Diktaattori

 Jo jonkin aikaa ennen ilmötä Trumph, pohdin kammiossani mahdollisuutta uuden diktaattorin nousulle. Tarkoitan sellaista, jolla on vaikutusta maailman historiaan. Elinaikanani heitä oli kaksi. He aiheuttivat suurimman  katastrofin, mitä maailma olisi voinut kuvitella. Muut, silloiset ja nykyiset eivät pysty, heillä ei ole resursseja. 

Kiinalla on. En pysty ajattelemaan Kiinan tulevaisuutta. Pystyykö kukaan arvioimaan, tai ennustamaan?    Kiinan vahvalla hallituksella on hallussaan kontrolli. Kuitenkin kaikki valtiaat tarvitsevat riittävän kannatuksen. Sen lisäksi armeijan tuen. Enemmistön kannatusta ei tarvitse. Siinä olen eri mieltä Galluppien laatijoiden kanssa. 

Kiinan lisäksi mahdollinen on vain USA. Lapsellisessa mielessäni ajattelin sen mahdottomaksi. - Vapaat vaalit. Lapsellisuudesta siirryn kyynisyyteen: - Milloin vaalit ovat vapaat? 

En unissanikaan osannut kuvitella tämmöistä näytelmää, jonka käsikirjoitti Trumph. Vai kirjoittiko? Vai laatiko sen haamukirjoittaja? Viime aikojen perusteella saa vaikutelman, että Trumph on siihen liian tyhmä?! Sitä ihmettelen, eikö kukaan uskaltanut? Uskaltanut tunnustaa tosiasioita? Lapsellisuuteni unohdan ja siirryn kyynisyyteen. Pyrkivät Diktatuuriin. Perimmäiset tarkoitukset pidetään salassa, silloin voi onnistua. Kauhistuttaa mahdollisuus Trumphin toisesta kaudesta. Vankan valtansa ansiosta olisi jatkanut sumeilematonta aloittamaansa "tuttujen tuomareiden" nimittämistä. Pystyisi kumoamaan vaalituloksia! Entä sitten? Sen jälkeen ei äänestettäisi vapaissa vaaleissa. Tuskin minkään laisissa. Tuskin edes "vapaissa".

Kaksi on vähän erilaisia. Stalin nousi valtaan kappaamalla vaikutusvaltaisia organisaatioita ja tuhoamalla ja teloittamalla kuvitellutkin vastustajansa. Ulospäin näkyvästi pukeutui sosialismin vaatteisiin.

Hitler pääsi valtaan vapailla vaaleilla. Vaalit uskon vapaiksi. Taisi olla sen hallinnon viimeiset vaalit.      Hitlerin toiminta ei ollut yllätys, jos oikeat ihmiset olisivat lukeneet Taisteluni. Siinä Hitler sanoo kaiken. Ihmettelin, miksi kyseinen kirja oli kielletty Neuvostoliitossa? Mielestäni se olisi pitänyt sisältyä pakolliseen aineistoon!

Pidän ihmeellisenä, kun en ole törmännyt muihin kuin Heikki Hirvensaloon, jotka tunnustaisi lukeneensa kyseisen kirjan. Hänen kanssaan tuli puheeksi mahdollinen sukulaisuutensa kirjan suomentajaan, jonka sukunimi on Hirvensalo. Kirjan lukemistani en häpeä, päin vastoin pidän sitä vähäisen sivistykseni lisänä.

Olenko liian optimisti, kun uskon Tarinan Trumphista päättyvän "onnellisesti"? 

    

Huono verenkierto

 

Suuri Presidentti kuvattu alamaisen vinkkelistä. Näyttää Ruhtinaalta!                                                          Kuva kertoo myös: -Kolme numeroa liian pieni paidankaulus kiristetty solmiolla. Haittaa veren kirtoa päässä.     

Erkin keittokirjasta

 Pari viikkoa söin pakasteesta kuhia ja valmiita keittoja. Pähkäilin ruoan laittoa. Edellispäivänä otin sulamaan tatteja. Voimariinirasian täysi. S-marketista kylkiviipaleita lähes 400 g paketti. Käytin puolet ja toisen puolen pakasteeseen.                                                                                                                                  Ostin perunoitakin. Ehkä kastiketta. Sian viipaleet pätkin tuuman mittaisiksi. Panin jo pannun levylle ja läskit pannuun. Jääkaappia aukoillessa havaitsin jäännöksen kaalinkerästä. Se oli isompi kuin luulin. Jospa en teekään kastiketta, vaan rustaan ruokaa.                                                                                                          Pannulle öljypullosta jämän, ehkä pari ruokalusikallista. Voista jäännöspala kalan paistosta jäänyt, vähän enemmän kuin ruokalusikallinen. Paloittelin kaalin. Kookasta sipulia puolitoista, puolikas jäänyt eilen.

Pyörittelin pannulla sianlihoja. Lähes kypsäksi. Pannulle irtosi rasvaa. Sitten kaalit, sipulit ja paloitellut sienet. Suolaa sattui sopivasti. Pippuria ja muutamia siruja inkivääriä. Ajastinta 40 minuuttia. Virta täysille. Tarvikkeista irtosi kostuketta. Keitos alkoi kiehumaan. Sovittelin lämpötilan, lasikansi päälle ja annoin muhia.

Tapani mukaan unohdin ja keitos ei kiehunut kun katsoin. Se olikin kypsää!   Oli tosi maukasta, miten ruoka voi olla näin hyvää!?  Terveysintoilijat moittisi liian rasvaiseksi, mutta eivät he tiedä. En keittänyt perunoita. Tapani mukaan söin vain laittamaani ruokaa.  Ei mitään muuta. Ei lisukkeita. Tomaatin unohdin. Kotvasen kuluttua havaitsin syöneeni hiukan liikaa. Vielä viiden jälkeen uidessa vaikutti. Vaikutuin siitä kun ei tullut sydänoireita, vaikka mässäilin.  26 - senttinen paistinpannu oli aluksi kukkuroillaan. Normaalin aterian osana semmoisesta tulisi neljä annosta. Ahmin siitä puolet. Toinen puoli huomenna.                      

Olen ymmällä

Missähän maailmassa minä elän? Juuri kun aioin kirjoittaa muutamista ja avasin bloggerin, tuli ruutuun teksti jostain luvan  pyynnöstä, koskien netin käyttöäni. Tänään on 23 joulukuuta v 2o2o klo 23:11. Se johdatti outoihin juttuihin. En ymmärrä. Miksi minulla on koneeni käynnissä? Normaalisti nukun tähän aikaan. Se olisi terveellistä. 

Katsoin "Taivaan Tulien" jakson. Seurasin aikanaan tuota sarjaa. Tämän iltainen sarja oli outo, en varmaan katsonut aiemmin? Television katsominen ei ole elämän tapa. Taivaan Tulet pitää paikkansa suomalaisessa tv-viihteessä. Semmoisissa ylilyönneissä en pysy myötämielisenä,  mutta muutamia repliikkejä ihailen. Kuten; "Erkki perkele, suostun!", se on ainutlaatuinen kosintaan myöntyminen. Hieno lause johonkin paikkaan oli: "Niinhän me jokainen joskus."  

Tämän iltaisessa jaksossa oli myös mieltäni koskettanut, mutta sitä en muista. Tuli suuremman maailman aiheita. 

Semmoinen sattumus. "Taivaan Tulien" aikana maistelin pienestä pullosta. Hyvän olon vaikutuksesta istuin hiukan pitempään. Hyvä, että maistoin ja hyvä, että oli hyvä mieli!

En sulkenut toosaa. Alkoi reportaasi sotalaivasta. En yhtään ymmärrä semmoisen esittämistä Suomen kanavilla. Sehän on suoraa brittiläisten propagantaa. Semmoista luin poikasena "lännen tarinoista". Indiaani-kirjoista. Kirjoissa kerrottiin indiaanien tappamisesta. Luulin lapsen mielessäni oikeuden mukaisiksi. 

Tässä sarjassa brittiläisen laivaston yksikkö seilaa merillä, vastustamassa "vihamielisiä". Täyttä propagandismista huuhaata. 

Ihmettelin moista ja siksi pysyi laitteeni auki. Ihmetykseni johti siihen, että naukkailin pullostani lisää.

Unohdin laitteeni auki. Entä sitten? Reportaasin tekele Japanin vankiloista. Kantava teema: "Eläkeläiset pakenevat yksinäisyyttä vankilaan." 

Suhtaudun varallisuudella kaikkiin "dokumentteihin", joissa haastatellaan ihmisiä. He, jotka eivät ymmärrä tv-tekniikkaa uskovat ehkä. He eivät tiedä, että ihmisen suuhun voi panna mitä tahansa. Minä voin vain päätellä, puhuiko ihminen todella noin".

Vankilajutussa heräsi valppauteni heti, kun mainittiin kyseisen naisvankilan olevan lähellä USA:n tukikohtaa!?

Suomalaiset sanovat "sylttytehdas".  

Väkivalta

Vältän katsomasta kovin väkivaltaisia tv-sarjoja. Johtuuko siitä, kun en ole väkivaltainen luonne. Kun näin väkivaltaisen kohtauksen, jossa lyödään, potkitaan ja ammutaan, tulee paha olo. Voi sanoa sellaista tapahtuvan, en hyväksy millään alueella yliampuvaa toimintaa. Erehdyn joskus katsomaan. Karmean kohtauksen jälkeen saatan ajatella sen vain näyttelyksi. Sitähän se on. Eläytyvänä tyyppinä koen helposti todelliseksi.

Väkivaltaisesta kohtauksesta päättelen: - Todellisuudessa ei noin rajusta kohtelusta selviä hengissä. Kuitenkin tarinan jatkossa pahoinpidelty jatkaa toimintaa. 

Kaksi tosiasiaa. Elokuvassa esitys toimii mallina. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Netissä mainittu kauheus viittaa molempiin. Matkittua ja porukassa riehuttua. Kolme nuorta rääkänneet kuoliaaksi ikäisensä nuorukaisen. Ylsityiskohtia ei tietenkään tuotu julkisuuteen, mutta kerrotusta voi päätellä tapahtuneen juuri siten, miten "elävistä kuvista" nähdään.

Itselleni on vaikeaa ymmärtää toisen ihmisen tappamista millään tavalla. Minua ihmetyttää, miten kukaan voi nauttia toisen elämän tuhoamisesta.

Jotkut sanovat: "Pahaa ihmistä ei ole". Väärin! Pahoja on ja heitä on liian paljon.   

Erkki on ikivanha ja hidas

 Känykkää käytän vähän. Vain harvoin puhun tai tekstitän. Käytän kompuutteria pääasiassa blogin kirjoittamiseen. 

Sovellus kertoi uudesta bloggerista. Kuulemma edistyksellinen. Harmi, kun otin sen käyttöön. En osaa kääntää takaisin, en tiedä, voisiko? Manasin tämän nykyisen kelvottomaksi. Ihan tyhmä! Putteellinen.          Päänäyttönäni on 26 tuuman televisio. Kaihisilmieni aikana laitoin tähän. Tässä on etuja. Sekin, etten tarvitse erikseen kaiutttimia. 

Vanhentuneet sormeni eivät kuonnu kännykän räpläämiseen. Siinäpä se! En kovin pian tajunnut. Uusi "edistyksellinen" bloggeri onkin muokattu kännykkätarpeeseen. Minä en siitä hyödy, vain menetän. Tyhmäkin tajuaa vihdoin; markkinat hyötyvät, ei välttämättä ihmiset. 

Suomessa julkaistussa kuvassa näkyy Gorbatsov korvallaan "korpatsof". Omaan elämääni suhteutettuna tuosta ei ole pitkää aikaa. Mielessäni herää kysymys; näytettiinkö sitä kuvaa koskaan neuvostoliitossa?      Kommunistinen järjestelmä ja Adolf Hitler olivat mestarivalehtelijoita. Syrjäytyvä Presidentti vetää niille vertoja. Uskonnot väittävät omiaan ja niillä hallitaan mailmaa. Uskovaiset uskovat ehdottomasti.  Trumphin kannattajat uskovat orjallisesti "vääryyteen". Jyrkästi; "Taivas ja helvetti".

Neuvostokommunismi valehteli röyhkeästi. Kaikki edistykselliset oli keksitty Venäjällä. Entä Neuvostoliitossa? Savon Sanomien levikkialueella ilmestyi kituliaasti Kansan Sana. Reino ja Timo Vauhkosten kanssa porukoin. Otto Vauhkosen lehdestä luin: "Neuvostoliitossa on keksitty ikuisen elämän lääke. Ensiksi sitä käytetään Staliniin, tuohon suureen ihmiskunnan hyväntekijään." Muistinvarainen sitaatti lienee epätarkka, mutta asia on totta.

Hitler sanoo: "Kun sinä valehtelet, sinua epäillään, mutta kun valehtelet riittävästi, sanovat: ei noin paljoa voi valehdella!"

Opiskelusta tiedämme muistiimme tallentuvan helpommin jollain vahvistumalla. Mielessäni säilynyt siksi, kun asiaa on sivuttu. Hrushtsef sanoo: "Stalin uskoi elävänsä ikuisesti." Mielikuvitukseni kysyy: - Uskoiko Stalin "ihmelääkkeeseen". Aikoiko lääkäreiden salaliitto kokeilla lääkettä Staliniin? Mistä lääkäreiden salaliittoa tosiasiassa syytettiin? Jostain vahingonteon valmistelusta?

Digitalisaatio ei vielä ole keksinyt "totuuskonetta". Tähän asti totuuskoneina toimivat kiristys ja kidutus. 

Tämä sepustus on oiva esimerkki tajunnan virtaa kirjoittamisesta.     

Rahan hankinta

 Julkisuuteen tulleen tiedon mukaan Presidentillä on velkaa eräitä satojatuhansia dollaria. Verotustietojen mukaan Presidentin tulot ovat lähes olemattomat. Kannattajat keräävät ilomielin dollarit velan maksua varten. Politiikka on elämää suurempaa.

Hävittäjäsyndrooma

Mielelläni nimitän sairaudeksi. Hävittäjien hankintaa ajavat kuin käärmettä pyssyyn. Miksi kukaan ei harkitse vaihtoehtoa; Ei hankita? Tänään Ylen netissä vetoavat tunnetut taiteilijat Hornettien hankinnalle aikalisää. Nostan hattua! Ensimmäinen varovainen ilmaisu on edistystä.

Kirjoittelen omassa kammiossani. Kukaan ei kuuntele minua. Ilman auktoriteettia ei saa ääntään kuuluviin, eikä kukaan kuuntele. Miksi sitten haaskaan aikaani? Aikani ei ole niin arvokasta ettei sitä voi haaskata. Tälle areenalle tallentuvat aivoitukseni. 

Edellisten hankinnan aikaan pakisin niiden turhaa hankintaa: - Niillä ei turvata Suomen itsenäisyyttä. Ei tarvinnut olla jälkiviisas. Säilytin huolimattomasti tekstejäni, enkä tiedä ovatko niistä moniko tallella?

Rahan meno Horneteihin on tuhlausta. Vaikuttaa ettei monikaan tiedä Suomen talouden tilaa. Erkki tajuaa: Suomen talous on kuralla pahemman kerran. Korona olisi paremmin hallittavissa, jos valtion kassassa olisi rahaa. Mikä puolue oa syyllinen? Kuka tuhlasi suruttomasti?

Olen niin vanha ja elänyt sellaisenakin aikana, kun valtion kassassa oli "liikaa rahaa". Se piti tuhlattaman! 

Linja-autossa matkustaessani kuului auton radiosta poliitikon, naisen, ääni:                                                " - Rahaa ei saa käyttää velan lyhentämiseen!" Vasemmistopoliitikon ajatus oli johdonmukainen aatesuunnan ajatukselle: - jaettava kansalle!

Entä kokoomus? Eisaa kerätä veroina, valtion kassassa se makaa tuottamattomana.                                    Malaisliitto halusi lisätä "tukiaisia". Amattiyhdistysliike, lisää palkkaa

Äärimmäisessä köyhyydessä kasvanut Erkki ajatteli: - Rahaa pitäisi olla! Mutta ei minulla ollut välttämättömiinkään. Ei kyllä ollut velkaakaan.

Tuli semmoinenkin aika, että antoivat pankista velkaa kohtalaisen summan. Ei minusta ollut, eikä ole yrittäjäksi. Takaajat tietenkin huolestuivat. Itse olin paniikissa. Velkaa en tuhlannut, käytin omaisuuteen. Takaajat eivät kärsineet taloudellisesti, vain henkisesti. Ensimmäisen lainan otin huhtikuussa 1969. Viimeisen erän maksoin lokakuussa 2007. 

Voin vakuuttaa, että oli raju rypistys.

Kuka lieneekään mainittu Adam Smith? Moni siteeraa häntä. Siteerausten siteeraus: "Mikä toiminta on   hyödyllistä yksityistaloudessa, ei voi olla vahingoksi suureen kuningaskuntaan nähden."

         

Maailman rauha ohuissa kantimissa

 Sodan jälkeisessä tilanteessa tuli vasemmiston toiminta vapaammaksi. Pielavedellä Jokijärven kylällä suunnittelivat toimintatilaa. Siihen saivat Savon kaupan naapurista asuinrakennuksen. Siinä alkoivat, vaikka tilaa oli niukalti. Muistamani mukaan kaksi huonetta ja keittiö. Tupa oli ehkä sen ajan pienviljelijäin tyypillistä huonetta hieman isompi. Talo oli maalattu. 

Ensimmäinen sodan jälkeinen Ol. Savon osuuskauppajuhla oli siinä paikassa. Tupa oli pullollaan kansaa. Väkeä oli juhlapuhujan takana, sekä etupuolella. Olin aivan lähellä puhujan edessä, muistaakseni pönttöuunin edessä. Hyvässä tarkkailupaikassa. Puheesta muistan vain, kun puhui maailman rauhasta. Puhujasta on mielessäni selvä kuva kuin elokuvassa. Puhui kuin kuulemani lahkosaarnaaja. Käytti käsiään. Viimeisen lauseen aikana heilautti oikean kätensä olkapäätään korkeammalle Heilautti siitä suunnilleen vasemman polvensa kohdalle. "Mahdollisuus ikuiselle maailman rauhalle." 

Ei tullut ikuista! Ei tullut ollenkaan. Muutama kymmenen vuotta myöhemmin joku sanoi: "Kolmatta maailmansotaa käydään koko ajan..." Tänäkin päivänä. Sodat eivät lopu ennen kuin ihmisiä on jäljellä vain yksi. 

Kun aloin pohtimaan uuden diktaattorin nousun mahdollisuutta, ei siihen ole monta mahdollisuutta. Pikkudiktaattoreilla ei ole pohjaa ponnistaa, halua kyllä. USA:n diktaattorilla olisi mahtia maailmankin mahtajaksi. En olettanut sitä mahdolliseksi. Valitaanhan presidentti vallan käyttäjäksi vapailla vaaleilla.  Tämän päivän mediasta kuulemani mukaan se ei olekaan varmaa. Ovatko vaalit vapaita? Ainakin suuri ääni aikoo kumota vaalin tuloksen! 

Taidan vähän spekuloida. Pelottava mahdollisuus. Entisellä presidentillä on suuri kannatus. Valtavan suuri! Amerikassa on valtava määrä tuliaseita. Automaattisiakin. Kauhistuttava mahdollisuus mellakointiin. Presidentti ja armeija??!! Yrittääkö ex pressa nostaa sisällissodan?

En jaksa uskoa, mutta en veikkaa. Toivon vain järkeä olevan riittävästi. Uskon siihen, mutta meneillään oleva näytelmä kummastuttaa. Komedia? Dragedia? Parodia? Käsikirjoittaja ohjaa.     

Höpö-höpö

 Yle.fi kertoo ruton leviävän perhepiiristä. Voi hyvä sylvi! Kertovat naisesta, joka noudatti     kirjaimellisesi rajoituksia, mutta sairastui silti "ruttoon". Tarkemmin luettuani tulee ilmi mahdollisuus; aviomiehen työ!!!!! Typerykset eivät ymmärrä, ettei rutto pesi, vaan tulee jostain muualta.

Jos minä pesen käsiäni sata kertaa päivässä, ei se estä tartuntaa. Ei  se tartu minusta, jos se ei ole tarttunut jostain muualta muihin. Elän karanteenimoisissa olosuhteissa ja otaksun, etten minä altistu. 

Yle.fi julistaa valheuutisia kuin hyvin tunnettu Ehdokas.  

Äly hoi, älä jätä

 Tuommoinen lause jäänyt mieleeni jostain. Entä Suomessa? Äly loppui jo kauan sitten. Äly loppui puolueilta, joiden haltuun annettiin Suomen valtion  talouden hoito. Nyt, kun on tosi ikenissä, Suomen valtion talous on jo entisten typeryyksien takia kuralla, täytyy  ottaa velkaa jumalattomasti. Koronan takia sitä otetaan. Miksi? Siksi, että hallitsevat puolueet eivät halunneet, eivätkä halua edelleenkään toimia järkevästi, ikävä kyllä kannattamani sosialidemokraattinen puolue on yhtä typerä kuin muutkin.

Tavalliseen järkeen pitäisi olla selvää, että "tyhjästä on paha nyhjästä". Miksi tyhjää on? Siksi kun tuhlattiin. Mikä oli tuhlausta? Löytyykö siihen vastausta? Sopisiko: liian paljon sosialiturvaa. Liian suuret palkankorotukset, liian suuri työttömyysturva, liian suuret odotukset eläkkeille. 

Onko Yle.fi uutisissa järkeä? Entä tällainen? "Marinin hallituksen suosio on laskenut." Tuon "uutisen" laatija ei ole liialla järjellä valaistu. Suomea, Eurooppaa ja maailmaa ei hallita suosion kalastelulla. Sitä hallitaan järkevällä talouden hoidolla. Kysyn vain, ovatko poliitikot järkeviä? Ei siltä näytä! Ainakaan Suomen poliitikot eivät uskaltaneet, eivätkä ehkä uskalla tulevaisuudessakaan ajatella muulla kuin alapäällään. Jos vaivautuivat ajattelemaan, olisi tänä päivänä valtion kassassa jotain "kättä pitempää", eikä tarvittaisi yhtä suurinumeroista velan ottoa, josta joku jälkiviisautta omaava varoittaa.

Mitä ymmärtävät valtion budjettien laatijat? Laskeskelevat joitain avaruudesta siepattuja teoreettisia lukuja, prosentuaaleja. Talonpoikaisjärki ja tolkun ihminen; mihin ne katosivat? IkiWanha Erkki ajattelee näin: Valtion budjetti on viisikymmentä miljardia. Sen kattamiseen tarvitaan saman verran katetta. Entä sitten? Budjetti laaditaan tyhjän päälle. Pakko ottaa velkaa. Kuka maksaa? Nykyiset matematiikkaa lukeneet vastaavat: "Ei tarvitse maksaa!"  Missä piilottelee järki?

Saa kysyä: mitä erkki tietää? Kokenut kaikki tietää. Elämäni toiseksi virheeksi sanon, rupeamistani yrittäjäksi. Siihen en ole, enkä ollut kykenevä. Ylivelkaannuin, konkurssi. Mutta sen jälkeen maksoin pankkivelat, eikä takaajat kärsineet latin latia. Tietenkin pelkäsivät. Kannoin vastuuni raskaasti. Olen tänään velaton. 

Suomen valtio oli jossain vaiheessa taloudellisesti tasapainossa. Erkin talous on tolkussa, tolpillaan. Entä suomen poliitikkojen jäljiltä? Tuskin näen päivää, jona Suomen valtio on velaton. 

Esitin tyhmän kysymyksen: kuka maksaa? Todella tyhmä kysymys? Kukaan ei pysty! 

"Ensimmäisessä luokassa Helvettiin!"  

Lokakuun kukat

 Tämän kirjoitin lokakuun kuudes v 1986.  Ensimmäisessä lauseessa viittaan kesään 1945.

Sinä kesänä oli auringonpimennys; katselin sitä palavalla tuohenkäppyrällä savustetun lasinpalasen läpi. Sattui tilaisuus kuunnella radiota. Radiossa puhuivat aromipommista, en siitä mitään ymmärtänyt. Sen ohjelman muistan hyvin, jonka nimi oli; elokuun kukka. Korven kasvattina olin sitä mieltä, ettei elokuussa mikään kuki. 

Tänään on lokakuun kuudes, syksy ja lehdet putoavat. Silloin miesääni radiossa selosti aivan outoja kukkia, joita näki elokuisella kentällä. Enhän tiennyt, miten monenlaista voi olla Suomssa. Tänään kukkivat lubiinit kauniin sinisinä, sitä en osaa pitää kovin ihmellisenä. Sen sijaan havitsemieni kukkien runsaus yllättää ainakin minut. Puolukkamättäällä näkyy punaista ja valkoista. Kiviseen peltoon peratun koivuntaimikon joukossa loistaa keltaisenaan leinikkejä, suuria valkeita päivänkakkaroita, helottavia puna-apiloita ja muitakin, joita en tunne, tietouteni on vajavainen. Tienvarsi kasvattaa sinikelloja, keltamykeröisiä kukkia, sekä pieniä valkeita hennossa varressa, ne ovat niin pieniä, että havainnointiin tarvitsen silmälasit.

Keräsin noita kukkia reilun kokoisen puskan, niitä oli niin monta lajia, että ammattilainen muovaisi niistä näyttävän taideteoksen, itse en osaa. Satumalta käymässä oleva tytäreni laittoi ne maljakkoon.

Olkoon ilmiö luonnonoikku, tai peloteltu kasvihuoneilmiö, kuitenkin se tuo pientä vaihtelua apeamieliselle ihmiselle ja vähäsen iloa sille, joka kauneutta kaipaa. Kukkapuska kourassani kävelessä mietin: - voisiko ihminen kukkia omassa syksyssään.

      

Vaalit, tulokset, diktaattorit

Ajatteluni pohjaa Hitlerin kirjaan Taisteluni. Kammioni yksinäisyydessä pohdin monta kertaa mahdollisuuksia diktatuuriin. Kaksi vaikuttajaa pyrki selkeästi mailman herraksi valloittamalla maailman. Kristinusko väittää Jeesuksen käskeneen: "-Menkää ja tehkää kaikista kansoista - " Kuviteltua Jeesuksen kehotusta noudattivat. Kristityt Britit valloittivat, orjuuttivat ja vallitsivat kaikilla mantereilla. " - Ei koskaan aurinko laske!" Valitettavasti monet uskovat tarinoihin kritiikittömästi. Stalinia pitivät Jumalana diktaattorin omasta sanastaan. Diktatuurin läpinäkyvänä verhona käyttivät kannattajat sosialismia. Tosi uskovaiset eivät epäilleet.

Viimeksi julkaisivat tavoitteensa: "- Maailmanlaajuinen islamistivaltio."

Onko Kiinassa sosialismi? "Minä vähä eppäelen". Onko Kiinassa diktatuuri? Yhden tahon ehtotonta valtaa sanovat diktatuuriksi. Tosi asiassa diktatuuri ja diktaattori tarvitsee välttämättä kannattajia. Kaikilla diktaattoreilla on ja tulee olemaan tarpeellinen määrä kannattajia. USA:n Presidentti Trumphilla on paljon kannattajia. Onko tarpeeksi? Vaikka Trumph ei (vielä) ole diktaattori, hän käyttäytyy kuin diktaattori, siitä huolimatta, vaikka enemmistö ei kannata. 

Hiukan huvittaa. Trumphia pelkäävät kuin diktaattoria. Uskolliset myötäilevät Trumphin väitteitä vaalivilpistä, eivätkä uskalla tunnustaa vaalin tulosta. Onko Trumph uskontoon verrattava vaikuttaja?       Republikaaneista 64 % myötäilee väitteitä vaalivilpistä. "Laumasuoja?"

Mitäpä sanoo Trumph? "Kuka tietää, millainen hallinto silloin on - aika näyttää." Uhkausko vai usko?

Perustin arvioni demokraattiseen kehitykseen. USA:sa ei nouse helposti diktaattoria. Valtaa omaava Presidentti valitaan vaaleilla. Tämän päivän uutisten mukaan ei se olekaan "kirkossa kuulutettu".            Trumph valmisteli ensimmäisellä kaudellaan itselleen "tuttuja tuomareita".   Puuttuisi vielä, että presidentti valitaan käräjillä.  "Sille nauraisi jo Kuopion puuhevosetkin."

Jokainen diktaattori on kaatunut ja jokainen tuleva kaatuu. Huonompi puoli on kansan kärsimys.            Diktaattorin hallitseminen toimii kuin luonnon laki. Tasavallassa toimii huonommin. Diktatuurissa vallitsee rikkumaton järjestys. Ihmisestä ei tule "hyvää diktaattoria" juuri sen takia, kun on ihminen, josta ei tule jumalaa.

Kaksi lausetta: "Afrikan kevät", "Demokratia saapui Afrikkaan." Minä vähä eppäilin. - Afrikan kevättä seuraa melko pian takatalvi. "Niin tai näin, aina väärin päin."                                                                    Libyan presidentti Gaddafin "muiluttivat" palatsistaan maakuoppaan. USA:n Presidentti julisti sotaväkensä menestystä: "-Olemme saavuttaneet tavoiteemme, pääsimme Bagdatiin."                              Eppäelevä erkki arveli: "Nyt se vasta alakaa."  Tuon lauseen lainasin tenaviltani. Kipittivät television ääreen kun kuulivat televisiosarjan intromusiikista oikean kohdan: "Nyt se vasta alakaa!" Libyassa vallitsee sekasorto. Missä lie kevät ja demokratia? "Bagdatiin pääsyn" jälkeen ovat presidentit vaihtuneet.

USA:n presidentinvaalien aikana ihmiset ja media jännittivät, erkki ei jännittänyt.

Erki jännittää nyt!

    

Muuttolintuja

Tämän kirjoitin v 1987

Synkkä pilvinen päivä, alakuloinenkin, vaikka on kevät. Tihkusade valuu surullisen näköiseen mahan. Jätin ansiotyöni vähäksi aikaan ja tulin muuttolintujen lailla Petäjäjärvelle. Linnut tulee etelästä pesäntekoon. Minäkin tavallaan pesäntekoon. En tosin tee poikasia. Kunnostelen paikkoja siinä tarkoituksessa, että ehkä alan asustelemaan Petäjäjärvellä. Entinen Petäjäjärven koulu. Tuntuu nimitys harhauttavalta. Rakennus korpimaisemassa, järveä ei näy, eikä yhtään naapuria, sen sijaan romua pihan täydeltä, paikalla ollut autohajottamo ja siltä näyttää.

Rappujen edessä pari henkilöautovainaata, koivujen välissä suuri Sisu-kuormuri, umpipaketti kyljellään, lavapakettiauto lähellä tietä, hajallinen pressu vinksahtaneen kehikon yllä ja autoilijan nimi vielä näkyvissä. Seinää vasten nojaa konepeltejä, ovia ja akseleita. Sulavan lumen alta paljastuneita törröttäviä pakoputkia ja pyöriä. Joka puolella öljylammikoita ja maton kappaleita. Siinä keskellä miehen korkuinen läjä, mitähän lienee.

Siinä sitten käppäilen omaisuutta ihaillen ja siivousta suunnitellen. - Mikäs se oli, eläinkö? Käännän päätäni ja näen puiden välistä isojen lintujen hahmon. Mutta eihän kurjella ole tuollainen ääni?  Joutsenia! Lentävät matalalla, liki puiden latvoja siinä ylitseni. Menevät Pienelle Petäjäjärvelle päin. Kaksi kaunista lintua. Mikä vastakohta ympäristölleni!? Muutamien päivien perästä näin niiden lentävän lähistöllä ja tiesin niiden asettuneen paikkakunnalle. 

Ulkoseinää maalatessani totesin pääskysten sapuneen. Räystään alla oli yksi pesä. Olin maalaamassa juuri pesän lähistöllä, kun äkkiä kuulin voimallista viserrystä. Jätin räystään alusen maalaamatta, etteivät sirkuttajat hajusta häiriintyisi. Pesän kohdalla seinää maalatessani huolestuneet linnut lentelivät aivan korvani vierestä, räpyttelivät ja lauloivat. En minä niitä pelännyt, enkä liioin vihannut, mutta eivät onnettomat ymmärtäneet minua ystävällismieliseksi.

Aikanaan pesästä pilkotti nuorten pääskysten päitä. Eikä maalin haju näyttänyt ollenkaan häiritsevän, päin vastoin, ihmeekseni rakentui viisi uutta pesää vasta maalatulle räystään aluselle, ainakin kolmessa havaitsin poikasia. 

Muistin joutsenet ja päätin käydä pikku järvellä, josko pitkäkaulat olisivat nähtävissä? Matkaa on alle kilometrin.  Hakkuuaukean jälkeen on metsikkö ja lähinnä rantaa tiheä ryteikkö pientä puuta, se muodostaa hyvän suojan. Sulloin itseni pusikon läpi, kahlasin rantaveteen kurkistamaan pajupensaiden välistä järvelle. Järvellä ei näkynyt, mutta vasemmalla, mistä alkaa joki, havaitsin jotain valkoista. Oliskos siellä joutsenet? Siirryin varovasti nähdäkseni paremmin. Näin kaksi valkoista, mutta en ollut varma, mitä ne olisivat. Kaksi viuhkaa, aivan kuin pienoispurjeita, tai paremminkin jättiläismäisiä lautasliinoja asetettuna pystyyn kuten ravintolan pöydällä. Katselin hetken, sitten toinen niistä liikahti ja vedestä nousi pitkä kaula ja pää. Ne olivat siinä ruokailemassa.

Sitten keksin lähestymistavan. Puolisukeltajat etsivät pohjasta jotain. Kun kaksi pyrstöä oli pystyssä, hiivin lähemmäksi. Kun jompi kumpi liikahti, tiesin että pää oli nousemassa, silloin pysyin liikkumatta. Todennäköisesti ne tajusivat minut, mutta kun olin hiljaa, eivät säikkyneet. 

Pääsin aivan joen rantaan. Sain katsella rantapuiden lomasta hyvän aikaa joutsenten pyllistelyä. Kun menin ihan veden äärelle, ne lähtivät hyvin rauhallista tahtia liukumaan järvelle.

Katselin kauan. Voisipa ihminenkin olla noin onnellinen.      

Entisiä

Mutkikkaat ihmissuhteet      Tämmöisen olen joskus präntännyt paperille. Jäljennän tähän.

Kaikkihan me luemme sattumanvaraisesti laadittuja horoskooppeja, ainakin salaa, vaikka kukaan ei tunnusta niihin uskovansa. Ääneen lukiessa niille naureskellaan, mutta kuitenkin seuraillaan tapahtumien kulkua, josko horoskoopin kertoma toteutuisi. 

Tunnustan heikot ihmissuhdetaitoni ja tutkin uteliaana luonnetestejä, vaikka niitä humpuukiksi väitänkin. Härän horoskoopille määriteltyjä ominaisuuksia tunnistan itsessäni monta. Itse asiassa olen hyvin tyypillinen härkä, mutta rikastumisen elementtiä en omista. Kiinalaisen horoskoopin vesiapinan kuvauskin osuu kohdalleen. Ovatko horoskooppien laatijat niin taitavia, että saavat jokaiselle merkille tarvittavan määrän oikeaan osuvaa tietoa. Useimat rasti ruutuun tehtävät luonnetestit menevät kohdallani pieleen, tai pätevät lähes kaikkiin samalla tavalla.

Seura-lehdestä luin artikkelin numerologiasta. Tuumin itsevarmana sen olevan täyttä humpuukia; syntymäajan muodostama luku on sattumanvarainen, eikä misään suhteessa maailmankaikkeuden olemukseen. Vai onko? Vuosiluvut, kuukausien ja päivien järjestysluvut ovat ihmisten määrittelemiä mittoja, perusteena maan kierto akselinsa ja aringon ympäri.

Tuohon tapaan perustellen vahvistin käsitystäni, että teoria on hölynpölyä. Päätin osoittaa saman kokeella. En minä tuommoiseen usko! Kuinkas kävikään?    Systeemin laskutehtävän mukaan syntymäaikani numeroista muodostuu luku 7. Mitä sen perusteella sanotaankaan? Lainaan tähän osan analyysistä;  "... he rakentavat ympärilleen näkymättömän suojamuurin, mikä tekee heistä erakkomaisia ja muiden silmissä outoja. arkuus tekee heidät usein estyneiksi, eristäytyviksi ja yksinäisiksi. Heillä on taipumus pessimismiin ja masennukseen. He pakenevat kovaa maailmaa lukemalla, uneksimalla ja käyttämällä nautintoaineita. Suojamuurinsa takia he ovat usein väärinymmärrettyjä - ."

Taidatkos sen selkeämmin sanoa. Tutkiskellessa varttuneella iällä oivalsin itseäni ympäröivän näkymätömän verhon, kun etsin vikojeni syitä. Käyttäytymiseni ihmetytti itseänikin, kun tiesin menetelleeni tyhmästi monta monituista kertaa. Humpuukiksi leimaamani systeemi  vahvistaa arvioni täsmällisemmin.

Noita luonteenpiirteitä ei todellakaan ole kaikilla. Voisin painattaa käyntikortin josta saisi lukea analyysin. Kerrotut luonteenpiirteet häiritsevät kanssakäymistä erilaisten ihmisten kanssa.

Niinpä! 

"Mene metsään takaisin Erkki"

 Tuommoista otsikkoa käytti nimimerkin suojassa itsensä minua fiksummaksi arvioiva oppinut henkilö. Oli kimmastunut kirjoitukseeni, jossa käsittelin ironisesti rannan remmiläisiä, torilla toikkaroivia joutilaita.

Omana nimimerkkinäni käytän etunimeäni siksi, että henkilöni on tiedossa, sillä en kaihda tuoda julki mielipiteitäni rehellisesti. Kirjoitettaessa asioista, jotka koskettavat läheisesti toisia ihmisiä, on korrektia toimia avoimesti. Kun kirjoitetaan sinisistä kukista ja hopeareunaisista pilvistä, silloin ei kukaan pahastu. En suosi pelkän yleisen hyminän toistamista; kun kirjoitan, siinä on oltava jotain jujua.

Tämän kaltaisten johdantojen kirjoittamisesta en tykkää, mutta teen tämän siksi, että ehkä helpottuu sanomiseni ymmärtäminen.

Kirjoittaminen on itsekeskeistä ja kirjoittaja on itsekäs. Kun on kirjoittanut jotain julkisuuteen ja saa ehkä palautetta, huomaa kuinka herkkänahkainen on! Tuon metsäänmenokäskyn kirjoittajalla ei näyttänyt olevan mitään käsitystä, mitä minä todella olen. Kun saa sapiskaa, ei pidä pukeutua säkkiin. Paras tapa lienee ottaa se vastaan kuin vesisuihku; jos se puhdistaa, hyvä on, jos se virkistää, hyvä niin. Oppia voi ottaa kaikesta, sitä voi myös varastaa.

Muuan naishenkiö oli nuoruudessaan lähettänyt kirjoituksensa arvosteltavaksi ja saanut huonon "todistuksen".  Siitä pahastui niin, ettei kirjoittanut vuosikymmeniin. Parempi lähettää julkaistavaksi kuin arvosteltavaksi. Julkaisu on aina ratkaisu, arvostelu vain subjektiivinen kannanotto. 

Kirjoittajan ei pidä antaa kahlita itseään, vapaus täytyy olla. Tarkoitan, että saa kirjoittaa laatikkoon, muovikassiin, tai kansioon. Parempi on että kirjoittaa, kuin ei kirjoita. Kirjoittaessa aivojen on pakko toimia.

Aloittelijalla on edessään monta kynnystä. Niistä selviää yhden kerallaan, tai sitten ei. Minulle oli korkea kynnys tekstini näyttäminen toisille. Kun sen ylittää, on jo helpompaa. Tavoitteeni on kuitenkin kirjoittaa luettavaksi jossain muodossa. 

"Haluan oppia kirjoittamaan". Tuon lauseen olen sanonut ja kuullut monta kertaa. Kirjailijalta ja kirjoittajalta on turha mennä kyselemään ohjetta. Ei oikeaa ohjetta ole!

Kaikki sanat on kirjoitettu moneen kertaan. Jos kirjoitetaan entisiä  sanoja entiseen ennalta määrättyyn järjestykseen; mitä se on? Kun kirjoittaa niin kuin oikealta tuntuu, se riittäköön. Jos se katsotaan lukemisen arvoiseksi, hyvä niin, jos sitä ei hyväksytä, siihen on pakko tyytyä, tai odottaa "aikaa parempaa".

Tiedemiehet puhuvat geeneistä. Niillä varmaan on osuutensa ihmisen ominaisuuksiin. Surempi osuus on ympäristön ja olosuhteiden vaikutuksella. Olemme kuin astoita, joihin karttuu aineistoa. Joissakin astioissa on reikä pohjassa, jotkut tulvii yli reunojen. Toiset ammentavat ainetta sellaisenaan, toiset antavat olla. Sitten on niitä, jotka muokkaavat mieleisekseen, on niitäkin, jotka vain tarkkailevat. Muutamat harvat jalostavat.

Kaikkien ryhmien taipumus on muodostua homgeenisiksi. erilaisuutta vierastetaan ja erilainen vierastaa itse. Sekalainen ryhmä karsiutuu joukoksi smanlaisia. Eikä ryhmä sitä tiedosta, ihmettelee vaan, miksi joukko supistuu? Kaikki ohjaajat eivät ole niin avarakatseisia, että kannustaisivat erilaisuuteen.

Kirjoittajayhdistys Panun edustajia on vieraillut Pielavedellä, en kokenut niitä hyödyllisiksi. Pielaveteläisiä oli vähän ja ydinjoukko oli papparaisia Kiuruvedeltä, jotka näyttivät viihtyvän yhdessä ja puhuivat paljon mukavia.

Käyn mielelläni kokoontumisissa aktiivisena. Kuitenkin haluaisin puhuttavan enemmän aiheeseen liittyvää. Keskustelu rönsyilee, eikä se ole pahasta, mutta kun suurin osa tuppaa olemaan muita asioita. Anteeksi suokaa, jos olen väärässä.

Viimeksi kyseltiin, "mitä odotat kokoontumisista?"  Toinen kysymys voisi olla: "Mitä annat?"

Kosti Sironen kertoi, kuinka kirjoittajakurssilla toisena ohjaajana ollut kirjailija käveli kiukkua puhisten lattialla edestakaisin. Syytä kysyttäessä vastasi: -- Ihmiset tulevat kirjoittajakursille, eikä heillä ole sanottavaa.

Silloinkin kun sanottavaa on, ei kaikkea uskalleta kirjoittaa, ajatellaan ja arastellaan toisten suhtautumista. Ymmärrettävää. Kehoitetaan välttämään uskonnollista ja poliittista. Miksi? Elämäänhän ne kuuluvat.      Vanha Erkki.

Läjässä olleista papruista Päätellen yllä olevan kirjoitettu v 1999. Olen kehittynyt siitä ajasta. Olen

IkiWanha Erkki      

USA:n vaalit

 Tuntuu jotenkin hassulta, miten läheltä liippaa ennusteeni ja arveluni diktatuurin kehittymisestä. Hitler nousi valtaan rehellisillä vaaleilla, mutta sen jälkeen ei äänestetty. Hitler veistettiin kiveen. Maailman laajuiseen vaikutukseen ei ole mahdollisuutta "pikkuhitlereillä", heillä ei ole rahkeita.

Kuvitellaanpa USA:han diktaattori: Mitkä suunnattomat mahdollisuudet? Aprikoidessani uuden vaikutusvaltaisen diktaattorin mahdollisuuksia valtaan pääsyyn, pidin mahdottomana USA:ta. Valitaanhan presidentti vaaleilla. Valitaanko? Tällä hetkellä v 2020 marraskuun neljäntenä klo 14.07 ei olekaan aivan varma, valitaanko? 

Kun voittaja määritellään lakituvassa, vahvoilla on hän, kellä on riittävästi "tuttuja tuomareita". Entä sitten? Kun saa sormensa liipasimelle, voittaa puolelleen armeijan ja poliisin. Sen jälkeen ei tarvitse äänestää presidentistä.

En suinkaan ennusta, ei minun ällini riitä. Mitä tähän pränttäsin, on tapahtunut todellisessa elämässä. 

Nykyinen "valtias" uhkaa jo etukäteen mitätöivänsä vaalituloksen: "Se on petos".  ??!!

"Saappaat näkee".     

Lausahduksia

"onnellinen ikääntyminen". Onko sellaista?

"Vanheneminen on onni".  - Se on valeuutinen!

Someen kuulemma tulee ohjelma, joka poistaa sopimattomat sanat ja korvaa ne sopivilla. Kokivat vaikeina keksiä korvaavia sanoille "ikääntyminen" ja "vanhus". Anna mun kaikki kestää! 

Mitä se on?

Ohemäen kansakoulussa uskonnon oppitunnilla luettiin jotakin. Sitten tuli kysymys: "mitä se on?". Selityksestä en tullut, sanan mukaisesti, hullua hurskaammaksi.   

Miksi nyt, yli seitsemän vuosikymmenen jälkeen tuommoisia atvailen? Ylen mediassa atvailevat Päivi Räsäsen vanhaa esiintymistä televisiossa. Homoillassa. Hän ihastelee: "sanoinko noin napakasti?"

Päivi Räsänen perustaa uskontoon, ei tietoon, eikä kokemukseen, jota hänellä lienee kosolti. Päivi Räsänen uskoo, mikä minä olen sitä mollaamaan? Muta tieto: tutkimus, laskelmat, tähtitieteen todistus kertoo Raamatun luomiskertomuksen tarinaksi, ei tositarinaksi. Ei se ole totta, muille kuin uskovaisille, kristinuskoon pitäytyneille. 

Miksi kristinusko? En ymmärrä. Entä juutalaiskristillinen? Sehän on mahdoton, jopa uskonnoksi. Ketkäs olivatkaan "Jeesuksen murhaajat"? Sitä en tietenkään tiedä, mutta tuohonkin määritelmään törmää kirjatussa sanassa usein? Ovatko kristityt Jeesuksen murhaajia? Joka tapauksessa evankelislutherilaiset tuntevat sympatiaa juutalaisille! 

Siteeraan todellista asiantuntijaa: "Israelin kansa ei ole Jumalan valitsema kansa. Jumala ei valinnut Israelin kansaa, vaan Israelin kansa valitsi Jumalan..."  Tuo ajatus löytyy kirjasta Golda Meir Elämäni. Hyllystäni löytyvässä kirjassa se on sivulla 14 .  

Minä tarkastelen ja ihmettelen. Raamatun mukaan homous on synti. Mitä on synti? Miksi homot vetoavat Raamattuun? Eikä luonnontieteeseen! Vaativat kirkollisia seremonioita homoillekin! Pitkälle aikuisikääni en tiennyt homoja olevankaan. Siltä kohtaa jäi Ramattu yli ymmärrykseni. Lukiessani olin kai iältäni yhdeksän vuotta. 

Hämmästyttää kun ihmiset uskovat olemattomiin. Niin kauan kuin uskomus liittyy peikkoihin ja keijukaisiin, ei ole vaaraa, kaikki tiedämme ne satuolennoiksi, kuten joulupukin. Kun näitä taruolentoja ruvetaan väittämään kaiken olevaisuuden luojiksi, seuraa murhenäytelmiä. Kauhistettavia kansojen tuhoamisia. "Nuo eivät ansaitse pääsyä paratiisiin." "Vain me oikeauskoiset".

Mielestäni homot saavat olla homoja, mutta nyt ne nostetaan jalustalle. Minä lihaa syövä hetero mies olen kaikista suurin syntinen.

"Muun sukupuolinen?" Olkoon muun tai jonkun muun sukupuolinen, sallittakoon. Minä ajattelen vähäisellä tietomääräälläni luonnon laatimaa lakia. 

Miestä ei saa sanoa mieheksi, naista ei saa sanoa naiseksi, tyttöä ei saa sanoa tytöksi, poikaa ei saa sanoa pojaksi. Luonto määrää! Luonnon päämäärä on lisääntyminen. Se on lähtökohta. Ihmiset pyrkivät rajoittamaan liikakansoittamista. Siihen ei riitä homous. Mikä ihmeellisintä, jotkut homotkin lisääntyvät satunnaisesti. Naispuoliset raiskattuiksi joutuneina. Synnistä huolimatta?!

Sukupuolineutraaleita on hyönteisissä. Mehiläiset ja muurahaiset. Muitakin lajeja on.                               Mutta meillä imeväisillä on tapa, jossa tarvitaan kaksi, uros ja naaras. Muu on luonnonvastaista. Riippumatta siitä, että uros ja naaras toimivat usein "väärin".

Ounastelen tämän liioittelun menevän överiksi. Esimerkkinä vaikkapa sosialismi.

Tulipa sekava sepustus, mutta tulkoon. Olkoon kaikkine virheineen! Kuten ihminenkin! 

Diktaattori

 Kauan ennen vaalia uhoaa Presidentti Suuri Päällikkö, ettei hän hyväksy vaalin tulosta! Jos ja kun vaalit ratkaistaan oikeuden päätöksellä, Diktaattorin usko on vakaa omasta voitostaan, pääsihän hän varmistamaan, että on "tutut tuomarit".

Mitä on uutiset, valeuutiset, epätosi? Valehtelua kaikki, harhauttavat erilaisilla termeillä. Olen kokenut katkerasti lajitoverieni reaktion, kun siteeraan jonkun lausetta. Käsittävät kuin se olisi mielipiteeni! Kaiken uhallakin siteeraan Hitleriä: "kun valehtelet, sinua epäillään, kun valehtelet riittävän isosti, päätellään, noin paljon ei voi valehdella!".

"Suuri Päällikkö" näyttää tietävän, vaikka tuskin lienee lukenut kirjaa Taisteluni. 

Rauhalliset mielenosoittajat

 Media vaahtoaa "kaasuttamisesta". Ne ovat huligaaneja mielestäni. Kun hihhuliporukka tukkii laillisen kulkuväylän, se on vandalismia, ei rauhallista mielenosoitusta. Ei muuta kuin kaasua ja vesisuihkua selkään! eivät ne muuten tokene. 

No, olkoon, en ala käyttämään somen kielenkäyttöä enempää. Tietävätkö nuo "aktivistit" elämästä mitään? Yleensä vouhottajat vaativat suu vaahdossa kaikkea hyvää ja vielä vähän päälle lisää. Nämä samaiset vouhottajat yrittävät estää tai jarruttaa kaikin voimin taloudellista toimintaa, jolla kustannetaan kaikki hyvä. 

Ilman näitä syntejä, joista he syyttävät, ei olisi kännyköitä, joita räpläävät taukoamatta. Syömään kuitenkin ennättävät ajanvietteensä lomassa. Kun vain joku huolehtii sapuskan saannista ja moottoriajoneuvoista, joilla huristelevat.

Penäävät ilmastotekoja. Tein ilmastoteon. Vanhetessa muttuu elimistö. Niinpä minua alkoi vaivata runsas pierettäminen. Pieretti ihan haitaksi asti, kauheasti. Joku sanoi: "ehkä maito". Tuohan selviää. Join runsaasti purkista täysmaitoa. Lakkasin juomasta sitä. Yhtäkkiset muutokset rasittavat. Suoliston sisältö kovettui, tuntui kuivuvan. Pikkuhiljaa sain normalisoitumaan. Tavoitteita asettaessaan puhuvat puolitamisesta. Pierettämiseni ei suinkaan puolittunut, vähentyi ainakin 90 prosenttisesti, ehkä vielä paljon enemmän? Maitotuotteita käytän. Piimää, juustoa, voimariinia, vispikermaa. Ei pieretä paljon.

Muutamat kulmakarvat kohoavat kuullessaan: - ruokavaliooni kuuluu edelleen sianliha ja vispikerma.  

Otsikko yle.fi:" Kouluväkivalta saatava kuriin."

 En ole varma, oliko siteeramani lause oikein, mutta tarkoituksen ymmärrän. "Kuriin!" Kuriinko? IkiWanha on sitä mieltä, että se pitää lopettaa! Kuri tarkoittaa diktatuuria. Entä demokratia? Mitä on demokratia? 

Olen varovainen ilmaisuissani. Kouluväkivaltaa oli. Kiusaamistakin oli. Miksi ei ollut? Siksi, että tämä ihmisten hallinnoima systeemi on yhtä sekamelskaa! Rikkaammat ja köyhemmät. Visaammat ja tyhmemmät. En ole aikaisemmin teksteissäni maininnut, että pelkäsin aamulla kouluun lähtöä. Todella pelkäsin! En halunnut mennä. 

Oliko opettaja silloisissa seminaareissa opetettu kunnioittamaan kaikkia? Ei ole! Koska opettaja Ida Remes saattoi sanoa: "Nyt ei olla Korpelassa!" Siinä tilanteessa opettaja puristeli minua niskasta. Tosiasia on, että olin liian kiltti! Kiltteyteni kostautui elämässäni. Työelämässä ja avioliitossani. "Jokaiselle tarpeensa mukaisesti." Tuohon tapaan ilmaistaan sosialismin periaatetta. Se on utopiaa. Esimerkiksi AY- liikkeen periaatteisiin sisältyy: solidaarisuus. Miten sitä sovelletaan? Niin! "Minun on saatava enemmän kuin Sinun!" Siihen on määritelmä: "hajurako". Eri ammattien välillä eduissa! Kuka jaksaa lakkoilla enimmän? Kuka järkyttää yhteiskuntaa suurimmassa määrin? Kuka kaiken lopulta maksaa? " Ei se kuulu meidän vastatavaksi." Kenen sitten? Saattaa käydä niin, että me "maan hiljaiset" maksamme? Mutta meillä on tylsät kyynärpäät!       

Koulurauha

Kokemusta kiusaamisestakin. Siitä johtuen kiinnitän huomioni ilmiöön. Kerrotuista toimenpiteistä olen skeptinen. Kuten useimmat ovat osoittautunet tehottomiksi. 

Sivusta seuranneena mietiskelin itsekseni. Pitäisi muodostaa yläluokkien oppilaista ryhmä. Tervepäisiä, vahvaluonteisia oppilaita, tyttöjä ja poikia. Pelottomia. Pitäisivät järjestystä sopiviksi katsomillaan keinoilla. 

Nyt ovat kehittäneet huomattavasti edistyneemmän tavan:  Gutsy Go. Ymmärrykseni mukaan tuo on tepsivämpi kaikkia entisiä.

Miksi ei jo aiemmin? Hyvä kuitenkin kun nyt!   

Riskiryhmäläinen

Ei tunnu pahalta. Lauantaina piipahdin Lempyyn tansseissa. Vielä osasin tanssia pahasesti. Kolme peliä. Poistuin tunnin päästä.  Sunnuataiaamuna valui nenästä neste valtoimenaan, suoraan suuhun. Pystyin kuitenkin nukkumaan. Ei ollut sairauden tuntua. Lepäilin sunnuntain. Maanantaina kävin kaupassa. Kävelin kohtalaisesti. Iltamyöhällä uskalsin lyhyelle lenkille. Pystyin hipsuttelemaan kevyttä päkiäjuoksua. Yllätyin jalkojen toiminnasta. Tänään päivällä sama reitti. Hipsuttelin juoksua. En ollut yhtä virkeä kuin eilen. Kävely sujui paremmin kuin vuosiin. 

Nuhan takia mittailin paineita. Vaihtelua.                                                                                                                      

 Lehden reunassa parin viikon takainen        156    81    51                                                                               Viime viikolla samana päivänä kaksi            119    67   51                  122    70     53

Tänä päivänä kaksi                                        154    77    50                  169    80     47 

Systolinen paine vaihtelee paljon.  Syke näyttää palautuneen lähes parhaiden päivien tasolle.          

  Saa olla jonkin aikaa mittamatta

Muukalainen

 Olen tyhmä ja kiltti. Heikoilla eväillä pärjää heikosti. Minulle ei siunaantunut edes moukan tuuria. Vanha olen, eikä mainittavaa saavutusta  näy ansioluettelossani. Kyselen itseltäni; kuka minä olen? Miksi olen olemassa? Huomaako kukaan, kun lähiaikoina poistun rivistä? Kukaan tuskin kaipaa? Puhuvat parempien ihmisten yhteydessä: - Elämän työ. - Elämäntehtävä. En tiedä. Ei minulla ollut. Taapersin vain sormi suussa taivaltani. 

Että paiskon kärpäsen paskoja valkealle pohjalle, lienee arvovapaata. En muuhun pysty. Taaplaa tyylillään. Uimahallin saunassa on parempi olla hissukseen, aina joku närkästyy. Erehdyin sanomaan hengenvaarallista löylykilpailua mielettömäksi. Sitäkin joku paheksui. Moitin television antia heikoksi. Vihjasivat ivallisesti, kuin en osaisi panna toosaa kiinni. Siteerasin eläköitynyttä naista, jonka elämäntyö toteutui Vuokatin Urheiluopiston emäntänä kolmekymmentä vuotta. Hän kertoi eri lajien urheilijoista, ketkä käyttäytyi parhaiten ja ketkä huonoiten. Siihen aikaan Vuokatin opisto oli pieni ja vaatimaton. Jotka vähänkin ajatuksella ovat seuranneet, käyttäytymiset noudattavat entisen emännän määritelmää, oli asiantuntija. Erehdyin sanomaan ääneen. Siitäkös kimpaantui mies, joka oli tavannut Teemu Selänteen. Opetti moitteen sävyisesti minua pitkällä esitelmällä. Ikään kuin minä olisin käyttäytynyt huonosti. En sanonut että vietin viikon vanhan opiston aikana palkkiolomalla. En käyttäytynyt huonosti, mutta en osannut käyttäytyä niin hyvin kuin halusin.

Joskun pähkäilen: - Olenko ollenkaan tältä planeetalta? Tokkkopa ainakaan tältä vuosisadalta, tai vuosituhannelta?

     

"Elämmekö unessa?"

 Kysymys on lainattu Yrjö Kalliselta. Kai Antti Kaikkonen tietää kuka oli Yrjö Kallinen? Niin, kuolemaantuomittu punavanki neljä vuotta linnassa. Pasifisti. Aseista kieltäytyjä. Oppinut mies. Aikoinaan tuomittiin lisäksi menettämään kansalaisluottamuksensa ikuisesti. Kallinen ei pyytänyt palauttamaan menettämäänsä. Kyllin ylpeä!

Kallinen nimitettiin jatkosodan jälkeen Suomen Puolustusministeriksi! Ilman kansalaisluottamusta!?

Kysyn vain: monellako Suomen tämän päivän poliitikoilla riittäisi kykyä, taitoa, tai uskallusta pärjätä niissä olosuhteissa?  Syylistyn esittämään turhan kysymyksen. Turhahan kysymys on. Ei ole kysymystä ei  ole vastausta!

Elämekö unessa, elävätkö unessa?

Edellisten hornetien hankinnan aikaan kirjoittelin, ettei niillä varjella Suomen itsenäisyyttä. Vain Isojen Poiken Leluja. En vaan tiedä, enkä osaa etsiä, missä kirjoitelmani on? Lähetinkö lehdelle? Jos lähetin, niin tuskin lienevät julkaisseet. Pahvilaatikosta en viitsi etsiä. En jaksa, eikä ole suunnitelmallista. Pysyn enimmäkseen lähiajassa.

Kuten tiedämme, niitä ei tarvittu, muuhun kuin koulutukseen ja näytöksiin. Oliko koulutus tarpeellista? Samat perusteet riittävät viisaaseen päätökseen olla hankkimatta. 

Todellisen sodan tullessa on aivan yhdentekevää, kuulummeko Natoon vai Pelastusarmeijaan! Venäjän ydinohjusta emme tarvitse pelätä. Joudumme pelkäämään USA:n ydinohjusta. Erkkikin tuon tajuaa. Hiljattain USA:n entinen edustaja kertoo urheista suomalaisista, joiden tuhoamista suunnittelivat. Kun ohjus ammutaan Pietariin, lakkaa Suomi olemasta. Siinä menee Hornetitkin, vanhat ja uudet. 

Herätkää unesta! Kaikkonenkin!

Perimmältäni olen pasifisti. Mutta myös realisti. Vain realisti pärjää. Paasikivi sanoi: "maantieteelle emme mahda mitään." Paikkamme on ja pysyy. Vaikka jotkut hokevat: "kuulumme länteen". Sen verran olen katsonut karttaa ja luulen havainneeni Suomen sijaitsevan itäisellä pallonpuoliskolla. Joudumme sietämään Venäjää. Pakko toimia niin että Venäjä sietää Suomea.

  Suoritin asevelvollisuuteni matalalla profiililla. Siitä huolimatta olin yllätyksekseni "liian hyvä". Sanoivat: "ootpa ollu hirmu pinko." Aliupseerikoulun "matalan profiilin" todistustani en ilennyt näyttää kellekään, ennen kuin kuusikymppisenä Tyttären pojille. 

Entä tulevaisuus? Lapsenlapset ja lastenlastenlapset. Sen ikäisiä.  Poikia. Kaksi on sotilaspoliiseja. Yksi kävi RUK:n. Kaksi on rivimiestä. Yksi on sivari. Yksi on kasvamassa. "Kunnian kentille." Toivon hartaasti että ei!

Muistan hyvin. Olin seitsemän, kun talvisota "syttyi". Syttyykö sota vai käykö muulla tavalla. Perheenäitien kasvoilla näkyi synkän pilven vaikutus: "Sota on syttynyt!" Kutoivat villasta sukkia ja lapasia, joissa oli reikä liipasinsormelle. 

Muodostui käsite: malli Cajander. Tänä päivänä on varustusta. Sen verran pitää olla, ettei tule "vihreitä miehiä". Sen tietää ja toivottavasti uskoo Naapuri. 

Hornetit eivät estä "vihreitä miehiä". Eivät estä "ruttoa". Eivät estä terroristeja. Eivät estä rikolisia. Eivät estä äärijärjestöjä. Eivät estä kansainvaellusta, siitä suojaa osittain syrjäinen sijainti. Eivät estä lama-aikoja. Eivät estä ilmastonmuutosta. Eivät estä mitään, mikä voidaan yrittää torjua. Se sijaan sillä summalla saadaan haludessamme paljon hyvää.

En jaksa enempää, enkä jaksa arkistaa!   

Hengitysharjoitukset

Kukahan lie keksinyt tavan: nenän kautta sisään, suun kautta ulos? Sen minäkin ensiksi kuulin. Melko pian oivalsin sen jotenkin luonnottomaksi.

Kuulin myöhemmin: "nenän kautta keuhkot täyteen, pidätetään hetki ja nenän kautta ulos, pidätetään hetki ennenkuin hengitetään uutta." 

Ei se ole minun keksintöni, olen sen lukenut painetusta sanasta. Olen harjoittanut hengitystä tuolla tavalla. Kuulin lääkärin perustelevan: "Nenän kautta hengitettäesä tasaantuu hengitetyn ilman lämpötila." Taidatkos sen selkeämmin sanoa?  Ei ole montakaan kuukautta, kun joku selitti: "nenän kautta sisään, suun kautta ulos." Väärin!

Koko elämäni ajan olen kuullut väärän laisia elämän ohjeita. Minua vahingoitavia. Sitä vaan ei tiedä kuulemisen hetkellä. Kantapään kautta kertyy lisähintaa kokemuksille. 

Ylilyönti, lisälyönti, välilyönti, tai virhelyönti, mikä lieneekään ylimääräinen sydämessä. Lääkäri Sinikka Kuusisto kysyi, että tuntuuko muljahdus? Ei todellakaan tunnu, enkä sitä yleensä tunne, vain kun kiinnitän siihen huomiota. Tunnustellessa sykettä valtimosta. Tuli semmoinenkin tilanne, ettei kuulunut lääkärin torvella, ei valtimosta, eikä sydänfilmissä. Liittyi usein stressiin ja terveydentilaan. Tnään levossa nakuttaa kuin kello. Virhelyöntiä en ole huomannut pitkään aikaan. Vaikuttaako hengitysharjoitukset?  Leposyke näyttää hiljalleen kohoavan. Ensimmäisellä käynnillä lääkäri Sinikka Kuusisto ihmetteli alhaista sykettä, 44. Arveli: "urheilijan sydän." Jatkossa liikkui välillä 46 - 51. Lääkäri sanoi: "vielä on urheiijan sydän, syke 49."  Nykyään: 49 -53. En suinkaan ole kummoinen urheilija, enkä ollenkaan kestävyydessä. "Urheilijan sydän" lienee synnynnäinen vika, ainakin osittain.

Olen lesonut: - olen harrastanut kuntourheilua vuosikymmeniä, niinpä se ei minussa näy ollenkaan.

Henkilöpalvonta

UKK:n seuranta lähestyi henkilöpalvonnan raja-arvoja. Satuin olemaan Lepikon Torpalla, kun nuori matkailija jankutti tohkeissaan: "valetta, valetta kaikki." Lepikon Torppa on luultavimmin totta.  Poika, joka syntyi Lopikon Torpassa vaikutti Suomen kohtaloihin. Minkä verran siihen, että Suomi säilyi isenäisenä kansakuntien joukossa, siitä vallitsee erinäisiä variaatioita?  UKK:sta kasvoi legenta. Joitakin se sattui kupoliin. 

Sama sävel vähäisemmissäkin.  Yrittävät kasvattaa, niin poliitikkojakin, kuin myös tv-tähtiäkin. Selvästi se näkyi puoli-seitsemän tyhjänpäiväisessä ohjelmassa. Läpinäkyvyys on selvä. Tehdään tähtiä! Ainakin on vakaa aikomus. Tuovat esille julkkiksia, joiden tähti jo hiipuu. Tarvitaan uusia!

Tänään satiirinen mieleni hätkähti. Meteoroligi Anniina. Siinäpä oiva kohde! Ylettömän hoikka. Edulliset kasvonpiirteet ja puetaan tarkoituksenmukaisesti. Mitään ansioita en osaa määritellä. Kun ensimmäisen kerran näin hänet ruudussa, kiinnitti ensimmäiseksi tapa, jolla kiepauti oikeaa etusormeaan rintansa yli poikittain. Kuin Kerttu Kotakorpi?! Matki selvästi. En osannut ottaa sitä laskelmoituna. Sitähän se oli. Kerttu Kotakorpi on viehättävä persoona. Matkiminen ei onnistu!

Meteoroligi on ammatti muiden joukossa. Ei kuitenkaan. Se näkyy ruudussa koko kansalle. Jään mielenkiinnolla seuraamaan Anniinan kehitystä. Kertun matkiminen ja höpöohjelmassa esiintyminen vaikuttaa tyhmältä.

yrittävät 

Luulen olevani rehellinen /suunnilleen rehellinen

 Pohtiessani mahdollisista uusista diktaattoreista ei voi välttyä nimestä: Trumpf. Selvimmät tunnusmerkit sitten Adolf Hitlerin. Josef Stalinista ei minulla ole selvempää esimerkkiä. 

  Hitler ei peittele. Sanoo: "Kun sinä valehtelet, sinua epäillään, kun sinä valehtelet riittävän isosti, ajatellaan: "ei noin paljon voi valehdella."  Veiko Vennamo oli riittävän viisas ajatelleensa siihen tapaan. Huomauttakaan, on syytä, että noin sanoi Adolf Hitler, ei IkiWanha erkki. 

Minulle on tullut turhauttumista, siitä että siteerattamiani pidetään mielipiteitämi. En voi pitää lappuja silmilläni, enkää tumppoja korvinnali. Enkä havaitsemasta, mitä tapahtuu? 

 Eikö kukaan ole ymmärtänyt? Parhain diktaattorin kasvualusta on osoittaminen maansa alennustilaan, minkä muut valtiot ovat aiheuttaneet. Keksitty: arjalainen rotu. Hitlerin (tai jonkun muun) keksimä arjalaisuus ylempänä rotujani. 

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen oli helppo osoittaa Saksan kaltoinkohtelu. Saksa alistettiin. Sitä käytti Hitler hyväkseen. Sai kannattajia riittävästi.

USA CRANT AGEIN! (kirjoitinko väärin?) Täydellinen toisinto, siitä mikä oli saksalaisten mielestä vääryys. Paitsi, eihän USA ole kokenut vääryyttä! Jos, niin mitä? 

Ainoastaan sitä, ettei Trumphin  mielestä USA ulotu maailman herraksi. Yksinvaltiaaksi.                                                                                                                    

Tuhlarit

En tunnusta olevani tuhlari. Terotin kynäni luettuani yle.fi . Mainitsee yllätykseksi kotitalouden kahvin juonnin hävikkiä. Ei tuo ole yllätys, jos on viitsinyt huomata ja ajatella.  

   Naapurissa Eeva on esimerkki. Vieraanvarainen ja tarkka kunniasta, että tarjottavaa riittää. Kahvia tosin ei paljon liikaa laita, mutta kahvin kanssa! Voileipää, pullaa, kakkua, keksejä, korppuja. Sitten mitä vielä?  Kun nautin vieraassa paikassa kahvia, sukulaisissakin, Kahvia on riitävästi suodatettu. Se juodaan ja mielestäni riittää. Yllin kyllin. Entä lause: "ei hyvin riitä, jos ei vähän jää."  Tietää sitä, että maine menee, kun tarjottavaa on sopivasti. Meneekö maine, jos ollaan tarkoituksen mukaisia, ennalta kyllä järki-ihminen tajuaa tarpellisuuden. Mutta ei. Vaikka keräilemme hattuja lähteäksemme, panevat vielä keittimen porisemaan. Kukaan ei ole juomassa, kahvi menee lavuaariin. 

Minulta ei tule hävikkiä. Ruokaa en syö enempää kuin tarvitsen. Kahvin suodatan suoraan mukiin. Sillä tavalla tekee moni muukin. Mutta eihän toki vieraalle! Miksi ei? Ei tietenkään useammalle ole käytännöllistä suodattaa moneen mukiin.  Vieraista ja tilanteesta riippuen voi tarjota mukista, vaikka kunnia vaatii kahvikuppia. Ainakin kaksi henkilöä voi harrastaa mukia. Moni väittää maistuvan mukista huonommalta kuin kahvikupista. 

Olen mukiin menevä. Pielavedellä Restentissä oli portsarina sillä kertaa Veikko. En ole yökyöpeli ja silloinkin tapani mukaan poistuin pian. Huumorimies sanoi:                                                                            --- Et lähtisi näin aikaisin, sinä olet mukiinmenevä!

Jonkinlainen alku

Elokuun 31 päivä 1950 matkustin Joroisiin tarkoituksella ryhtyä kauppias Eetu mustosen työläiseksi. Monta seikkaa muistan selvästi mutta en matkaa. Korpelasta oli vain yksi mahdollisuus; kävellä kilometri Kivimäelle tienvarteen ja siitä linja-autolla Kuopioon. Siihen väliin tuli yksi vaihe: paskan hätä. Vähän sivuun tiestä jäi tuotos. Mahdottoman iso läjä. Asia muistui monesti jälkeenpäin; aina matkalle lähtiessä joutui paskantamaan. Vähäisenkin takia hermojännitystä, vaikka en sitä tuntenutkaan. Alitajuista?

Kuopiosta saatoin mennä linja-autolla. Vai meninkö junalla? En tosiaan muista. Nyt muistui mieleeni yhtäkkiä. Muistui mieleeni kuin elokuvassa. Työntämässä pyörääni jyrkkää rinnettä ylös aseman suunnasta.

Seisoin kaupan edessä. Liha- ja siirtomaatavaroiden kauppa Edv Mustonen puh. Joroinen 48.             Miten tähän oli tultu? Ilmoitus Savon Sanomissa. Haki kauppaansa apulaista. Ajattelin vihreää oksaa. Tuossako se mahtaa olla? Ehkä en sittenkään osannut kuvitella mitään. 

Semmoinen yhteys. Ensimmäisen kauppareissuni tein v 1938 Kauppaan: Osuusliike Savo Jokijärven myymälä n:o 13.  Siitä reissusta on eri tarina.  Mustonen oli myymälänhoitaja. Hänen vaimonsa Asta Mustonen myi minulle kahvin papuja. Ei ollut minulla kanttia kysellä, miksi Mustonen oli varsinaisella syrjäkylällä pienimmässä putiikissa, mitä osuustoiminnalla olin nähnyt? Ollut Laihialla ison Osuusliikkeen hoitajana. Meni Joroisiin työnvoiman myymälänhoitajaksi. Tavoitti siellä lesken, jolla oli miehensä perustama kauppa, mutta ei kykyä jatkaa itse. Mustonen vaurastui. Siihen kauppaan sitten.

Siitä on pyöreitä vuosia. Seitsemänkymmentä ajastaikaa. 

Suunnittelin kirjoittavani Mustosen ajasta enemmän, mutta jostain syystä en osaa jatkaa. Enkö jaksa?   Palaan asiaan silloin tällöin pienillä tarinoilla.

Kun käännän koneen luota katseen vasemmalle tuuletusikkunan läpi. Taivaan rannalla pilvien reunalla hohtaa kultapilvi. Sen edessä pirtyy musta möhkäle. Hetki sitten puun latvojen lomasta hehkui purppuraa. Vedin säleikön edestä ja nautin. Musta möhkäle ei ole enää musta. Kasvaessaan muuttuu oranssin sävyiseksiTästä näkyvä taivas on pilvetön, pilviä on vain metsän yllä taivaan rannalla. Musta möhkäle kasvanut mahtavaksi. Väreillä ihmeellinen kontrasti. Möhkäleellä liukuva oranssi tummenee yläosassa tummemmaksi. Takaa näkyy yläpuolella kullanhohtoiset pilven riekaleet.

Sydämen kunnossa ei ole poikkeavaa, eturauhanen on tapeetilla. Lääkehoito.

Pari päivää sitten mittasin paineet heti aamukahvin jälkeen. Ei huolestuta. Joskus ihmettelen joidenkin ihmisten lukemia.

Kas näin:   144   80   52

Näyttää syke hiljalleen nousevan.  Aikaisemmin  46 - 51. Nyt näyttää asettuvat hiukan yli 50.  

Hidas auto

 Onneksi EU on jossain asiassa Suomen eduskuntaa viisaampi. Märää kumottavaksi eduskunnan hyväksymän typerän ja hengenvaarallisen lain. Ajatteliko eduskunta istuinlihaksillaan?

erkkikin ymmärtää ainakin osittain, mitä vaaroja aiheutettaisiin "hidasautoilla". Hidastetaan tonnin tai paljon ylikin rautaa liikkumaan kuudenkympin nopeudella eikä kuskille aseteta riittävää kelpoisuutta.

Käsitinkö väärin, kun ymmärsin sitä suunniteltavan mopoksi ja mopojen lakia sovellettavasti?

Suuri erhe tuli taksilain ajattelemattomasti tehdyillä muutoksilla. Senkin ovat huomanneet vasta jälkeenpäin. Ikivanha kammiossaan ihmetteli!  Jotakin tolkkua pitää olla.  

Hyvää ja kaunista

 Päämisiteri Sanna Marin tuskin ajattelee, millä maksetaan ja kuka tekee? Lupasivat höylisti antaa tukiaisia koronasta kärsineille. Luvata voi miljardeja, mutta muistaakseni valtion velka kasvaa edelleen.       Millä maksetaan entiset ja millä maksetaan tulevat koronat? Olin ylivelkaantunut, mutta kovan kamppailun jälkeen olen velaton. Ensimmäisen pankkivelan otin huhtikuussa -69 . Viimeisen velkaerän maksoin lokakuussa -07 .  

Mielestäni valtionkin pitäisi maksaa velat.  Poliitikoilla vaan on pakkomielle: - valtion kassassa ei saa olla rahaa. Jos sitä kassan pohjalla ripauskin on, se on jaettava kansalle. Eikä sillä hyvä, vaan kansalle on jaettu elintasoa velkarahalla. 

Valtio on ison urakan edessä. Orpo etunenässä vatii rahaa yrityksille. Läpi linjan näyttää tarve olevan. Poromiehistä aina laivanvarustamoihin. 

Pääministeriltä voi kysyä: - jos työaikaa lyhennetään, mistä otetaan yhteiskunnan palkollisia? Ellen väärin muista ovat valitelleet henkilökunnan vähyyttä, niin kunnissa, kuin valtiollakin. Jotenkin työmiehen järjellä ajatellen ei onnistu helposti. Työaikaa lyhennetään, se tietää palkkakulujen kasvamista. Yhteiskunnan palkollisia on runsaasti. En ole lukenut matematiikkaa, mutta kertolaskun tajuan. Ja rahan kulumisen ja riittämättömyyden tajuan. Siihen vielä lisää AY-liikkeen ajamat korotukset. Erähtä miljardi tarvitaan. Mitenkäpä muuten kuin valtion velkaa lisäämällä. Kunpa poliitikot osaisivat edes tukkimiehen kirjanpitoa.

Veroja ei saa nostaa, veroja pitää alentaa. Niinpä. Sana dynamiikka on väärässä paikassa, kun se mainitaan verojen alentamisen yhteydessä. Jos siitä syntyy dynamiikkaa, niin poistetaan verot kokonaan.  Kun tuhlaamalla rikastuu, niin siitä rikastuu joku muu kuin tuhlaaja.

Sattumalta istuin ruudun ääressä, kun haastattelivat Kalevi Sorsaa. Viimeisinä elinpäivinään sanoi: "Minä uskoin, että kun veroja kerätään tarpeeksi, kaikki muu onnistuu." Verojen keräys meni liiallisuuksiin. Taloutta uhkasi halvaantuminen. 

Työaikaa on lyhennetty liikaa. Veroja on alennettu liian paljon. Unohdettiin varoitus: - Tolkku pitää olla kerjätessäkin.

Eläkeläisistä uikuttavat hyvää eläkettä nuttivat. Hyvää minun kannaltani ajatellen. Köyhyysraja? Minkä rahamäärän se sisältää?                                                                                                                                  Josssakin näin mainittavan 1300 € . Nostaneet melko ylös. Lienenkö edes kerjäläinen? Eläkettä saan 1000 € kuukaudessa. Niillä pelataan. En valita, en uikuta. Terveydenhoidon kustantaa yhteiskunta. Veroja ei minulta mene muuta kuin kulutuksesta. 

Omahyväisenä

 Kuvaruudussa kaksi julkkismiestä rupattelevat Suomen lähihistoriasta. Tapahtumista, jotka mieleensä painuneet. Jätin ukot turisemaan, tulin koneen ääreen.

Tekee mieleni oikaista Lasse Lehtisen muistama: "kun oikein pinnisti silmiään, nin siellä se liikkui."  Olen Lehtistä vähän varttuneempi, olin aikuinen akallinen mies. En nähnyt Sputnikia, eikä ole nähnyt Lassekaan. Oli niin pieni, ettei siitä matkasta voinut silmillä nähdä.

Se minkä kaikki näki pimeän aikaan, oli Sputnikin kantoraketti, metrejä pitkä. Se oli irrottuaan jäänyt "heittämään volttia", Pyörimään pituusakselinsa ympäri. Välähdys näkyi pimeässä, kun esine kävi sopivassa kulmassa aurinkoon.  

Niin kertoivat. Luin Savon Sanomista.

Arvaamattomat ovat ajatusten tiet

Ympäristöni asukkaat sanoivat: "viholais-säkki."  Niillä kuljetettiin viljojen jyviä. Oli 1940 lukua. Oudoksuin melessäni. Ei kai nuo ole tehty "viholaisista" ? Siihen aikaan kuulin harvoin mainittavan nokkoseksi.

Elantoani etsiessä menin Joroisiin. Mustosen kauppaan. Hienosokeri tuli sadan kilon säkeissä. Ne eivät olleetkaan viholais-säkkejä. Eetu Mustonen sanoi: "jutesäkki". 1950 luvun kehitystä elämässäni. 

Vaihtui vuosituhatkin. Kului parikymmentä vuotta uuttakin. Filmitähti Joanna Lumley matkailee tv-ohjelmassa joka puolella maapalloa. Intiassa kävi suttaisessa tehtaassa. Sekaisen näköistä touhua. Siivoojia ei näytä olleen. Koneet kuitenki louskuttivat. Naishenkilö valvoi tuotantoa. Laitos tuotti lankaa.  Mitä olikaan kuidun raaka-aine? Sekin mainittiin: -jutetta. Kaikki ikäkö oppia?  

Sekin tuli tietooni ja aikoja sitten, että nokkosen kuitua kehränneet langaksi. Värttinälläkö? 

Kävelytyylit

Lauantaina iltapäivällä kompuroin aseman suuntaan. Vastaan tuli nuorehko mies. Matalasta perstaskusta näkyi pitkälti viinapulloa. Kantoi pitsalaatikkoa, josta napsi päivällistä. Horjuva kävelynsä muistutti omaani, vaikka konkkapulloni oli vielä kaupan hyllyllä. 

Paluumatkalla havaitsin samaisen hepun lepäämässä penkillä. Naposteli edelleen pitsaansa. Pitkään kestänyt ruokaisena. Viinapullonsa lojui kumollaan vieressään penkillä. Omani piilossa housun taskussa. Kummankaan elämä ei kovin viihtyisää.

  

Oppivelvollisuus vai koulupakko

Laissa voi lukea: "oppivelvollisuus". Kun 1940-luvulla kävin Ohemäen kansakoulua, ympäristöni ihmiset ilmaisivat asian: "koulupakko".Varsinainen asia on ilmaistuna sanalla oppiminen. Koulunkäynti, ja oppiminen eivät mahdu yhtäläisyysmerkin alle. 

Ihmettelevät alakoulun oppilaiden tasoeroja. Tasoeroja on, vaikka kuinka opiskellaan. Taikka ei opiskella. Minut laittoivat korpelasta kolutielle poikkeuksellisesti kevätlukukauden alkaessa 14 päivä tammikuuta 1939. Tasoerot olivat toisinpäin. Osasin jotain paremmin kuin muut. Osan paremmin kuin toisluokkalaiset. Osasin lukea sujuvasti. Osasin kirjoittaa kankealla käsialalla. Osasin laskea pienillä luvuilla, päässälaskua hyvin. Osasin muut laskut, mutta esimerkkiä 8 = 5 + . Sitä en ymmärtänyt, vaikka opettaja selitti monisanaisesti. Kysyin avuttomaksi tunnetulta äidiltäni.  Vastasi: "paljoko pittää viiteen lisätä, että tulloo kaheksan". Oliko huperoksi luokiteltu äitini parempi opettaja kuin alakoulun opettaja Katri Miettinen. En voi väittää niin olevan, mutta esimerkki kaikessa yksinkertaisuudessaan on valaiseva. 

Saattaa olla, että koulutuspolitiikassa ymmärän "sysiä ja seppiä." Opetusministeri näkee oppivelvollisuuden pitentämisessä pelkkää hyvää. Kokemukseni mukaan kantani on ehdoton EI!                Kurkistin viransijaisena ammattiopetukseen.  Oppilaissa on tasoeroja. Koko ikäluokassakin on tasoeroja. Eikä ne poistu, vaikka "kävisivät koulua niin pitkään että pääsevät kansaneläkkeelle."      

En ymmärrä ketä suunniteltu jatkaminen hyödyttää? Suunnittelijat eivät ymmärrä, miltä tuntuu 12 vuotiaasta pojasta, joka turhautuu suunnattomasti mielestään tarpeettomasta koulun käynnistä hamaan ikuisuuteen. Parikymppiseksi kumaraukoksi! En ole psykologi, enkä tiedemies, mutta elämänkokemukseni vahvistaa oppineidenkin arviot, että suunnilleen tuona ikäkautena tapahtuu usein käänne johonkin suuntaan. Hyvään tai vähemmän hyvään. Minulle sellainen tarkoitti päätöstä olla tupakoimatta ja harkitsin tulevan suhteeni alkoholiin. Opiskelun mahdollisuutta ei ollut. Tekemässäni videossa Ohemäen koulun vaiheista Eetla Lippinen kertoo, miten useammankin pojan koulunkäynti loppui: "Piti männä ropsmehtään". Niinpä! Erkinkin. Opiskelua en unohtanut koskaan. Kolmenkympin jälkeen opiskelin uutta ammattialaa. Kuuden- seisemän kymmenen jälkeen videokuvausta. Vanhenemiseen en tarvitse opiskella, osaan jo.

Opetetaanko koulussa aina oikeita asioita? Vastaan itse: -EI. Uskonnon opetuksesta kinasivat. Miksi uskontoa yleensä opetetaan? Minun aikanami opetettiin Raamatun olevan totta! Uskontoja on ollut lukemattomia. On uskontokouluja monilla uskonnoilla.                                                                               Mitä varten piti opetella: Ruben, Simeon,  Leevi, Juuda, Gaad, Asser, Daan, Naftali, Isaskar, Sebulin, Josef ja Benjamin. (Oikeinkirjoitus ei toteudu, muistin varalta.)  Tyttäriäni kävi. Ihmettelin, että vielä tyttäreni Leena jankkasi samaa litaniaa. Varsinaista paskan jauhamista. Sama kuulemma toisillakin tyttärillä. Nauroivat. Lyöneet leikiksi. Sama jos opetellaan Kuikka Koposen tyttären nimet! Ja opetelleet. Muistivat vielä kesällä Kuikka Koposen tyttären nimet.    Seuraava sukupolvi kehittyi. Minä en muista Kuikka Koposen tytön nimiä. Enkä opettele! Oliko (onko) opetus uskonnon opetusta? Mielestäni se oli ja on opetusta uskomaan. Kristittyjen uskontotunnilla ei kerrota, miten julmat, veriset jäljet kristinuskolla on. Rasismia kaikissa muodoissaan.

Pielaveden sivuammattikoulussa olin työnopettaja. Matikan ja fysiikan opettaja oli jossain. Jätti minulle annettavaksi kysymykset arvioidakseen ne palattuaan. Tämä on kertomuksia todellisesta elämästä, josta viehättävä ministeri Andersson on vieraantunut. Ne olivat algebran kokeita. Kuuntelin purkausta. Joku voi sanoa minun sallineen kurittomuutta. Voin sanoa kuulleeni toisenkin laista arvostelua. Pojat purkivat patoutunutta vastenmielisyyttään. "- Neljä vuotta tätä paskaa jauhettiin ja vielä meidän pitää! Joukossa oli yksi kympin oppilas, joka asian ilmaisi voimakkaasti.  Samat oppilaat ottivat aktiivisesti osaa puhuessani autotekniikasta.  

Poliitkot eivät pysähdy. Eivät pysähdy ajattelemaan. Heille tärkeintä on oman kannatuksen varjelu. Siinä sivussa puolueen kannatuksesta huolehtiminen. Esimerkiksi keskustapuolueen viimeisin puheenjohtajan valinta. Katja Kulmunia hehkutettiin. Hänen tavoitteenaan Keskustapuolueen kannatuksen nosto?! Eikö kuuluisi olla Suomen velkaisen talouden kohentaminen? 

Kaikkea hyvää kuvitellaan saavutettavan lisäämällä rahan tuhlausta. "Opetuksesta ei saa leikata".          Voidaanko sanoa toisin? Osaaminen on tärkeämpää kuin opettaminen. Läheskään kaikki opettaminen ei takaa oppimista. Kajoan arkaan aiheeseen. Mikä on turhaa opettamista?  Minun kohdallani uskonnon opetus oli turhaa. Niin myös monen kohdalla.                                                                                              Matematiikka on tieteiden "ylimystöä". Sanon niin, vaikka en itse lukenut. Matematiikan oppiminen on välttämätöntä kehityksen kannalta. Mutta algebran opettaminen kaikille on voimavarojen tuhlausta. Opettajat ja oppilaat vain turhautuvat. Opettaja ei turhadu, kun latelee vain taulukoita. Eikö poliitikkojen pölkkypäihin (sosialistien) mahdu, että kaikki eivät opi kaikkea. Tavan tallukoiden taso on aivan toista kuin viehättävän ministeri Anderssonin taso. Eikä siitä parane. 

Joku hyvin menestynyt kansalainen, nainen, sanoi: "Mihinkään en tarvinnut algebraa". Suurin osa taapertajista ei tarvitse algebraa. Opetetaan niille, joiden päähän se uppoaa.                                              Me, joille ei opetettu algebraa, rakensimme vähillä voimillamme Suomea, emme tiedä tehneemme sitä?

Nyt algebran "osaajat" suistivat Suomen velkojen suohon. Kaikki ovat velkaantuneet. Kunnat, valtio, lukuisat kansalaiset, nekin jotka lukivat algebraa, siitä huolimatta ottavat suruttomasti pikavippejä. 

Yksinkertainen esimerkki. Karjalainen kauppias kuunteli "algebran osaajia ja kaupatieteitä lukeneita", jotka laskeskelivat kuinka monta prosentia? Häneltä kysyivät prosenttia:                                                  Minulle riittää yks prosentti, markalla ostan ja kahella myyn.         

Sodan ja rauhan kysymyksiä

Miksi tarvitsemme uusia hävittäjiä? 

Sitä kysymystä ei kukaan esitä kriittiseltä kannalta, vain pelkkänä positiivisena olettamuksena. Ensimmäinen ajatukseni: - Suomen etu on olla pommittamatta minkään maan aluetta, ei muiden maiden eikä omamme. Sekin tosiasia pitää ymmärtää, että hävittäjät eivät hyödytä Suomea. Vain suurvaltojen sotateollisuutta, jota hallitsevat suuruuden hullut. 

Daniel Ellsberg kertoo sen, mitä olen miettinyt. Olen yksinäni suunnitellut kysymystä: - Kumman suurvallan iskua ydinohjuksilla pelkäät enemmän? Mitätön ihminen ei pääse esittämään sitä kysymystä. Siihen kysymykseen sain vastauksen Ylen netistä. Vastaajana todellinen asiantuntija: Daniel Ellsberg. Hän Kertoo USA:n suunnitelmista: "Kun isku suunnataan Pietariin, siinä sivussa pieni Suomi tuhotaan." IkiWanha Erkki ei ole suinkaan erityinen, ymmärtääkseen tosiasian. Sotahullut vaikenevat. Yhäkö heillä on mielessä edellisten sotien lause: "viimeiseen mieheen!" Sanomalehdissä ja juhlallisissa puheissa sitä jankuttivat. Menetimme paljon miehiä, naisiakin. Onneksi iskulauseen "tavoite" ei toteutunut. Meitä on vielä. Suomi kohtuullisen itsenäinen. 

Ilkka Kanerva uskotteli: "Tarvitaan luovaa mielikuvitusta." Kun kysyivät rahasta.  Väite, että entiset Hornetit olisi maksettu. Eivät ole maksetut. Muuta väittävät valehtelevat vastoin omaa tietoaan. Siellä ne ovat vieläkin velkamiljardien joukossa! Kirjanpidollista kikkailua. 

Emme tarvitse "pilven veikkoja" taivaalle taistelemaan. Hävittäjät ovat vanhentuneita, sanon niille jotka sulkevat silmänsä. Tarvitsemme kättä pitempää ja välineet pitääksemme huolta, ettei maaperällemme pääse "vihreitä miehiä", ei marsilaisia eikä muitakaan. 

Tämä tästä. Palataan "astialle" myöhemminkin.

Unen näkö

Vitsailuni kuolemasta jäi päälle. Näin unen, joka viittasi lähestyvään takarajaan. Ei se ollut enneuni. Nukun yöni edelleen suhteellisen levollisena. Mutta kuitenkin? No niin. 

   Huone oli huomattavasti iltahämärää pimeämpi. Ei valaistusta. Eikä ikkunoita. Makasin kuin halvaantuneena vuoteessani. Liikuntakyvyttömänä. Odotin kuolemaa. En tuntenut olevani saattohoidossa.

Huoneessa liikkui tuntemattomia. Kasvottomia ihmisen kaltaisia olentoja. Mitään ei tapahtunut, eikä minulle jäänyt ahdistuksen tunnetta.

   Eihän se vaan ollut enneuni?  

Pysyvät alennukset

Suonenjoelle muutettuani katsastin ruokakaupat. Osuuskauppa näytti edullisemmalta. Piipahdin jossain välissä tarkistamassa K-kaupan. Ei muutosta. Entisenä K-kaupan myyjänä kiinnitin huomiota "plussakorttiin". Korttisysteemisä ei ole päätä eikä häntää, vain turhaa kustannusta. Olen huono korttipelaaja. Kelakortti, ajokortti ja pankkikortti. Niitä ei voi välttää.
   Asennoiduin Osuuskaupan asiakkaaksi. Se on nyt osa Kuopion liikettä. S-etukorttia en ottanut. Harhauduin esitteen tekstistä. Siinä sanottiin pieni summa, joka oikeuttaa määrättyyn bonukseen. Luulin, että sitä pienemmät summat jäävät ilman.
   Reilut kymmenen vuotta olen ostanut ilman S-bonusta. Nehän olisi voinut kasvaa. Mutta siihen olisi pitänyt sijoittaa. Entä sitten?  En viitsinyt niin vähäksi aikaa. En hyödy.
   En kuollut "sikaruttoon", enkä toistaiseksi koronaan. Leikkausta suunniteltaessa Sanoivat: "hyvä tulos kymmeneksi, ehkä viideksitoista vuodeksi." --Johan tuota on siinäkin. viidentoista vuoden päästä olen kahdeksankymmentäyksi. Niin lyhyessä ajassa en olisi bonuksista hyötynyt.
   Yllätys, yllätys! Puhuivat viidestätoista vuodesta. On jo kulunut kaksikymmentäkaksi. Pelottaa että täyttyy kaksikymmentäviisi, jota kukaan, en minäkään, olisi uskonut.
   Se siitä!

Halpuutamme hintoja! Uskooko tuohon kukaan? Ei usko erkkikään. Koko ajan nousivat.  Talletin vuoden S-marketin laskut.  Kolmen vuoden esimerkit. 
Yksi vuosi 1200 €.  Toinen vuosi 1300 €. Kolmas vuosi 1400 €. Luvut kertovat toden. Nousua koko ajan 100 € vuodessa. Lopetin räknäämisen. Eläke ei nouse satasta vuodessa. Ei se mitään, rahat riittävät.





 

Erkin keittokirjasta

Viime kesänä en löytänyt herkkutatteja. Löysin neljä pientä kaunista arvelin : - Nuoria herkkutatteja. Syötävän hyviä!
   Eivät kuitenkaan ehkä olleet, mitä luulin. Etsin eri alueelta. Ei löytynyt kuin muutama mätä. Löysin kolme nuorta kaunista. Kotiin tultua alkoi epäilyttämään. Poistin keltaisen pillistön. Kotona panin kannelliseen rasiaan ja jääkaappiin.
    Ensinnäkin lakin kiiltävän musta pinta. Lakin alapuoli keltainen. Leikkauspinta ei ollutkaan puhtaan valkoinen. Alaosan valkea muuttui pintaa kohti eri väriseksi, epämääräiseksi. Varmin merkki oli jalka. Ei ollut herkkutatin tavoin jykevä, vaan säännöllinen. Tyven paksuus oheni lakkia kohti täsmällisesti.
   Mikä tatti?  Voitattia en ole tunnistanut, mutta kuvauksien perusteella sain erilaisen mielikuvan. Nämä olivat nuoria. Isoin jotain 7 - 8 senttiä.

Olivatpa mitä tahansa. Erinomainen laatu.
Funteerasin järjestystä. Päätyin ensiksi paistamaan kuhafileet. Etukäteen pilkoin lähes nyrkin kokoisen sipulin.  Runsaassa voissa paistetun kuhan panin odottamaan eri pannulle, pienimmälle virralle.  Pilkotusta sipulista panin puolet pannulle. Pyörittelin mieleisen kypsiksi. Kaasin sipulit paistetun kuhan päälle.  Loput sipulit ja paloitellut sienet pannulle ja reilusti voita. Kypsensin mieleisiksi. Ainakaan minun suussani ei kalan ja sienen maku riidelleet.
Voi että! Että voi maku tuntua hyvältä! Maku viipyi kielellä pitkään.       
Jäi huomiseksi saman moinen ateria. Terästän kermalla.

Vaikka en tunnistanutkaan. Uskalsin. Eivät ainakaan myrkkysieniä. Olen joskus oksentanut. Erehdyin. Hapero vai kärpässieni?
 
 

Pitää aloittaa lääkkeen syönti

En purjua yhtä mittaa sairaaloissa. Aina olen äkkinäinen. Automaatti-ilmoittaminen hämmensi aluksi. Sitten tajusin; siinähän on samanlainen valo kuin kaupan automaattikassalla. Sen jälkeen jotain säätämistä. Kone sylki paperin, jossa oli aika ensimmäiseen. Toinen aika oli vasta 14:00 !?
   Ensimmäiseen tutkimukseen pääsin pian. Vaikutti kuin olisin päässyt hiukan etuajassa. 
Homma sujui joustavasti. Hoituri kehotti odottamaan mahdollisesti päästä aikaisemmin seuravaan. Kusta pihistäminen vaati veronsa. Istuin vessassa, kun puhelin soi. Vokkelokoura ja housut solmussa en ennättänyt vastaamaan. Soitin takaisin. Hoituri vastasi. Kysyi; olenko sairaalan alueella?  --- Olen vessassa. 
   Kohtuullisessa ajassa pääsin toiseen ja hiukan enemmän odottamalla kolmanteen.
Urologi on pienikokoinen nainen. En kyllä epäillytkään; on pätevä penkomaan miehen alapäätä. Tähystys, koepalat ja polttaminen.
Kun puhui lääkityksestä; ilmaisin pettymykseni edelliseen lääkitykseen.
Lääkäri selitti järkeen käyvästi ja määräsi lääkityksen.
Olin mielissäni hyvästä kohtelusta. En tarvinnut vonottaa. Huomioivat iän ja tilanteeni.  Kuuden kuukauden jälkeen kontrollikäynti. 

    Vointini on kohentunut juhannuksen aikaisesta ihan itsestään. Pitkiä viikkoja. Koko ajan säätämistä. Selvisin! Jää arvoitukseksi mistä niinkin selvä oire johtui?

   Tuntuu vain niin turhalta merkityksetön elämä. 

Muistiin panoja

Ensi viikolla KYS:n.
Kontrolissa kävin v 2017. Samalla ajokortti.
Katsoin käynnit tarpeettomiksi. Sydämen oireita en tuntenut. Unohdin PSA-lukeman, kun sillä puolellakaan ei tuntunut vaivaa.
Kun tunsin eturauhasen oirehtivan, otin yhteyttä heti. Sen takia olisi pitänyt käydä, kun PSA saattoi olla koholla. Sitä ei tunne. Unohdin syöpäepäilyt.

Veren painetta mittailen. Mittarin ohjekirjassa mainitaan vaihtelut.
  Tänä päivänä 9:n jälkeen:  150  75  49
Alkuviikosta:  136  78  58 . Syke tavallista korkeampi.  Vähän myöhemmin ranteesta  48 .

Papereiden kulmiin merkittyjä ajan kanssa.
128   79   49
158   74   48
143   72   55
157   81   48           Rauhallisin mielin

Ruokasotkuja

Alkoi siitä kun sekoilin kaupassa, ostin liikaa ja vääriä ruokatarvikkeita. Toimin kuten järkeni myöten antoi. Virheeni korjasin sekalaista sisältävällä uunipadalla. Laitoin lasivuokaan ja peitin alumiinilla. Ruoka osoittautui yllättävän hyväksi. Söin muutamina päivinä. Jäljellä oli yhden aterian verran. Eilispäivänä rupesin aterioimaan. 
  - Mitenkäs maha tuntuu niin täydeltä, vasta alotin!
Niin, senkin pöljä, En säilyttänyt jääkaapissa, vaan hellan uunissa!? Lämpiminä päivinä huonelämpö 26 astetta. Taitaa olla vähän "mynnähtänyttä". Jouti pyttyyn. Sitten makkaraa ja jotain muuta.  Pilvisen päivän hämärtyessä illaksi alkoi tuntumaan. Löhötuolista suoraan tiskialtaalle. Vessaan ei olisi ennättänyt. Vatsa tyhjäksi. Melko paljon.

Annoin kulua muutaman tunnin, kun ryhdyin normalisoimaan. Tavan mukainen aamupuuro illaksi: Iso-kaura ja täysjyvävehnäjauho, mustikkakeitto. Sama satsi tänä aamuna.

Korvasin menetyksen "lounaalla". Voissa paistettua kuhafilettä sipulilla höystettynä ja tomaattia. Vähään aikaan en huuhtonut suutani. Nautin suuhuni jääneestä makunautinnosta.

Hiellä ja vaivalla

Heräsin aamuyöstä. Makuuvaatteet litimäkänä, mutta vain hartioiden kohdalta. Kävin suihkussa. Käänsin peiton kuivempi puoli ylöspäin. Lakanan päälle poikittain pyyhe, sen päälle vielä kesäpaita, että tuntuisi kuivemmalta.

Nukahdin pian. Noustua panin kosteat pyykkiin. Ihmettelin, kun ei yhtään kuseta? Vesi imeytyi hikenä petiin.
   En muistanut pyykkiä. en sittenkään, vaikka kuului hirmu rysäys. Vasta äsken muistin pyykit koneessa. Hirmu rysäys selittyy koneen hypätessä linkouksen alussa. Kait pitää hankkia uusi pienempi kone. 

Pääsen nukkumaan puhtaan kuivan sängyn päälle.

Kaupassa käynti unohtunut!

Miksi en kuollut koronaan

Siksi, kun en asu Ruotsissa. Hoivakodit ja vanhat ihmiset joutuivat sylkykupeiksi. Virukset eivät piileksineet hoivakodeissa eikä vanhoissa ihmisissä. Virukset tulivat muualta. Iskivät heikoihin kohtiin. Henkilökohtaisesti olen moninkertainen riski. Miksi? Ei minussa ollut viruksia. En tartuttanut ketään.
   Karanteeninomaisessa olen majaillut toistakymentä vuotta. Elämäni tuntuu merkityksettömältä, turhalta. Tahallani en kuitenkaan pyri saamaan ruttoa, vaikka saattaisi olla helpompaa kuolleena. Virustauti kohtelee monia kaltoin. Tokkopa pääsisin lievin oirein? Täytyy sinnitellä. Se on elämän tarkoitus.

Rajattoman vallan halu

Jostain syystä aloin vuosia sitten tuumailla diktaattoreista. Voisiko ilmaantua ja päästä valtaan uusi diktaatori? Tarkoitan sellaista, joka vaikuttaa koko maailmaan. Pieniä diktaattoreja vaikuttaa siellä, täällä.
   Katsoin osan ohjelmasta, joka kertoo Francosta. Vaikuttanut pitkään Espanjassa. Francon valta ei ulottunut laajemmalle. Ei ollut rahkeita.

Niin, voiko tulla todella iso diktaattori joskus?  Ison valtion Suuri Päällikkö osoittaa ujostelematta diktaattorin elkeitä.
   Arvelin olevan mahdoton päästä Valtiaaksi, kun edustajat valitaan vaaleilla. Kallistun vähitellen siihen suntaan, että valta voi keikahtaa.

Vatii riittävästi kannatusta. Päälliköllä on vahva kannatus. Eikä edellisetkään diktaattorit olleet hengen jättiläisiä.

Tällä Herralla näyttää olevan jo oman armeijan alku. Tuota en olisi uskonut. Minulle kertoivat viisammat, että kun vain tarpeeksi lujasti uskotaan, kaikki on mahdollista toteuttaa. Pelottavaa!

Ensin valtakunta sekasortoon, sitten Kannattajajoukot astuvat remmiin. Valtaan nousee diktaattori.
Sen jälkeen ammutaan ensin ja vasta sitten kysytään!

Tuntuu hankalalta

Ajatukset ovat puuroa tai velliä. Joutilaisuus vie vähänkin.  Kirjoittamisesta jää jotain jälkeeni. Siksi yritän pakertaa.
   Tytöt kävivät sunnuntaina. Minä olin harvinaisen huonosa hapessa. Epäilen ositain ulostuslääkkeen vaikutusta. Tavara tulee löysänä. Ravinteita hukkaan?
   Olen ihmetellyt näköni vaihtelua. Saattaa juontua leikkauksesta. Aivoista. Suunnilleen tähän tapaan. Sunnuntaiaamuna käväisin ulkona. Sisälle tultua näytti harhaisesti, kuin edessä olisi ohut verho, lähes näkymätön. Tällä hetkellä näkymä piirtyy selkeästi. Kerran uimahallille mennessä oli "hämärä verho". Läksiessäni paluumatkalle havaitsin, -minähän näen selvästi! En kiinnitä ilmiöön paljoa huomiota. Ei vie mielenrauhaani.
   Aioin ottaa u-lääkettä aamulla ja illalla. Kuitenkin tänä aamuna tuntemukseni mukaan en katsonut hyväksi. Sen sijaan otan nyt illalla. Huomenna on vietävä näytepullo. Siksi varmistan, ettei ole "tungosta" ahdistamassa rakkoa ja eturauhasta.  Kun on liika tavaraa, saattaa tuntua, ettei tule kusta eikä paskaa. Perushaitta on eturauhanen. Sen ehdoilla eletään.
   Huomisen näytteen pystyn ottamaan sääntöjen mukaan, mutta keskiviikoksi hoituri lupasi sopivan tavan.
   Tuntuu ikuisuudelta kaksi viikkoa siihen, kun menen KYS:n
   

Tänä päivänä

Vanha vaaka näytti 64 kg
Ihmettelin housujani; vyötärö kiristyy ja lahkeet pitenevät ja paino??
Ostin digitalisen puntarin. Päiväm. 09.01 -20. Näytti painoni kahtena aamuna 70,1 ja 70,4. Niinpä.
Tänä aamuuna 67,1 . Noissa lukemissa lienee lähes kohdallaan. Puolisen vuotta ja -3 kg.
Painoa pystyy hallitsemaan. (eturauhasta ei)

Valvoin tahallani puolille öin. Välillä yksi herätys ja nousin ylös kuuden maissa. Keitin puuron, painuin pehkuihin. Nukahdin. Heräsin kahdeksalta. Ennen kahvia mittailin.
Verenpaine: 129   76    60 .  syke tavallista korkeampi, mutta säännöllinen, tasainen. Lämpö 34,8 .
Jonain aamuna  137   78   53.
Luotan mittareihin. Niiden mukaan sydän toimii hyvin, eikä tunnukaan huonolta.

Hikoilu ei ole normalia. Kuuden aikaan en havinnut hikoilua. Noustuani kahdeksalta olin hikoillut. Paita, hartioiden kohdalta aluslakana ja peittolakana; märkä läikkä.
Pahaa oloa ei tunnu.

"Seuraava potilas kusee pulloon."

Taktiikkaa

Hoituri juoni, miten voitetaan elimieni hankaluudet. Virtsaa vien kahta tarkoitusta varten 14.7 ja 15.7
Lääkäri määräsi lääkettä "kovaan tavaraan."   Perästä kuuluu!  Vai kuuluuko?

Tuli postia

KYS:n kirjeen mukaan homma jatkuu 29.7 klo 8:40
melkoinen litania ja prosessi. Tekee mieli sanoa: -huomattavasti liioiteltu. Vielä kolme viikkoa. En ole varma jaksamisestani. Kusi homma askaruttaa. Kun sitä tulee niukasti ja olen tottunut siihen. Tarvitsevat litkua moneen tutkimukseen. Ongelma tulee siitä, kun rakko täyttyy liikaa, nesteen tulo lakkaa. Säätäminen vaikuttaa vaikealta. Kotona täytettävään pulloon, pullossa olevaan kemikaaliin tarvitsee sen verran, että pullo täyttyy. Sitä voi laskea eri astiaan ja sitten lisätä pulloon.
Se pitää ensiksi harjoitella.
IkiWanhalla oli todellinen koronakesä. Ei kovin viihtyisä. Vanhuus???

Hikoilu

Hikoilua en yhdistänyt nykyiseen. Hikoilu liittyy sydämen toipumiseen. Leikkauksen jälkeen toipilaana kesti jonkin aikaa hikoilu.  Hikoilussa ei muuten ihmeellistä, mutta hikoilu ilmeni vain rintakehässä. Kastui vain paita likomäräksi. Tapahtui aamuyöstä.
   Nyt on samanlaista. Sydämessä ei tunnu mitään. Heräsin hikoiluun. Heräsin niin pian, ettei hiki levinnyt.Sinisesä lakanassa näkyi selvästi litimärät kohdat, joissa yläruumiini painamat kohdat näkyi.
   Eilisaamuna hikosin jälleen. Sikäli hikoilu tuntuu erilaiselta, ettei tunnu kuumalta, eikä haittaisi, mutta litimärkä paita pois. Kuiva päälle ja hikisen aluslakanan päälle iso pyyhe ja nukkumaan.
  Nukkuessa pidän peittoa. Sairaiden säärieni kohdalla lisänä päiväpeitto kaksin kerroin. Silti hikoaa vain hartiat.  Ilmiö ei stressannut silloin, eikä nytkään. Toipumisakana arvelin sen kuuluvan elimistön puolustautumiseen.

Nyt en muista yhtään puuron keittämisestä. Söinkö tänä aamuna tavanmukaisen puuroni? Äsken söin 0,75 kg pakasteastiallisen keittoa. Kaalia, porkkanaa, sipulia, nokkosta, sianlihaa ja suolaa sekä pippuria. Ruuan yhteydessä tavanmukainen magnesium ja ylimääräiset kaksi monivitaa.
   Perästä kuuluu, vai kuuluuko?  Tällä hetkellä ei tunnu pahalta. Lepään ja käyn kävelyllä.

Hoitotakuu

Mitä se tarkoittaa?  Pitää päästä? Minun olisi pitänyt päästä juhannusaattona 19.6 . Silloin ei päässyt edes terveyskeskukseen puhelimella!? En kai minä hätänumeroon soita, kun ei ole hätä. Tiesin hyvin, että eturauhanen on tulehtunut, kuseminen teki kipeää.
   Tänään on 7.7 ja odotan. Jonossako lienen?
Virtsaumpi ei vielä tullut, kun kokemuksesta osaan taktikoida, eikä sillä puolella ole sairautta ainakaan tietääkseni.
   Paskapuoli on hankalampi. Ostin ulostuslääkettäkin, mutta se vaikuttaa huonosti. Selostuksen mukaan vitamiini voi vaikuttaa laksatiivisesti. Sellaisen vaikutelman olen saanut Mangnesanista, jota käytän suonenvetojen ehkäisyyn, vaikuttaa hyvin siihen. Runsailla anoksilla pehmiää.
   Päätin katsoa, miten sujuu täällä.  Lääkärille vastasin kysymykseensä epäröimättä: - Eturauhanen. Se oli eräänä maanantaina.
Montakohan sataa kertaa kuulin moitittavan: "miehet eivät mene lääkäriin!"  Entä jos menevät?
En mennyt kertaakaan ilman todellista syytä.
   Katson vielä, mutta kun kantti pettää, soitan Mehiläiseen ja menen taksilla.
Ai niin, olenhan riskiryhmäläinen! Tätäkö se tarkoittaa?

Päivien kulku

Eturauhanen perkattiin v 2007
Sen jälkeen ei ollut oireita pitkään aikaan. Tiesin eturauhasen kasvaneen, mutta ei ollut haittaa. Kusen tulo hidastui. Pilli pieneni, mutta ei haitannut.

Ensimmäiset oirehtimiset oli yllätys. Se oli lievä tulehdus. Myöhemmin vastaanotolla ei kuulemma kokeet ilmaisseet tulehdusta. Kuinkas sattuikaan, oli juhannus viikko!
18.6 oireet.
19.6 yritin puhelimella terveyskeskukseen. Ei ollut yhteyttä. ?! Perjantai juhannusaatto. Minulle kaikki päivät ovat saman arvoisia.
22.6 soitin TK:n vastaanottoon sairaanhoitajalle.
Kysyi: "pärjäisitkö maanantaihin 29.6?"
Rehellinen vastaus: - en tiedä. Varattiin vastaanotto päivälle maanantai 29.6.
29.6 Lääkäri antoi lähetteen kirurgille.
3.7 perjantaina. Tuntui uhkaavalta. Ummetus. Lääkitsin "epävirallisesti".Meni paskat housuun.
6.7 Onkin taas maanantai. Valvoin yöllä. Lääkitsin Epävirallisesti. Kohtuullinen kusi. Paska aivan lierua. Meni kuitenkin pönttöön tahrimatta mitään.
Viittaan sairaanhoitajan kysymykseen. En pärjännyt hyvin. Yli kaksi viikkoa kärvistelyä.
Tuleeko kutsu kirurgille tänään, huomenna, koska?

Tilalliset valitsevat tuotantoon kykenevät elikot. Kaikkia "ei oteta talvelle." Systeemi noudattaa aikatauluaan. Erkin ikivanha elimistö ei.
Otetaannko erkki talvelle?

Pitkittyy

On kulunut yli kaksi viikkoa oireen alkamisesta. Kokemuksesta tiesin, ettei selviä muuten kuin eturauhasen perkaamisella. Perjantaina en päässyt puhelimella terveyskeskukseen. Oli juhannnusaatto.
 Juhannuksen jälkeen   sain ajan maanantaille 29.6. Lähete kirurgille. Viikon käpristelin. Nyt on lauantai. Kutsua ei ole tullut. Tietää sitä, etten pääse vielä maanantaina. Etenen systeemin aikataululla.
 Lääkäri arveli virtsaummen mahdollisuutta. Tapahtui aikaisemmin monen monta kertaa.
Virtsa ei umpeutunut, vaan se paksumpi jumittui.
Tiesin, että magnesium vaikuttaa pehmentävästi. Oli jäljellä muutamia D-vitamiineja. Otin molempia reilummin. Yhtenä päivänä tuli rysähtämällä. Toisena päivänä ruikku, Sitten ei mitään. Ostin apteekista ulostuslääkettä. Illalla ulostuslääke. Ei vaikuttanut. Aamulla mangnesium ja D-vita.
Aaamuaskareet ja ruoka.
 Sitten läksin kauppaan. Menin autolla. Pysäköin S-Marketilla. Nousin autosta. Silloin tuntui varoittamatta. Nousin autoon, ajoin kotiin. Rappuja noustessa tuli käskemättä. Tuli paljon ja meni housuun. PALJON!  Pyykki on kuivumassa.
Saanut vähän tehtyä. Suolistossa ei tunnu ylimääräistä.
Tänään lauantaina valmistauduin. Aamupuuroa keitin kaksi kertaa. 0,75 kg pakasterasiassa keittoa. Kaalia, porkkanoita, sipulia nokkosta ja suolaa. Etten rasittaisi vatsaa, söin sopan kolmessa osassa.
Otin ulostustabletin. Perästä kuuluu, vai kuuluuko?  Huomenna.

Jotain muutakin häikkää on. en osaa kuvailla tuntemusta yöllä, jotain täydempää rintakehässä. 
 Hikoilin aamulla. Paita märkä. Hikoilu vain hartiossa. Sinisessä lakanassa selvä kuvio, jonka hiki piirsi siihen, missä hartiat koskettivat lakanaa.

Kävely takkuaa. Eilisaamuna oli varsin vaivalloista. Nojasin välillä puun runkoon ja istahdin kannon päähän.
Kävely palautunut sen verran, että pääsen hieman pitemmän matkan.  Pahimmillaan väsyin kilometristä. Lähtiessä funtsin, josko kierrän Siionin lenkin. Pian havaitsin, etten pysty.

Kehitys onnistui sillä tavalla, että menen autolla maastoon. Pehmeässä sammalessa ja kangaspoluilla kävelen. Ehkä kolmisen kilometriä. Tänään kerran Siionin lenki ja kerran maastossa.

Kun ei osaa kuollakaan.

Että puhuvat pehmosia

Äskeisen höpötyksen jälkeen törmäsin älyttömyyteen. kaksi eri asiaa sotketaan ilmastouskomuksiin. En ymmärrä miksi sotketaan turpeen energiakäyttö ja käyttö kasvualustana? Ovatko kaikki höyrypäitä? Tuotetaan polttoaineena lämpöä. Tuotetaan kasvualustana kasviksia. Viherpiipertäjiltä ja "ympäristöystäviltä" kysyn: miksi puhutte järjettömyyksiä? Vai onko kysymys väärinymmärryksestä?
Eikö turvealustalla kasvanut edusta "vihreitä arvoja"?

Politiikkaa vai mitä

Televisiosta koronapolitiikkaa. Kun katsoo ruudusta, soisi myös ajateltavan aivoilla, eikä vain istumalihaksilla.
   "Rutto uutisissa" kiinnittyi huomioni Brasiliaan. Miksi ei siellä? Miksi kysyin? Siksi että vähän ennemmin näin televisiosta dokumentin. Sen perusteella tuli mieleeni hakematta: Brasilia. Miksi brasiliasta on niin vähän uutisia? Miksi Brasilia? Siksi että siellä on vaurautta ja kurjuutta. Maailmassa on erinäisiä valtioita, jotka eivät sairastu "ruttoon".
    Usa:n Presidenntti ei tunnusta tosiasioita. Hän luulee, ettei hänen tarvitse. Brasilia kamppailee. Entä USA? Minun ei tarvitse vääntää rautalangasta.

Täällä korpifilosofin kammiossani pohdin usein diktatuuria. Voiko Stalinin ja Hitlerin hirmuvalta toistua? Hakematta tuli mieleen USA. Pienten maiden diktaattorien yritelmillä ei ole kapasiteettiä. Ne jäävät haihattelun tasolle.
    Ainoat riittävän tehokkaat ovat USA ja Kiina. Kiinalla on suuremmat mahdollisuudet. Kansa on valvonnassa.
    Miksi ei USA? Ymmärsin sen olevan demokraattisemmin hallittu. Erehdyin pahasti, kuten yleensä.
USA:n on mahdollista kehittyä dikdatuuriksi. Entä Kiina? Eikö se ole diktatuuri? Mistäpä minä tietäisin?
   Näiden molempien maiden "demokraattisesti valitut"  päämiehet esiintyvät diktaattorien tavalla.

Me katsomme Ruotsia arvostaen ylöspäin.Ylensä kritikoin, kuten tapana on. Suomen edustajille nostan hattua. Koronatilanne kehittyi hämmästyttävän sillä tavalla, kuin ennakoivat. Entä Ruotsissa?
    Pelkään pahoin, että Suomi ylpistyi. Eräitä vuosikymmeniä olen seurannut valtion talouden spersmäkeä. Tänä päivänä eivät ole heränneet talouden realiteetteihin. Ei edes Siksten Korkman, jota pidetään suurimpana auktoriteettinä.
    Pitääkö valtion maksaa velka? Epäilen niiden viisautta, jotka esittävät tuon kysymyksen. Ovatkohan ihan viisaita?
    Kukaan ei kysynyt: "pitääkö erkin maksaa velka?"
Siihen aikaan ei kukaan uskonut erkin pystyvän siihen. Erkki maksoi, eikä takaajat kärsineet.
   
Plaratessani tekstiä, tuli outo olo: Miksi kirjoitin?
"muuttolintu siihen vastatkoon".