Poliitikkojen lupaukset

 Mitä ne ovat? Pätee savolainen sanonta: "yhtä tyhjän kanssa." Takavuosina kertoivat lakkauttavansa läänit. Pohdiskeltuani tulin tulokseen: - ehkä ne joutavat. Itse en tarvinnut. Kuinka ollakaan, nyt tarvitaan, mutta ei alkuperäinen nimi kelpaa. Poliitikot keksivät aina uutta: "Hyvinvointi alue!!!" "Yhtä hyvin voisi olla: "pahoinvointialue". mitä muuta tämä on, kuin palaamisesta lääneihin??? Näennäistä vallan tavoittelua.

Kuulin töllön uutisista: "- Sairaanhoitopiirit lakkautetaan. Säikähdin kamalasti: - mitä sitten? Sotesoppaa jauhoivat vuosikymmeniä. Pieleen meni, poliitikot yrittivät saada valmista. "tuli vain tuluskukkaro!"

Entä Sanna Marin? Jälleen säikähdin. "- pitää tukea!!!?" Ketä pitää tukea ja kuka tukee? Sanna Marin sanoo:"- Hallituksen pitää tukea kansalaisia! Kuka tukee hallitusta, olipa hallituksessa kommareita tai kokkareita?

Raaka totuus on yksinkertainen: "- kun rahat eivät riitä jumalauta!" Miten hallitus voi tukea kansaa, kun kansa ei tue hallitusta maksamalla veroja? Veroja alentava hallitus on hyvä hallitus! Miten pitkään?

Sanna Marin paistattelee suosion valokeilassa. Miten pitkään? Selittää näennäisen vakuuttavasti nappisilmät kirkkaina, mutta taloudellista tosiasiaa saa etsiä tikun kanssa.    

Pohjolan kaunista talvea

Kansakoulun Maamme kirjassa oli tuommoinen lause. Kuvassa oli talvinen maisema "lunta tulvillaan". Eilisillan kävelylenkillä nautin Pohjolan kauniista talvesta toisenlaisen kuvan kautta asutuskeskuksessa. Vasta satanut lumi antoi valaistusta. Puhdas valkoinen. Pehmoinen herkkä kuva maiseman ympärillä. Vain muutama auto liikkui lähes äänettömästi. Tuskin kuulin korvillani. Jaksoin kuvitella kuvaavani, tallentavani herkän maiseman. Saahan sitä kuvitella. En jaksa kulkea kameran kanssa. Ohi on.

Mustia aukkoja

 Lauantai-iltana pelkäsin, etten jaksa laittaa ruokaa sunnuntaina. Tepastelin kauppaan, ostin tomaattia, kurkkua ja makkarapötkyn, varmistaakseni syötävän. Lauantai-illasta kaupan jälkeen muistan vain leikanneeni makkaraa kunnon viipaleen. Sen jälkeen on muistissa aukko. En muista valvomisia, eikä mitään hajua nukahtamisista. Makkaran jälkeinen selvä muistikuva on herääminen päivällä kello kaksi. Nukkunut syömättä ja tajuttomana. Keitin puuron ja söin. Menin vielä sängylle lojumaan. Nukahdin vielä tunniksi! Ei kovin tervettä.

Söin kurkusta puolet ja makkaraa runsaasti. Pelkään ripulin heikentämän suoliston kuivuvan.

Sovimme että Leena tilaa ajan ompeleiden poistoon. Menen kävellen. Kuljeksin tänään iltakävelyllä seurakunnan luota alikäytävän kautta, Herralantietä Rautalammin tien alikäytävän kautta Asemakadulle. Hoiperrellen kävelin, mutta en tuntenut totaalista väsymystä, enkä kovaa kipua. Jaksan helposti kävellä sairaalalle. 

Kysymyksen alaista on herääminen. Heräänkö puhelimen soittoon? Sehän tapahtuu tänään. Kello on jo yksi yöllä. Jos oikein ymmärrän?

Vähän sekasin

 Paineita. Edellisviikolla mitattu:  150   92   92   ja 141   76   59. vaihtelua.                               Tänään mitattu:   164   88   54   ja  159   86   64       kuumemittari  36,6 .

Huonosti unta. Valvonut pitkiä öitä. Nukuin aamuyöllä ja aamupäivällä yhteensä riittävästi. Aamupäivällä heräsin virkeänä. Virkeyttä ei pitkään riittänyt. Väsy käy. Ruoanlaitto rasittaa jalkoja. 

Paistoin kaloja. Nostin hellan eteen porrasjakkaran. Lähes hyvä. Kaloja käsitellessä en väsynyt. Puutteena havaitsin liian pienen istumaosan. Pitänee ruuvata päälle isompi levy. Ruokailukin onnistuu samassa asennossa. Ei tarvitse kuljeksia. Väsyy vähemmän.

Kävin kauppareissun jalkaisin. Se oli näännyttävä. Huomenna aion käydä rollaattorin avulla. Muuan miekkonen ajelee "munalla" pitkin päivää. Se maksaa niin paljon etten pysty sellaiseen. Shoprider 889 XL maksaa jotain 3 600 €. Sanotaan olevan 14` karkeakuvioiset renkaat. Myyjänä Apukauppa, jossa on paljon laitteita.

Kellarivarastosta lainaan huomisen kauppareissulle rollaattorin. Aikanaan toivat Eevalle kaksi. Tällä hetkellä on huonoja vain minä.          

Tylsää, turhaa elämää.

Vanha horisko

Havaitsin erehdykseni, kun muistin paremmin. Sanoin jääkaappini lämpötilan viideksi asteeksi. Sehän olisi kohtuullisesti säilyttävä viileys. Sotkin. Kuusiasteikkoisen säätönupin säätö oli viitosella ja kaapin lämpötila kymmenen astetta! Olin tottunut kaappien viilenevän riittävästi jo kakkosella.   

Vanha sosialidemokraatti

 Sitä minä olen. Ja suuresti suren, ettei demareilla ole talousihmisiä. Kuten ei muillakaan puolueilla. Valitettavasti ei yhdelläkään puolueilla ole halua, tai uskallusta tunnustaa  Suomen talouden aallonpohjaa. 

Väinö Tanner oli luomassa työväenliikkeen taloutta. Vahvoja osuusliikeitä. Niistä on muisto vain. Ei kai niitä tarvita enää? Olin naiivi ja sillä tavalla "uskovainen", että odotin sosialidemokratialta edistyksellisyyttä, "työväen etua". Siihen vaikutti aikoinaan Väinö Tanner. 

Väinö Tanner oli Neuvostoliiton mielestä sotarikollinen. Siksi pidin virheenä demareiden päätöstä valita hänet sosdem-puolueen puheenjohtajaksi. Kieltämättä uhmakas isänmaallinen teko. Tosiasia oli: hiiri karhun naapurina! Typerät, viisaina itseään pitävät ilkamoivat nöyristelyä. "Nöyristely" pelasti Suomen itsenäisyyden. Karhu ja hiiri?

Suomi on suhteellisen vapaa. Entä tulevaisuudessa? Pelastaako Nato? Kuka tietää tai kuka ennustaa? Katsoessa historiaa, tulee mieleen, mikä on varmaa? Onko mikään? On syytä muistaa Nato-päätöksestä: Se tehtiin paniikkitilanteessa, ei suuressa viisaudessa. Päätöksen vaikutuksen arvioi historia.

Sentään hyvä, että voin tuoda esille tyhmiä päätelmiä.   

Onko sitä, miltä näyttää?

Sekavasta postauksestani en pysty muistamaan, milloin kirjoitin Annika Saarikon vallanhimosta. Tänä päivänä yle.fi ei kerro, siitä vaan hallituksen riitelystä. Annika Saarikko yrittää kammeta Sanna Marinin. Annika kampesi Antti Rinteen. Sosialidemokraatti Antti Rinne ei sopinut Suomen johtoon, ay-jyrän taustaltaan. Ei tullut vahinkoa. Annika Saarikko jyräsi oman puolueensa Katri Kulmunin. Nousi puolueensa pääministeriehdokkaaksi. Siinä vaiheessa näkyi kristallinkirkkaana ihmisen vallanhimo.

Hallituksen alkumetreillä tuli ilmi Annikan tyytymättömyys, havaitsin sen helposti. Sanna Marinin suosio ja karisma harmitti. Ulkoinen karisma ei pärjännyt kilpailussa. Ilmastojutut muistuttavat uskontoja. Kuka on oikeauskoinen? Annika Saarikon pullikointi on omaan napaansa tuijottaminen, ei mitään Suomen talouteen liittyvä. Vieläkö Annika luottaa UKK:n haamuun? Että ainoa oikea Suomen politiikassa on keskusta? Joku demari sanoi: "kepu pettää aina." 

Pettääkö kepu tai ei. Anniko Saarikon vallanhimo paistaa läpi. Vaikka Annikon valtakirja kattaa liian vähän haluamaansa vallan määrää.   

    

Sydän

 Uimahallin saunassa olin tuntevinani sydämen tavallista nopeampaa sykettä. Sormella tunnustelemalla tein saman havainnon. Kotona sormitarkkailulla ilmeni sykkeeksi yli sata. Viimeaikainen tahti oli suunnilleen viidenkymmenen. En tiedä, milloin nopea alkoi. En mitannut paineita aikoihin. Vielä eilen oli sekavuutta. Tänään tutui pulssi tasaisemmalta, eikä ollut mahdottoman kova.

Illan suussa mittasin kaksi kertaa noin viiden minuutin välillä.                                               Ensimmäinen:  160   93  60     Toinen 135   85   64 syke tavallista korkeampi, muuten ihan kohtuulliset.  Syke vaihtelee. Sormituntumalla sain 55.

Aamulla pyörittelin kesäpyörät kellariin. Ylävartalolla liian vähän vaatetta, tuli närästyksen tunnetta. Levähdin välillä. Tänään en käynyt, huomenna menen uimahallille.

Mietin loppua. Onnellisin ja helpointapa on jos sydän vain lakkaa sykkimästä. Sitten hiljaisuus. Tuskaa tuottavia sairauksia ei luultavasti tai toivottavasti tule.            

Terrorismi ja vakoilu

Pari uutista sivuaa noita. Venäjän vakoilu, ei kai se ole uutinen. Venäjä on vakoillut, Venäjä vakoilee, venäjä tulee vakoilemaan. Eikä pikkuinen Suomi siltä välty. Olipa kysymys, minkä nimisestä systeemistä on kyse.

Mikä on terrorismia tukeva, tai mikä on terroristi? Hurskastelu pois! Mitä venäjän toiminta on Ukrainassa, jos se ei ole terrorismia? Terrorismia oli USA:n sota Vietnamissa! Pahimman laatua terrorismia. Vietnam ei uhannut USA:ta. Ei hyökännyt USA:n. Ukraina ei hyökännyt Venäjälle! Venäjän toiminta Ukrainassa on pahimman laatuista terrorismia. Ei suinkaan vain terrorismin tukijaa. Kuka on se terroristi, jota Venäjä tukee? En ymmärrä? 

Kuka tukee Ukrainaa? Kaikki sanovat tukevansa. Miksi kukaan ei estä? Ukraina ei ole terroristivaltio. Ukraina on uhri. Ukraina taistelee Suomenkin puolesta. 

Kauhun tasapaino ei ole enää kauhun tasapaino. Kuka pelkää ydinaseita? Kaikki muut pelkäävät, jopa Kiina, mutta Venäjä Putinin johdolla ei pelkää, Putin uhkaa ja koko maailma pelkää. Varovat sanomasta pahaa sanaa Venäjästä ja Putinista.

Venäjän ohjukset runnovat Ukrainan raajarikoksi. Miljoonat kärsivät ihmisen pahuudesta. Uskovaiset vakuuttavat Jumalansa mahtia. "Yksikään hiuksi ei putoa..." Missä väitetty Jumala on? Miksi sallii Ukrainaa romutettavan? Venäjän kristityt ovat Ukrainaa vastaan. Liekö tuo ihme? Kristinuskon jäljet ovat  veriset. 

Taivaan ranta on mustien pilvien varjostama. Valon kajastusta ei näy.      

Yhdistykset

 Suonenjoen-Rautalammin sydänyhdistys ilmoittaa lakkautetuksi. Sydänyhdistyksen toiminnasta olin kiinnostunut. Toimintaa ei ollut. Paikallislehdestä tarkistin joka viikko. Asuin moniaita vuosia Suonenjoella. Pielaveden sydänyhdistyksen toiminnasta tuli jatkuvasti postia. Siitä huolimatta, vaikka annoin silloiselle puheenjohtajalle Onni Koljulle kopion sydänliiton jäsenliittymästä. Suonenjoelta ei kuulunut mitään. En ollut jäsen, vaikka ilmoitin halukkuuteni. Paikallisen sydänyhdistyksen jäseneksi kirjauduin otettuani yhteyttä sydänliittoon. Vuosia myöhemmin.

Toinen esimerkki. Vanhana sosialidemokraattina pistäydyin Suonenjoen Eläkkeensaajien kerhoiltaan. Olin kai turhan aktiivinen. Ilmaisin halukkuuteni. Kuinkas kävikään? Osaston puheenjohtaja Vehviläinen sanoi: "Pitäisi olla jäsen." Samassa tilaisuudessa hoitivat jäsenasioita. Ei sanonut: "liity erkki jäseneksi". Kukaan ei kanssani tullut keskustelemaan, olin ilmaa, epähenkilö.  

Eläkkeensaajien videokerho organisoitui omaksi yhteisökseen. Olin perustavassa kokouksessa. Puheenjohtaja Arvi Karkkonen esitti minulle jotain nimellistä asemaa. Kieltäydyin, koska en etsinyt statusta, vaan harrastaakseni mieluista videotoimintaa. Videokerhon jäseneksi ei minua ollut merkitty, vaikka olin perustavassa kokouksessa. Merkityksellistä tässä on, että miksi Karkkonen vänkäsi minua nimelliseen asemaan? Kuitenkaan ei hyväksynyt rivijäseneksi? 

Sanon suoraan, Arvi Karkkonen ei ymmärtänyt, eikä osannut videoinnista enempää, kuin se kuuluisa sika tuulimyllystä. Ainoa kykenevä porukassa oli Hartikainen. Erkki ei kelvannut. Siitä päätti Karkkonen. 

Klassilliset esimerkit kertovat; Johtaja ei mielellään näe ympärillään itseään pätevämpiä. Päteekö tämä näin mitättömän pienissäkin? 

Iisveden videokerholle minulla olisi ollut annettavaa toiminnallisesti. Kun ei kelvannut.

Sydänyhdistys tarjoaa jouluaterian paikallisissa ravitsemusliikkeissä. En uskalla mennä. Eletty elämä on rasituksena. En pysty käsittelemään välineitä, kömpelöin ja pudottelen. 

Liikuntakeskus ilmoittaa järjestävänsä pikkujoulun. Lähipäivinä kertovat kynttiläuinneista. Eivät ne ole minua varten.      

"Voiko kryptovaluuttoihin luottaa?"

Ei tietenkään voi! Eiväthän ne ole valuuttoja! Kun silmiini osui ensimmäisen kerran bitcoin, tajusin suuret huijausmahdollisuudet. Vahinko vain, etten ole lahjakas huijariksi. Kryptovaluutat ovat verrattavissa uskontoon. 

Joku kysyi; miksi rahalla on arvoa? Toinen vastasi:                                                                  "- Kun ihmiset uskovat siihen." Minäkin. 

Bitcoinilla rikastuivat monet huijarit. Kokeeko bitcoin inflaation? Totta kai, moni muukin oivaltaa mahdollisuuden. "On huomispäivänä maa täynnään kryptovaluuttoja." Ihmiset  ovat tyhmiä. Minäkin. Ihmiset uskovat Jeesuksen uuteen tulemiseen, miksei myös kryptovaluuttoihin? En usko kumpaankaan. Jeesukseen uskovat musertavat Ukrainaa. Ukraina tarvitsisi nyt kipeästi valuuttoja. Antakaa heille runsaasti kryptovaluuttoja, kun Jumalan siunaus ei näytä riittävän. 

Kryptovaluuttoja puhalletaan, kuin saippuakuplia. Miten helppoa se onkaan? Ilmoitetaan vain kuplalle arvo. Taikasana on arvon nousu. Tarvitaan vain  arvonnousuun uskovia. Niitähän riittää! Uskontojen runsaus sen todistaa. 

Lopetin kirjoittamisen äskeiseen. Avasin yle.fi. Silmilleni hyppäsi uutinen Virosta: "Suuri kryptovaluutta huijaus! Mitäs minä sanoinkaan?

                

Hävittäjäkoneet

 Sanomani on itikan vikinääkin mitättömämpi. Tuli vain kumman ajankohtaiseksi ja todeksi. jo ensimmäisten Hornetien ostoa pidin turhana. Kirjoitin omiini, ettei niillä puolusteta suomen itsenäisyyttä. Uusien osto oli monin kerroin turhempi ja suurta rahan tuhlausta ja sotateollisuuden tukemista. 

Jo ensimmäisten oston aikana oli kehitys näkyvissä. Puolustelijat perustelivat jotain tähän tapaan: - mennään katsomaan, mitä siellä on. Kun ei tarvitse mennä. Lähetetään lennokit. Tämmöinen korpifilosofikin ymmärsi tuon. 

Satelliitit ja lennokin ovat joka päivä uutisissa.   

Ennallistaminen

Ennallistamisesta vouhkaaminen kertoo poliitikkojen typeryydestä. Ennallistaminen on mahdotonta. Se ei onnistu kenenkään toimesta. Ennallistetaanko jääkauden ja mannerjään sulamisen aikoihin? Tai mihinkä hetkeen sen jälkeen?

Suomessa sanovat ennallistamiseksi ojitettujen soiden tukkimista. Ei se ole ennallistamista. Se on vain uusi luonnon sotkemistapa, uusi myllerrys. Poliitikot eivät pysty ennallistamaan. Luonto on viisaampi kuin ihminen tässä asiassa. Luonnolla ei ole kiire. Tuhat vuotta. Miljardi vuotta? Luonto ei ennallista. Luonto uudistaa omien lakiensa perusteella. Annetaan luonnolle mahdollisuus, eikä vaadita ihmisiä sotkemaan entistä hullummaksi.

Viksu mies keksi ennallistettavaksi Hollannin. Mietipä sitä!  

Tänä aamuna

 Edellisenä yönä hukuin pitkään. Arvuuttelin illalla unen saantia. Nukuin sikeästi. Yöllä tunsin kipua ukkovarpaissa. Sain kuitenkin nukuttua. Heräsin sairaamman jalan kovaan kipuun. Kello puoli kuusi. Kompuroin ylös. Voitelin säären. Käveleksin. Painuin pehkuun selälleni suoraksi, ilman päänalusta. Kello seitsemän. Heräsin puoli yhdeksältä. Harvinaisen virkeänä, täysin levänneenä. Otin kaapista valmista keittoa lauhtumaan.

Kitkutellen eteen päin. 

Vanhan miehen päiviä

 Perjantaina uimahallilla olin kohtuullisessa kunnossa. Altaan mitta kerrallaan pulikoin kolmesataa metriä. Lauantaina oli vaikea kävellä. Maanantaina aioin hallille, en tuntenut jaksavani, en mennyt. Tänään tiistaina tuntui helpommalta. Toimin varoen. Uin kaksi kertaa altaan mitan edestakaisin. 

Lepopulssi on tavallista huomattavasti nopeampi. Eikä tunnu rauhoittuvan. Ei tunnu pahalta, enkä enimmäkseen huomaa ollenkaan. Tarkkailen.

Leikkauksesta on kaksikymmentäneljä vuotta. Olin 66 v. Pian sairaalasta päästyäni hyökkäsi portaissa jehovalainen pariskunta.                                                                             - Kun tulee ikää ja sairauksiakin, pitää ruveta ajattelemaan -                                                  Kerkesin ottaa pumaskat käteeni. Olin riittävän epäystävällinen, että pystyin torjumaan muutamassa sekunnissa käännyttämisen yrityksen. Saivat lähteä siinä samassa portaiden puolivälissä.

Muuan porukka aprikoitsi; - Millä voisi korvata sanan; ikääntynyt??!! Voi pyhä sylvi!          Kuolema sanaa vältetään. Miksi? Ei kuolema välitä, se tulee aikanaan, lausuttiin sitä tahi ei, ääneen tai kuiskimalla tai kiertoilmaisulla. 

On muutamia asioita. En ole väkivaltainen, enkä itsetuhoinen. En tunne kovin kuoleman pelkoa, enkä palavaa elämänhalua. Olen levollinen uskoessani elämän päättyvän viimeiseen henkäykseeni. En joudu taivaaseen, enkä pääse helvettiin. 

Kysyn vain, miksi pitää elää vanhaksi?      

e   

  

Ymmärrätkö lemmikkiäsi?

Sekavan elinkaareni jossain mutkassa touhusin Villen huoltoasemalla. Muistutti ulkoisesti televisiosta tutua Vilenin puljua. Tein sen minkä pystyin, ehkä vähän enemmänkin? En minä siitä tässä muistele, muistelen vahtikoiraa. Nyt en saa kaivettua lokeroistani rodun nimeä. Susikoira, saksan paimenkoira tai jotain. Yöllä koira vahti sisätiloissa. Vahti tehokkaasti. Minua häiritsi koiran surkea olo takaseinustalla. Muutaman neliömetrin aitaus, mikä tallautui rapakoksi, ei yhtään nurmen laihoa. 

Aurinkoisena päivänä istahdin kuivan ojan penkalle, jalat asetin ojaan, Erinomainen paikka ruoka ja kahvitauolle. Koiran häkki selkäni takana. Koira ei vikissyt, eikä uikuttanut. Jostain kumman syystä aistin. Katsoin taakseni. Koiran kuono rautalankaverkon takana. Katsoi minuun. Ymmärsin. Eväinäni nautin kyljyksiä. Koira katsoi. Sai minulta kyljysten luut. Mehevät luut. 

Seuraavana päivänä ei ollut kyljyksiä. Huomasin koiran kaipaavan.  Annoin palan ruisleipää. Söi sen halulla. Hyväksyi ystävällisen eleeni.

Entä luontokappale? Villieläin? Niin kuin keväinen huhtikuun sää parhaimmillaan. Istuin pilkkiavannon vierellä. Nostelin pikkusinttejä jäälle. Lähistölle istahti lokki. Mikä lie, semmoista en aiemmin läheltä nähnyt. Ihailin mustan ja valkean kontrastia. Kohta heräsi uteliaisuus: miksi? Miksi se aivan kuin kyttää?

Katsoi minuun päin. Haluaako kalan? Heitin sintin lokkia kohti. Nousi siivilleen, mutta palasi taas entiseen paikkaan. Kokeilin, heitin jonkin verran ylemmäksi. Lintu nousi siivilleen ja nappasi kalan lennosta. Sen jälkeen aina kun hapuilin sinttiä jäältä, lintu nousi siivilleen ja nappasi kalan ilmasta. Syöttelin lintua, niin että uskoin pääsevän paremmille apajille. 

Piti katsoa kirjasta: selkälokki. Nilakassa oli kuusikymmentä senttiä jäätä.     

Kuka uskoo?

 Vihreä lappunen kynnyksellä. Mikäs tämä on? Uskontohan tämä! Eikö maailmassa ole jo tarpeeksi uskontoja? One Way? Miksi savolaisille tarjotaan englistä? Miksi ei voi sanoa: tulehan tänne!                                                                                                                            Yhteistä laulua, Raamatun tutkistelua ja iltapala.

Sama jankutus Jeesuksesta ja Raamatusta? Miksi? Eihän Raamatussa mainita Jeesusta? Raamattu on israelilaisten eepos. Semmoiseen hassuun käsitykseen olen tullut, ettei israelilaisten Jumalalla ole Jumalan poikaa!

- uskoontulotodistuksia "Mun stoori". Takavuosina jankuttivat samaa. Poikasena kuuntelin lahkolaisten riemastuneita julistuksia "pelastuksestaan". Mahtoivatko pelastua tai hukkua? 

Entä tämä, "one way ticket". Tarkoittaako suorinta tietä Helvettiin kaltaisilleni. Kohdaltani olen vakuuttunut; - en joudu Taivaaseen, enkä pääse Helvettiin.

Enkä mene yksikaistaisten kokoukseen. 

Päivästä toiseen

 Vakavasti epäilyttää asialla olleen jonkinlaisen viiruksen. Ruokani on jatkuvasti samantapaista, joten myrkytystä ei liene. Suolisto kävi niin sekaisena, että luulen olleen jotain syytä. Jääkaappini kymmenen lämpöastetta voisi olla osasyy. Ainakin porkkanoihin kasvoi siellä pitkä karva. Uusi kaappi poisti ainakin sen ongelman.

Sydänoireet ovat jo toinen juttu. Pienestäkin liikkeestä kohoaa syke, mutta palautuu nopeasti.   Jonkin aikaa syke pysyi korkealla levossakin. Tosi korkealla, yli sata! Ei kuitenkaan tuntunut pahalta, mutta eihän se normaalia ole. Tällä hetkellä on rauhallinen ja tasainen.

Aamupäivän lepäilin. Mittasin sykkeen mittasin yli sadan. Pienen hetken päästä se oli jo viidenkymmenen paikkeilla? Kuntolaite on kolmosella. Eilen sain vaivoin 17 - 18. Ruokailun jälkeen löhöttyäni lukema oli 20. 

Lauantaina uin 300 metriä sillä lailla, että altaanmitan jälkeen hengähdän hiukan. Sunnuntaina olin heikompi. 200 m jälkeen tuntui väsymys. Tuntui ensimmäisen kerran 24 vuoteen sydänoire. Lievä, mutta selvästi ilmaus sydämen hapen puutteesta. Altaan veden viileys jäähdytti. Eihän tuo ole mikään ihme. Ihme on, kun näinkin pitkään olen "pötkinyt". 

En hurjastele!    

Kotitaloutta

 Keskiviikkona tuli kylmäkaappi. Tilasin kotiin tuotuna. Entisen vienti olisi maksanut. Entisestä uuteen selvittely oma prosessinsa. Kuski kuljetti uuden laitteen olohuoneen lattialle. Purin pakkauksesta ja annoin seistä seuraavaan päivään. Torstaina aloin sommittelemaan paikoilleen. 

Tiistaina oli suolisto reistannut. Kolme kertaa istuin pytyllä. Suunnittelin uimahallia. Menin autolle. Piti viskata kamppeet autoon ja palata vessaan. En kerennyt, meni housuun. Melkoinen lieru. Olin hyvilläni, kun kukaan ei ollut näkemässä. Ei uimahallille. Jaksoin polkea huonosti.

Kaappien vekslaaminen otti voimille. Entisen alle laitoin aikanaan korokkeen. Uuden sulloin vaivoin entisen tilalle. Ei hyvä, se lenkkasi. Kaappi pois ja purin alustan. Taas uusi tilalle. Käy hyvin. Väsyin totaalisesti. Varsinkin sairaampi puoliskoni. Oikea käteni kipeytyi. 

Entinen kaappi on vapaasti seisovaksi tarkoitettu. Komeroon sopimaton. Uudella on jalat, saa ilmaa alapuolelta.

Joskus sukulaismiehet käyvät hilaamassa se autoni takakonttiin, saan viedä jäteasemalle. 

Tänään on vointi parempi, olen elpynyt. Jaksan mennä uimaan. 

Terveys

 Oliko suoliston reistailu vanhuuden oire, vai ehkä jotain muuta? Kun näin jääkaapin ensimmäisen kerran, ihmettelin, kun se romotti hyllystä puretun romukasan päällä. Eihän koneisto saa jäähdytystä, kun se ei saa alhaalta ilmaa. Rustasin korotetun alustan. Jatkoin asumista. Vihdoin älysin panna kaappiin lämpömittarin. Näytti kymmentä lämpöastetta, vaikka nappula oli viitosella. Toistakymmentä vuotta. Kymmenessä plusasteessa elää jo monenlaiset pöpöt. Semmoisessa lämpötilassa kasvitkin kasvavat, luultavasti ötökätkin. 

Ai, että on kylmää! Ehkä kuitenkin vain viileää? Laitteen oma taulu näyttää neljää! Piimäpurkki tuntuu käteen kylmältä. 

Selvisi yksinkertaisella, vuosien viivyttelyn jälkeen tilasin Gigantilta uuden. Miksi viivyttelin? Kun koko ikäni oli kamppailua köyhyyttä vastaan. "Rahat eivät riitä jumalauta."  

Kuulumisia

 - Mitenkäs kesä meni?                                                                                                                                      -  Häh !                                                                                                                                                              - Niin, että mitenkäs kesä meni?                                                                                                                        - Aivan kuin olisi viettänyt talvilomaa!                               

Mikään ei kestä

 Kone ei saanut partaa pois. Tilasin uuden, leikkaa kevyesti. Yhtenä yönä valvoin, ei se nujertanut. Viime yönä nukuin syvää unta pitkään. Kun sattui todellinen paskajuttu siihen syytä aprikoin. Sapuskat totutun laisia. Mietin jääkaappia? Ei se ole jääkaappi, se on haaleakaappi. Säätönuppi on viitosella ja lämpötila kymmenen astetta. Se ei vastaa mitään standardia. Joskus tuntuu voimariini tavallistakin pehmeämmältä.

Terveyden tähden tilasin uuden. Tulee huomenna!  

Sotarikokset?!

Että minua ärsyttää. Vaikka minun ärsyyntymiseni ei hetkauta ketään viiden kopeekan vertaa. Ärsyynnyn silti. Ärsyyntyminen ei ole älyllistä, se on tunnetta.

Mikä on sotarikollista?? Onko sallittua, laillista sotaa? Mikä on sotaa ilman rikollista? Ukrainassa rikollista oli ensimmäiset pommittamiset ja rajan ylittäneet panssarit. Kaikki sen jälkeiset ovat rikosta! En käsitä, miksi osat sodan tapahtumista ovat rikoksia ja toiset ei? Mielestäni sota on rikollista "ihmisyyttä vastaan" ja äärimmäistä hulluutta. 

Brittiläinen maailman valta alisti puolet maailmasta orjikseen, eikö se ollut rikollista? Ja mikä mahdollista sotarikosta? Jospa se oli kokonaan rikollista? Kristinuskon nimissä mentiin ensin miekan mahdilla, sen jälkeen menivät "lähetys-saarnaajat" valloittajien hallitusten välineinä.

"Luomiskertomuksen" aloittaisin: - Alussa oli valhe. Kaikki valehtelevat. Kristityt valehtelevat tuplasti. Valehtelevat israelilaisten jumalan olevan totta. Sitten valehtelevat uskotellulla jumalalla olevan poika. Israelilaisten jumalalla ei ole poikaa, jos olen ymmärtänyt. Kristityt kuitenkin väittävät olevan. 

Kristittyjä on monen sorttisia. Venäjän maalla yhdensorttiset kannattavat Putinin mielipuolista valloituspolitiikkaa, ikään kuin Jeesus olisi Putinin tukena! Entä jos onkin? Entä jos Jeesus ei olekaan virtuaaliolento? Kohta on Joulu!!!!! 

  

Entisistä kirjoituksista

 Lukumerkintöjä postauksiini tulee vain joitakin. Joskus näkyy isompi lukema, aikaisemmin se oli vakoiluautomaateilta. Menneellä viikolla näkyi jopa yli kymmenen. Mitäköhän lienevät lukeneet? Yllätys, yllätys. Ohemäki! Piti tarkistaa, mitä kirjoitin? Totesin, hyvä, että kirjoitin. 

"Kirjoitin, minkä kirjoitin". Havaitsin, että intensiivisesti värkättyä tekstiäni en ollut lukenut. Sekavuudet johtuvat näppäinvirheiden korjaamisesta. Digitaitoni heikkoudesta. Ei minun nuoruudessani ollut koneita, eikä ohjelmia. Harmikseni pienet korjaukseni kone hoitaa tavallaan. Kun korjaan pikku jutun, toimintani vaikuttaa muuhun kohtaan tekstissä, kirjaimet ja sanat hyppivät epäjärjestykseen. Jälkeen päin en korjaile. Suomen kieltä kun ovat, niin lukija luultavasti huomaa ja ymmärtää sen osan tekstistä.

Kirjoitan tajunnan virtaa. Luotan lukijoihin ja luetun ymmärtämiseen. Ohemäestä kirjoittamani allekirjoitan vieläkin. Muutama periaatteeni. Monet kirjoittavat; - siellä oli sitä ja tätä, siellä oli semmoista ja tämmöistä, tehtiin sitä ja tätä. Kertomus elää paremmin tapahtumien kautta, yksityiskohdista. 

Kirjoittamisen tyyliä saa arvostella. Otettava huomioon, että kirjoittelen muistin varaisesti. Muisti toimii itsepintaisesti omalla tavallaan. Luen elämäkertoja toistamiseen. Huomaan muistavani väärin. Ennen ja nyt. Ensi lukemalta muistuu sanoja, sekä lauseita aivan erilaisina, mitä toisella lukemalla näkyy ja ne ovat "oikein kirjoitettuna" edessäni selvänä tekstinä. Opettavaista!

Kirjoittamista aloin harjoittelemaan eläkeiän kynnyksellä. Miksi ei aikaisemin? Kun ei ollut koneita. Käsialani on surkea. Käsin kirjoittaminen on hidasta ja vaivalloista. Tuntui kuin käteen koskisi. Koneella syntyy. Yritän saada jotain pientä aikaiseksi, vaikka mittariin täyttyi yhdeksänkymmentä. Vai sanoisinko, vasta yhdeksänkymmentä?   

Kuinka paljon ihminen (Putin?) tarvitsee maata?

 Tarinan alkuperää en tiedä. Saatoin lukea sen satukirjasta. Tuli ajankohtaiseksi ja tuli mieleeni jostain venäjänkielen kurssin oheislukemistosta. Opettavaksi tarkoitettu tarina kertoo miehelle luvatun niin paljon maata, mitä ennättää kiertää auringon nousun ja laskun välillä. Mies ahnehti ja yritti liikaa. Aurinko laski ja mies vielä kiersi, eikä kehä umpeutunut. 

Kummasti unohdan välillä, miten suhteettoman suuri maa Venäjä on? Bloggerin tilastoja katsoessani havahdun joka kerta Venäjän suureen kokoon. Venäjä on suurempi kuin EteläAmerikka. Venäjä on suurempi kuin Afrikka!

Laskeutuuko aurinko Putinille?

Yhdentekevää, mitä mieltä olen. Vähäiset ajatukseni eivät vaikuta mihinkään edes itikan pierun vertaa. Kuitenkin olen havainnut useankin ajatuksien muotoutuneen omieni kaltaisiksi. 

Perusolemukseltani olen lapsellinen sillä tavalla, että voi sanoa, naiivi. Uskon liian helposti hyvään ja ihmisen järkevään toimintaan. Väitteeseen, että ihminen olisi pohjimmaltaan hyvä, en ole uskonut. Runoilija sanoo; "Paha ei ole kukaan ihminen, toinen vain on heikompi toista." Pahoja ihmisiä on aivan tarpeeksi tuottaakseen vahinkoa yhteiskunnille ja ihmisille. Muitakin kuin Hitler ja Putin. 

Lapsellisesti uskoin Venäjän luottavan pitkän rauhallisen rajan hyötyyn. Putinin toiminta toi ilmi, että millään ei ole mitään väliä. 

Hamassa nuoruudessani muutamat lähipiirissäni suunnittelivat "pääni menoksi" minusta sosialidemokraattista poliitikkoa. Onneksi ei niin käynyt. Siihen aikaan oli se puolue surkeassa tilassa. 

TUL-seura Joroisten Jyske piti vuosikokoustaan. Entinen ei jatkanut, piti valita uusi puheenjohtaja. En muista nimeä, enkä kunnolla tuntenut, ketä esittivät ja sai kannatusta. Sitten tapahtui kummia. Joku esitti Erkki Jauhiaista ja jotkut kannattivat. Hämmästyin "vallan kauhiast". Kokouskäytäntöön tottumattomana häkellyin niin, etten osannut kieltäytyä. Vedin henkeäni. Ymmärsin, etten tule kuuloon äänestyksessä. Minut äänestettiin, vaikka siihen ei ollut mitään järkisyytä. Myöhemmin olen monesti pohtinut sitäkin, kun äänestys oli virheellinen, äänestäjissäni oli kaksi alaikäistä. TUL:n sääntöjen mukaan täysivaltainen jäsen oli 17 vuotta täyttänyt. Kaksi poikaa oli nuorempia. Kahta seikkaa ihmettelin, nuoret eivät yleensä käy kokouksissa, siinäkään ei muita nuoria ollut. Näiden nuorten äänet ratkaisi. Miksi kukaan ei havainnut sääntövirhettä?

Tarkoitti sitä, että piti mennä Savon piirin vuosikokoukseen. Kommunistit halusivat vallata TUL:n. Siihen kuului ensi askeleena piirien valtaus. Savossakin. Piirin kokous oli melkoinen savotta.    Junttakokouksessa jouduin tunnustamaan väriä. Äänestettiin jaa tai ei. Demareiden täytyi seuraavana päivänä kokouksessa olla yhtenä miehenä. Äänestyksellä ei ollut mitään mieltä. Halusivat lajitella, kumpaan leiriin kukin kuului. Jos kuka haluaa tietää, ilmeni kuulumiseni "kantaporukkaan".

Varsinaisessa kokouksessa näkyi politiikka irvokkaimmillaan. Jaostoja valittaessa esitti demarit oman listansa ja "kommarit" omansa. Äänestettiin, "meidän" lista voitti". Jokaisen kohdalla äänestettiin turhaan. Turhista äänestyksistä turhautui malttamaton "meidän" edustaja.

Vasta aivan viime aikoina tajusin kupletin juonen. Demariveteraani Eetu Mustonen oli kaiken takana. Kysymyksessä ei ollut urheiluseura, vaan valtakamppailu, johon jouduin ilman omaa syytäni. Tiesin ja tunsin seurassamme olevan kommunisteja. Minulle he olivat seurakavereita. Ei liittynyt politiikkaa. Kysymyksessä ei ollut urheiluseura, vaan varmistus piirin kokouksen "oikeasta väristä". Olin "luotettava". Ne kaksi minua äänestänyttä nuorta olivat Mustosen junailemia. Laskelmoitu juttu. "Vastapuoltani" en muista. Saattoi olla "väärän värinen".

Noinkin vähäpätöinen juttu sitoo minutkin kokonaisuuteen. Suomen itsenäisyyteen. Vallankumouksen tavoittelijat pyrkivät valloittamaan järjestöjen organisaatioita.

Onneksi en joutunut poliitikoksi. Olen liian herkkä ja pehmo. 

Tällä hetkellä ei venäjän tulevaisuutta tunnu pystyvän ennustamaan kukaan. Kävin kerran Moskovassa ja kaksi kertaa Sotsissa. 

Ensimmäisellä matkalla näytti Viipurissa kurjalta ja Sotsissa hyvältä. Neuvostoliitto vaikutti ikuiselta v1976. Uskoin jonkin verran. Yhdeksässä vuodessa romahdus näkyi. Sotsissakin oli surkeaa v 1985. 

Moskovassa kävin v 1984. Yksi maailman metropoleista ja retuperällä. Samana vuonna kävin Lontoossa, kuin eri planeetalta. Suomikin Moskovaan verrattuna. 

Näin sammakkoperspektiivistäkin katsoen tuli päätelmä, ettei voi jatkua, mutta miten voi muuttua? Ei kukaan osannut ennustaa, että kuolee pystyyn.

"Miten hämmästyttävän vähällä järjellä maailmaa johdetaan?"               

Hillitön juopottelu ja kaatuminen.

 En minä kaatumisen takia olisi minnekään soitellut, mutta näkyi niin paljon verta, että menetin malttini. Muuten olisin virvoitellut itseni ja peittänyt vammautuneen päälakeni. Parantuu viikossa.

Vanhuuden höperö varsinainen "dumbelo"

 Sujunut vähän nahkeasti. Torstaina terhistäydyin. Naputtelin ja täsmäilin tarkoituksella saada jotain levylle. Luulin saavani jotain aikaiseksi. Panin kiekon uniin ja koneen käyntiin. Kone raksutti aikansa ja lopuksi sanoi; saat ottaa levyn pois. Valehteli kuin Putin, levyllä ei ollut mitään. Tyhjensin kaikki klipsit.  Eihän tuosta taloudellista vahinkoa tullut, eikä ysikymppisetkään onnistuneet.

En pysty kuntoilemaan, enkä matkustamaan. Henkireikäni ovat uimahalli ja videoaskartelu. Videota en vielä jätä. Kun saan läppärin kotiin, tulostan jotain. Ehkä ensi kesänä? Vaikuttaa siltä, että joudun vielä vaeltamaan tässä murheen laaksossa.

Sota tuli jo uneenkin

 Kuvaa ei näkynyt, vain hiljainen kaukaiselta vaikuttava ääni. Sanomaa en muista, vain sen, että kysymys oli Ukrainasta. En ole sodasta stressaantunut. Seuraan murhemielellä. Yksi Venäjän presidenttikö on kaikkivaltias? Siltä vaikuttaa. Läheltä liippasi ettei "aavan meren tuolla puolen" päässyt diktaattoriksi aikova toteuttamaan itseään. Tuntuu oudolta, että lähes puoli äänestävistä kansalaisista kannattaa ja ihailee hervotonta suun soittajaa.

Stalin, Hitler, Putin, Trumph ovat kuin samasta puusta veistettyjä. Patologiset valehtelijat, Putin ja Trumph noudattavat hämmästyttävän tarkasti Hitlerin oppia: "- kun sinä valehtelet, sinua epäillään, mutta kun valehtelet tarpeeksi isosti, ajattelevat, ettei noin paljon voi valehdella!" Siteeraan ulkomuistista.

Ihmetyttää yleinen suhtautuminen Hitlerin kirjaan Taisteluni. Suomen mediasta vilahti silmiini jonkun harmittelu, kun oli vahingossa päässyt lipsahtamaan kyseiseen kirjaan liittyvä. Asiaa en muista, mutta pahoitteluun ei ole syytä. Päin vastoin, kyseinen kirja pitäisi kuulua yleis-sivistykseen. Onneksi kirja oli aikanaan Pielaveden kirjastossa. Harmittaa vain, kun en päässyt ostamaan sitä poistettavista. Luultavasti se löytyisi jonkun yksityisen hyllystä. Lukekaa ihmeessä! Se on hyvin ajankohtainen.

Kenenkään muun en ole kuullut sitä lukeneen minun lisäkseni, kuin Heikki Hirvensalon. Kirjan suomentaja on Heikin kaukainen sukulainen, Hirvensalo. Neuvostoliitossa kirja oli kielletty. Mielestäni se olisi pitänyt kuulua koulujen kirjastoihin. Hitler ei julista mitään oppia tai uskontoa, ainoastaan Saksan nostamista alennustilasta "herrakansaksi". Sanoo sen suoraan: "- Idästä elintilaa. Anteeksi, kirjoitin huolimattomasti, tavoitteena puhdasrotuinen arjalainen. Pohjoinen rotu. Talvisodan aikaan olin seitsemän vuotias. Pikkupojan mieltäni askarrutti nimitys, arjalaiset ja pohjoinen. Mistään en lukenut arjalaisista ja missä ne olivat pohjoisessa? Jossain koulukirjassa oli esimerkkejä roduista kuvinakin. 

Putin pärjää valehtelussa hyvin Hitlerille. Ukraina ei aloittanut sotaa, eikä "operatsijaa". Nato ei aikonut tunkeutua Venäjälle. Vaikka Neuvostoliitto hajosikin, valtioita irtaantui, silti kartalta katsoen Venäjä on "suhteettoman suuri". Kuin kokonainen maanosa, tai manner. Elintilaa on jopa "tarpeettoman paljon". Eikä kukaan ole uhannut pitkään aikaan. Ei Japani, eikä Kiinakaan. Eikä Intia.

Sota on järjetön, olkoonpa hyökkääjä kuka tahansa. Eikä sotaa oikeuta mikään tekosyy, tai valheen verho. Esiintyy sanonta: - sodan logiikka, kun se alkaa, sitä ei voi pian lopettaa, mieluusti soditaan ikuisesti. Eihän se ole logiikkaa. Ei sodassa ole järkeä.

Sotarikoksista puhuminen on hurskastelua. Reilusti käytävää sotaa ei olekaan. Sota on rikos! Neuvostoliiton hajottua syntyi Balkanille valtioita, joiden pikkudiktaattoreja vetävät oikeuteen sotarikoksista. En saa päähäni mahtumaan, mikä on suurempi rikos, kuin Vietnamin sota? Sen aikana oli USA:ssa useampi kuin yksi presidentti. Ketään heistä ei asetettu syytteeseen. Vietnam ei uhannut Amerikkaa!  En kykene ennustamaan. Luulin Venäjän jyräävän Ukrainan. Ukrainan presidentti ei pötkinyt maanpakoon. Hän ei olekaan tyypillinen poliitikko! Nostan hattuani, paljastan kaljuni kunnioituksesta.   

Kansantarinatko totta?

 Kalevala kiehtoo. Aktivoi monien mielikuvitusta. Dokumentti kertoo aarteen kaivamisesta kalevalaisesta kalliossa piilevästä aarteesta. Tulin harvinaisen hyvälle tuulelle mielettömästä puuhasta. Kaivajaa en kummeksu. Kun joku maksaa, hulluksikin arvioitu  työ tehdään, kun joku maksaa. Kalevala on tarinaa ja Kullervo virtuaaliolento. Mitä sitten aarre? 

Nurmijärvellä kinastelivat, mikä on oikea kivi, jolle Jukolan veljekset pakenivat härkälaumaa? Kalevalasta pohtivat Sammon arvoitusta: - mikä se oli? Eihän se ollut mikään. Se oli Aleksis Kiven konkretisoima haavekuva. Ihmiskunnan unelma. Ymmärrän sen ennustuksena. Sehän on selvä. Tarkoittaa hyvinvointivaltiota. Käykö sille, kuten sammolle? Se ryöstetään. Sotimalla murskataan pirstaleiksi. Pahalta näyttää.  Iskelmänikkari laulaa: "vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan". 

Vielä kerran mustikoita

 Lenkkipolku vei ravitallin lähelle. Säilynyt pieni pläntti mustikoita. Tasamaalla kuin tummansininen matto. Aioin käydä huomenissa hakemassa ne pois. Kuinkas kävikään? Mentyäni huomasin muiden käyneen. Keräsin kuitenkin ryteiköstä vähän. Roskaisia siivottavia. Tuli kuusi voimariinirasiaa. 

Otti koville. Mustikkaseudulta autolle vaikea taival. Satojen metrien matkalla piti seisahdella ja polun päällä lojuvan kelottuneen rungon päälle pääsin istahtamaan. Taitaa pysyä marjat keräämättä tässä elämässä. Sieniä pystyisin noukkimaan, mutta niitä ei ole. Sain vain vähän kanttarelleja. Perunoiden kera läskisoosissa maistuivat erinomaisilta. Pitänee kirjoitella.

Vain muutaman kanttarellin tähden

Kuivat ajat kasvattavat sieniä heikosti. Sain kourallisen pieniä kanttarellia. Kiersin lenkin, jossa joudun käyttämään nelivetoa. Ryteikköisessä rinteessä. Jos huonot jalkani hyötyisivät monipuolisesta rasituksesta, tuo olisi siihen erikoisen tehokasta.

Keitin sienet kermassa pikkuisessa kattilassa. Vai lieneekö tuo oikeastaan kasari?   Herkutteluhetki.

Hyvää ruokaa ja ruokahalua

 Öylöspäevänä mainitsin jotain ruuasta. Useimmiten muistuu mieleen epämiellyttäviä seikkoja. Tuli mieleeni mukavakin juttu. Pielavedellä ammattikoululla asustin asuntolassa, pienessä huoneessa. Päivällä söin koulun ruokaa, muina aikoina laitoin itse.

Usein laitoin helppoa, silloinkin, mistä kerron nyt. Paistinpannulle voita, pari palaa leipää, makkaraviipale ja pari kananmunaa. Niitä värkkäillessä tuli vieraita. Kait tuoksu oli hyvä, koska Sanja istui minun vakiopaikalleni odottamaan. Saulikin toiselle tuolille. Ainoa mahdollisuus, kun en varautunut vieraita vastaanottamaan. Leikkasin sapuskan kolmeen osaan. Syötiin kaikki. Vieraatkin tyytyivät, eivät kaivannet enempää. 

Pientä hankaluutta

 Valitsee jonkinlainen "matalapaine". En kirjoittanutkaan moneen päivään. Pää jotenkin jumissa. Aivastuksen tekemä vamma paranee hitaasti. Ei se oireile pitkiin aikoihin, mutta muistuttaa useampana päivänä. Yskiminen ei tunnu kovin. Joku liike ja uimahallin viileä vesi vihlaisee. Toimeen tulee tämmöisenäkin. En kuitenkaan uskalla hammasimplantin hommaan. 

Pitkäveteisessä yksinolossa on kuitenkin yksi helppous, ei tarvitse riidellä. Sen sijaan itse itselleni kiukuttelen. Unohtelen ja kömpelöin. Jalkakipu ei onneksi ole jokapäiväinen. 

Uimahallissa jaksan käydä. Uin vain altaan mitan kerrallaan. hengähdän välillä muutaman minuutin. Eilen sujui uinti kohtuullisesti, mutta uin yhden altaanmitan liikaa, siitä muistutti. 

Pitkää ikää pitävät saavutuksena. Kyselevät salaisuutta. Erittäin tyhmä kysymys. Jostain vieraskielisestä tekstistä tavasin: "silloin elämä on merkityksetöntä, kun on elossa, mutta ei elä." Siltä tuntuu. 

Tänään en harrastanut liikuntaa. Toivottavasti ei tule valvokkia. Joskus on uni hakusessa. Tänään laitoin ruokaa. Keittoa. Täyttyi kuusi rasiaa. Kuuden päivän varsinainen ateria. Yleensä olen itseeni tyytymätön. Sen pidän saavutuksena, kun laitan ja syön hyvää ja ravitsevaa ruokaa pienellä kustannuksella.

Taidan poiketa rutiinista, katson suomalaisen elokuvan, jota en ole katsonut aikaisemmin.     

Kunnallispolitiikka

 "Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista."  Onko? No, ainakin osittain. Entäpä toinen sanonta: "Politiikka on mahdollisuuksien taidetta." Kysynkin: - Kumpi sanonta ohjaa aktiivipoliitikon aivotoimintoja? Politiikkaa tehdään ja politiikan portailla kiivetään. Päätin kirjoittaa havainnoistani, jos jaksan.

Kimmokkeen sain netistä. Kunnanjohtajien yllättävistä eroamisista. Työssäni Eetu Mustosen kaupassa oli kunnallispolitiikka "käsin kosketeltavissa". Mustonen toimi aktiivisesti, sai vaikutusvaltaa. Sanonta "Joroisten rikkaat" juontui vahvasta maataloudesta. "Rikkaiden"  vastapainona vaikutti Varkauden tehtaat. Varkaus maksoi palkan monelle Joroisten äänestäjälle. Siitä seurasi ökypitäjän valtuustoon vasemmistoenemmistö. Kauppias Mustonen, sosialidemokraatti, kävi poliittisen koulunsa Pohjanmaalla. Arvelen, melkoisessa liemessä. 

Reaalipoliitikkona ja demareiden johtajana Mustonen järjesti sovinnollisesti kommunistien keulamiehen valtuuston puheenjohtajaksi. Melkoinen paradoksi! "Kesyttäminen" tuli Kekkosen aikaan tunnetuksi. Mustonen oli ovela. Mustonen kannatti maltillisuutta. Vältti "voitolla elämöinnin". Eikä kommunistien johtaja ollut "kiihkeä vallankumouksellinen".

Se oli ensimmäinen päivä. Kauppa meni kiinni ja porukka keittiöön syömään, minäkin. Myhäilen itsekseni tilanteelle. 18 vuotisena olin vielä lapsellinen, viaton ja rehellinen. Mitä asiallista Mustonen ensiksi kysyikään? Pielavedellä Jokijärven poliittista suuntausta. "- vasemmisto taitaa - ". Minä lapsellinen sanoin: - kommunistithan siellä. Rehellinen vastaus oli Mustoselle mieleen. Enhän minä tiennyt Mustosen olevan sosialidemokraatti. Mustoselle selvisi, etten ole kommunisti. En tänä päivänäkään pysty sanomaan, miksi suuntauduin sosialidemokratiaan.                                                                                                               *

Rautalammilla seurasin yhden valtuuston kokouksen. Siitä on jo yli viisitoista vuotta. Siellä näyttää asiat olevan edelleen "vinksin vonksin ja heikun keikun". Onko kunnanjohtajaa vai eikö ole? Silloinen kokous oli sekamelskaa. Ainoa selkeästi puhuva oli kunnanjohtaja. Ihmeen kauan Rautalammilla? Maalaisliiton perinteet kadoksissa. Keskustaryhmä hajonnut. Oli "oikea keskusta". Oli toinenkin "oikea keskusta". Kumpi lie ollut oikeammin oikea? Pätee sanonta, "kuin kissa ja koira". Keskinäinen viha aivan kiehui. Vasemmisto ei mesonut, mutta semmoinen tuntuma jäi, ettei yksimielisyys ollut kovin vahva. Asioita en tietenkään voi muistaa, vain tilanteen tulehtuneen ilmapiirin. Tänä päivänä tihkuvat tiedot kertovat melkoisesta "selvitystilasta". Koko ajanko samanlaista, mitä aikanaan seurasin? 

Kunnanjohtajan valinta onnistuu tahi ei. En ollut missään vaikuttamassa. Seurasin kyllä. Pielavedellä oli kaksi valintaa, joita en olisi tehnyt. Elinkeinoasiamieheksi Eero Niemelä oli katastrofi. Seurasin esiintymistään ravintolassa. Liikkui sujuvasti. Ihmettelin, mikähän tuo on miehiään? En osannut sijoittaa mihinkään ryhmään. Kaupparatsuja ei enää liikkunut, eikä tämä semmoinen olekaan. Nojasi toisella kädellään pöytää, jossa istuville asioi. Käytöksestään päättelin yksinkertaisesti, törppö. Nurmijärvelle mentyäni avasin Pielaveden paikallislehden. Kertoi elinkeinoasiamiehen valinnasta. Hihkaisin: - Nyt ne sai!  Mitä ne sai? kysyi vaimo. Semmoisen elinkeinoasiamiehen kun  Pielavedelle kuuluu. En ole kummoinen psykologi, enkä ihmistuntija, mutta joskus välähtää. Kunnanjohtaja kehunut: "Jos minun psykologinen silmä on vähänkin oikeassa, saimme erinomaisen elinkeinoasiamiehen." Niinpä.

Päivi Laajalan valintaa Pielaveden kunnanjohtajaksi en olisi kannattanut. Totesin itselleni sen, kun näin hänet livenä. Tässä tulee ilmi pätevyysvaatimukset. Valitaan pätevin. Ellei valita, pätevin valittaa ja valinta mitätöidään. 

Asia oli päivänselvä. Miksi näin pätevä haki Pielavedelle? Hakeminen oli kylmää taktiikkaa. Ei hänellä ollut motiivia Pielaveden kehittämiseen. Pielavedellä ei ollut riskiä. Toimi ilman virkavirhettä tarpeellisen ajan ansioluetteloon. Lähti alimmalta portaalta. Nousi askel kerrallaan. "Psykologinen silmäni" näki selvästi. Mutta ei nähnyt Ouluun asti. Hurja suoritus: Pielavesi- Oulu!  

                                                          *                                                                                                       Osmo Kärkkäinen hankki Keiteleellä gloriaa päänsä päälle. Kunnianhimoisella miehellä oli tietenkin korkeammat tavoitteet. Sattumalta olin kuulolla, kun Osmo Kärkkäinen kommentoi täpärää häviötään Kangasniemen kunnanjohtajan valinnassa. Sellainen käsitys annettu keskustan taholta, että valitaan. Kärkkäinen arveli siellä pelätyn kilpailua, hän sentään kahdentuhannen äänen saanut edellisissä eduskuntavaaleissa. Tuleviin tähtäsi. Ne kaksituhatta kuitenkin oli Kuopion vaalipiirissä. Ei ne jäänyt plakkariin toisen vaalipiirin varalle. Luulisi niin älykkään ihmisen tosiasian ymmärtävän. 

Osmo Kärkkäinen varmisti selustansa hakiessaan toisen kerran Kangasniemelle. Tuli valituksi. Osmo Kärkkäinen löi kirveensä kiveen. Ei valittu eduskuntaan Kangasniemeltä. Sen sijaan, jos pysyi Keiteleellä, olisi mennyt hyppien keikkuen eduskuntaan. Ensimmäisellä yrittämällä. En arvannut minä, eikä moni muukaan, eikä tiennyt Kärkkäinenkään. Mitä ei tiennyt? Ei tiennyt, eikä osannut ennustaa. Kuopion vaalipiiristä jättäytyi eduskuntavaalista neljä keskustan kärkinimeä. Monin verroin Kärkkäisen mentävä aukko! Osmo ei päässyt eduskuntaan. 

Jossain haastattelussa Osmo Kärkkäinen tunnusti saaneensa matkalla "turpiin".

Rautalampia ajatellen tulee mieleen Kittilä. Sielläkin muhii kahinan siemenet vuosikymmeniä. Rautalammillakin keskinäiset kaunat hiertävät edelleen. Kauanko sitä on kestänyt? Vilkaisin sitä läheltä yli viisitoista vuotta sitten. Milloin lie alkanut? Vuosien vai vuosikymmenien ajan?

On siitä jo kotvasen aikaa, kun lakkasin äänestämästä. Näytin kyllä aina naamani äänestyspaikalla ja jätin laillisen kupongin. Huumorimielellä äänestin sellaista ehdokasta, jota ei koskaan valita.           

                                                                                                              

Ei tervettä päivää

 Vielä tuntuu onteloissa. Verenpaineen mittaukset ei kuitenkaan kerro häiriöistä.                                           Viime viikolla mittasin aamulla.  138  74  52. toinen 133  70  51. Tänään mittasin iltapäivällä                139  70  53. toinen  139  70  50.  Ei paha.

Sängyssäni on kaksi lakanaa poikittain. Hartioista hikoilen. Usein hikoillun lakanan vaihdoin. Urakka otti niin koville, että tuli raju kipu jalkaterään. Sattui niveleen. Ison varpaan tyvinivelen olen noteerannut kauan sitten. Ei siinä kipuja tuntunut, mutta jonkinlainen alitajuinen ilmaisi siinä olevan nivelen. Nyt tulehtui ja turposi. Parantaako vai pahentaako, jos haudon kuumalla? Jalat pesuvadissa jäähdyttää veden nopeasti. Oivalsin. Täysi vedenkeitin kuumaksi. Pesuvatiin kylmää vettä. Säädän sen kuumalla lämpöön 40 - 45 astetta. Jalat veteen ja tarvittaessa lisään kuumaa. 

Kuinka ollakaan, hautominen auttoi heti ensi kerralla. Kolmannen jälkeen jalka tuntui hyvältä. Olisi tarvinnut vielä neljännenkin. Kahtena yönä jouduin nousemaan kivun takia. Keskellä yötä lämmittämään vettä. Hautomisen jälkeen sain unen päästä kiinni.

Sommittelen ruokia. Kyykistyin kurkistamaan hellan uuniin. Kirpaisi polvesta. Kaupassa piti käydä autolla. 

Vaivat siinä huonomman puolen jalassa.   

Sieniaika

 Harjanteella polun varressa on sienipaikka. Joskus löytynyt lampaankääpää. Pari päivää sitten oli vain kanttarelleja. kovin pieniä. Sain kuitenkin saalista hiukan. Yhden laikun jätin kasvamaan. Tänään rymysin sielläkin. Joku oli käynyt. Pyrin notkelman yli toiselle harjanteelle. Mitenkäkö pääsin? Pääsin kun kytkin nelivedon. Ei hävettänyt, kukaan ei nähnyt. Harjanteen päällä ei vielä ollut mitään. Sivussa ollut polku tukkeutuu kasveihin. Vaivoin pääsin tiettyyn paikkaan. Siellä oli minun kanttarellini. 

Pakasteessa säilyttämäni tulivat pannulla kitkeriksi. Funteerasin käyttötapoja. Eiliset sienet söin eilen ja tänään. Tein rehellisen läskisoosin kylkiviipaleiden voimin. Soosi oli mielestäni valmis. Sotkin kiehuvaan soosiin kanttarellit. En enempää keitellyt, ei niitä tarvitse kypsentää, niin arvelin. Perunoiden kanssa kelpo ateria.

Tänään keräämiäni on huomattavasti enemmän. Sama menetelmä. Vain isompi paistinpannu. Kylkiviipaleet, sipuli ja jauhot. Lopussa sekaan kanttarellit. Lusikalla pienen annoksen maistoin. Ainakin minun makuuni on hyvää. Jäänyt pari perunaa. Perunat ja kastike huomisen ruuaksi. Runsaan kastikkeen aion laittaa pienissä annosrasioissa pakasteeseen. 

Pakastettujen kanttarellien kanssa pettymyksen vältän. Pakastetut meinaan käyttää samalla tavalla kuin nämä tuoreet. Läskisoosi ja sienet sekaan. 

Järkipyykki

 Ihmetyttää täysin typerät pesukoneiden ohjelmat. Japanilainen rouva ihmettelee pyykinpesuaikaa Suomessa, kun heillä Japanissa siihen tarvitaan vain tunti. Koneeni jauhaa kolme tuntia. Leena sanoo omansa rumppaavan neljä tuntia.

Järjetöntä se on. Perehdyin pesuloihin koneita huoltamassa. Perehdyin pyykkäröintiin perusteellisesti. Korttiohjelmien laatimiseen asti. Vakuutan, että Japanilainen tapa on parempi, kuin nykyinen eurooppalainen vatulointi. 

Japanilaisen rouvan pyykki on puhdasta jo sen tiedon perusteella, mitä olemme kuulleet heidän siisteydensä korkeasta tasosta.

Koneeni on ruotsalainen Electrolux. Ostin sen hiljattain. Aioin tarkistaa sen toimintaa, arvioidakseni sopivaa pesuaineen määrää. Meni hermot. Kuka jaksaa vahdata kolme turhaa tuntia? Suurin osa kuluu tyhjää pyörittäessä. Mitä varten pyöritetään pelkkiä vaatteita, kun koneessa ei ole vettä, jauhetaan ja jauhetaan pelkkiä vaatteita kerta kaikkiaan turhaan. Tulee mieleen vanhat suomalaiset  tarinat hölmöläisistä. Kaiken lisäksi tulee vaikutelma huonosta pesun tehosta. 

En olisi uskonut ruotsalaisia noin tyhmiksi? 

Ei kai saksalaiset tuommoisia tehne, vaikka kaikkea keksivätkin? Entä muut? Valintani perusteet olivat, pienehkö koko ja muoto, slim. Sopii asuntooni pesukoneelle varattuun tilaan. 

Entä sähkön säästö? Sähköä se tarvitsee tyhjääkin pyöriessä.

Japanistako pesukoneet Eurooppaan? Markkinarako!  

Vakoilu

 Venäjän automaatti piipahtanut vähän ajan sisällä katsomaan blogiani. Eiliseltä on 43 osumaa. Muutama päivä aikaisemmin suunnilleen sama lukema. Eivät paljon Erkistä kostu. Alkuaikoina tuli joskus merkintöjä USA:sta. Kokeilin piruuttaan Venäjää. Panin tekstin joukkoon venäjänkielisen sanan heidän puustaimillaan. Heti automaatti reagoi, tuli toistasataa. Sittemmin ollut hiljaista, kunnes tällä viikolla kaksi kertaa. Toisaalta huvittaa, eihän tuosta ole mitään väliä. Panevat koneen plaraamaan koko maailman nettipalstat. Mutta ei kai se paljon heille maksa. En usko, että panevat Erkkiä pakotelistalle.  

Kävelyllä

 Naisten maratonjuoksu loppui. Pilviä näytti olevan vähän, voi lähteä ulos. Pieni kaarros, sitten rautatien ali, jatkoin suljetun kapakan nurkalle. Sellaista on usein heinäkuussa, auringon paistetta, pilviä ja sadetta samaan aikaan. Auringon säteet valaisivat saderintaman. Tuli suoraan kohti. Jäin seisomaan kapakan leveän räystään alle suojaan. Edessä olevan talon, minusta katsoen vasemman puoleiselta sivulta näkyi viistoon rajattu alue auringon valaisemaa lyhyeksi leikattua vihreää ruohokenttää. Oikealla näkyvä katu kylpi runsaissa, pomppivissa sadepisaroissa, jotka kuulsivat auringon valossa. Kauneutta kesti hetkisen.     

"Röörit

 Vähän pitkästyin. Hyvä, etten hätäillyt. Tänä aamuna tuli putkimiehet. Odotin toista viikkoa. Syy viivästykseen oli se lapsi siellä langan päässä. Kertomani ei välittynyt kokonaan. Ei tukos ollut pesualtaani alla, se oli paljon kauempana. Kuljettelivat pitkiä vaijereita. Valmis ennen syöntiä. Vetää normaalisti. 

Omahoito. Yhteiskunnalle säästöä

 Paljosta työnteosta rasittui selkä. Pahimmillaan makasin viikon kotona. Toinen paha tuli niskaan. Sydän leikattiin. Kuntoilin ja voimistelin. Sydämelle kahdenlaista. Ryntäystä ja leppoisaa. Rautalammilla ulkoliikuntapaikalla katsoin jyrkimmän polun. Juoksin polkua ylöspäin minkä itsestäni irti sain. Läkähdykseen asti hengästyin. Istuin kivelle. Lepäsin niin kauan, että hengitys ja sydän tasaantui. Ulkopuoliset eivät sellaista suosittele, kehottavat varomaan.

Naruhyppelyä sellaiseen tahtiin kuin Speden ohjelmassa. Naruhyppely sopi selälle ja sydämelle. Leppoisaa oli soutelu. Uistelukin. Soutelin tuntikausia kerrallaan. Koin sen tekevän hyvää sydämelle. Hyvää on sekin, ettei tarvitse tehdä työtä. 

Rakentelin sängyn runkosängyn pohjalle. 17 senttimetriä paksu loistopatja vaikutti selän hyväksi. 

Suonenjoella tuli mukaan uimahalli. Kuntosalia yritin, mutta sairaat jalat eivät tykänneet. Koukkupolvi haittaa verenkiertoa. Sen opin jostain tekstistä. Teeveetä katson jalat kohotettuna tuolin mekanismilla. Uimahallissa en mene ryhmiin. Uimiseni on tavallaan voimistelua. Laajoja liikkeitä. Myös selkäuintia. 

Omatekoiset painot olivat siihen asti kun läksin Rautalammilta. Liikaa tavaraa. Videolla näkyy leuanvetoa. Leuanveto loppui Suonenjoella kaatumiseen. Harmi! Ostin pienet muovipainot kevyellä tangolla. 

Jalkasairaus rajoittaa. En hyppää narua, enkä juokse. Sairaus on säärissä ja jalkaterissä. Selälläni nostelen pieniä panoja. Kun sarjat lähestyy kymmentä, tuntuu kuin varpaista puristuisi jotain ulos. Hiukan kipeältä tuntuvaa. Veri kai sieltä ponnistaa. Onkohan terveellistä? Vasen reisi on lähes normaali. Oikea, se sairaampi vertyi hieromalla. Reisille yritän voimistelua. 

Lääkkeitä en käytä. Sydän voi paremmin jokaisella lääkkeen poistolla. Kehottivat rautalääkettä. Sitä ei suolistoni kestä. Kerään nokkosta. Sitä riittää ympäri vuoden. Kolmena peräkkäisenä vuotena hemoglobiini  157 - 156 - 155. Niillä tuntuu pärjäävän. Onkohan raaka valkosipuli lääkettä? 

Mitä sanoikaan lääkäri  Sinikka Kuusisto; - vielä on urheilijan sydän, syke 49 ja ruokavaliokin oikein, kun veriarvot ovat kohdallaan. Siinäpä se, virallisilla suosituksilla en itseäni orjuuta. 

Tänä päivänäkin pätee 1840 luvulla kansakoulussa kerrottu: "Ravintoa on kolmenlaista, valkuaista, rasvaa ja hiilihydraattia. Vararavinto tulee rasvana hiilihydraatista."  Menneinä aikoina enin osa kasvatettiin itse. Ruoka vaihteli vuodenaikojen mukaan.

Rasvahysteriaa en ymmärrä. Rasva ei muutu suoraan rasvaksi. Rasva muodostuu hiilihydraateista. Silloin kun kävin kansakoulua ja vielä tänäkin päivänä. Karppaajat vouhottivat ja laihtuivat. Vähän huvitti, kun aikaisemmin saman kuulin sanottavan Atkinsin dieetiksi. Katsoin tarkasti englantilaista dokumenttia, "totuus rasvasta". Ainoa todellinen oli nuorehkon mieslääkärin sivuhuomautus, johon ei kukaan korvaansa lotkauttanut: - Ei rasva lihota, jos ei syö liikaa. Koko höpinä oli plaa plaa. 

Erkkikin tietää, jos ei syö liikaa, ei liho. Miksi sitä ei uskota, vaikka se on totta? Vaakani näytti minun laihtuneen. Söin vähän enemmän. Aivoni ovat hitaan laiset. Ihmettelin housun kauluksen supistuneen. Kesti aikansa, kunnes epäilin vaakaa, näytti 64. Uusi digitaalinen näytti 69. En paastoa, syön vähän vähemmän. Tänä aamuna näytti 66. Lähellä normaalia. Kohtalaisen terve ihminen pystyy hallitsemaan painoaan. Miksi ei tarmokkaat kun minäkin tarmoton tyhmeliini?

Varmaan lisättävää ja korjattavaa löytyy paljonkin tästä sepustuksesta. En korjaile. Ruokavalioni pränttään lähiaikoina.            

Venäjä

 Venäläinen automaatti vilkaissut erkin blogiin. Muutamia kymmeniä sattumia.

Kirjoitukseni Savon Sanomissa 16.6.2006

 Nato tai ei Nato. Pääministeri Matti Vanhasella oli rohkeutta sanoa, ettei lähiaikoina liitytä Natoon. Julkisuudessa siitä esiintyy vain kaksi mielipidettä; liitytään, tai ei liitytä.                                                   Kumpikin mielipide väittää omistavansa ehdottoman totuuden, josta ei suostu keskustelemaan. Inttämisen sijasta sopisi tarkastella asiaa useammalta kantilta. Liittymisellä perustellaan yksinäistä osaamme talvisodassa, jolloin ainoa mahdollisuus oli liittyä Neuvostoliittoon, minkä mahdollisuuden hylätessään suomalaiset tekivät oikean ratkaisun.                                                                                         Yhtä hyvin tänä päivänä liittymättömyys Natoon saattaa osoittautua viisaaksi ratkaisuksi.                  Hampaaton eurooppalainen Nato nojaa kokonaan USA:han. sen toiminta näyttäytyy varsin ongelmalliseksi, eikä kukaan pysty sen tulevaisuutta ennakoimaan. Katsokoon USA sotilaalliset toimensa vaikka kuinka oikeutetuiksi, niillä kuitenkin kylvetään vihan siemeniä, jotka lankeavat otolliseen maaperään.                                                                                                                                   Turha on uskotella suurvaltojen välittävän pienemmistä, ellei siitä koidu heille etua. Hitler möi Skandinavian, mutta halusi Suomen liittolaisekseen, kun näki Suomen hyödylliseksi. Nato ja Varsovan liitto palvelivat kahden voimakkaan tavoitteita.                                                                           Kahden suurvallan tavoite oli pitää mahdollinen sota mahdollisimman kaukana omilta alueilta ja liittolaiset uskoivat heitä puolustettavan. Vai uskoivatko?                                                                           Poliitikkomme jankuttavat tarvetta päästä osallistumaan päätöksen tekoon. Voihan siihen osallistua kuunteluoppilaana, vaikutus jää minimaaliseksi. Yhteistyötä sopii tehdä, niissä puitteissa, kun se on Suomen kannalta järkevää.                                                                                                                           Lapsenlapseni ovat enimmäkseen poikia. Kaksi on suorittanut asevelvollisuuden ja yksi on paraikaa RUKissa, neljä jatkaa vielä kasvamistaan, enkä toivo näkeväni heistä ainoankaan vuodattavan vertaan vieraiden maiden mellakoissa.                                                                                     Kuka tietää, millaisiin tehtäviin joutuvat suurella tohinalla perustettavat kriisinhallintajoukot?                                   

Tiijä häntä, mitenkä männöö

 Eilen oli huonompi päivä. Tuli mieleen entinen viisastelu; - tumman virran soutaja viittilöi. Netin mukaan ontelotulehdukset parantuvat itsestään. Jonkin lainen aikamääräkin, 12 viikkoa. Se tarkoittaa suunnilleen tätä viikkoa. Ei ruokkinut optimismia eilinen päivä.

Tuli kuitenkin päivä. Ripauksen parempi eilistä. Käpsehin kämpässäni. Jokuseen päivään en mitannut paineita. Mittaustulos yllätti;  148   76   51. Näytti hyvältä. Jyväskylän reissun jälkeen on joka mittauksella ollut jokin arvo rempallaan. Korkeita arvoja, sekä nopeaa sykettä. Tämän päiväinen mittaus antoi tavanomaisen tuloksen. Hyvän. Kuinka lienee 12 viikkoa?  

Hervottomat jalat

 Mies valitti jalkojaan. Lääkäri sanoi: - Sinulla on levottomat jalat. - Niinhän ne on, mutta mikä niissä on vikana? Minulle lääkäri sanoi taudille vieraskielisen nimen. Ei minun tarvitse sitä muistaa. Lääkäri sanoi oleellisen: - Parannuskeinoa ei ole.

Poppariporukka hoksannut lauluksi levottomat jalat. Siitä johtuu omiini; hervottomat jalat. Levottomat ja levolliset. Hervottomat ja hervolliset. Mitä tarkoittaa hervo?

"Kitu ikää jatkaa"

 Otsikon lainasin muistini mukaan paljon sairastelleelta ikäihmiseltä. Pääosan elämästäni olin "terveyden perikuva". Tuon ilmaisun lainasin Leenan tyttökaverilta. Monen laista.  

 Se uskonon höpötys, "kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä."  Eipä ollut mahdollisuutta kunnioittamiseen. En menestynyt, taidan kuitenkin "kauan elää maan päällä".

"Kuoloo poika, kun kynnenperät on mustana." Tyttäreni joutuivat kasvamaan köyhissä oloissa, en pystynyt tarjoamaan parempaa. Kuitenkin pientä kehitystä omaani verrattuna. Sänky ja vuodevaatteet eivät kuuluneet kalustoon. Äiti kutoi räsymattoa. Ei se joutanut lattiamatoksi, se oli makuualusta. Sinänsä hyvin toimiva. Semmoinen oli lattialla heinien päällä. Mistäpä sitä tyynyä? Pään aluseksi mytistin jotain vanhaa riepua. Peitosta en muista, mitä se oli? Talvella kylmä. Kynnen peristä ennusti Martta Rytkönen. Istui penkillä, katsoi sairaana viruvaa poikaa.       

Opettaja vaati jatkuvasti tulemaan kouluun. Siitä pientä selkkausta. Koulun päättäjäisiin menin kysymään lupaa Iso-äiti Akaatalta. Lypsytarhaan mennessä oksensin kaksi kertaa. Lienen syönyt jotain maitoruokaa. Tuli valkoista. Takaisin petiin.  

Koululta palaavia naisia tuli tupaan. Pielavedelle tuli sotapakolaisia Värtsilästä. Tavallisesti kuumemittaria käytiin lainamassa jostakin. Värtsilän naisella oli mittari käsilaukussa.                             - Kolmekymmentäkahdeksan ja kaksi. Kaksi viikkoa olin virunut, seuravana päivänä läksin liikkeelle. Herää kysymys, millaisia lukemia olikaan aikaisemmin? 

Sota-aikana sairastettiin kulkutauteja. Rintamalta sotilaat kantoivat. Minua ihmetytti, kun sinä keväänä ei kukaan muu Ohemäen koululta sairastanut, vain minä. Syy selvisi lapsenlapseni Jounin sairastuttua. Sama tauti; myyräkuume. Mistäkö tiedän? Jouni saanut tartunnan ladosta, josta nouti varaosia. Minä sain tartunnan kerättyäni ladosta heinän rippeitä. Tyhjästä ladosta.

Kukapa minua olisi lääkäriin vienyt? Ei ollutkaan sen taudin tuntijoita silloin. Ei tiedetty myyräkuumeesta. Jouni vietti meillä sairaana muutaman vuorokauden. Todella sairas.   

Päänsärky

 Kuulolaitteita säädellessä tuli kova yskänpuuska. Valistunut arvaukseni liittyy siihen. Puristin kädelläni lujasti suun ja nenän eteen. Kova päänsärky ei ollutkaan päässä, vaan poskionteloissa, jonne saattanut tulla vauriota? Kun jyskytän kämmenpohjalla päähän, ei tunnu miltään, mutta yskiminen tuntuu. Särky tuntui otsassa ja sattui silmiin. Poskiontelot ovat yhteydessä kaikkiin, myös silmiin ja korviin. Enhän tiennyt onteloita olevan myös otsassa. Otsakipu viittasi päänsärkyyn. 

Yskiminen haittaa parantumista. Teksti netissä mainitsee 12 viikkoa. Selälläni sängyssä maaten ei tunnu, yskiminenkin vähenee. Saan nukkua yöllä sikeästi. Jonkin verran helpottanut. Kävelen vähän joka päivä. Kait tästä selvitään. 

Velka on veli

Hallitus pyrkii rajoittamaan kotitalouksien velkaantumista. Noin kertoo media. Kuka rajoittaa valtion velkaantumista? Ei kukaan!

Paikallislehti julkaisi kaksi kannanottoa, joissa vaadittiin veron alennuksia. Kumpikaan kirjoittaja ei etsi totuutta. Kirjoittavat silkkaa populismia. Etsivät tikun kanssa syitä, miksi verotus ei toiminut, siksi sitä pitää alentaa. IkiWanha  väittää, vähemmän ei ole enemmän. Joissakin tapauksissa saattaa niin ollakin.

Kansan suusta kuulee. Pitänevätkö paikkansa? Liika on aina liikaa. Tolkku kerjätessäkin. Mahdinsa päivinä Kalevi Sorsa sanoi: "rakastakaa veroja!" Vähän ennen kuolemaansa sanoi samainen poliitikko: "minä uskoin, että kun vain tarpeeksi kerätään veroja, kaikki järjestyy."

Mitä mahtaa sanoa nykyinen veronalennusekspertti kuolin vuoteellaan? Tänä päivänä esiintyy valtion viisaimpana. Kukaan ei muista, miten paljon veroja on alennettu Kalevin ajoista. Peilaan omaani. Eläkkeeni on 1050 € kk. Vähennykset kattavat verotuksen. Veroja minulla ei juuri ole. Ennakon pidätysprosentti on kaksi. Huvittava yksityiskohta; viimeksi sain veronpalautusta 62 € !? 

Puhuvat ruuhkavuosista. Mitäköhän nuo olivat minulla? Kamppailua toimeentulosta pienellä palkalla, josta vitsailtiin, ei se ole palkkaa, vaan korvausta menetetystä ajasta. Tein mielelläni ylitöitä. Helpotti hiukan perheen arkea. Nykyisellä eläkkeelläni on enemmän ostovoimaa, kuin silloisella ansiollani. Tilinauhaa katsoessani havaitsin; näinkin pieneen palkkaan yltää veron progressio?! Typerykset sanoivat: "ei kannata tehdä ylitöitä, kun ne menee verotuksessa." Kuitenkin, huolimatta progressiosta, ylitöitä tehtyäni viimeinen loppusumma oli aina isompi.

Ketä hyödytti progression alentaminen? Ei eläkeläistä. Yrittivät puolustautua veroparatiiseja vastaan. Huonolla menestyksellä. Suomen verotulot laskivat. Valtio velkaantui katastrofin partaalle. Yhä vain vaaditaan verojen alentamista! Millä nämä pölkkypäät kustantavat korkean sosiaaliturvan? Millä kustantaa Petteri Orpo? IkiWanha väittää; ei loputtomalla verojen alentamisella. Veroja on alennettu. IkiWanhan mielestä liikaa. Ajateltakoon loppuun asti. Kun verot lopetetaan kokonaan, miten hyvin silloin valtion kassa karttuu?   

    "Pullamössösukupolvi" uikuttaa. Valtion pitää kompensoida!      

Ekonomistin esitys

Ekonomistin titteli viittaa talouteen. Niinpä. Vaikutusvaltaisen Ay-liikkeen ekonomisti ehdottaa ylimääräisiä palkan korotuksia. Sanoo; viisi prosenttia ylimääräisiä. Miksi tommoinen pölvästi pääsee asemaansa? Ei minkäänlaista suhteellisuustajua. Parhaillaan kirvistellään hoitajien palkan korotuksista. Mistä rahat? Vaikuttaa, että eduspaikoille päätyy pelkkiä typeryksiä, jotka eivät osaa laskea edes kansakoulun oppimäärän mukaan. Osaavatko pelkästään irrationaalisilla luvuilla?

Yhteiskunta on huomattava palkan maksaja, ehkä suurin? Mitä palkkojen nosto maksaa yhteiskunnalle? Mistä rahat? Vuosikausia vouhottaneet veron alennusten taikavoimaa. Miksi veron alennukset eivät tehneet ihmeitä, vaikka ekonomistit sitä ennustivat? Ekonomistit ovat typeriä. Ehkä ei sentään kaikki. En minä tunne.

Verojen alennukset ja korkea elintaso, ostovoima kustannettiin valtion lainarahalla. 

KUKA MAKSAA?  

Hymypoika

 Kouluissa jaettavissa hymypoikapatsaista yrittävät tehdä "sukupuolineutraaleja". Joku arvelee, ettei tyttöpoika-asetelma häviä. Miksi pitäisi hävitä? Sehän olisi luonnon vastaista. Luonto sen järjesti. Nämä "imettäjät", joihin itsekin kuulun, jatkavat sukua tälle porukalle kuuluvalla tavalla. Koivun norkot ja pajun kissat tekevät sen tavallaan. Luonnon ainoa tehtävä ja tavoite on lisääntyminen. Sukupuolineutraaleja ei ole. "Muun sukupuoliset" ovat poikkeavia, valuvikaisia. Jumalanpilkasta rangaistiin. Jossain kai rangaistaan vieläkin. Suomessa saa jumalaa pilkata, mutta homoja ei saa pilkata. Homojen pilkkaamisesta joutuu käräjille. 

Sukupuolineutraaleja ei ole. "Muun sukupuoliset" ovat ihmisiä siinä missä me heterotkin. He pystyvät Suomen lakien mukaan toimimaan yhteiskuntaa rakentavasti. Se on tosiasia. Näyttää vain kehitys vievän siihen suuntaan, ettei tosiasioita ja luonnon järjestystä hyväksytä "edistyksellisyyttä" vannovien nimissä. Pitääkö minun hävetä, että olen "taantumuksellinen" hetero?  Luonto sen on määrännyt. "Muun sukupuolisetkin" ovat saaneet alkunsa "luonnollisella tavalla". Häpeävätkö he sitä? Minä olen hävennyt syntyperääni. En syntynyt "perusperheessä". 

Vouhottakoot sukupuolisista mitä tahansa, luonnon järjestystä eivät pysty kumoamaan. On poikia ja tyttöjä. On miehiä ja naisia. On uroksia ja naaraita. On kukkoja sekä kanoja. Onneksi niin! En pysty neuvomaan, miten suhtaudutaan "edistykseen", mutta olen sanonut: - En ole uskonnollinen ja olen hetero, mutta en sylje homojen päälle, enkä polta kirkkoja.       

Ukraina

 Neuvostoliiton johtajista Hrustshev ja Bresnev olivat ukrainalaisia. Sellaista tietoa oli. Sellaistakin, että Hrustshevin vaimo olisi kuollut tunnetusti vaikeina aikoina. Samalla tavalla nälkään kuin jokunen miljoona ukrainalaista. 

Sodassa ollut käytäntö, että vastakkaisille puolille valittiin kansalaisia, jotka eivät ymmärtäneet toistensa kieltä. Niinpä Suomussalmelle määrättiin ukrainalaiset. Puna-armeijan joukoissa Stalinin rikollisen määräyksen mukaan hyökkäsivät Suomeen. Siinä rytäkässä kärsi enemmän ukrainalaiset kuin suomalaiset.

Kirjoitan muistinvaraisesti, enkä tietenkään voi sanoa upseerin nimeä. Tiedustelu-upseeri lähetettiin tarkastamaan tilannetta Suomussalmella. Suomalaiseen lumitalveen tottuneena yritän kuvitella upseerin tuntoja. Upseeri oli tataari. Kasvanut tasangolla.                                                                                               - Pimeää. Ympärillä kaksimetriset lumikinokset. Läpitunkematon aavemainen metsä. Kertovat suomalaisten ampuvan puusta konepistoolilla, Pudottautuvan maahan ja pakenevat pimeyteen ennen kuin ennättää suunnata valokeilaa. Jotkut taikauskoiset luulevat, ettei ne kuolekaan, kun ruumiita ei näy. Särkynyttä kalustoa suuret määrät. 

Upseeri kirjoitti raportin. Siitä hyvästä oli vähällä päästä hengestään siinä paikassa. Joukkojen päällikkö ei lähettänyt sitä raporttia Moskovaan. Muotoili itse sopivan. 

Vakooja upseeri haistanut vaaran, pakeni Turkkiin ja sieltä amerikkalaisten palvelukseen. Sodan jälkeen kirjoittanut kokemuksistaan. Kirjansa luin Pielaveden kirjastosta.

Pielavetinen sotaveteraani näytti valokuvaa. Vartioi ruumiita konepistooli rinnallaan. Ruumiita oli u:n muotoisessa kolmessa rivissä. Rivit ehkä nelimetriset ja vartijaa korkeammat. Vartija siinä u:n sisällä. Tänä päivänä ajattelen: vainajat olivat ukrainalaisia!      

Eikö ukrainalaisten kärsimykset lopu koskaan? Suomessa toistaiseksi hyvin.

Sotarikokset

 Järkeeni ei mahdu määritelmä sotarikokset. Surkuhupaisalta näyttää tuomittu sotilas. Mitä sillä voitetaan? Kuka saa oikeutta? Maahan tunkeutuva Venäjä on sotarikollinen. Putin on sotarikollinen. Sota on rikos. Putinia ei tuomita. Mikä osuus on laillista sotaa? Mikä osuus on rikollista sotaa? Kansakunnan itsensä puolustaminen on oikeutettua. Rikollisten hyökätessä.

Televisiossa toimittaja sekä asiantuntijat käyttivät sanontaa: sota on syttynyt. Miten sota syttyy? Tämäkään sota ei syttynyt. Venäjä aloitti sodan (operaation) vyöryttämällä koneiston aikeissa nujertaa Ukraina. 

Balkanilla tuomitsivat pikku nilkkejä. Vietnamin sodan rikoksista ei tuomittu USA:n Presidenttejä.  

Nato otan

 Natosta olen kirjoitellut piikikkäästi. Nyt sitten olen Natossa. Mukaudun. Päätös tehtiin paniikkitilanteessa. Toivottavasti hyödyllinen päätös. Mitäs onkaan sanottu hosumalla tehdyn tuloksista?

Media kertoo puolen vuosisadan takaisista. Joku pelotteli Natoon liittymisen vastustajia: " - Mitenkäs sitten käy, kun Neuvosto-Venäjä liittyy natoon, mihinkäs sitten Suomi turvaa?

Ajatus oli täysin mieltä vailla, enimmäkseen huvittava. Naureskeluni ei ollut paikallaan, erehdyin pahan kerran. Suuri Itäinen Naapuri on pyrkinyt Naton jäseneksi! 

Kuvittelen tilannetta jossa Suomi ainoana ei olisi Natossa. Hyökkääkö Suomeen Nato? Hyökkääkö Suomi Natoon? Olisiko maailma turvatumpi, kun kaikki maailman maat olisivat Naton jäseniä? Miten turvaton Suomi olisi ainoana Naton ulkopuolella?

YK:hon uskoin. YK on pettymys. Suurvallat eivät välitä, eikä pikkuvaltioilla ole mitään sanomista. Julkilausumat ovat tuuleen huutamista. YK ei voi määrätä sotia lopetettavaksi. 

Huterat jalat

 "Jalat lyövät  setsuuria." Vuosia aiemmin kirjoitin tuolla otsikolla. Vuosien varrella on joku yksittäinen lukukerta näkynyt tilastossa. Äkkiä tullut kertaheitolla 28 lukukertaa. Joku selitys lienee. Kulkenut suusta korvaan. Missä porukassa? Ysikymppisissä, tai kenties terveyshenkilökunnassa? 

Sana, setsuuri ei hyvin istu aiheeseen. Ainoa tuntemani on setsuurileipä. Savolaista kekseliästä huumoria on sijoittaa käsite jalkojen toimintaan. Kukahan keksi? 

Kuulin sen joskus nuorelta mieheltä. Oikeastaan hyvin kuvaava. Tässä tapauksessa tarkoitti kohtuullisen hutikan aiheuttamaa kävelyn epävarmuutta.  

Pääseekö kärpäset

 Mitä sanoikaan Putin? "- niin ettei sieltä pääse pakoon kärpänenkään. Kuitenkin uutisten mukaan sieltä evakoitaan ihmisiä linja-autoilla. Kärpäsiäkin isompia. Onko mahdollista, että Putin joutuu ottamaan huomioon muita? Vaikuttaa niin pöljältä, ettei ymmärrä eikä usko ketään.

Neuvostoliitto ei miehittänyt Suomea. Sota kesti sata päivää. Suomi joutui tekemään pakkorauhan. Sota näännytti Suomen. "Häpeärauhaan" ei kaikkien mielestä olisi pitänyt suostua. 

Synnyin ajallisessa saumassa, enkä kokenut ikäni aikana sotaa. Elin näennäisen huolettomana "karhun naapurissa". Olin sellaisessa uskossa, että niin kauan kuin olemme Venäjälle hyödyllinen, saamme hengittää.

Tänä päivänä en tiedä.

Kaasu

Venäjä uhittelee kaasulla. Maailma tulee toimeen ilman Venäjän kaasua. Vaikeuksiakin tulee. Vaatimus tuntuu olevan järkeä vailla, kuten muutkin Putinin "operatsijat". Mitä Putin niillä ruplilla tekee, eihän ne kelpaa muualla maailmassa?

Viron ja Suomen yhteinen kelluva kaasuvarasto on äärimmäisen riskialtis. Jo se on virhe, että siitä kerrotaan kaikissa medioissa. Semmoinen näkyvä maali on helpompi kuin Venäjän sotalaiva. Putinin Venäjä tuskin katsoo hyvällä semmoista hanketta. Sota tai operaatio ei kysynyt keneltäkään. Kysyykö Putin lupaa kaasukellukkeen tuhoamiseen, olipa sota, tai operaatio?

Vanha suomalainen hokema näyttäytyy totena: "ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi." Tunnen surullisuutta ajatellessani Venäjän kansaa. Väitän, että suurin osa heistä haluaisi elää rauhassa ja tehdä rauhan töitä, eikä mitään "operatsijoita".

Sillähän tietysti ei ole mitään merkitystä, mitä ajattelen. Tyrkytän kuitenkin. Olin naiivi, uskoessani Venäjän käyttävän järkeään. Saattoi olla myös toiveajattelua, että Venäjä toimii edullisesti itseään kohtaan ja samalla tavalla muita kohtaan. Paskan marjat! Putin ei välitä tippaakaan sodassa kuolleiden määrästä, eikä ihmisten kärsimyksistä. Putinia ei kiduteta. Putinin kynsiä ei revitä. Putinilta ei vaadita tunnustuksia, eikä valheita. Putin itse valehtelee. Joutuuko Putin syytettyjen penkille? No, ei varmasti!

Seurailen maailman myllerryksiä omasta perspektiivistäni. Sivistyneemmät sanovat sitä sammakkopersvektiiviksi. Sammakko ei ymmärrä politiikkaa. Vai ymmärtääkö? Ymmärtääkö sammakko persvektiiviä?

Putin näyttää välittävän, kuten joku Venäjän valtias vuosisatoja aikaisemmin. Minä en välitä miljoonastakaan miehestä. Tunnustan nöyrin mielin, etten tunne historiaa tiedemiesten lailla. Enkä pysty väittämään, sanoiko noin Venäjän valtias ammoisina aikoina? Joku kuitenkin sanonut. Putin ei kuitenkaan välitä. Tavoitteleeko Putin, ettei välitä miljardistakaan ihmisestä? Tai kahdeksasta miljardista?

Jostain mielen sopukoista palautuu mieleen määritelmä: Maailman herra. Ei ainakaan Putin, ennustaa IkiWanha Erkki.  

Putinin etiikka

Moittivat suomalaista toimittajaa epäeettiseksi. Niinpä! Venäjän uljaiden soturien kunnia ei kestä mennä ryömimään rotankoloihin. Helpompi on tappaa koloissa piileksivät Ukrainalaiset nälkään. Kärpäsetkin?!

Eihän Putin ole epäeettinen? 

Natottaa, voi että natottaa

Voi noita poliitikkoja. Vähän heillä on sanavarastoa, kun pitää hokea: nato, nato, aina vain nato. Suomi ei tähän asti tarvinnut Natoa. Ei kukaan tiedä, tarvitaanko koskaan? Nyt ei ole oikea hetki liittymiseen. Nyt ei Venäjä hyökkää muualle kuin Ukrainaan. Ukraina on Euroopan sijaiskärsijä. Jos länsivallat katsovat muuallekin kuin omaan napaansa, ei Venäjä hyökkää kohta huomenna.

Suomalaiset natokiimassa tekevät yltiöpäisiä ratkaisuja, pahoin pelkään. Rahaa tarvitaan lisää hoitajien palkkoihinkin. Natoon liittymistä voi lykätä. Kukaan ei tiedä, mitä tämän jälkeen tapahtuu. 

Olen Paasikiven linjalla. Ruotsin ja Suomen yhteinen puolustus. Paasikiven esityksessä olisi Ruotsi toimittanut riittävän varustuksen ja Suomi hoitanut sotimisen. Ei se tuolla tavalla hyvä olisi. Olen niin naiivi, että uskon periaatteessa Ruotsin ja Suomen liittoon, mutta Ruotsilla on isonveljen asenne, ehkä emme olisi tasapuolisia.

Venäjän höökiminen ei näytä loppumisen merkkejä. Nykyinen tsaari haluaa tulla Pietariakin suuremmaksi. Suuremmat valtiot vitkastelivat avun annossa Ukrainalle. Halusivatko katsoa miten Ukraina pärjää? Paremmin olisivat pärjänneet, jos tykkejä ja muita isoja olisivat saaneet kohta Venäjän hyökättyä.

Venäjä ei omin avuin kaatanut Hitleriä, tarvitsi Euroopan ja Amerikan apuja. Venäjä pyrkii ottamaan kunnian itselleen. 

Nyt on maailman vuoro kaataa tämä diktaattori.  

Usko, uskonnot ja erkki

  - Miksi rahalla on arvoa?                                                                                                                                  - No.                                                                                                                                                                  - Siksi, kun ihmiset uskovat siihen.

Olin äimänkäkenä, kun tulin tietämään kryptovaluutoista. Eihän ne perustu eikä nojaa mihinkään!? Ei tarvitsekaan, ihmiset uskoo. Kiharaiset aivoni jälleen puntaroivat omiaan. Kannan huolta Ukrainan murhenäytelmästä, vaikka minun huolellani ei ole merkitystä.

Onko jumala Putinin avustaja? Kristitty Putin tekee ristinmerkin hyvin usein. Harras uskovainenko? Ei siltä vaikuta näin korpifilosofin vinkkelistä katsoen. Venäläisen kirkonjohtajan mielestä hyökkäys Ukrainaan on oikeutettu!? Onko hyökkäys oikeutettu Jumalan mielestä? Erkin mielestä ei. Ovatko kysyneet Jumalalta? Onko Jumala luvannut, tai jopa kehottanut? Enpä usko. Tai -  Minä vain rienaan. 

Tuttavani Virtanen oli Jehovan todistaja. Todisteli lahkonsa etevämmyyttä muihin nähden: " - Muilla on uskonto, meillä on usko." Kai se on uskottava? 

Venäläiset valehtelevat, Putin valehtelee, kaikki valehtelevat. Valtauskonnot perustuvat valheeseen, kuten kryptovaluutatkin. Homma toimii, kun ihmiset uskovat. Ihmisten uskosta huolehtivat uskonoppineet valistamalla kansaa. Mitä on uskonnon opetus? Kansakoulussa piti osata ulkoa, Ruben, Simeon, Leevi, Juuda, Gaad, Asser, Daan, Naftali, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin. Ihmettelin kovasti, kun vielä tyttärenikin piti hokea: Ruben, Simeon -   Sillä sukupolvella meni opetus harakoille. Viisastelivat: "- Sama jos opetellaan Kuikka Koposen tytön nimet. Tyttäreni muisti kuusikymppisenäkin koko litanian.

Kuultuani määritelmän, juutalais-kristillinen, tuli mieleeni vastaavana marxismi-leninismi. Ihmiset uskoisivat vähemmän jos ajattelisivat. Ajattelemaan ei opeteta, opetetaan uskomaan. Juutalais-kristillinen on mielestäni määritelmänä outo. Kristillinen palvoo ristiinnaulittua Jumalan Poikaa. Minulla on hatara käsitys; Israelin Jumalalla ei ole Jumalan poikaa. Jeesusta sanotaan Jumalan pojaksi.  

 - Tiijjätkös Erkki, minkä takia Joulua vietetään?                                                                                           - En.                                                                                                                                                                 - Kun Jeesus on sillon syntynyt.                                                                                                                    Kivimäen emäntä, Ohemäen tytär oli kummini ja hoiti valistusta.

Mielestäni siteeraavat joskus Raamattua, vaikka lainaavat kristittyjen Uutta testamenttia, eihän se ole Raamattua.  Jouluna televisiossa ovat lukevinaan Raamattua, mutta eihän Johanneksen evankeliumi ole Raamatussa. 

Ukrainan piina jatkuu. Lainaan iskelmälaulajaa: " Nukkuko Jumala, vai jatkaa luomistaan?         

Putinin strategia

 Putin väittää lännen pilkkovan Venäjän ja valloittaa. Onko Putin hullu vai viisas, vai suuri valtiomies?  Ei Nato halua valloittaa Venäjää. Putin on väärässä. Miksi ei halua? Siksi, että se on mahdotonta. Miksi  yleensä pitäisi valloittaa maailmaa?

Putin ei tiedä. Että maailma tietää. Että maailma ymmärtää. Totuuden, minkä alikersantti Aarne Saarinen sanonut jossain korpisodan aikana. "- Noin suurta maata ei voi valloittaa." Katson Bloggerin kartasta, todellakin, Venäjä on suhteettoman suuri alueeltaan. Ei sitä kukaan voi valloittaa. Aikoinaan de Gaulle totesi Algerian puolustaman tulevan liian kalliiksi. Algeria on nyt itsenäinen valtio. 

Eikö Putin tiedä sitä, minkä Aarne saarinen sanoi 1940 - luvulla? " - Noin suurta maata ei voi valloittaa." Miksi hän väittää Naton yrittävän hyökätä ja valloittaa Venäjän? Ei Nato yritä. Nato tietää: "noin suurta maata ei voi valloittaa." Nato tietää, eikä edes yritä! de Gaulle sanoi Algerian puolustamisen tulevan liian kalliiksi. Miten kalliiksi Natolle tulisi hallita maailmaa? Miten kalliiksi Putinille tulisi hallita maailmaa? 

Taidan menettää vähäisenkin järkeni pohtiessani politiikan mielettömyyttä. Pohdinko politiikkaa, tai makaisinko "tuvan pankolla", se ei maailmaa hetkauta. Maailmaa järisyttää yhden diktaattorin vallanhimo. Yhdenkö? Ettei vain olisi kopla?   

Sukupuolet

  Suomalaisesta elokuvapalkinnosta sanovat: "ensi kertaa sukupuoleton jussi." Jussi ei ole sukupuoleton, hän on mieshenkilö. Ja miehenä pysyy, ellei salveta, kuohita. Luulisi jo olevan sen verran tietoa, ettei tarvitse hurskastella. Ollaan sitä nyt siveää, niin siveää, että. Jukolan veljekset äidistään: "äitimme oli jumalaa pelkääväinen - vaikka ei lukeakaan osannut." Nykyisten sukupuolineutraalien sanomisia voi verrata jumalauskoisiin. He ovat syntisiä, me vanhurskaita. Surkuhupainen oli oikeudenkäynti kristillistä poliitikkoa kohtaan. Jumalanpilkasta ei enää saa palloa jalkaan, mutta homojen pilkasta saa ainakin sakkoja. Ai niin, ei saakaan! Kristillistä ei tuomittu. Pettynyt syyttäjä aikoi valittaa tuomiosta.

Media ei viitsi kaivaa totuutta väitetyistä ahdisteluista. Siihen riittää yksipuolinen väite. Nainen syyttää mieshenkilöä ahdistelusta. Media repii otsikoita, pitää miestä selvästi syyllisenä. Syyttömyys on vaikea todistettava. Puolustelenko? En kiistä tosiasiaa. Ahdistelua ja raiskauksia tapahtuu paljon. Sellaiset on tuomittava, vaikka tuomio ei teekään uhrille oikeutta. Rikos ihmisyyttä vastaan. 

Miehiä on syytetty lapsensa isäksi. On tapauksia, että isäksi väitetty on maksanut elatusapua. Muuan Matti maksoi kymmenen vuotta, ennen kuin selvisi: - väärä isä. Nyt asian selvittää genetiikka. 

Tauno käveli muutaman kerran naisen kanssa. Nainen tuli raskaaksi, sanoi Taunoa isäksi, vaati elatusapua. Tauno älysi mennä asianajajalle. Asianajaja sanoi: "Jos todella et ole ollut hänen kanssaan sukupuoliyhdynnässä, teen sinulle todistuksen, joka vapauttaa."                                                                  Advokaatti laati lääkärintodistuksen Taunon kyvyttömyydestä. Toisessa paperissa nainen vahvisti allekirjoituksellaan luopuvansa jutusta.

Sitten Raamatusta. Kateelliset veljet toimivat niin että Joosef  joutui Egyptiin. Älykäs nuorukainen kohensi asemaansa. Pääsi "piireihin".  Raamattu kertoo: "Potifarin vaimo houkutteli Joosefia syntiin. Kun Joosef ei langennut, vihastui Potifarin vaimo. Väitti Joosefin houkutelleen häntä syntiin. Joosef joutui vankeuteen."                                                                                                                                             "Ei mitään uutta auringon alla."      

Ympäri käydään

 Mieleeni tuli vanha hokema katsoessani Ukrainan presidentin puhetta. Pyysi tukea kamppailuun sodan uhrina. Kuinka sattuikaan? Vuoden vaihteessa luin uudelleen Valentin Berezkovin kirjan Teheran 1943. Silloin kerjäsi Stalin apua sodassa Saksaa vastaan. Stalin, Roosevelt ja Churchill neuvottelivat. Vajavainen tietoni ei kokouksesta paljon tiennyt.

Neuvostoliitto piti Hitlerin kukistamista oman saavutuksenaan. Ilman USA:ta olisi ollut vaikeaa. Nyt Ukraina pyytää valtioilta aseita. Stalin pyysi Amerikkaa ja Englantia liittymään sotaan. Niin sitten tapahtui. 

Eurooppa ja USA taistelivat rinnan Hitlerin kukistamisessa. Tämän päivän asetelma on erilainen. Nyt  länsivallat epäröivät ja hidastelevat avun antamisessa Ukrainalle diktaattoria vastaan. Venäjän toiminta kauhistuttaa. Tuleeko Putinille riittävästi vastusta? Ukrainan kansa kärsii. 

Mikä on oikein tai mikä väärin? USA ei ole mikään pulmunen, vaan mahdin kasvattaja usein oikeudettomasti: Vietnam, Afganistan, Irak, Syyria - 

Mutta molemmat maailmansodat tarvitsi Amerikkaa. Eurooppa ei selvinnyt muuten. Miten käy nyt?  Kasvaako Putinin mahti? Venäjäkin todennäköisesi tulee kärsimään. Vai voittaako mielivaltainen hulluus?       

Sotarikokset

 Sotarikoksia kauhistelevat. Mitä tarkoittaa, tulitauko? Sota on rikos. "Rikos ihmiskuntaa vastaan". Olin kauhuissani Vietnamin sodasta. Ilmaisin sen tuttavalleni. Hänkin oli sotaveteraani. Lieneekö ollut tosi paikassa, ehkä vain "töpinän mies ja söi kuormasta". En tiedä, en kysynyt, eikä kertonut. Silmiini ja korviini tulleet tiedot olivat vain pientä uutisointia todelliseen kauheuksiin joutuneen kansan kärsimyksistä. 

Jugoslavian hajottua omiin kansallisuuksikseen seurasi kaaos. Sotia ja julmuuksia. Myöhemmin pikkuvaltioiden pikkunilkkejä syytettiin ja tuomittiin sotarikoksista. Amerikkalaisista presidenteistä ainuttakaan ei syytetty Vietnamin sodasta. Jos Vietnamin sota ei ollut rikos sekä sotarikos, niin mikä sitten? Venäjä ilkkuu Irakista ja muista. USA: antaa aiheen, eikä voi kiistää. IkiWanha Erkin mielestä se ei oikeuta Venäjää mielivaltaan. Ei tuhoamaan elämää, eikä taloutta pienemmiltä. Venäjä on rikollinen. Mutta suurvallat ovat suurvaltoja. Käyttäytyvät sen tuntien.  YK on suurvaltojen pelinappula. Vai onko? Ehkä ei ole?       

Papit ja sota ja sotapapit

Suomen armeijalla on kenttäpiispa ja sotilaspastorit. En ymmärtänyt oikein koko juttua. Jos Jumala, Raamattu ja uskonnot pätisivät, ei sotia olisi.

Neuvostoliiton armeijassa oli vastaavat: komisario ja politrukit. Näillä oli arvovaltaa yli miehistön. Kommunistinen puolue takanaan. 

Entä nyt? Venäjällä uskonnon edustajat saarnaavat Venäjän puolustautuvan hyökkäämällä ja tuhoamalla Ukrainaa. Vakuudeksi Putin tekee ristinmerkin!? Hyväksyykö kirkko ja kirkon tunnustama Jumala Venäjän rikollisen kauheuden? Putin luottanee Jumalaansa, koska tekee ristinmerkin? Raamattu on juutalaisten eepos. Kristinusko rakennettu sen pohjalle. Raamatun kymmenet käskyt ainakin joutuneet romukoppaan. Huonosti niitä muuallakin noudatetaan.

Kaksi pappia. Loisteliaassa asussaan Kremlin palatsissa korkea-arvoisin pappi todistaa Venäjän sodan oikeutta. Borodjankassa Hävityksen keskellä vaatimaton kirkon palvelija siunaa sodan uhreja. "Mikä eroitus, haa, mikä eroitus". Lainaus Aleksis Kiveä mukaillen.   

Hyökkäys on paras puolustus

 Venäjän kirkon pää sanoo Venäjän puolustavan isänmaata hyökkäämällä Ukrainaan. Joskus puhuivat uskonsodista. Onko Venäjän hyökkäys uskonsota? On se, Putin varmistaa ristinmerkillä. Putin valehtelee. Valehteleeko kirkko? 

Ukraina ei hyökännyt Venäjälle, eikä Amerikka yllyttänyt. Yksi diktaattori saattaa häpeään satojen miljoonien kansakunnan. Ukrainaa tuhotaan, eikä lännen valtiaat auta sitä läheskään tarpeeksi. Lännellä on sotakalustoa yli oman tarpeensa. Lännen johtajat hurskastelevat. Venäjän arkkipiispa hurskastelee Putinin käskystä.

YK, mitä se on? Venäjä ei noudata YK:n periaatteita kansojen yhdenvertaisuudesta. Mitä virkaa on YK:n turvallisuusneuvostosta? Venäjä halvaannuttaa sen toimintakyvyn. Venäjäkö määrää? Ei Jumala rankaise Putinia, eikä Venäjää. Jumalan hallitsemisesta kertova on paskapuhetta. 

"Joku on joku, vaikka voissa paistaisi." Näyttää pitävän paikkansa. Millään järkisyillä ei voi ymmärtää Putinia. Onko Putin järkevä? Sitä sopii kysyä. Venäjäkään ei hyödy sodasta, vaikka piispa puolustaisi. Ukrainan hirvittävät kärsimykset ovat Putinin syytä. Kirkon johtajan saarnaaminen ei sitä muuksi muuta.

Jos Putin tuhoaa Ukrainan, selviääkö Venäjä tekemättä itsemurhaa? Tai maailman tuhoutumista. 

IkiWanhan ajatukset

Kirjoittaessani paikallislehteen Pielavedellä jätin julkaisun kokonaan päätoimittajan vastuulle. Enkä koskaan arvostellut ratkaisua. Luulen olevani niitä harvoja, jotka jättävät toimitukseen useita tekeleitä samalla kertaa. Toimitus saattoi julkaista, jopa vuoden kuluttua "hyllyllä" olevia. Pielavedelle muutettuani käväisin Nurmijärvellä. Kehusmaan porukka sanoi lukeneensa Nurmijärven Sanomista kirjoitukseni. Enhän minä ole kirjoittanut?  Yksinkertainen selitys; se on ollut toimituksen varastossa. Silloinen nuori toimittaja piti kirjoituksistani. Nuori toimittaja oli muuan Matti Vanhanen. Ilmeisesti "hengenheimolaisia". Sitä tuskin kukaan uskoo.

Sama jatkuu. Kirjoitin blogiini: -Diktaattorille kerrotaan. Seuraavana aamuna ylen netissä sivuttiin Suomus-salmea ja Putinille väärän tiedon saamisesta tänä päivänä. Tekstaan tämän niille, jotka kuittaavat, sanomalla: "sinä et tiijjä mittään."

Luin toiseen kertaan Johannes Virolaisen ja Rafael Paasion kirjat. Selvää selvempi on että: Johannes Virolainen oli selvemmin poliitikko kuin Paasio. Virolainen oli poliitikon arkkityyppi. "Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista." "Politiikka on mahdollisuuksien taidetta." Jokaiselta poliitikolta pitäisi kysyä; -kumpi olet?

Kumpi olet? Kysymys tulisi väkisin eteen Kepun ministerivaihdoksissa. Annika Saarikko on kokonaan poliitikko, ei epäilystäkään. Ehkä nimellisesti myös hiukan Suomen asiaa? Pulska miesministeri vaihtoi pestistä toiseen. Mitä todistelikaan osaamisestaan? Ei yhtään mitään. Itseään täynnä pullisteleva herra kehui olevansa erinomainen poliitikko. ???!!!

IkiWanhan kokemuksella sanon: - Poliittisuus on rasite. Se sitoo. Se rajoittaa. se estää. Sitoo kannan määrittelyn. Rajoittaa järkevää toimintaa. Estää tarvittavia päätöksiä. Asioiden hoitoa, vai mahdollisuuksien taidetta?    

     

Sairaanhoitajat

 Vain muutamia vuosia, kun kaikki puolueet lupasivat sairaanhoitajille  lisää liksaa. Mihin korotukset hävisivät? Vai hävisivätkö?

Ammattiliitot valittiin pitämään työläisten puolta riistokapitalistia vastaan. Se on jonkin sortin ongelma, kun "riistäjä" onkin yhteiskunta. Palkat maksetaan yhteiskunnan kukkarosta. 

Hoitajien liian pienet palkat johtuu AY -liikkeen toiminnasta, liittojen ahneudesta. Läheisyydessäni oli hyväpalkkainen mies. Kirjapainoalalla, faktori. "- semmoinen tavoite oli, että pysyy hajurako". Voimakkaat liitot haluavat säilyttää hajuraon. Siitä kärsii monen alan työläiset.

Kirjapainoalan mullisti tekniikan nopea kehitys. Toimivia käsiä vapautui. Tekstiä en ole nähnyt, perustan tuttavani kertomukseen. Kertojan mukaan kaikessa hiljaisuudessa työnantajien ja työläisten liitot sopivat maltillisesta käyttäytymisestä koskien irtisanomisia ja palkkavaatimuksia. 

Joskus ihmettelivät, kun koneenhoitajille maksetaan hyvin ja ihmisten hoitajille vähemmän? Jokainen sanoo: "-työmies on palkkansa ansainnut", nainenkin, totta kai. 

Mistä yhteiskunnan varat? Tuntuu kuin jokainen poliitikko olisi haluton verottamaan. Laidasta laitaan ovat kiirehtineet alentamaan veroja. Valtion velkaa kasvattivat suruttomasti. Ei kuulemma ollut liikaa, vetosivat prosenttiosuuteen jostain kansantuloksi sanotusta kummallisesti lasketusta tyhjästä. Valtion velan määrästä on turha puhua prosenteista, päässä suoritettu kertolasku sopii paremmin. Valtion vuositulo on noin viisikymmentä miljardia. Sadan miljardin raja ylittyi, mutta kukaan ei huolestunut. Tämän hetkisen näkymän perusteella velka nousee melko pian sataan viiteenkymmeneen miljardiin. Se ei ole enää prosentteja mistään, se on kolminkertainen valtion vuosituloon nähden. Entinen vanha valtiomies sanoisi: "- Se on hirmuista!

Verojen alentajat viis veisaavat hoitajien palkoista. Aikanaan Kalevi Sorsa kehotti rakastamaan veroja. Liika oli liikaa. Minunkin pieni palkkani ylti veron progressioon.