Ikkunasta tulvi valoa. Menin ulos näyttämään itseäni auringolle. Käppäilin kirkon ohi. Sinivalkoisia orvokkeja istuttaneet Sankarihaudoille. Rivistön laidalla kahdessa laatassa sama sukunimi, veljeksiäkö?
Toinen elänyt kaksikymmentäneljä vuotta, toinen kaksikymmentäkuusi. Kaksi lyhyttä miehenikää. Tänä päivänä sen ikäisistä moni kuuluu ryhmään; nuorisotyöttömät. Huomattavalla osalla vielä opinnot kesken.
Laatoissa merkintä kuolinpäiväksi 14. 9. 1940. Samassa rivissä vielä kaksi samana päivänä elonsa päättäneitä. Talvisodan päättymisestä puoli vuotta; Voipuivatko vammoihinsa, vai sattuiko joku vahinko?
Jostakin luin: "Kuinka vähällä järjellä maailmaa hallitaan?" Maailman herruuden tavoittelu maksoi kymmenien miljoonien nuorten sotilaiden hengen. Miljoonien naisten ja lapsien, syyttömien elämän.
Sankari. Kuka on sankari? Mitä on sankaruus? Sankaritarinoista kerrotaan, kirjoitetaan, maalataan tauluja, tehdään elokuvia. Sankareita vai uhreja? Molempiako? Sivarien sopii miettiä hiukan pitempään!
Tämän päivän nuoria vietäköön Sankarihaudoille. Unohtettakoon paatokselliset fraasit. Koti, Uskonto ja Isänmaa. Sen sijaan kehoitetaan katsomaan laattojen päivämääriä. Kiinnittämään huomio; minkä ikäisinä heidän matkansa päättyi? Vertaamaan omaan tilanteeseensa. Satuin syntymään ajankohtana, joka säästi minut sodan kauhuilta. Pelkäsin. Harkitsin Australiaan muuttoa, ajatellen maantiedettä; Australia ei ole valtaryhmittymien välissä. Mistään ei löydy täydellistä turvaa. Suomi oli "miekan terällä" vv. 1960 - 1961. Vakavammin, mitä yleensä tiedetään. Luonnollisesti en sitä silloin tiennyt, ihmettelin vain?!
Kaikki on paradoksaalista. Oikein on väärin ja väärin on oikein. Kaksi nurin, kaksi oikein. Suomi joutui sotaan. Talvisotaan ja jatkosotaan. Jos ei sodittu, olimme voittajan puolella. Miten kävi Itä-Euroopan maiden kehitykselle? Kaikki sen tietävät. Yleensä kun valitaan joku menetelmä, ei voi tietää, mitä vaihtoehto merkitsi. Tiedetään vain valitun menetelmän totuudet. Suomen tapauksessa kommunismin laboratorio todisti Suomen valitseman "väärän vaihtoehdon" paremmaksi, vaikka se maksoi kärsimyksiä, mutta antoi mahdollisuuden kehittymiseen. Neuvostoliittoon ei yhdytty, mutta "eurostoliitto" tuo harmeja.
En tarkoittanut, mutta haudoilla käynti oli minulle "hiljainen hetki".
