja.
"Niistä kirkkaimpana tähtenä (ja ruosteisempana) hohtaa Toyota Avensis vm 98."
Tunsin itseni loukatuksi. Häpesin itseäni. En kuitenkaan pyydä anteeksi.
Sen mallinen Toyotani on vm 98. Mittariin täyttyi juuri 300 000 km. Kulutus on kohtuullinen ja huoltokulut varsin vaatimattomat. Katsastuksessa heittämällä läpi.
En tarvitse sen parempaa autoa eikä moni mukaan "tavallisista tallaajista".
Olenko "vääräuskoinen"?  Köyhä olen.  Kielletäänkö köyhältä autoilu?

Vauras poliitikkorouva kantoi huolta autokannan uudistamisesta. Ei Suomen autokanta niin vanhaa ole, että maailma saastuisi niiden takia.
Tänä päivänä lenkiltä tullessani kuljin möhkäleen ohi. Sanovat semmoisia Citymaastureiksi. Jolla on varaa ostaa semmoinen, ostakoon. Maksaa autoveron, käyttömaksun ja polttoaineen. Yhteiskunta saa veroja. Savon sydänmaillakin pörrää kalliin näköisiä automobiileja.
Poliitikot kilpailevat, kuka lupaa alentaa eniten veroja.  Mistä valtio saa varoja, jos verot lopetetaan?

Veroja alentamalla uskovat talouden elpyvän. Nimittäin  uskovat. Uskovat joulupukkiin!
Aikoinaan Paavo Lipponen puhui sopeuttamisesta. Poliitikot kinasivat: kaksi vai neljä miljardia?
Lipponen sanoi kaksi, kasvu tuo kuusi miljardia.  IkiWanha sanoi: seitsemän miljardia tarvitsee sopeuttaa!
Lipposen lupaama "kasvu" puuttuu vieläkin. Ei tullut kuutta silloin, eikä taida tulla vieläkään. 

Kuka muistaa Ilkka Suomisen? Vaikuttanut kokoomukselainen.  Halusi siirtyä enemmän välillisiin veroihin. Samaan hengenvetoon vastusti autoveroa.  Autovero tulee halvaksi kerätä.

Sähköautoja tulee, vaikka ei tuettaisikaan. Öljyvehkeistä ja öljystä saadaan verotuloja.  Sähköauton tukeminen tulee kaksi kertaa kalliimmaksi mitä laskevat. Maksettu tuki ja menetetty vero.

Sivistyksen mittari

Maria Pettersson sanoo: Mies, joka ei ole lukenut yhtään naisen kirjoittamaa kirjaa, ei ole sivistynyt.
Noinko vähästä sivistys on kiinni? Yhdestä naisen kirjoittamasta kirjasta!
Olenkin pohtinut kun sanotaan ihmisestä: sivistynyt. Millä sitä määritellään?
Itselläni on jommoisia käsityksiä.
Poliitikot eivät ole sivistyneitä. Ei kaikki kirjailijatkaan. Ei teeveen toimittajat. Käyttävät rumia sanoja lähimmäisistä antaessaan vääriä todistuksia.

USA:n Presidenttiehdokkaat ????!!!
Entä IkiWanha Erkki? Olen lukenut naisten kirjoittamia. Yksi vaikuttavimmista on Kaukaiset Paviljongit. Sijoittuu miehityksen aikaiseen Intiaan. Sivistykseni ei suostu muistamaan kirjailijan nimeä. Nainen. En viitsi googlettaa.

Kirjastoni on niin vaatimaton, ettei se riitä sivistyksen mittariksi. Kaksi pystyhyllyä. Kirjoja vaivaiset neljä hyllymetriä. Saneerasin vähiksi muuttaessani pieneen asuntoon.
Tiedän siellä olevan naistenkin kirjoittamia.
Heräsi uteliaisuus: ketä ja montako?  Plarasin sivistykseni mittarin. Olen sivistynyt ainakin Maria Petterssonin mittarilla!

Kas tässä:
Annikki Kariniemi. Hildegard Kneft. Angela Davis. Pirjo Tuominen. Maria Kolesnikova. Sirkka Garam. Maarit Verronen. Leena Lehtolainen. Hertta Tiitta. Nina Banerjee-Louhija. Aulikki Oksanen.
Raisa Lardot. Rakel Liehu. Virginia Woolf. Annika Idström. Aleksandra Kollontai. Winnie Mandela. Rose Friedman. Marlene Diedrich. Äiti Teresa. Aino Kuusinen. Golda Meir. Eva Kilpi. Vera Pavlova. Yrsa Stenius. Elli Sario. Martta Salmela-Järvinen. Raili Virtanen. Kyllikki Virolainen. Margit Borg-Sundman. Eva Tenhunen. Anu Kaipainen. Anni Polva.

Melkoperäisen sivistynyt.
Hyllyssäni ei ole Eva Joenpeltoa. Luin useita. Puuttuu Ingrid Bergman ja muita.

Pyyhkäisy

v1970 ja jotain. Sain pankista vihertävän kortin (oliko se vihertävä"). Pankkikortin. Mullistava keksintö. Se piti päivittää jotenkin, ottaa käyttöön.
Ei siitä tullut sen kummempaa. Erkille tuli konkurssi. Konkurssi ei tarkoita maailmanloppua, vaikka usein niin ounastellaan. Sen ensimmäisen pankkikortin luovutin Pielaveden Yhdyspankkiin.

On se kumma miten kaikki sivuavat toisiaan?
Vähemmän olen siitä maininnut, että kävin muutamia kertoja keikalla setelipainossa. Aivan oikein: Setelipainossa! Vaikka et uskoisikaan!

En nähnyt yhtään seteliä. Muuta mielenkiintoista kyllä. Sattumusten summa. Sattumusten summa oli sekin kun menin töihin Silkkipainokonehuolto Kehusmaahan. Miksi semmoinen Kehusmaan virma oli olemassa ja miksi minä sinne päädyin, on jo oman tarinansa väärti.

Semmoinen seikka ihmetytti. Miksi sellaisessa huippuluokan laitoksessa ei ollut semmoista laitetta?
Yrittäjä Olavi Kehusmaa päässyt tekemään sopimuksen: Huippuyksikköön piti hommata laite tilapäisesti, lainaksi.

Sanovat: Seripaino. Sanovat silkkipaino. Seri tarkoittaa sarjaa. Silkki tarkoittaa vuosituhansien takaista menetelmää.

Joku tuntee jonkun. Olavi Kehusmaa tunsi "Väiskin".  Väiskin firma oli siihen aikaan Suomen tunnetuin. Dementiani ei salli muistaa Väiskin firman nimeä.

Suomen Setelipaino vuokrasi "Väiskin" firmalta pienen painokoneen ja painoammattilaisen. Erikoistehtävää varten. "Väiskin" suhteet ohjasivat "rautahomman" Olavi Kehusmaalle.

Olavi Kehusmaa oli laskelmoinut kuorma-auton käytön ja sen mukaan laskutus. Yhden kerran tekivät niin. Kehusmaa kehitti kalustoaan. Osti pitkämallisen pakettiauton ja kaksiakselisen kevytperävaunun.

Pakettiauto ja perävaunu pystyivät viemään painon, sekä kuivatusosan kahdella reissulla. Ei tarvinnut kuorma-autoa, eikä kuljettajaa.

Kävi suunnilleen näin. Heti aamusta. Suuntasimme "Väiskin" firmaan. Purimme yhden lyhytlinjan. Koneen ja kuivurin. Kuskasimme Suomen Setelipajaan kahdella reissulla.

Setelipajassa asensimme laitteen käyttötilaan. Sähköasennukset heidän vastuullaan.
Ja vähän ajan kuluttua pois!

Tulee mieleen elokuvien agenttitarinat.
Pääportilla hämärrettyjen ikkunoiden takana oli joku. Ei tunnistettavissa. Lasisen luukun alta työnsimme ajokortin. Saimme rintaamme kiinnitettäväksi tekstin: Vieras.
Tarkistuksien jälkeen kehottivat ajamaan toiselle luukulle, eri portille.
Toisella portilla ei ollut ketään. Mustaan rasiaan piti kertoa asia: "Muhli ja Jauhiainen tuomassa painokonetta". Semmoinen taikasana aukaisi rautaisen portin. Luultavasti turvallisuuden takaamaksi oli portilta vielä pitkä matka avointa rauta-verkkoa.

Tulimme korjaamoon. Asiallinen vaikutelma. Korjaamopäällikkö opasti. Tuomamme laitteet olivat rullien päällä. Läksimme työntämään pitkää käytävää. 
Käytävän vasemmalla puolella oli pieniä "toimistoputkia". Oikealla päättelin olevan varsinaisen toiminnan.

Vasemman puolen koppien sisään oli esteetön näkyvyys, joko avoimista ovista tai ikkunoista.
Huvittavaa nähdä itsensä työntämässä kuormaa. Tuosta kopista, sitten seuraavasta, sitten...

Korjaamopäällikkö pysähtyi yhden oven eteen. Otti yhteyttä kännykällään. Paikalle saapasteli miekkonen, joka avasi oven ja pääsimme varsinaiseen tehtävään. Huone täysin ulkopuolelta näkösuojattu, ikkunaton. Tehtaalta tulleita paperirullia, tai jotain sellaista.
Teimme tehtävämme sutjakkaasti. Huoneessa oli muitakin miehiä. En joutanut vahtaamaan tekemisiään, mutta jotain puuhaa heillä näytti olevan. Isossa hallissa.

Kauempaa kuului ajoittain naurun remahdus. Nauru kuului yhä lähempää. Vihdoin kuulin sanoja: "että tiedät mitä varten persereikä on!"
Oliko hän mestarikertoja vai kertojamestari, kun noin nauravat? 
Ainakin kolme kertaa kuulin naurun ja kerran tuon lauseen.

Pyydän luvan saada halveksia tuota naurattajaa, vaikka ei ole kunniaksi asettua muita paremmaksi.
Esiintymishaluinen ei voinut olla tulematta lähietäisyydelle. Aloitti: Jotain tähän tapaan:"Mies valitti lääkärille ripulia. Lääkäri määräsi lääkettä. Mies tuli valittamaan, että ripuli vain paheni, mitä lääkettä sinä määräsit?
 ----   Sinussa on AIDS, ei se parane. Määräsin sinulle risiiniöljyä, että tietäisit mitä varten persereikä on!.

Meitä oli kaksi oikeaa työtä tekevää. Emme ennättäneet huomioida, mitä muut tekevät. Satusetä jouti kiertämään ympäri suurta hallia kertomassa loistotarinaansa. Naurun remahdukset kertoivat, missä päin hän liikkui.

Erkkiä ei naurattanut, Eikä Akuakaan. Meidän ei tarvinnut olla kohteliaita törkimykselle.
Jäi vaivaamaan mieltä: Miten iso kiho tuo typerys oli, kun joutilaana pasteerasi joka puolella "vitsailemassa"?  Montako tuommoista joudumme elättämään?

Niin. Aloitin pankkikortista. Minua ihmetytti, että mitä varten lainasivat näin pientä laitetta miljoonittain maksaneeseen laitokseen?

Lyhimmillään viennin ja noudon väliä oli kaksi viikkoa. Kolme kertaa olin puuhassa.

Kertoivat painetun pankkikortteja sillä vehkeellä. 
 
Saamaani pankkikorttiin suhtauduin epäillen: jos??!!
Nyt epäilen enemmän. "Tililtä toiselle voi siirtää pyyhkäisemällä."
Entä jos?? Jos joku pyyhkäisee vähäiset euroni olemattomiin?????

"Kuolemaa ei ole olemassa"

"Jonain päivänä meidän täyty kuolla, muina päivinä saamme elää!" Äkkiä ajatellen tuntuisi optimistiselta, mutta sehän on tosi.
Otsikoksi lainaamani lause herätti! Lausujaa en enää muista. Ei tarvitsekaan, voin peukaloida sitä ilman tekijänoikeuksia loukkaamatta.

Itse käytän kuolemasta metaforaa Tuonelan Soutajasta, metafora sekin on.
Kuolemaa ei voi määritellä. Siinä mielessä sitä ei ole! Onko auringon lasku olemassa? Eihän aurinko laske mihinkään!  Maapallo vain kääntää kylkeään!

Ei kuolemaa voi määritellä. Ei se ole kosketeltava esine, vaikka se kohdalle sattuessa tuntuukin varsin konkreettiselta.
Elämä vain loppuu. Loppuu luonnonjärjestyksen mukaan.
Päättääkö Jumala? Ei ainakaan tämä meidän kirkon tunnustama Juutalaisten jumala.

Minun Jumalani on luonnon järjestys. Miksiköhän homot haluavat Kirkkoon? Ja kirkossa vihittäviksi? Joku piispa ja jotkut papit hyväksyvät homouden luonnolliseksi. Raamattuun pohjaavat uskonsuunnat tuomitsevat! Näen siinä ristiriitaa. Luen kuin "Piru Raamattua"!

Itse asiassa eri lahkot ja suuntaukset lukevat raamatusta itselleen sopivat kohdat.
Onko Jumalaa olemassa? Siihen vastaavat joko on tai ei. Kumpikaan vastaus ei kerro, muuta kuin sokeista uskomuksista.
Jumalia on lukematon määrä. Vuosituhansien aikana muovautuneita uskomuksia. Ihmiset uskovat, mitä heidän halutaan uskovan. Kun ihmisen ymmärrys kohtaa rajoituksen, siihen on helppo lisätä uskomus. Uskomusta ei tarvitse todistaa. Riittää kun osaa manipuloida kansanjoukot. Jos se ei helposti onnistu; uhataan kuoleman pelolla ja helvettiin joutumisella. Kivitetään, vangitaan, kidutetaan ja poltetaan roviolla. 
Sitä "uskovat" tekivät.
Raamatun usko on vain pieni osa. Islam usko Jumalaan, mutta ei Jumalan Poikaan.
Mielestäni siinäkin on ristiriita, että juutalaiset uskovat Jumalaan, mutta ei Jumalan Poikaan?
Jeesuksen murhaajat!

Opettaja Ida Remes Ohemäen koulussa mainitsi: "Muhamettilaisten mielestä me olemme vääräuskoisia." Ihmetelin: miksi? Mehän olemme oikeauskoisia!
Kehittymiseni johti päätelmään: En ole uskoinen.         

Pulssin tunnustelu

Siihenkin tarvitsevat koulutusta?  Ovatko ihmiset niin tyhmiä?
Luulisi tuon osattavan. Taisi olla ensimmäinen kerta kellon kanssa tuo, jota muistelen.
Tapahtui joka tapauksessa ennen armeijaan menoa Joroisissa Mustosella.  Reilut kuusi vuosikymmentä vierähtänyt. Liittyy urheiluun.
Lauantaina työpäivän jälkeen kävin lenkillä ja saunassa. Rauhoittuneena kämpässäni tunnustelin pulssini: 48/min.  Arvelin sen normaaliksi. Luulin kyllä nopeammaksi.

Ei minulla ole maratoonarin lepopulssia. Olen enemmän heinäsirkka. Sydäntäni seuratessani tuli ajankohtaiseksi. Sairaalassa seurantamittari näytti 38 - 40. Lääkittynä. Muiden potilaiden mittareissa näkyi jopa 80.  60 - 80.
Lääkityksen aikana kotona näytti 39.  Matala syke ja alhainen verenpaine ei tuntunut hyvältä. Halusin kuntoilla tehokkaasti, mutta en pystynyt.
Vuosi leikkauksesta lääkäri sanoi: "Ei se ole välttämätöntä."  Aikaisemmat tiedot ja sillä hetkellä tutkitut näki lääkäri.

Lääkkeen nimi oli Emconcord. Annoin jäljellä olevat pillerit Olkkosen emännälle. Hänellä sama lääkitys.
Jaksoin kuntoilla ja kuntoilin kunnolla. Tarkkailin joka päivä. Alhaisin lukema 42.  Kontrollikäynneillä aluksi 44.  Parikymmentä vuotta leikkauksesta  45.
Pienet häikät haittasivat kuntoilua. Kontrollissa 2015  49.   Leikkaus 1998.
Panen sormen valtimolle, ranteeseen tai kaulaan. Ilman kelloakin tiedän suunnilleen.
Menneellä viikolla tarkistin kerran: 47. Tämän kirjoituksen välillä: 52.  Maha täynnä kermassa haudutettua kuhaa ja tämä pieni aktiviteetti nostaa sykettä.

Ei syytä huoleen 

Eläinten käyttäytymisestä

En ole luonnontieteilijä, vaikka voisin olla. Että tässä hetkessä tartuin aiheeseen, siihen antoi sysäyksen maininta hirvien oppimisesta lukeman liikennettä.
Pääsin todistamaan sellaista. Sekä metsästäjien harhauttamista.
Pielaveden Petäjäjärvellä olin tulossa polttopuusouvilta. Pääsin metsästä lähelle paikallistietä, kun alkoi kuulumaan rytinää.  Seisahtuin  odottamaan reipasta tulijaa. Kovaa vauhtia tuleva hirvi seisattui noin viiden metrin päähän tien reunasta. Seisoin samalla etäisyydellä tiestä, noin parin-kolmenkymmenen metrin päässä. Hyvä paikka tarkkailla. Hirvellä oli oma syynsä, eikä näyttänyt huomaavan lähellä tarkkailevaa.

Niin lähelle hirveä en aikaisemmin päässyt. Isokokoinen hirvi. Oikea "emolehmä". Seisoi pää korkealla. Isot korvat "peilasivat" joka suuntaan kääntyilemällä. Äärimmäisen valppaana.
Pysyin paikallani hievahtamatta. Luultavasti pidättelin hengitystäni, koska hirvi  reagoinut minuun.

Kookas eläin aikansa tutkailtuaan, kääntyi äkisti, läksi ravaamaan minusta poispäin, noin 30 asteen kulmassa tien suuntaan.

Seisoin vielä hetken leväten työn rasituksesta. Ja sydämen rasittumisesta.
Tultuani tielle siihen ilmestyi hiljaista vauhtia maasturi. Autossa miekkoset haikailivat menetettyä saalista. Eivät pysähtyneet kohdalleni. Eivät he voineet arvata. Olisin päässyt ilkkumaan!


Pohjoisen reissulla kellertäviä marjoja keräämässä. Havaitsin hirvieläimen. Aterioimassa pienellä riistapellolla:
--- Onpa komea poro!
Halusin päästä katsomaan lähempää. Kosteapohjaisessa maassa paksu sammal. Riistapelto pusikon reunassa. Herkutteleva herra oli pitkäksi kasvaneessa laihossa niin lumoutuneena, että pääsin pusikon kautta aivan peltoläntin reunaan.
Eläin havaitsi minut, nosti päänsä korkealle. Parinkymmenen metrin päässä!
--- Eihän tämä mikään poro?!  Ei hirvikään?
Paistoimme särkeä. Tuijotimme suoran toistemme silmiin. Jäi aikaa havaintoon.
Ne sarvet! Uljaassa päässä symmetriset. Näyttivät puolitoistametrisiltä! Ei muistuttaneet poron sarvia. Hyvinvoivan eläimen pulleita kylkiä peitti virheetön karva. Värille en löydä parempaa, kuin jonkinlaisen punarautiaan hevosen rusehtava. Väri ei ollut poron eikä hirven. Mielessäni välähti:
--- Peura!  Mutta mikä peura?  Ei Laukon peura, eikä ainakaan kuusipeura, sehän on pienempi.
Vahan lihamiehen taito unohtui. Se taito olisi auttanut arvioimaan eläimen paino!
Eläin pysyi hievahtamatta, kunnes liikahdin. Silloin tapahtui!
Eläin säntäsi pakoon kuin ammuttuna. Saparo pystyssä muodosti puhtaan valkoisen läiskän, jonka näin pitkään.
Käveltyäni vain lyhyen matkaa, näin eläimen rinnettä vasten ravaamassa yhtä kovaa kuin lähtiessä. Oli noin puolen kilometrin päässä.
 

Kyselin monelta. En saanut selvää vastausta. Enkö osannut kuvailla?  Ei kuvailu ollut vaikeaa. Osasin kyllä:  Metsästystä harrastava Leevi Kalavainen sanoi empimättä:
Metsäpeura!

Populismia

Kansaneläkkeisiin 200 euron korotus! Tuommoinen otsikko. Mikä on kansaneläkettä? Minun kohdallani se on noin 300 €. Se on kansaneläkkeen osuus. Eläkkeeni muodostu lisäksi Työ- ja yrittäjäeläkkeestä, sekä kevan eläkkeestä.
Kaikista näistä kertyy noin 800 €.
Pienuuksiin on osaselityksenä varhennettu vanhuuseläke.
Mikä on kansaneläke ja mikä on takuueläke? IkiWanha sanoo: Poliitikkojen semantiikkaa!!!
Ymmärtäneekö edustaja Pirkko Mattila asiaa? Kerääkö pisteitä perussuomalaisten laariin?
Takuueläkkeen ehdoissa ilmoittivat: "Se ei koske varhennettua  vanhuuseläkettä."
Mitä siitä seuraa?
Takuueläke on lähes minun eläkkeeni suuruinen. Mihinkä se Mattilan ehdottama lisätään??

Jos se lisättäisiin saamaani noin 300 €?  Eihän se käy! Se on vain osa eläkkeestäni monien kiemuroiden kautta laskettuna. Jos se lisätään takuueläkkeeseen, jota laki ei minulle salli, mitä sitten ajatella?
Takuueläke nousee lähes tuhanteen euroon ja minun varhennettu eläkkeeni jää sen alle???
Varhennetun eläkkeen otin katastrofitilanteessa. Selvitäkseni vastuistani. Se auttoi.
Ikävä kyllä sitkeähenkisenä elän vieläkin. Liian pitkään yhteiskunnan kannalta??? 
Varhennetun eläkkeeni aikaistettu hyötyni on pienempi kuin pienennettynä saamani menetys! Aikaistettu hyötyni rasittaa.

Tein työtä. Moniko saman kokeneena on elossa?  v 1946 aloitin tukin kuorinnalla Ristisjärven jäällä.
Viimeisenä palkollisena pakersin talvella 1997.  1998 oli elämäni "veitsen terällä".  v 2016 en uskonut näkeväni. Lakien laatijatkaan ei semmoisesta välittäneet.
Mitä oikeuksia minulla on?

Minä saan eläkettä minkä saan. Minä tulen sillä toimeen. Asun omistamassani. Syön ravitsevaa ruokaa, jonka lääkärikin sanoo oikeaksi mittaustulosten mukaan.
Miksi muiden ei tarvitse huolehtia mistään? Jokainen lintsari, tukien kalastelija,  työn vieruksoja, "rannan remmiläinen" "kuutamokeikailija", huijari, kulanssi ja jobbari ansaitsee yhteiskunnan elättämisen.

Miksi minä jubisen, kun äsken kerroin pärjääväni? Siinäpä se! Toisissa kertomuksissa hyvää eläkettä saavat todistelevat heille oikeutetusti kuuluvasta runsaammasta rahasta.
Ovatko he tehneet enemmän työtä kuin Wanha Erkki??

Mitä on politiikka?  Joku sanoi: " Yhteisten asioiden hoitamista."  Ja paskan marjat!!  "Politiikka on mahdollisuuksien taidetta!"  Sitä se on!
Poliitikko ajattelee ensiksi itseään. Jos ei saa hyötyä suoraan, keplottelee mahdollisuuksien mukaan!

"Ratsuväki"

Hävittäjäkoneiden hankintahuuma ja Itämeren uhkakuvien spekulointi viritti jäykistyneet aivoni.
Sotien historiaa kuvittavista kirjoista näin uljaan ratsuväen hyökkäävän liput liehuen. Jalkaisin liikkuvat sotilaat tallautuivat.

Talvisodan alkaessa olin 7. Hiroshiman kauheuden aikaan olin 13. Siinä välissä oli sota-aika.
Kulin radiossa uutisia. Pielaveden perukoilla oli huono kuuluvuus. Itselläni kovin vähäinen taju maailman asioista.  Radion rätinän seasta sain tajuntaani sanan aromipommi! Sanassa yhden konsonantin muutos tekee eri tarkoituksen. Samoin kokemani ja kuulemani värittyvät miten sattuu.
Atomipommin kauhistuttavuus selvisi vähitellen paljon myöhemmin.

Taipaleen kylän papparaisetkin puntaroivat ratsuväen mahdin menneeksi. Nykysodassa kelvoton. Niin arvioivat vakaumuksen varmuudella.

Ympäristössä vaikutti veteraaneja, jotka olivat palvelleet Tsaarin armeijassa. Äitini isäpuoli Pekka Rytkönen oli yksi heistä. Pekan en kuullut puhuvan siitä. Pienoinen ihme, että dokumentti oli säilynyt neljän vuosikymmenen yli. Sotilasdokumentti jossa sanottiin:
"Juho Petter Rytkönen on ainiaaksi vapautettu sotapalveluksesta."
Pekka ontui hiukan toista jalkaansa. Sen verran että voi havaita, mutta ei haitannut normaalia elämää.
Ilmeisesti ontuminen oli yhteydessä siihen, että Pekka oli "ruunun raakki". Muistini sopukoista hiipii kuulemani pilkallinen puhe:
"Pekka yrittänyt hypätä hevosen selkään, mutta mennyt yli, sortui toiselle puolelle." Jalka vioittui.
Pekkaa en voisi kuvitella ratsuväen temppujen tekijäksi. Köntys.  Pekan mielityötä oli minun pilkkaaminen.
Minä olisin pärjännyt ratsuväessä. Sotasaalishevosella. Pienikokoisella Maijulla ratsastin täyttä laukkaa ilman satulaa. Puristin pohkeeni hevosen kylkiä vasten, pidin itseni koholla säärieni voimalla.    

Naapurin poika, minua nelisen vuotta vanhempi, palveli Uudenmaan Rakuunarykmentissä. Lomalla komeili "luurankotakissa". Muutama vuosi sodan jälkeen.

IkiWanhakin oli joskus nuori. v 1952 astuin palvelukseen Kenttätykistörykmentti  Kolmeen Lappeenrantaan.

Lappeenrannassa toimi myös Uudenmaan Rakuunarykmentti.  Siinä rykmentissä ei ollut hevosia muita kuin Herrojen Jalorotuisia ratsuja. Niitä oli Tykistön ja Rakuunarykmentin upseereilla.
Alikersanttina sain komennuksen. Ehkä kaikkein mukavimman koko aikana. Asiani ei ole arvioida oliko tehtävä asetusten mukainen? Yksityisasia.
Majuri Karhula ja hänen komea hevosensa.  Tulenjohtoryhmällä oli  "välineet ja taito". Mittaamaan nurmettuneelle ratsastusradalle 1000 m matka. Rata saattoi olla 2000 m. Osassa kasvoi vesakkoa, mutta 1000 m oli mahdollinen. Valvoin "mittamiesten" työtä. Mittasivat 50 metrin köydellä. Samalla jota käytimme harjoituksissa.
Mittaamassamme radassa oli kaarre ja suora. Aivan kuin viidellä kerrottu 200 metrin juoksurata

"Jokceyna" ratsasti ylikersantti Kareinen. Pieni ukon käppyrä. Sopiva tehtävään. Majuri Karhula kellotti.
Neljä hevosta. Kaksi pientä tammaa. Harmaita, vähän kuviollisia.  Kotopuolessa  sellaiset tunnettiin:  "Papurikko." Niillä ratsastivat yleensä upseerien rouvat. Punarautias ruuna: Lento. Kovaturpainen ja kovakulkuinen.  Karhulan ratsu, kauniin ruskea, kookas "lämminverinen", uljas muoto.

Ihmisen muisti on hämmästyttävä. Muistaa tai sitten ei! Muistan kellotetut ajat!
Molemmille papurikoille sama aika:  1,06.  Karhulan "uljas" 1,13 . Lento 1,25.  Lento oli tykinveto hevosia.
Ratsuväellä ei ollut hevosia. Tykistöllä oli hevosvetoinen tykkipatteri.

Alokasaikaan pääsimme (jouduimme) putsaamaan tykistön hevosia. Käteemme annettiin harja ja häklä.  Ohjelma herjaa sanaa häklä? En uskalla väittää kirjoittamaani oikeaksi. Siinä se kuitenkin seisoo.
Ei hevosia "häklätty" miten sattuu. Tarkka koreografia.
"--- Ensin harjataan vasen kaula! Muistini ei kerro, kuinka neuvottiin. Enimmäkseen olimme malaispoikia.
Alokas Lauritsalasta puheli hiljaa: "--- En ole ollut näin lähellä hevosta".
Hetken hinkattuamme kuului komento:
"---Välineet  -  puhtaiksi !"
Piti karistaa häklällä harjasta karvat ja pölyt.
Jatkui ruumiin osa kerrallaan komentojen mukaan.

Alikersanttina vierailin tallilla. Talliryhmän päällikkönä oli alikersantti Olavi Hyvönen. Tuttu Joroisista.

"Kotipatterissani" kertoivat Tykkimies Grönistä. Oli parastaikaa linnassa. Pienistä kolttosista. Sopeutumaton armeijan järjestykseen.
Yksi kolttonen sattunut tallilla. Kantaväkeä oli kaksi: vääpeli ja ylikersantti. Vääpelin käskytys oli liikaa Grönille:
Koppasi vääpelin asepuvusta käsiotteen. Uitti vääpeliä kavion hoitoon tarkoitetussa vesialtaassa.
Ylikersantti kiiruhti paikalle. Paineli kuitenkin pikamarssia pakoon, nähtyään hihojaan käärivän Grönin.
Vanhat pelottelivat:
"-- Grön panee nuoret ryhmyrit liriin".

Grön tuli yksikköön. Juron näköinen hiljainen mies. Tummahko alta kulmain katsova.  Suunnilleen 180 senttinen voimanpesä. Pelkkää jäntevyyttä.
En osannut pelätä. Toimin luonnollisesti. Ei aiheuttanut hämminkiä, halusi siviiliin. Eikä minulla ole luonnossani pomottamisen tarvetta.
Kävin samaan aikaan autokoulua Kylmäperän koulussa. Kuorma-autolla. Ajotunnit sommiteltiin ruokatunniksi.
Kylmäperä fuskasi! Poimi kadulta "tutun miehen" käski minut lavalle. Aikansa seurustelivat. Ajo-opettaja aukaisi ovensa:
"--- Tulkaa ruoteliin, tässä on katsastusmies!"
Puuttui vain, että alikersantti Jauhiaiselta olisi mennyt paskat housuun.  Aivan liian vähän ajotunteja!
Siitä johtuen myöhästyin palvelusta.
Armeijassakin on joillakin ymmärrystä. Tiesivät asialla oloni syyn. Vaihtoivat minua tuuraamaan Päivystäjän. Päivystäjää tuuraamaan tykkimies Grön. Tulin myöhästyneenä. Grön välitti sanoman: Minun piti ryhtyä päivystäjäksi.
Grön ei "uittanut" minua! Pääsi pian siviiliin.

Minua viehättää sattumaketjut.  Tässä tapauksessa juoheva linja: Radan mittaaminen. Hevosten laukkanopeus. Vääpelin uittaminen. Legendaarinen tykkimies Grön. Myöhästyminen. Tehtävien Vaihtaminen. Grön siviiliin.

Sille komennukselle joutuminen sattui ennen aliupseerikouluun joutumista, koska oli hämärää, kylmää ja lunta vähän.
Ostivat Neuvostoliittoon sotakorvaukseksi hevosia.

Ne Taipaleenkylän ukkojen puheet ratsuväestä. Minä sijoitan tänä päivänä ratsujen tilalle lentokoneet, hävittäjät. Hävittäjillä ei ratkaista sotia. Hävittäjien pommi-iskuilla ei lannisteta terroristeja. HÄVITTÄJILLÄ EI RAKENNETA RAUHAA !!  Hävittäjillä hävitetään. Hävittäjillä kylvetään VIHAA!! Suomi ei tarvitse Hornetien tilalle uusia koneita.

Jatkuu
Lappeenrannan aliupseerikoulussa hevosvetoisen jäänteenä antoivat ohjesäännön mukaan 25 tuntia ratsastuksen opetusta. Vielä v 1953 ?!
Ensimmäisellä tunnilla menimme maneesiin.
Tykkien vetoon "koulutetuilla" varsinaisilla "kopukoilla" yritimme vääpelin ohjeistuksen mukaan. Varsinaista yrittämistä. Eivät nämä surkeat kaakit suostuneet tepastelemaan yhtä surkeiden ratsastajien "käskystä".
Useimmat olimme maalaispoikia ja tottuneet ajamaan työhevosia. Emme kuitenkaan tuon tason koneja.
Vääpeli tuskastui: "--- Eikö Lind saa sitä hevosta...!
Ei saanut Oppilas Lind, eikä kukaan muukaan niitä tanssimaan.
Minulle sattui ratsuksi Lento. Havaitsin sen varsin virkuksi. Muut olivat flegmaattisia.

Opettaja luopui toivottomasta.  Tarvittava tuntimäärä kulutettiin talvisessa maastossa.
Lindperi sai alleen Lennon. Valitti ratsuaan.
Tarjouduin vaihtamaan. En arastellut Lennon rajuutta.
Lindperi huijasi. Ei hän ollut tyytymätön hevoseen vaan kelvottomaan satulaan. Se oli "päin persettä".       

Ruokamuistoja

Tuolla otsikolla kertovat asioista, joista IkiWanha kostuu tuskin ollenkaan. Tänään kuulin ilmaisun:
"--- Ruoka-aineille pitää antaa aikaa tutustua toisiinsa, että voivat muodostaa ystävyys-suhteita."
Vaikka mielestäni sanaseppä olenkin, kuitenkaan en tuota runoa olisi pystynyt muovaamaan.
Kaikessa yksinkertaisuudessani allekirjoitan tuon!
Sekasortoisessa kyhäämässäni sapuskassa olen samankaltaisia ajatellut. Että maustaisivat toisiaan!
Entä sitten? Olisinko surullinen vai nostalginen? 

Hypätään asiasta ihan muualle.
Dokumentissa näkyi veneen täydeltä särkiä. Särjet pitää poistaa ja tuhota. Ne pilaavat järviä!
Ennen ukot saivat jostain pennosia. Ostivat puuvillalankaa. Sanottiin sitä kalastajalangaksi.  Vai sanottiinko? Muistelen vain?
Niin tai näin. Ukot kutoivat siitä särysverkkoja.
Köyhät ihmiset pyydystivät särysverkoilla särkiä. Köyhät ihmiset söivät kaikki särjet. Ei tarvinnut valtion varoilla tuhota!
Nyt eivät köyhät syö särkiä. Sosiaaliturva takaa paremmat eväät! Ei minunkaan tarvitse syödä särkiä!
Timo pyydystää kuhia. Tuovat IkiWanhalle kuhafileitä!

Jukolan Kynäilijöiden piirissä toi joku paradoksin: "Ilmoittivat että ihmiset saavat ottaa pettua valtion mailta. Kymmeniä vuosia myöhemmin ilmoittivat paikallislehdessä: "Taivalkoskelle perustettiin laihduttajien yhdistys." 

Haastateltava opasti lihakeiton valmistukseen. Siitä ohjelmasta sain ruoka-aineiden tutustuttamislauseen. Hieno lause: runoa!

Kun siirryttiin särkiin, jatketaan "hullun kirveeseen vartta". Korpelassa ei ruualla mässäilty.
En muista, mitä päivällä syötiin? Tai syötiinkö?

Korpelan sauna nyhjötti metsän reunassa lahona painuneena. Viholais-säkillä paikatulla ikkunallaan katsoi häveliäästi metsään päin. Lauteiden alta oli pari hirsikertaa lahonnut. Kylmillä säillä puhalteli viima "lämmitettyyn" saunaan.
Saattoi olla yksi pesuvati. Kiulua käytettiin pesuastiana. Pesuvesi valui lauteiden alle paljaaseen maahan. Minun ilokseni.
Sieltä kaivoin lieroja.

Aurinko lähestyi leposijaansa. Onki ja lierot pääosassa. Hämyisessä illassa käppäilin Tervarannan rantaan. Ensimmäinen pysäkki. Jatkoin Ohejärven rantaa. Seuraavaksi tulin lähelle Kirkkoharjua. Sen väylän suulle, johon laskettiin mäkeä Ohemäen koululta Ohejärven jäälle.  Siitä sain muutamia isoja särkiä.

Sitä jatkui koko Ohejärven ympäri. Joskus sain särjen.
Tulin kotiin. Oli jo myöhä. Akaatta-isoäiti valvoi vielä. Saaliinani parikymmentä isoa särkeä. Siivosin särjet. Akaatta kaivoi juurimalla vähän pieniä keskenkasvuisia perunoita. Keitti keskiyöllä niistä tarvikkeista keiton.
Särkiä, pieniä perunoita ja kurria.
Siinähän sitä "kulinaaria!"
Onko se kovin kumma, että jäin vajavaiseksi?  Ei kuoltu nälkään enää niinä vuosikymmeninä. Häpeä köyhyydestä nujersi.

Niin. palataan siihen tv-souviin. Ohjelmia "ruokamuistoista."
Lihasoppa. Mitä siihen pantiin?
Naudan rintaa. Niinpä!

Mitä pantiin Korpelan "lihasoppaan"?
Joskus teurastettiin vasikka tai lammas. Vähäiset lihanmurut käytettiin epätaloudellisesti. Kaikki kuitenkin käytettiin.
Syksyisissä lampaissa oli rasvaa. Tehtäväni oli rikastaa niistä rasva. Kuumentelin uunissa ja liesihiilloksessa. Rasvan erilleen valkoiseksi laataksi jäähtyneenä.
Lamppuöljyä ei ollut. Päreitä kyllä sai petäjistä kiskomalla.
Kasvatin nauriita. Pienikokoisen nauriin jältin keskeltä kuperaksi. Makoisan jälttämisaineen popsin suihini.
Nauriin kupuraan panin rättiin käärityn tikun. Valkoista talia neuvottelin nauriin kupuraan pistetyn rättitikun juureen, lämmitin liekillä alkusulatuksen, kunnes tuli tarttui rasvarättiin. Semmoinen kynttilä. Muistui silloin mieleeni tarinat Afrikan kurpitsalampuista.

Naurislamppu valaisi Korpelan tupaa silloin, kun vieraina oli Eilan tuntemaa porukkaa. Nuoria miehiä ja naisia. Sota-aikaa. Mies katsoi tekemääni "lamppua": Sanoi:
--- Tuommoinen murikka kestää melko pitkään.
Luuli sitä kynttiläksi! Ei nauris pala!

Taas liukastui sivuraiteelle. Siitä lihakeitosta. Köyhät pysyvät köyhinä. Köyhiä ei kukaan opettanut. Miksi vaivautua? Kansakoulukin opetti niukasti todellista tietoa. Sanoivat sivistäväksi. Mitä sivistyksellä tekee köyhät ihmiset? Ei sitä voi syödä!
Akaatta ei osannut jakaa teuraseläimen osia tasaisen riittäviksi pitemmäksi aikaa.
Akaatta pani lihat uuniin. Niitä syötiin perunoiden kanssa. Lihat syötiin tuhlaillen. Jäi luut.
Luut ja mitä siihen vähän jäi pantiin keiton aineksiksi. Lihakeitto oli luukeittoa.
Television ohjelmassa mainittiin naudan rinta.

Akaatan luukeitosta säilyy unohtumaton muisto. Vähän alakuloinen sävyltään.
Ristisen metsään oli matkaa viitisen kilometriä. Matkasin suksilla, kunnes omatekoinen "suksi" katkesi. Sen jälkeen kuljin jalkaisin.
Aamupimeällä lähdettiin. Iltahämärissä palatiin.
Se oli hylkypalsta. Kellekään ei aikanaan kelvannut. Paksuoksaisia kuusen tarrukoita. Niistä kaksimetrisiä ropsia. Lunta vyötäisiin asti.
Pomo vaati tekemään korkeita kakkoja. Korkeampia kuin minä! Piti löytyä paksun lumen alta.
Kakon kasattuani istahdin lepäämään lopen uupuneena. Olinhan jo 15 vuotias "mies".
En tiennyt termospulloista mitään. Eikä talvella maitopullo (kurri) pysy sulana. Kaksi leipäpalasta läpinäkyvällä voikerroksella.
Siinä eväät! Pihkainen puu ja kuivat oksat syttyivät. Nuotiossa lämmitin leipäpalaset suuhuni.

Voipuneena istuin hämärässä Korpelan tuvassa. Istuin uunin puoleisen ikkunan ääressä. Lusikoin Akaatan "lihakeittoa". Muutamia leipäpalasia lisäksi. Sitä keittoa oli runsaasti. Popsin neljä lautasellista ja palaset lisäksi.
Katselin vaisuna mäeltä näkyvää Ohemäen koulua. Nälkä tuntui vain lisääntyvän.

                                              *****

Rantalan kaupan luona asui mökissä nainen. Ei hajukaan nimestään. Siinä mökissä oli kirjasto. Kunnan osasto. Lainasin siitä monta.
Mieleeni ei jäänyt; millä asialla olin?
Asian toimitettuani kotiin lähtiessä nainen antoi minulle matkaevästä. Siitä ruokamuisto, jonka vaikutusta ei pysty kuvittelemaan, ellei tiedä olosuhteista. Sitä en voi unohtaa. Se ei tuntunut todelliselta: "Liian hyvää ollakseen..."
Se oli totta. Olen kysellyt karjalaisiksi olettamiltani ja muiltakin: Mikä piirakka sellainen on?
Kuka sanoi mitäkin: "Keitinpiirakka". jne.

Tuli nimitys: "Sulhaspiirakka".   Ehkä!  Yritän kuvailla.
Piirakan muotoinen soikea. Umpinainen harmaa kuori. Ruista varmaankin. Sisällä perunamuhennosta. Sormet rasvaantuivat.
Tilannekuvaan yhdistettynä laiha aliravittu poikanen. Paljasjaloin matkalla.
Sitä makua. sitä ruokamuistoa ei ylity elämässäni mikään. Ei näinä viimeisinä elinpäivinäkään.

Saatoin olla nelitoistavuotinen. Tarkoittaa että siitä on nyt kulunut seitsemän vuosikymmentä.  

Esimies tässäkin tapauksessa

Tuhrasin verstaalla. Verstas ja ammattikoulu sivuavat dramaattisesti.
Pielaveden sivuammattikoulun johtaja Salmi tuli eräänä kauniina aamuna tarjoamaan työnopettajan sijaisuutta kolmeksi kuukaudeksi.
Tarkoitukseni oli kehittää korjaamoni toimintaa. Joten arvelin hänelle että toimi ei sovellu tavoitteisiini.
Myöhemmin tuli tietooni, että sitä oli tarjottu myös Seppo Karvoselle???!!! Se nyt oli aivan kuolleena syntynyt ajatus: Seppo Karvonen opettajana???!!! Kukahan neropatti lie ajatuksen tuonut?

Meni joku viikko.
Kuulin shokkiuutisen. "Reijo Ruuskanen tulee ammattikoululle!"  !!!!????
Tuon kuultuani kiersi kylmä renki persreikääni!?
Siihen mennessä olin tuntenut "tuntosarvissani" hänet kateellisuuden huipentumaksi.

Tarkkaavaisilta minua fiksuimmilta lukijoilta pyydän anteeksi, kun syyllistyn usein "jankuttamiseen", mutta asiat vaikuttivat kohtalokkaasti alamäkeeni.

Asia oli pahempi mitä unissanikaan osasin odottaa!

Niilo Räihä vuokrasi minulle verstaan, jonka erilaisten vaiheiden jälkeen ostin pankin suosiollisella avustuksella, ilman takaajia.
Niilo Räihä kertoi kuulumisia. Oppilaiden kertomaa:
--- Nyt meillä on opettaja; se tekeekin itse!

Jälkeenpäin ihmetyttää, miksi koulun johto ei puuttunut järjettömään toimintaan? Koulun johdon puolella ei mielestäni ollut syytä kaatamiseni vauhdittamiseksi. Vai oliko???

Minun yritykseltäni loppui asiakkaat: Reijo Ruuskanen otti kaikki ammattikoululle?!
Pielaveteläisten ihmisten järjenjuoksun hitautta todistaa jatko??!!

"Arkajalka" olen, mutta suhtauduin järkevästi:
--- Eihän se pysty hoitamaan monta ajoneuvoa. Sen jälkeen asiakkaiden pitää turvautua verstaani  palveluksiin.  
Enhän voinut tietää, mitä kateus saa aikaan?  Jossain ollut semmoinen lause: "Kateus voittaa kiiman!"

Jonkin asian johdosta jouduin käymään ammattikoulun verstaalla. Mikä näky?
Verstas niin täynnä ajoneuvoja, että ihmettelin: --- Miksi noita ei kasattu päällekkäin?
Ja kysymyksessä oli "ammattikoulu".
Jos Reijo Ruuskasen järjettömyys asettui siihen? Mutta, kun ei!!!!

Verstaan pullistellessa ajoneuvoja, Ruuskanen kiihdytti!
Otti lisää, otti lisää, otti lisää, otti lisää!!!???
Miksi kukaan Pielavedellä ei herännyt?  Siksikö kun Pankissa oli toimihenkilönä Reijo Ruuskasen vaimo?

Sanon tässä suoraan; etten polemisoi Ruuskasen vaimoa. Hänellä oli miehessään kylliksi harmia, kuten arvata saattaa? Hyvän näköinen ja miellyttävä ihminen. 
 Myöhemmin lasteni äiti Ja pankin virkailijat asettivat minut kiusalliseen tilanteeseen. Siinä tilanteessa en ajatellut Ruuskasia, enkä muitakaan toimihenkilöitä.

Erkin verstaalle ei tunkua esiintynyt. Ruuskanen otti edelleen vastaan ajoneuvoja. Niin kauan kuin mahdollista.
Ensiksi täyttyi pysäköintimahdollisuus Koulun seinustalla. Sitten alkoi kasaaminen metsikön reunaan.
En voi jälkeenpäin arvioida, miten pitkä se metsän reunusta oli? Enemmän kuin sata metriä?
Oleellista oli mahdottomuus, jonka mieletön tarkoitus oli minun kaataminen.
Osaltaan onnistui. Aikoinaan aloitin tyhjän päältä.

Yhteiskuntapolitiikan ja elinkeinojen kehittämisen näkökulmasta, miltä mahtaa näyttäytyä moinen "politikointi"?  Ammattikoulun avustuksella saatetiin rehti yrittäjä lisävaikeuksiin?!
Siihen voi sanoa: "Yrittäjä oli kyvytön!"

Ruuskasen ruljanssia kesti kaksi kuukautta. Otti kaikki tarjotut ajoneuvot. Melkoisen tyhmää porukkaa, jos uskoivat niiden tukevan kuntoon.

Metsän puoleisen täyttyessä alkoi vehkeitä ilmaantua julkisivun eteen! Niitä tuli kuitenkin vain pari-kolme.  Heräsikö koulun johto?

Sitten alkoi rahtaaminen. Ajoneuvojen omistajat hinasivat joukolla vehkeitään pois.
Optimistisena arvelin niistä joitakin tukevan korjaamooni.
Väärä luulo! Mitähän sanoo psykologit tuosta ilmiöstä?
Ainoastaan yksi Rambler tuli. Semmoinen sähkövika, jota ei Ruuskanen eikä kukaan muu silloin Pielavedellä osannut. Minulla oli kytkinkaava!

Ruuskanen ei minua varsinaisesti kaatanut, mutta aiheutti osaltaan. Seuraavan "notkahduksen" jälkeen nostin kädet ylös.
Konkurssi.

"Vakooja Hanoi Hiltonissa"

Nukahdin istuimellani. Televisio auki. Kumma juttu? Yleensä petyn televisioon.
Akuutti uusintana. Lopuillaan. Asiaa Kuulokojeista. Meni ohi. Runnin kylpylästä dokumentin katsoin.

USA:n propagandadokumentin sain katsoa vahingossa. Yleensä panen toosan hiljaiseksi siihen aikaan.
Ylen ohjelmatiedoissa mainittiin: "Historiaa." Kai se oli sitäkin?
Voimakkaasti väritetty sankaritarina. Ikään kuin kertoisi Vietnamin Sodan oikeutuksesta. Demokraattinen USA vastaan kommunistinen Pohjois-Vietnam.
Amerikkalaisten sotilaiden kohtelusta sotavankeina. Ja heidän sankarillisesta toiminnastaan.
Tällaisen "historian" totuudenmukaisuudesta ei koskaan voi olla läheskään varma.

Sehän tiedetään lukuisista asianosaisten kertomuksista, että sotavangin kohtalo on kauhistuttava. Olipa vankeus minkä värisen valtion hallussa tahansa. Suomalaisten Venäjällä. Amerikkalaisten eri puolilla maailmaa.
Venäläisten sotavankien joukossa oli Suomessa muutamia poikkeustapauksia. Pääsivät maataloihin töihin. Saivat riittävästi ruokaa. Seksiäkin. Suomen miehet olivat rintamalla. "Kansainvälisiä" lapsiakin syntyi.

Selvää on, että sikäläisten sotavankien kohtelu Vietnamissa oli raakalaismaista. Ei sinänsä poikkeuksellista.
Miksiköhän eivät tee dokumenttia Quantanamon vankilasta, jota eivät lakkauta, vaikka Presidentit lupailevat.

Dokumenttia katsoessa unohtuu helposti.  Kuka pommitti Vietnamia? Miksi pommitti? Miksi poltti asukkaiden viljapeltoja?

Kaikki kauhistelevat alastonta tyttöä juoksemassa iho irronneena kehosta roikkuvina riekaleina. Mikä valtio oli syyllinen?

Dokumentin propaganda tulee esiin irvokkaana: Mainitaan vastustajan "suostuneen". Asiaan perehtymättömään menee täydestä.
Tosi asiassa USA joutui lähtemään "livohkaan".  "Häpeällisen" tappion kärsineenä. Vähemmän sankarillisesti.

Jossain vilahti otsikko Timo Soinin sanomasta: "---USA:n otettava vastuu ...."
Hyviksistä mainiten: Kristinuskolla on veriset jäljet. Kommunisteilla ja Natseilla samoin. Jää nähtäväksi mikä ryhmittymä ylittää näiden "saavutukset"? Oma kokemukseni lopettaa rekisteröinnin melko pian.

USA:n "vapautuksen" jäljillä jatkuu sekasorto. Vietnam kuitenkin kehittyy jotenkin.

Tulkoon tähän toteamus: Koulutoverini Pauli Tolonen sanoi:
 ---- Minä en ymmärrä, miksi sinä et ole kommunisti, vaikka olet vielä huonommista oloista kuin minä?

Kukaan amerikkalainen ei kysy: --- Miksi sinä et ole demokraatti?

Esimies

Esimies olin silloinkin kun toimin yrittäjänä. Yrittäjäksi ryhtyminen oli huono ratkaisu. En sovi yrittäjäksi. Miksi? Hallitsin alan. Ymmärsin talouden lait. Mutta en osaa pitää puoliani. En osaa pitää puoliani työntekijöiden enkä asiakkaiden suuntaan.
Työläisillä pitäisi olla hyvä palkka ja vähän helppoja töitä. Eikä työnantajalla mitään sanomista.
Asiakkaat eivät halua maksaa yrittäjälle palkkaa. Joka kerta sanovat kiskuriksi.

Naiivi ajatukseni oli kouluttaa itselleni asentajia. Epäonnistuin surkeasti. Jokainen pojan mossi oli olevinaan minua tietävämpi. Mikään ohje ei kelvannut. Oppineet harhakäsityksiä. Niiden karsiminen tuntui toivottomalta. Tahallistakin sutta tekivät.

Hain pellolta Maanviljelijän traktorista käynnistinmoottorin. Verstaalla asentaja korjasi sen. Panin pellolla sen traktoriin paikalleen. Ei toiminut.
Annoin sen verstaalla uudelleen korjattavaksi.
Laite oli pöydällä. Kysyin: --- Onko se vipu nyt oikein päin?
--- On se kunnossa.   
Asentaja ei vastannut kysymykseen.
Vein käynnistimen paikalleen.
Ei toiminut.

Mitä olisin tehnyt? Tapoihini ei kuulu rähjätä eikä vittuilla. Päädyin koulutukseen. Mitä hyödyin herrasmiesmäisyydestä? Maine vain kärsi.

Vein käynnistimen ja asentajan traktorin luo.
Asiassa ei ollut mitään hämärää. Asentaja kuten minäkin tiesimme molemmat, mikä vipu oli väärinpäin.

Istuin Restentin alakerrassa ohraliemi edessä. Istui myös Maanviljelijä:
--- On se sitten näppärä poika. Niin nopeasti laittoi sen käynnistimen.
Asentaja teki tahallista sutta. Asentajan maine kasvoi. Minun maine hupeni. Epäonnistumisen paine rinnassani kasvoi.
Asentajan opettaminen oli hankalaa. Ja maksoi minulle.

Verstaallani piipahti kolmisenkymmentä puuhaajaa. Puolenkymmentä niistä oli kykeneviä.

Politiikkaa

"Diplomatia on itse asiassa sujuvaa valehtelua". Pakon sanelema tilanne vaati Suomelta "diplomatiaa."
Sitä diplomatiaa sanovat "nöyristelyksi". Oltiin "rähmällään". Rähmälleen jouduimme suurvaltojen laajentumispolitiikan uhreina. Pullasorsasukupolven poliitikot häpeävät "suomettumista". Suomettuminen oli yksi palikka itsenäisyyden säilyttämisen rakennuspuissa.

"Rähmällään itään". (Neuvostoliittoon). Kuin linkkuveitsi. Nyt ovat rähmällään toiseen suuntaan. Linkkuveitsikin häpeää.
Poliitikkomme julistavat: "Seisomme EU:n rintamassa. Keskustelemme Venäjän kanssa, mutta tuomitsemme Venäjän toimet. Emme hyväksy omavaltaista vieraan valtion alueen haltuun ottamista."
Tämä on diplomatiaa! (sujuvaa valehtelua?)  
Venäjä sanoo Neuvostoliiton lahjoittaneen Krimin Ukrainalle. Tässä vaiheessa ei siirrelty kansakuntia maanpakoon. Kenelle Krim kuuluu? Kenelle Krim kuului? Nyt eivät viittaa sanallakaan tataareihin.

Entä Karjala ja Viipuri? Suomi tuomittiin sotasyylliseksi, kun hyökkäsi Hitlerin Saksan rinnalla. Entä sitä ennen? Kuka aloitti?
Rinnastan Tsaarin Venäjän, Bolsevismin ja nykyvenäjän. Venäjä on Venäjä: "(vaikka voissa paistaisi)".

USA kaatoi diktaattoreita. Tuli "Afrikan kevät". EU:n ortodoksit ja Natointoilijat joutuvat todistamaan "takatalvea" ja sekasortoa. Kansojen kärsimysten lisääntymistä. 

Politiikkaa

Milloin Suomen natointoilijat tulevat järkiinsä? Ei näytä lupaavalta. Ainoa teeveessä esiintynyt "linssiluteista" ja länsihurmioituneista poikkeava älykkö on Pekka Visuri. Katsoin juuri. Ainoa järkimies vaikutti ujolta ja vaivaantuneelta esittäessään tosiasioita.
IkiWanha alleviivaa hänen sanomansa.

Venäläiset sotalaivat ja ydinaseet eivät korreloi. Toimittajat ja Suomen poliitikot, niin, ovatko he sokeita, vai tarkoituksenmukaisia?  Eivätkö he tiedä, vai eivätkö usko? Ydinase pystytään kuljettamaan määräpaikkaan ohjuksella, lentokoneella, junalla, kuorma-autolla, moottoriveneellä ym.
 Kenties Ponssen metsäkoneella?

Kuulumme Länteen. Kuulummeko? Minä vain kysyn! Mitä on länsi? Tämän hetkisen mediasta saadun informaation mukaan Länsi tarkoittaa USA:n johtamaa liittoumaa.

Poliitikot "lesovat" suomen ja USA:n kesken sovitulla puolustus-- jne. Onko se viisasta? Minua kerran kritisoivat USA:ta arvioimastani.
Minua viisaampi vetosi länsimaiseen sivistykseen. Mitä on länsimainen sivistys? IkiWanhalle ovat kertoneet sen alkuperäksi aivan muuta kuin USA.

Kristinusko ja länsimainen sivistys tuhosi Amerikan alkuperäiskansat. Ryösti heidän maansa. Rahtasi orjia Afrikasta. Pudotti atomipommin, kaksikin. Euroopan kristityt keksivät giljotiinin. Keksivät kidutusmenetelmiä. Keksivät kaasukammiot.
Tällaistako on humanismi. Tätäkö on länsimainen sivistys?
Suomalaiset snobailevat. Länsi on hienoa. Totta kai me kuulumme länteen!

Länsi on kaukana. Itä on lähellä. Kekkonen sanoi:
"---Ystävät läheltä, viholliset kaukaa."    

IkiWanha sanoo: Siili ei mene talveksi karhun pesään.  Suomi pystyy asumaan Karhun naapurina.

Vielä kerran: Suomi ei ole Ukraina. Ahvenanmaata ei voi verrata Krimiin!
Ja mikä vieras valta haluaa sulkea Perämeren?????? Voi pyhä yksinkertaisuus!? Lapsellista spekulointia!

Politiikkaa

Eduskunnassa on: Liian paljon nuoria. Liian paljon naisia. Liian paljon kauniita. Liian vähän rohkeita.
Aamusta iltaan kuuluu jankutus. Nuoria ja naisia enemmän päätösten tekoon! Sekö pelastaa meidät?
Itämeren kaasuputkesta oli framilla Vanhanen ja Lepomäki.

Nuori nainen osoitti ymmärtämättömyyttä:
--- Venäjä panee kaasuhanat kiinni, kuten Ukrainan esimerkki näytti.
"Venäjä panee hanat kiinni!"  Lauseen kuulin jo silloin, kun Lepomäki ei ollut vielä syntynyt!
"Panee öljyhanat kiinni". "Panee kaasuhanat kiinni".  "Panee atomihanat kiinni".  Mitä kaikkia hanoja lieneekään?

Tv:n dokumentti kertoi viimeisestä sotakorvausjunasta. 
Saman vuoden syksyllä v 1952 astuin asevelvollisena palveluun.
Komensivat tehtävään. Lappeenrannan lähistöllä valtio osti hevosia. Sotakorvauksena Neuvostoliitolle. Itselläni oli sodan jälkeen venäläinen hevonen, suomalaisten sotasaalis. Poikasena touhusin sen kanssa. Suomalaisen nimen saaneena Maiju. Oli hyvä kumppani.  Sattumuksia.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomi totesi. Kun sitä valtiota ei ole, ei ole myöskään YYA-sopimusta. Siitä huolimatta Venäjä ei kieltänyt Suomelta velkaa, mitä Neuvostoliitolta jäi.

Tulimme dokumentin teosta Venäjän Karjalasta.  Huomiota herätti suuret koneet jyräämässä Suomen puolella.
Venäläisiä vehkeitä suorittamassa maaperätutkimuksia.  Maksoivat Suomelle velkaa sillä tavalla.
Joskus yhteyksissä mainitaan saadun jotain samasta syystä.
Miksiköhän "arvaamaton" Venäjä  ei pannut vielä hanoja kiinni?
Oliskohan syynä luottamus? Suomi on luotettava kauppakumppani:  maksaa kaiken minkä ostaa ja mitä sovitaan.  

Vihjailevat pohjoisen episodista.  Pakolaisista. Ajatteleeko kukaan, miksi se selvisi niin pian? Tapahtuneen tarkoitusperää ei IkiWanha tietenkään ymmärrä.
Selvisi joutuisasti. Neuvottelemalla. Julkisuutta karttaen. Ei meuhkattu televisiossa.
Miksi se ratkesi niin pian?

Tuntuu joskus siltä, ettei meikäläiset tajua, miten pitkälti Venäjällä on valtioiden rajoja?
Sotahullujen pitäisi ymmärtää, että Venäjälle on eduksi rauhallinen luoteisraja, jonka takuumies on Suomi.
Minä vaan kysyn: Kuka takaa sitten, kun sillä rajalla on Nato?

Tämän jupinan aloitin kaasuputkesta. Kansainvälinen kaupankäynti edistää RAUHAA. Itämeren kaasuputki edistää kaupankäyntiä.
Kumpi on rauhanomaisempi. Kaasuputki vai Suurvaltojen sota-alukset? Minä vaan kysyn.
"Venäjä on pahis". "USA on hyvis". Suomalaiset niin sanovat. Uskotaan?

Sota on rikos! Vieraan maan pommittaminen on sotarikos!

Kuka aloitti? Kuka aloitti Ukrainassa?  "Vihreät miehetkö". Oliko Ukrainan presidentti, joka ajettiin maanpakoon, vaaleilla valittu?

Kuka aloitti Syyriassa? "Vapaan Syyrian" armeijako?

Miksi länsivallat kiirehtivät tukemaan? Tuliko paremmaksi? 
Ei hyvältä näytä!

Esimies

Vähän valotusta kokemuksiin.
Sain käsiini Lappeenrannassa tykistön aliupseerikoulusta todistuksen. Sitä katsoessani havaitsin: Minähän olisin halutessani ollut primus.!
Myöhemmin joku kiinnostui. Jos erehdyin kertomaan, tuli vastaan toteamus:
Olet sinä ollut melkoinen pinko!
Olinko?
Joidenkin tapahtumien takia olimme evakossa aliupseerikoululta. Tarvitsivat muihin tarkoituksiin.
Siitä seurasi sijoittelussa, että eri linjojen oppilaita oli vähän sekaisessa järjestyksessä.
Sattui silloiselle yläpetilleni tykkilinjan oppilas Torvela, fiksu mies.

Evakko päättyi. Aliupseerikoulu palasi päiväjärjestykseen. Päästiin päämäärään. Todistuksien jaon juhlatilaisuuteen.

Jokainen tietää itse, mihin asettuu paremmuusasteikolla. Siis suunnilleen. Kertoivat todistukset jaettavan ensiksi paremmuusjärjestyksessä ensimmäiselle kymmenelle ja sen jälkeen aakkosjärjestyksessä.
Arvelin itseni siihen hilkulle. Olenko kymmenen sakissa? "Pöljimmäksi" en itseäni uskonut.
Meitä oli 70.

"Oppilas Talo. Oppilas Rajewski. Oppilas Jauhiainen..... !!!!???"
Yllätyin niin kuin vain voi yllättyä!!
Yllättyminen vaikutti vielä viikkoja myöhemmin, kun jouduin ryhmän edessä ilmoittamaan vääpelille sotilasarvoni. En pystynyt sanomaan mitään järkevää.

AU-koulun todistusten jaon jälkeen alikersannti Torvela sanoi; --- En minä tiennytkään; millainen pinko minun yläpetilläni makaa!!
Torvela oli tykkilinjan oppilas, eikä tuntenut minua. AU-koulu  oli kokonaisuus. Minä olin tiedustelulinjalla, tulenjohtueessa. Pilkallisesti "nuuskijoita".
Jonkinlainen kohahdus kävi todistuksien jaossa nimeni kuuluessa! Ei minua kukaan niin korkealle noteerannut. 
Pelasin, tai en pelannut, matalalla profiililla. Ujouteni vaikutti. 

Jälkeenpäin spekuloin mahdollisuuttani "primukseen". Jos olisin näissä heikoissa arvosanoissa pyrkinyt parempaan, olisivatko manipuloineet numeroita? 
Eivät manipuloineet Lukkarin hyväksi! Lukkarilla oli kykyä ja pyrkyä. Kuitenkin minä matalan profiilin yksilö olin todistuksessa parempi.

Jos olisin arvannut kohoavani arvostelussa niin korkealle; olisinko motivoitunut? Kaksi asiaa: Kunnian himo ja kunniankipeys. En tiedä, mahdollisuus ei käynyt.

Sen aikainen normaali käytäntö nimitti linjansa parhaan apukouluttajaksi, "santsariksi". Kohdallani poikkesivat. Santsariksi valittiin Alikersantti Lukkari. Hänellä oli pyrkyä ja taitoa.
Linjan parhaalla Jauhiaisella "matala profiili". Lukkarin minäkin arvioin saavan tiedustelulinjalta parhaan todistuksen.
Santsarin paikkaa himoitsivat. Se oli "helpoin" osa armeija-aikaa.

                                                  *****
Harjoittelimme nopeaa murtoviivamittausta.  Semmoinen urakka: Aamupäivällä mittasimme 7 kilometriä. Iltapäivällä 5 kilometriä. Semmoista ei ole tarvittu pitkään aikaan. Kehitys on huimaa. Onhan tuosta jo aikaakin 63 vuotta.
Piti kulkea maastossa ilman karttaa. Antoivat alkupisteen koordinaatit. Sitten mitattiin 50 m köydellä matka. "Kompassimies" katsoi käsisuuntakehällä suunnan. Minä piirsin mm-paperin päällä olevalle läpinäkyvälle levylle mm-paperilla 50 m vastaavan matkan. Viimein loppupisteen koordinaatit.
Joka kerta pysyttiin kartalla. Usein sallitun toleranssin sisällä.

Vasta tätä kirjoittaessani tulee mieleen, että määräsin "askeleiden" suunnan  ilman "komentelua". Yleissilmäyksellä harkitsin parhaiten soveltuvan reitin. Kertaakaan en kuullut poikkeavia sanoja.
Alikersantti Jauhiaisen ryhmä oli paras. (pinko)?

Tykkimiehet toimivat aktiivisesti. Niinpä jäi tauoille pitempi aika. Lojuttiin kentällä rennosti.
Käsisuuntakehää käyttävä Rahikainen aprikoi, kysyi:
---Mitenkä sitä pystyy panemaan hanttiin? Olit niin kaukana, ettet varmaan nähnyt ja niinnii pien virhe? Vastasin täsmällisesti:
--- Köyden suunta kääntyi aavistuksen verran vasemmalle. Sinä annoit lukeman, mikä osoitti oikealle. Siitä tiesin.
Ahaa!
Käsisuuntakehä on (oli) vain hieman isompi kuin tikkuaski. Laitteen käyttäjä toimi moitteettomasti. Saatiin aina hyvä tulos.
Tapahtui näin: Rahikainen antoi lukeman.  Sanoin: ---Katoppas uuvvestaan:
Nämä kaksi sanaa riitti: Rahikainen katsoi ja antoi uuden oikean lukeman. Emme vatuloineet.
Ryhmäni luotti täysin.

Tulkoon tässä valaiseva esimerkki.
Ryhmille annettua suunistustehtävää ei selostettu etukäteen, Vain ensimmäinen etappi.
Harjoitukseen lähtiessä harkitsemattomasti karsin välineistä pois kompassin. Tykkimies Pitkänen oli viides. Hänellä ei ollut varsinaista tehtävää. Varamies. Hänen kannettavanaan kiväärin lisäksi muuta "roinaa". Armeijan kompassi oli savoksi sanottuna "koloho". Lisähankaluutena rinnalla olevien hihnojen joukossa.
Helpottaakseni Pitkäsen kulkua maastossa, tein ohjesääntöjen vastaisen ratkaisun. Sanoin:
---- Jätetään kompassi pois, kolkkaa turhaan rinnalla. Minun käsisuuntakehäni riittää suunnistukseen.
 Kuinkas sattuikaan: Erkillä oli onnea. Yleensä ei ole. Taivaalla loistava aurinko!
Tehtävä määräsi ryhmän kahtia. Kahden miehen ryhmän piti mennä määrättyyn koordinaatiopisteeseen. Mukaani jäi kolme tykkimiestä. Meidän piti mennä määrättyyn suuntaan 2200 m.
Tietenkin Pitkänen tarvitsi kompassin!? Ei jääty vatuloimaan. Annoin käsisuuntakehäni Pitkäselle.
Minulla ei ollut minkäänlaista kompassia! Niin voi olettaa. Kuitenkin: oli aurinko!! Kompasseista paras! Pitää vain tietää kellon aika.
Katsoin suunnan suhteessa aurinkoon. Annoin laitteen Pitkäselle: --- Alakakee männä! 
Oletin seuraavan tehtävän sellaiseksi, jossa ei tarvitse kompassia. ???
Siinä kohtaa olimme määrätyssä pisteessä. Reitin laatija suunnitellut tarkasti, ovelasti. Paikka oli harjanteen rinteellä tiuhan katajikon keskellä. Ennen armeijaa en suunnistanut minkään laitteen avulla, ei ollut kokemusta. Piti oivaltaa se minkä suunnistajat tietävät. Suorin tie ei ole nopein.
Ensin nousimme harjanteelle. Otin näköpisteen puihin. Auringon avulla. Hyvä näkyvyys pitkälle.

Etenimme semmoista marssinopeutta. Harjanteelta näki hyvin: Lindin ryhmä räpiköi katajikossa niitä taivutellen. Tarkkaan harkittu reittisuunnitelma: Kuka älyää? lienee kokeiltu jokaisella ikäluokalla.
Ohitimme Lindin ryhmän kevyesti kävellen.
Mahdoton muistaa menetelmää, jota käytin. Luotinko vain arvioon, suunta oli varma. Nyt jälkeenpäin on vaikutelma, etten puhunut mitään:  Ensimmäiset sanani: --- Alakeehan katella ympärille, pitäis olla hollilla: 
Tykkimies hihkaisi:
--- Tuolla!
Rastimiehet näkyivät suoraan rintamasuunnassa vasemmalle noin 50 m.

En kiinnostunut tuloksista. Tulipahan tehtyä.
Mutta tykkimiehet! Olivatko he "pinkoja"?  Mistä lie, tiesivät? Oma ryhmäni oli ylivoimaisesti nopein. "Tynkäryhmä" oman osuutensa nopein.  Niin kertoivat.
En kovin perustanut, että olisin välittänyt, tein vain minkä piti.

Sitä en uskaltanut kertoa kellekään: Olin yhden vuorokauden PU:na. Kirjaimet tarkoittavat: Päivystävä Upseeri.  Vietin määrätyn ajan määrätyssä paikassa. Vastasin puhelimeen:
---- Paikka, puhelimessa kersantti Jauhiainen.     
---- Onkos meillä sen nimistä kersanttia?
---- Varusmieskersantti.
Otin opikseni. Sen jälkeen vastailin puhelimeen alikersanttina. Ettei tarvii selitellä.
PU:n laatta rinnalla olisi oikeuttanut arvovaltaan. Yleensä se oli upseerin rinnassa. Minä en ommellut edes kersantin natsoja.

Varusteita luovuttaessani tuttu nuorempi alikersantti huomasi:
--- Eipäs oo Jauhiainen ommellut kersantin natsoja?
--- Enpä kehannut.

Lepään, kirjoitan vielä kaksi aiheeseen liittyvää  tilannetta. Nousuviikolla

Ihmettelen?

Ihmettelen itseäni viisaampien tyhmyyttä. Ajankotaisia ohjelmia en enää jaksa katsoa kovin pitkään. Eilen jäin katsomaan. Ahvenanmaa tapetilla.
Professorimies Pekka tarkka muka keskusteli. Oletan hänet ilman muuta sivistyneeksi ihmiseksi. Täysin lukkiutunut katsantokanta. Ei keskustele, vaan jankuttaa.
Pallomekkoinen kansanedustaja kuuluu kauniisiin ja rohkeisiin. Puhuu ilman kokemuksen tuomaa ryhtiä.
Ainoa asiallinen oli Pekka Visuri. Tosiasioissa pitäytyvä. Kokenut ja asioihin perehtynyt. Hänellä on "sisäpiirin" tietoa. Muistan asioita jo siltä ajalta kun en niitä voinut ymmärtää.
Syrjäkylän naisväki kauhisteli: "-- Sota on syttynyt!"  Talvisota. Olin 7.  Pelko ja paniikki Karjalan menetyksestä.

V 1941.
Kansakoulussa lauloivat Sillanpään marssilaulua:
"Ilomielin läksimme sinne päin, mistä yhteinen kutsu soi. (lainaus ei ehkä ole täsmällinen, muistin varassa. )
Läksivätkö ilomielin? Jos, niin miksi vaimot kertoivat miesten itkeneen lähtiessään?

Tänä aamuna uutisten jälkeen alkoi polemiikki.
Toimittajat poimivat mieluusti rähjääviä puheenvuoroja. Miksi älyllisiä kartetaan. Ovatko toimittajat  populisteja? Moniko pyrkii totuuteen? Katsoja seuraa ymmällä: Mikä on totuus. Kuinka voi erottaa mustan valkeasta?
Paavo Arhinmäen vaiensin sulkemalla television. Onneksi voin määrätä ajatukseni omaan kokemukseeni ja lukemaani perustuen.  Arhinmäki vaahtosi:
" ---Kuinka monta linjaa hallituksella on...."
Tyypillinen "broileri".  Pojan kloppi, ilman elämän kokemusta, päässyt "kansakunnan kaapin päälle" syömään kermaa ja hunajaa.
Montako linjaa on Suomen kommunisteilla ja Arhinmäellä?

Paasikiven linja. Mikä se todella oli?
Kirjasta luin Paasikiven itsensä sanomana:
" Pohjoismainen puolustusliitto. Ruotsi toimittaa materiaalin ja Suomi hoitaa puolustuksen. Sotimalla." (en pysty tarkistamaan sanamuotoa, mutta ajatus kulkee noin).

Itämerellä on vähäisempi merkitys kuin Välimerellä ja Mustalla merellä. Suomen vouhottajat eivät sitä kerro. Suomi ja Ruotsi ei ole Ukraina. Molemmilla on onneksi oma hallitus ja omat viranomaiset.
Ahvenanmaata ei pidä verrata Krimiin. Katsokaa karttaa!  Venäjä ei tarvitse Ahvenanmaata. Venäjä omistaa Klininkradin! Suomen kautta ei tarvitse mennä minkään armeijan minnekään!
Ahvenanmaan nykyinen status säilyy. Puolustusministerin olisi ollut parempi pidättäytyä.

Hirmumyrskyn jälkeen: "Sanoi petäjälle sieni, kelpaa sentään olla pieni."

Suomalaiset typerykset eivät halua muistaa, tai eivät tiedä. Maailma ja elämä on täynnä paradokseja.
Kuka tietää oikean tavan toimia?  IkiWanha ei tiedä. Jonkun verran muistaa.
Milloin miltäkin kantilta moittivat Suomen ratkaisuja. Valinnan varaa oli niukasti. Pakkorakosessa tehdyt "väärät" ratkaisut ja "suomettuminen"  mahdollistivat Suomen itsenäisyyden.
IkiWanha ei häpeä "suomettumista".
George F. Kennanin kirja ydinharha on julkaistu Suomessa v 1982. Kirjoittaja ilmaisee myötätuntonsa suomettumiseen:
" Suomi on nelimiljoonainen kansa ja sillä on pitkä vaarallinen raja."

Pekka Visuri yritti rauhoitella pelon lietsontaa: "Nyt ei ole läheskään niin huolestuttavaa kuin aikaisemmin.  !960-luvulla.
Unkari ja Tshekkoslovakia! Suomen puolustusvoimat oli varuillaan. Sitä ei kerrottu televisiossa!

Tuntuu järjettömältä keskustelu median kautta. Valtioiden johtajatkin syyllistyvät. Pelkkää propagandaa. Toimittajat perustavat kantojaan ruudussa kuulemiin ja nähtyihin!

Puuhailut

Eilen paketoin veneen. Jäi vähälle käytölle. Kuvittelin aivan toisenlaista. Aioin käydä vesillä ahkerasti. Suunnittelin jopa pientä retkeä keskikesälle.
Jalat häiritsi. Tuuliset säät estivät.
Niinpä niin!

Nostelemaan ja kantamaan en kunnolla pysty. Näillä main ei talvi säikyttele vielä. Pyörittelemällä hilasin nastarenkaat auton takakonttiin. Varoin rasittamasta selkää. Hyviä tukivöitä on.
Pohdin, josko näpräisin paikalleen yhden pyörän päivässä? Tai sitten alan liikkeeseen.

Sänky on hyvä. Runkosängystä Nyhjäsin verhoilun ja jousituksen pois. Ostin jämäkän patjan. Nyt on kunnollinen vuode. Ehkä ensimmäisen kerran elämässäni.

Näinä lauhan aikoina pesen auton tuossa paikalla. Kun talvikiekot ovat alla, siivoan sisuksen.

Jalkojen lisäksi selkävaivat haittasivat siivoamista. Sekä lorvikatarri. Lorvikatarri hyödytti: En rasittanut selkää, hoidin sitä. Nyt tuntuu huomattavasti paremmalta.
Kun vain muistaisi panna "turvavyön" ennen kuin alan mihinkään puuhaan.
Siivoan sen verran ettei pää ylety laipioon.

Tehokkaat lenkit pitää unohtaa, mutta liikuntaa ei. Uimahallille kävelin ihan viime aikoihin asti. Väsymys alkoi vaivaamaan, pitää liikkua autolla. Asvaltti väylät eivät palvele jalkojen treenausta.
Nolottaa aivan. Muutamia kertoja menin autolla maaston luo. Paksu pehmeä sammal rinteillä toimii. Rinnettä ylös kapuaminen toimii jaloille voimaharjoitteluna. Alas valuminen on voimistelua.

Käyn viihteellä. Eläkeläiset tanssivat Lauantaina Leppävirralla ja sunnuntaina päivällä Hankasalmella.

Että silleen!

Katsotut, luetut

Tilasto kertoo neljän vuoden takaisen kirjoituksen, "Lasimaljakko", kiinnostavan jatkuvasti. Sitä kirjoittaessani en semmoista arvannut.
Kirjoitan tajunnan virtaa, enkä ajatellut otsikoidessani asiavirhettä. "Lasimaljakko" otsikkona viittaa aivan muuhun.
Ei tämä ole mikään kukkavaasi, vaan lasintekijän taidetta. Yksinkertaisesti: Esine.

Tuon kaltaisia ja pahempiakin fibauksia tulee enemmälti. En pyytele anteeksi, jos jossakin sepustuksessa näkyy selviä epäjohdonmukaisuuksia. Tämän päivän väite, tai ennuste on jo huomenna pätemätön. "Ympäri käydään..." Ylihuomenna se saattaa ilmaista jo todenperäisempää. 

Samulin kanssa tämä blogi värkättiin. Halusin julkisen, mutta en ota vastaan kommentteja. Se mitä julkisuudessa esittävät keskusteluja, sisältää niin häjyä, että ei minun kantti kestä. Vaikka ne voikin poistaa. Minun pitäisi poistaa ne lukematta.

Suomen kieltä ei maailmalla lueta.  Kukahan lukee näitä?  Ovatko merkinnät vain vakoiluautomaattien tekosia?  Joskus Venäjä esiintyy lukuisana. Silloin on melkoisella varmuudella asialla automaattiharava.

Ruotsissa on Mika Kemppainen ja sitä kautta merkintöjä. Saksassa on ainakin ollut henkilöitä, jotka tunteneet minut.
Englanti ei juuri esiinny tilastossa. Eikö Englanti vakoile? Vai ovatko niin taitavia että ohittavat ne joilla ei ole merkitystä.

Blogin osoite ei ole monen tiedossa. Nörtit löytävät hakukoneelta. Viimeisin ilmestynyt on Ranska.
Portugali ollut jonkin aikaa. Ukraina näkyy jatkuvasti.

Kiina näkyy harvoin. Yksittäisiä täppiä tulee eri maista. Onhan suomalaisia kaikkialla.

Kirjoittamalla jää jotain jälkeeni. Millainen olen? Mitä ajattelen ja mitä olen kokenut?
Elämä jatkuu. Toistaiseksi. Tumman Virran Soutajaa en vielä havaitse.

Kuka teki mitäkin?

Sitä kinastelevat kaikkialla. Venäjä otti Krimin. Keneltä. Kuulemma Neuvostoliitto antoi Krimin Ukrainalle. Antoiko? Kenen Krim oikeastaan on? Tataarienko?
Venäjä otti Karjalan! Otti! Taistelusta maksoimme korkean hinnan. Ei se tullut halvaksi ottajallekaan!
Eikö se ollut  sotarikos? Ei tietenkään, siitähän allekirjoitettiin sopimus! Suomi joutui alistumaan.

USA:n atomipommit aiheuttivat suurinta kärsimystä kuin mikään muu kenenkään toimesta aiheutettu.
Pienistä törkeyksistä langettavat kansainvälisiä tuomioita. Eikö Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset olleet sotarikoksia?
Minä vaan kysyn.
SOTA ON RIKOS !!!

Timo Soini vertasi Syyrian sotaa Vietnamiin. Kukas Vietnamia pommitti ja poltti?
Eikö Vietnamin sota ollut sotarikos?
Timo Soini moittii Venäjää, mutta kannattaa USA:n toimia.
Meidän Herramme sanovat meidän kuuluvan länteen. Yrittävät kaikin voimin sitä vakuutella.
Kuulummeko Länteen, vai kuulummeko Itään?  Joku sanonut:
"Aurinko nousee idästä". IkiWanha sanoo: Olemme lähellä itää!

Ford järjesti maailmanlaajuisen kampanjan. Touhusin silloin pienellä Fordin dealerilla Ähtärin Autoliikkeessä 1960-luvun alkupuoliskolla. "Operaatio hopeakengät". Kysymys asiakaspalvelusta.
Mitäkö se tähän yhteyteen kuuluu? 

Kuuluu sillä tavalla. Kampanja kehotti asettua asiakkaan kenkiin, ennen kuin tekee asiakkaan kannalta  negatiivisen ratkaisun. Vertauskuvaa vahvistivat rintaan kiinnitettävällä  pinssillä, jossa oli pienet hopeiset patiinit. Käsitin sellaiset annetun jättimäisen organisaation koko populalle.
Kuka asettuu Putinin kenkiin?
Venäjä ja Putin ovat tosiasioita. Kuka uskaltaa olla toista mieltä?

Television viihdeohjelmassa nuori nainen sanoi ohjenuorakseen: Kolme asiaa pitää huomioida: Yksi; asioista, joihin ei voi vaikuttaa, ei pidä välittää. Kaksi: asioista, joihin voi vaikuttaa, pitää välittää. Kolme: ja niihin pitää vaikuttaa!  Suunnilleen noin.
IkiWanha ei toiminut noin viisaasti.  IkiWanha oppii vieläkin!

Poliitikot jankuttavat juuri semmoisista, jotka ovat mahdottomia. 

Venäjän vastaiset pakotteet eivät vaikuta USA:n, Saksaan, Ranskaan, Englantiin. Suomi kärsii! Pitääkö meidän suoraselkäisesti länsimaalaisena tyytyä kohtaloon?

Nyt panen "rukkaset naulaan". menen rentoutumaan saksalaisen sarjan pariin.

Niin! Kirjoittaminenkin rentouttaa! 

Hornetit

Edellisten Hornetien hankinnan aikaan ilmaisin mielipiteenäni, ettei niitä pidä ostaa. Sanoin jollekin ääneen: ---Niitä ei tarvitse muuta kuin lentäjien koulutukseen.  Puhekumppanini jatkoi:
 --- Natoa varten.
Niinpä!
Niiden vaikutus Suomen itsenäisenä pysymiseen on vähäinen.  Kuka niitä pelkäsi?
Venäjä vai Ruotsi? Kenties Viro?  Isot pojat leikkivät niillä. Kuten surkuhupaisalla Islannin "ilmavalvonnalla!"

Sotahullut haluavat välttämättä uusia. Maksavat timantteja! Mihin niitä käytetään ja miten? Näyttäähän se alan miehien mielestä mahtavalta, kun niillä on muna mahan alla!
Miten niillä puolustetaan Suomen maan kamaraa? Ilmatilaa on äärettömästi!

Ei ainakaan omalle maalle kannata suunnata torpedoja. Tulee vahinkoja.  Eikä Suomen pidä pommittaa kenenkään aluetta. Ei omaa eikä vierasta. Ottaisivat sotahullut onkeensa uutisia katsomalla.
Pommittamalla saadaan vain materiaalista tuhoa. Siinä sivussa siviilit kokevat suunnattomia kärsimyksiä.
"Strategia" tuottaa vain tuhoa ja vihaa.

Mitä myytävää Suomella on, jolla Hornetit rahoitetaan? Ajatteleeko kukaan, miten paljon Suomella on velkaa Hornetien ostamisen jälkeen???

Valtion talouden vakauttaminen näyttää toivottomalta. "Savolainen projekti".  "Hurskaita toiveita".
Ilkka Kanerva sanoi Hornetien ostoa suunnitellessa: --- Tarvitaan luovaa mielikuvitusta.
Ei riitä mielikuvitus Ilkallakaan!
IkiWanhan mielikuvitus ei riitä ymmärtämään niin suuria summia. Ilkka Kanervan mielikuvituksen pitäisi riittää järjestämään kovaa valuuttaa.  Bittikolikot eivät kelpaa.