Ajoivat tukkeja lähes kuivan Ristisjärven jäälle. Syksysateet ja kevään sulamisvedet nostivat pintaa sen verran, että jäälle ajetut tukit pääsivät kellumaan ja jokeen uitettavaksi. Ennen sitä ne täytyi kuoria.
Kuorijoita ei löytynyt tarpeeksi. Ukot arvioivat taksan liian pieneksi; viisi markaa ja kuusikymmentä penniä kappaleelta. Lupasivat kahdeksan markkaa tukilta. Silloin meidän kulmilta läksi muutama mies. Muiten mukana minä. Tapahtui huhtikuussa 1946, jonka huhtikuun lopulla täytin neljätoista. Kariahon Aukusti oli Gutzeitin työnjohtaja. Sinne mentiin pestautumaan. Tarvitsin rukkaset. Ostin tiliä vastaan rukkaset, maksoivat satakuusikymmentäviisi markkaa. Hymyilyttää näin jälkeenpäin, että miltä ne mahtoivat näyttää pienissä käsissäni, jotka eivät aikuisenakaan tulleet miehen käsien mittaisiksi.
Yhtiö varasi työmiehille elintarvikkeita ohi säännöstelyn. Isoja kimpaleita mustaa savustettua lihaa. Joku sanoi sitä tanskalaiseksi häränlihaksi, mutta ukot tiesivät sen hevoseksi. Hyvää syötävää. Muuta juustoa kuin ternimaidosta kotona tehtyä en ollut maistanut. Olin kuullut juuston olevan kuin saippuaa söisi. Sain ostaa koskenlaskijaa. Koskenlaskija juustoon muodostui nostalginen suhte. Sen arvostustani kuvaa se kun sairaalaassa kävin katsomassa Anjaa, vein hänelle Koskenlaskijaa.
Mentiin työpaikalle. Tukkien määrä näytti valtavalta. Sain oman taapelin, kuorin yksin. Kaksi samanikäistä koulukaveria olivat toinen isänsä ja toinen vanhemman veljensä mukana. Työvälineenä petkele. Sen verran sain opastusta, että joku neuvoi tekemään riu´uista puiset kanget, joilla voi käännellä tukkeja.
Kevät tuli kohisten. Lumi jään päällä hupeni uhkaavasti. Nostivat taksaa; lupasivat kympin kappaleelta. Se tepsi. Seuraavana päivänä oli jäällä mustanaan ukkoja.
Ensimmäisenä päivänä kerettiin töihin puolilta päivin. Ensimmäinen vaihe ei tuottanut hankaluutta, ensimmäisen tukin kuorin päältä päin helposti, mutta kääntäminen toi ongelmia voimattomalle, aliravitulle laiheliinille. Pikkuhiljaa opin. Ensimmäisenä päivänä kuorin neljätoista tukkia; teki rahassa sataneljäkymmentä markkaa, ei ihan rukkasten hintaa.
Viiden kilometrin matka kuljettiin jalan, mennen tullen. Parin päivän päästä kipeytyi lihakset. Yhtään kivutonta kohtaa ei ollut. Viikon päästä vertyi. Parhaana päivänä sain aikaiseksi kolmekymmentä tukkia, päivän keskiarvoksi tuli kaksikymmentäviisi. Aikuiset kuorivat neljäkymmentäviisi - viisikymmentä. Paitsi Hiski Nousiainen teki vähän pitempää päivää ja kuori joka päivä sata pölliä.
Pakkasaamuna isomman tukin tyvessä paksu jäinen kuori otti voimille, onneksi ei ollut monta pakkasyötä. Tukit olivat kahdessa kerroksessa, kerrosten välissä riu´ut. Kuorittuina piti laittaa samaan asentoon. Kaksi viikkoa kesti. Sain osuuteni valmiiksi samaan aikaan muiden kanssa.
