Kuulemma keksineet keinon ennakoida sydänperäisiä äkkikuolemia. Miksi siitä pitää huolestua, sehän on paras tapa kuolla, ei tarvitse kitua, eikä odottaa viimeistä hetkeä. Tarkkailemalla sydämen toimintaa yöllä nukkuessa päästään jäljille. Miksi? Mitä nopeammin kuolema tulee, sitä parempi. Tarkoitan tässä itseni ikäluokkaa. Väärinkäsitysten välttämiseksi sanon haluavani elää, niin kauan kuin elämästä hitusenkin nautin, saan pieniäkin onnistumisen elämyksiä.
Lääkäri kiinnittää sydänfilmissä huomiota alhaisen sykkeeseen: 44. Usein aamulla herättyäni se on vieläkin alhaisempi. Alin tarkistamani on 41. Jonain aamuna tuskin saan tuntumaa ranteesta. Lääkäri arveli urheilijan sydämeksi. Dokumentin mukaan semmoinen ennakoi äkkikuolemaa.
Mieluummin äkkiä kuin kitumalla. Joskus kuulin rukoiltavan: "varjele hyvä Jumala äkkikuolemalta".
Kuolemanpelko istutetaan ihmisiin uskonnon kautta. Taivaaseen vai helvettiin? Kuolemanpelko vai Helvetin pelko? En tiedä, miten suhtaudun "viimeisellä rajalla", mutta uskon selviäväni omantuntoni viittoittamalla tiellä. Järjen valon sammumista en pysty ennakoimaan.
Ihmiset vakuuttavat: -- Minulla on oma uskoni! Se ei pidä paikkaansa. Jokaisen usko on opetettua. Niin juutalaisten usko, niin Kristinusko, kuin itämaiset uskonnotkin. Kukaan ei osaa uskoa, ellei opeteta. Vanhat suomalaisten jumalat ovat yhtä lailla oikeaoppisia kuin muutkin. Lahkolaisille esitin senkaltaisen kysymyksen: miksi hylkäsimme muinaisten suomalaisten omat jumalat?
