Tunnen itseni sairaaksi, vaikka en ole sairaampi kuin eilen. Pikkuseikatkin vaikuttaa. Eturauhasta on sorkittu vaihtelevalla menestyksellä, mutta syöpää ei todettu. Kutsusta menin antamaan verinäytteen. Aiheena PSA lukema. Huhtikuussa kontrollissa todettu lukema kohonneeksi; 7,83. Marraskuussa 2009 lukema ollut 3,66.
En stressannut itseäni, mutta hoiturin saatua pistokohta teipatuksi, putkahti pessimismi. En voi sille mitään. Sairaalan käytävällä tuntui ahdistus. Ulkona ihana aamu. Yöllä satanut. Aurinko poistaa edestään pilviverhoa. Raikasta aamuilmaa on helppo hengittää, kuin henkitorvi väljenisi. Mieliala ei kohennu.
Rauhasen suunnalla ei häiriöitä tuntunut pitkään aikaan, eikä nytkään. Väkisin tulee mieleen ajatus mahdollisuudesta. En pidä totennäköisenä, mutta jos ilmenee pahin, riskeeraan maltilliset elämän tapani; tulee mahdollisuus, että sepelvaltimokorjattu sydän tappaa, on siistimpi kuolema.
Kaikesta huolimatta ostin autooni jarrukengät. Jarrut vinkuu. Korjaan ne itse, jos jaksan ja katsastan auton vuodenvaihteessa.
Täksi päiväksi uimahalli ja pientä askartelua.
