Tasapuolista

Ahdinkotilassa jouduin ottamaan varhennetun vanhuuseläkkeen.  Sen vuoden alusta, jolloin täytin 62 vuotta.  Varsinainen eläkeikäni oli 65 vuotta. Varhennusta tuli 40 kuukautta. Lopullista vähennystä 0,5 %  kuukautta kohti, siis 20 %. Sillä vähennettiin lopullista eläkettä mutta katsoin sen parhaaksi, kun pääsin nauttimaan pienennettyä eläkettä heti.
Muutaman vuoden kuluttua muuttivat vähentävää prosenttia 0,4- ksi. Tarkoittaa että 20 kk vähentää vain 16 % . Siis joudun kärsimään 4 prosenttiyksikköä pienempää eläkettä.  Eduskunta toimii "tasapuolisesti".  Taitaa olla rasismia.

Tammikuussa 2011 korottivat kansaneläkkeen osuutta 0,4 %. Työeläkkeen osuutta 1,35 %. Kansaneläkkeen osuus ihmetyttää. Korotukset tiesivät sitä, että reaaliarvo alenee. Eläke ja asumistuki yhteenlaskettunakin alittaa virallisena pidetyn köyhyysrajan.

Vanhasen lupaama 20 € kuussa teki huvittavan tempun. Eläkkeeni on juuri niin pieni, että perusvähennys ja eläketulovähennys riittää nollaamaan veron.
Mutta.
Edelliseltä vuodelta meni veroa 20 € . Korotetulta vuodelta meni veroa 402 €.  Lisäksi vaikutti niin, että asumistuki väheni 7 € kuussa kahden vuoden ajan.  Yhteensä 168 € .
Tulopuolta 240 € ja menopuolta 570 € . Ja Vanhanen vakuutti kaikkien ostovoiman lisääntyvän??!!

Onneksi en elä niin pitkään, että eläke nollautuisi vähitellen.  "Pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä".     

Kulutusjuhla

Muutamia vuosia aikaisemmin meni ruokakauppaan satanen tai muutamia euroja yli.  Tarkistin joulukuun ostot.  136 €.  Vaikka sain runsaasti kuhafilettä ja joulun seutuun söin "kylillä". Eläkettä korottavat 1,37 %.  Korotus ei kata ruuan hinnan nousua.  Energiakin kallistuu.  Ostovoimani kutistuu.
Plarasin kuitit. Että mitäkö ostin?  Tässä lajikkeet:
oivariini, kuohukerma, viljaporsaan uuniliha, ab-piimä, rypäleet, sipuli, suodatinpaperi, kastikeliha, nenäliina, juhlamokka, kidesokeri, tomaatti, täysmaito, karjala olut, keräkaali, banaani, isokaurahiutale, unkarilainen kukkaishunaja, vapaan kanan munat, omena, taikaruis 100% palaleipä, porsaan kylkiviipaleet, paikkakunnan peruna, porkkanapussi, kosteusemulsio hajustamaton, viljaporsaan kasler, hieno merisuola, pikkukinkku 1 kilo.
Ei turhia purkkeja ja purnukoita.

tämmöinen dokumentti

"Verot köyhälistön verta juo"

Nuoremmille kerrottakoon että otsikko on lainattu "työväen laulusta".
Halusin tarkistaa yhden verolipun, mutta tallella oli kaksi. Toinen on tilillepanokortti Joroisten kunnalle. Vuoden 1954 tuloista.  Tulojen summaa ei näy.  Kansaneläkevakuutusmaksu 4080 mk . työnantajan osuus 2040 ja ennakkona peritty palkasta 2040 mk.
Kunnallisvero 2040 äyriä à 10:-  yhteensä 20400 mk.  Veron ennakot 19960 mk. Maksettava kannossa 440 mk..  Kirkollisvero omalla lipullaan. Se ei ole tallella.
Nuoret eivät tiedä eivätkä kaikki muista aikaa jolloin kunnallisvero oli 10 %.  Hiukan eri lukemat nykyään.  Tämä vero on tarkasti lainmukainen ja maksettu Joroisten Osuuskassaan 9. 11 1955. Maksaja liikeapulainen Jauhiainen Erkki s. 24.4 .32 .

50-luvulla oli radiossa ohjelma jossa sai kysyä käytännön asioista. Nuori nainen kysyi tästä samasta aiheesta, jota käsittelen.  Ainakin Pielavedellä ja arvattavasti muissakin kunnissa käyttivät hyväkseen nuoria, jotka muuttivat ansioon toiselle paikkakunnalle.  Lähettivät perään verolipun!  Asiasta kysyneelle vastasi asiantuntija:  "Se on täysin lainvastaista."  Radio-ohjelma vaikutti; päätin säästää saamani verolipun.  Säilynyt 63 vuotta. Säilyy edelleen. Tämmöiset dokumentit ovat historiaa.  Vähäpätöiseksi arvellut eivät anna aihetta.

Postileimat kertovat:  päivätty Pielavedellä -4.11.50.  Päivätty Joroisissa 30.11.50. Maksettu Joroisten postiin 30.11.50.  1200:--
Tekstiä Suomeksi ja Ruotsiksi.
VEROLIPPU valtiolle suoritettavasta tulo- ja omaisuusverosta vuodelta 1949.  Verovelvollisen nimi, ammatti ja syntymävuosi
Työmies Erkki Olavi Jauhiainen.  Säviä. Jokijärvi .
Maksettava
Veroa tulosta mk. 85 000:--          1000:--  Korotusta lain 96 pykälän perustella
                                                        200:--
Suoritettava vero                           1200:--
Pidätetty tulosta kunnan ja KEL osuus 460:--

Valitusaika päättyy 29.11 1950 klo 12 .  Kirjatun kirjeen sain  30.11. 1950.
Selvää "mätkyä".  Veron korotuksessa mielenkiintoista; mitä 96 pykälä sisältää? Josta antavat ylimääräisen mätkyn!  Edenkin kun koko prosessi on laiton.  Satunnaisia tienestejä oli. Muistaakseni propsien kuorinnasta.  Niistä tuo ennakon pidätys. 
En ymmärtänyt valittaa.  Myöhemmin ymmärsin. Jopa  legendaarinen Ville   Leskinenkin       hävisi  "viimeisen taiston" .  

Se oli silloin, nyt on nyt.  Nykyään "peräkamarin pojat" saavat päivärahoja.  Siihen tarvittiin erkkien työt.

Kaatumiset

Jälleen yksi viisas neuvoi.  Neuvoi kaatumaan oikein.  Nuorehko nainen, judoka. Näyttivät havainnollisesti. Kun huomaa kohta kaatuvansa, taivutetaan vartalo kippuraan, suojellaan käsiä, istutaan nätisti persuuksilleen  ja siitä pyörähdetään hallitusti selälleen.  Voi sentään!?

Kaatumiseni eivät olleet judoa, eikä myöskään Veskun hallittua akrobatiaa.
Viimeksi kaaduin harjanteella juostessani. Jalka hipaisi puun juurakkoon. Lensin hallitsemattomasti suoraan nenä edellä polulle.  Kaatumiset ovat perua leikkauksesta.  Tasapainon hallinta meni. Treenata olen yrittänyt.

Uimahallin edessä autojen tulon kohdalla on viettävää ja kaartuminen jyrkkä. Muodostuu juormuja.
Juormun päällä lipesi kenkä. Sadasosa sekunnissa olin pitkälläni kylki edellä. Sama juormu sattui olkavarteni alle. Teki kipeää, joka kesti kuukausia. Semmoisessa tilanteessa ei minun ikäiseni judokakaan ennätä suunnitella hallittua kaatumista.

Nuorena ja kunnossa olevana sattui "lipsahdus". Rahtasimme rautatievaunusta vehnäjauhosäkkejä. Umpipakettiautolla piti ajaa monta kertaa. Jauhot vietiin aittaan. Semmoiseen joka yleensä taloissa oli. Pakettiauton lattia oli suunnilleen ylärapun tasolla. Sopiva kulkea. Kantamismatkaa oli aitan sisälle, eikä kannattanut jäädä toisen siirtelemään säkkejä pakettiautossa.  Säkki syliin ja menoksi. Auton koppi ei ollut tarpeeksi korkea suorassa seisomiseen.

Sateen kastelemalle rapulle karisi jauhoja liukasteeksi.  Säkki sylissä astuin autosta rapulle. Askelta ottava etummainen jalka lipesi. Ei siinä ennättänyt "suunnittelemaan", kun jo olin selälläni jauhosäkki mahani päällä.
Pääni oli juuri alareunassa olevan lukon vastakappaleen kohdalla, terävän. Urheilu, voimistelu ja kaikenlainen tasapainoilu auttoi. Vaistomaisesti niskani jäykistyi pää eteen taipuneena, eikä takaraivo ulottunut auton lattiaan.  Vaikka kaatumiseni oli hallitsematon. Vatsalihasten jännittyminen esti 50 kiloisen säkin vaurioittamiselta.

Judokat osaavat kaatua ja suojelevat itseään. En ole judoka, en edes ole yrittänyt. Olen varjeltunut muutamassa vaaratilanteessa urheilukuntoni avulla.    

Ajankohta

Joulu on minulle päivä muiden joukossa. Kertaakaan en ole touhottanut. Jotkut sanovat joulun jälkeen: --- Joulu on lähellä, mutta huonolla puolella!  Mielestäni se on silloin paremmalla puolella.
Joulusta vouhottaminen tuntuu sairaalta.  Kun avaan töllöttimen, en voi välttyä joulusta.  Viinakaupassakin selasivat joulupakettipusseja.

Ensimmäinen joulukortti tuli jo viime viikolla. Hyvässä tarkoituksessa lähettävät. En heitä roskakoriin.  Kaikki vuosien varrella tulleet kortit panin talteen. Niistä voisi tehdä kirjoja.  Semmoisen harrastuksen huomasin lehden palstalla.  En osaa.

Vilkas puntarointi pohtii valkoista tai mustaa joulua.
Tämän tapaisen muistan v 1950 . Silloin matkustin ensimmäisen kerran Joroisista Pielavedelle jouluksi. Joroisista lähtiessäni näkyi sänkipellot paljaina.  Lumiraja oli Kuopion seudulla. Kun Pielavedellä menin metsään hakemaan joulukuusta, oli nuoskalunta puoleen kumikengän vartta.

Joskus nuorukaisena olin Korpelassa joulupukkina.  En ollut "oikea".  Anja huomasi:
--- Isoäetin kengät!

Pakkanen

Toosassa pohtivat pakkasrajoja. Puheista ei tullut hullua hurskaammaksi.  Tiedenainenkin puhui puolella suulla, matalalla äänellä. Epäilikö asiantietämystään? Kuitenkin korkea oppiarvo.  Varoi sanojaan, mutta miedoin sanakääntein toi julki tutkitun tiedon kasvojen voitelun vaikutuksesta.  Itse sanon sen jyrkemmin.

Voiteiden ja hajusteiden myyjät kehottivat ulos mennessä suojaamaan kasvonsa voiteella mennessään pakkasilmaan.  Että minua ärsytti puppupuhe. Pelkkää markkinointia, ei ihon suojelua! "Filosofoin" tähän tapaan.  Iho on elävää ja uudistuvaa organismia, joka reagoi vaihteluihin. 
Rasva on kuollutta ja jäähtyy jäähtymistään. Iho rasvan alla suljetuin huokosin. 
Tiedenainen sanoi saman viisaasti vältellen: "pikemminkin haitallista".

Tiedenainen ei uskaltanut (eikö osannut?) sanoa mitään lasten pakkasen siedosta.  Lapset torjuvat kylmää  luonnostaan yllättävän hyvin.
Kolmivuotias poika kuori paljain käsin auringonkukan siemeniä.  Ne pantiin ulos lintuja varten. Poika kuori siemenet ja popsi poskeensa.
Minua arvelutti. Menin holhoamaan. Tarjosin apuani turhaan. Laitoin käteensä lapasta. Havaitsin käden hyvin lämpimäksi!  Pakkasta 18 astetta!  Pakkasrajako????  Lakkasin huolehtimasta.

Rahasta kiinni

Kukaan ei halua valtion menojen vähentämistä.  Tenavatkin  pantu ruutuun jankuttamaan: " lisää rahaa! lisää rahaa! lisää rahaa! lisää rahaa! 

Olen niin tyhmä, etten ymmärrä.
Kalevi Sorsa viimeisinä päivinään sairaana miehenä tunnusti haastattelussa:  "Minä ajattelin: kunhan kerätään veroja tarpeeksi, niin kaikki järjestyy."
Semmoisen lauseen talletin muistiini jostain: "Kun jotain asia viedään liian pitkälle, se kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan."
Sorsan malli alkoi näivettämään elinkeinotaloutta. Kokoomus varoitti siitä. 
Entäs nyt?  Katainen pantu alentamaan veroja alentamisen jälkeenkin.  Valtion tulot vähenevät.  Kasvun nimeen vannominen vie harhaan.

Lipposen aikaan kiistelivät; pitääkö sopeuttaa kaksi vai neljä miljardia?  Paavo Lipponen oli kahden miljardin kannalla.   Tietävinään: "Kasvu tuo kuusi miljardia."  Mihinkä miljardit haihtuivat, kun velkaa pitää ottaa vuosittain seitsemän miljardia?

Viinan hintaa vaativat alennettavaksi "kilpailusyistä".  Matti vanhanen on siksi tietävä, että meikäläisellä ei ole siihen verrattuna kuin kynnen mustuaisen verran.  Kuitenkin "korvessa filosofoin":  Meni vikaan.  Liian raju alennus.  Sehän oli nähtävissä. Viinan ostajat laskelmoivat: Halpeni niin paljon, että kannattaa ryypätä.  Ryyppäsivät samalla rahalla enemmän.
Semmoisessa tilanteessa pitää muuttaa pienin askelin.  Viinassa kuin verossakin. Ja viinaverossa.

Sorsa veti veroja vauhdikkaasti.  Katainen yhtä vauhdikkaasti toiseen suuntaan ja liian pitkälle.

Lihavat eivät viitsi laihduttaa, kun se tapahtuu liian hitaasti.   Media hehkuttaa juorupalstoillaan suuria laihdutusmääriä.  Laihduttamisen voi aloitta siten, että aluksi lopettaa lihomisen. Sitten edetä pienin askelin. 

Poliitikot eivät tajunneet, että valtion menojen kasvu pitää hillitä.  Jos niin tekivät, ei tarvitsisi vouhkata leikkauksista:  Tasapaino tulee itsestään, kun lopetetaan tuhlaus. Mutta!  Poliitikot odottavat noususuhdanteita ja kasvua, kasvua, kasvua, kasvua, kasvua jne...  "Puutkaan eivät kasva taivaaseen."

Nyt on myöhäistä rypistellä.  On jo housuissa! Kuinka tästä selvitään???  Kukaan ei tiedä!  Valtion vuosipudjetti 50 miljardia!!!  Ja vuosittainen velanotto seitsemisen miljardia!!!  Eikä Kataista huimaa!  Fantastista! Fantastista Fantastista!  Kun Katainen nousi huomion kohteeksi, Jälleen "filosofoin korvessa": JyrkiBoy pieree vielä verta.  Ajattelin tulevia tehtäviään, joihin pääsee ja joutuu.
Katainen pääsee pälkähästä. EU:n lihapatojen ääreen!? 
Katainen ja Urpilainen eivät pysty.  Vapautuvat vastuusta, kun puolueiden kannatus laskee.
Kuka selvittää edellisten hallitusten sotkemat asiat?
Aaallonharjalla ratsastavat puolueet saavat enemmistön ja muodostavat hallituksen.  Uusi halltus joutuu samojen solmujen aukojaksi, eikä se muuksi muutu.  Eivät uskalla tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka romahduttavat "suosion".

Perus-suomalaisten galluppi osoitti taivasta kohti.  Vistbakka katsoi mietteliäänä, virkkoi "pelottavaa, tämä on pelottavaa".  Kokenut mies ei uhonnut.  Persut joutuvat tämän hetken näkymän mukaan seuraavaan hallitukseen.  Todella "iso jytky".   Vistbakka pelkäsi aiheellisesti "jytkyä". 

Yksi hullu korpifilosofi kysyy:  Mitä sitten, kun valtion velka on 200 miljardia ja korot nousevat äkkiä vaikkapa kuuteen prosentiin, ehkä kymmenneen tai enemmänkin?  On se mahdollista! Noussut joskus ennenkin.

Kreikan tilanteesta ja diktatuurista Halla-Ahon sanomana ajattelin itsekin samoin.  Ennen kuin nousi kohu Halla-ahosta.  Entä Suomessa?

Vanhuus

Postiluukusta kolahti Eeva-lehti.  Semmoista ulkokullaisuuden täyttämää aviisia en osta. Se tuli Sydänliiton arpajaisista, kolme numeroa lupasivat. Kannessa hymyilevä kaunotar näyttää virheettömiä hampaitaan .  Kuvan teksti vaikutti oudolta: Katariina Souri "Vanheneminen on helpotus". Kuvan perusteella ulkoisesta olemuksesta voisi päätellä kolmekymppiseksi. Vanheneminen!!!???
Käännän sivua. Nuorelle? naiselle varattu koko aukeama. Ja lause: "Keski-ikä saa tiedostamaan  kuoleman läheisyyden."  Johan on puppupuhetta!
Kiinnostuin iästä.  Etsimällä löysin tekstistä tietoa. Mainitsee syntyneensä v 1968. !!!???
Tyttäreni syntyivät vv 1956 - 1963!
Nainen on alle viidenkymmenen. Kolmekymmentäkuusi vuotta minua nuorempi.  Kuolemasta!!!???

Jukka Puotila: "Ajattelen vanhenemista kerran päivässä."  58v.

Entäs Erkki?  80 ja risat.
Mitäpäs meikäläisestä? Ei  merkitystä olemisella.  Varauduin kyllä siltä varalta.  Vein asunnon kauppa- ja osakekirjat pankin talletukseen siltä varalta, jos ja kun alan enemmän höperehtimään.

Kuolemastakin vitsailen: Puhun noutajasta, Tuonelan Soutajasta ja Karjakunnan autosta.

Kouluolympialaiset

Vain kultamitali riittää.  Kansainvälisessä koulukilpailussakin. Menee pahasti överiksi! Media piehtaroi tuskissaan ja ripottelee päälleen (päällemme) tuhkaa. Herranen aika! Hyvä isä sentään! Miten meidän nyt käy? Periikö meidät hukka? Eihän enää voi maailmalla liikkua, eikä katsoa ketään silmiin! Emmekö enää olekaan koulutuksessa maailman kärki?

Miksi pitää olla maailman kärki? Suorastaan säikähdin Jutta Urpilaista televisiossa. Hänen mielestään pitää peruskoulu uudistaa, tehdä täysremontti:  !!!???

Valtiovarainministeri!!!???
Jälleen yksi vouhotus!   Ei vaikuta hyvältä!  Uudistus uudistuksen perään. Vaikapa "sotu".
Juuri siksi yhteiskunta on konkurssin partaalla! "Rahat eivät riitä jumalauta." Talous menee perseelleen poliitikkojen hoitamana. Jokaiselle paljon hyvää, ennenkaikkea Sinulle ja Minulle! 
Mitä äänestäjät ajattelevat? Eduskuntaan? Ministeriksi? Pääsenkö vai putoanko?   " Kas, siinäpä kysymys?"  Hamlet!!!!!

Miten on?  Annetaanko koulutuksen kehittäminen alan ammattilaisille, sillä edellytyksellä, ettei yhteiskunnan kustannukset kasva?  Poliitikot eivät siihen pysty.  Poliitikkojen toimista seuraa vääjäämättä menojen lisääntyminen.

Onko koululaitoksen piirissä kehittäjiksi pystyviä henkilöitä?  Vai ovatko kaikki johtaviin asemiin päässeet (valitut) poliitikkoja? 

Teeveesä väläyttivät matematiikan opiskelijaa. Nuorukainen piirteli peperiin, katsoi välillä
"tapletista", piirteli jälleen.
Tässäkö "villakoiran" ydin? Ei tarvitse osata mitään, katsotaan koneelta ratkaisu.
Eriarvoistuminen lisääntyy. Aktiiviset hyötyvät koneiden "tietämisestä". Passiiviset ja laiskat vieraantuvat tekemisestä. 

Työläisen eläkkeet

Ärsyttää ja huvittaa puheet eläkeiästä.  Eivät puhu työläisen eläkeiästä. Joskus kansakouluaikaan tuli tietooni elökeikä.  65 vuota. Minun eläkeikäni oli 65 vuotta. Nyt käyvät kovaa sotaa siitä, nostetaanko eläkeikää 65 vuoteen.

Siinä se tasa-arvo näkyy.  Työläisen tasa-arvo.  Virkemiehen eläkeikä on alhaisempi kuin raskaan työn tekijän. Virkamieheen verrattuna katson tehneeni raskaampaa työtä.  Pitkälti 1900-luvulle työläinen ei saavuttanut eläkeikää. Vain muutamat eivät niin vanhaksi. Tänäkään päivänä ei pienituloiset työläiset elä yhtä pitkään kuin hyväosaiset. Niin todistavat tilastot.

Entä jos nostetaan hyväosaisten eläkeikää 70 vuoteen ja suorittavan väen eläkeikä jätetään 65 vuoteen. Siinä korjantuu parin vuosisadan syrjintä. 65 vuottakin jää monelta saavuttamattomaksi. Usein jää eläkkeen nauttiminen lyhytaikaiseksi. Sen sijaan hyväosaiset elävät pitempään.

Näistä sain tietoa Himasen tekstistä.
Sen mukaan eläkkeiden isä oli Bismarck.
v 1826 laskeneet Suomessa (Venäjällä) virkamiesten eläkeikää 70:stä 65:een ja v 1866 63:n.
Työläisistä ei mainita.

Kaivostyö on muutunut. Ennen se oli raskaimpia töitä. Siksi laativat kaivosmiehen eläkeiäksi 52 vuotta. Sen ajan olosuhteisiin se oli tarpeeksi korkea.
Se vain huvitti, kun kaivoksen johtaja käytti sääntöä hyväkseen ja jättäytyi eläkkeelle 52 vuotisena.

Lounaslautaset

Jaksavat vouhottaa syömisen laadusta. Tätä saa syödä. Sitä ei saa syödä. Lautasmalli oikeaoppisena on tämmöinen. Katin kontit, sanon minä. Erkki tietää ja on sanonutkin: Lihavasksi tulee vain syömällä ja juopoksi vain juomalla. Eikä asian totuus siitä muutu.

Kymmenien vuosien jankutuksen jälkeen vihdoin joku havahtuu ihmettelemään kukkuraisia lounaslautasia!!!???
Nytkö ne vasta sen älyävät?  Pölkkypäät!

Rautalammilla kävin muutaman kerran syömässä ravintolassa nimeltä Piilopirtti. En työntynyt vilkkaimpana aikana. Niinpä siellä oli muita vain kaksi. Nainen neljän - viidenkymmenen väliltä ja mukavia puhuva seniorimies.
Voin vakuuttaa, että ruoka oli erinomaista.
Molemmilla oli edessään runsas annos perunaa, maukkaita lihaleikkeitä, vihanneksiakin. Kuinka ollakaan, keskustelivat ruuan määrästä.
Seniorimies otti lisää edellisen kokoisen annoksen. Aprikoitsi kyllä, ettei oikeastaan pitäisi ottaa lisää, mutta kun maistuu hyvältä.  Seniori miehelläkin oli ylipainoa. Tunnusti itse.
Nainenkin otti lisää yhtä suuren annoksen.
En suinkaan jokaisen syömisiä vahtaa, mutta kun olivat lähipöydässä ja vilkkaana käyty keskustelu kuului selvästi, ilman että olisin korviani höristänyt.
Naisesta näki, että on viihtynyt lounaslautasen äärellä. Ei vaikuttanut raskaan työn tekijältä.  Enemmän kuin ylipainoinen. Selvästi liikalihava. Terveen näköinen vielä silloin. Kuinka mahtaa olla laitansa nyt vuosien jälkeen?  Yleensä lihominen jatkuu.
Lenita sanoi kauneuden olevan lisäarvo.  Lounasnainen oli menettänyt lisäarvonsa.  Voin päätellä hänen olleen muutama vuosikymmen aikaisemmin varsin kaunis nainen.  Vaaleat hiukset. Vieläkin jäljellä kasvojen viehättävyyttä (katsoin miehen silmällä), mutta pitkä vartalo menettänyt upeudensa rasvakerrosten peittämäksi.
Runsaat lounaslautaset!  Tänäkin aamuna teevessä vatvoivat siitä aiheesta. Panin toosan kiinni.

Pielavedellä hammaslääkärin odotushuoneen seinällä seisoi taulu. Oikeaksi julistettu ravintoympyrä. Se oli jaettu sektoreihin, joissa kussakin oli jonkin sortin ravintoesimerkkejä.  Jokainen kai sen tuntee?  Siinä tarkoituksessa, että joka päivä pitäisi syödä jotain jokaisesta sektorista.
Arvelin ettei tuonkaan laatijalla paljon päätä pakota.
Kun perheesä on kaksi henkilöä ja joissakin vain yksi, niin ruoka-aineksia pitäisi olla mahdoton määrä, tai syötävä valtaisa määrä.  En tykkää ruuan haaskauksesta.  Joskus kokenut niukkuutta.
Väitän että riittää kun vaihtelee päivittäin. Vaikka jokaisena viikon päivänä eri sapuskat. MUTTA EI LIIAN PALJON!

Joskus vuonna 1960.  Pulska mies valitti:  --- Vaikka otan miten paljon vihanneksia, kuitenkin lihon jatkuvasti.
Siinä piilee asian ydin.  Siihen aikaan alkoivat tehdä propakantaa vihanneksista. 
Varsinainen työmaaruokala. Asiakkaat pääasiassa rakennus- ja verstamiehiä. Rasvaiset annokset runsaina lautasella.  Eikö tuota nyt ymmärrä, ettei ala laihtumaan kun syö edelleen yhtä runsaasti?
Vihannekset vain lisäävät osaltaan.  Terveyttä kyllä edistävät, mutta eivät laihduta.

Koko ajan ihmettelin: Eikö terapeutit ja kiminkiset tajua, että MÄÄRÄ vaikuttaa? Vanha vitsailu totesi: "Jos lunta syö ja vettä juo, niin ei pahalle haise".   Nytkö ne vasta tietävät?

Siitä on kymmeniä vuosia, kun kuuntelin radiosta samana päivänä kaksi esitelmää.  Aaamupäivällä nainen tuomitsi maitorasvat kauheana myrkkynä. 
Iltapäivällä toinen nainen esitelmöi vitamiineista ja niiden hyödyllisyydestä. AAsta ja Deestä.  Kuulemma välttämättömiä. Sanoi: --- Ne ovat rasvaliukoisia ja niitä on erityisen paljon maidon rasvassa.   !!??
Epäilin maidon laimentamisen mielekkyyttä.  "Uskovainen" puolusteli: --- Siitä otetaan vain rasva.
En kinannut vastaan, vaikka on selvää, että otetaan ainakin rasvaliukoiset vitamiinit,  ehkä vielä jotain muutakin.  Käytin "punaista" maitoa.  Sairastuin sepelvaltimotautiin ja leikattiin. Maidon syytä se ei yksin ollut.
Terveydelliset syyt estävät monilta maidon käytön.
 Tänä vuotena kesemmällä lakkasin juomasta maitoa.  Pikku hiljaa oli ruvennut pierettämään hurjasti, monen ilmapallon tarpeet kerralla. Aloin arastelemaan ihmisten ilmoille menoa.  Joku arveli maitoa.  Voihan tuota kokeilla.  Helpotti!
Pitkän elämäni varrella ei maito haitannut.  Yhdeksännelle vuosikymmenelle ennättänyt elimistöni on muuttunut.  Käytän piimää. Se ei vaivaa.

"Kolesterolia on vain eläinkunnan tuotteissa".  Miksi mullikan lihasta tulee kolesterolia jos se syö vain rehua?  Joku viisas salli kananmunasta syötäväksi vain valkuaisen, ei keltuaista. Mihin keltuainen?  Hukkaanheittäminen tuhlausta.  Kuulemma kolesterolia.  Keltuainen on kananpojan ensimmäinen ravinto. Miksi kananpoikasessa ei ole kolesterolia?  Väittävät ettei ole, kananpoikaa  saa syödä.
Tuli hiljattain pikku-uutinen Amerikasta. Kananmunia voi syödä!!!!
Saattoi olla vuosi 1948. Kumpuniemessä metsänhoitaja Erkki Sjöman tarinoi. --- Amerikassa laskivat liikkeelle huhun, että tomaatista tulee syöpä.  Syöpäsyytös ei perustunut mihinkään. Toisenlaisten kasvien viljelijät kadehtivat tomaatin suosiota. Kun tomaatti valtasi markkinoita huhuttiin syövästä. Kilpailukeino!  Epäreilu.

Ennen seitsemän uutisia puhuivat kengistä, Lasten kengistä. Hyvistä lasten kengistä. Hyvistä!!!???
"Lapsuus" palautui mieleen.  En tietänyt hyvistä, pelkästään kengistä, joita ei ollut. Oli minulla pienet kumikengät. Päättelen siitä, että kun Veliä ei ollut, olin korkeintaan neljän vuoden ikäinen.  Kun panin kengät jalkaani, sanoivat joka kerta niiden olevan väärissä jaloissa. Kysyin Isoäidiltä, että mistä tietää laittaa ne oikein?  Pääni "videolla" näen vieläkin selvästi, miten hän näytti sivelemällä kädellään kengän kärjen pyöreämpää puolta. Se puoli jalan ulkosyrjän puolelle. Opin.
Tuli sota-ajat. Lehdestä luin, että kasvaville lapsille pitää antaa joka päivä puoli litraa täysmaitoa. Sanottiin: --- Oekeeta maetoo.  En saanut, vain kurria.
Taustalla väikkyy puutteen ajat ja vaikuttavat tekstieni sisältöön. Nykyään pikkulapsillekaan ei saa antaa rasvaista maitoa, vaan terveellistä kurria.  Kurriin lisätään vitamiineja.  Miksi ne ensin poistetaan ja sitten lisätään?  Miten rasvaliukoiset sekoittuvat kurriin?  Varmasti selittävät tieteelliseti ja pätevän tuntuisesti, mutta "minä vähän eppäelen".

Lainaan usein tuota lausetta.  Sen sanoi Seija alle kouluikäisenä.  Kun isommat kaverit "laskivat lööperiä", Seija kallisti päätään, katsoi pitkään, lausui harvakseen. "Minä vähä eppäelen?"

Munan sisuksen "lajittelijat" sanoivat sianlihasta.  "kuorii läskin pois, niin lihan voi syödä". Mihinkäs se läski? Tuhlataanko?  KYSin käytävillä hiippaillessa tarttui käsiini lehtisiä. Informaatiota.
Tämmöinenkin teksti löytyi: "Sianlihassa on 60 % hyviä rasvoja." Tiedon mukaan oliiviöljyssäkin on 20 % haitallisia rasvoja.  Margariineissa transrasvoja.
Muualta en ole löytänyt mainintaa sianlihan eri rasvoista.
Istuin kuuntelemassa Hanna-Kaisan esitelmää (propagantaa).  Muistin lukemani sianlihasta. Niinpä etsin silmiini sitä koskevan "palkin" taulukosta.  Taulukossa näkyi "terveellisyys" valkoisena osana ja punainen pahana. Sianlihan kohdalla valkoinen osa oli selvästi pitempi. Sitä eivät sanoilla kerro!
Edessäni penkillä istui neljä pulskaa naista. Noin myöhemmän keski-iän vaiheilla. Hymyilivät maireasti ja hykertelivät keskenään, supattelivat toisiaan vilkuillen. Arvelin terapeutin esitelmän menevän kuin vesi hanhen selkään. Todennäköisesti painoindeksinsä jatkoi kasvuaan.

Kotona sanoin kuunnelleeni Hanna-Kaisaa.
--- Minäkin olisin halunnut!
--- Et sinä siitä paljon olisi kostunut.
--- Olisinpahan nähnyt Hanna-kaisan!
--- Mitä näkemistä siinä?
--- Kun se on ollut telvisiossa!

Hanna-Kaisan selostuksessa ei ollut merkille pantavaa. Vain virallista "totuutta". Ulkoa opittua läksyä, jonka sai kuulla toistettavan yhtämittaa.

Syömisestä en ota stressiä. Pääasia että ruokaa on. Monenlaisia tarvikkeita.
                  

Sunnuntaiaamu

Öylöspäivänä pyrytti koko päivän. Iltayhdeksältä näytti laantuneen. Josko lenkille?  Menin ulos. hämmästyin.  Viehättävä talvi-ilta. Näkyi tähtiä. Kylän tienoo hohti valkoisena katuvalojen valaisemana.  Kuin myrskyä ei olisi ollutkaan. Pyrystä kertoi vain puppuraiset väylät. Osa jo aurattu.

Nukuin pitkään. Vaille seitsemän nousin ylös. Tapailin valonappulaa.  Ei valjennut. Yöllisen myräkän jäljiltä Asemakatu vahvan lumen peitossa. Tietenkin sähköpiuhoja katkeillut. Puuron keittäminen hidastui.  Eikä kahviakaan. Koneille ei pääse, jumissa.

Ajan kuluksi keksin yhden puhelun. Hyllystä kaksi tukevaa pätkäkynttilää. Mistä löydän tikut, ei hajuakaan? Neljännestä laatikosta löytyi.  Tuli kynttilöissä ehti tuikkia muutaman minuutin. Valkeus tuli! Elämä jatkuu.

Miten tultiin toimeen silloin kun ei ollut "floraa"?  Ihmiskunta kehittänyt suuria saavutuksia. Hämmästyttäviä rakennelmia löytyy tuhansien vuosien takaisia.  Kymmenientuhansienko?
Korpelassa ei ollut sähköä, eikä tullut.
Tässä asunnossa tekee kovin vähän ilman sähköä. Ruokaa voi laittaa retkikeittimellä.  Se vaan on kellarissa pimeiden käytävien takana. Eikä ole sähkölamppua.  Pitääkö varuilta ostaa?

Pieniä murheita. Hanasta vettä ja kaukolämpö toimii. Miten kauan ilman sähköä? Kylmä tulee vääjäämättä.

Himasesta.

Luin Himasen kokonaan, mutta en ulkoa muista.
Poimin joskus itseäni huvittavia lauseita. Kunhan kerkiän.

Tässä alkupalat:
".. on mahdollista kehittää kilpailukykyinen kehitysmalli, joka perustuu positiiviselle kehälle informationaalisen ja inhimillisen kehityksen välillä tai toisin ilmaistuna kilpailukykyisen innovaatiopohjaisen talouden ja kaikki mukaan otavan hyvinvointivaltion välille.

Mitäköhän tässä lauseessa sanottiin????

" ... oikeus erittäin halpaan julkisesti tuettuun päivähoitoon, jossa hoitajilla on yliopistotason koulutus."

Yliopistotason koulutus!!
Päiväkodissa menee yliopistokoulutus hukkaan.  Koulutus maksaa. Liika koulutuksessa menee aikaa ja resursseja hukkaan.
Yliopistokoulutettu ei suostu vaihtamaan vaipppoja tenaville: "ei kuulu työnkuvaan....."
Vaihdoin vaippoja lapsenlapsille menestyksekkäästi. Ohemäen kansakoulun pohjalla. Työkokemus vestaista, sekä elämänkokemusta. Järkeä "sinapinsiemenen" verran. 

Palaan taas "astialle" nousuviikoilla.

Pientä vitsailua

Poliisi ja Rouva Ministeri kisailivat luottamuksen ja vasikoinnin aiheista.
Siitä seurasi, että poliisien ruokalan listalta poistettiin ruokalaji:
Grillattua vasikkaa!

Jatkuu rikollisella linjalla.
Pielavedellä käräjöivät hirvien salakaadosta.  Kertoivat hirviä tapetun myytäväksi asti.
Jossain Etelä-Suomen ravintolassa tarjoilivat "Salametsästäjän pihviä".

Kioskin ruokalistalla oli: Varrastetut Nakit.
Tiesivät Kioski-Rouvan miehen olevan töissä Karjakunnan makkaratehtaalla.  Niinpä koiranleuat keksivät: poistivat tekstistä yhden ärrän.  

Autot

Teeveessä sarjassa Sydämen Asialla kiinnostaa vanhaa asentajaa virheettömät museoautot. Poliisin Anglia hymyilyttää. Mottoriajoneuvoilla ajavia voroja ei sillä kiinni oteta.  Viimeksi hymähtelin kun Anglia ja BSA-moottoripyörä ajoivat samaa vauhtia!

Oscarin ajokki on Morris. Sen korin takaosa on puurakenteinen.  Lähes rumin näkemistäni autoista. Semmoiseen tutustuin Pielavedellä.  Ikämies Tatu Korhonen ajoi semmoisella. Kyläili Rokkalahdessa. En muista tai tiedä, miten oli sukua.

Tatun Morris sattui olemaan pajallani, kun sisälle tuli entinen tiemestari Partanen.  Alkoi tarinoimaan. Tullut nuorena rakennusmestarina Pielavedelle. Ajeli työmatkojaan polkupyörällä. Matakan varrella näki loistoauton: Buick.  Kysyi kenenkä rikkaan tuo on?
--- Tatu Korhosen.
Tiesivät Tatulla olleen "jonniin verran" maaomaisuutta.
Jos auto korreloi omaisuuteen, niin voi päätellä Tatun menettäneen "jonniin verran".

Nuorukaiset irvailivat:  Tuolla aatolla ei sua ajjoo kuuttakymppiä hilijempoo!
--- Tikan lentonoppeus!

Aktivisti

Karski merirosvo
kuulu kautta Suuren Venäjän
Pohjoisten merien kauhu

Hoikka varsi, vaaleat kiharat
herkkä hymy
Sini Saarela

Himasesta

Päätin lukea Himasen aikaansaannoksen. Luinhan Raamatunkin.  Raamatun ymmärrykseni oli heikko, olinhan yhdeksän vee.
Päähäni iskostui median välityksestä käsitys Filosofi pekka Himasen tutkijaryhmältä tilatusta "tuotteesta."  Hintaa kauhisteltiin ja kysyttiin kilpailuttamisen perään. Mitäköhän olisi kilpailutettu? Koko opushan on suomennos myöhemmin julkaistavasta  kirjasta??!!  Himasen kirjoittamaa on Suomea käsittelevä luku. Sen tosiaan pystyy kirjoittamaan kuka tahansa. Erkkikin, jos saisi 700 000€

Saattaapi olla, että Erkki tulee olemaan niitä harvoja, jotka sen lukevat.  Riitta Uosukaisen vesisängyn loiskeita myytiin suuri määrä, mutta harva sen luki kokonaan.  Erkki luki, kuten Raamatunkin, kuin myös Hitlerin Taisteluni.  Tunnettuja kirjoja, joita kuitenkin harva lukee kokonaan.

Sain kerrassaan väärän käsityksen "Himasen tutkijaryhmä". Himanen on joukon jatkona porukassa, ei suinkaan vetäjänä.  Teksti sisältää minulle mielenkiintoista.  Viime aikoina jäi vähälle kirjallisen aineiston lukeminen, eikä riitä voimavaroja eikä "järjen valoa" sukeltaa tieteellisiin teoksiin.

Tottuneena lukemaan tekstiä paperista: lehdistä ja kirjoista, väsyttää ruudulta lukeminen. Istuimen valitsin kirjoittamista ja editointia varten.  Istuma-asento rasittaa. En edes tiedä millainen istuin pitäisi hankkia?

Toimittaja haastatteli Himasta.  Mielestäni edesvastuutonta mennä haastattelemaan kirjoituksesta, jota ei lukenut!  Kyseli vain: --- Miltä tuntuu?  Eilen pääsin sivulle 165 tai jotain.  Timo Soini "poltti hihansa" turhaan. Siihen tekstiin riittää pelkkä tuhahtaminen. Himasen mielipide omaan arvoonsa ja tosiasiat tunnustaen. Konkurssivaltioiden tukemisen vastustaminenhan on totta, siitä ei kannata hikeentyä.  Eikä maahanmuuton vastaisuus ole Persujen keksintö.

Luen tekstin lähiaikoina kokonaan. Perehdyn kiinnostaviin kohtiin. Kiinnostavia on

Päivä

Ehdottivat viedettäväksi isänpäivää. Pidin sitä turhana. Äitienpäivä puolustaa paikkansa. Äiti kantaa, synnyttää ja imettää.  Suurenmoinen tehtävä olevaisuuden kiertokulussa.
Isänpäivän kehittivät markkinamiehet. Semmoiseen saumaan vuoden kulussa, jolloin ei ollut valmista juhlapäivää lahjojen oston kimmokkeena.
Sopiva aika syksyllä, kun jouluun on vielä aikaa. Tosin joulumarkkinat alkavat jo isänpäivän seutuun.

Suhtauduin pitkän aikaa välinpitämättömästi.  Taloudessa oli tekemistä. Ajatukset ei paljon liikkuneet "henkimaailman" jutuissa.  Tässä vaiheessa, kun on jo "toinen jalka haudan partaalla" en ole välinpitämätön. Kuulen postin kolahtavan. Tarkastelen kortteja ja paketteja. Muistavat.

En pystynyt olemaan parempi isä.  Mahdollisuudet olivat vähäiset. Nuoruuden aikainen kehitys jäi vajavaiseksi. Heikot eväät varusteena piti huolehtia perheestä. En kasvanut oikeassa perheessä. Ainoa pyrkimykseni tähtäsi siihen että lapsillani olisi paremmat mahdollisuudet.
Äidin vaikutus on suurempi.  Varhaisnuorudessa toveripiiri vaikuttaa kehittymiseen.  Jossain vaiheessa tuntuu vaikealta. 

Minua ärsytti politiikka. Edustajat toivat mielipiteensä totuutena: Kasvattaminen pitää jättää ammattilaisille. Vanhemmat eivät pysty, kun ovat kouluttamattomia!  Otti aivoon.
Nyt on kellossa toinen ääni. Peräänkuuluttavat vanhempien vastuuta.

Toiset vannovat perinnöllisyyden nimeen, toiset kasvatuksen.  Iskevät usein harhaan. Ympäristön vaikutuksen unohtavat.  Arvioivat lapsia vanhempien mukaan ja vanhempia lapsiensa mukaan.

Ei pöllömpi pöllö

Istuin aamukahvilla verstaani toisessa kerroksessa keittiön pöydän ääressä. Yhtäkkiä näin sivusilmällä otuksen. Katsoin, yllätyin.  Mieleeni välähti vain yksi:
--- Tuo ei oo huuhkaja!?
Tarkkavainen lukija arvaa kyseessä olevan pöllö.  Mutta mikä pöllö???
Koivuvanhuksen sammaloituneella oksalla istui kaunis otus. Ikkunan korkeudella suoraan edessäni noin viidentoista metrin päässä. Kahta väriä.  Vaaleaa harmaata, suunnilleen sen kaltaista kaunista harmaata mitä olen nähnyt naisten hameissa ja puseroissa.  Istuessa asettuu höyhenet määrättyyn järjestykseen. Minusta näytti harmaa vallitsevalta ja siinä valkeita pilkkuja. Joskus luin kirjoja. Yhteenkään ei sovi mitkään tuntomerkit. Niin isoja ei ole muita kuin huuhkaja.  Lentoon lähtevän huuhkajan satuin näkemään läheltä.

Toinen havainto tuli puulaatikkoon kootulta roskakasalta. Kolmas havinto metsässä. Yritin lähestyä, mutta se lensi kauemmas. Lentäessä oli valkoinen väri vallitsevana.  Sen koommin ei näkynyt.  Tutkailin kirjasta. Ainut niin iso ja sen kaltainen on tunturipöllö.  Mutta kirjan kuvassa se on valkoinen?! Sanovat harvinaiseksi.  Miksi näin sen Pielaveden Petäjäjärvellä?

Jäin epävarmaksi.  Tervossa Hannu Hautalan valokuvassa näkyy tunturipöllö sen värisenä ja sen asuisena kuin oli vieras Petäjäjärvellä.

Tilastoa

Uteliaisuus.  Samuli sanoi outoja katsojia mainosten metsästäjiksi. Uskottava selitys.  Eihän kukaan ulkomailla lue, paitsi Ruotsissa Mika Kemppainen. 
Mutta kun. Otatteluja tulee ryppäinä.  Usasta ja Venäjältä.  Venäjä tällä hetkellä hiljaa.  Usakin vetää välillä henkeä. Muista maista sattumia.

Nämä osoitteet viittavat Usaan:
www.vampirestat.com    98 osumaa menneenä viikkona
www.secretsearch.com    9

www.adsenswatchdog.com  5   

En ota yhteyttä.  Kun tulee vilkasta venäjältä. tutkailen lähteiden nimiä.

Turhaa näitä vahtia, mutta joutilaalla jotain, enkä aina jaksa asiallista.
Enimäkseen yks hailee!

Uusiutuva

Vouhkaavat teeveessä uusiutuvasta energiasta.  "Poliitikkojen pitää keksiä uusia keinoja tavoitteen saavuttamiseksi"!
Poliitikot eivät keksi, eivätkä ratkaise! Poliitikkojen "keksimiset" aiheuttavat ainoastaan lisää rahanmenoa. Lisää rahanmenoa tulee soteuudistuksesta. Rahanmenoa kuntauudistuksesta.  Siitä yksinkertaisesta syystä, että talouden vaihteluille ummistavat silmänsä.
Laskevat prosentteja, kun pitää laskea euroja.
Kouluja käyneet eivät taida osata peruslaskuja. Edes yhteen- ja vähennyslaskuja. Koulun ohi kulkenut Einari Vidgren sanoi olevansa hyvä päässälaskija.  E¤duskunta ja hallitus kaipaavat "päässälaskijoita".

Turve on ainoa raaka-aine, jota on runsaasti.  "Prosenttilaskijat" vastustavat turpeen käyttöä. Turpeen kotimaisuusaste on korkea. Eikä se pian lopu.  Puun lisäkasvua ei käytetä täysin hyödyksi.  Jos laskelmia uskotaan. Puun määrä on kuitenkin rajallinen. Sillä katetaan vain osa energian tarpeesta. Joku sanoi turvetta uusiutuvaksi energiaksi.  "Vihreät viisaat" väittävät: ei ole!  Millä perusteella se ei ole uusiutuva?  Sehän on kasvillisuuden tuottamaa!  Turvetta syntyy joka kesä lisää.  Prosessin hitaus ei tarkoita uusiutumattomuutta. Minkiäänlaisilla laskelmilla ei pysty todistamaan uusiutumattomuutta.

Pohtimisissani liikun alueella, josta on vain "mututuntuma" ja "päässälasku".  Käytännön järki kuitenkin ymmärtää kemiallisen prosessin useimmissa tapauksissa kuluttavan energiaa. Poikkeuksia tunnetaan: sellunkeitto. Viinan keitto kaipaa lämpöenergiaa.  Ja raaka-ainetta.  Viinan keitto energiaksi on tällä hetkellä pop.  Kun ensimmäisen kerran tuli esille tuottaa energiaa suuressa määrin alkoholista, omassa kammiossani epäilin siitä seuraavan maailmanlaajuinen katastrofi.  Palmuöljyn tuotannon haitat vihjaavat siihen suuntaan. Sama sokerin kanssa.  Vievät pinta-alaa ruoan tuottamiselta. Maailmanlaajuinen nälänhätä.

Öljy loppuu joskus.  Kummasti sitä vain riittää!  Ensimmäisen muistamani ennusteen mukaan se loppui v 1980 .  Ei loppunut.  Ennustivat v 2000 .  Yhä vain riittää.  Ennusteet perustuivat tynnettuihin öljyvaroihin. Löytyy lisää.  Löytyy paikoista, joista ei voitu hyödyntää.  Tekniikka kehittyy. Öljyn hyödyntämisen vastustajia istuu vankilassa Venäjällä. 
Edunvalvojat Suomessa vaativat "ostovoiman" kasvattamista. (Tuhlauksen ?)  Koko maailma pyrkii nostamaan elintasoa.  "Puutkaan eivät kasva taivaaseen".

Biologisen öljyn jalostamisesta ja tehtaiden perustamisesta näkyy uutisia joka tuutissa.  Metsäteollisuuden jätteetkään eivät ole ilmaisia. Maksaa korjuu. Maksaa kuljetus. Maksaa tehtaan prosessi. Voitetaanko rahassa? Euroissa? Vai lasketaanko pelkkiä prosentteja?
Ruokohelpi aikanaan herätti kiinnostusta. Energiaksi suunnittelivat.  Erkki epäili.  Ei tietoviisauden, vaan kokemuksen perusteella ihmetytti niin kevyen tavaran kannattavuutta. Valtava määrä käsiteltävää ja vähäinen saanto. Sen tajusi jokainen lämmittäjä. Tai sähkön tuottaja. "Viisaat" ja poliitikot eivät ymmärtäneet, mikä piti todistaa.  "Risujen" kerääminen maksaa.
Kumpiko on edullisempaa, "risujen" polttaminen hakkeena, vai keittäminen öljyksi?  Öljyn keitto tarvitsee ison laitteiston ja paljon raaka-ainetta, sekä energiaa: Sähköä ja öljyä? Hakkuutähteitä ja muutakaan sivutuotetta ei kannata kuljettaa kaukaa.  Haketta saadaan vähemmällä tekniikalla. Haketta tuottavat ja käyttävät laitteet kehittyvät.

Onko kivihiilestä kaasuttaminen kalliimpaa, kuin puusta?  Jo pitkään olen ihmetellyt: Eikö tietotaito pysty kehittämään kivihiilelle käyttöä jalostamalla uuteen muotoon? 
Kivihiiltä kertovat riittävän pitkään. Halpaa, sanovat?  Eikö polttotekniikkaa ja savukaasujen puhdistusta voi kehittää kustannustehokkaaksi?

Semmoisenkin möhläyksen kuulin jonkun mielipiteenä, etteihän tuuli maksa mitään!? Siitähän tulee kustannuksia silloinkin kun ei tuule!  Laitteiden pääoma!

Pohjoisen talven sulamisvesien varastointi tekee sähkön tuottamisen edulliseksi. Se kuitenkin estetään. Saasteetonta ja uusiutuvaa energiaa. Tuottaa sähköverona valtiolle.  Tuulimyllyjä tuetaan valtion pussista. Kannatan kaikkia energiamuotoja jotka tuottavat, eivät rasita valtion taloutta.

"Hampaattoman puhheet eivät maksa mittään!"

Linnuista vielä

Petäjäjärven asumuksestani kosken suuntaan hallitsi maisemaa hakkuuaukea.  Aukean taka reunan paikkeilla liiteli haukan tavoin vaaleansiniharmaa lintu. Tuntemattomasta linnusta kysyin kesälomalaiselta naapurissa.  Tiesi:  --- Sinisuohaukka, se on harvinainen.
Joitain vuosia myöhemmin näkyi uutinen.  Siitä paikasta länteen päin löytyi ammuttu sinisuohaukka.

Jälleen joella virvelillä huitomassa.  Paljon lokkeja lentelemäsä.  Mutta!  Miksi? Miksi yhdellä on haukan lento??

Kun näin kirjassa valkeaa lintua sanottavan sinisuohaukaksi!!??  Sehän on vaaleansiniharmaa!?
Sain informaatiota:  Nuori yksilö on valkoinen.  Sain omin silmin vahvistuksen:

Lenkkeilin Pankajoen suuntaan.  Hätkähdin.  Martti Hujasen pakettipellon kohdalla raviojasta kohosi valkoinen lintu. (Lokin kokoinen, suunnilleen)  Lensi vaappuen sarkaojan päällä minusta poispäin. Seisoin tiellä, ylempänä.  Haukaksi sen tunnistin mustista "sormista" siipien päissä. Sillä tavalla vaappumalla ei muut linnut pysty etenemään niin alhaalla. Joutuvat räpistelemään.
Katsoin haukan etenemistä noin sadan metrin matkalla.  Se pysähtyi ojan penkkaan. Jatkoin matkaani.

-----------
Seurasin näytelmää melkein niiltä jalkojeni sijoilta.  Silloin tulin päinvastaiselta suunnalta.  Pääsin suunnilleen paikkaan, jossa pakettipelto rajautuu metsään. Kuului haukku kauempaa Pienen Petäjäjärven sivusuunnalta.  Seisahduin kuuntelemaan.  En harrasta metsästämistä. Niinpä se mitä seurasin näytti ihmeeltä.
Haukku läheni, mutta oli vielä matkan päässä, kun tielle hyppäsi jänis. Melkein eteeni. Loikki Hujasen suuntaan parikymmentä metriä. Pysähtyi sekunniksi, kääntyi jälkiään takaisin.  Pysähtyi siihen, missä oli tullut tielle.  Käänteli korviaan, istahti muutamaksi sekunniksi. Aivan kuin olisi pohtinut sopivaa hetkeä. Koira oli aivan lähellä, kun pupu hyppäsi yhdellä loikalla ojan ja pajupuskan yli metsään.

Ajokoira läksi seuraamaan jälkiä. Häipyi mutkan taakse.  Jäin odottaman. Meni aikaa, ennenkuin palasi.  Tiesi tulleensa narratuksi.  Muutamia kertoja nuuhki jälkiä edestakaisin. Kyllästyi ja jolkotti tietä pitkin Hujasen suuntaan.

Jänis ei tuntenut paniikkia. Ohjasiko järki? Ohjasiko vaisto? Vai kokemus? Näytti olevan homma hanskassa. Täysin harkitut toimenpiteet selviytymiseksi. Varhainen syksy. Pajupensaassa vihreät lehdet. Ajankohtaan nähden jänis yllättävän vaalea.

Lauantai-iltana Kerkonkoskelta tullessa koikkelehti autoni edessä jänis.  Toi mieleeni yksilön Petäjäjärveltä.  Samanlainen vaaleanharmaa väritys.  Marraskuussa.

Pääskyset

 Petäjäjärvellä Pääskyset rakensivat monta pesää.  Putsasin pihan hajottamon jätteistä. Paljastui savinen maa. Kaapivat koneilla ympäristöä.  Runsas pesänrakennusaine houkutti sirkuttelijoita. Paljon hyttysiä. Itikoitakin pilvin pimein.

Huussin hajupuolen oven sisäpuolelle rakensi haarapääsky pesänsä entisen päälle.  Siinä oli aikaisemmilta kesiltä jääneet kaksi munaa, jotka heitin pois. Tyhjään pesään ilmestyi munia.  Halusin olla luonnon ystävä, enkä aukaissut ovea pitkään aikaan.

Tyttöjen , poikien ja opettajien käymälät lantalan ympärillä.  Korkeat seinät rajasivat tilan. Seinien korkeus pari metriä. Tilan leveys vähemmän.  Pesä oven puolivälisä.  Totuin näkemään linnunpoikasten lentoon lähdön heittäytymällä.   Tästä oli mahdoton heittäytyä. Lento saattoi päättyä likaiselle alueelle, niin päättelin.  Lähdön piti nousta heti ylöspäin melkoisen jyrkästi.  Mahtavatko onnistua?

Kuulin ylhäältä sirkutusta. Avasin oven. Kas kummaa, Siellä olivat kattotuolien rakenteissa koko perhe, emot ja neljä poikasta sievässä rivissä!

----------
Verstan sisällä oli pesän alkuja parissa paikassa.  Häiriiintyneinä jättäneet kesken.  Meni päiviä jolloin en käynyt verstassa. Ovien alareunat jättivät pienen rakosen maan rajaan.  Haarapääskyt kulkivat sitä kautta ja jatkoivat rakentamista entiseen pesään sähkön jakorasian päälle. 
Ennättivät haudontavaiheeseen, enkä raaskinut häätää pois. 
Sattumoisin puuhailin verstassa. Lintusten rakentaminen häiriintyi.  Ennättävätköhän hoitaa poikaset lentäviksi? Tiesin kyllä sen tapahtuvan nopeasti.  Räystäspääskyt hoitivat yhdessä pesässä samana kesänä kaksi poikuetta.

Näytti hyvältä.  Kauniina päivänä ilmestyi ensimmäinen poikanen putken päälle nököttämään.  Iloitsin helpottuneena.  Mutta sitten!
Elokuussakin voi olla kylmää.  Tuli niin kylmää viikoksi, että lentävät ötökät hävisivät. Ruoka loppui!  Emot säilyivät hengissä, kun etsivät jostain ruokamaan. 
Alvi Bunda sanoi, ettei hän milloinkaan nähnyt Petäjäjärvellä niin paljon pääskysiä. Kerääntyneet lentelemään joen ylle.  Joen lämmössä viipyivät viimeiset hyttyset.

Orrelle päässyt poikanen putosi nälkään kuolleena maahan.  Toinen poikanen ei pystynyt lentämään. Nälkiintynyt putosi pesästä maahan.
Pesässä hiljaista.
Viikon kuluttua sään lämmettyä tulivat emot.  Emo lensi pesän reunalle jotain nokassaan. Tarjosi turhaan pesässä olevalle,  se ei voinut ottaa.
Siinä vaiheessa nousin tellingille. Katsoin pesään: Kaksi kuollutta poikasta. Korjasin vainajat pois.
Pääskypari jäi vierekkäin putken päälle. Näyttivät surevan.  Vaikutti etteivä halua lähteä minnekään, vaikka pidin ovea auki.
Parin päivä kuluttua sain hätisteltyä pois. Lähtivät vastenmielisesti.

Tukkesin ovien alareunat.

Sanoi

Uusmaalainen työtoveri Pekka Inkinen oivalsi määritelmän:
--- Saakelin Savolainen, oot niin kiero, että vaikutat ihan rehelliseltä!

Tapahtui -80-luvulla. Pekka oli silloin kolmissakymmenissä

Kirjasto

Kas kummaa? Kirjaston raput oli lakaistu. Lumisateen jälkeen torjuivat liukkautta murusilla. Lumet sulivat. Rakeet olivat poissa. Hyvissä ajoin tuli mieleeni tuuma, että tarkkailen talven mittaan rappujen kuntoa. Nyt positiivinen yllätys!

Ensimmäisenä talvena lainasin ahkerasti.  Nyt  käyn vain lukemassa lehtiä.  Aluksi joka päivä, nykyään harvemmin.

Pieni poika, kolme- tai nelivuotinen kantoi tyytyväisenä pientä kirjaa. Isän kanssa kirjastossa.
Ajattelin itseni samanikäiseksi.  Ei kirjastoa, eikä ----

Viisastelua

Putkimiehet tietävät.
Kuuvven tuuman paska ei mahu viijjen tuuman putkeen.
Poliitikot sitä kuitenkin änkeevät koko ajan.  Niinpä se sitten pursuaakin.

En ymmärrä. Tarvitseeko ymmärtää?
Tuntuu nurinkuriselta, kun tuhlausta pidetään hyveenä. Tuhlausko säästämistä? Säästäminenkö tuhlausta?  Semmoista väittävät "viisaat" ja media.
Tuhlatkaa! Tuhlatkaa! Sillä tavalla kasvaa kansantulo!

Erkillä tuhlaus merkitsee kassan kutistumista.
Poliitikot ja tilastonikkarit tekevät punaisesta sinistä.

Luontohavainnot

Ominaisuudeltani olen luontoihminen. En ole lukenut, enkä opiskellut aihetta. Vastaani tulevia olen rekisteröinyt aivoihini. Tarkkaillut.
Ensimmäinen muistamani on Korpelan riihen lattialla avoimesta ovesta tulevan auringon  valossa sisilisko. Se lepäili rauhassa auringon lämmössä. Lähestyin sitä nelinkontin ja yritin ottaa käteeni. Säikähdin. Siltä irtosi häntä. Otus livisti piiloon. Häntä jäi kiemurtelemaan lattialle. Pelkäsin sitä, en yrittänyt ottaa.

Pienen Ohejärven rannalla katselin lentäjiä. Sudenkorentoja; tiesin. Eteeni aivan lähelle ilmestyi sininen sudenkorento. Ihme lentäjä. Siivet kimaltelivat auringonvalossa. Se pysähtyi paikalleen ilmassa. Hiljainen tuuli työnsi sitä taaksepäin. Se pyristeli saman verran eteenpäin. Jäi taas räpyttelemään paikalleen.  Mielestäni kaunis, vaikka silloiseen sanavarastooni tuskin sisältyi sitä sanaa. 

Katselin lintua nuoren koivun kyljessä.  Hypähteli ylemmäs. Koputteli nokallaan runkoa. Tulin tupaan. Isoäiti Akaatta seisoi hellan vieressä valoisassa tuvassa. Sanoin hänelle:
--- Metässä ol korree lintu, sillä ol punanen piälaki.
--- Se on palokärki.
Tässä ilmenee selvästi, millaisessa ympäristössä kasvoin. Sen virheelisempää tietoa ei voi saada. Sanoin: --- Korree lintu! Palokärki on musta. Päälaki on punainen, mutta ei musta ole "korree".

Se lintu askarrutti mieltäni vuosikymmeniä. Muistan sen vieläkin "videolla" päässäni.  Käpytikkoja näkyi, mutta ne ovat erilaisia. Jossain kirjan mustavalkoisessa kuvassa oli lintuja. Yksi nimettiin kirjotikaksi. Kai näkemäni oli sellainen?
Uteliaisuuteni heräsi, kun kuulin mainittavan valkoselkätikasta. Sellainenko?  Kuvia näin, mutta en ollut varma.  Taisin olla jo kuusissakymmenissä, kun näin laadukkaassa väritelevisiossa kuvan. Silloin varmistuin. Uroksen päälaki on punainen.

Askartelua

Säätieteilijät enteilevät lumimyräkkää. Siltä varalta, että pyhänseutuun autoilisin, tuumailin josko näpräisin ajopeliini talvipyörät.  Lupaavat lunta senttitolkulla. Saattaapi tulla paljonkin, mutta ennen joulua sulavat pois ja kesäkeli vallitsee jonkun viikon.

Jaksankohan?
Ensiksi kanniskelin talvirenkaat ulos. Ajoin Toyotan sopivaan paikkaan. Varasin tunkin ja tippakannun. Valmistelut tehty.  Sopiva ajankohta levätä hetki. Kävin syömässä. Vaihtoin renkaita. Sain valmiiksi kolme. Tuntui väsyttävän. Kävin kahvilla. Neljäs rengas paikalleen. Arvelin syyksi alumiinivanteet. Alaspäin kantaessa eivät tuntuneet kovin raskailta.
Arvelin vieväni kesäkiekot alakertaan ainakin väliaikaisesti. Kokeilin yhtä syliini. Eihän se mahdottoman painavalta tuntunut. Jaksoin viedä lepäämättä vintille neljänteen kerrokseen. Kolmannen vietyäni tuntui raskaalta, hikosin.
Mitäpä tuosta. Menin kämppääni, istahdin, join lasin piimää. Jaksoin taas. Korjasin kamppeet paikoilleen. Kävin tarkistamassa paineet.

Molemmat sarjat oli merkitty; oikea, vasen jne. Enhän sitä noudattanut. Tutkin pinnan laatua. 
Hetikohta alkumatkoilla havaitsin perän luisuvan herkästi irtosoran päällä. Tarttee olla varovainen. Valikoin vähemmän kuluneet takapyöriin. Liukumista torjuakseni. Tutkin kesärenkaita. Etupyöriksi merkityt olivat enemmän kuluneet. Siispä keväällä laitan eteen ne, joissa on paksumpi kerros kulutuspintaa. Talveksi ja kesäksi eri taktiikat.

Juuri kun ajoin kaupan eteen, alkoi rätkimään räntää. Olin ajoissa varautumassa rönttäkeliin.
Tulin kaupasta. Käynnistin auton.  Pyyhkijät pyyhki, mutta en nähnyt mitään?! Entäs nyt? Tutkailin mittareiden asteikkoja. Kas kummaa, lämmityslaite oli semmoisessa asennossa, jossa lämmitti vain ihmistä, ei tuulilasia. Piti vartoa hetki.

Merkittävä seikka. Pyörän mutterit tarpeettoman tiukalla. Ei puhettakaan, että voimillani saisin ne auki. Nelikymmensenttinen hylsyn voimavarsi kyllä kestää. Hyppäsin päälle ja hytkyttelin. Nippa nappa painoni riitti. Muutamat olivat naukuma-asteella, rääkyivät pahasti, alumiinivanteet eivät semmoista kestä. Keväällä ei tule hankaluuksia. Ruikautin muutamia tippoja pulttien kierteisiin ja muttereihin samoin.  Rengasasentajilla on kiire urakoissa, eivät jouda voitelemaan. Vai? Vuosikymmenien aikana tuli vastaan rikkoutuneita kierteitä ja katkenneita pultteja. Niiden korjaaminen ei ollut joka kerralla helppoa. Muutama tippa öljyä auttaa. Autossani ei rengastyöt sen takia vaikeudu, ettei olisi voitelua.

Ei ole momenttiavainta, enkä liioin muista tiukkuusastetta. Kiristän mutterit varovalla kädellä. Tarkistan tarpeeksi usein. Alumiinivanteet tarvitsevat erityiskohtelun.

Onnistumisen elämyksiä

Viisikymmentä vuotta vievelöintiä ja vasta nyt sain ensimmäisen arvokalan. Sellaista informaatiota sain joskus, että tapahtuu lokakuun alkupäivinä. Taimenet nousevat mataliin vesiin ruokailemaan veden jäähdyttyä.
Eilen viivästyi vesille lähtö, kun moottori ei suostunut. Moottorista puuttuu virran hallinta, katkaisija vioittunut. Joku neuvoi sammuttamaan ryypyllä. Semmoista tapaa epäilin. Kuitenkin aloin sitä käyttämään.  Järvellä lämpimänä seisauttanutta käynnistäessä ei ongelmia.  Edellisellä kerralla pysäytin rannassa.  Seisoi useita viikkoja.
Eihän se lähtenyt.  Varmistuin bensan saannista. Piti palata sisälle lämmittämään töhkääntyneet tulpat. Lämmitin sapuskan. Ateria viivästytti. Pääsin vesille kahdetoista paikkeilla. En saanut käsiini tiettyä vaappua. Kiinnitin sellaisen, jolla en kahtena kesänä saanut mitään.  Sitä suositteli kauppias. Mielestäni se on turhan värikäs.
Isommalla veneellä uistelevalla näkyi olevan plaanarit molemmin puolin. Muita uistelijoita en nähnyt.
Paikalla syväys loppuu jyrkästi ja sitten lajahkoa matalikkoa. Läksin siitä vetämään.  Mutkittelin kymmenen ja neljän metrin välillä.  Siinä on kuusi-seitsemän metriä, jossa tuntui voimakas otti.  Ikämiehen kömpelöt kädet toimivat verkkaisesti.  Kun sain laitteeni hallintaan, huomasin siiman suuntautuvan suorana sivulla ohi veneen keulan.
Vastusti kovin.  Siimaa oli runsaasti ja kesti ikuisuuden ennenkuin sain saaliin lähettyville.  Iso kalako?  Pyrstö näytti leveältä. Mikähän se on? Ei näytä hauelta. Ehkä kuha? Ei ole kuha!  Nyt on maailman kumma, jos erkki saa lohikalan!! Vaikea saada haaviin, ei mene nokka edellä, vaikka miten yritän!  Sähläämisestäni huolimatta sain kalan veneeseen.  Kolmikoukun kaksi haaraa lujasti kiinni kyljessä, enkä tiedä, oliko ollenkaan kiinni leuasta. Veneeseen saatua oli vain kyljessä koukkuja.
Optimistisena arvelin: puolitoista kiloa. Tarkemmin katsottuani totesin sen vain kiloiseksi.  Kotona halpa kalavaaka näytti: 1,14 kg .  Pieni: 46 sm.  Mikä lie taimenen alamitta? Lohen muistan:  50 senttiä:
Sitä ihmettelin, että se niin nopeasti ui eteenpäin veneen edelle. Selittyi sillä, että ui koukut kyljessään. Elävä plaanari?! Edellinen kalani, parikiloinen hauki tuli vielä hankalammin, luulin jättiläiseksi.  Sillä oli koukku puolivälissä yläleukaa ja kiduksien takaosassa. Jouduin vetämään sitä vastahankaan. Viiteen vuosikymmeneen ei tämmöisiä otteja ollut ja nyt kaksi peräkkäin.

Luotain näytti veden lämmöksi 9 %.  Uskomattoman kaunista päivää juhlisti ensimmäinen arvokalani.  Vasta kahdeksankymppisenä!!?  Ikäihmisten viikolla.

Silloin helotti aurinko kevätpäivänä. Pekka Rytkönen ei tykännyt.  Tuppauduin siitä huolimatta veneeseen.  Pekka työnteli melalla venettä Ohejärvien välisessä pienessä kanvassa. Veneen kokasta seurasin pakenevia pikkukaloja. Enimmäkseen pieniä särkiä.  Joukossa yksi erilainen.  Hihkaisin: ---Mikä kala tuo on?  Takaani Pekka kysyi: --- Minkä näköinen se on?
---- Kirjava.
---- Se on hauki.
Jäin hiljaiseksi. Tiesin ettei se ollut hauki. Mutta en tuntenut.  Sanoin: --- Kirjava.  En osannut sanoa siinä olevan pyöreitä pilkkuja. Kun näin ensimmäisen kerran  taimenen pilkut, selvisi se Ohejärven ihmetykseni. Nyt sain pyöreäpilkkuisen kalan.

Kun myöhemmin tiesin kanavassa näkemäni kalan taimenen poikaseksi, ihmettelin sen matkaa Nilakasta Ohejärviin. Näin sen kuusivuotisilla tarkoilla silmillä ja se palautuu aivohini videon tavalla. Uimassa särkien joukossa kohti isompaa Ohejärveä. En tietenkään kokoa pysty arvioimaan. Vain mielessäni sen suhteen pieniin särkiin verrattuna.  Korkeintaan parisataa grammaa.  Pitkä uinti. Kymmeniä kilometrejä.  Pieniä jokia, Pirttijärvi, Vehmaslammet. Kaivettu Ohekanava helppo väli.

Pari seikkaa unohtui. Oli syönyt muikkuja. Osa mennyt muusiksi, yksi juuri syöty, toistakymmentä senttiä pitkä.
Taimen päässsyt karkaamaan verkosta. Ihmettelin kun verkon jättämä rengasmainen jälki ei ollut paksuimmalla kohdalla.  Jarruttiko siinä evät? Selkäevä hiukan vioittunut.            

Mahdollisuuksia

Jonkin sorttista ymmärtämättömyytä osoittaa, kun minulle jotkut suosittelivat myyjän ammattia. Siksi kai kun tiesivät hyvän päässälaskutaitoni. Olihan se hyödyllinen ominaisuus, mutta pelkästään sillä ei pitkälle pötkitä. Luonteen piirteet ratkaisevat. Joitakin potkii onni.

Outokumpulainen kauppias Metsälä haki Savon Sanomien ilmoituksella palvelukseensa nuorukaista.  Muiden kriteerien lisäksi vaati kahden luotettavan henkilön todistusta, että on syntynyt työteliäistä vanhemmista. Erkki ei ole.    

Mustoselle hakemiseen vaikutti  Mustosen aika Osuusliike Savon myymälänhoitajana. Olli Leinonen kävi pikaisesti Mustosen leipomossa.  Heiveröisen pojan fysiikka ei riittänyt jauhosäkkien nosteluun.

Surkeaa käsialaani en ilennyt esittää. Laadin jonkinlaisen hakemuksen.  Kirjoitutin sen "puhtaaksi" äidilläni hänen paremmalla käsialallaan.
Satuin olemaan Rantalan kaupassa. Kuulin rouva Anja Ritvasen puhuvan puhelimessa. Ymmärsin keskustelun koskevan minua.  Anja Ritvanen antoi minusta positiivista tietoa aina urheiluharrastusta myöten.

Mustosella oli mennyt vuosi, kun laittoi minut ja Aaatto Tarvaisen käymään iltakurssina Varkaudessa oppimassa lihan käsittelyä. Mentiin linja-auton vuorolla ja iltaisin palattiin "juoppojunalla". Se oli myöhäinen linja-autovuoro Varkaudesta Joroisiin. Täytti myös "nimensä" mukaista tehtävää.
Kauppiaat seurasivat joka ilta kurssin edistymistä.
Eino Ikosella oli useampia myymälöitä. Soininen, persoonallinen entinen makkaratehtailija, perusti pienen putiikin.   Kolmas muistamani oli kauppias Metsälä, hänellä oli sivumyymälä Varkaudessa.

Mainitsin Mustoselle Metsälän ilmoituksesta Savon Sanomissa.  Mustonen sanoi tosiasian, että syrjäkylältä on vaikea päästä minnekään.

Entäs sitten?  Toisen asian yhteydessä Mustonen sattui sanomaan, että Metsälä oli kiinnittänyt huomiota.  Pyytänyt Mustoselta minua itselleen.  !!!???
Minua, joka en ollut työteliäistä vanhemmista, vaan Korpelan Kertun huor-pentu.

Ei arvostukseni alkuun Mustosella ollut häävi. Vähitellen se kehittyi ulkoa päin, kuten Metsälältä.
Opin lihan paloittelun sen ajan mukaisena jokaista viiltoa myöten.

Toreilta ja turuilta.

Tänään katsoin toisen kerran ohjelmaa suurkaupunkien ruokatoreilta. Kiinnostaa hyvin tehdyt ohjelmat. Yhtymäkohtaa löytyy nuoruudestani.  Kahdeksan vuoden aikana ahkeroin pienissä ruokakaupoissa. Lihaa myytiin.  Väärällä alalla olin.  Paitsi että teurastus ja lihan käsittely sujui mainiosti. Luulen olleeni lihamiesten parhaimmistoa.  Mutta luonteeni takia en sovellu kauppiaaksi enkä yrittäjäksi.  Siitä huolimatta, vaikka tämmöinenkin lause löytyy työtodistuksesta: "Herra Jauhiainen omaa miellyttävän asiakaspalvelutaidon."  Menivätkö nuo vuodet hukkaan?

Istahdin tähän viskomaan "kärpäsen paskoja" valkoiselle pohjalle syystä, kun näyttivät eläintuotteiden käsittelyä aina kasvatuksesta lautaselle asti. Alan veteraani kertoi:  "En ollut nähnyt aikaisemmin lehmää. Mies tuli veitsi kädessään, halkaisi pötsin. Se oli täynnä ruohomössöä. Oli kylmä päivä. Mies sanoi: --- pane kätesi tuonne, siellä ne lämpiävät!"
Tiedän, muistan semmoisen kuuden vuosikymmenen takaa.

Tapahtui Joroisissa.  En muista, millä pelillä matkustin muutamat kilometrit Kerisalonsaaren tienhaaraan.  Siitä jatkoin suksilla. Kylmä, viimainen helmikuun aamu. Päivä juuri valjennut.  Hetken hiihdeltyäni tavoitin miehet lapioimassa lunta. Tekivät tietä Osuusteurastamon autolle.  Ostomies Mauri Liesvuori arvasi asiani; kysyi: Minnekäs sinä mänet?
 --- Hoviniemeen.
 --- Hittolaenen! Sinnehän myökii!

Hiljakseen hiihtelin perille.  Iso talo. Hoviniemen kartanoksi sanoivat. Ulko-ovesta astuin pitkälle verannalle. Juuri nousseen auringon häikäisemät silmäni sumenivat hämärässä. Verannan jäätyneet ikkunat rajoittivat valonsäteiden pääsyä. 
Pakko seisahtua hetkeksi. Katseellani etsin keittiön ovea. Silmäkulmassani näin liikettä. Katsoin, säikähdin. Lattialta kohosi hitaasti suuri otus. Näytti kasvavan valtavaksi. Tuli kohti. Silmäni tottuivat näkemään hämärässä. Bernhardilainen katsoi uteliaana.  Havaitsin ystävälliset silmät. En enää pelännyt.

Karjanhoitaja näytti hiehon, jonka sain ottaa.  Suuren ladon seinät oli pystytetty pintalaudoista. Reunojen muodot jättivät rakovälit, joista viima pääsi sisälle. Pakkasta - 18 %. Tainnutin hiehon pitkäpiippuisella käsiaseella. Pistäessä roiskahti verta käsille. Veri otettiin aina talteen. Siinä hommassa kului aikaa. Veri jäätyi käsieni iholle.  Viillettyäni nahkan auki oli ensimmäisenä mielessä lämmön saaminen käsille. Hiehon ruhossa riitti lämmintä.    
Ruho roikkui valmiina tuotavaksi kauppaan. Tulin sisältä. Laittelin suksia alleni, valmiina lähtöön. Mauri talutti tyytyväisenä sarvipäätä lehmää:
 --- Suatiinhan myö molemmille elukat!

Pohdin lihalle tulevaa hintaa näin jälkeenpäin. Olosuhteista kertoo omaa kieltään, kun kolme miestä lapioi autolle tietä ja pääsivät perille vasta sitten, kun teurastukseni oli jo paljon ennen valmis. 

Päivän alku

Painuin pehkuihin kymmeneltä. Ensimmäinen katkos nukkumiseen tuli noin kello kaksi.  Lojuin valveilla. Kapusin ylös. Kello oli vaille neljä. Olin kuitenkin hetken välillä nukahtanut.  Tuntui mahdottoman virkeältä.  Mitäpä tuossa?  Vanhojen tapaan vähäinen unen tarve.  Aikaa aamupuurolle.
Syötyäni menin vielä pötköttämään.  Heräsin seitsemältä. Kävin asialla.  Olo tuntui nahkealta. Väsytti. Heittäydyin sänkyyn.  Seurava havainto kertoi kellon lähestyvän kahdeksaa, muutamaa minuuttia vaille.
Tämmöistäkö se vanhojen unen tarve onkin? Uinailin monen monetuista tuntia. Yhden elämän makuisen unen muistan kuin videolta.

Mukillinen kahvia. Harmaa taivas. Huonekin hämärä. En istunutkaan kompuutterin ääreen, vaan läksin lenkille. Jossain vaiheessa en lähtenyt ollenkan aamulenkille. Elimistö pani hanttiin.
Tällä kertaa sujui kohtuullisesti. Pystyin pitkästä aikaa kävelemään rivakasti. Hölkkäsinkin muutamia pätkiä. Asemakadun rinnettä pistelin vastamäkeen päkiäjuoksulla.

Sianlihaa. Eilen olin ottavinani etuselän lihaista osaa.  Otin paketin. Siinä olikin kolme kyljystä.  Eipä noista kaalikeittoa.  Kärvensin niitä. Sekaan porkkanoita, sipulia, makaroonia ja hippunen luomu ruishiutaleita.  Muhivat kattilassa.  Nälän tunne. Kohta nautiskelen hyvää ruokaa, omavalmistetta.

Päivällä vuorossa uimahalli. Syrjäytymisen torjuntaa.

Näin vanhus.  Nuoretkin syrjäytyisi vähemmän, kun viitseliäsyyttä olisi.  Itse keksittyä toimintaa vetelehtimisen sijaan.  Vähemmän valittamista.

Suomen vanhukset surkeita, media niin kertoo.  Hyvinvoinnissa vasta viidennellätoista sijalla maailmassa. Vasta!!!???
Eihän sijoitus huono ole. Satoja kansoja heikommalla! Pitääkö kaikessa olla kärjessä?  Kertooko tutkimus totuuden?
Heti perään kertovat ikäihmisten matkustavan paljon. Ovat terveempiä ja rikkaampia.  En pysty matkustelemaan.  En ole rikkaampi.  Sanon aina: vanha, köyhä ja ruma.  Maailmassa on kuitenkin jokunen miljardi vähemmän materiaalia omistavaa ihmistä.

Tuskin näytän kovin surkealta?  

Asiat ja asiavirheet.

Pojat nähneet ja löytäneet merkkejä "avaruudesta". Sanomalehden otsikko kysyy: "Putosiko johtain taivaasta?"  Lehden otsikossa piilee virhe. Taivaasta? Taivas on uskovien varaama "tavaramerki" ja tarkoittaa juuri "sitä".
Kun tarkoitetaan avaruudesta sinkoilleinta esineitä, sanotaan: taivaalta!

Suinkin mahdollista, katson jokaisen uusintasarjan: "Sydämen asialla". Sain Sydänliitolta levyn, jossa on myös "heartbeat". Lapsellinen tarinan rakenne viehättää sarjan kerronnassa.

Tänään osui. Ford-dieleriä palvelleena tunnen nostalgiaa nähdessäni sarjassa Fordin autotyyppejä. Legentaarinen Anglia esiintyy poliisiautona. Se huvittaa.  Tiedän tasan tarkkaan Anglian mahdollisuudet kiinniotossa. 1200 kuutioisen Anglian nopeus oli varsin vaatimaton.

Tämän päivän uusintasarjassa tuotiin räväkästi esiin Fordin Zephyr-6. Tunsin automerkin jokaisen sähköjohtimen tarkkuudella. Auto näytettiin mustana loistavasti kiilloitettuna.  Mainittiin kuusisylinterisenä. Kuusisylinterisyys on totta. Eräällä kihlakunnantuomarilla Varkaudessa oli Zephyrin arvokkaampi versio. Sanoin: --- Kunhan tämä tarjotaan hintaan 2000 markkaa, minä ostan sen! Ei tarjottu, enkä siis ostanut.

Tiedän moottoripyörien: AJS, Norton ja Triumphin tehot.  Niille ei pärjää alkuunkaan Zephyr-kuutonen. Jotenkin epäilen, pärjääkö Mini-Cooperille?   Zephyr-6 on tehty herrasmiehille, kuten minä, ei kaahareille, eikä rosvoille. Ei myöskään poliisiautoksi. 

Tarvajärvi keräsi varoja poliisille ajoneuvojen hankintaan.  Joukossa muutamia Zephyreitä.  En uskalla arvella, oliko se yksilö Tarvan ansaitsema? Varkaudessa Liikkuvan Poliisin yksikkö testasi Ford-Zephyr-kuutosen nopeusmittaria, saadakseen todistettua kaahareiden kurittomuutta.

Sarjassa nähdyn kaltaiseen vaihdoin vaihdelaatikon ja mittarin väliseen vaijeriin käyttöratasta.
Päästiin lähemmäksi totuutta.

Yhteensattumat huvittaa. Perheeni kanssa kävimme Pielavedellä. Vaikeuksia.  Satoi kuuluisaa alijäähdynyttä vettä. Tuulilasi puuroutui. Tuhrasin ja tuhrasin eteenpäin. Tuli tenä.  Poliisi tuli tarkistamaan. Tunsin poliisimiehen, joka asioi aiemmin mittarinsa kanssa. Näytti itsestään vain vilauksen ja poistui katveeseen, jätti selvittelyn kaverinsa kontolle.  Bensa loppui, enkä saantia muista, kuinka selvittiin. Eivät sakottaneet. Ei mitään syytä.

Palvelin silloin Verkauden Kello ja Kulta oy:n auto-osastolla. 

Kuningasten Kuningas

Juhlivat Ruotsin kuningasta. Suomen teeveen uutisissa toimittaja käytti sanaa: -- hallitsija.  Mikä hallitsija? Ruotsiakin hallitsee puolueet ja pääministerien johtamat hallitukset. Kuninkaalliset ovat tyhjäntoimittajia. Postikorttien kiiltokuvia ja juorulehtien materiaalia. Ihmettelen suuresti suomalaisten käyttäytymistä, suoranaista jumalointia. Toimittaja matki urheilun reporttereita sanomalla: vasta.  Urheilijoista sanotaan: --- vasta 18 v. Ruotsin kuninkaasta: --- Vasta 27, kun tuli valtaan. Valtaan?

Kruununprinssistä vitsailivat. Hänen pienistä puutteistaan. Suomalaisesta mediasta, ehkä tv:stä siltä ajalta muistan irvailun: "Ruotsalaiset ovat hiukan ymmällä. Tottuneet siihen että kuningas on aina vanha ja viisas. mutta tämä ei ole".

Kerrotaan Farukin sanomaksi: "Vuonna 2000 Euroopassa ei kuninkaallisia ole kuin korttipakassa ja  Englannissa".
Vielä on muitakin.

Näytelmä jatkuu

Käsikirjoitajasta ei ole täyttä varmuutta. Ohjaus vakuutetaan olevan Yhdysvaltain Presidentin käsissä. Kuitenkin ilmenee myös apulaisohjaajia, erilaisia assistentteja.  Muutamia näytöksiä olemme nähneet ja kuulleet.  Niitä, jotka esitetään julkisesti. Kulisseissa kuhisee.  Sitä emme näe, mutta kokemuksesta tiedämme, ettei nämä suuret näytelmät aina noudata käsikirjoitusta. Joskus kuitenkin seuraavien näytösten sisältö arvataan.

Ns. länsimaat ilmaisevat sympatiaa kapinallisille. Kapinalliset odottavat ulkopuolista apua. Heidän mielestää kansainvälinen yhteisö on velvollinen puuttumaan. 

Irakissa ja Afganistanissa kumottiin voimassa oleva hallitus.  Näkyvissä surkeat jäljet. Edelleen räjäyttelevät ja tuhoavat.  Ihmisiä kuolee, niin kuin sodassa yleensä tapahtuu. Vähintään samanlaista sekasortoa seuraa, jos armeijat vyöryvät Syyriaan.  Siviilit, naiset ja lapset kärsivät eniten. Minkälainen kohtalo koituu sotilaiksi värvättäville lapsille?  Kumman puolen sotilaat ovat Jumalan sotilaita, jotka pääsevät paratiisiin?       

Vakuuttavat ettei nyt haluta auttaa vallankumousta. Rankaisu???  Mitä seuraa parin viikon ohjuksilla pommittamisesta?  Saa minut luokitella tietämättömäksi, mutta nähty ja kuultu on, että jokainen pommi, jokainen surmattu, jokainen lapsiuhri kasvattaa vihaa länsivaltoja kohtaan, joiden etunenässä johtava valtio toimii.

Vietnam, Irak, Afganistan, Syyria.  Näiden kaltaisissa valtioissa eivät kaikki ajattele ja toimi meidän oppimiemme logiikan sääntöjen mukaan. Tuskin monikaan heistä? Uskontojen otteet pitävät.
Väittävät Islamin olevan rauhan oppi.  Miksi Sunnit ja Siiat sotivat keskenään? Miksi käyvät valtataistelua?  Jossain vilahti ajatus maailmanlaajuisesta islamistisesta valtiosta. Tuota ajatusta puntaroidessa tulee pessimistiseksi Rauhan puolustamisessa.

Jeesuksen sanoma pitäisi olla rauhan sanoma.  Mainitaan Jeesuksen sanomaksi: "Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni!"  "Miekan kärjessä" Kristinoppia levitettiin.  Veivät uskontoa ja "sivistystä" pakanakansoille.  Ruotsin käymä 30-vuotinen sota kohdistui "paavin uskoisiin".  Ryöstöretki, johon suomalaisetkin joutuivat osallistumaan Ruotsin kansalaisina.

Valtakuntien johtajat rukoilevat sotilaidensa puolesta.  Molemmilla puolilla.  Kumman puolella Jumala on?   Vai????

Miljoonapäisistä uhrijoukoista pohtiessani, tulin päätelmään: - Mitkään muut aatteet ja uskonnot eivät aiheuttaneet niin suunnatonta määrää hävitystä, kärsimystä, tappamista, kuin kristityt ja kommunistit. Heidän toimensa tuhosivat kokonaisia kansakuntia, omia kansalaisiaankin.  Kristityt tuhosivat intiaanien elinolosuhteet.  Itsekin luin Zane Grey`n poikakirjoja. Pidin kirjojen intiaaneja vihaavia tappajia sankareina. Kirjoja sain Ohemäen koulun kirjastosta. Veriset jäljet Kristinuskolla.     

Voiko olla sattumaa?

Toissapäivänä ja eilen teksteihini kontakteja on suuresta maasta parikymmentä päivässä ja viikon aikana sata kertaa.  Tuskin johtuu kaunokirjallisista arvoista.

Kesä menee talvilomalle

Katsoin ikkunastani ulos jättikoivua.  Valtaosa lehdistä huokui elinvoima, vihreä väri voimakas.  Muutamien oksien väri oli kellastunut. Riippuvat kirkkaankeltaiset oksat toivat mielikuvan joulukuusesta, kuusen koristeista.

Tänään keltainen väritys on runsastunut. Vihreä osa menettää omaa väriään.  Vaahterat värittyvät moniin sävyihin.  Alimpien oksien lehdet uhmaa rapistumista, esittelevät voimakasta vihreyttä. Ylemmäs katsoessa näkyy muutos vaiheisena. Haalistunut vihreä, muutama keltainen pilkku ja ylimmissä oksissa hehkuu punainen.  Kauan ei mene siihen kun keltainen loisto kukoistaa, ennen lehtien irtoamista. Luopumisen aikaa. Minullakin?

Kadun vieren saniaiset vanhan talon nurkalla saaneet omanlaisensa punavärin.  Oksien heilahdukset paljastavat oravan puikkelehtimisen. Pensaan oksat kantavat vielä täysin vihreitä lehtiä.
Kesää hehkutetaan. Kesä on kesä, mutta tykkään myös alkusyksystä. Luonto näyttää nyt hyvän kesän jälkeen vielä parhaita puoliaan.  Odotan pakkasyötä, joka puraisee lehtiin täydellisen ruskan.  Videokamerani odottaa malttamattomana.

Autolla ajo pimeän aikaan, kun lehdet vielä vihertävät, tuo nautinnon. Auton valot pimeyttä vasten valaisevat tienvieren viehättäväksi. Parhaiten pikkuteillä. Kesällä niitetyt tienvarret kasvaneet uutta, joka suotuisten säiden ansiosta kukoistaa elinvoimassaan.  Auton valo tehostaa näkymää.  Lehtien väritys muuttuu kaiken aikaa.

Kuka sen kaiken huomaa ja pystyy nauttimaan.  Ajamiseen pitää keskittyä. Vuosien paino ja paine heikentää havainto- ja reaktiokykyä.  Harmmaakaihisetkin silmät ennättää piirtää kuvan havainnosta. Syrjäsilmällä.  

Rankaisu

Opettaja määräsi Pekka Nuutisen nurkkaan häpeämään. Pekka oli ulkoiselta olemukseltaan melkoinen rohjo.  Niinpä opettaja sijoitti hänet seisomaan karttataulun taakse, ettei häiritse toisia.  Lapikkaat vain näkyivät. Oppitunnin loputtua opettaja lupasi: ---- No, Pekka, rangaistus kärsitty, saat poistua.
Mitään ei kuulunut? Opettaja katsoi kartan taakse.  Pekkaa ei näkynyt, vain lapikkaat paikallaan!

Länsivallat (ketä ne lienevätkään?) haluavat rangaista tuhmaa poikaa Syyriaa. Tehoaako rangaistus? Lainaan tyttäreni Seijan sanomista, kun hän kuunteli isompien juttuja:  "Minä vähä eppäelen".
Minä vähä eppäelen! Niinpä.
Muiden mielestä minä en ymmärrä, enkä tiedä.  Pankaa merkille, mitä mahdollinen pommitus vaikuttaa?  Säikähtävätkö? Minä vähä eppäelen!
Korostavat, ettei aiota vallata Syyriaa, vain rangaista.
Joko USA ottaa vaarin George F. Kennanin sanoman: "USA:n ei kannata pyrkiä kaatamaan hallituksia..."

Jos murhenäytelmä toteudetaan.  Seuratkaa tapahtumia jonkin aikaa sen jälkeen.  Toteatte erkin sanoneen: --- Minä vähä eppäelen!  Pekalta jäi kengät.  Mitä syyrialta?
Ihmettelin kokeneen maailmanmatkaajan tähtitoimittajan puheita "Vapaan Syyrian" armeijasta.  Sitä ei ole.  Semmoiset, joita toimittajat kuvaavat rynkky olalla räiskyttämässä torilla ja turuilla taivaalle;  tata-tata-tata...  Eivät ole järjestynyttä organisaatiota.

Sekasortoiset vallankumoukselliset aloittavat rähinöinnin siinä uskossa, että Amerikka tulee heidän avukseen.  Pettyvät.  Vietnam, Irak ja Afganistan!!  Esko sanoi: "Siperia opettaa".  Opettaako?   

Lukijat

Presidentti Obama vakuutti ettei USA vakoile kenenkään yksityishenkilön sähköposteja. Vakoileeko blogeja?  Samuli valisti minua, että mainostajien automaatit pyrkivät palstalle mainostustarkoituksessa. Kun en ota vastaan kommenteja, eivät voi ujuttaa mainoksia.  Luulisi automaatin rekisteröivän ja hylkäävän tämmöiset.

Eilisen jälkeen kertoo tilasto useita katsomisia Amerikasta.  Viikon tilastossa 77 lukemista.  Ei amerikassa kukaan näitä lue, ainoastaan automaatit. Vakoiluautomaatit saattaa takertua hakusanaan. Tätä blogia ei moni tiedä. Tosin tämä on julkinen.  En pyri vaikuttamaan politiikkaan, mutta kirjoitan siitä mielipiteitäni.  Uutisten "innoittamana" kirjoittelen suuren maailman sattumuksista.  Pakinoissani käytän yhdysvalloista isoja kirjaimia: USA.

Venäjältä näkyi usein monta merkintää.  Nyt ei ole näkynyt pitkään aikaan yhtään.  Herää kysymyksiä.  Naapurimaista ei näkynyt yhtään.  Pohjoismaista, eikä Virosta.  Nyt näkyy joskus Ruotsista.  Siihen vaikuttaa Mika Kemppainen.  Saksasta on myös muutamia.  Saksassa asuu muutama henkiö, joka tuntee minut.
Joskus on muutama merkintä kaukaisista maista. Ne ovat sattumia, eikä ne ymmärrä Suomen kieltä.

Muuten, Venäjästä en kirjoittanut pitkään aikaan. Siksikö hiljaisuus? Kun havaitsin sattumia Venäjältä, pränttäsin "piruutani" muutaman sanan sikäläisillä puustaimilla.

En alkanut ottamaan kommentteja.  Sain käsityksen siitä valtavasta roskan tulemisesta, enkä halunnut stressaantua. Kommenttien selaamisen pelkäsin rasittavan liikaa voimiani. Siihen tarvitsisin "sihteerin", joka seuloisi pois asiattomat ja herjaukset.  Roskan voi poistaa, mutta se saattaisi pahoittaa mieltäni.  Sepelvaltimotauti vaikuttaa ja herkisti. Tunnekuohu tulee pienestä, joten vältän sitä.  Tiedän mielipiteideni ärsyttävän monia, koska kirjoitan rehellisesti mitä ajattelen. Tiedän itseni "toisinajattelijaksi". Vähemmistöä.

Päivien sattumukset itselleni eivät kiinnosta ketään. Kirjoitan minkä kirjoitan. Jälkeenpäin näkevät ennustanko ja näenkö asiat hyvin tai hyvin huonosti?  Uskallan.

Palataan!

Jatkoa edelliseen.
Liikenteen lähteet:
www.vampirestat.com        52
www.vampirestat.com         9
7secretsearsh.com                3

Tarkistin tilaston.  Kuukauden tilasto kertoo:
Suomi 109
Yhdysvallat 101
Viikon tilasto kertoo:
Suomi 16
Yhdysvallat 79                      ??????
Hymyilyttää!! Sattuuko nämä lukuisat kontaktit vahingossa ajanjaksoon, jolloin teksteissäni näkyy kirjaimet USA??? Automaatithan niitä seuloo, mutta mitä itua on ampua "harakoille"??!!

Nokiasta

Kaiken tapahtuneen jälkeen näyttää päivänselvältä alkuperäinen tavoite, kun Elop tuli huseeraamaan. Lööppi kertoo hänen saamasta palkkasummasta. Isolta se meistä tuntuu, mutta Amerikan mittapuun mukaan pikkurahoja. 
Vei halvalla kännykät ahdinkoon joutuneelta yhtiöltä. Korpit haaskalla?! Kalevalasta esimerkki: Sammon ryöstö!
Meikäläinen arveli kulanssin vievän koko potin. Ehkä tarkoitus olikin?
En ole psykologi, enkä edes amatöörin tasoinen ihmistuntija.  Kuitenkin jokin "Iilopin" esiintymisessä oli falskia, ei tuntunut uskottavalta.  En osaa Amerikan kieltä.  Englanniksi puhutusta ymmärrän vain pari sanaa. Tukeudun tekstitykseen.  Elekieli ja äänenpaino ei tunne kielirajoja.  Vuolas puheensa, pasteeratessaan framilla edestakaisin, teki helppoheikin vaikutelman. Eräänlainen "Rukkas-Antti"?  Määrittelivät jotkut "Troijan hevoseksi". Niinpä!

Aaamulla teevee aukesi kolmoselle.  Ukot funteerasivat Mikron ja Nokian osakekursseja.  Yksi vääristymä, jota ei meikäläinen tajua.  Osakekurssista puhuvat tärkeimpänä.  Kursseilla on oma logiikkansa. Seilaavat ylösalaisin. Spekulantit ohjailevat vointinsa mukaan.

Tarvitseeko yrityksen olla maailman kärjessä?  Mitä väliä osakekurssien heilahduksilla?  Käsittääkseni tärkeintä on tuloksen tuottaminen ja osinkojen maksu.

Mitäpä näistä!  Ymmärränkö minä?  Eikä hetkauta.  Sanon kuitenkin:  Jos tuohta olisi ollut, niin olisin ostanut romahtaneita Nokian osakkeita.  Ihan vain uteliaisuudesta.  Merkillepantavaa on suomalaisten aktiivisuus ja mielenkiinto Nokiaan!

Lankeemus

Huvitti yhteensattuma katsoessani urheiluohjelmaa.  Siinä mainittiin uutena keksintönä polkujuoksu. Ei se kovin uusi tapa ole!  On siitä jo yli seitsemän vuosikymmentä, kun polkujuoksussa teloin ukkovarpaani kahteen kertaan. Varvas osui koholla olevaan koivun juurakkoon.  Varvas mustui ja kynsi lähti. Kaksi kertaa.  Polkujuoksua harrastivat paljon ennen toimittajien isien tai äitien syntymää. 

Se yhteensattuma.  Television ääressä istuin nenä vaurioituneena. Tulin juuri polkujuoksemasta. Tullessa painoin verta vuotavaa nenääni paperinenäliinoilla.  Vuoto ennätti tyrehtyä tulomatkalla.
Vaurio juontuu aikoinaan leikkauksen yhteydessä häiriintyneestä tasapainoaistista.
Voimistelutarkoituksessa kiipesin jyrkän rinteen harjanteelle. Harjanteella mutkitteleva polku jatkui pienen matkan melko suoraan.  Jaloissa kevyet kengät.  Hyvältä näyttävä polku houkutti juoksemaan. Unohdin vajavuuteni ja kipitin kohtalaista vauhtia. Askeleeni ei nouse korkealle.  Luonnollisesti siinä tuli eteen puun juuri polun pinnassa. Ei se ollut paljon koholla, tuskin näkyvillä. Oikenpuoleinen tossu tavoitti esteen. Rojahdin holtittomana mahalleni. Kaatumista en pysty hallitsemaan. Naama osui suoraan maahan. Nenä tuntui kyntävän polkua. Nenän sivussa tuntui kiven hankaaminen. Pientä kipua.

Noustuani havaitsin nenän varressa punaista. Kosketin valkealla tupolla. Verta tuli herakasti.  Painoin koko ajan tupolla. Tunnustelin nenäluutani, vaikutti ehjältä. Tarkistin sieraimia, ei sieltä vuotanut verta. Paluumatka osuu sairaalan lähelle.  Menenkö näyttämään?  Ei tarvitse, pintanaarmuja varmaan. Koiraa kusettava nainen katsoi sisäänpäin hymyillen.  Luultavasti en näytä pultsarilta. Normaalisti kävelen. Haaveri lenkkipolulla.    

Käsi nenällä kävelin koko matkan, ehkä puolisen tuntia. Kääntelin tupon puhtainta puolta nenääni vasten. Näytti vielä vuotavan.  Vaihdoin uutta käärettä. 
Vuoto tyrehtyi, katsoin peiliin. Näytti siltä ettei viitsi näyttäytyä ihmisten ilmoilla. Ja telkkarissa esittelivät polulla juoksua!

Yritän muistaa heikkouteni ja etenen varoen. 

Öljyvahinko

Tapahtui viime vuosisadalla;  70-luvulla.
Kevättalven aamupäivä. Puhtaan valkoisen hangen tehostama auringon valo tulvi ikkunoista. Verstaaseen tuli Lassi Martikainen, tällä kertaa virkapuvussa.  Seisahtui muutaman askeleen päähän ovesta. Kasvoilla kiusaantunut ilme.  Asuimme naapuruksina.  Kysyi:
--- Mistähän tuo öljy on tullut?
--- Mikä öljy?
--- Tuossa ojassa.
Kiirehdin katsomaan.  Kaivurin jäljiltä oli monttu täynnä vettä. Siitä johti oja, josta vesi pääsi jatkamaan virtaustaan.  Ojaan oli joku pannut puomin juuri verstani takapään kohdalle.  Veden pinta oli oudon värinen, harmahtava.
Hyppäsin monttuun. Kauhaisin kourallani ainetta, haistoin.
--- Tämä on kaasuöljyä.  Tätä on niin paljon, että tämmöinen määrä näkyisi kulutuksessa. Satoja litroja. Ei ole minun säiliöstäni. Lassi Martikainen sen tajusi heti.
--- Mistähän tuo on tullut?
--- Kukapa tietää?
--- Mitenkähän tuon sais pois?
--- Helpoiten polttamalla.  Tiesin muutaman kerran palokunnan polttaneen öljyä.
Lassi Martikainen palopäällikkönä antoi sytyttää.  Öljyisestä rätistä tekemäni tuohuksen viskasin palavana kaivantoon. Syttyi hyvin. Paloi komiasti.  Maassa lunta, eikä läheisyydessä asumuksia. Vaaraa ei ollut.  Palavaa nestettä oli runsaasti.  Liekehti pitkälle päivään. Yllätyin paljoudesta.
Tarina jatkui lähiakoina niin että tarpeen tullen sytyttivät kerääntyneen polttoaineen.

Uutinen paikallislehdessä:  ÖLJYÄ LAURINPUROSSA.
Puro jatkui kylällä tien ali.  Siellä kai havainneet:  Jauhiaisen verstalta öljy tulee!

Onneksi palopäällikkö oli "kansan mies".  Pystyimme selvittämään ettei erkki ole syyllinen.

Nykyisessä asuinkunnassakin hoitavat kunnallisia kiinteistöjä leväperäisesti.  Joutuvat purkamaan mielestäni liian "uusia" rakennuksia.

Tarina jatkui ilman vaiheita lumien sulamiseen asti.  Eräänä kauniina päivänä Lassi Martikainen kutsui katsomaan.  Vastapäisellä tontilla seisoi teolliseksi tarkoitettu rakennus tyhjillään. Tonttien välillä oli Pajatie.  Tyhjän rakennuksen puoleisen ojan penkasta tihkui kyseistä ainetta.  Edellisenä kesänä kaivettu oja oli multaseinäinen. Siitä erottui öljytipat selvästi.
Joku arveli kaivureilta kaatuneen tynnyrin.  Erittäin epäpätevä arvio!

Syypäitä olivat huolimattomat tunarit.  Virheitä sattuu.  Öljylämmityslaitteiden asentajan virhe olisi pitänyt huomata kohtuullisella järjellä.  Vuotokohdasta jatkui öljyn valuminen aina asennushetkestä edelleen koko talven ajan.  Ja erkkiä osoittivat sormella.

Kuinka öljy mahtoi päästä verstani puolelle Pajatietä?! Yli ei tullut.  Pajatiellä liikuttiin kaiken aikaa monenlaisilla ajoneuvoilla.  Poljettu maa routaantuu syvälle.  En jaksa uskoa öljyn päässeen roudan ali.  Ehkä routa rutisti halkeaman öljyn kulkureitiksi?  Vai pääsikö öljy ehkä niin syvälle?  Paljon sitä oli.

Liekö kukaan välittänyt, miten paljon öljyä meni maahan?  Kunnan laskuun.  Nykysääntöjen mukaan sellainen maa-aines pitää poistaa ongelmajätteenä.      
 

Vielä Rukajärvestä

Näyttää muutamat lukeneen tekstejä.
Tuli semmoinen tuntuma, että veteraanit pitivät minua lähes maanpetturina, kun toin esille kirjan sisältöä. Ymmärsin pitää matalaa profiilia.  Suunnittelin rakentavani kertomusten perusteella yhteenvedon ainakin Omeliaan ja Palloon liittyvistä.  Niitä ei ymmärrä sijoittaa paikkaansa, jos ei tiedä taustoja tapahtumista. Tuli vastuita, enkä jaksanut syventyä.  Tällä hetkellä aivoni toimivat loogisesti, mutta muiden harrastusten aikana en jaksa syventyä ja aikani käy vähiin.

Kirjoitan tähän julkisesti muistiini perustuen (se ei enää toimi virheettömästi).  Lähinnä yleisluontoisesti.
Mainitsin kirjasta saamani tiedon mukaan, että Omeliasta pakenevista eivät tienneet kuuteen vuorokauteen mitään, ennenkuin ensimmäisiä ryhmiä ilmestyi Kiimasjärven tielle.
Veteraaneille sanoin, ettei heillä ollut radiota.  Sanomani kumosivat heti.  Se oli kuitenkin totta.
Suomalaiset siepanneet sähkeen, jossa sanotaan rykmentin tuhoutuvan.  Täsmälleen sanasta sanaaan kertovat Venäläisten saaman sähkeen sisällön.  En ruvennut selittämään, että se oli viimeinen sähke sillä laitteella. Pattereista loppui virta.

Kirjan tekstissä kerrotaan venäläisten poistuneen saarroksista kahdessa kolonnassa.  Yksi meni kapeimmasta kohdasta Roukkulanjärven yli.  Toinen kolonna kiersi Roukkulanjärven ympäri.

Tuossa se on kerrottu mahdollisimman epätarkasti. 
Alemman tason sotilaan kertomuksesta saa käsityksen:  Kyseisessä kohtaa järven rannassa ollut tukkeja.  Sotilas kertoo toverinsa kanssa rakentaneensa lauttoja.  Lautoilla meni upseereja, sekä niiden hevosia.  Lauttojen rakentajille jäi tyhjät käteen.  Tukit loppuivat.  Kertoo kuinka he tylsillä kirveillä kaatoivat suuren rungon suurella vaivalla.  Kätkivät tavaransa suuren puun juurelle.  Dokumentit pani kenkänsä pohjalle.  Seilasivat rungon päällä järven yli.  Kengät putosivat järveen.  Perille päästyä joku teki hänelle tuohivirsut.
Pienistä yksityiskohdista selviää joukossa olleen karjalaisia, Suomen heimoakin. Heillä oli taitoja selviytymiseen.   Rakensivat lauttoja, tekivät virsuja.

Suunnistustaitoisia oli vähän.  Toisen tahon kertomuksessa upseeri kertoo suunnistamisen vaikeudesta.  Repaleisen maaston kartta näytti vaikealta.

Entä se toinen "kolonna"?  Toisten kertomuksista pystyy päättelemään, mitkä koskevat Omeliaa.
"Toinen kolonna" sai ohjeen: Pelastautukoon ken voi!  Sekasortoinen joukko vaelsi mistään tietämättömänä pitkin soita, maita ja mäennyppylöitä, tietämättä missä ovat ja minne mennä?!  Kuusi vuorokautta ilman ruokaa.  Joilla oli hevosia, teurastivat niitä ja keittivät kypärissä. Muutamat saivat kerosiinin hajuisia jauhoja. Neuvokas upseeri käynyt hankkimasta niitä rajavartioasemalta, joka oli suomalaisten hallussa, siellä oli vain pari suomalaista.

Kersantilla oli ratsu.  Kierteli neuvomassa pakolaisia.  Opastanut, miten pääsevät Kiimasjärven tielle.
Jäljennös pöytäkirjasta kertoo mitä alieversti Tshurilof toi Omeliasta. Toi???  Miesten lukumäärän ja aseet pistoolin tarkkuudella.  Siitä ja toisesta kertomuksesta voi päätellä heidän menetykset. Tiiksan kylässä tapasimme pikaisesti sikäläisen veteraanin.  Selvinnyt hengissä kerran autoremontin ja kerran sairastumisen takia.         
Kertoo kuljettaneensa radioasemaa.  Asema saksalainen ja auto amerikkalainen.  Tämmöiset kertomukset kiinnostavat, mutta niitä ei ole tarpeeksi.  Mieltäni askarrutti, jotta kuljettiko juuri SITÄ  radioasemaa? Omeliasta säästynyt kuski.

Upseerin kertomus koskee todennäköisesti Omeliaa.  Sotilaat mainitsevat harvoin paikkoja nimeltä.
Olleet pienellä kukkulalla.  Aukean suon takaa näkynyt tulevan suuri joukko. Miehiä ja hevosia. Hämärän takia näkyi epäselvästi. Arviolta viitisensataa.
Ihmetystä herättänyt valkea vaatetus.  "Lumipukujako kesällä".   Hätäisimmät valmiina ampumaan.  Upseeri katsoi kiikarilla.  Miehiä ja hevosia tulossa matelevaa vauhtia.
---Odottakaa, älkää ampuko!

Sekin joukko saanut kehotuksen: "pelastautukoon ken voi!  Kokonainen kenttäsairaala!
Jalkoihin haavoittuneet ja liikuntakyvyttömät hevosten selässä.  Heikkokuntoiset pitelivät hevosten hännistä ja valjaista. Totaalisesti uupuneita, voi sanoa: kuolemanväsyneitä! Upseeri kauhistui:  "Jos olisimme ampuneet?!"

Kirjoitin mukaellen, enkä meinaa editoida.  Asia ilmenee suunnilleen. Jos elinaikaa jatkuu saatan paneutua aineistoon.  Siinä tapauksessa korjailen virheiksi arvioimiani.     

Sodan rakastajat

"Kuinka hämmästyttävän vähällä  järjellä maailmaa hallitaan?"  Kuka lieneekään tuon ensiksi havainnut? Ensimmäisen kerran kuulin tuon lauseen v 1956. Napoleon, Stalin, Hitler ja lukuisa määrä vähäisempiä. Jokainen heistä tunnustettiin neroksi. Kannattajiensa kuvailemina.

Rakastaako USA sotaa, vai varjeleeko maailmanrauhaa?  Vietnamin kokemusten perusteella tuli selväksi, ettei maailmanpoliisin virka tuo gloriaa. 
Näen mielessäni elävänä kuvana USA:n presidentin julistavan:  "Tavoite saavutettiin! etenimme Bagdatiin!"   Sitä ei uskonut erkkikään.  Sanoin itselleni : nythän se vasta alkaa!  Sitä paitsi Irakiin hyökkäämistä perustelivat seikoilla, jotka osoittautuivat paikkaansa pitämättömiksi.

Afganistanissa ei tule valmista.

George F. Kennan sanoo kirjassaan:  "USA:n ei pidä pyrkiä kaatamaan hallituksia. Tilalle ei ole sellaista tahoa, joka pystyisi ottamaan ohjat käsiinsä." 

Tällä hetkellä odottavat kuumeisina Syyrian pommittamista. Kenties jo seuraavan kerran toosan aukaistuani kertovat sankarillisista lentäjistä, jotka kylvävät tuhoa ja kärsimystä syyttömien ihmisten niskaan.

USA näyttää näennnäisesti viisastuneen.  Julistaa, ettei aio kaataa hallitusta, eikä vallata, vaan rangaista "pahaa poikaa" luvattomien aseiden käytöstä!!!!????
Uskovatko rankaisemisen auttavan?  Ei usko erkkikään. 

Einettä ottaessani kuulin puolella korvalla, kun naistoimittaja haastatteli sotilashenkilöä. Arvuutteli, millaisia toimenpiteitä, millaisella voimallla, millaisiin kohteisiin?  Teki pahaa oloa.  Miksi toimittajan?  Miksi radion kuuntelijan? Miksi suomalaisten siviilien tarvitsee ennakoida, spekuloida odotettavisa olevaa tuhon tuottamista?  Toimittajan äänen sävystä olin aistivinani myönteistä suhtautumista.  Asia kuuluu sotilaiden tehtäviin sekä kärkipoliitikkojen, joiden tarvitsee varautua kaikkeen.  Viisaampaa suhtautua kriittisesti.   

Jokainen pommitus, jokainen ihmisuhri, jokainen tuhottu asutuskeskus kasvattaa vihamielisyyttä USA:ta kohtaan.  Jokainen voi kuvitella itsensä pommien raatelemaksi.  Itse voimme luottaa saavamme säästyä moiselta, mutta ihmisiä siellakin asuu, jonne amerikkalaiset pommit satavat.
Entä varsinainen rangaistuksen kohde?  Säikähtääkö vai ärsyyntyykö?  Ottaako "lusikan kauniiseen käteen" vai lisääkö propagantaa ja "pyhän vihan" lietsontaa?  Julistautuu martyyriksi?

Pakotteiden julistaminen kohdistuu enemmän kansaan kuin hallitsijaan.  Eikä kiihkouskovaisiin tepsi mikään.  Ainoa, missä pakotteet olisivat paikallaan, on aseiden toimittajiin kohdistuneina.  Tuhot jäisivät vähäisemmiksi, jos millekään osapuolelle ei toimitettaisi aseita, ei luvattomia, eikä "luvallisia".  Vaikeaa.  Asekauppiaat ovat usein nimettömiä, kasvottomia ja jäljettömiä.

Luonossa vitsauksiakin

Uimahallilla panin jalkoja aluspöksyihin. Havaitsin jotain.  Mitenkäs tuonne karvojen sekaan on jäänyt roska?  Siitä kelleksen ja reiden välistä yritin ottaa sen pois. Ei lähtenyt raaputtamalla. Otin sen sormien väliin ja vedin.  Se oli lujasti kiinni ja teki kipeää. Punkkiko vai jotain muuta?  Ilman lähilaseja en kunnolla nähnyt, vaikka se oli noin kuusi milliä pitkä harmaa lituska. Olkoon, tutkin kotona.
Riisuin kuteet. Vasemman, sen isomman kiveksen kyljessä näkyi vieras esine. Punkiksi sen arvelin.  Lääkäriinkö?  Semmoinen tieto on, ettei näillä seuduilla vielä ole niissä taudin kantajia.  Yritin kastella etikalla, jotta heittäisi henkensä.  Etikka kirveli vähän.

Kuulin aikaisemmin Tuijan kertoneen Ruotsin punkeista.  Sanoi punkkipihdeillä otettavan.  Sydän arpajaisista saadussa kynsienhoitopakkauksessa on hyvät atulat.  Niiden kärkiosa on hiukan viisto.
Viistous auttoi sovittamaan leuat ihoa myöten.  Venytin varovasti ulospäin. Iho venyi, mutta ei tuntunut kipua. Töplähti irti.

Katsoin jälkeä. Siinä ei näkynyt mitään vierasta, vain ihon väristä se pieni reikäkin. Panin sen paperin päälle.  Vielä elossa, pieniä mustia karvoja heilui.

Mistä se tuli?  Ruohikossa tai lehvistössä en liikkunut viime päivinä, enkä sinä päivänä muualla kuin kotona ja uimassa.

Ainoa mahdollisuus edellispäivän sienireissulta. Mutta miten?  Milloinkaan en mene metsään niin että paljasta ihoa näkyisi muuten kuin kasvoissa.  Jos itikoita ja hirvikärpäsiä esiintyy runsaasti, käytän suojaverkkoa.

Sen homman aikana sattui Timo soittamaan.  Timo sanoi:  --- Oot käynnä kusella, se on tarttunna kädestäsi.  Niinpä!  Se saattoi tarttua kotonakin. Perkasin sieniä.  Havaitsin hyttysiä.  Joka tapauksessa se majaili minussa vuorokauden.  Missä vaiheessa mahtoi imeytyä kiinni?  Kulki mukanani saunassa ja uidessa.

Näin kerran semmoisen kissan käpälässä. Semmoinen vihertävä herne.  Tämä oli puristunut litteäksi uimapöksyjen painamana.   

Paavo Arhinmäki

On meillä ministereitä! Paavo Arhinmäki esittää Kreikan avustuspaketin anteeksiantoa!!?? Voi että! Timo Soinikin näyttää hiljentyneen!"  Kurkotteleeko ylemmille portaille?  Timo Soini ainoana poliitikkona sanoi, että Kreikan avustaminen on loputon suo.  Onkohan Timo Soinilla kiikarissa jotain omaa, kun ei enää sano totuutta?

Koko Euroopan talous on perseellään. Eurooppa vain on niin rikas entiseltä pohjaltaan, että se porskuttaa silmät ummessa eteenpäin. Pitkänkin aikaa?
Entä kapistalisen maailman talous?  Japania pidettiin pitkään esimerkkinä, innovuuden ja tehokkuden mallimaana.  "Japanilaiset niin ja japanilaiset näin".  Japanilaiset tekivät "ihmeen".  Nousivat teollisen maailman eliittiin.  Entä nyt?   Japani mainitaan "kapitalistisen maailman" velkaantuneimmaksi valtioksi!  Missä piileksivät "idän viisaat"??  Onko heitä???

Paavo Arhinmäki saa esittä mitä lystää, hän ei istu seuraavassa hallituksessa.  Ikävä vain todeta, ettei seuraavassakaan hallituksessa liene sen enempää viisautta.