Kauppojen ajat

Ajattelin vastauksia kysymyksiin, jos minulta kysyttäisi. Kukaan ei kysynyt, mikä oli itsestään selvä.
 --- Tarvitseeko  kaupat olla auki sunnuntaina?
 --- Ei välttämättä.
 --- Kannatatko vapaita aukioloja?
 --- Kannatan.
Saa olla kriittinen ja pitää outona näennäisen vastakkaisia näkemyksiä.  Tässä vain on esimerkki, ettei mikään ole itsestään selvää. Eri puolilta katsottuna asia näyttää erilaiselta.
   Olin kaupan palveluksessa kahdeksan vuotta. Siltä pohjalta ajatukseni ja mielipiteeni muodostuu. Silloin ei kaupoissa noudatettu työaikalakia. Ei Osuuskaupoissakaan. Ei myöskään Pielaveden Osuuskaupassa 1960 luvulla. Vasta sitten kun Lyhennettiin viikoittaista työaikaa ja samoihin aikoihin määriteltiin minimipalkat. Siihen asti tehtiin pitkää päivää ilman ylityökorvausta. Pielaveden osuuskaupassa oli esimiehillä kohtuulliset palkat, mutta liikeapulaisilla 200 - 300 mk kk. Minimipalkaksi määrättiin 560 mk kk. Jotenkin meni siten, että samalla havahduttiin noudattamaan työaikalakia. Näinkin pienet luvut horjuttivat osuuskauppojen taloutta. Työväen liikkeen osuuskunnat eivät toipuneet, niitä ei ole ollut pitkään aikaan.

Silloin ajattelin taloutta, niin tälläkin hetkellä.
    Väkeä siirtyi kaupunkeihin ja Ruotsiin. Pienten kauppojen liikevaihto laski. Palaverissa poliitikot kuulivat pikkukauppiaiden ahdinkoa.  Kalevi Sorsa lohdutti:
 --- Kauppiaskin voi mennä työttömyyskortistoon. !
Mitäpä siihen on sanomista?
   Ahdingossa oleva tuntemani kyläkauppias meni metsätöihin. Vaimo sinnitteli vielä myymälässä.
Itsekin osallistuin välillisesti pienkauppojen kurittamiseen. Sulo Eskelinen haki minut aloittamaan myymäläauton toimintaa. Tuli hyvä liikevaihto.  Kohta oli maakunnat täynnä myymäläautoja.  Niin paljon ei suinkaan tarvittu.
    Myymäläautot alkoivat jo vähentyä, kun vielä Aatto Tarvainen Joroisissa sai valtion apua kahden myymäläauton hankintaan. Julkinen asia oli lehtiuutisessa. Kyläkauppa on nykyään museoharvinaisuus. Vapaa aukioloaika tappaa lähes kaikki pikkukauppiaat. Tavaratalojen vuokralaiset ovat nykyajan "torppareita".  Lähes toivottomia.

Entä toinen puoli? Miksi meni näin? Mitä varten kaupat ovat? Se on kansan huolto, tarvikkeiden  toimittamista. Samalla liiketoimintaa. Jotkut rikastuvat. Vain suuret.
   Suuret toimivat tarkoituksen mukaisesti saadakseen mahdollisimman paljon voittoa. Kenenkä "selkänahasta"? Voitoista puhuessaan "kansa" käyttää tuota termiä.  Sellaista on vapaa kilpailu.

Meikäläisestä tuntui mahdottomalta suurten markettien menestyminen. Valtavat neliöt myyntitilaa.
Ne vain porskuttavat. "Palatseja" avatessa mainitsivat "uusia" työpaikkoja. Olivathan ne uusia, mutta eivät suinkaan kaikki lisääntyneitä. Niitä siirtyi jostakin, jotka eivät menestyneet "vapaassa kilpailussa".
   Sehän oli selvää tuhlausta, tyhjäkäyntiä, kun suuret tilat seisoivat tyhjän panttina suuren osan aikaa.
Nyt jossain tutkimuksessa mainitsivat: "Työllisyys ei lisääntynyt". Työllisyyden lisääntymiseen ei uskonut erkkikään. Joustavuus parani. Asiakkaat eivät tarvitse vahtia aukioloja. Pystyy järjestämään paremmin työaikaansa. Ruokakauppojen kiusalliset ruuhkat helpottuivat.
    Pelättävissä on liiallinen myyntitilan lisäys. Kun opittiin "rynnistämään", niin säilyykö harkinta?
Kehitys kehittyy. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Muutamat osaavat ennustaa, vai sanoisinko: Ennakoida.

Viime aikoina kehitys näyttää "vauhkoontuneen". Kestävätkö ihmiset ehjänä. Minua on ajan hammas jyrsinyt siksi paljon, ettei enää hetkauta. Seuraan ihmettelevällä katseella.                  

Ahma

Dokumentti kertoi Suomessa olevan 300 ahmaa. Käsittämättömän suuri alue Suomessa yhtä ahmaa kohden. Ei ollenkaan kumma, että ihmetyksen määrä oli minulla melkoinen.
   Talvikauden viimeiset tanssit tanssittu Leppävirran Seurakalliolla. Kotimatka alkaa viitostietä. Kääntyy Suonenjoen suuntaan. Ilta hämärtyi sen verran, että tarvitsi auton valot. Jonkin matkaa köröteltyäni vilahti jotain.  Vasemmalla puolella pientä vastaista kohoava  sivutie suuntautui loivasti ajosuuntaan. Hiljaisessa vauhdissa valo ennätti näyttää näytelmää.
   Pienen matkan päässä tiellä jotain saalista jakoi kissa, harakka ja ehkä joku kolmaskin. Vasta tiehaaraa ohittaessani havaitsin mustan otuksen: Voiko se olla ahma?! Näin sen selkäpuolelta. Ahma on siksi omanlaisensa elukka, ettei toista ole. Peto lyllersi saaliin jakoon. Havainto kesti vain muutamia sekunteja, eikä ennättänyt näkyvissäni haaskalle asti.
   Kirja kertoo: suomalainen suurpeto. Olin kuvitellut ahmaa huomattavasti isommaksi, sen takia oudoksuin sen kokoa. Piti avata netti tarkistaakseni. Urokset isompia, mutta nekin otaksumaani pienempiä; alle metrin. Pienimmät naaraat tuon taulukon mukaan 59 cm! En viitsi tarkistaa, mutta muistini mukaan teksti kertoi suurimman uroksen kooksi 89 cm.
    Ja vielä: Tuuhea leveä häntä muodostaa koosta huomattavan osan.     

Nälkäinen eläin

Pielaveden Petäjäjärvellä vakiolenkkini "Lystilän lenkki" alkoi metsäautoteitä, jatkui Lystilän lavan kautta Uiton sillalle. Reittiä käytin pitkään talvelle. Talvi sillä tavalla omalajinsa, että ei koko talvena suojannut. Lunta satoi paljon. Hangen pintaa ei tullut. Lumikerros pysyi läpeensä pehmeänä. Heikko ura pysyi auki. Joku näkyi hiihtäneen. Ladun päälle kertyneessä lumessa näkyi ketun jäljet.
    Keskitalvella lunta oli reilu metri. Kettu jäljet poikkesi sivuun kymmenisen metriä. Ketun vaikeus näkyi selvästi pehmeässä lumessa. Upottanut syvälle mahansa varaan.  Uteliaisuuteni voitti. Kahlasin jälkiä käännökseen asti. Ei näkynyt merkkejä saaliin saannista. Repolainen ei voinut mässäillä.
    Jänikset pääsevät pakoon. Kesällä havaitsin jokusen kymmenen teeriä. Piilottelivat lumen suojassa.
Myyrätkin hangen alla. Lumi muodosti hyvän suojan sammalikon päälle.
    Noita miettiessäni tuli muistiini, miten hanki pelasti lumikon kissan kynsistä. Huhtikuussa ohut hankiainen. Ladosta vilisti hangen päällä valkoinen pieni otus. Ladosta syöksyi jälkeen meidän iso kissa. Kissa toimi tapansa mukaan. Parimetrisellä loikalla syöksyi lumikon selkään. Ohut hankiainen petti kisan hypyn painosta. Lohkesi palasiksi. Myyrä pelastui. Kissa nosti  pettyneenä lumen seasta käpälänsä, käänteli anturapuolta nokkansa alla. Kissasta havaitsin ärtymyksen.

Kevätsohjon aikaan lenkkeilin teitä pitkin. Lystilän lenkki jäi sisälle siihen kierokseen. Sillä kertaa liikuin heti aamusta. Yöllä pakkanen kovettanut vähentyneet lumet. Pieniä puita tien vierustalla. Yhtäkkiä ilmestyi seuraa. Surkea näky. Luurangon laihaksi nälkiintynyt kettu laukkasi hangen päällä. Niin laihaa eläintä en ollut nähnyt. Karvat kuontalona.
   Säikähti kovin, muutti suuntaa pois päin.   Turhaan minua pelkäsi.

Muistelot pulpahti esiin luontodokumentin katsottuani. "Saalistajia".
  

Valeuutisiako

Pahaisena poikasena luin merirosvoista kertomuksia. Niiden mukaan mustan kuun aikaan on vuorovesi korkeimmillaan. Tänä pänä Ylen netissä väitetään täydenkuun lisäävän ilmiötä.
Jostain aivojen peräkammarista kaikuu toisin. Kuin olisi opetettu: Kun kuu ja aurinko ovat samalla puolella maapalloa niiden vetovoima on samansuuntainen, siis vahvistunut. Siis uudenkuun aikaan.
Täydenkuun aikaan ovat aurinko ja kuu eri puolella maapalloa, siis vetovoima jakaantunut.
Käyvätkö nykyajan ihmiset liikaa kouluja, että käsitteet sotkeentuvat?

Televisiosta kuului naisen ääni, kuvassa ei näkynyt. Esittelyssä kertoi toimittaja haastatellun oppiarvon. Ja henkilö oli yhteiskunnan virassa. Siis "virallinen totuus"? Henkilö kertoi vesijohtoputken halkeavan sulamisvaiheessa, "kun vesi laajenee lämmitessään"?! Voi pyhä yksinkertaisuus!! Erkkikin tietää putken halkeavan jäätyessään. Vesi laajenee jäätyessään. Pienellä lämpiämisellä ei vesi halkaise. Semmoinen putki, esimerkiksi puolen tuuman metallinen vesijohto ei halkea kahdeksan kilon höyrypaineella, mutta halkeaa jäätyessään. On opetettu, että kahdeksan kilon paineinen höyry on 160 % C. Melko paljon lämmennyt ja laajennut.        

Suomen valtion talous

Joko pitää perua pyhät sanansa? Valtion velka on lyhentynyt! Ihanko totta? Minä vähä eppäelen.
En peru sanojani. Joka tapauksessa valtion velka nyt on suurempi kuin Sipilän hallituksen aloittaessa. Pahoin pelkään, että Antti Rinteen hallituksen lopettaessa, velkaa on enemmän kuin aloittaessa. Ainakin jos Rinne toteuttaa julkilausumia oppejaan ja tavoitteitaan. Vaalilupauksiaan.

Epäilyni osui kuitenkin kohdalleen.  Selvisi kun katsoivat totuutta silmiin. Viisaat huomauttivat, että kyse on tilapäisestä rahan tulosta, ei tulevaisuuden ennustetta voi siihen perustella.

Semmoista jurnutusta kuuli jo aikaisemmin, kun riemastuivat "nousukaudesta". Vihjailivat, että valtion pitää aloittaa "jakaminen". Kansalle kaikkea hyvää, kun kansaa riistettiin.

En tiennytkään

Että Rukajärvellä oli talotehdas! Talvella 1967 olin Vuokatin urheiluopistolla harrastushiihdon palkintomatkalla. Matkan maksoi Varkauden Kello ja Kulta Auto-osasto.  Olin autonasentajana.
Ei mitään hajua siitä, että opisto alkanut Rukajärveltä tuoduista rakennuksista. Silloin ilmeisesti oli jo luultavasti laajennettu. Tänään tuli netistä tietooni käsite Asevelitalo. Olisin sotkenut helposti Rintamamiestaloihin.

En tiennyt sitäkään, että venäläisillä on äänioikeus USA:n Presidentin vaalissa?!

Haarovälit

Kansainvälinen hulabaloo: "kuvaaja kuvasi haaroväliä". Miksiköhän kuvasi? Tietysti siksi, että halusi näyttää, mitä kaikki halusivat.
   Pääsin juuri kirjoittamasta naisten "lyhyestä eurosta", kun ei ole varaa ostaa hamekangasta. Joskus takavuosina USA:n yleisurheilijanaisilla oli tyylikkäät edustusasut. Mutta kun niiltä ei nähnyt "haaroväliä", piti ne poistaa. USA:n naiset voittivat kilpailuja. Urheilu on sirkusta ja markkinamiehet haluavat urheilijoiden näyttävän seksikkäiltä. Minä ainakin näin naiset seksikkäinä niissäkin puvuissa, joista ei nähnyt "haaroväliä".
    Luin joskus -40-luvulla Urheilun pikkujättiläistä. Silloin säännöt määräsi niin miehille, kuin naisillekin urheiluhousujen lahkeen pituuden.
    Nykyisen kaltaista pukemattomuutta sanoivat silloin pornoksi.
Kilpailijoiden paremmuus ratkeaa, vaikka pukeudutaan kunnon urheiluasuihin.
Voisiko palata Antiikin aikaiseen tyyliin. Jotenkin jäänyt tajuntaani, että silloin urheilivat alasti. Lienenkö väärässä?

Sydän

Vime aikoina sydämen rytmi vaihtelee ja joskus tulee virhelyönti. Mittailen verenpainetta usein. Laitteen muistiin tallentuu halutessa 120 mittaustulosta. Maarit Tyrkön kirjassa otettu Kekkosen päiväkirjamerkintöjä. Niiden mukaan Kekkonen kehuu arvoja nuorten miesten tasoisiksi. Niinpä. Itselläni on hieman eri havainto nuorten miesten lukemien tasosta.
    Kekkonen kehuu mitattuja:  160,  90,  72 "nuorten" veroisiksi. 
   Nuorena ei monesti mitattu. Ei ollut tarvis. Kari Kemppaisella oli mittari omaan tarpeeseensa.
Uteliaisuudesta mittasi minultakin.  120,  80 . Mittari ei kertonut sykettä. Tunnustelin sitä ranteesta.
Syke 48 . Sen suuntaisia oli lukemat pitkään. Vuosikymmenien kuluttua lääkärissä käynnin yhteydessä hoitaja mittasi: sanoi vain "yläpaineen": 150,  Se on hyvä. Minusta tuntui paljolta.
Mittasin juuri omani:  167,  76,  51 . Ne ovat vanhan miehen arvoja. 86 v.

Leikkauksen jälkeen lääkitys vaikutti.  116, 67, 39. Ne ovat 67 vuotiaan "nuoren" arvoja.
Noilla arvoilla ei "riehuttu". En pystynyt kuntoilemaan, kun veri ei saanut kyytiä.
Pätevä lääkäri tutki paikalla ja katsoi papereista: "Ei se ole välttämätöntä."
Lääke jätettiin pois ja syke sekä paine normalisoituivat.  Sillä tiedolla potkittu yli kaksikymmentä vuotta.

Nykyään lääkäri mittauksessa tulee hirveitä lukemia. Viimeksi kaihileikkauksen yhteydessä hirvittelin.  Hoituri sanoi: "Kyllä nämä meille kelpaa".
Seuraavan kerran kontrollissa vien laitteen nähtäväksi, voi vilkaista, eikä ole "sairaalapainetta".
 

Afganistan

"Suomen kehitysapu tuottaa tulosta". Minkä verran se tuottaa maan kokonaistarpeeseen? Tyhmäksi minut noteeraavat. Jos niin, kai se on hyväksyttävä. Mutta: "Miten hämmästyttävän vähällä järjellä maailmaa johdetaan?" Länsi vastaan itä? Suomessa jankuttaneet niin kauan kuin muistan: "Me kuulumme länteen." Kuulummeko? "Minä vähä eppäelen." Kuuluuko Saksa länteen? Entä ranska? Giljotiinin ja kaasukammioiden keksijät katsovat kuuluvansa "vanhoihin sivistysvaltioihin", lainatakseni suomalaista poliitikkoa Paavo Lipposta. Paavo mainitsi tuon siinä yhteydessä, kun Eurooppa asetti Itävallan boikottiin, kun äänestivät omissa vaaleissaan "väärin".
   Hitlerin Saksan hirmutöitä kauhistelevat hurskastellen. Kukaan ei tiedä, eikä muista kaikkea Brittiläisen maailman vallan räikeitä ihmisarvon loukkauksia, orjuuttamista ja alistamista valtansa alle. Heidän mielestään olivat alempiarvoisia, sivistymättömiä raakalaisia. Kuka on "raakalainen"? Hurskastelijat, muka psykologit, sanovat: "Jokainen ihminen on pohjimmaltaan hyvä, kun vain pääsee toteuttamaan": Eino Leino runoilee, ettei kukaan ole paha ihminen. Elämän taipaleella kokemani ja historian todistama kertoo: Kyllä on! Toinen toistaan pahempia!
   
Mietin uskovaisia. Brittivalloittajat "veivät" kristinuskoa "pakanoille". Kirjoittaneet Jeesuksen sanomaksi: "Menkää ja tehkää kaikki kansat..." Meidän tapakristityt  myötäilevät. "Oikeauskoiset", joista muslimit sanovat: "Kuolema vääräuskoisille!"   
   Jostakin on takertunut tajuntaani: "Maailman laajuinen islamistivaltio." Tavoitetta kerrakseen!
Miksi uskonnoilla on käsittämättömän mahtava valta? Uskonnot eivät piittaa tosiasioista, vaikka "toisin todistetaan". Uskonnot perustuvat olemattomaan. Satuin teeveen äärelle, kun silloiselta piispalta peräsivät tieteen ja uskonnon ristiriitaa. "Minä sitä poika vaan uskon!" Piispalla oli tieteen alalta opinnäytteitä ja oppiarvoja yllin kyllin.

Talebanit ovat "uskovaisia". Peräti ääri - 

Kurkistin vatimattomaan kirjahyllyyni. Tarkistin. Oleg Jermakov  Hyvästi Afganistan. Alkuteos: Raskazy, ilmestyi Znamja-aikakauslehdessä 3/1989.
    Yksityiskohtia en yhdeltä lukemalta voi muistaa. Pitänee lukea uudelleen. Mieleeni jäi unenomainen painostava vaikutelma. Kuin pahaa unta
    Neuvostoliitolle jäi pahana unena. Kuten Vietnam USA:lle. Tähänastisten kokemusten mukaan "paha uni" jatkuu. 
 
YK? USA? hallitsee pientä aluetta. Vuoristo ja erämaat kasvattavat huumeita ja "taistelijoita".
Loppua ei näy.

"Eläimellistä"

Aamulla kirkas taivas. Avasin säleverhoa. Asemakadulla kulki nainen tosi ison koiran kanssa. Se on suurin täällä näkemäni. Surin osa valkoista, tummempia laikkuja. Bernhardilainenko? Koiran näkeminen avasi muistojen lippaan.
   Ajatukset kulkeutuivat suunnilleen kuudenkymmenen vuoden takaiseen. Piti mennä Hoviniemeen teurastamaan siellä kookas hieho Mustosen lihakaupan tarpeisiin. Silloiselta Varkauden tieltä kääntyi kylätie Kerisalon Saareen. Muistan vain hiihtämisen, en sitä, meninkö mahdollisesti muulla kyydillä sivutielle. Kovin monta kilometriä ei ollut sivutietä Hoviniemeen. Oli sitä aikaa, kun "ei ollut floraa".
   Viimainen keli. Pakkasta - 18. Auraamattomalla sivutiellä viima painanut nietosten pinnan kovaksi. Suksilla pääsi vaivattomasti. Pienen matkaa leppoisasti hiihdellen tavoitin Osuusteurastamon karja-auton. Ostoasiamies Mauri Liesvuori ei tarvinnut kysyä asiaani mutta kiinnostui: "Minnekä sinä out mänössä?"   
   --- Hoviniemeen.
  --- Hyvänen aeka, sinnnehän myökii!
   Olivat varautuneet hankaluuksiin. Lapioivat kolmen miehen porukalla nietostunutta lunta. Hikinen urakka. Paikoin tie oli lähellä järveä, josta tuuli puhaltanut nietoksia.
   Pääsin pian perille. Vauraan talon kookas päärakennus oli sen ajan mukainen. Julkisivun puolella Oli pitkulainen eteinen. Lumen ja auringon häikäistyneet silmäni tarvitsi sopeutua. Vahvasti jäätyneen ikkunat sallivat niukasti valoa. Arpoessani ovea keittiöön, näin lattialla makaavan koiran kohottautuvan huomiota herättävän hitaasti. Näytti kasvavan ja kasvavan yhä isommaksi. Sellaista koiraa en aikaisemmin nähnyt. Kylällä juoksenteli vapaana lääkäri Aholaisen koira, iso sekin, mutta hoikempi; doggi.
   Elokuvissa näki kartanoiden tunnuksena bernhardilaisen. Hoviniemen eteisessä sellainen tuli kohti!
En tottunut koiriin, mutta tajusin kuitenkin sen elekielestä ystävällisyyden. Hetken
hätkähdyksen jälkeen en ennättänyt turhaan pelätä.
    Teurastuspaikaksi osoittivat tyhjän ladon. Harvan lautaseinäisen rakennuksen rakosista pääsi viima vapaasti kimppuuni. Tainnuttamisen käytin pistoolia. Mustosella oli kolmekin erikokoista. Tehneet nimismiehen kanssa sopimuksella luvan Mustosen henkilökunnan käyttää teurastuksissa.
    Veren otin talteen. Joka kerta se jäi talon käyttöön. Siinä ajassa veri jäätyi käsiini. Syytä toimia nopeasti. Ensimmäiset viillot ja nahkaa auki saadakseni lämmittää käteni. Ruhossa lämmintä riitti. Kepakolla pyöreää riukua kelaamalla nostin ruhon roikkumaan ja jäähtymään.
    Tulin ulos käsien pesulta. Osuusteurastamon miehet päässeet perille. Märkätukkaisia miehiä.
Taluttivat sarvipää lehmää. Mauri Liesvuori tuumasi helpottuneena:
   --- Suatiinhan myö molemmat elukat!             

Horjuva terveys

Tässä istuessa ja muutenkin passiivisessa tilassa oikea jalka tuntuu sairaammalta. Vasen jalka tuntuu normaalilta. Kun yritän rasittaa, väsyvät molemmat jalat yhtä nopeasti. Lääkäri tunnisti taudille nimen, jota minun ei tarvitse muistaa. Lyhyt tuomio: "-- Parannuskeinoa ei ole". Mainitsi voiteen nimen: Hirudoid forte. Sitä käytän. siitä hetkestä, kun lekurille näytin, on tapahtunut palautumista. Jonain päivänä pystyn kävelemään hiukan paremmin, toisella kertaa jälleen hoipertaa. Ulospäin näkyvä on parempi. Ihonalaiset verenpurkaumat vähentyneet ja sellainen alue pienentynyt. Pohkeen sisäpuoliset suonikohjut näyttää pienentyneen (kuvittelenko?). Kuitenkaan ne eivät ole mustuneet. Jalkojen nopea väsyminen rajoittaa treenaamista.
    Pian oireiden tullessa ilmaantui lisää. Oikean jalan ukkovarvas oli tunnoton. Tunnottomuutta on vaikea "tuntea". Niinpä en pysty sanomaan tarkalleen, milloin tunnottomuus alkoi? Mielessäni välähti seuraava mahdollisuus: kuolio! Tiesin esimerkkejä ukkovarpaan kuoliosta, mikä johti koko jalan amputoimiseen! Turhia lääkärissä käyntejä pitää vähentää. Omalta osaltani pyrin vähentämään. Leikkauksen jälkeen suositeltu vuosittaista kontrollia. Tältä vuodelta kontrollit jätän väliin. Sydän toimii niin hyvin kuin repeloitu elin vain voi. Viime vuoden kontrollissa lääkärillä vain hyvää sanottavaa. Sitä paitsi tälle vuodelle on jo kaihileikkaus.
   Ukkovarpaan takia en käynyt lääkärissä. En kertonut tuttaville. Siitä pääsee taas soimaamaan:
"-- Miehet eivät mene lääkäriin!"  Miksi olisin mennyt? Yksi turha käynti lisää. Säästyi yhteiskunnalta jokunen euro. Aloitin treenaamisen. Tunto palasi. Mutta toiset neljä varvasta? Tunto palasi hiljalleen.
   Eräänä päivänä tuntui toiseksi pienin varvas aralta ja kipeältä. Epäilin vauriota esimerkiksi tikkua. Välillä kipeä enemmän ja välillä vähemmän. Välillä panin laastaria, välillä käärin maalarin teippiä. Mitähän lääkäri tekisi? Leikkaisiko varpaan pois?
   Jonkin aikaa kipua ei tuntunut. Viime viikolla iski kuin migreeni. Tänä päivänä ei ollenkaan paha. Tuli mieleen mies Pielavedeltä. Nivelreuman takia hänelle kala on myrkkyä. Leena tuo kalaa. Minä rakastan kalaruokia.
    Milloinkas varvas oli erittäin kipeä? Sehän oli viime kesänä. Leenan tuomat oli syöty. Hinailin uistinta. Pyydystin kolme haukia. Kukin yli kaksikiloisia. Söin ne kaikki.  Nyt Leenan tuomissa oli kookkaan hauen fileet. Päätin syödä ne ensiksi. Varpaassa iski "migreeni"! Rauhoittui parissa päivässä.
   Kesällä "migreeni". Hauet?  Viime viikolla, hauetko?  Sietää tutkia. Taustaksi kerron: Kaloja pyydystin pilkillä ja uistimella. Enimmän saaliin sain uistimella. Haukia. Suurimmat: kuusi, viisi, neljä ja kolmekiloisia. Parikiloisia melkoisen parven. Minkähän verran kymmenien vuosien aikana söin haukea?
   Rautalammilla havahduin. Isoin hauki painoi 5,4 kiloa. Sekin syötiin. Pian silmäni avautuivat. Äijävesi on saastunut. Rautalammista tuo virta humusta ja sen mukana muutakin. Sahalan tilan sata hevosta laiduntaa. Kalanviljelyslaitoksen jätteet "jalostavat".
    Totesin kalat epäterveellisiksi. Lopetin uistelun ja niiden kalojen syöntikin loppui siihen.
   Sama peli Suonenjoella. Maanviljelys vähentynyt. Sadan vuoden meijerin jätevedet, asutuksen rasitus ja kaikki aikaisemmat vaikuttavat. Joen pohja lannoitettu ja rannat rehevöityneet. Joen kalat syömäkelvottomia. Pitkälle tulevaisuuteen.
   Suonteen hauet havaitsin maultaan kelvollisiksi. Kapinoiko elimistöni Suonteenkin hauille? Kapinoiko Leenan tuomille? En kysy lääkäriltä. Tutkailen itse. Lopetan hauen syönnin riittävän pitkäksi aikaa. Syön edelleen kuhafileitä ja pikkuahvenia.
    Mahtaako varpaissani olla kihti? Vasemmankin jalan vastaavassa varpaassa olin tuntevinani aavistuksen kivusta. Se herätti.
    Kihti kuulemma kasaa kuona-aineita paikallisesti ja kertovat kivulliseksi.  
             

Davit ja Goljat

Jaksaisinko tähän postaukseen kirjoittaa kaiken, mitä päähän pullahti? David voitti Goljatin lingolla. Neuvostoliitto jyräsi panssarivaunuilla. Linko on vanhennut ase tuhansien vuosien takaa. Ratsuväki vanheni. Panssarivaunut eivät ole vanhenneet maalla liikuttaessa. Hävittäjäkoneet ovat vanhentuneita, vaikka Suomen "puolustajat" niitä halajavat silmät kiiluen. Isot pojat haluavat leikkiä Islannin "ilmavalvontaa". Voiko typerämpää keksiä?
    Ukrainan Poroshenko viittaa Suomen Talvisotaan. Davidin asemassa oli Suomi ja on edelleen. Davidin asemassa on Ukraina.
   Davidin asemassa oli Suomi Talvisodassa. Edelleenkin pätee tosiasia: Suomi ei voi voittaa mitään sotaa. Eikä kenenkään sotilaallisella avulla, ei Ranskan eikä Englannin.! Eikä Naton! Kuitenkin Suomella oli Armeija naurettavalla malli "Cajanderin" varustuksella.  Nykyään puolustuksesta vastaavat puhuvat "pelotteesta". Kuka pelkää? Kuka pelkää Suomea, jos ei osteta uusia Horneteja? Kuka pelkää Suomea Hornetien oston jälkeen? Minä vaan kysyn?
    Pelottelevat Ukrainan esimerkillä. Suomi ei ole Ukraina. Eikä Suomen kautta pidä laskea vieraita joukkoja. Venäjä ei pelkää tältä suunalta tulevan ketään, lapsikin tuon tajuaa. Venäjä katsoo joitakin asioita pragmaattisesti. Esimerkkinä pitkä rauhallinen raja. Venäjä luottaa Suomeen. Suomella ei ole Davidin linkoa. Ei sittenkään, vaikka ostettaisi tuhat Hornetia.
   "Ryssä jne" hokema pitää paikkansa. Nykyinen Venäjä on Venäjä. Tsaarin aikainen Venäjä oli Venäjä. Putinin Venäjä on Venäjä. Neuvostoliitto oli Venäjä, siitä ei pääse mihinkään. Suomen edustaja lausui vieraalla mantereella kolme kertaa sanan Venäjä. Häntä paheksuttiin.  Äskeiseen virkkeeseen työntyi Venäjä seitsemän kertaa.
   Neuvostokommunismi tavoitteli maailman herruutta. Työväkeä harhakuvilla hämäämällä. Kaikki suuria uneksineet ja kansoille kärsimystä aiheuttaneet ovat muisto vain. Stalinin Venäjä oli Suurvalta. Hrutshsevin "muistelmien" mukaan Stalin uskoi elävänsä ikuisesti.
    Ketä niitä onkaan? Tsingis-kaani. Aleksanteri Suuri. Napoleon. Pietari Suuri. Hitler. Stalin.....
Trumph?????? Olen kysynyt itseltäni, kuka luulee olevansa seuraava maailman herra? Kuka saa itselleen riittävästi kannatusta?
    Joku on vahvasti sitä mieltä, että erkki höperehtii. Siihen on aihetta.

Ukrainalla ei ole kyvykästä hallitusta. Poroshenko ei kykene. Ukrainalla ei ole armeijaa. Surkuhupainen näky oli aikanaan valittu puolustusministeri. Televisiossa ensimmäisessä haastattelussa vakuutti: "Voitamme kaikki sodat, valloitamme vielä Kriminkin". ???? Kuulostaa hämmästyttävästi samalta kuin Suur-Suomen valloittajat! Kuultuani ministeriä, hymähdin ivallisesti. Melko pian havaitsin ivani kohtuuttomaksi, kun muistin Suomen vouhottajat.

Ukrainan mellakoista sain katsoa televisiosta. Väittävät rauhallisiksi mielenosoittajiksi. Sellaisia nuorukaisia, jotka kaivavat katukiviä aseikseen, en sano rauhallisiksi. Miksi minä sain nähdä vain mellakoijia, miksi en nähnyt rauhallisia joukkoja?
   Vasta aivan äsken sain tietää "takapirun". Presidentin virkaa tavoittelevan Julia Timoshenkon. Ulkomaan kirjeenvaihtajatkin "pelaavat". Piilottavat meikäläiseltä totuuden. Nyt ovat kaikki niin länsimyönteisiä, niin länsimyönteisiä. Miksi eivät ole neutraaleja. Kenraali, joka on nähnyt koviakin ja toiminut rohkeasti, varoittaa: "Meidän ei pidä olla eturivissä ilmoittautumassa Venäjän vihollisiksi." Pitääkö olla vihollinen, jos ei pysty olemaan ystävä?  Suomi joutui pakon edessä julistamaan "ystävyyttä". Teeskenneltykin ystävyys oli edullisempaa kuin viha. RAUHAN hinta.
    "Ryssävihaan" on syitä. Suomessa oli ja on vieläkin ryssävihaa. Tapasin Helsingissä Kulttuuritalon tansseissa Eestiläisiä naisia. Tapahtui ennen NL:n sortumista. Tutustuin todelliseen ryssävihaan. Itselläni en sitä koskaan niin voimakkaana kokenut.
    Voimme vai arvailla, miten katkeraa on ryssäviha Ukrainassa? Voisi arvella sen vaan voimistuvan? Ryssäviha ei ole Venäjän eikä Ukrainan etu. Kuka sitä lietsoo?

Tämän päivän uutinen kertoo Trumphin kieltäytyvän tapaamasta Putinia.
Sekin pitää ilmoittaa median välityksellä. Oma tyhmä pääni pohtii, josko olisi parempi, että kansojen välisiä ei julkaistaisi televisiossa koko maailmalle? Valehtelua ei kuitenkaan voi välttää.

Omituisessa mielentilassa tätä naputtelin. Anti olla........

  

Vanhoja

Joskus havaitsen tekstejäni luetun. Kuka lukee ja miltä puolen maapalloa? Suomalaisia on kaikkialla. Jonkun hakuun sattuu. Tällä hetkellä kaukaisin on Brasiliasta. Suljin heti aloittaessani vastineet pois. En ole vahva luonteinen ja varmaankin kokisin loukkaavina asiattomuuksiin kommentit. Sen vuoksi toimin näin. Näyttää ettei netissä kunnioiteta ketään. Mitä herjaaminin saa sanoa, sen paremmin. Haukkumisen kulttuuri kukoistaa, oppivatko sen poliitikoilta?
    Vennamo sanoi: "-- kyllä kansa tietää!" Vennamo tiesi: Kansa on lammaslauman kaltainen, seuraa kellokasta. Siinä kysytään pässiltä kanttia, jos uskaltaa. Useimmiten pässi ei uskalla, silloin uuhi voittaa. Kansa ei tiedä. Eikä kansan tarvitse tietää, kuhan toimii päätetyllä tavalla. 
Voittipa kuka tahansa, minä aina häviän!
 

  

Kuka hallitukseen ja kenen kanssa?

Vanhana sosialidemokraattina kauhistuttaa jo etukäteen Antti Rinteen johdolla hallittu Suomi. Antti Rinne on täysverinen poliitikko. Antti Rinne ei näytä ymmärtävän taloudesta. Vai eikö välitä, kunhan hänen gloriansa nousee tarpeeksi korkealle.
   Nykyinen kyykyttäminen ja kurjistaminen ei ole Juha Sipilän hallituksen synti. Se on lukuisten edellisten hallitusten ja työmarkkinapomojen ansio.
   Mennäänpä taaksepäin. Keneltä vain kysyttiin syytä, vastaus kuului: Ahon- Viinasen hallitus. Että ihmiset ovat tyhmiä?
   Miksiköhän media ei oikaise harhaa? Median kiinnostus näyttää kohdistuvan lieveilmiöihin.
  Ahon-Viinasen hallitus joutui hoitamaan Suomi-nimisen yhtiön pesää konkurssin partaalta. Konkurssin partaalle sen ajoi sokea Holkerin ja Sorsan yhtiö. Demari ei ymmärtänyt taloutta, sehän tiedetään. Sorsa oli runoilija. Mutta Holkeri kokoomuksen selkänojalla piti ymmärtää.
    Nyt odotan pelonsekaisin tuntein tulevaa Demareiden ja Kokoomuksen hallitusta. Miksi? Siksi että Holkerin-Sorsan hallituksen näköalattomuudesta Suomen talous potee vieläkin ja ken ties vielä pitkäänkin. Rinteen hallitus ei korjaa, päin vastoin pahentaa!  

Hoidetaanko Suomea mielipidemittausten mukaan? Jos niin toimitaan, ei hyvä seuraa. Media julkaisee kiireen vilkkaa mielipideprosentteja. Miksi?????? Mielipiteillä ei saavuteta tuloksia. Tuloksia saavutetaan tekemällä.

Ei hyvältä näytä! Kuka enää uskaltaa toimia, kun pitää olla varpaillaan kannatusluvuista? Ketä pitää varoa? En ole sotilasainesta, mutta kunnioitin kansainvälisissä tehtävissä toimineen kenraalin kertomaa, kun hän meni peräämään sotilaidensa kohtaloa. Suomen kanta oli: Ei saa, israelilaiset suuttuvat!!!!!?????
    Kenraali toi sotilaansa "kotiin." 
   Uskaltaako yksikään poliitikko toimia tuon kenraalin tavoin?
"Minä vähä eppäelen".

IkiWanha Erkki  

"Kohti kaukaista tähteä"

Raamatun mukaan Maa on keskipiste Jumalan luomistyössä. Mahtoiko olla joku Josef, joka näki unen: Aurinko, kuu ja yksitoista tähteä?? Miksi yhä jotkut uskovat Raamatun kertomusta? Toisenlaisia totuuksia luullaan tietävän. Mikä on totuus? Onko sitä?
    Nettiuutiset kertoo löydetystä tähdestä, joka on auringon kaltainen. Tähdestä kertova näyttää olevan Maa-keskeinen. Kuten Raamattu. Tiedemieskö? Vaikuttaa hurahtaneelta. Yliarvostaa Maa-palloa.
     Puhuu potaskaa. Pohtii seikkaa;  jospa maasta on sinne "lentänyt elämän siemeniä"?
Miksi juuri niin päin? Entä jos "siemenet" tulivatkin sieltä? Onko tuo tiedemiehen huumoria? Luultavasti on ja olen iloinen huumorin tajuisista tieteilijöistä.
   Tähän asti sepitetyt tarinat yrittävät kertoa maahan tunkeutujista. "Maahan muuttajista", jotka tulevat kehittyneemmistä avaruuden osista. Satuja on lupa kertoa. Sadun kertoja tietää, että kuulijat ymmärtävät tarinan olevan "epätosi" tai ehkä "valeuutinen".

Nuoruudessani uskottiin sanomalehdessä uutisen olevan totta. Tunnetun arvovaltaa omaavan suusta uskoimme tulevan totta. Televisiosta tuleva sanoma on totta. Missä on totuuden raja?
Kun IkiWanha Erkki kertoo tosiasiasta, sanovat heti: "-- Elä valehtele!"
    Minulla ei ole auktoriteettiasemaa. Siksi minut uskovat vielä tyhmemmäksi kuin olenkaan!
Kukas lauloikaan: "--- Rikkaan miehen sanaa uskotaan"?

Sota ja/vai RAUHA

Kävelin kaupalla. Olemus tuntuu sekavalta. Muuten ei tunnu, mutta kaupalta palatessani kävely haparoi, ostoskori painoi. Yhtään ei tunnu kipua, mutta syke vaihtelee. Katsoin töllötintä.
   Suomalainen elokuva kertoi sodan ajoista. Elokuva menossa loppupuolella. En tiennyt henkilöistä.   Elokuva loppui pian.
   Niin, nythän on marraskuu lopuillaan. v 1939 oli kohtalokas marraskuu. Ensi vuonna tulee kuluneeksi täysiä vuosikymmeniä. Aprikoin, miten sitä juhlitaan?
    Risto Ryti liittyi ratkaisevassa osassa tapahtumiin. Siitä johtuen tuotiin hänet esille. RAUHAN miehenä kiinnitin huomioni sotilasasuihin. Siihen oli peruste. Huomioni kiinnittyi sivuasioihin. Arkun vierellä marssivilla upseereilla välähteli kiiltävät kannukset. Nyt se vaikutti naurettavalta. Sinä aikana ei. Oli v1956. Risto Ryti ei ollut sotilas, vaikka virkansa puolesta presidentti on ylipäällikkö. Niinpä mielestäni sotilaiden edustus oli liioiteltua.
    Sodan aikana ylipäällikkyys "riistettiin" presidentiltä ja aseman sai Mannerheim. Mannerheimilla oli melko pitkälle diktaattorin valtuudet. Huvittaa ajatellessa silloisista toimista päätettäväksi parlamentaarisesti.

Kannusten välähtely minua nauratti. Typerää rekvisiittaa. Sitten välähti. Sitä kuvataan osuvasti kynttilän liekillä. Oikeastaan sana välähti on hieman liian "kirkas" ilmaisu. Muutetaan se muotoon: jotain häivähti.
    Vähäpätöistä en ole muistanut 65 vuoden aikana. Jos minun olisi pitänyt luetella sen aikaisen aliupseerioppilaan varusteet, olisin varmasti unohtanut viheliäiset vempeleet.
   Kannukset!!!????  Hevosvetoisessa rykmentissä Tsaarin aikaiset jäänteet. Moiset kapistukset kuuluivat sunnuntai-asuun. Ruosteisia romuja piti kiillottaa?! Onnistui huonosti.
    Lomalle päästessä piti saappaiden kiiltää ja "kiiltävät" kannukset paikallaan. Ohjesääntö.
   
Risto Rytiä olen ajatellut liian vähän. Tuntuu kuin olisi piilotellut verhon takana. Korpelassa ei ollut radiota. Ryti jäi arvoituksellisena mieleen. Otti raskaan vastuun ja joutui sijaiskärsijäksi. Joutuu kysymään: miltä seurauksilta vältyttiin?   

"Minähän sanoin"

Nykyiset kirjoitelmani jätän kellumaan pilveen. Säilyvät kenties? En ala penkomaan tuhannen joukosta, mitä lienen kirjoittanut. Paperille painettuja on pahvilaatikollinen. En muista missä jokin on?
    Tällä kertaa pakisemisesta muistan asian tärkeyden takia. Muistan kirjoittaneeni, mutta mihin? Muistan kyllä, että äänestin vastaan. Oikein vai väärin? Tuskin kukaan tietää? Ennustin EU:sta:
"Se on niin sekainen seurakunta, tuskin onnistuu:"  Perustelin: Englanti on entinen maailman herra. Saksa on talousmahti. Ranska ylpeä historiastaan. Länsi-Europan pienet valtiot ovat vakaita. Pohjoismaatkin. Mutta Välimeren maat epävarmoja. Arvoituksellisin Italia. Espanja sekä Kreikka arvoituksia.
    Olli Rehnillä mahdoton, järjetön tehtävä Unionin laajentamisessa. Ihmetyttää, kun en mediasta kuullut kriittisyyttä. Poliitikot näkivät Eurooppa-unta.
    Väkistenkin vertaan hälinää Suomen EU-kelpoisuudesta. Pitää tehdä sitä ja tätä. Tosiasia kuitenkin on, että Suomi oli ennen "sopeuttamista" tasolla, johon useimmat Itä-Euroopan maat eivät yllä Olli Rehnin elinaikana.
   Turkki ei ole Eurooppaa. Kuitenkin sitä vänkäsivät EU:hun. Tänä päivänä tuskin moni väittää vastaan: Hyvä että meni mönkään.
   Tämmöinen Ohemäen kansakoulun käynytkin tajusi Kreikan kriisistä. Ei selviä. Kreikka ei pysty maksamaan velkoja, vaikka "järjestetäänkin". Kuka ne maksaa? Eikö kukaan?
"Järjestellään" hamaan maailman loppuun. Jokaisessa järjestelyssä iso osa anteeksi.
    Paavo Lipposen yksi typeryys oli sopimus Berlusconin kanssa. Kuultuani mediasta Lipposen suulla sopimuksesta. Tuli välittömästi mieleen  Martti Vainion "sopimus" italialaisen Antibon kanssa juoksun vauhdin jaosta.
    Ei uskonut erkkikään. Ei Vainion, eikä Lipposen sopimusta toteutuvaksi.
   Ennuste Euroopan Unionin taipaleesta on pessimistinen.
   Jotenkin tuntuu oudolta, kun jäsenvaltioiden johtajat näyttivät uskovan kaiken olevan kunnossa. Ummistavat silmänsä numeroiden edessä.
   EU:n hajoaminen sopi ennustaa. Niinpä! Tuskin muste kuivui sopimuksista, kun jyrähti: Englanti eroaa! Tänään voi kysyä: Eroaako? Kova vai pehmeä Brexit? Melkoinen soppa. Kuluu aikaa ja tupakkaa. Ja whiskyä! Näyttää siltä, että kukaan ei ole varma lopputuloksesta? Eikö Englanti ehkä eroakaan?
   IkiWanha jo alun perin epäili Italiaa ja muita Itämeren maita. Sen perusteella, mitä historiaa lukemalla ja mediasta kuulemalla vaikutelma on päähäni iskostunut. Enhän mitään tiedä. En ole edes käynyt Välimeren rantahietikoilla. Saati nakurannoilla.
     Suomen edustajat vaikuttavat sinisilmäisiltä. Kommentoivat neuvotteluja aivan kuin uskoisivat tosissaan jotain selviävän. Selviämiseen ei usko erkkikään. Ongelma seuraa probleemia. Yksi toisensa jälkeen.    

Kahdeksalta vai yhdeksältä?

Koulukkaat ovat laiskoja ja tyhmiä. Vuorokaudessa on vain 24 tuntia, eikä se muuksi muutu, vaikka kuinka uskotellaan. Tässä on kysymyksessä samankaltainen hankaluus, kuin kesä-talvi-aika, joka ei ole hankaluus ollenkaan. Kun nukkumiseen varataan riittävä aika, ongelmaa ei ole.
    Viranomaiset ja aikataulun rukkaajat ovat menettäneet järkensä ja suhteellisuuden tajunsa. Nuoren ihmisen luonto on sellainen, ettei se vaivaudu ajattelemaan. Käytännössä on yks hailee, mennäänkö kouluun milläkin tunnilla. Mutta nuoretko ne muutosta haluaa, vai jotkut muutko? Aikataulua en osaa sanoa, että kauanko?  Miten pitkään tyytyvät yhdeksältä aloittamiseen?   --- Ei tätä jaksa, nukuttaa aamulla. Siirretään aloittaminen kymmeneksi.
    Aamulla väsyttää, kun iltamenot siirtyvät tuntia myöhempään.
    Eikä aikaakaan kun joku ehdottaa kello yhtätoista!

P0litiikkaa

Että ottaa aivon nämä poliittiset televisio-ohjelmat. ??!! Mitä varten niitä tehdään? Poliittisista ohjelmista arvioin tylysti: Kehnosti käsikirjoitettu. Kelvottomasti ohjattu. Kömpelösti näytelty. Sitten nämä parlamentilliset. Höpö höpö!
    Moneenkin aiheeseen syyhytti sormiani. Puhutaan mitä puhutaan, entä sitten? Tämän päiväinen oli erinomainen esimerkki tyhjänpäiväisyydestä. Muka vaihtoehtobudjetit? Ja paskan marjat! Kaikkea mahdollisuutta ja mahdottomuuttakin voi ehdottaa, kun ei ole pelkoa vastuuseen joutumisesta.
   Vennamon teesi: "Rosvot kiinni! Kyllä kansa tietää!"
Mutta, tietääkö kansa? Korpifilosofi vastaa: "Kansa ei tiedä!" Mikä ja kuka on kansa? Olenko minä kansaa? Tarkoittiko Hamlet?
   Tämmöiset tulivat mieleeni kun ruutu antoi aikaa Lauri Ihalaiselle. Lauri Ihalainen oli elänyt ohi lakkoiluintoilun. Mieltäni kutkutti kun Lauri Ihalainen valittiin työministeriksi. Kohtalaisen vaikeana aikana.
   Onko näin pitkä elämäni tarpeellista? Olkoon tai ei! Muistan asioita ja olen kokenut epäoikeudenmukaisuuksia liiaksi asti.
    Muistan ajan kun Lauri Ihalainen kohosi puolueen nosteella nopeasti AY-tikkailla. Mistä johtuikaan? Lahjakkuudesta vai sopivuudesta? Vai jostain muusta?
   Lauri Ihalainen kasvoi myllerrysten aikaan. Silloin kommunistit vihasivat pienyrittäjiä. Joidenkin ideologien mielestä ne olivat este sosialisoinnille. Sosialidemokraatit halveksivat Kalevi Sorsan johdolla pienyrittäjiä.
   Enimmän aikaa näkyi viittomakieltä. Kuulon heikennyttä käytän kuulokkeita ("työn, levon ja...). Nostin kuulokkeet sattumoisin pois. Kuinka sattuikaan? Lauri Ihalainen puhui pienyrittäjän suulla? 
Näytti, ettei kukaan siitä välittänyt. Lauri ressukka esiintyi epäedullisessa valossa, kun sitä peilaa demareiden taktiikkaan. Mykistivät hiljaisuudella.
    Lauri Ihalaisen karriääri katkeaa. Esittää taktiikkaan sopimattomia!
"Totuuden puhuja ei saa yösijaa".        

Katsoin

Television anti näyttää yleensä vähäiseltä, katson valikoivasti.  En kuitenkaan tutki ohjelmatietoja, aikaa kuluisi, niin päättelen. Usein sattuu ikään kuin vahingossa, että osuu kohdalleen. Useimmiten vilkaisen myös Teeman antia. Tänään oli ykkösellä jumalanpalvelus. Kakkosella jotain höpöltä vaikuttavaa. Mitä Teemalla? Ruutuun ilmestyi norjalaisten nuorukaisten eläintarha. Uskomattomalta tuntuva tarina. Vertasin tahtomattani Lontoon Zoohon. Norjalaiset voitti. Seuraavana kirjailija, nainen, ekstrovertti. Ei koskettanut minua, vaikka mielenkiintoista oli. Askartelin omiani välillä.
   Luultavasti kopsatut ohjelmat. Minä eläydyin kuin katsoisin ulkomaan televisiota.
   Seuraavan haastattelun heti aluksi liimauduin istuimeeni. Tuttua tarinaa "sukellusvenemiehestä." Uhriksi joutuneen naistoimittajan perhe kertoi oman osuutensa. Aluksi kertoivat henkilöstä, lapsestaan: Kim. Harhauduin kuvitelmaan: Kim on poika. Oli vain Kim, ei vaihtoehtoa, tyttö vai poika.
    Päässäni ei ole kaikki hyvässä järjestyksessä. En aluksi tajunnut kyseessä olevan sama tragedia mistä kertoi uutiset. Miten tämä on samanlainen? Ihmettelin. En muistanut minkä maan kansalainen oli uhri? Käsitin kuitenkin hänen olleen melko läheltä.
     Pitäisihän järjellä käsittää, ettei semmoista monta kertaa satu. Ei pitäisikään sattua.
Vasta sitten olin kokonaan kartalla, kun tuli maininta uhrista: Nainen. Toimittajan isä ja äiti kertoivat murhenäytelmän kaikkia karmeita yksityiskohtia myöten.
   Sivulliset saattavat sanoa: "Kyllä minä tiedän miltä sinusta tuntuu." Pienistäkään ei voi sanoa tietävänsä. Tässä tapauksessa sanon: - En ymmärrä?! En ymmärrä tekoa, enkä uhrin läheisten tuntoja?!
    Vaikka kuinka yrittäisin en voi välttyä mieleen tulleilta kysymyksiltä. Mies on täysin järjetön ja tunteeton. Voi esittää kysymyksen: Miksi Kim meni?  Vastaan, miksi ei? Hän oli toimittaja. Uskoi menevänsä työtehtävään. Toimittajan yksi tärkeä ominaisuus on uteliaisuus. Myös riskin otto.
    Kimin vanhemmat ihmettelivät:  --- ajanut moottoripyörällä levottoman valtion alueella, käynyt joka puolella maailmaa kriisialueilla ja nyt lähialueella matkansa päättyi järkyttävällä tavalla.
   En ole tunteeton. Kuitenkin teeveen uutisissa kuultu tragedia meni ohi, vain ihmettelyllä ihmismielen pahuudesta. Elävien ihmisten kertomana, murhenäytelmä henkilöityi, varsinkin kun kertojina oli lähiomaiset.
   Minulla on tyttäriä. Tuskin säilyisin järjissäni, jos heille sattuisi vastaavaan verrattavaa. ?!

Joku ajattelematon sanonut: "Pahoja ihmisiä ei olekaan."  KYLLÄ ON ! 
Pystyykö kukaan paatuneinkaan poliitikko sanomaan hyvien ihmisten aikaan saannoksiksi minun elinaikanani tapahtunutta kymmeniä miljoonia uhreja vaatinutta myllerrystä, joka vaikuttaa vieläkin satojen miljoonien ihmisten elämään? Myllerrys jatkuu loputtomiin.

Tekee mieleni kysyä ja kysynkin: --- Onko nykyinen USA:n Presidentti hyvä ihminen? Parempi kuin historiasta tunnetut diktaattorit?  Mielenkiintoista riittää.   
         

Hoidoista päättäminen

Kun sanon: "Tumman virran soutaja viittilöi kutsuvasti", kuulija ymmärtää sen kiertoilmaukseksi Kuolemasta.
---  "Elä sinä nyt semmosia huasta!" 

Leikkauksen jälkeen tuttava sanoi:  "--- Se oli muistutus sinullakin."
 --- Niin, muistutus kuolemasta.
   Tuttava koki kuolema sanan kiusalliseksi ja poistui välittömästi.

En osaa pelätä kuolemaa etukäteen. Mitä mahtaa mieli aistia silloin kun hetki koittaa? Se on sen hetki, en murehdi.

Vastapäisen asunnon Leidi saattoi vähän aikaa sitten siippansa hautaan. Mies asui pitkään Veljestalossa. Ei kertonut invalidimiehestään paljon. Kertoi kuitenkin miehellä olleen palava elämän halu loppuun asti. Minä en tunne paljoa elämän halua. Ei kuitenkaan ole mielessä itsetuhoa, enkä näillä näkymin aio loppua jouduttaa.

Tänään yllätyin isosti avatessani Yle.fi . Ensimmäisen kerran julkisessa sanassa kertovat asiallisesti hoidon tarkoituksenmukaisuudesta ja liiallisesta lääkityksestä.
Lopullisessa tilanteessa ohjaavat saattohoitoon. Huolehditaan, ettei ihminen kärsi tarpeettomasti.

Joroisten Lehti lakkautti kirjoitukseni. Eräs lukija antoi kipakan palautteen:
" Olethan itsekin ollut letkuissa!"
Havainnut sen teksteistäni.
"Letkuissa olemisestani" on 20 vuotta. Hoito oli tehokasta, muuten olisin kuollut. Silloin pohdin, olinko oikeutettu? Kaltaisiani kuoli siihen aikaan hoitoon jonottaessa. Olinko arvoinen?

Sen jälkeen koppuloin kaksi arvotonta rakennusta. Siitä tuloksena sain nykyisen asuntoni velattomana. Kävin videoryhmän mukana Venäjän Karjalassa. Suomensin Venäjän kielisestä sotakirjasta pari sataa sivua. Lehdissä tekstejäni jokunen sata. Video-ohjelmia useita DVD:lle.
Vielä avitin vastapäistä Leidiä. Reistailevan ovirämpyttimen tilalle pim-pom kellon.
Vielä menneellä viikolla lukivat Sisä-Savo lehdestä kirjoitukseni pihlajanmarjojen tehosta.
Tilasto kertoo tälle foorumille lähettäneeni tuhat postausta.

Hoito niin tehokasta kuin olla voi.  Vieläkin näppäimistö tottelee kohtuullisesti. Aion jatkaa niin kauan kuin  pystyn.

Elämän ja kuoleman aiheista pakisen vielä piankin.    

Vielä sykkii. Toistaiseksi?

Aikomus jättää käymättä tänä vuonna kontrollissa. Kun ei mitään kummempaa tunnu. Samaa kitumista edelleen.
   Muutamia vuosia olin ilman mittaria. Edellisen mittarin aikana oli paineet hyvissä arvoissa. Vuodet kuluvat ja ajan hammas puree. Nyt mittailen jälleen jatkuvasti. Näyttää korkeita paineita. Suuria vaihteluja. Mittaan samalla kertaa kahdesti. Yleensä toisella kertaa näkyy "paremmat arvot".
   "Urkki" merkinnyt päiväkirjaansa "nuoren miehen arvot". Mielestäni määritelmä on "huomattavasti liioiteltu". Eivät Urkin kirjaamat, eikä nämä omani ole "nuorten miesten".  Kuusissa kymmenissä omani olivat "normaalit". Ei enää.
    Kirjaan tähän muutamia, jäävät muistiin. Joskus sykkeessä oli pieni virhelyönti. Käsittääkseni stressistä johtuva. Lääkäri kysyi: "tuntuuko muljahdus?"  Ei tunnu. Ei muljahda, mutta valtimosta tunnustellessa huomaa. Virhe on poissa enimmän aikaa. Silloin se ei tunnu valtimolta, ei lääkärin torvella eikä sydänfilmissä.
     Nyt syke on tasainen, vaikuttaa kellon tarkalta, mutta nyt se on tavallista nopeampi. Nopea on liioiteltu ilmaisu.
Siihen totuin että sykkeen ollessa 45 - 49  tunsin oloni hyväksi. Nyt näkyy lukemat 51 - 59.
Ensimmäistä sydänfilmiä katsoessaan lääkäri Sinikka Kuusisto ihmetteli sykettä: 44 . Arveli: "urheilijan sydän. Tapahtui 10 vuotta sitten, kun muutin Suonenjoelle.
  Sanoi viimeksi kontrollissa: "Vielä on urheilijan sydän, syke 49 ja ruokavalio oikein, kun veriarvot ovat kohdallaan".
   Mutta kun ei ole tavoiteltua ruokavaliota. Olen "syntinen", en ruokaile virallisten suosituksien mukaisesti.
   Itänyt semmoinen tuuma, josko rustaisin DVD-levylle Vanhan miehen olotilaa. ?

Lauantaina kaksi mittausta muutamien minuuttien välillä:
151  78  54
148  87  59
 Sunnuntaina:
174  87  53
157  87  51
Tiistaina:
174  90  55
162  82  54

Keskiviikko aamu  klo 9:00
Nukuin ilman häiriöitä. Noin 6 tuntia yhtämittaisesti. Nousin kohtuullisen virkeänä. Ranteesta tunnustelemalla tasainen, ilman virhelyöntiä. Aamupuuro klo 6. Kahvi noin 7 aikaan.

166  84  50     5 min. 169  82  50 .
Korkeahkot paineet.  Syke vaikuttaa kellon tarkalta.  Jätän mittailun toistaiseksi. Tarkkailen sykettä. Luotan siitä havaintoon.
Tältä tuntumalta en mene kontrolliin.  

Vastuullista viestintää?

Yle hehkuttaa vastuullista viestintää. Onko Yle vastuulinen? Kysymys heräsi kun suoran lähetyksen kuvaaja (ohjaajan käskystä?) kohdisti huomion juontajan siroihin jalkoihin. (Siroihin kenkiin?) Luonnottoman muotoiset kengät ja viisitoista senttiset piikkikorot viestittävät markkinatalouden vääristynyttä henkeä.  Kenenkään jalat eivät pysy terveinä, jos noilla jalkineilla tepastellaan kyllin pitkään.
    Tutustuin lähes ikäiseeni naiseen. Maatilan tytär Kekkosten sukua. Nuorena Helsinkiin ja matkituille tavoille. Siroja sääriä kannatteli sirot jalkaterät. Sääret edelleenkin sirot, mutta jalkaterät ja varpaat pienten korkokenkien vaurioittamat. Julkisuuden hienostelevat kuvat johtavat harhaan. Ylen toimittajien "jalkineet" vaurioittavat kansanterveyttä. Katsojien järkevyys ei voita turhamaisuutta. Matkitaan. Matkimalla opitaan. IkiWanhakin! Enimmäkseen opin vääränlaisia tapoja. Muka oikeat ohjeet osoittautuivat hyödyttömiksi.
    Turhuuden markkinat ohjaavat rahavirtoja. Ehkä suurin ohjaava on muoti. Kun ikä lähennee hetkeä, jolloin Tumman Virran Lautturi viittilöi vastarannalla kutsuvasti, voi uskaltaa ajatella muotia vastaan. Suurin osa seuraa laumana. Toisella suupielellä vakuutetaan yksilöllisyyttä, mutta tosi elämässä seurataan trendiä.
    Raamatun luomiskertomuksen mukaan vaatteiden käyttö alkoi syntiinlankeemuksesta. Keksittyä juttuahan se on. Niukasti karvoitettu ihminen tarvitsee suojaa.  Vai luotiinko ihminen alun perin riittävän karvaiseksi kaikkiin oloihin?
   Milloin alkoivat käyttämään hametta? Eikä välttämättä vain naiset. Perimätieto kertoo, ettei muutamien sukupolvien takaisilla naisilla ollut pikku- eikä muitakaan housuja. Äitini ommellut itselleen ja omalle äidilleen "luukkupöksyt". Semmoisia käyttivät pikkupojat, erkkikin alkuvaiheessa.
Iso-äiti kertoi housuttomasta ajasta: "--- pershuaroja myöten vuan lumihangessa -"  Hameet olivat mittavia.
   Kulttuuri muotoutunut silloin "miehiseksi". Miehet sarkahousuineen vastasivat ulkotöistä ja hevosista. Naiset tupahommista ja navetasta. Nykyään se kulttuuri jäi historiaan. Tuli tasa-arvo.
   Tasa-arvo ei ulotu ansioihin. Naisen seteli on lyhyenpi kuin miehen. Semmoisen havainnon tein tosi elämässä, että naisilla ei ole varaa kyllin pitkään hameen helmaan.
    Television kamera nuolee reittä mahdollisimman lähelle "Sitä". Tyylikkyys on kateissa!
   Näyttää siltä, että hame osoittautuu "vanhanaikaiseksi".
   Vaikka ironisoin muotia, ei se tarkoita etteikö IkiWanhakin syyllistyisi turhamaisuuteen. Pukeutuisin mieluusti tyylikkäästi.     

Jälleen suolaista

Brittiläinen tutkimus kertoo: "Lihan korvikkeissa runsaasti suolaa." IkiWanha, "tietäjä iänikuinen", tuumasi: -- pitihän se arvata! Suolalla hämäävät makuja. Peittävät.
   V 1956 piipahdin Suonenjoella Eskelisen lihamyymälässä. Eräänä päivänä näkyi maito-osaston valkeiden takkien rintamuksessa: "Kultanauha". Minut piti omat hommani kiinteästi. En tiennyt mitä "kultanauha" tarkoitti. Enkä kysellyt.
    Myöhemmin sain "valistusta". Paasivaara markkinoi uutuutta: Kultanauha margariinia.
"Myyntitykki" sai hihastani kiinni. Päälläni valkotakki.
    Myyntitykillä oli asiaa: Tarjosi maistiaisina kultanauhaa. Alustana hannatädin kakkujen kaltaisia pikkuleipiä. Sipaisi kultanauhaa veitsenkärjellä pyöreän keksin päälle.
   Mustosen leipomon jäljiltä oli asiantuntemusta: Analysoin: huiputtavat. Pienet keksit olivat leivottu voilla, ei suinkaan margariinilla! Runsaalla suolalla maustetut hämäsivät. Ei kuitenkaan minua. Voin maku tuntui erehdyttävästi.  
   Runsaaseen voihin leivotut voimakkaan suolaiset keksit antoivat maun, joka peitti alleen varsinaisen "maistiaisen". En aistinut kultanauhan makua, vaan voilla leivotun suolaisen keksin makua.

"Sama kaiku on askelten." Nyt kuusi vuosikymmentä myöhemmin vaikuttaa, että hämäävät lihan korvikkeen makua runsaalla suolalla. Tuntuu huvittavalta: "Liha on vaarallista". "Suola on haitallista."  

Ennustin säätä

Säätieteilijältä teeveessä tivasi toimittaja: "-- Tuleeko se lumipyry vai ei? Tieteilijä epäröi: "-- Ei se ole varmaa.
    Pelasin varman päälle. Lastasin talvikiekot peräkonttiin. Kaasuttelin tilaamaan vaihtoajan. Sain lappusen: " 25.10 klo 12:30". Silloin oli tiistai. Torstaina vaihdettiin renkaat.
   Tiskillä asiakaspalvelija puhui hiljaisella äänellä lumisateesta. En saanut selvää artikulaatiosta. En muista aina ihmisten ilmoille mennessä panna kuulolaitteita.
     Tänään perjantaina 26.10 klo 10:50 vallitsee Suonenjoella miellyttävä pilvipoutainen sää. Mittari näyttää pari astetta lämpimän puolella. Katson puiden latvoja. Tuulen merkkejä en havaitse. Uutiset kertovat lumipyryn tukkineen Ysitien Jyväskylän eteläpuolelta. Isot kuorma-autot jumittuneet.
   Saattaapi renkaiden vaihtajilla olla ruuhkaa näissä maisemissa  ?!
Erkki pysyy levollisella mielellä. Ei välttämättömiä ajoja. Talvirenkaat auton alla. Kesärenkaat kellarissa.
   Tuleeko myräkkä tänne? Lähellä se jo on?

Suolaista

Toisen heimon edustaja moitti ruokaa:  "Tämä on tuimaa!"  Savolainen oli eri mieltä: "Tässähän on suolaa liikaakin?"  Toisheimoinen tivasi: "Niinhän minä juuri sanoin!"
    Tuo sanailu on fiktiivinen. Tiedän kuitenkin sen mahdolliseksi kertoa totta.

Päivällä syömässäni sapuskassa oli "tuntuva suola". Sitä ei tiedä erkkikään, miksi suolaisuuden vertailu tuli mieleeni?
   Liekö kielitietävät tutkineet, milloin Savon heimo erkani virheelliseen ilmaisuun? Savolainen on pikkumainen. Haluaa joitain nimityksiä. Jos niitä ei ole, hän keksii. Siinä meni metsään, kun alkoi sanoa vähäsuolaista tuimaksi. Vähäsuolainen on epätarkka ilmaisu. Savon kansa halusi täsmällisen napakan ilmaisun.

Mutta sana tuima on suomen kielellä aivan eri asiaa ilmaiseva. Siinä mielessä savolainen on johdonmukainen. Yhdistää mielessään Sanan tuima, tarkoittamaan ruoan ominaisuutta. Kun sanalle vähäsuolainen, ei löytynyt napakkaa vastinetta, hairahtui tuimaan. Sven Tuuva?

Tuima tuuli. Tuima ihminen. Tuimakulmainen mies. Niinpä!
Miksi Savon Heimon kekseliäisyys ei kukkinut tässä ilmaisussa? Miksi ei keksinyt napakkaa ilmaisua vähäsuolaiselle?

Tämä nyt on turhaa vätystelyä!  Ei keksi "Erkkikään"!      

Viime vuosisata

Menen joka kerta halpaan, kun tulee vastaan maininta: Viime vuosisata. Välittömästi pulpahtaa mieleen 1800. ?! Olen jämähtänyt! Eikä ihme. Synnyin v 1932. Kuluihan suurin osa elämästäni "viime vuosisadalla". Eikä mieleeni juolahda välittömästi se aika kaukaiseksi menneisyydeksi.
    Ei maailmanloppu tule "luonnollisella tavalla" tälläkään vuosisadalla. Ydinaseilla se tapahtuu, ei muuten. Venäjä on lähellä, mutta ydinaseen uhka on suurempi Amerikan suunnalta Suomen vinkkelistä katsoen. Naton hyötyä on "syytä epäillä".
    Opettaja Ida Remes sanoi: "- Jotkut teistä näkevät vuoden 2000". En arvellut itseäni niihin kuuluvaksi. Näyttää pelottavalta, että viivyn vielä parikymmentä vuotta tuon merkkipaalun jälkeen.
  
Anja toimi Liuksialassa. Kartanon mailla on paikallisen elintavan museo. Sattumalta vierailimme samalla kertaa Velin kanssa. Veli velmuili:
   --- Minulla on niin vanha sisko ettei sitä näe kuin museossa.
Kaikki kolme olemme vielä ruokavahvuudessa. 

Väärä jalka, huono jalka

Parinkymmenen vuoden takaisessa leikkauksessa otettiin vasemmasta säärestä varaosia. Nyt oikea jalka on sairaampi. Lääkärin ja itsenkin mielestä olettaisi vasemman kärsineen, mutta ei.
    Epäilin punkkiakin ensimmäisten jalkaoireiden syyksi. Todennäköisesti ei. Neljä vuotta taapäin syksyllä keräsin herkkutatteja Lintharjulla. Totesin aiemmin siellä punkkeja runsaasti. Sitä varten pukeudun suojaavasti. Paljasta ihoa vain kasvoissa ja käsissä. Niskasta poimin punkin.
   Seuraavana päivänä uimahallin pukusuojassa havaitsin roskan haarovälissä. Suihkuttelinhan moneen kertaan? Yritin ottaa sen pois. Se ei ollutkaan irtonainen! Punkki! Ollut siinä vuorokauden! Ei ollut pallukka, vaan littana, vihertävä. Vasemman reiden välissä, kiveksen kylkeen kiinnittyneenä.
   Kotona irrotin sen. Jäljelle jäi pieni "rotko" kudoksen värinen. Ei merkkiä tulehduksesta. Se siitä! Niinä aikoina vaivasi väsymys, aamulla varsinkin tuntui "vetämättömältä". Selvisi raudan puute. Korjaan nokkosella. Punkkiko? Ei.
   Pohdin mielessäni. Mikään kerrottu oire ei sopinut. Kuljettaako punkki muitakin tauteja, joita ei mainittu?  Miksikö epäilin? Siksi kun!
   Seuraavana keväänä lumien sulamisen aikaan lenkkeillessä kävelin ja juoksin normaaliin tapaan, yllättäen ja "tilaamatta" tuli kertakaikkinen toppi! Jalat lakkasivat toimimasta. Tunsin kuin kaatuisin eteenpäin. Kuntoilustani meni teho.
   Vielä syksyllä, maassa oli jo kerros lunta. Tapani mukaan vaelsin "rillukan" kautta Siwalle, jäähallin kautta kotiin päin. Uimahallin lähellä tuli jarru! Yritin kiirehtiä kaatumisen uhallakin. Pääsin koulun tontille, tartuin hätäisesti auton lämmitystolppaan kaksin käsin. Vältin vaivoin rähmälleen kaatumisen.
   Lääkäriinkö?     
Kyllä. Sitten kun oikeaan sääreen tuli näkyvää. Ihonalaista verenpurkaumaa. Vastaava suoni, joka vasemmasta käytettiin varaosiksi, nyt oikeassa jalassa pullistui koholle pingottuneena kuin jänne.
Kuulemma tulehdus, jolloin pikaisesti lääkäriin! Siinäpä se!
    Tutkittiin vitamiini. Kuvattiin alaselkä. Hermotutkimus Pieksämäellä. Ei toimenpiteitä. Fysioterapian katsoin tarpeettomaksi. Oli arveluissani oikeassa. Peruutin sen.
    Vastaanotolla oli yllättäen nuorehko mieslääkäri. Sanoi jalan sairaudelle nimen, jota minun ei tarvitse muistaa. Lohdutti sanomalla: "--- Parannuskeinoa ei ole".  Mainitsin jalkojen koholla pitämisen. Lääkäri mainitsi voiteen nimen.  Vaivaava kohde: Pintalaskimot.  

Kolme vuotta näillä eväillä. En minä kuntoilua lopettanut. Juoksemaan en pysty. Uimahalli sen sijaan käy.

Tuli päivä, jolloin havaitsin oikean jalan ukkovarpaan tunnottomaksi. Ei aistinut kosketusta. Aivan kuin varvasta ei olisikaan! En olisi minä, ellen olisi reagoinut. Voimisteluttamaan varpaita. Jatkuvasti.
    Palautuu hiljalleen. Entä sitten?   Aika kului ja tunsin pikkuvarpaan naapurissa kipua. Mitä pienistä!  Ei se ollutkaan vähäinen. Liikkuessa tuntui kuin siellä olisi tikku. Hankaloitui.
   Aloin tutkimaan. Raaputtelin. Löysin kynnen reunuksen alta mustan pisteen. Raaputin se pois. Jäi reikä, jonka pohjalla näkyi verestävää. Vähään aikaan ei haitannut. Lyhytaikainen helpotus. Varpaan reunaan kasvaneen "kavion" raaputin suolavesihauteen jälkeen pois. Kipeä lientyi. Mutta ei!
   Peilin avulla katsoin alapuolta. Näkyi reikä, jonka ympärillä ikään kuin holkki. Uimahalli, suolavesihaude ja etikkaa.
   Viimeksi raaputin veitsellä. Terä takertui johonkin, jota en voinut nähdä. Raaputin ja käytin enemmän voimaa. Mikä siinä on? Lähtikö pois?  En ollut varma.
   Kipu on lähes pois. Tuntuu joskus hyvin vähän.
   Selvää on, että siellä oli jokin tikku. Mutta mikä? Se olisi selvinnyt lääkärin puukottamisella. Miksi en havainnut mitään pistävää? Siksi kun varpaat olivat tunnottomat. Muutkin kuin ukko!
   Rautalankaa en usko. Mutta sähköjohtimia käsittelin. Johtimien säikeet pystyvät pistämään ihon läpi. Sukka ja kenkä pakottavat syvemmälle.

   Eteen päin sanoi mummo....    

"Sairas" kertomus

13 päivä torstai-iltana tuntui elämä hankalalta. Tarkoitus hakea A-kaupasta "lääkettä". Ajantajuni petti, kauppa kiinni.  No, eipähän tarvitse ostaa.
   Perjantaina varvas niin kipeä, että kävelylenkki jäi lyhyeksi. Uimahallin peruutin. Käynti A-kaupassa 35 cl ainetta. Join siitä puolet.  Semmoinen annos: hunajaa, konjakkia ja kuumaa vettä. Uimahallin suunnittelin lauantaiksi. Suunnilleen neljältä iltapäivällä. Uin parisataa metriä. En mennyt Lempyyn tansseihin, vaikka se on lähellä.
Nukuin yön katkonaisesti.
Nousin myöhään. Kävelin pari kolme kilometriä. Kahden jälkeen menin Revontuleen. Järjestäjänä Lievestuoreen eläkkeensaajat. Solistina yksi "kuninkaista", Jouni Raitio. Aurinko näkyvissä ja tie kuiva ajettavana.
    Kulutin aikaa teeveen ja kompuutterin kanssa. Luinkin vähän jotain. Semmoisten askareiden keralla nautiskelin konjamiinista lopun puolikkaan. Se on vähän alle kahden desin.
Mielestäni kahden päivän annokseksi tarpeettoman paljon. Joka tapauksessa tuli kerrassa hyvä olo. Lähes onnellinen. 
    Maanantai-aamuna nousin varhain. Kuten usein tapahtuu, uni pysyttelee loitolla. Ei väkisten.
Nousin sängystä. Aamupuuro kiehahti jonkun minuutin. Jätin kannen alle hautumaan. Siinä sopivasti väliä verenpaineen mittaukseen.
   Tulos:  15 pv lokakuuta klo 4:40    106,  67,  51 . Kumma juttu, koskaan en tiedä minulta mitatun alhaisempia lukemia! Liianko alhaiset?
   Maanantaina menin maisemaan, josta jonain syksynä keräsin puolukoita. En nähnyt ainuttakaan puolukkaa, mutta hyötyliikuntaa pehmeässä maastossa. Viiden paikkeilla uimahallille. Uin 500 m . Söin päivällä jättämäni ruuan lopun.
   Nukuin yön hyvin, reilun kuusi tuntia välillä heräämättä. Eilispäivän uinnin ansiosta?  Lojuin puoli seitsemän jälkeen puoli kahdeksaan. Varpaassa ei tunnu kipua. Loppuiko kokonaan?
   Aamu kului askareissa. Kastikkeeseen kärvensin jauhelihapihvejä. Myös sian kylkeä. Mahtavan makuinen soossi. Siikli perunoita keitin. Jonniinlainen tohrooja olen. Jälkien siivous kestää.

  Verenpaineen mittaus: Tiistai 16 pv lokakuuta klo 12:30.    Lepäsin tiskauksen jälkeen vain muutamia minuutteja.  106,  73,  47 .
Tuntuu uskomattomalta siihen nähden, kun viime aikoina ollut melkoisen suuria vaihteluja sekä mielestäni korkeita lukemia.
Tosin on melko selkeä olotila.  Ehkä eilinen uintikunto antoi jotain osviittaa?
Menen kuudeksi hallille. Kuntosalilla vähän ja kohtuullisesti uintia.
Joskus väsyin. Pohdin: pitääkö käydä salilla ja altaassa eri päivinä? 

Sanotaanko irti?

Kysymys esitetään mediassa väärinpäin. Juha Sipilä ei osannut esittää asiaa kunnolla. Televisio paahtaa päivästä toiseen irtisanomisista. Vastapuoli käyttää sanaa lyömäaseena. Kukaan ei pohdi pienyrittäjän asemaa: Uskaltaako ottaa työntekijöitä taikka ei? Juha Sipiläkin omassa sarjassaan liikkuu miljoonaluokassa. Ilmankos etenee taitamattomasti, vakuuttaessaan ajavansa kansakunnan kehitystä.
    Kalevi Sorsan johdolla Demarit, joihin itsekin kuulun, halveksi avoimesti pienyrittäjiä. Entä Antti Rinne? Rinne petaa avoimesti omaa asemaansa, päästä vaikuttamaan (määräämään?). Pienyrittäjän ja palkansaajan etu ei ole niin vastakkainen mitä vasemmisto ja Ay-liike yrittää todistaa. Voin vakuuttaa: Kun pienyrittäjällä on motivoitunut ja pystyvä työntekijä, ei hänen ensisijainen tavoitteensa ole irtisanominen!
     Sen sijaan vastapuolella on julistus: "Älä pysy tuon palveluksessa, hän riistää sinua!"

Minä olin yrittäjänä täysin taitamaton: Konkurssi. Siihen aikaan oli yrittäjävastaisuus  voimissaan. Kalevi Sorsa eturintamassa vastusti ajatustakin pienyrittäjyydestä: "--- Kun haluavat niin kovasti, kai heitäkin pitää ymmärtää." Sanoi "pitkin hampain".    

Vanhana sosialidemokraattina Antti Rinne ei vakuuta. Päinvastoin. Minua huolettaa Antti Rinteen hallitus. Jos toteuttaa sitä, mitä nyt vakuuttaa, ei hyvää seuraa. Jättimäinen valtion velka kasvaa!
Huolestuttaa, miten moni poliitikko ei tajua katastrofaalista velan määrää?! Kuuden vuosikymmenen takaa muistan nuoren työläisen sanoman: "--- Tämä suku ei säästä, seuraavalla ei ole mitä säästää."
Miten siten suu pannan, kun tuo on täyttä totta?

Onneksi ei toteutunut työsuojelutarkastajan Leo Kukkosen uhkaus: "--- Pitää katsoa työntekijöiden olosuhteita. Itsehän te saatte työskennellä miten haluatte. Vielä me määräämme teitäkin!!"
Olin yrittäjänä kelvoton. Tunnen kuitenkin mielihyvää, kun Leo Kukkosen uhkaus raukesi omaan mahdottomuuteensa.









 

Aleksis Kivi ja kieli

Hävettää sanoa, että pähkäilin liputuspäivän aihetta! Aleksis Kivi! Iltapäivällä aurinko valaisee sen puolen seinää, jossa viistossa tangossa lippu heilahtaessaan väläyttää varjon häivähtelyä.
    Tämäkin sepustus tulee tajunnan virrasta. Mutta juuri siksi sen itselleni hyväksyn. Kyselevät ihmisiltä suomalaisuudesta ja Suomen merkityksestä. En tarvitse sitä pohtia. Epäröimättä pystyn sanomaan: --- Minulle suomalaisuudessa on merkityksellistä kieli. Ehdottomasti. En ole supliikkimies, enkä valloittava persoona. Niinpä parhaiten ilmaisen itseäni kirjoittamalla. Pystyn kyllä valmistautuneena puhuttuun esitelmään, mutta joukossa tunnen itseni vaivautuneeksi.   En tiedä mitä sanoisin, enkä pidä arvossa rupatella itsestään selvistä asioista.
   Kirjoittaminen on suoraa jatkumoa lukuharrastukselle.

Alussa oli Tervarannan Aukusti. En ollut "oikea" lapsi, eikä niin ollen ollut oikeaa lapsuutta. Sanottakoon kuitenkin: se hetki Tervarannan tuvassa piirtyy valoisana hetkenä, melkein onnellisena. Jälkeen päin omintakeisena psykologina päättelen sen johtuneen harvinaisesta tapauksesta, joku ihminen huomioi minua, jota tavallisesti pilkattiin. Vähäjärkiseksi sanoivat.
   Istuin penkillä. Samalla penkillä hakkasi Aukusti hakkurissa kessuja. Aukusti jyskytti petkelettä oikealla kädellään. Yhteishyvä oli penkillä meidän välissämme. Aukusti osoitti vasemmalla sormellaan kirjaimia. Opetti minua! Siitä alkoi Suomen kielen harrastukseni.
Minkäänlaista käsitystä ei ole iästäni. Pitää ehkä porukkaani pyytää hakemaan Aukustin kuoleman ajankohta. Muuta muistikuvaa hänestä ei ole kuin tuo "opettaja".
Näissä sepustuksissani on paljon toistoa aikaisemmista. Asiat vain tuppautuvat julki.

Tervaranta oli eräänlainen "pysäkki". Sinne toi kantaja kylän postin ja siellä viivähti vieraat.
    Minulla oli lehti käsissäni. Uppouduin tiiviisti lukemiseen. Paikalla oli naishenkilö. Niitä "meidän herramme muurahaisia".  Katsoi aiheelliseksi ilkamoida:
 "--- Elä poeka katokkaan, et ymmärrä kuitenkaan mittään!"  Tervarannan Ieva vakuutti tarmokkaasti:
"--- Kuule, se poeka ymmärtää enemmän kun sinä!  Lukutaitoni oli eräänlainen ihmetyksen aihe.

Ohemäen kansakoulun kirjastosta lainasin Seitsemän Veljestä. Olin otollisessa iässä, luulisin, vähän yli kymmenen. Jukolan veljesten tarina meni sananmukaisesti kaaliin. Kahlasin suorastaan ahmimalla. Kuin parasta jännäriä. En tietenkään ymmärtänyt kielen muodon arvoa. Mutta, vaikka en ymmärtäisikään sen ikäisenä, kuitenkin kaikella on merkitystä persoonan kehittymiselle. Kaikki lukemani ja kokemani vaikuttavat kirjoittamiseeni.
    Keneltä se tulisi "omasta päästä"? Opittua kaikki on. Toiset oppivat enemmän, toiset vähemmän. Paljonko lienen hakoteillä, kun tuntuu ettei jotkut opi mitään?

Selvää on, että koulussa näyteltiin veljeksiä. Kivi on luonnehtinut jokaisen selvästi erottuvaksi tyypiksi. Opettaja Ida Remes pani minut Aapoksi. Eikä ehkä kaukaa haettu ollutkaan. Itsekin helposti päättelisin sillä tavalla.

Kouluaikana ainekirjoitus ei lähtenyt luontumaan. Vaikka opin kaiken nopeasti, niin jokin tulppa oli. Luultavasti olin vain kehittymätön. Käsialani oli kauhea. Kirjoittamista yrittäessäni melkein koski käteen. Jossakin tekstissä sellaista näin, että se saattaisi olla psyykkistä.

Onnetonta tunarointia: Näyttelin Kihlauksessa. Voi että! En ymmärtänyt hävetä puhevikaani. Siitä vaan näyttelemään kun ehdottivat. Osaltaan vaikutti, kun opin nopeasti repliikit. Näytelmiä puuhaavilla oli huoli: "Oppivat huonosti vuorosanoja". Parin harjoituskerran jälkeen osasin omieni lisäksi koko muun porukan repliikit. Puhevikaisena en ollut muuten sopiva. Näyteltiin!
   Aina oli ohjaajakin, mutta ohjaus sitä ja tätä!  Vuosikymmeniä myöhemmin kuulin luonnehdinnan:
--- Näyteltiin näyttelemistä!     

Politikkaa

Moni varmaan sanoo jälleen: "--- Sinä et tiijjä mittään!" Kuka tietää? Tietääkö kukaan? Mikä on totta?
Joka tapauksessa, mistä tällä kertaa "vaahtoan", moni asia on totta. Uskonnot perustavat oppinsa näkymättömään. Hämmästyttävän vähän nojataan totuuteen ja hirvittävän paljon tuhoa saatu aikaan "näkymättömän" voimaan uskoen.
     Suomalainen teologi mainitsi määritelmän: "Juutalais-kristillinen." Sehän on täysin nurinkurillinen mahdollisuus?! Juutalaiset eivät tunnusta Jeesusta Jumalan pojaksi. Ei myöskään muslimit. Eikä varsinkaan IkiWanha Erkki! Ovatko juutalaiset katsoneen hyödyttävän heitä, kun sallivat heidän Raamattunsa oppikirjaksi. Kuitenkin meille rippikoulun päätteeksi annettiin Uusi Testamentti! Ei Raamattua?
    Hartauden harjoituksissa kerrotaan evankeliumista. Harhauttavat ja sanovat Raamatun sanaksi.
Uskonnon tunnilla lässyttivät: Vanha Testamentti. Uusi testamentti = Vanha Liitto. Uusi liitto?!
Kun olemme muka kristittyjä, miksi vielä v 1956 tyttäreni Leena luetteli: Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftali, Gaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin??????
    En isommin ylpeillyt, en esittänyt osaavani ulkoa kuin vettä valaen nuo suomalaisille tuiki tarpeettomat veljes-sarjan nimet. Opettaja Ida Remeksellä olisi varmaan ollut hyödyllisempääkin?
Tekee mieli sanoa: --- Mitä helevettiä?
    Mikä raamattu todella on? Yksinkertaisesti ja yksinkertaisena sanon: --- Juutalaisten Eepos. Itse tutustuin pintapuolisesti Kalevalaan ja  kreikkalaiseen mytologiaan. Islannin saagoista kuulin. Joka puolella maapallon kansoilla on omia taruolentojaan.

Ihmetyttää kun eivät huomaa ristiriitoja. Jostain tapasin kristittyjen määritelmän: "Jeesuksen murhaajat." Niinpä!
    Unohtavat, että juutalaisten joukkomurhiin syyllistyivät kristityt! Kostivatko Jeesuksen puolesta?
    Kaikki jumalat ovat ihmisen keksimiä ja uskonnot opetettuja. Kahden vuosituhannen takaisista ei ole pöytäkirjoja. Mitä on ehkä ollut? Luultavasti kaikki legendaa. Uskovaisten harhauttamia hurahtaneita riittää. Surkuhupaisin näytelmä oli Jeesuksen "käärinliinoista". Uskovaiset hurahtivat: Kyseiset "rätit" todettiin muutamia satoja vuotta vanhoiksi.

Piispanvaalin yhteydessä mainittiin "jumalanpalveluskouluttaja". Huvittava ammatti! Miten korkea koulutus vaaditaan moiseen. "Vedestä viiniä". Sanon, vaikka kuinka loukkaantuisivat: --- Tyhjäntoimittaja!   

Mitätön erkki suuressa maailmassa

Erkki on tyhmä. Varmaankin on, mutta hiukan risoo, kun minua moninkertaisesti tyhmemmät todistelevat: "Erkki on tyhmä!" Olen tyhmä, enkä voi sitä toisin todistaa. Tyhmyyttäni en voi puolustaa sillä, että olen lukenut kirjallisuutta enemmän, kuin minua tyhmäksi tienneet.

Entä uskonnot? Tarkoitan: Uskonnot, enkä uskovaisuutta. Jukolan Juhani sanoo: "Äitimme oli jumalaapelkäävä, vaikkei lukeakaan osannut." Jumalaa piti "peljätä ja rakastaa". Tämä lause sisältää tosiasian, että uskonnolla halutaan hallita.    

Olen sanonut ja kirjoittanut: "---Kaikki Jumalat ovat ihmisten keksimiä ja kaikki uskonnot opetettuja."

Tyhmyyttäni todistanee seuraava pohdiskeluni: Kristinusko, Brasilia, Norja, Joroinen ja kapakala. Minä vaan kysyn osoittaako se tyhmyyttä, että mieleeni pakertuu yhdistäviä tekijöitä?

Aloitetaan Brasiliasta. Orjuus ja orjakauppa. Orjakauppaa harjoittivat kristityt. Orjakaupan kohteet mustat eivät saaneet käydä valkoisten kirkoissa???? Jeesusko niin määräsi? Television ohjelma vahvisti tietämystä, joka oli jo ennestään.

Tyhmyyteeni viittaan Aapelin kysymykseen Rummukaisen veljekseltä: "-- Oletko sinä veljeni nähnyt viisasta miestä?"
Siinäpä se? Kysymysten kysymys, kun se vain ymmärretään laajempiin yhteyksiin liitettynä.

"Minä olen tie, totuus ja elämä." Jonkun taruolennon väittämää uskotaan. Epäilen vahvasti, josko kukaan noin olisi väittänyt?

Jeesus sanoi: "--- Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni!" Eurooppalaiset valtiaat toteuttivat kirjaimellisesti: "Kaikki kansat!" Eurooppalaiset valtiot valloittivat ja orjuuttivat "Alhaisempia rotuja". Englanti suurimpana ryöstäjänä.

Pohjolan viikingit ryöstelivät Eurooppaa. Ei Jeesuksen käskystä, vaan seikkailun halusta ja ahneudesta, halusivat alistaa. Dokumentissa vilahti mielenkiintoinen käsite: kapakala. Käsitteen vieneet Brasiliaan norjalaiset. Rehevä brasilialainen madam esitteli mahdollisuuksia kapakalan resepteiksi. Huikea esimerkki kansainvälisyydestä: Norjalainen kapakala brasilialaisena herkkuna.

Entä Joroinen? Teurastusreissuillani liikuin ympäri pitäjää. Se ei ollut kovin "hektistä" puuhaa. Itse asiassa niillä reissuilla savolainen viihteellisyys kukoisti. Syötiin ja joskus saunottiin. Niillä reissuilla ei stressaantunut. Herää kysymys: - Miten yritys pärjäsi? Noin tehottomalla toiminnalla?
No: Siihen Joroisten keikkaan: Teurastus sujui tottuneesti ja nopeasti, sanoisinko, sivumennen. Muistan elävästi pimeän illan. Tuvassa söimme isännän kanssa kapahaukea. Kirjoitusohjelmanikaan ei ymmärrä herjata sanaa: "Kapahauki". Ohjelman sivistys on omaani verraten jäljessä.

Oliko hauen kuivattaminen jostain lainattu, vai Savon sydänmailla varhaisimpina aikoina käytetty? Kuvailen herkun muistinvaraisesti kuuden vuosikymmenen takaa:
Kuoriperunat keitetty normaaliin tapaan. Kapahauki haudutettu uunissa. Lientä oli runsaasti. Kapahauki ja sianliha kellui irallisena. Maistui niin hyvälle kuin vain voi!

Sekö minusta tekee tyhmän vaikutelman, kun sotken sekamelskaan , Joroisen, Norjan ja Brasilian?!  
    

Leipätrendi

Joroisissa Mustosen leipomossa hoidin kuljetusta. Kehityin melkein asiantuntijaksi. Leivistä parhaiksi osoittautui sekaleipä, paino 800 g. Netissä on esillä samantapainen tuote. Netissä mainitaan hapanjuuri. Eikä hiivaa.
Mustosen sekaleipään tehtiin hiivalla käyttäen ruisjauhoista raski. Lepäsi yön yli muhimassa. Seuravana päivänä leivottiin vehnäjauhoilla valmiiksi. Kevyt kohotus ja uuniin.
Maistui minunkin suussa. Sekaleipää myimme eniten.
Semmoinen muistikuva jäänyt ettei sen leivän teko epäonnistunut koskaan. Aina tasalaatuista ja hyvää.

Eetu Mustonen saanut teko-ohjeen eräältä perheenemännältä.
Lieköhän vielä Joroisissa resepti tallella. Epäilyttää.
Se leipä kannattaisi "elvyttää". 

Aikavyöhyke

"Kesäaika oli sota-ajan keksintö - tuleeko siitä uusi Suomen aikavyöhyke?"
Kuka neropatti laati Ylen nettiin moisen lauseen?  Sotkeentuu termit kesäaika ja aikavyöhyke!
Vastasin Ylen kyselyyn kertomalla "oikean ajan".

Kun aurinko on meridiaanissa, silloin on kello 12. Aikavyöhykkeet lasketaan nollameridiaanista. Sillä perusteella on koko maapallolla yhtenevä aikataulu. Euroopan puolella nollameridiaani on Greenwichin aikaa. Vuorokauden alku lasketaan Tyynen valtameren meridiaanista, kuten havaitsimme Uuden vuoden ohjelmasta teeveessä.

Suomen aikavyöhykettä ei ole, eikä tule. Suomi kuuluu aikavyöhykkeeseen kaksi tuntia ennen Greenwichiä.

Sillä tavalla tietäjät ovat laskeneet. Aivan kaikki eivät sitä noudata.
Kun Venäjä jätti voimaan ns kesäajan, se oli mielestäni väärin. Taviaika on oikeampi, se perustuu auringon ja maapallon suhteeseen.
"Ohi korvieni" livahtanut Venäjän päätös korjata "väärä" oikeaksi.
Kaikkien pitää sillä tavalla toimia!

Perustellusti voi kysyä, puhuuko erkki potaskaa?
Amerikan mantere on niin leveä, että on tarkoituksen mukaista yhdistellä aikavyöhykkeitä valtion sisällä: Kanada ja USA. Aamu ja ilta ei ole joka paikassa samaan aikaan. Mutta joka tunnin väliset aikavyöhykkeet isojen maiden sisällä voi yhdistellä tarkoituksen mukaisesti.
Venäjä on niin suuri maa, että aikavyöhykkeitä on kovin paljon. Niitä yhdistelevät. Kellon aikaa pystyy rukkaamaan. Ihmisten toiminta voidaan sopeuttaa. Mutta yhtämittainen vaihtelu tuottaa hankaluuksia.
Kuitenkin aikavyöhykkeiden yhdistely ei voi  olla mielivaltaista. Useita ei voi yhdistää. Jokainen aikavyöhyke pitää perustua meridiaaniin. Alku ja loppu pitää olla tasatunnein nollameridiaaniin nähden. Että koko pallomme kellot näyttäisivät "oikeaa aikaa".
Kiinan määrittelemä yksi aikavyöhyke ihmetyttää. Kuitenkin kohtalaisen iso alue? Toimii kyllä, kun vain perustuu nollameridiaaniin, mutta asukkaiden ilta ja aamu ei auringon kierron mukaan ole kohdallaan.

Oma lukunsa on jonkin valtion diktaattori, joka määrittelee valtionsa aikavyöhykkeen mielensä mukaiseksi, poikkeavaksi puoli tuntia muista?! Siinä valtiossa ei ole "oikeaa aikaa".

Tuli sekava sepustus, mutta olkoon! 

Kannatuksien mittaajat eivät lakkoile

Vanhana sosialidemokraattina pelkään Antti Rinteen hallituksen tuloa. Antin hymy leviää gallupin luvuista. "--Olemme tehneet vakuuttavaa oppositiopolitiikkaa". Televisiossa viisaiksi itseään luulevat muka tutkijat yrittävät selitellä.
    Eivät kysy erkiltä: Erkkikin on jo oppinut: Oppositiossa lihoo, hallituksessa laihtuu. Ja mitä se oppositiopolitiikka on?  Politiikkaa vai räksytystä? Vai onko räksytys politiikkaa?
"Kun valta on kansalla, kenellä valta silloin on?"

Neuvostoliitto ei tehnyt Suomessa vallankumousta. Mistähän syystä? Suomessa on tehty pikkuhiljaa salavihkaa vallankumous. Valta ei ole eduskunnalla tai hallituksella. Valta on muualla.

En ole paljon valitellut, vaikka eläkkeen korotus tulee nirkosesti. Jostain havaitsin köyhyysrajan numeroarvon: 1300 € kk.  Oma eläkkeeni on 800 € . Se lihoo asumistuella noin 200 €. = 1000 €.
Tonnilla kuussa pärjää hyvin.
Jonniin verran enemmän tienaavat tämän päivän lakkoilijat. Lakkoilevat kun nykyinen hallitus kurittaa. Antti Rinteen tuleva hallitus ei kurita. Se lupaa aina vaan parempaa. Mutta ei minulle!?
En äänestä.

Olen ennustanut, että tämän hallituksen jälkeen on valtion velka jälleen entistä isompi. Vahvistan ennustuksen: Antti Rinteen hallituksen jälkeen on valtion velka suurempi kuin tänä päivänä. Minulle ei tule seuraamuksia, vaikka ennustukset eivät toteudu. Silloin pyörrän pyhät sanani.

Puheet ja kannanotot julkisuudessa eivät aiheuta optimismia.

Katsoin televisiosta Mauri Antero Nummisen haastattelun uusintana. Kuten muistamme, niinä vuosina oli artistille kunniaksi olla vasemmistolainen. Haastattelija kysyi:
" --- Oletko yleisvasemmistolainen?"  Artisti vastasi kuin minun suullani:
"--- Jos siihen lisätään ymmärrys taloudesta, niin siinä tapauksessa olen.    

Irtisanomiset

Ay-pomot vänkäävät. Haukkuvat väärää puuta. Ikään kuin pienyrittäjät hioisivat kynsiään. Jälleen yksi esimerkki, ettei Suomea hallitse hallitus! Suomi ei ole tasavalta. Suomea hallitsevat korporaatiot. Pienyrittäjien tavoite ei ole laajamittainen irtisanominen, kuten meidän edustajamme vouhottavat. Tavoitteena on uskallus ottaa henkilökuntaa. "Ei ole huonoja työntekijöitä, vaan taitamattomia esimiehiä."
   On taitamattomia esimiehiä ja on huonoja työntekijöitä. Huvittavinta tässä on into lakkoiluun. Into lakkoiluun on suurempi moneen potenssiin mitä pienyrittäjien into irtisanomisiin. Näiden uhkailevien liittojen yritysten jäsenmäärä on rutkasti yli 20:n . Pienyrityskin tarvitsee henkilökuntaa, ei halua vain irtisanomisia, vaan oikeus valita tarvittavan pätevää väkeä.
 
Pienyrittäjällä ei ole kristallipalloa, eikä Taro-korttia. Pienyrittäjällä ei ole lakimiesarmeijaa, tai psykologeja. Rekrytoinnissa tapahtuu virheitä. Inhimillisiä erehdyksiä. Ikävä kyllä, laki on luikureiden puolella. Käyttävät härskisti hyväkseen.
    Herää kysymys: Miten yrittäjä tietää tulokkaan persoonan? Pienyrittäjä on yksin. Yrittäjällä on kestämistä, miten pärjää? Pienyritys ei kestä yhtään keplottelijaa. Jos yritys kestäisi lusperin, sen joutuu kustantamaan toiset kunnolliset työntekijät. Jotenkin se tuntuu mielestäni epäoikeudenmukaiselta.

Kiihkolla puhutut irtisanomiset eivät koskisi uhkailevien liittojen jäseniä. Eivät nämä liitot sympatiseeraa pienten yritysten yrittäjiä, eikä henkilökuntaa. Tämä liikehdintä on pelkkää politiikkaa. Pelin politiikkaa.         

Ennakoiva ajattelu

Minulle on sanottu lukemattomia kertoja: "- Sinä et tiijjä mittään!" Enpä tiijjä, mitä ja kuinka paljon nuo minua arvostelleet itse tietävät? Luulevat tietävänsä. Omaa "tietämistäni" en pysty todistamaan. Sehän on piilotettu "harmaisiin aivosoluihini".

Oli Rehnin haastattelun yhteydessä tuli esille huolestuneisuus Italian kehityksestä. Ohemäen kansakoulun käynyt IkiWanha Erkki ennakoi sen jo silloin, kun Suomi haki EU:n jäsenyyttä.
   En ole kamreeri tyyppinen. Niinpä kirjoitelmani ovat ehkä Ö-mapissa? Ehkä ei, mutta en tiedä, missä. Kirjoitin tähän tapaan EU:sta: "Se on niin sekalainen seurakunta, että tuskin onnistuu."
Vertailin talousmahti Saksaa, siirtomaaperinteistä Englantia ja ylpeätä Ranskaa ja "muita pienempiä turhia". Kenen ehdoilla ne yhdistyvät? Tasa-arvoa ei ole, eikä tule. Ei ihmisten eikä kansakuntien kesken!
   Muistelen vertaillessani märitelleen: "Italia on ihan oma lukunsa". Niinpä! Kreikka oli ongelmissa. Se ei pitänyt tulla yllätyksenä. Melkoinen sekasotku, joka ei ole ohi vieläkään, jos koskaan. Nurkan takana kolkuttaa samassa asussa Italia. IkiWanhaa se ei yllätä. IkiWanha ei pysty ennustamaan, mutta odotettavissa on moninkertaisesti Kreikan suuruiset vaikeudet. Englannin Brexit ei yllättänyt.

Miten paljon "rikas" Suomi joutuu kustantamaan "köyhiä?". Auttavatko Jutta Urpilaisen "neuvottelut vakuuksista?.

Huvittaa mieltäni, kuinka Olli Rehn selittää Italian tulevaa katastrofia? Olli Rehn komissaarina joutui vetämään EU:n laajentumista!? Utopistinen ajatus? Itäisen Europan valtiot eivät ole vielä, tuskin koskaan, sillä tasolla, jolla Suomi oli ennen EU-hakemusta. Suomelta vaadittiin sitä ja vaadittiin tätä.
Entä Egypti? Kirjoitin silloin ja vahvistan nyt: Turkki ei ole Eurooppaa! Nykyinen Turkin Presidentti vahvistaa!!!

Erkkiä auttoi EU. Korot laskivat riittävän alhaisiksi, että pystyin lyhentämään ja kuittaamaan pankkivelkani. Korkojen lasku auttoi kaikkia "kiikun kaakun" rimpuilevia.     

Lasten leikkivälineet

Tämän talon numero on asemakatu 11. Vastapäätä kadun toisella puolen Asemakatu 10 on lasten päiväkoti. Tuuli lähentelee myrskylukemia ja väliin vihmoo vettä. Lämpömittari näyttää + 6 . Osa tenavista viihtyy ulkona. Ehkä parikymmenpäinen pirpanaparvi temmeltää. Ilmeisesti vaatetus on veden pitävää.

Hakematta tuli mieleen omat tytöt. Taita olla 55 vuotta, kun asuimme Ähtärissä. Asuntona vanha hyvä hirsitalo. Paikan nimi: Kallio. Meillä oli alakerta, 2 huonetta ja keittiö. Yläkertaan tuli eläkeläinen armeijan kapiainen asevarastolta. Ylikersantti Kemppinen + emäntä. Yksitotista porukkaa.
     Emäntä sai valituksen aihetta. Heidän ikkunansa näkymää haittasi tyttöjemme leikkipaikka lähimetsikössä puiden juurella. Köyhillä lapsilla oli köyhät leikkikalut. Keränneet purkin kansia ja muuta pientä rihkamaa. Milläpä ostettiin? Rahaa oli varsin niukalti.
    Leikkipaikka häiritsi rouvan esteettistä silmää. Eipä tuosta välitetty. Anti olla!

Näkymättömät eivät häirinneet ketään Yttä asusti kuusen oksien suojassa. Maili-Louva jossain muualla. Seijalta oli vielä ärrä kadoksissa.
     Ärrän oppiminen oli oma lukunsa. Selvisi, että se oli Seijaa vaivannut, vaikka emme sitä ajatelleet, emmekä huomautelleet. En ainakaan minä.
    Seija nukkui yläsängyssä. Herättyään aamulla noussut istumaan vuoteellaan. Riemastunut:
"-- Minä opettelin unessa sanomaan ärrän! rrrrrrrr
Tämä tapahtui ehkä myöhemmin, ei Ähtärin aikana.
Moni viisas väitti, ettei lapsi muista mitään viittä vuotta aikaisemmalta iältä. Kirjoittajapiirin ohjaaja tiesi paremmin: Sanoi muistikuvien tallentumisen alkavan 1 - 3 vuodelta.
    Seija muistaa todistettavasti ainakin 2 - vuotis syntymäpäivän. Ähtärin aikaan. Sai lahjaksi pienen kumisen nuken. Meni näyttämään tärkeää esinettä ystävälleen naapurin, Hahnen, koiralle. Koira leikki ja puraisi Ossi-nukelta pikkusormen pois.

Aikaisempi tapahtuma: Seija oli ulkona lastenvaunussa. Hahnen tyttö, ehkä 8 vuotinen, meni rupattelemaan Seijalle. Kuljin siitä ohi. Huomasin Seijan suun tuskaisena, ei itkenyt. (Hahnen tytön nimeä en muista) Tyttö painanut kuomun sivuun. Vahingossa jäänyt Seijan sormi puristukseen. Sormi oli aivan litteä, säikähdin vähän. Särkyikö? Ei särkynyt, pyöristyi ennalleen.
Seijalta jäänyt sormi oven väliin sarana puolelle. Vanhemmilla tytöillä sen verran ymmärrystä, jos kääntää ovea väärään suuntaan, ovi puristaa sormen. Juoksivat hakemaan äitiä. Seija odotti kiltisti.
Pirkko veti Seijalle sukkaa jalkaan. Seija aristi vähän. Pohkeessa näkyi neulan pää. Neula uponnut kohtisuoraan pohkeeseen. Instrumenttina toimi sivuleikkurit. Metallimiehen työkalu.
Seija ei pienistä turhista ruikuttanut.

Samanlaiset työkalut tarvittiin minulle leikkauksen jälkeen. Rinnassani näkyi kaksi "rautalangan" päätä. Toinen oli virtajohto jolla säväytetiin sähköllä sydän sykkimään. Toinen oli maajohto. Aivan kuin auton sähkölaitteilla. Langat nypittiin pois metallimiehen sivuleikkureilla. Ei, vaan sairaalan välineellä.

 

"Silmäpeliä"

Silmäni eivät ole "normaalit". Silmälääkäri sanoi formulakuskeilla olevan omanlaisensa silmät. Tuohon uskon.
     Koin nelisenkymmentä vuotta silmälasiruljanssia. Ikänäkö. Armeija-ajasta on kuusikymmentäviisivuotta, mutta aivan hiljattain muistin. Ei se mikään ongelma ollut, se vaati kalibroinnin. Palvelin tykistön tulenjohtueessa, tiedustelulinjalla. Käytettiin optisia välineitä. Opiskelleet kertoivat asteikosta. Yleensä 1 tai 2 pykälää joko miinusta tai plussaa. Joku otti juuri käyttämäni  etäisyydenmittarin. Yritti käyttää laitetta. Ihmeisään katsoi laitetta, katsoi minuun: "Minkälaiset silmät sinulla on? Eihän tällä näe mitään!"
    En minä siihen pystynyt vastaamaan. Mistäpä olisin tiennyt? Kokemukseni arvelee: vähän kummat ne on. Mutta ei suinkaan formulakuskin silmät. Tykistön optisissa laitteissa minun piti kalibroida asteikko lukemaan -5. Kukaan ei tarvinnut moista lukemaa. Minulle kerrottu näytti pitävän paikkansa. Siitä seurasi, että kenen tahansa jälkeen otin laitteen, sitä täytyi "ruuvata" kunnolla. Tiesin heti asteikkoa vilkaistessani. Enkä katsonut kysyvästi kehenkään.
    Olin Etäisyyden mittaajana hyvä. (huippuluokkaa?), ei noin ole korrektia sanoa. "olevinaan?!"  
    48 - vuotisena tarvitsin lähilasit. Otin kiertävältä optikolta. Olivatko laadukkaat, en tiennyt? Äkkinäisen käsittelyvirheet teki niistä lyhytikäiset. Veikko Paulanteen jämiä käytin ja pärjäsin.
Ei hyvä. Pelkkä lähilasi ei sovi mekaanikolle. Ja kestävyys?
    Lähellä Kuopion toria saapastelin ensimmäiseen eteeni tulleeseen. Liike oli Silmäasema. Asiaa hoiti tyylikäs minua nuorempi nainen. Pätevä optikko ymmärsi mitä tarvitsin. "Manun lasit". Ilmaisu viittaa Koiviston maneeriin. Entä kehykset? Suositteli näitä, jotka tällä hetkelläkin nojaavat "konkelooni". Joustosankaiset Safilot. Kestääkö ne? "Ne ovat lujat".  Linssin kestävyys?
   " Laitetaan karkaistua lasia."
Olen lainannut monta kertaa työtodistusta v 1957: "Herra J- omaa miellyttävän asiakaspalvelutaidon." Silmäasemalla Kuopiossa koin erinomaista ammattitaitoista palvelua. Eikä tyylikäs nuori nainen aliarvioinut älykkyyttäni.  Herra J- tapaa sellaista harvoin, jos koskaan.

Tosiasia: Silmät muuttuvat. Kehittyvät huonompaan suuntaan.

Sillä hetkellä olin enimmäkseen laiterakentajana.  Sain viransijaisuuden mieluisellani alalla. Pelkät lähilasit eivät riittäneet. Kaksitehot. Jotenkin järkeni vastusti ehdotusta: Monitehot? Kaksitehot toimitti tehtäväänsä. Tarvitsi nähdä tarkasti luokkahuoneen seinälle.
Koitti aika, jolloin tarvitsi ajokorttiin maininnan silmälaseista.

Autoja rassaillessa tuli pulma. Katkojan kärkiin ja hihnapyörän merkkiin ei nähnyt lähi- eikä kaukolinsseillä. Havaitsin mainoksen lähi+ laseista. Tarkkuus 0 -1,5 m. Kerroin huomiostani jollekin. Epäili: " Ei semmoista olekaan!"
Hankin semmoiset. Liekö tehty moniteho tekniikalla? Tavallisessa "katsannossa" huonot. Valehtelivat ja vääristivät. Kuitenkin sopivat minun tarpeisiini. Tarkasti yhteen pisteeseen. Virranjakajan kärkiväliin 0,4 mm. Ja stroboskooppilampulla hihnapyörän ja moottorilohkon merkit kohdakkain.
Hitsausta varten teetin näihin Safilo sankoihin karkaistut linsit ja tarkkuuspiste sovitettu suunnilleen mihin puikon kärki ulottui.

En enää tehnyt tarkkuutta vaativia  töitä. Tarvitsin uudemmat lasit. Erehdyin ottamaan monitehot.
Ei onnistunut pahaisestikaan. Mainitsivat mahdollista vaikeutta rapuissa. Kokeilin oitis. Ei ongelmaa.
Mutta en pystynyt lukemaan. Vaikka on testattu nopeudeksi 485. Ehkä juuri siksi? En voinut hyväksyä. Hetken hössötettyään tajusi: "Laitetaan 9 eurolla pelkät lähilasit." Kaksilla pelasin mainiosti jonkin aikaa.

 Silmät muuttuu. Vähitellen tuntui autolla ajaessa, kuin näkisin heikommin , mihin totuin. Testasin katsomalla ikkunasta kadun taakse ohueen varpuun. Niinpä! Ilman laseja näin paremmin kuin lasien kanssa.  Seuraavalla kerralla poistui ajokortista vaatimus laseista.

Tuli vanhuus. Ei yksin. Näkö heikkeni. Virhe aistimukset ja häikäisy lisääntyivät. Pelotti.
Mistä vanhuus alkaa? Siitäkö, kun lapset alkavat eläköityä?  Vaiko minun kohdallani 85 v. ?
Näkö nipin napin korttiin. Sain ajokortin. Lääkäri kehui muistia hyväksi. Ei muistini ole kaksinen, mutta tilanne vaati keskittymistä sitä varten.  Aikanaan olin hyvä päässä laskija. Sujui.

Melko hankalaa. Viimeiset odottamiskuukaudet kaihileikkaukseen sattui syksyn pimeimpään aikaan. Leikkauksen jälkeen laitettiin lähilinssit näihin Safilo sankoihin. Optikko kyllä huomautti kuluneesta.
Kulunut olen minäkin. Eikä minulla ollut yksiäkään näin sopivia kehyksiä, enkä raatsisi näin kalliita.
Lainaan Esa Karhusen kysymää aortta läpästä: "Kestääkö se?"
  --- Kestää se niin kauan kuin sinä elät!
Kestävät nämä kehyksetkin! 

Virkailija ei ymmärtänyt. Esitin oman pohdintani tuloksen laseista: Hän sanoi: "- En ole kuullutkaan!"
Ei tietenkään, kun kukaan ei tajunnut?!  Laseja suunnitellaan "herrasmiehille" ja konttorihenkilöille. Kirjailijoille?! Kukaan ei ajattele mekaanikkoja. Joku mainitsi sähkömittarin lukijat. Joutuivat kurkkimaan ylöspäin. Laitettiin lähinäkö linssin yläreunaan.
   Koneen korjaaja mekaanikko joutuu "kurkkimaan" sekä ylös, että alaspäin, tilanteen vaatiessa. Vehkeet pitää saada kuntoon.
   Miksi mekaanikoille ei tehdä laseihin lähinäkö sekä ylä-, että alareunaan? Asennustöissä tarvitsee harvoin nähdä kauas. Siihen riittää kapea kaista keskelle, joko pelkkää lasia, tai kaukonäköä.
   Ymmärtääkseni siinä on markkinarako! Älyääkö kukaan? Älyääkö kukaan duunarin tarpeita?  

      

politiikkaa

Vanhana sosialidemokraattina minua hävettää. Kunpa ajaisivat vain köyhien asiaa. Se tarkoittaa toimeentuloa ja työläisten pärjäämistä? Nyt suurella älämölöllä demareiden edusnainen ajaa Timo Soinin epäluottamuslausetta. !!?
    Mitä helvettiä sillä ajetaan? Timo Soini vastustaa aborttia. Entä sitten? Pidän typeränä Timo Soinin katolisuutta. Erittäin absurdi!? Timo Soini ei ole yksin. Hänen kannattajistaan, kuten demareistakaan suuri osa ei kannata aborttia.  Miksi siitä nostetaan suuri näytelmä? Välikysymyksen esittäjät esittävät omaa asennettansa.  Ovat olevinaan naisten asialla.  Häpeän vanhana sosialidemokraattina tekopyhää hurskastelua. Se viittaa uskonnollisuuteen!!??

Timo Soinin syyllistämisellä ja "härkänsavuilla" ei edistetä maailmanlaajuista naisten asiaa. Ikävä kyllä, vanhana sosialidemokraattina en katsonut hyvillä mielin edustamistaan julkisuudessa. Pelin politiikkaa ja naisellisuudella ratsastamisessa. Kaikki hyväksytään. Mutta pitääkö hyväksyä kaikenlainen omaan laariin kasaaminen vain oman edustuksellisuuden säilyttämisen alttarille???
Olen aikaisemmin siteerannut UUK:n lausumaa omasta taideteoksestaan: "Niin on jos siltä näyttää."
Siinä teoksessa oli UKK ja silmälasit!

Korpifilosofina väitän: --- Mikään ei ole sitä mitä näyttää

Politiikkaa

On helppo puhua politiikkaa, kun ei vahingoita itseään. Ei tarvitse välittää kenestäkään. Poliitikkojen pitää kaunistella ja hurskastella, ettei vain suututa ammattiliittoja. Ammattiliitot kehuvat työläisen asian ajamisella. Otan esimerkin todellisesta elämästä, ehkä parikin esimerkkiä.
    Suurella meuhkaamisella Saatua työehtosopimusta ihmettelin. Miksi työnantajapuoli myöntyi, niinkin helposti? Lakot tietenkin oli uhkaamassa.
    Toimittaja kysyi: "Onko sopimus inflatoorinen?"   Harri Holkeri vastasi:
   "Se on niin inflatoorinen kuin olla voi!"
Asiaa en tietenkään osannut itse ilmaista noin viisaasti, mutta ymmärsin tosiasian: "Ennen kuin kukko laulaa ---" Ennen kuin uusi lumi sulaa, rahan arvon romahdus syö palkankorotukset. Taas liittojen pomot saavat riitelyn aihetta ja uusi entistä äänekkäämpi rumba alkaa. Taas korotetaan ja politrukit korjaavat kunniaa.
    Sanovat ettei palkka aiheuta inflaatiota. Eikö? Palkka on myös hinta. Vastakohta palkat ja hinnat ei oikein täsmää.
Kukas hyötyikään inflaatiosta? Ei palkolliset. Ei pienyrittäjät. Valtio hyötyi verotulojen muodossa, kun taulukot eivät pysyneet mukana ja progressio ulottui aina vain pienempiin tuloihin. Eikä Erkki. Itseni kohdalla se toteutui kouraan tuntuvasti, vaikka olin pienituloinen. Runsaat ylityöt auttoivat selviämään, mutta progressio söi osan.

Siinäkin yksi elämän paradoksi. Erkin piti tehdä ylitöitä. Sattui kerran: Olin koko kehollani kaivelemassa konepellin alla.  Työkaveri viisasteli: "mitä sinä etsit?"  Helppo vastata:
--- Lapsilleni leipää.
Nyt ovat palkat niin korkeita, ettei tarvitse tehdä ylitöitä! Siltä vaikuttaa, kun käyttävät sitä uhkana!

Kukas hyötyikään? Ulkomaan vientiä harjoittavat yritykset!
Palkkalaisten edusihmiset vaikenevat viisaasti. Eivät he niin tyhmiä ole, etteivät ymmärrä kurssivoitoilla keinottelua. Suuret yritykset pystyvät taktikoimaan valuuttojen kotiuttamisella j a painostamalla hallitusta devalvointiin. Siihen aikaan ei sitä ymmärtänyt Erkki, eikä suurin osa työläisistä. Kansakoulussa ei noita opetettu.
Kun ei ole inflaatiota, keinottelulla on rajoituksia.

Otetaan esimerkiksi sairaalan väki, joka vastustaa hallitusta vastustamisen vuoksi. Eivät he sympatiseeraa pikku yrityksiä. Terveydenhoitoa harjoittavia on enemmistö isompia kuin 20 henkilön.
Eivät pienet yrittäjät odota kieli pitkällä pääsyä antamaan suurelle joukolle potkuja.

Ehkä hallitus olisi voinut asettaa rajaksi 10 henkilöä. 20 henkilön yritys kestää paremmin yhden "lintsarin".

Edelliseen lauseeseen sijoitin sanan "lintsari" tahallani. Tuo sana koetaan "pyhäinhäväistyksenä".
Sanovat: "Ei ole huonoja työntekijöitä, vaan kykenemättömiä esimiehiä!"  Jos mennään pykälä eteenpäin: "Ei ole huonoja esimiehiä, vaan --".   Vaan ketä?

Kyllä minä pappenheimiläiseni tunnen. Olenhan yksi heistä. Jokaisessa ryhmässä on parempia ja huonompia. Osa tahallisesti tai kyvyttömiä.
Käsitystä hämärtää työläisen käteen jäävän osuuden pienuus palkanmaksajan kustannukseen nähden.
Palkan ja kustannuksen erolla pidetään yhteiskunnan pyörät liikkeellä ja annetaan suhteettoman suuri kunnia poliitikoille.

Kalevi Sorsan johdolla demarit halveksivat pienyrityksiä. Merkityksettöminä. Kalevi Sorsa antoi ymmärtää julkisesti teeveen ruudussa. Kommunistit vihasivat pienyrityksiä, vaikka vihan kätkivätkin taktisesti. Leninistä alkaen katsoivat pienyritysten hankaloittavan sosialisointia.

Tässä tuli taas tajunnan virtaa. Enemmänkin olisi tulollaan, mutta jätän tällä kertaa tähän. En kuitenkaan lupaa olla palaamatta "astialle".

Työtä vai ei

On joitain kymmeniä vuosia siitä kun teevee-dokumentissa haastattelivat pakolaista. Ihmettelin suuresti sääntöä ettei saa tehdä mitään työtä. ??!!  Silloin, kuten nytkin, olin työn kannalla. Työn kautta sulautuu vähitellen joukkoon. Kielenkin oppii nopeammin kuin pelkällä kurssilla.
Nyt ministeri puhuu asiasta, jonka oivalsin kauan sitten. Itsestään selväähän se on.

Edellisen muuttotulvan aikana pakolaiskeskuksen hoitaja kaipasi vapaaehtoisia: "Tarvitaan käsipareja".
    Ei paljon äly päätä pakota! Onhan käsipareja runsaasti! Eikö niitä voi käyttää? Pitääkö tulijoille olla lastenkoti?
    Aikuisille ihmisille?

Pitkästä aikaa influenssa

Aamuyöllä koski jalkoihin. Nousin välillä ja nukuin jälleen. Tukalan täyteläisen olon arvelin johtuvan liiasta syönnistä. Paistoin uunissa porsaan fileen ja sitä mässäilin tarpeettoman paljon. Kuitenkin joku muu. Jaloissa se tuntuu.  "Juilii". Yskää tai nuhaa ei vielä ole, tulee myöhemmin. Isompi oire on poskiontelossa. Puristava tunne ja eritystä.

Mistä se tarttui? Erakkona elelen. Vain halli ja kaupassa käynti. Tiistaina alkoi kirjoituspiiri. Sieltäkö?

Odotan rauhassa, pysyttelen pesässä.

Poskiontelo tuntuu täyttyvän. Yskittäminen tulee vähitellen.