Ryhdyin tämmöiseen puuhaan lähinnä sinä tarkoituksessa, että tarvitsen välttämättä askartelua ja haluan kirjoittaa. Pitkän elämän aikana tapahtui paljon, itselleni ja maailmalla. Mielipiteitä muodostuu, eikä ne tarvitse jäädä vain omaan aivokoppaani. Täältä voi niitä lukea, ketä huvittaa.
Pitkään aikaan en vilkaissutkaan katsojatilastoja. Ensimmäisen kerran tarkastaessani havaitsin, että joku on lukenut. Joka päivä näkyy katsojia käyneen. Kaukaisilta mailtakin on merkintöjä, kertakäyntejä, mutta jatkuviakin. Pani arveluttamaan. Pitäisikö syventyä paremmin, tehdä huolellisempaa jälkeä? Harkita paremmin sanomansa? Vastuuntunto?
Luulen ehkä ajattelevani enemmän, pohdiskelevani sanomisiani, mutta tällä hetkellä tuntuu, että jatkan samaan tapaan. Terveenä ollessani valmistin pakinani paikallislehteen valmiiksi päässäni, muiden askareiden ohessa. Kun istuin koneen ääreen, tulostin sen nopeasti ja repäisin liuskan enempää tutkimatta. Nyt tapahtuu huonommin, en muista, mitä äsken kirjoitin. Sitä ihmettelen, kun huonosta muististani huolimatta sanat tulevat helposti kirjoittaessa, vaikka puhuessa tökkii.
Kirjoittamiseen hain oppiakin. Tulin epäilleeksi "opettajien" taitoa; kirjoittavatko minua paremmin? Enää en oletakaan saavuttavani menestystä, polkuni pääte lähestyy. En aio stressaantua tekstin teossa. En ota kielioppia pöydälleni. Kirjoitan tajunnan virtaa. Mielipiteitä ilmaisen usein turhan terävästi. Mielipiteet muuttuvat. "Joutuu usein kääntämään takkia ja pesemään paitaa". Pyrin pitämään erillään opitut asiat ja mielipiteet. Jatkuvasti tulee uutta valaistusta.
Halusin tämän julkiseksi, mutta kommenteille en jättänyt tilaa siitä syystä, että "roskaa" tulee liikaa, enkä jaksa alkaa vuoropuheluun. Digivideon sivuillakin ilmaantui suoraa pottuilua, vaikka smanhenkiset ja aikaansaavat henkilöt siellä vaikuttavat. Internet on suuri roskasammio.
