Suljin television. Koko aamu näyttää olevan tulvillaan pelkkää jääkiekkoa. Kiitän rouva Fortunaa, kun jätti Suomen nuolemaan näppejään ja haavojaan. Sehän on vain jääkiekkoa, sirkusta.
Enää en ole niin urheiluhullu, että silmät kiiluen katson ruutua. Nyt ei tarvitse katsoa, kun tekivät palveluksen sulkemalla televisioinnin rahahanalla. Katsoin Suomi - USA pelin ja Venäjä-pelin siihen saakka kun venäjä johti 3-1; selvää pässinlihaa!
Suuri etukäteisuho tuntui tyhmältä. Lehtitelineen lööpissä kirkui teksti: "Venäjän karhu kaatuu".
Katsoin ottelua kiihkottomasti, viileästi. Panin merkille ilmiön, joka toistuu monta kertaa; suomalaiset rynnistävät, pelaavat vauhdikkaasti kohti vastustajan maalia, mutta lätkä ei suostu menemään pömpeliin. Kun Suomi teki ensimmäisen maalin venäläiset vain odottivat tilaisuuksia. Niitä tuli.
Suomalaiset kehuivat etukäteen joukkuetta ja maalivahtia. Molemmat oli Venäjällä paremmat.
Urheilusirkus saa liioitellun huomion. Ei se ole kansoille elämää suurempi asia. Nuoruudessani vähän harrastin urheilua. Oltiin amatöörejä. Sinä kesänä, kun tein enätykseni, oli työviikkoni pituus 65 tuntia.
Eilen pesin paitaani käsipesulla. Kankaan läpi havaitsin väriä; mitäs tuolla. Rintataskusta löytyi kymmenen euron seteli. Rahan pesua! Kuivattelin sen. Jääkiekossa ei niin pieniä seteleitä tunneta.
Nyt lähden venettä varustamaan.
