Alaska ?

Suomalaisetko Alaskaan? Utopistista suunnitelmaa ei kai kukaan tosissaan ajatellut.  Sen verran tuossa on totuuden siementä, että Joku amerikkalainen on sellaista ehdottanut. Liekö ollut tosissaan? Sellaisen luin lehdestä. Luultavimmin Savon Sanomista. Kosketusta muihin lehtiin minulla oli tosi harvoin sodan ajan vuosina.
     Muistikuvani on sellainen, että lyhyesti mainittiin henkilön nimi muussa asiassa. Henkilön yhteydessä mainittiin, että hän ehdotti laivattavaksi suomalaiset Alaskaan.
     Olisi melkoinen revohka. Tuskin kustannustehokas? Suomen rannikon satamista on melkoinen huikonen meriä pitkin Alaskaan.
     3,5 miljoonaa kansalaista. Terveitä ja sairaita. Lapsia ja vanhuksia. Sotainvalideja. Karjaa eväsmurkinaksi.
    Semmoinen porukka syö ja paskantaa.
Muistaako Erkki paremmin, mitä tutkijat saavat selville? 

Digitaalit

Ostin ensimmäisen digitalikamerani. Sana digitali tuo mieleen aivan toisen käsitteen: Digitalis. Mitä eroa sanalla digitalis on sanaan digitali? Onhan siinä eroa ainakin pikkuisen. Kamerassani ei ole Digitalista.
   Digitaliksen tarina kertoo mummosta Britanniassa. Mummon yrttilääkkeen totesivat vaikuttavan edullisesti sydämeen. Joku "epäuskoinen" tai utelias ryhtynyt tutkimaan, analysoimaan mummon rohtoa. Että mitä se sisällään pitää.
   Lopuksi löytyikin Digitalis. Jonniin lainen kasvi. enempää minun ei tarvitse tietää, jos sitäkään.
Kehittivät sydänlääkkeen. Sydämeni ongelmien yhteydessä sekin mainittiin. En tarvitse sydänlääkettä. En Digitalista, enkä muutakaan. Riitti kun järjestivät tukkeutuville sydämen valtimoille ohituskaistoja.
    Se nyt vaan on niin kumma, että joka kerta kun digitalisoinnista kuulen, tulee ensiksi tajuntaani Digitalis?

Eilen auttoi Isra täyttämään sairaalan tarvitseman esitietolomakkeen. Haluavat mieluummin sähköisenä. Tiedot ovat jo sairaalan tiedostossa, vaikka kutsu on kuukauden päästä. Selvää edistystä.
    Katsoin viisaammaksi käyttää apua. Asiaa oli viidellä arkilla. Ymmärrykseni riitti. Ymmärrykseni riitti myöntämään virhemahdollisuuden. Saatan kömpelöityneillä sormillani napsuttaa hiirtä väärin.

   Kun ihminen tietää kaiken, tulee maailmanloppu. Uskonlahkon mukaan Jeesuksen Uusi Tuleminen tarkoittaa maailmanloppua. Maailman loppu ei haittaa, kun liittyy heidän uskoonsa, niin pääsee taivaaseen. En pääse taivaaseen. Ei muuten kukaan muukaan, uskokoon mitä tahansa.

   Uskonnon ristiriitaisuus ilmenee siinäkin kun lahkolainen saarnasi Israelin kansan joutuvan sodassa ahtaalle. Sodassa jossa kaikki muut kansat olivat Israelia tuhoamassa. Siinä vaiheessa Jeesus tulee.
Saarnaajaa kuullessani en ymmärtänyt, ettei juutalaiset tunnusta Jeesusta Jumalan Pojaksi.  Tänäkin päivänä joku miljardi ihmistä uskoo Jeesukseen, kun niin on opetettu. Nyt saatan liioitella. En minäkään usko, vaikka väestörekisteri liittää minut evlut seurakuntaan.

Jos haluaisin profetoida, tai kykenisin, Voisin ennustaa maailman lopun. Kaksi ennusmerkkiä: digitalisointi ja ydinaseet.

Mauri Sahipakka oli alan mies. Koodasi Ruotsissa vakuutusyhtiölle ohjelmaa. Siis kehittynyt nörtti.
Esitin hänelle visioni: Kun kaikki tieto ja mahdollisuudet pannaan koneen kitaan, niin katastrofi tulee, kun pasmat sotkeutuvat.
Välittömästi sanoi: " Ei sellaista tapahdu."  Hetken atvailtuamme ei ollut enää "idioottivarma".
Yhteiskunnalliset verkot ovat Suomessakin sekoilleet. Tuleeko seuraava sekoilu Soten kanssa? "Minä vähä eppäelen.

Siitä on muutamia vuosia, kun lähes koko Pohjois-Amerikka pimeni. Kuulemma kehittyi jonkinlainen ketju. Toiset kaatoivat toisiaan. Kunhan vaan ei olisi ollut "tietokonevirhe"?

Lähden kauppaan "manuaalisesti". Maksan digitalisesti.            

Digitalisaatio; kehityksen avain vai maailmanloppu.

Uskonlahkon ennusmerkki maailmanlopusta on Jeesuksen uuden tulemisen usko. Sen oivalsin jo varhain oletukseksi ja ihmisten narraamiseksi, että liittyisivät heidän lahkoonsa. Omituisen ajatusmaailmani sekoittaa kaikki nämä. Sekoittuu myös ajatelmani, ettei Suomen pidä hankkia uusia Horneteja. Ei pitänyt hankkia edellisiäkään.

"Mä mistä alkaisin?"  "Kaikki vaikuttaa kaikkeen."
Ensin oli nyrkki. Sitä käytettiin vallan välineenä. Vielä nytkin: "Nyrkin ja hellan välissä."
"Nyrkin ja hellan välissä" tarkoittaa pienen yhteisön välejä. Periaate pätee tänäkin päivänä. Ei kuitenkaan pätenyt omassa perheessäni. Entä siitä eteenpäin?

Nyrkkiä tehokkaampi piti keksiä. Haluttiin isompia alistettavia ryhmiä. Aina perimmäinen kysymys on alistamisesta. Koulukiusaamisessakin. Evoluution ymmärrän ja ymmärrän evoluution ihmisen fyysisessä, biologisessa ja fysiologisessa kehityksessä. Mutta psyyken kehitystä en oppimattomana jaksa ymmärtää. Uskonnolla, psyyken ymmärtämisellä ja avulla hallitaan maailmaa. Ja tietenkin voimalla. Miehen nyrkki pystyi alistamaan perheen. Entä kansojen alistamiseen? Entä maailman alistamiseen?

Nyrkin jälkeen tehtiin tappara. Tapparalla pystyi alistamaan isomman ryhmän, edellyttäen että takana oli enemmän kuin yksi vallan tavoittelija. Toista tapparan omistajaa vastaan joutui kamppailemaan. Kenties valloittamaan toiselta naisen? Tai toiselta heimolta reviirejä?

Kiinan muuria rakensivat suojaksi. Miekkamiehiä vastaan pystyi puolustautumaan mies mieheltä. Mutta jousiampujat tuli uudeksi uhkaksi. Olivat vahvoilla miekkoja vastaan. Sitten käytettiin ratsuväkeä. Ratsuväki kylvi kauhua ja valloitti valtioita.

Lapsuuteni ympäristössä eli Tsaarin armeijassa palvelleita. Ei kuitenkaan enää sodan käyneitä.
Suomessa jatkosodan aikana papparaiset arvioivat: "Nykyään ei ratsuväellä ole merkitystä." Se oli silloin vanhentunutta. Papparaiset ymmärsivät!
Miksi meidän poliitikot tajua, että suihkuhävittäjät ovat vanhentuneita? Jaksavat jankuttaa: Mistä niitä hankittaisiin?
Minun ei pitäisi puhua sodan tekniikasta, tai taktiikasta. Sota on mielettömyyttä. "Sota on rikos ihmisyyttä vastaan." 
Kirjoittelen yksinäisyydessäni. Enkä havaitse julkisuudessa ketään hengenheimolaisiani.

Vaikka kuinka jankuttaisin sodan mielettömyyttä, pakko tunnustaa sodat tosiasioina. Ja Suomi joutuu elämään sen tosiasian varjossa. Päättäjät joutuvat ratkaisemaan tietämyksensä ja ennakoinnin varassa.

Ajattelussa pitää mennä edellä. Pitäisi osata ennakoida. Tämän päivän ratkaisuihin hakevat perusteita aina Talvisodasta lähtien. Perusasiat pitävät edelleen. Sekin tosiasia pitäisi tunnustaa, että Suomi eli suhteellisen itsenäisenä seitsemän vuosikymmentä. Todistaa RAUHAN harjoittamisen edut. Ihmetyttää, miksi Suomen pitää harjoitella sotaa USA:n rinnalla?  Kammiostani katsottuna Itämeri olisi vakaampi ilman USA:n raskasta kalustoa Venäjän porstuvassa.

Sanovat minulle: "Sinä et tiijjä mittään!" "Kansanmiehet" ilmaisevat noin. Sivistynyt eliitti vetoaa olemattomaan   koulutukseeni. Katsomukseni perustuu mediasta kuultuun ja lukemiseeni.

Leh Walesa briljeerasi: "Olen lukenut kaksi kirjaa, toinen niistä Raamattu." Olen lukenut huomattavasti enemmän. Taitaa ensimmäinen olla Raamattu. Lajitovereissani en ole tavannut muita kuin Heikki Hirvensalo, jotka olisivat lukeneet yhden tärkeimmistä: Hitlerin Taisteluni. Kukaan ei ehkä uskalla tunnustaa? En ymmärrä, kun toiset eivät ymmärrä. Kun siteeraan jotain omaksumaani, toverini luulevat minun olevan samaa mieltä. Kun osoittaa kiinnostusta tutkia jotain, katsovat sen merkitsevän myötämielisyyttä.
Kaikessa lapsellisuudessaan mieshenkilö uimahallin saunassa "opetti" minua. Erehdyin siteeraamaan kolmen vuosikymmenen takaista. Vuokatin urheiluopiston alkuaikoina kolmekymmentä vuotta emäntänä toiminut eläköitynyt nainen kertoi: "Parhaiten käyttäytyivät nyrkkeilijät. Huonoimmin käyttäytyivät mäkimiehet ja jääkiekkoilijat."
"Opettaja" esitelmöi minulle typerykselle Teemu Selänteestä. Oli tavannut henkilökohtaisesti Selänteen ja ylpeili sillä. Ja paheksui minua "nyrkkeilijänä", jota en ole.
Vaikka tapaisi kymmenen Teemu Selännettä, ei se kumoa Vuokatin opiston entisen Emännän kokemusta.

Tämmöistä on tajunnan virta. En muista hitustakaan, mitä aloin kirjoittamaan. Mistä sain kimmokkeen.
Väliäkö hällä. Pääasia että jos hamassa tulevaisuudessa joku vilkaisee, pystyy sanomaan erkkiä tyhmäksi.
Jutusta en vaivaudu korjailemaan virheitä.             

Soutamista ja huopaamista

Vaiko jotain muuta? Keksivät yhtäkkiä läänit tarpeettomiksi. Asiaa en tuntenut, arvelin: --- Taitavat joutaa. Henkilökohtaisesti ei hetkauttanut. En tiennyt, mitä jää hoitamatta, jos nuo lakkautetaan.
Vaikuttaa siltä, että olivat tarpeettomia. Kukaan ei jäänyt kaipaamaan.

Soutamista ja huopaamista mainitsi nuori nainen. Rantasalmelta tuli korviini loru: "Ottaa ja antaa ja kananpaskan kantaa".
    Nyt sitten taas perustetaan läänejä, vaikka niille ei ole näillä näkymin käyttöä. Poliitikot kaikessa kunnian kipeydessään tekevät arvovaltakysymyksen järjettömästä hankkeesta. Yksi selvä osoitus sote-sopasta, mikä on todellinen soppa.

Vilkaisin juuri taulukosta läänien verotuksen muodostumisesta. Taulukon tekijöiden mielestä verotusjärjestelmä mullistuu. Poliitikkojen ei tarvitse ajatella, sillä kansa maksaa kaikki vikapistotkin.

Sotekokit eivät halua kuunnella, vaikka jossakin ovat sorvin ääressä varvanneet toimintoja uuteen uskoon ja väittävät laskelmien osoittavan kustannussäästöjä. Pelkällä toiminnan järkeistämisellä. Ja ilman irtisanomisia.

Alun perin piti tajuta, etteivät poliitikot siihen pysty. Eikä ole järkevää mullistaa koko systeemiä. Poliitikot eivät siihen pysty. Poliitikot kyllä hallitsevat kinastelun.
Kokemus osoittaa äkkinäiset liian suuret käänteet vahingollisiksi. Tuommoinen organisaatio kulkee junan tavoin, eikä sitä voi kääntää pois raiteilta, eikä edes pysäyttää.

Josko olisi ollut parempi korjata järjen kanssa epäkohtia. Korjata ammattilaisten toimesta.

Täällä maakunnissa toimii hommat kohtuullisesti. Tuskin paranevat sote-sopalla. Siitä voi lyödä vetoa kunnian ja omantunnon kautta, että kustannukset nousevat.    

Opetushallinnon viisaat

On minulle sanottu: "sinä et ymmärrä." "sinä et tiijjä mittään." Arviot perustuvat vähäiseen koulutukseeni ja sen lisäksi vähäiseen olemukseeni. Lähes "näkymätön mies". Täydellisen karismaton.
    Kuitenkin olen arvioinut asioita kammiossani. Jotkut arviot osuivat oikeaan. Arvioni poikkeaa usein yleisestä käsityksestä.
    Tämän aamun tv kertoi harkittavan numeroarviointia kouluihin. Toimittajat ja "aikuiset viisaat" arvioivat: "Ehkä voitaisiin aloittaa jo neljänneltä luokalta." Oppilailta kysyttiin, pojat vastaili: "Jo toiselta luokalta. Muistan hyvin sen touhakan, millä perusteltiin sanallista arviointia. Olin erimieltä.
Olin kypsällä iällä (liian vanha?), kun kurkistin koulumaailmaan. Kohtuullisella menestyksellä (muiden arvion mukaan, oppilaidenkin). Ymmärrystäni voi hyvällä syyllä epäillä.

Kun menin alakouluun kuuden ikäisenä, ymmärsin hyvin numeroiden arvon 1-10. Myöhemmin tunsin kohteluni epäoikeudenmukaiseksi. Sain mielestäni liian heikkoja numeroita, paitsi laulussa viitosia ja loppulaulussa kuutosen. Ne olivat yläkanttiin. En osannut, enkä osaa nytkään laulaa. Musiikkia opin hitusen verran keski-ikäisenä tanssin kautta. Piirustus ja kaunokirjoitus oli surkeaa. Käsityö jonkinlaista.
Muissa aineissa olin toisia parempi. Laskennossa päätä pitempi muita. Silti sama yhdeksikkö heilläkin.
    Kerran tein laskuvirheen. Opettaja Ida Remes moitti: "Älä sinä Erkki johda toisia harhaan!"
Kaikilla oli sama virhe!
    Seuraavalla laskennon tunnilla peitin vihkoni kyynärpäilläni, etteivät näkisi. Lajitoverit eivät aloittaneet. Ei ollut aikomustakaan laskea omilla aivoillan, jököttivät hievahtamatta. Yksi yksinkertainen syy elämässä menestymättömyydelleni on: En osaa pitää puoliani, vaikka tiedän tilanteen.
    Miksi "viisas" opettaja ei havainnut selvästi näkyvää tilannetta?
    Tiesihän opettaja, kuka osasi laskea. Mutta olisihan hänen pitänyt huomata toisten kurkkivan.
    Silloinkaan en jaksanut olla tiukka. Luovutin.  Selvisin aina laskuista muutamassa minuutissa. Laskut olivat naurettavan yksinkertaisia. Eniten vei aikaa kankealla käsialalla numeroiden raapustaminen.
    Sama jatkui koko talven ja lajitoverit saivat yhdeksikköjä. Minäkin sain yhdeksikön, vaikka en "johtanut toisia harhaan". Vierustoveri kurkki ja tieto siirtyi ketjussa.
     Taktiikkaako? Jäi dokumentteihin Ida Remeksen oppilaiden saamia kiitettäviä numeroita.

Yleisesti kyläläiset tiesivät minun olleen paras oppilas ninä vuosina. Mainitsin jotain tyttärilleni. Seurasi ihmetys: Tuolla huonolla todistuksellako?
    Kertoneeko jotain opettajan kiukku:  "Nyt ei olla Korpelassa!"

Nykyään jankuttavat muutoksesta. Kuitenkin hyväksi koettua ei tarvitse muuttaa muutoksen takia.
Kaikkein kummallisin höyräys oli uusmatematiikka!?
Huuli pyöreänä ja silmät ymmyrkäisinä ihmettelin: Matematiikka uusiksi!? En ymmärtänyt. Näin koulukirjoista moista edistystä.  EI EI EI!
En ole mikään neropatti, mutta matematiikka on matematiikkaa. Mitenkä matematiikan sääntöjä voi muuttaa?
   Joukko-oppi sopii visailuihin: "Mikä ei kuulu joukkoon?"

Nykykäytännössä veikkaamalla vastaajat pärjäävät. Ovelasti "rasti ruttuun" ja läpi menee, että heilahtaa! Oppilas ja opettaja pääsee vähällä. Liian vähällä.
Korpifilosofikin tajuaa tuon.   
 
Ammattikoulun autoluokan vastaus noudatteli "käyrää" rastittamalla oikeita vastauksia.
Olin "sorvin ääressä" ja käytin tilannetta hyväkseni. Laadin saman määrän koekysymyksiä. Koskivat autotekniikkaa. Opettajan sijaiseksi tulin tekniikan puolelta ja osasin laatia saman tasoisen kokeen.
Luokassa oli yksi muita parempi. Sai "virallisesti" annetussa kokeessa tietysti kympin. Siinä kokeessa toteutui jakauma: 9-6 .
Laatimaani paperiin pyysin kirjoitetut vastaukset (esseekysymykset).
Kympin oppilas oli sen tasoinen että vastasi mihin tahansa ja minkälaisiin varmuudella kympin eikä epäilystäkään .
Mutta jakauma poikkesi. Senhän tiesin jo etukäteen. Tunsin luokan ja sain kimmokkeen kokeilla.
Kympin kymppi oli, mutta ei yhtään yhdeksikköä. Jakauma: 8-6. Tunsin luokan ja olisin voinut antaa  samat numerot ilman koettakin. Mutta rastittamalla oppilaat saivat paremman tuloksen.

Haluavatko korostaa keskinkertaisuutta?

Työläisen etu?

Tänä iltana katsoin tv-uusinnan: "Seniori työssä." Kuinka ollakaan: Korpifilosofin ajatusmaailma noudatteli ohjelmassa esiin tulleita käytäntöjä.
Jossain vaiheessa linja-auton kuljettajat vaativat 55 v eläkeikärajaa. Voi hyvällä syyllä, kysyä: Vaativatko kuskit, vaiko vain ay-aktiivit?
Kuulin erään kuskin sanovan: "55 vuotinen on jo köppäukko."  IkiWanha ei ollut sen ikäisenä "köppäukko".
    Tämän kertainen dokumentti esitteli palokuntalaisen. Ei ollut "köppäukko". Palokuntalaiset vaativat 55 v eläkeikää. Perustelivat oikeudenmukaisesti. Mutta korpifilosofi ajatteli täsmälleen kuten dokumentin seniori.
    Jokaisen ei tarvitse savusukeltaa. Muita tehtäviä on, joissa kokemus tulee käyttöön.
    Miksi otan tämän esimerkiksi? Siksi, että sivuaa itseäni. Varkaudessa palokorpraali Juhana Nousiainen vihjasi mahdollisuutta Ahlströmin tehdaspalokuntaan. Jälkeenpäin ajatellen se olisi kannattanut. Erinäiset pyrkimykset ja yksityiselämän tilanteet haittasivat.
   Olin 55 v "köppäukko". Hakivat ihmisiä palo-opistoon. Hesarissa sattui olemaan pääsyvaatimukset. Minä "köppäukkona" pystyin vaadittaviin suorituksiin. Nykyisiä en ole kokeillut. Niitä on muutettu paremmin arvioitaviksi. Sitä paitsi nyt on 85 v.
   Entisissä kokeissa pikajuoksu ja Cooperin testi olivat helppoja itselleni iässä 55 v. Numeroilla ilmaistu vaadittava penkkipunnerrus oli 65 kg.
    Nurmijärvellä Klaukkalassa tuli mahdollisuus kuntosaliin. Kokeilin penkkiä. Ensimmäisellä yrittämällä nousi 60 kg, sen kummemmin pinnistämättä. Epäsäännöllisen ja omaperäisen harrastuksen jälkeen kolmen kuukauden jälkeen nousi 80 kg. Tulos on naurettavan heikko, mutta onko se 55 v "köppäukolle"?  Niinkin lyhyessä ajassa.

En tietenkään hakenut palo-opistoon!       

Rauhaton maailma

Lännen Suuri Päällikkö esiintyy Maailman Herrana. Järjestelee kaiken uuteen uskoon. Jerusalem taitaa olla maailman tärkein paikka. Sinne on latautunut suunnattomat määrät vihaa. Sellaistakin ollut ilmassa, Että tekisivät RAUHAN. Se on jäänyt vain toivon kipinäksi. Liekkiin ei saanut happea. Erinäisten vuosien takaa ja usean presidenttikauden mentyä jäi tajuntaani USA:n presidentin sanomana: "Tiekartta." Rauhansopimusta hieroivat. Ei tullut RAUHAA silloin ja nyt näyttää vielä pahemmalta.
Well, Suuri Päällikkö on puhunut!

Ikuinen uskojen kysymys: Juutalaiset. Kristityt. Muslimit.
Mihin unohtuvat muut uskonnot? Onko niitä? Onko kommunismi kuollut? Epäilen. Pahoin pelkään, ettei sitä ainakaan kuopattu ole.
Israelilaiset kehuvat olevansa Jumalan Valittu Kansa. Sitä ei mikään todista.
Kristittyjen pääjoukko on itseään ylemmiksi katsovia valkoisia. Muslimit enimmäkseen hieman meitä tummaihoisempia.

Nyt vetoavat ihmisyyteen, teeskentelevät suvaitsevuutta. --- Värillä ei ole väliä. Kunpa ei olisikaan!
Sitkeä vihan siemen odottaa vain kastetta, päästäkseen kukoistamaan. Suurimman vihan kohteina ovat valkoiset kristityt. Kansoja valloittaneet ja orjuuttaneet siirtomaavallat.
Lähi-Idän levottomuuksiin eivät ole yksin syypäitä sikäläiset valtiot ja kansat. Kristittyjen Suuri Valkoinen Päällikkö jatkaa perinteitä. Eurooppalaiset suuret valtiot kantavat siirtomaaisännyyden historiallista taakkaa.

Vaikuttaa siltä ettei kukaan muista eikä tiedä miten palestiinalaisia ajettiin kodeistaan leireihin.
Sivuun juutalaisten tieltä.
Vai eikö sellaista tapahtunutkaan?   

Pienten valtioiden pikkudiktaattorit kurittavat vain omia kansalaisiaan. Suurten valtioiden diktaattorit uhkaavat koko maailmaa. Hitlerillä oli takanaan äärimmäisen tehokas kansa.
Olen pohtinut tykönäni seuraavaa diktaattoria. Mistä se voisi nousta?
Silloin oli kaksi: Stalin ja Hitler.
Ketkä kaksi seuraaviksi? Kahdella on pyrkyä. Idän suunnalla Kimillä. Ja Lännen Suurella Päälliköllä. Molemmat hyvää diktaattoriainesta.

Korpifilosofin Natovastaisuus vahvistuu. Kummasti nuoli osoittaa yhä samoihin suuntiin.
Suomen kohtalo kytkeytyi Leningradiin. Olimme liian lähellä. Olemme edelleen yhtä lähellä ja vaaralle alttiina. Vaikka Venäjä ei hyökkää, silti olemme vaarassa. Nato ei sitä vaaraa poista, mieluummin pahentaa asiaa.
Ydinohjuksia on määrä, jolla tuhotaan halutessa maapallon ihmiset moneen kertaan ja vielä sittenkin jää ohjuksia varastoon vuosituhansiksi.

Semmoista päähäni tallentui, että ohjukset ovat suunnattu ja ohjelmoitu valmiiksi osoittamaan kohteisiin.
Hassua ajatella, että Venäjän ohjukset näyttävät vaarattomammilta kuin USA:n vastaavat?!
Pietari on miljoonakaupunki. Sinänsä merkittävä, mutta myös sotilaallisesti tärkeä. Ei tarvitse olla kummoinen strategi, tajutakseen Pietarin yhdeksi kohteeksi. Korpifilosofin ymmärrys riittää.

Kun ohjukset lentävät ja muutamia osuu Pietariin, sen jälkeen ei Suomea ole!
Nato ei varjele! Eikä Herra!   

Kunto vaihtelee

Koneella näpräämisen välillä vilkaisin televisiota. Juhlivia katsoessa tuntee itsensä tarpeettomaksi. Elämä soljunut vähämerkityksellisissä puuhissa. "Tulipahan tehtyä". Tänään apeampi päivä. Kävelin illansuussa. Taapertavaa astuntaa kuljin melko pitkälle. Jaksoin yllättävän hyvin.

Eilen oli tavallista parempi päivä. Alan tottua kuntosaliin. Liikuttelin vempaimia kohtuullisesti. Viivyin salilla pitempään kuin aikaisemmin. Testinä pidän penkkipunnerrusta. Tämmöiselle asialle saa nauraa vapaasti. Aloitin 30 kilon painolla. Joka kerralla lisään hiukan. Ensimmäiseksi tavoitteeksi ajattelin 50 kiloa. Sen luulen saavuttavani helposti, eilen nousi 45 kiloa. hah-hah. 60:ntä haaveilen. 65 on oma painoni. ???
Ei kai?

Uiminen sujui paremmin kuin pitkään aikaan. 400 metriä. Aivan altaan mittaa en päässyt hengittämättä, muta 20 metrin ylitys on sepelvaltimotautiselle vanhukselle saavutus. Jonain päivänä pitemmälti.

Tuskin. Jo eilinen tuntui sujuvan kohtuullisen hyvin.  

Raamatun opetukset

"Se luki Raamatun läpi ja tuli hulluksi." Muitakin paljon lukeneita sanoivat tulleen hulluksi. Siinä tapauksessa ei lukijoilla tarkoittaneet opiskelua ja oppineita, vaan tavan tallaajia, jotka olivat "himolukijoita", kirjojen suurkuluttajia. Olin himolukija. Luin kaiken minkä käsiini sain. Valikoima vain oli melkein olematon.
    Tehdään semmoinen ajatusleikki, että olen "sivistynyt". Saatte nauraa! Sivistykseni perustan muodostavat osuustoiminnalliset julkaisut. Yhteishyvä ilmestyi "porvarillisen" osuuskaupan jäsenille. Kuluttajain Lehti jakoi valistusta "köyhemmille". Poliittinen ajattelu ei kantanut hedelmää liiaksi; Samaan huusholliin saattoi tulla kumpainenkin lehti. Luin molemmat. Varsinkin sarjakuvat.
Korpelaan tuli molemmat. Yhteishyvä Pekka Rytkösen nimellä. Kuluttaja tuli äidilleni. Lehtiä kustansi Osuusliike Savo ja Säviän Osuuskauppa.
Korpelasta lähettivät kermaa Säviän Osuusmeijeriin. Siitä hyvästä tuli lehti nimeltä: Karjatalous.
Ja Raamattuun tutustuin Korpelan tuvan iltahämärässä.

Muutama päivä sitten mediasta sattui silmiini maininta evankeliumista Raamatun sisältönä. Evankeliumi ei ole Raamattua, eikä Raamatun sisältöä. Raamattu on Israelin kansan eepos. Evankeliumit ovat kristittyjen keksintöä. Joka väittää vastaan, saa kysyä juutalaisuskovilta. Semmoista on pikkuhiljaa tietooni iskostunut, että juutalaiset eivät tunnusta Jeesusta Jumalan Pojaksi?!
Semmoistakin kaikua on korvissani, että syyttivät juutalaisia Jeesuksen murhaajiksi.
Enhän mitään tiedä, mutta olen kuullut ja lukenut.

Ohemäen kansakoulun uskontotunnilla luettiin kirjaa nimeltä Raamatun Historia. Tämän hetkisen ajatteluni mukaan kirjan nimi oli harhaanjohtava.

Karjatalous johdatti minua polulle. Monien mielestä väärälle. "Raamatun historian" kerronnan sanamuotoa en muista, mutta ymmärrykseni mukaan siinä kerrottiin Jaakobin karjan kasvaneen Laabanin karjaa suuremmaksi Jumalan siunauksella. En ole varma.
Raamatun kerronnasta muistan paremmin. Ei ollut pelkkää Jumalan siunausta. Jaakob jalosti karjaa haluamaansa suuntaan, että määrätyn värisiä syntyi aina vaan enemmän.
Raamatun kertomukset ovat pääosin fiktiota. Oliko kertomus jalostuksesta faktaa?

Ajattelin mahdollisuutta. Laaban lupasi Jaakobille palkaksi kaikki määrätyn väriset. Niitä syntyi vähiten. Jaakob valitsi siitokseen vain sen värisiä sonneja. Vuoden kuluttua syntyi poikkeavia hiukan enemmän. Ilmeisesti tapahtui, kuten täälläkin; eläimet tulivat sukukypsiksi parissa vuodessa. Siitokseen aina vain sopivan värisiä. Tarkoittaa sitä, että kolmen vuoden kuluttua syntyi seuraava sukupolvi. Tavoitellun väriset lisääntyivät. Nekin, jotka eivät olleet "mieleisen" värisiä lehmävasikoita, kantoivat kuitenkin isän kautta sopivia geenejä.
Tuli neljäs, tuli viides, tuli kuudes sukupolvi. Värimuutos kertautui. Laaban hermostui Jaakobin karjan määrästä. 
Laaban teki uuden kontrahdin: määräsi vielä harvinaisemman värin Jaakobin saamille. Jaakob oppi jalostuksen entistä paremmin. "Seitsemän vuotta Raakelin tähden." Toisen kerran.

Olin lukenut Karjatalous-lehdestä Karjanjalostuksesta. Minulle Karjatalous-lehti antoi aiheen epäillä pelkästään Jumalan Siunauksen ansioksi Jaakobin rikastumista.
Jaakob Petkutti sukulaismiestään. Ilkeämielinen voisi sanoa: "Huijari".         

Vanhoja juttuja

"Mene metsään takaisin Erkki"
Tuommoista otsikkoa käytti nimimerkin suojassa itsensä minua fiksummaksi arvioiva oppinut henkilö. Oli kimmastunut kirjoituksestani, jossa käsittelin ironisesti rannanremmiläisiä, torilla toikkaroivia joutilaita.
    Omana nimimerkkinäni käytän etunimeäni siksi, että henkilöni on tiedossa, sillä en kaihda tuoda julki mielipiteitäni rehellisesti. Kirjoitettaessa asioista, jotka koskettavat läheisesti toisia ihmisiä, on korrektia toimia avoimesti. Kun kirjoitetaan sinisistä kukista ja hopeareunaisista pilvistä, silloin ei kukaan pahastu. En suosi pelkän yleisen hyminän toistamista; kun kirjoitan, siinä on oltava jotain jujua.
    Tämän kaltaisten johdantojen kirjoittamisesta en tykkää, mutta teen tämän siksi, että ehkä helpottuu sanomiseni ymmärtäminen.
     Kirjoittaminen on itsekeskeistä ja kirjoittaja on itsekäs. Kun on kirjoittanut jotain julkisuuteen ja saa ehkä palautetta, huomaa kuina herkkänahkainen on. Tuon metsäänmenokäskyn kirjoittajalla ei näyttänyt olevan mitään käsitystä, mitä minä todella olen. Kun saa sapiskaa, ei kannata pukeutua säkkiin. Paras tapa lienee ottaa se vastaan kuin vesisuihku: jos se puhdistaa, hyvä on, jos se virkistää, hyvä niin. Oppia voi ottaa kaikesta, sitä voi myös varastaa.

Muuan naishenkilö oli nuoruudessaan lähettänyt kirjoituksensa arvosteltavaksi ja saanut huonon "todistuksen". Siitä pahastui niin, ettei kirjoittanut mitään vuosikymmeniin. Parempi lähettää julkaistavaksi kuin arvosteltavaksi. Julkaisu on aina ratkaisu, arvostelu vain subjektiivinen kannanotto.
    Kirjoittajan ei pidä antaa kahlita itseään, vapautta täytyy olla. Tarkoita että saa kirjoittaa laatikkoon, muovikassiin tai kansioon. Parempi että kirjoittaa kuin että ei kirjoita. Kirjoittaessa aivojen on pakko toimia. Aloittelijalla on edessään monta kynnystä. Niistä selviää yhdestä kerrallaan, tai sitten ei. Minulle oli korkea kynnys tekstini näyttäminen toisille. Kun sen ylittää, on jo helpompaa. Tarkoitukseni on kuitenkin kirjoittaa julkaistavaksi jossain muodossa.
    "Haluan oppia kirjoittamaan". Tuon lauseen olen sanonut ja olen kuullut monta kertaa. Kirjailijalta ja kirjoittajalta on turha mennä kysymään ohjetta. Ei oikeaa ohjetta ole!

Kaikki sanat on kirjoitettu moneen kertaan. Jos kirjoitetaan entisiä sanoja entiseen ennalta määrättyyn järjestykseen: mitä se on? Kun kirjoittaa niin kuin oikealta tuntuu, se riittäköön. Jos se katsotaan lukemisen arvoiseksi, hyvä niin. Jos sitä ei hyväksytä, siihen on pakko tyytyä. Tai "oottaa aikaa parempaa".
    Tieteilijät puhuvat geeneistä. Niillä varmaan on osuutensa ihmisen ominaisuuksiin. Suurempi osuus on olosuhteilla ja ympäristön vaikutuksella. Vaikka ihminen ei syntyessään ole "tabula rasa", olemme kuin astioita, joihin karttuu aineistoa. Joissakin astioissa on reikä pohjassa, jotkut tulvii yli reunojen. Toiset ammentavat ainetta sellaisenaan, toiset antavat olla. Sitten on niitä, jotka muokkaavat mieleisekseen. On niitäkin, jotka vain tarkkailevat. Muutamat harvat jalostavat.

Kaikkien ryhmien taipumus on muodostua homogeenisiksi. Erilaisuutta vierastetaan ja erilainen vierastaa itse. Sekalainen ryhmä karsiutuu joukoksi samanlaisia. Eikä ryhmä sitä tiedosta, ihmettelee vaan, miksi joukko supistuu. Kaikki ohjaajat eivät ole niin avarakatseisia, että kannustaisivat erilaisuuteen.
    Kirjoittajayhdistys Panun edustajia on vieraillut Pielavedellä. En kokenut niitä hyödyllisiksi. Pielaveteläisiä oli vähän ja ydinjoukko oli papparaisia Kiuruvedeltä, jotka näyttivät viihtyvän hyvin keskenään ja puhuivat paljon mukavia.
    Käyn mielelläni kokoontumisissa, aktiivisena. Kuitenkin haluaisin puhuttavan enemmän aiheeseen liittyvää. Keskustelu rönsyilee, eikä se ole pahasta, mutta kun suurin osa tuppaa olemaan muita asioita. Anteeksi suokaa, jos olen väärässä!
    Viimeksi kyseltiin: "Mitä odotat kokoontumisista?" Toinen kysymys voisi olla: Mitä annat?

Kosti Sironen kertoi, miten kirjoittajakurssilla Orivedellä toisena ohjaajana ollut kirjailija käveli kiukkua puhkuen lattialla edestakaisin. Syytä kysyttäessä vastasi:
    -- Ihmiset tulevat kirjoittajakurssille, eikä heillä ole sanottavaa!
   Silloinkin kun sanottavaa on, ei kaikkea uskalleta kirjoittaa. Ajatellaan ja arastellaan toisten suhtautumista. Ymmärrettävää.
    Suhtautuisiko ymmärryksellä uskonnollinen henkilö ja kestäisikö kantti, jos joku piiriläinen kirjoittaisi pornojuttuja? Poliittiset henkilöt ovat herkkähipiäisiä. Kehoitetaan välttämään uskontoa ja politiikkaa. Miksi? Elämäänhän ne kuuluvat.

vanha Erkki

Tämä teksti purkautui tajunnan virtana Nurmijärvellä Kosti Sirosen vetämässä Jukolan Kynäilijäin piirissä "Tekstien äärellä".     

Paperilappu 30 v takaa

Löysin tämän pahvilaatikosta.

Elämää minä kaipaan
jokaista unetonta yötä
kaikkea mitä sain aikaan
ja sitäkin mikä jäi tekemättä
ne unelmat elävät yhä
ja tihkuvat voimaa aina tuoreina
mitään en vaihtaisi
mitään en kadu
mutta kaipaan lapsen elämää
keski-ikiäistä ja ikääntyvää elämää
se kaikki minulla on
minä olen viisikymmentäkuusivuotias
kakara
jolla on neljä lasta

Mitä tarvitaan?

Ruudussa näkyi Ilkka Taipale. Teksti kertoi: Pasifisti.
Tunnustan olevani pasifisti. Meillä pasifisteilla ei paljon virkaa ole. Vaikutusvaltamme ei ulotu sen pitemmälle. Meitä on niin vähän, ettemme saa edes nimiä kerättyä puoluetta varten. Eikä sanomaamme kuuntele moni.
Nähneekö moni ristiriitaa. Pärjäsin hyvin asevelvollisena, mutta sotilasta minusta ei tullut. Vaikka pientä vihjettä antoivat. Panivat viimeisellä viikolla.... Niin, olin vuorokauden PU:na ?! Näkivät kai silloin, ettei minusta ole, eikä tule.
Tosi tilanteessa olisin joutunut tulilinjalle. Se selvisi pienistä jutuista v 1961. Velvollisuus.

Kaikenlaista kuului. Jotkut halusivat lopettaa Suomesta armeijan. Jotkut höperehtivät pelkästään ammattiarmeijasta.
Suomi tarvitsee armeijan ja asevelvollisuuden. Miksi? Siksi ettei tule "vihreät miehet".
Emme tarvitse Hävittäjiä. Tarvitsemme ilmatorjunnan. Toimittaja esitti kysymyksen: jos muutaman hävittäjän sijaan Ilmatorjuntaa?
Kenenkään muun en kuullut semmoista esittävän. Kukapa tosi puhetta kuuntelee? Toimittaja sysäsi minut tähän spekulaatioon. Jo edellisten hävittäjien hankinnan aikaan ajattelin tuon suuntaisesti.

Kukaan ei näytä huomioivan tärkeintä: Ihminen ja sotilas. Robotit tehtäköön RAUHAN tarpeisiin.
Vihreitä miehiä: Ei. Hyviä miehiä: Kyllä. Hyviä suomalaisia miehiä. Naisiakin, mutta en näe hyväksi uhrata elämän säilyttäjiä sodan uhreina. Kauhulla ajattelen räjäytettyjä naisen osia. Uhreilta ei välty, mutta pitää pyrkiä minimoimaan. Ei tule uhreja, jos saame elää RAUHASSA.

Kuului valitus rahan vähyydestä kertausharjoituksien järjestämiseksi. Yhden sotakoneen hankinnalla voi tehdä jotain hyödyllisempää.    

Malttia varuskuntien lakkauttamisessa.

Kättä pitempää tarvitaan. Tehokasta miehistön koulutusta. Valmiutta liikutella joukkoja nopeasti.

Tarvitaan viisasta politiikkaa. Nöyristelyäkö? Kyllä! Uhoamisesta on tarpeeksi huonoja kokemuksia.
Pakon sanelemia voi tulla eteen. Niitä ei estä Nato.
Naton liittymisessä näkevät arvostuksen lisää.
Kannattaisi ravistella suomuja silmistä. Haihatteluja harrastetaan liikaa. Esimerkkinä Turkin EU-jäsenyys. Turkki ei ole Eurooppaa.
Suomalaiset jankuttavat: "Kuulumme länteen." Kuulummeko? "Varjele vartija sitä!"
Mitä on Länsi ja mikä on Länttä? Tämä pasifisti ei pysty määrittelemään, vaikka usein määrittelyyn haksahdan.

Väittävät USA:n sotalaivojen ja lentokoneiden tuovan vakautta Itämeren alueelle. Eivät tuo! Itämeren alue on rauhallinen. Mutta kuinka kauan?
Itämeren alue pysyisi rauhallisena, ellei USA:n voimat työntyisi Venäjän porstuaan.
Vielä vähän aikaa sitten joku neropatti mainitsi Perämeren miinoituksen??!! Siinä ei ole järjen häivää! Kuuluu samaan sarjaan ruotsalaisten suunnitelmaan Gotlantiin kanava, johon hukutetaan vihollisia.

Mikä on länttä? "Parempien" suomalaisten mielestä Venäjän ja Suomen raja on Lännen raja?!   

Sota vai RAUHA?

Suomi ei voi voittaa sotia. Ei tarvitsekaan, pitää pyrkiä säilyttämään RAUHA. Nato ei takaa RAUHAA. Liittoutumisessa on se pulma, että voi liittoutua väärin. Viime vuosisadan myllerryksiä tutkaillessa kiinnittyy huomio paradoksiin: Suomi liittoutui väärin! Ei liittoutunut voittajan puolelle, vaan Saksan kanssa. Suomi kuului sodan häviäjiin. Liittoutuessaan uskoivat Saksan menestykseen.
Tapahtuneet todistavat, jos Suomi oli voittajan puolella, tämän päivän Suomi olisi jäänyt kehityksessä jälkeen. Rukajärvellä liikkuessa näkyi takapajuisuus vielä vuosisadan vaihtuessa.

Historian viisaat selittävät sitä ja tätä. Tosiasiassa sotien päättymiseen jäi vastaamattomia kysymyksiä. Miksi tapahtui niin kuin tapahtui? Kenen kanssa Mannerheim teki sopimuksen, lopettaa eteneminen? Vai kuka saneli uhkavaatimuksen? Suomalaisten suurempi kannatus oli jatkamisella.

Nyt ei ennustaminen ole sen helpompaa kuin silloin. Ratkaisuja joutuu tekemään sen hetkisen tiedon ja ennusteen avulla.

Perustelivat Saksan ylivoimaa. Korpelan tuvassa istui papparaisia. Laskivat Saksan liittolaismaiden väkilukuja yhteen. Kohtalaisen suuri määrä miljoonia asukkaita. Olivat ymmärtävinään. Stratekinen perustelu tuli Savon sydänmaille Korpelan tupaan asti. IkiWanha jatkaa perinnettä. En tosin ole sukua noille papparaisille. Ajan kuluminen teki minustakin papparaisen.

Aseistahan aioin pakista. Nyrkki ei riittänyt. Tarttuivat aina vain tehokkaampiin välineisiin.
Kivi, karahka, puukko, kirves, miekka, jousi. Tappaminen tehostui räjähtävien aineiden keksimisen jälkeen. Tänä päivänä tuhovoiman kehittämisellä ei näytä rajaa olevan.

Hävittäjistä pohtiessani ajattelin jatkumoa. Korpelan Pekka ollut Tsaarin ratsuväessä. Hylätty raakkina.
Korpelan tuvassa "taktikot" ymmärsivät, että sinä aikana ratsuväki tuli tarpeettomaksi. Totesivat tehottomaksi. "Ratsuväellä ei ou ennää mittään virkoo".
Ratsuväkeä ei tarvita. Tarvitaanko hävittäjiä? IkiWanha sanoo: Ei tarvita. Rahaa vain tuhlataan.

Sotakiihkoilija sanoo: "voidaan ulottaa vastustajan puolelle". Miksi pitää ulottaa?
"Ulottaminen" tekee kauhistuttavaa jälkeä Välimeren eteläpuolella ja Ukrainassa. Hirmuista!
Suomen pommit eivät saa "ulottua" minkään maan alueelle. Pitää yrittää säilyttää RAUHA.
RAUHAN säilyttämisestä on vain hyviä kokemuksia.
Tuntuu surulliselta, kun kaikki eivät näe RAUHASSA tarpeeksi hyvää.

Sanoivat silloin: "Häpeärauha". Suomi solmi välirauhan ja RAUHAN pakotettuna polvilleen.
Kuitenkin niukkakin RAUHA on parempi kuin "sankarillinen itsemurha".

Suomi tarvitsee armeijan.
Ukrainalla ei ollut armeijaa. "Vihreiden miesten" tuloa ei estänyt. 
Kaiken kokenut toimittaja Rauli Virtanen erehtyi puhumaan "Vapaan Syyrian armeijasta". Sellaista ei ollut, ei ole, eikä tule. Ei ole Armeijaa Syyrian hallituksella. Ei pystynyt kukistamaan kapinoitsijoita, eikä pysty. "Vapaan Syyrian Armeija" ei pystynyt ottamaan tilannetta haltuun. Eikä pysty.
Samassa Rauli Virtasen dokumentissa niin sanottu sotilas sojotti rynkyllä taivasta kohti jossain torin varrella ihmisjoukossa. Ampui sarjatulta ta-ta-ta- ta ! Semmoinen huligaani ei ole sotilas! Semmoisistako koostuu "Vapaan Syyrian Armeija"?

Seuraavassa tutkailen varusmieskersantin "pätevyydellä", mitä Suomi kenties tarvitsee?

Asehankinnoista

Timo Keränen kirjoittaa Hornetien hankinnan suunnittelusta järkeen käyvästi. IkiWanha Erkki oli samoilla linjoilla jo edellisten hankinnan aikana. Sanoin, että niitä ei tarvita muuhun kuin lentäjien kolutukseen. Sen minkä jätin sanomatta sanoi keskustelukumppani: "Natoa varten!"

Oma muistini yltää aikaan kun Suomi määrättiin maksamaan sotakorvauksia. Tämän päivän Natointoilijat ja sotahullut eivät tietenkään muista, vai eivätkö halua kenenkään muistavan?
"Sotapäälliköt" haluavat kiihkeästi hävittäjiä. Nettikirjoittaja "siviili" on minua fiksumpi. Osoittaa rohkeutta silläkin uhalla, että tulisi leimatuksi "isänmaan petturina". IkiWanhan koulusivistys jäi Ohemäen kansakoulun käymiseen. Ja sotilasarvoni luonnollisesti jäi asevelvollisena kersanttiin. Enkä vuosikymmeniin kuulunut reserviin.
Tästä mainitsen siksi, että tulisi selville, etten ihan taulapää ole.
Aliupseerikoulun pelasin matalalla profiililla. Sitä todistaa arvosanat. Heikoimmat arvosanat eivät olleet lähelläkään kiitettävää.
Sotilaallisuus ja siihen liittyvät arvosteltu sanalla: hyvä. Kuusi kaikkiaan. Sana kiitettävä liittyy tykistökoulutukseen. Niitä yhdeksään.  Kertoivat jaettavan paremmuusjärjestyksessä kymmenelle, sitten aakkosjärjestyksessä. Olin sen verran omahyväinen, että arvelin olevani rajamailla kymmentä.
Yllätyin hämmästykseen asti. Yllättyi koko oppilasporukka. Olin kärkikolmikossa. Todistuksen saatuani havaitsin: Olisin halutessani ollut priimus!? Jo pelkkä sotilaallisuuden kiitettävä olisi riittänyt. En ole sotilaallinen. Mutta muutama lukuaine olisi riittänyt.
Influenssan takia ne jotka eivät sairastuneet olimme evakossa toisessa yksikössä. Petikaverina oli Torvinen. Eri linjalta. Hänen sanomisensa kertoo kaiken:
"En minä arvannut, minkälainen pinko minun alapetillä nukkuu." 

Mainitsin matalan profiilin. Sodasta ja aseista puhuessa kannattaa Suomen poliitikkojen pitää matalaa profiilia. Luin venäläisestä kirjasta venäläisen upseerin lauseen: "Suomalaiset taistelevat sitkeästi omalla maallaan".  Muistelmissaan tällä kohtaa viittasi Ilomantsiin. Sitkeän taistelijan myytti saisi päteä vieläkin, mutta pitääkö todellisuudessa enää paikkaansa? Suomalaiset luottavat Natoon ja hävittäjiin. Suomen käytössä hävittäjät ovat lähinnä Isojen Poikien leluja.

Viittaavat historian opetukseen lyhyeltä ajanjaksolta. Talvisotaan.
Korkeinta johtoa myöten tuovat Ukrainan esimerkin. Suomi ei ole Ukrainan asemassa. Kukas muuten aloitti Ukrainassa? Miksi Ukrainassa meni hommat sekaisin? Seurausta siitä, kun Ukraina ei ollut itsenäinen, vaan osa Neuvostoliittoa. "Venäjää". Eikä Krim ole Ukrainaa. Krimin tataarit ehkä suurimpia kärsijöitä.

Neuvostoliiton ollessa voimissaan, meidän kommunistimme halusivat lopettaa Suomelta armeijan. Vannoivat Suuren suojaan. Onneksi eivät päässeet toteuttamaan. Sitä eivät paljastaneet, että suomalaiset joutuisivat Neuvostoliiton (Venäjän) sotapalvelukseen. Mieluummin suoritin RAUHAN ajan asevelvollisuuden Suomen armeijassa. Ilman intohimoa, vain velvollisuudesta.

Katkos!
Kuinkas sattuikaan? Tässä kirjoittamisessa otin tauon. Kahvittelin. Valuttelin kuumaa suodattimeen. Satuin vilkaisemaan säleverhon rakosista. Radalla vilisti avonaisia vaunuja. kuormana jokaisessa pienehkö umpikorillinen kuorma-auto jotain perässä ja henkilöauton näköinen takimmaisena. Jokaisessa vaunussa samanlainen kuorma. Juna ennätti mennä niin pitkälle, etten pystynyt laskemaan vaunujen määrää. Uteliaana olisin halunnut. Useita niitä oli.
Armeijan kalustoa menossa Pieksämäen suuntaan. Harjoituksiinko? Pilvinen ja sumuinen iltapäivä. Kaihisilla silmilläni en saanut tarkkoja havaintoja. Mutta mielikuvitus loihti kontrastin, joka huvitti.
Käsittelen amatöörinä hienoja sotakoneita, huippuluokan hävittäjiä.

Lykkään tämän keskentekoisen julkaisuun. Jatkan aiheesta pikapuoliin. Jaksamiseni mukaan       

Sukupuoli

Ahdasmielinen kalkkeutunut sovinistisika IkiWanha Erkki sanoo vielä kerran: Sukupuolineutraalia ei ole. Se on luonnon järjestys. Ikuinen elämä on sillä tavalla mahdollista, että kaikki uusiutuu. Uskon hihhulit kuvittelevat, "että ihminen tarkoitettu elämään ikuisesti." Ei ole!
Mielestäni siinä on räikeä ristiriita, kuten yleensä kaikissa utopioissa, kun puhuvat "sukupuolisista vähemmistöistä." Tuskin suunsa toinen puolisko sulkeutuu, kun vaahtoavat "sukupuolineutraaleista".
Meidän imettäväisten lahkossa ei ole sukupuolineutraaleja. Vain uroksia, naaraita ja poikkeavia.
Luonto toimii tarkoituksenmukaisesti, päämääränä jatkuvuus lisääntymällä.
Homot ja lesbot eivät lisäänny, jos toimivat ainoastaan luonteidensa mukaisesti. Virheitä kuitenkin sattuu. Homo mies pystyy hedelmöittämään, vaikka se hänelle olisikin vastenmielistä.
Lesbo nainen ei raiskattunakaan voi välttää mahdollista raskautta.
Miksi näin?
Siksi, että luonto on armoton. toimii lakiensa mukaan.

Ihmisten "inhimillisyyden" nimissä haikailevat tasa-arvon perään. Minkä tasa-arvon? Homojen kirkkovihkimyksen vaatijat ovat nyt "edistyksellisiä". Surkuhupaisaa! Muitakin uskontoja on! Kuuluuko heidän seremonioihinsa homojen parittaminen?

Pispa on esiintynyt "jumalattomissa" televisio-ohjelmissa. Nyt puoltaa avoimesti homojen kirkkovihkimistä.
Julistavat Raamatun sanaa. Piispan mielestä homostelu ei olekaan "syntiä". Miksi Raamatusta löytävät perusteen?
Ihmisille saa tuputtaa mitä tahansa. Hitlerkin väittää niin.
Niille, jotka väittävät jankuttavan omiani kerron, että luin Raamatun lähes läpi noin 9 v. Miksi en lukenut kokonaan?      Siksi että kauhistuin Johanneksen Ilmestyksestä. Nukkumaan ruvetessani silmiini nousi taívaan rannalta mustan puhuvana pilvenä kaiken tuhoava kauheus.

Onko tuo kaikki tarkoitettu ihmisten pelotteluksi?    

Harhaanjohtavat otsikot

Pielavedellä Heikki Hirvensalo otti puheeksi sanomalehtien otsikoinnin. Suunnilleen näin: "-kiinnostuu otsikosta. Kun alkaa lukemaan, huomaa otsikon aiheen vesittyvän."
Selkeästi sanottu.
Tänään semmoinen ryöpsähti silmiini sattuva esimerkki:
"Vaikka juokset hikihatussa, painosi ei putoa. Syy ei ole laiskuudessa, vaan molekyyleissä."
Toimittaja "oikolukenut" tieteilijää. Tieteilijä puhuu molekyyleistäkin, mutta ei ilmaise sitä suoraviivaisesti noin. Toimittaja tulkitsee tarkoituksenhakuisesti.

Olkoon niin tai näin; IkiWanha väittää: Hikoilusta huolimatta paino ei putoa, kun syö liikaa! Mikä on liikaa? Se mikä menee yli tarpeen.
Jos tavoittelee painon pudotusta, ei liikunta yksin riitä, jos napostelee ja mässäilee. Todella lihava ei normalisoidu, ellei syö vähemmän kuin kuluttaa.

"Itsepähän läskini kannan", ylpeili läheinen. Emme me itse kanna, ei muut, enkä minäkään. Yhteiskunta ja läheiset joutuvat kantamaan vastuuta. Minustakin.

Tavoitteeni on, että olisin mahdollisimman vähän vaivaksi, niin läheisilleni kuin yhteiskunnallekaan.
Normaali trendi ainoastaan vaatii kaiken muiden ja yhteiskunnan vastattavaksi.    

Olenkohan vanhus?

Vitsailen joskus kompuroidessani: Mitenkähän sitä vanhana pärjää?  Vanhuspalvelulaki määrää yli 65 vuotiaalle jotain. En tiedä mitä kaikkea? En tarvitse tietääkään. Pientä eläkettä saan automaattisesti.

Kuusvitosena olin työkykyinen. Vuosipäivän jälkeen tein vielä joitain viikkoja palkkatyötä. Pärjäsin nuoremmille. Lenkkeilin, voimistelin. Tasapainosta kertoo, kun pystyin kävelemään käsilläni. 66 v tuli täyteen keväällä 1998. Sydän tarvitsi kohennusta. Ohitusleikkaus.
Leikkauksen hoitivat erinomaisella tuloksella. Mutta sivuvaikutukset järkytti. Ihmettelyni poistui luettuani artikkelin: "60 prosentilla ohitusleikatuilla ilmenee neurologisia häiriöitä."
Veri kierrätetään keinotekoisesti. Aivot saattavat jäädä vähälle hapelle.
Kauhistelin jyrkkiä muutoksia. Ne eivät vaivaa mieltäni. kun tiedän osasyyn. Pahimpia on tasapainon heikkeneminen, jyrkkä muutos huonompaan muistissa ja toispuolinen heikentyminen.
Leikkauksen jälkeen oli oikea käsi lähes kunnoton. Myöhemmin havaitsin oikean rintalihaksen vasenta pienemmäksi. Jalkavaivan tullessa aloin pitämään sääriä seinällä. Onko oikea jalkani toista lyhempi? Sitä en osaa mitata, mutta havaitsin oikean pakaran vasenta pienemmäksi. Oikea reisi on ohentunut.

Kuukausi tai kaksi taapäin löi sydän vähän epätasaisesti. Leposyke vaihteli 60:n kahtapuolta. Lyöntivirhe palannut sämpläämään.
Jostain syystä palannut parempaan toimintaan. Kun istuin tähän, tunnustelin sykettä. Tasainen tahti, leposyke 55. Kohonneeseen lukemaan vaikuttaa uimahallissa käynti. Aktiivinen toiminta. Ei paha.
Jonain päivänä menneellä viikolla oli 48. eikä yhtään virhelyöntiä.
Sepelvaltimotauti antaa oikeuden alennettuun liikuntapaikkahintaan. Tavallisessa oleskelussa sitä ei huomaa ollenkaan. Ainoastaan rasituksessa väsyminen tulee vanhukselle helpommin.
Muut jutut sen sijaan antavat merkkejä. Näkö, kuulo ja huonot jalat. Vatsakin.

Kaihileikkauksen jälkeen silmien "tiputus" arveluttaa. En hallitse käden liikkeitä tarpeeksi.
Olisikohan siinä tarpeeksi syytä vaatia "vanhuslain" perusteella yhteiskunnan apua?

Herrojen Helsingin parempien kaupunkilaisten alueella asukkaat elävät 7 vuotta kauemmin kuin laitakaupungin rupusakki.  Tuokin on uutisen arvoinen. Vai onko? Voisiko tuon tajuta muutenkin.
Joskus tyrkyttävät tietoa, jonka mukaan elintaso ja ylellinen elämä rasittaa. Taitaa olla rikkaiden keksimä, että me köyhät kadehtisimme vähemmän. Kadehdimme kuitenkin.

Seitsemänkympin seutu meni ahertaessa. En edes muista, millaisessa kunnossa olin. Seitenvitosena pystyin liikkumaan tehokkaasti. Punnersin penkistä 75 kiloa.
Sen aikaisesta kunnosta on vain muisto. Syksyn korvalla aloitin kuntosalilla hyvin varovasti. Käytän mittarina penkkipunnerrusta. Vähänköhän nousee?  Niinpä. Ensimmäisellä kerralla nostin 30 kiloa. Muutamien kertojen jälkeen sain 40 kiloa. Pikkutytötkin nostaa yhdellä kädellä enemmän? Harjoittelen edelleen.

Vierastan ainaista jankutusta pitkään elämisestä. Hyvä ettei ihmisen tarvitse elää ikuisesti. Vähempikin riittää! Elää sen minkä elää. Kun pysyisi jonkinlaisessa toimintakunnossa ja kaatuisi saappaat jalassa.

Elämä päättyy viimeiseen henkäykseen ja sillä siisti. Tuon puoleisesta saavat haaveilla jotka siihen uskovat.

Asuntojen koot

Omasta viiteryhmästäni vasemmistopuolueiden piiristä nousi kritiikki ahtaasta asumisesta. Vertasivat eurooppalaiseen tasoon, ottamatta huomioon lämmityskustannuksia ja eristystarvetta. 
kirjoittivat ja esittivät näytelmiä "tuhansista yksiöistä". Vasemmistolaiseen vouhotukseen en voinut tuntea sympatiaa. Kas kummaa, kun eivät laulaneet tuhannesta yksiöttömästä!?

Vettä virtasi Vantaanjoesta ja muualtakin. IkiWanha koki ja näki kaiken. Korpelan puutteen ja ahdingon, kunnes vihdoin eläkeikäisenä vanhuuden kynnyksellä asun ikiomassa lokerossani.
Siinäpä se, puolueet ja järjestöt ajavat etuja. Väittävät ajavansa vähävaraisten etuja. Paskan marjat! Vähävaraisten edut tulevat "sivutuotteina", jos sitäkään?

Kapitalismi tai sosialismi: "tyhjästä ei nyhjästä!" Tarvitaan tuloksellista toimintaa. Lähden siitä, että taustani on vasemmistolaisuus. Tunnustan, että olen pragmaatikko. Personallisuudessani kamppailee hyödyt ja haitat. Sitä vai tätä? Vai siltä väliltä?
Sosialismin romahdus oli väistämätön. Miksi? Siksi kun sosialismia havittelivat ihmisten saavutettavaksi mahdollisuudeksi.     

Höpö-höpö! Miksi tuommoista kirjoitan?
Se on tajunnan virtaa, hallitsematonta. Piti käsitellä asuntojen kokoja!

Miten Korpelassa?

Mökki paloi. Katsoin tulta ja savua Muonan rappusilta. Rakensivat Ohemäen kärriliiteristä "uuden".
Kyläläiset sanoivat: "Iso tupa." Tapani on selvitellä. Iso tupa oli 5X3,5 m. Siis 17,5  neliömetriä. Sitten oli kamari noin 12 neliömetriä. Kamarissa nukkui Pekka ja Akaatta siihen asti kun Pekka kuoli. Tilat olivat sen aikaiset normaalit.
Että silleen!

Varkauden tehtaiden asunnossa asui Pirkon eno perheineen; kaksi tytärtä. Asunto oli hellahuone. !!!??? Liekö ollut neliöitä?
Niinä aikoina Suomi rakennettiin. Maksettiin sotakorvaukset!!!

Mentiin eteenpäin. Pirkon sukulaiset Eino ja Aili Kotilaiset pääsivät omistusasuntoon, vaatimattomaan.
Siinä vaiheessa alkoi vouhotus. Suomessa asutaan ahtaasti. Pitää rakentaa isompia asuntoja.
Oma tuumailuni keskittyi kysymykseen: kunhan olisi asuntoja. Pienituloisena kärsin asuntopulasta hakiessani työtä ja "vihreää oksaa".

Nyt kysyvät: "kuka haluaa asua 15,5 neliön asunnossa?" Otsikko jättää mainitsematta korkeuden 4 m.
Nuorukaisena olisin hihkunut riemusta, jos työtä hakiessani olisi vihjattu noin loistavasta asunnosta. Mitä tuumaisi pakolainen moista asuntoa tarjottaessa?  

Tuntuu kummalta nykyisten ihmisten valitukset!? Koskaan ei ole ollut Suomessa näin hyvät oltavat. Eikä koskaan tule sitä päivää, että kaikilla maailman kansoilla olisi näin "surkeat" oltavat kuin meillä.

Isän päivänä

Tänään se on. Isän rooli? Mikä se on? Onko sitä? Tarvitseeko sellaista? Eikö riitä, että elää ja toimii luonnon mukaisesti, "luomuna". Mielestäni yritykset olla ja tulla määrätyn laiseksi isäksi, tulevat epäonnistumaan. Siihen ei ole koulua, eikä kursseja. Jokainen toimii luonteensa mukaisesti. Voiko luonnetta muuttaa? Väitän ettei voi. Luonnetta voi kehittää johonkin suuntaan. Kovin radikaalia muutosta on turha tavoitella.

Miehen malli? Mistäpä sellaisen olisin saanut? Kasvuaikanani, pitäisi kai sanoa; lapsuudessa, jota minulla ei ollut, mieshenkilö oli Pekka Rytkönen, äitini appiukko. Äitini avuttomuutta hyödynsivät jätkät. Syntyi meitä huoripentuja. Luonnollisesti Pekka suhtautui vihamielisesti, eikä hänen persoonallisuuskaan sisältänyt malliksi kelpaavaa.  Kun Pekka kuoli olin 10 v.

Talvisodan alkaessa olin 7 v. Sotien loputtua olin 12 v. Miehet olivat rintamalla.  Sitä vanhemmat siinä ympäristössä tuskin kävivät kansakoulua ja aikanaan suhtautuivat kielteisesti koulun käyntiin. Poikia tarvittiin maa- ja metsätöihin elannon hankintaan. Niissä maisemissa oli sivistyneet ihmiset harvassa. En tavannut ainuttakaan.

Semmoisen asenteen omaksuin, että minusta ei saa näkyä Korpelan leima. Aioin kehittyä siitä pois. Sekin saattoi olla haitaksi. Kehityin ja en kehittynyt.

Meitä äitini pesuetta ajatellessani päätin, että minun takiani ei tarvitse kukaan nainen, eikä lapset kärsiä.
Niin päätin, mutta kohtalon ironiaako, vai tähtiin kirjoitettu, perheessäni en murheilta välttynyt. Lasteni äiti aloitti "harrastuksen" jo lasten pieninä ollessa.
Työpaikalla oppipoika ihmetteli:
 --- Mikä sinulla on, kun sinä oot tuommonen? Ennenhän sinä hymyilitkin.

Kuinka olisin voinut noilla eväillä tulla hyväksi isäksi?
En minä pohtinut semmoisia. Olin vain tullut isäksi. Toimin normaalisti. Vastuuntuntoisesti, enkä kokenut mitään ihmeellisiä hankaluuksia. Saattoi olla parasta aikaa, kun tytöt kasvoivat. Enemmän huolta tuottaneet aikuisina. Tuntenut voimattomuutta, kun en voinut järjestellä.

Lapsena en saanut olla lapsi. Isänä olen saanut olla isä.     

Huomenna se on

Alkoivat mainitsemaan isänpäivästä. Nuorena isänä en sitä noteerannut miksikään. Äitienpäivä kyllä, mutta iänpäivä, ehkä ei.
Nyt on tilanne muuttunut. Nyt olen jo isoisän isä. Vuodet vinhana vierivät.
Tänään pistäytyi Seija. Toi tuliaisina syömistä ja juomista.
Pystyin tarjoamaan kahvia ja kahvikakkua. Kakkua voitin vanhusten karonkassa arpajaisista. Hyvää kakkua, kuka lie tehnyt?
Posti toi Leenalta valokuvan: Neljä tyttöä samanlaisissa mekoissa. Kuva lähes viiden vuosikymmenen takaa.

Tämmöisiä päiviä ei ole enää monta. Lähestyn viimeistä pysäkkiä.

Päivitäistä vaihtelua

Maanantaina jalat tottelivat melko hyvin. Sivullinen ei kai olisi isompaa huomannut. Tiistaina tein pienen treenin kuntosalilla ja uin muutamia satoja metrejä. Ei tuntunut pahalta. Tänään keskiviikkona jalat ovat ihan vetämättömissä. Hoipertelin kävellen kaupassa. Heti aamusta käytin autoa pikku huollossa.
Uimahallissa käyn autolla kun rupesi paluumatkalla väsyttämään. Jossain vaiheessa kai pitää ruveta käymään kaupoillakin autolla. Ja niin pieni matka.
Tänään en käy kävelyllä, vietän aikaa muuten.
Sydämen lyönti on tasainen. Viidenkymmenen paikkeilla. Nyt ei ollut yhtään virhettä, jota viime aikoina oli havaittavissa.
Mitenkähän sitä vanhana pärjää?

Onneksi ihmisen ei tarvitse elää ikuisesti.

Suomalaisen rasismin eräs puoli

Sain kävijältä tuliaisina Simo Hämäläisen Kätkäläisen. Lähikaupungissa Pietu Aholainen tutustui originelliin tyyppiin, joka opasti paikkoihin. Peliautomaattien hallissa ihastui ilmaiseen kahvitarjoiluun.  Mutta ei voinut istua, eikä saanut juoda sumppiaan pelikoneiden lähellä. Tärveltyisivät jos kahvia roiskuisi.
    Pietu aikoi mennä ainoaan pöytään jossa istui näköjään joutilaina tummaihoisia nuoria miehiä. Vahtimestari kauhistui: --- Ei sinne, ei saa, ei missään tapauksessa! Minkä tähe???
 --- Pääsevät sanomaan rasistiksi!

Kirja on tietenkin fiktiota ja fiktiona pidin tuotakin tapausta. Luin kirjaa eilispäivänä ja eilen kuulin vielä hurjemman tarinan.
Naapurin leidi kertoi tuttavastaan joka vakavasti sairaana poti sairaalassa. Samassa huoneessa oli potilaana romani. Naista ei saa sanoa naiseksi. Päiväkodissakin lapset eivät saa viettää isänpäivää: Se on nimitetty läheisen päiväksi. Mustalaistakaan ei saa sanoa mustalaiseksi. Ei siltikään vaikka tähtilaulaja hurmaava Anneli Sari käytti heimostaan nimitystä: mustalainen.

Se ei riitä ettei saa nimittää satojen vuosien perinnettä meitä tummaihoisempaa heimoa mustalaiseksi.
eikä heidän tarvitse noudattaa minkään laista kohteliaisuutta, eikä sairaalan sääntöjä. Meille on säädetty tarkat vierailuajat, joita noudatamme.
Tummien ei tarvitse välittää. Tulevat hälisevänä joukkona milloin haluavat.
Sairaanhoitaja sanoo olevansa voimaton.
Jos huomauttaa käyttäytymisestä, valittavat rasismista.
Tämä oli faktaa.
Kirjailijan fiktio on joka päivänä faktaa.

Katsoin itseni kohtalaisen suvakiksi. Olen äärihetero, enkä uskovainen. Kuitenkaan en sylje homojen päälle, enkä polta kirkkoja.

Tämä menee jo korpifilosofinkin ymmärryksen yli.
Me olemme rakentaneet tämän yhteiskunnan napapiirin raukoille rajoille. Pitääkö meidän nöyristellä??
Kukas sanoikaan?:
 --- Vieras kulkee ajallaan, talo elää tavallaan.

Ellen muista väärin, kirjoitin joskus tällä foorumilla suhtautumisestani mustalaisiin: Lindströmeihin; Topiin ja Kalleen. Elivät joukossamme sopuisasti.

Panen tähän vielä esimerkin.
Kalle Lindström näki verstaani tontilla huonokuntoisen rekisteristä poistetun Mersun.
Halusi ostaa. Kysyi hintaa? Tein tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä:
 ---Viisisataa markkaa.
 Sopi Kallelle. Antoi setelin kouraan. Minulla oli ehto:
 --- Vietkö heti pois?  Kalle lupasi.

Viikon päästä tuli kaksi heimolaistaan. Tulivat hakemaan Mersua. Katselin huvittuneena, miten hakijat pitivät omia puoliaan. Olin kasannut Mersun takaosaan mielestäni joutavaa tavaraa. Joukossa romuiksi laskemiani kaiuttimia ja radion osia. Pyörittelivät niitä käsissään ja kantoivat omaan autoonsa.

Mikä tässä on oleellista: Se, kun Kalle oli joutunut sairaalaan, niin sieltäkin hoiti asiansa!              

Näinä päivinä

Yritän sovitella kuntosalin ja uimahallin semmoiseen ajankohtaan, kun ei ole liikuntaryhmiä. Kuntosali on avara, mutta ei sinne kuitenkaan voi mennä ryhmien aikaan. Uimahallissa olen uinut vesijumpparyhmien aikaan. Se ei ole sujuvaa. Siirtelevät rataköysiä suppuun. Tilaa on vähän.

Tiistaina sattuu hyvin. Kuntosali kuuden jälkeen ja sitten uimaan. Toinen päivä on perjantaina sama ohjelma. Keskiviikkona pääsisi kuntosaliin, mutta vesivoimistelijat hallitsevat uimahallia.
Tänäpänä torstaina käyn vain uimassa.

Tiistaina aamupäivällä kävelin ehkä kolmisen kilometriä. Kävely kohtuullisessa kunnossa, en väsähtänyt. Kuntosalilla tein kohtuullisen tehokkaan treenin. Uin kolmisensataa metriä. Mahdoinko olla liian kauan löylyssä? Kahdenlainen vaikutus. Kuumuus rasittaa. Toisaalta lämpö laajentaa verisuonia.

Keskiviikkoaamuna ei tuntunut hyvältä. Kaupalta tullessa ostoskori painoi liikaa. (muutamien kilojen kuorma?)
Huomenna perjantaina yritän taas.

Halli on auki lauantainakin, mutta vain 12.00 - 18.00.  Kun ruokailen ennen liikuntaa, se rasittaa. Jos en sitä ennen syö mitään, ei sekään ole hyväksi. Joskus käyn lauantaisinkin uimassa, mutta vältän rasitusta.

Päädyin tutkailemaan tuntojani. En oivaltanut, että totaalinen väsymys johtui sääristäni.
Toisaalta kävellessä voimistelin joen rannan laitteessa. Kolme erilaista sarjaa, yhteensä 60 - 100 liikettä. Paikalle tullessa oli kävely kohtuullista, mutta voimistelun jälkeen jalat haparoivat. Kuitenkin voimistelussa rasitin vain käsiä ja hartioita?!
Voisin ymmärtää tuon niin, että rasituksessa sydän pumppaa tehokkaammin ja laskimoiden ahtaus jarruttaa.

Tulin siihen tulokseen, että kaikkiin väsymystiloihini vaikuttaa säärien laskimot. Vaikka tämmöiseen päädyinkin, en suinkaan ole varma. Tietäneekö lekuri varmuudella?  En kysy, kuulostelen.  

Korjailevat suotta

Nurmijärven ryhmässä Rauha Jarkka luuli virheeksi; oikaisi = Ristijärven... Kirjoitin tukin kuorinnasta Ristisjärven jäällä. Koneen ohjelmakin herjaa. Pielavedellä sanottiin; Ristiskylällä jne. Järven nimi oli Ristinen. Sekä Pieni Ristinen. Pienestä on vielä vähän jäljellä, mutta Ristinen on historiaa.
Silloin tukin kuorinnan aikaan järveä oli vain kevättulvan aikaan. Muulloin pelkkää lettoa. Olavi Malinen myi huutokaupalla alueita, joista pikkumökkien miehet maksoivat saadakseen korjata elukoilleen järviheinää. Varsin huonoa rehuksi.
Tulvavesi hyödynnettiin. Ajoivat jäälle tukkeja, jotka kuorittiin ja tulvan noustessa tukit kohosivat veden nostamina. Siitä ne ohjattiin jokeen.
Se oli ehkä viimeinen kerta silloin kun minä siellä parkkasin. Ristiskoskea oli perattu aiemmin, mutta se perattiin niin alas, että järven pohja kuivatettiin pelloiksi. Jakoivat pieniksi tiloiksi. Asutustiloiksi. Peltoja viljelivät muutamat vuosikymmenet. Tuli paketoimisaalto.
Viimeksi kun siellä liikuin, oli vielä taloissa asutusta.

Pielaveden Kirkkosaaressa vanhalla hautausmaalla oli rautainen risti. Siinä teksti:
OO KUOLEMA KUINKA HYVIN SINÄ TEETKÄÄN SILLE JOKA KIUSATTU ON
Toimittaja muuttanut = Oi kuolema.....
Sehän on aivan väärin. En kuitenkaan kommentoinut millään tavalla. Se kuuluu olla niin kuin kirjoitin. Jäljensin tekstin alkuperäisenä.
Luin pikku poikana vanhasta hartauskirjasta: "OO Herra Seebaot..
Lyhyen sanan OO ymmärrän ilmaisevan juhlallista ja kunnioittavaa. Oi sen sijaan on aivan toista.

Teinköhän kardinaalimunauksen kirjoittaessani siitä paikallislehteen. Tekopyhät hurskastelijat eivät hyväksy ristin lausetta. Luulen heitän paheksuneen sitä. Risti oli hävinnyt.
Minä en ymmärtänyt siinä olevan mitään paheksuttavaa. Kirjoitin siitä siksi, että se on totisinta totta.
Miten monta kertaa kuolema tuo helpotuksen. Lopettaa kärsimyksen siltä "joka kiusattu on".

  

Täpärä pelastuminen

Ikäiseni mies kertoi raiskaus kokemuksestaan. Iso mies otti kiinni ja pani narulenkin kaulaan. Avuton pikkupoika joutui pervon uhriksi. Suuhun saamaansa spermaa tuntui olevan silmät ja korvatkin täynnä. Uhkasi polkea pojan suohautaan, josta kukaan ei milloinkaan löydä.
    Pelastajaksi sattui tulemaan nainen:
 --- Päästä poika irti.

Mietin tykönäni monta kertaa. Tämmöistä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen, eikä törkimyksiä päästä rankaisemaan. Aiheen sain Islantia koskevasta uutisoinnista. Siellä käy kohina kuumana. Hallituksia kaatuu.

Miten tämä liikuttaa mieltäni? Naiset maailman eri kolkilla nousseet ilmoittamaan ahdistelukokemuksistaan. Ei ole pelkkää ahdistelua, on myös raakaa väkivaltaa. Naisten lause voisi kuulua: Minäkin.

Akaatta isoäiti antoi kolikon käteeni: --- Mäne ostamaan kaapasta hyvijä kahvija. Suopatamalla loikin avojaloin, hain sijaa askelille. Kuivalla Kivimäen kankaalla oli hyvä kävellä. Kivimäen talon pellolla nostivat perunaa. Touhussa oli myös Kalevi Lappalainen, parikymppinen nuori mies. Sanoivat häntä Loso-jätkäksi. Loso heitti minua perunalla, sitten kivellä. Peruna osui ja koski.
Emäntä sanoi: Elä Kalevi kehtoo, anna poejan männä.

 Kaupalta tultuani kävelin Kivimäen kankaalla. Katselin ihaillen polun valkoista hiekkaa. En huomannut, ennen kuin Loso seisoi edessäni. Kasvojeni korkeudella piteli kädessään isoa mulkkuaan. Vaati minua imemään. Käsittämätön asia kauhistutti. En halunnut imeä vapaaehtoisesti. Painoi kädellään päätäni punoittavaa mulkkua kohti. Pyöräytin pääni irti. Loso tarttui tukevammin takaraivooni, painoi päätäni itseään kohti. Kuusivuotisellakin pelasi itsesäilytysvaisto.
Nyt kokeneena tiedän: se oli kamppailulajeista tuttu väistö: annetaan periksi ja sitten toimitaan. Kyykistyin alas ja hänen kainalon alitse pujahdin pakoon. Kerkesi tuskin kääntyä, kun jo vilistin kangaspolulla kotiin päin. Loso kääntyi katsomaan:
  --- Perhana!
Ei lähtenyt perääni.

Miettiköön kuka tahansa tapahtumaa ja seurauksia. Minulla oli psyykkisiä ongelmia. Olen Korpelan Kertun huoripentukatraan jäsen. Kaikkien halveksima. Ei ketään puolustajaa, joka voisi kostaa.
Avuton joutuu helposti uhriksi.
Minä pääsin pakoon.
                                                                *****
Toinen tapaus oli jo sellainen, ettei seurauksista voi olla varma. Siinäkin tapauksessa päti myöhempi huomioni; en ole onnistuja, mutta selviytyjä.
Kesän kauniina sunnuntaina oli Kirkkoharjun rannassa paljon väkeä ja uimareita. Muutama oli Kirkkoharjun veneessä uimarannan vierellä. Ongin siinä ja nauroivat kun sain pienen ahvenen juuri veneen perän vierestä. Sen ahvenen saanti on viimeinen muistikuva, ennen seuraavaa järkytystä.

Ohejärven ranta siltä puolelta oli lepikkopuskien ympäröimä. Vaelsin matalaa hiekkarantaa vedessä kulkien ja ongin välillä. Kalat pujotin vitsakseen. Lähestyessäni talvitien aukkoa, havaitsin Pentti Lappalaisen tiirailevan vasta-auringon häikäisemänä, varjosti kädellään estääkseen häikäisyä.
 Mitähän se tuossa???
Samassa kuului talon kohdalta rinteen yläpuolelta ääni: ---- Nyt se ei piäse pakkoon.
Talon luona harjun päällä seisoi Huugo Rytkönen. Kaksi meni polkua uimarantaa kohden. Toinen oli Väinö Lappalainen. Toista en tuntenut. Havaitsin yhteensä neljä. Pelkäsin jotain pahaa. Toimin ajankohtaan nähden uskomattoman järkevästi (onnekkaasti?)
Olin saarroksissa. Mitähän ne meinaa?
Ahvenet jätin. Arvokkaan onkeni halusin pitää. Suhteellisen lyhyt kuiva pihlajainen vapa oli hyvin kevyt. Kiersin siiman vavan ympärille, painoin koukun kiinni vapaan. Otin vavan oikeaan käteeni tyvipuoli eteenpäin. Toiset jätkät olivat aikuisia nuoria. Pentti Lappalainen suunnilleen neljäntoista. Heikoin lenkki.
Kävelin näen näköisen huolettomasti kohti. Se oli hämäys. Se yllätti Pentti Lappalaisen, porukka oletti minun pelkäävän. Pelkäsinkin.   Mutta en lamaantunut.
Tulin Pentti Lappalaisen kohdalle, hän oli ymmällä pelkäämättömyydestäni.  Ojensi kätensä ottaakseen minusta kiinni.
Pentti seisoi aukon reunassa minun suunnassani. Äkkiä säntäsin juoksuun matalassa rantavedessä, loikkasin maalle ja juoksin korjatun pienen heinäpellon poikki viistoon kohti Tervarantaa. Tiesin ettei Kirkkoharjussa ollut ketään kotona. Pentti jäi hölmistyneenä rannalle.
    Huugo Rytkönen tivasi: ---- Mittee vasten sinä sen piästit?
 --- No kun minä en...
 --- Perkeleen nyherö!
Sydän tykytti korkealla tahdilla kun vihdoin hiljensin.

Onnistuja ei, selviytyjä kyllä. Siitä selvisin viileän harkinnan avulla. Mitä sitten, jos jätkäporukka pääsi tavoitteeseen? Olisivatko minua rääkänneet voinut jättää minut henkiin? Ja kuka minusta olisi välittänyt, vaikka olisin "kadonnut"?
  





 

Syrjintä ja halinta

Tämän tekstin olen päivännyt 24.11. 1987.
Jäljennän sen editoimatta. Tämän hetken yksi muoti-ilmiö: puhuminen suomalaisten rasismista, ennakkoluuloista ja asenteista, suhtautumisessaan pakolaisiin. Ellei paneudu syvällisemmin ongelmaan ja sen syihin, voisi helposti saada vaikutelman, että pakolaisten vastaan ottoon halukkaita olisi huomattavan paljon, viranomaiset vain olisivat häijyjä, sivistymättömiä ja rasisteja, estäessään maahan tulijoita.
    Televisiossa, sanomalehdissä, jopa yleisökirjoituksissakin paheksutaan. Ilmaistaan yleisesti halua ottaa pakolaisia suuria määriä.
    En ota kantaa sellaisiin seuraamuksiin, kuin työllisyyteen, asuntotilanteeseen tai halpaan työvoimaan. Aion tarkastella tilannetta yleisemmin.
    Miksi niin yleisesti ilmaistaan halu ottaa enemmän pakolaisia?
    Ei haluta julkisesti leimautua rasistiksi.
    Vanha Aatami, kuten ilmaistaan ihmisen muuttumattomuutta, vaivaa meitä ja aiheuttaa kaikenlaista. Piilotamme pahuuden itsessämme ja olemme tekopyhiä, haluamme antaa itsestämme edistyksellisen kuvan, emmekä uskalla olla eri mieltä yleisen virtauksen kanssa.
    Ei ajatella pakolaisuuden kaikkia syitä, eikä varsinkaan pakolaisten todellista määrää. Vaikeaa on todeta, kuka on todellinen pakolainen.  Esimerkiksi Thaimaalaisia on Ruotsissa: osa heistä on osallistunut opiskelijamellakoihin ja sen vuoksi hengenvaaran takia paenneet. Olen henkilökohtaisesti tavannut miehen, jonka sanottiin olleen kansanedustaja. Siten on sellaisia, jotka ovat tulleet pakolaisuuden varjolla, kun ovat kuulleet hyvistä oloista.

On järkyttävää todeta, kuinka hallitukset ja itsevaltiaat eivät salli edes mielipiteen ilmaisua.  Ei suinkaan tarvitse ase kädessä kapinoida, pelkkä toisin ajattelu riittää vainon perusteeksi.  Eikä voida löytää etsimälläkään puhdasta valtiota. Kaksi supervaltaakin on kylmästi hyökännyt kansalaisiaan vastaan. Ei tarvitse mennä Stalinin aikaan, riittää tuoreempiakin esimerkkejä: kuten Oppenheimer, tai Saharov.
    Hitlerin toimia kauhistellaan. Kuitenkin joukossamme on hitlereitä, jotka olisivat valmiita julmuuksiin, jos vain sellaiseen ilmaantuisi mahdollisuus ja sellainen olisi ansiokasta, , ehkäpä isänmaallistakin.  Ei Hitler ole keksinyt juutalaisvainoja, se on ollut olemassa monissa valtioissa paljon ennen Hitlerin syntymistä.
    Eikä rasismi ole suomalainen keksintö, vaikka meitä siitä syytetäänkin. Ruotsin esittämä arvostelu on tekopyhää. Ruotsalaiset ovat yhtälailla rasisteja, suomalaisiakin kohtaan. Voidaan päätellä, että rasismi on inhimillinen ominaisuus, sitä on esiintynyt ja esiintyy kaikkialla ja aina. Uskonnotkin ovat hyvin rasistisia. Kristinuskokin kutsuu toisia pakanoiksi. Viisaiden itämaisten uskonnot ovat jyrkkiä ja ahdasmielisiä. Uskonnoilla hallitaan.
    Tanska ja Ruotsi ovat vaikeuksissa ja vaativat Suomea ottamaan enemmän pakolaisia. Ohjaisivat mielellään osan virrasta Suomeen. Suomi ei ole pakolaisille mikään ihannemaa, eikä heidän oleteta tänne ensisijaisesti pyrkivän. Ruotsin vaikuttimet tuskin on olleet kovin ylevät. Suorittavan työn tekijöiden tarve on ollut huomattava tekijä heidän politiikalleen.

Mitä mahdollisuuksia olisi, jos haluttaisiin olla pyyteettömiä humanisteja ja otettaisi runsaasti pakolaisia?
    Pakolaisten määrä ei tule keskustelijoiden mieleen. Pakolaisia on niin paljon, että sitä on mahdoton käsittää tavallisen kansalaisen. USA ottaa mielellään sosialistimaista huippuyksilöitä niin sanottuina pakolaisina.  Se sijaan Latinalaisen Amerikan pakolaisia kohtaan on varsin tyly. Voidaan kysyä; eikö Chileläisten olisi helpompi mennä pohjois-Amerikkaan, kuin Suomeen? Tuskin asia on niin yksinkertainen: USA:n on pyrkijöitä muun muassa Mexikosta valtavasti. Esteetön maahanmuutto johtaisi kaaokseen.
    Afgaanipakolaisia on kolme miljoonaa Pakistanissa. Melkoinen riesa Pakistanille. Toisten tietojen mukaan Afganistanilaisia pakolaisia oloisi viisi miljoonaa. Ainoa ratkaisu heille on päästä palaamaan kotiinsa.
    Samantekevää itse asiassa on, minkä verran pakolaisia vastaan otetaan. Kun otamme muutamia satoja; se on ratkaisu niille yksilöille, eikä se ole hankalaa meille. Jos otamme tuhansia; ei omatunto siitä sen enempi puhdistu. Sadat tuhannet jo synnyttäisi vaikeita ongelmia. Vaikka Aasiasta tulisi meille kymmenen miljoonaa eivät he huomaisi kenenkään lähteneen.
    Suuri osa pakolaisista ei haluaisi muuttaa takaisin, vaikka voisivatkin. Varsinkin jos ovat nähneet korkeamman elintason.

Tämmöisten ajatusten esittäjää varmaankin sanotaan tunteettomaksi julmuriksi, paatuneeksi syrjijäksi. En ole tunteeton. Ajattelen vain realistisesti. Näen pakolaiskysymyksen toivottomana ratkaista. Maailma on tunteiltaan kylmä.
    Pakolaisia on niin kauan kuin ihminen elää pallollamme. Kun viimeinen ihminen on lakannut elämästä, silloin on pahuus loppunut.  Siihen asti totalistinen hallitus, valankumous, sota, uskonnollinen vaino, taloudellinen riisto, rotusyrjintä ja nälkä ajavat kansoja liikkeelle etsimään suojaa, ruokaa, parempaa elintasoa ja vapautta ilmaista ajatuksensa.
    Eurooppalaiset tyrkyttävät tapojaan kaikkialle, sen enempää ajattelematta mitä siitä seuraa. Kyynikko voisi kysyä; onko järkeä torjua sairauksiin kuolemista, että saisivat myöhemmin kuolla nälkään. Lapsikuolleisuus vähenee, seuraa liikakansoittuminen. Uskontoa vie kirkko ja oppinsa mukaan ei suosi syntyvyyden säännöstelyä.
    Kaikki tuntevat sananlaskun nälkäiselle kalan antamisesta, tai kalastamiseen opettamisesta. Silti kehitysapu surkeasti epäonnistuu, vaikka sitä ei tunnustetakaan. Onhan valkoinen suuri päällikkö aikoinaan valloittanut muriaanein maat, vienyt sivistyksen tuulahduksen barbaareille. Valkoisen miehen jalanjäljille on jäänyt kurjuutta ja edistystä. Vaikeaa vain on nähdä, mikä on todellista edistystä.
    Eräiden uskontojen kaikki on ennalta määrättyä, eikä siihen voi vaikuttaa. Tapahtuu minkä täytyy tapahtua. Helppo olisi noin uskoa. Kaikki eivät niin usko, vaan pyrkivät vaikuttamaan.
    Suurimmat vaikuttajat ovat hallitsijoita. He hallitsevat muita, alistavat, sortavat ja monet joutuvat pakenemaan.

Peräkaneetti: Silloinkin kirjoitin tajunnan virtaa.  ja tästäkin eteen päin.  

Jalkavaiva

Ei ole huonontunut. Onkohan se katteetonta optimismia, kun vaikuttaa paremmalta. Hoidan ohjeiden ja ymmärrykseni mukaan.
Aluksi säikäytti, kun ukkovarvas oli tunteeton. Kuin ei olisi varvasta ollenkaan? Aloin voimisteluttamaan.
Kirkkoharjun isäntä Roopetti Pulkkinen menetti jalkansa, kohta henkensä.
Ensin meni ukkovarvas kuulemma kuolio. Leikkasivat varpaan. Eikä sillä hyvä, piti leikata koko jalka.
Olin onkimassa siinä kohtaa Ohejärven rannassa, mihin laskettiin suksella koululta. Puiden välistä näkyi hahmo. Kirkkoharjun Roopetti. Pitkä mies meni kainalosauvojen kanssa melkoista vauhtia. Nojasi sauvoihin, heilautti ehjää jalkaansa pitkälti etuviistoon. Suorastaan loikki.
Ei loikkinut pitkään. Uhkasivat leikata toisenkin jalan. Siihen ei suostunut. Jalattoman elämä ei häntä houkuttanut.
Ukkovarpaasta ja verenkierrosta puhuivat. Oma ukkovarpaani ei ollut vielä musta, mutta pitkä laskimosuoni säären sivulla oli tulehtunut. Ukkovarpaan lisäksi pienemmätkin vaikuttivat huonokuntoisilta. Lääkäri sanoi: "Parannuskeinoa ei ole". Puhuiko totta?
Hoidin. Tunto palasi varpaaseen melko pian.

Kävin Kirkkoharjussa. Emäntä laittoi hautajaisiin ruokaa. Kolmekiloinen kuha ja iso sipuli jäi mieleeni. Hautajaisia en muista. Kutsuivatko Korpelasta? 

Onko totta? Ukkovarvas saattaa johtaa kalmistoon.

Sanoin Tuonelan soutajaksi. Tallensin videolle. Kaikki hänessä viittasi tummaan virtaan. Hiukan kumara hahmo. Harmaa hupputakki. Soutaa nytkytteli päivästä toiseen siima veneen perässä. Pieni soutuvene oli ulkopuolelta musta. Sisäpuoli maalattu valkoiseksi. Säiden armoilla menettänyt huomattavan osan valkeasta väristään.

Mietin; onko tuo viitteellinen kutsu? Olihan sydän reistannut.
Ei kutsunut vielä silloin. Elänyt vielä yli kymmenen vuotta.

Hoidan jalkaani. Pitää pian käväistä apteekissa.  Hirudoit forte.

Hybridisairaalat

Sillä aikaa, kun poliitikot pähkäilevät asiakasseteleiden parissa, yksityisbisneksellä on aikaa punoa juonia. "Anna pahalle pikkusormi..." Meidän poliitikkomme ovat luovuttaneet jo koko käden yksityisbisneksen haltuun. Poliitikkojen äly ei riitä siinä kilpailussa, vaikka naiivisti siihen uskovat.
Laura Räty toimii häikäilemättömästi. Poliitikko vai "bisnesenkeli"?

Teksteissäni kutsuin hommaa "sotesopaksi". Määritelmä on liian lievä. En tiedä miten sen osuvammin ilmaisen? Käsisikö "hullun mylly"? "Kyllä siinä myllyssä jauhoja riittää kiekkumarallallei, kun toisesta pussista toiseen pussiin kiekkumarallallei."

Liian suuret suunnitelmat harvoin onnistuvat. Vaikka menestyksen ennakoivat sanovat: "Kun asiaan uskotaan...!"
Minä en usko taivaaseen pääsyyn. Enkä usko, kuinka vakuutettaisi sen riippuvan uskomiseeni tai uskomattomuuteeni,
Enkä usko poliitikkojen kykyyn. Ei poliitikkoja valita kyvykkyyden perusteella, vaan "siltä näyttää" tuntumalta. Valitaan "supliikkihenkilö, tai valloittava persoona". Henkilökohtainen substanssi pätee vain, kun se sopii viiteryhmälle.

Pitänee lainata kirjastosta Eino Leinoa. Voisin lainata sanatarkasti tekstiään. "Kello seisoo".
Soteuudistuksessa  "seisoo kello".
.Leino peräänkuuluttaa jotain, joka asettaisi "johonkin aikaan", jota seurattaisiin.
Väittävät politiikan olevan yhteisten asioiden hoitamista. Onkohan?

"Politiikka on mahdollisuuksien taidetta." Niinpä! Mahdollisuuksien taidetta oman statuksensa nostamiseen? Eikö näin ole? Ajavatko poliitikot voimallisesti asioita, jos eivät katso niitä itseään hyödyttäviksi?      

Vauvaluukut

Tanskassa ehdottaneet "vauvaluukkuja". Selvää on että sitä kannatetaan ja vastustetaan. Ajattelen inhimillisyyden näkökulmasta niin kuin sen itse ymmärrän.
Äitini Korpelan Kerttu synnytti viisi aviotonta lasta tai ilmaistaanko: Isätöntä lasta. Huorpentuja!
Mitä tämmöiset "pennut" joutuvat kokemaan? Kurjuutta, köyhyyttä ja HÄPEÄÄ! Olen hävennyt syntyperääni. Jälkensä semmoinen jättää.
Entä jos olisi ollut viisi "luukkua"?

Tuntemattomat ihmiset kyselevät nuorelta mieheltä:
  --- Elääkö isä?
  --- Elääkö äiti?
Olen rehellinen ja lapsellinen. Jos en olisi, olisin kehittänyt peitetarinan, joka olisi vähän tottakin. Sympatiaa ja empatiaa herättävä kertomus sotavankina kuolleesta isästä. Kuitenkin se on totta. Mieshenkilö, (nykyhomot sanoisivat "oletettu") joka koppuloi avutonta Korpelan Kerttua, on äitini tietämän mukaan biologinen isäni, ei kuitenkaan kelpaa viralliseksi isäkseni. Papin Aamen puuttuu!
Mies kuoli kuuluisalla sotavankileirillä.

Että minua ottaa päähän moralistit, uskovaiset hurskastelijat ja minua pilkanneet lajitoverit!
Minä olen syytön, syytön, syytön!
Eikä äitini ole uskovaisten määrittelemä "syntinen nainen", vaan miesten sukupuolivietin uhri. Miesten, joilta puuttui vastuuntunto!     

Uskontomme mukaan se on syntiä. Miksi? Sehän on elämän jatkuvuuden perusta. Luonto (Jumala?) on asettanut uroksille "tulen hännän alle". Se mullistaa maailmoja. Se voittaa kaiken muun tuntemuksen. Sitä pyrkivät toteuttamaan kaikkien lajien "urhot" henkensä uhalla.
Ihminen kuvittelee olevansa kaiken yläpuolella. Vetoaa Raamattuunkin. Keksitty sana "synti".  Katoliset munkitkin syyllistyvät. Ja mikä pahinta, luonnottomalla tavalla. Luonnottomaksi sitä eivät tunnusta "sukupuolivähemmistöt". Sanovat tasa-arvoksi!

Nyt jo peruvat "pyhät sanansa" kirkkojen edustajatkin. Väittävät, että "Jumalan sana" Raamattu ei olisikaan "Jumalan sana", vaan homotkin pitää vihkiä Raamattuun uskovien kirkoissa!!!??? 

Mitä "luukutetuille" lapsille tapahtuu? Heidät sijoitetaan. Varmaan sijoittavat mielellään "kristillis-siveellisiin" koteihin. Siinä se todellinen vaara piilee! Uskonto!
On vaan niin, että ihmiset kaipaavat yliluonnollisia ilmiöitä. Uskonnot iskevät "markkinarakoon".

En katso uskonnoiksi pelkästään "jumalan pelkäämiset". Neuvostokommunismi toimi uskonnon tapaan. Joka ei usko, tapetaan, tai leiritetään.
Yhtä suurella kiihkolla vannottavat suvaitsevaisuuden  perään. Joka ei hyväksy homouden ideologiaa, leimataan rasistiksi. Vaikuttaa uskonnolta. 

Olen äärihetero, enkä uskovainen. Kuitenkaan en sylje homojen päälle, enkä polta kirkkoja.

Menikö tämä nyt överiksi?

Epäilyttävää politiikkaa

Vihreitä edustava Miikka Keränen päästänyt todellisen möläyksen, moittimalla julkisesti mainoskampanjoissa käytettyä sanontaa Hullut Päivät. Hullun halvalla. Sanoo sillä ilmaisulla pilkattavan mielenterveyspotilaita?!
Hullu sanalla on merkityksellisiä vivahteita. Eihän nyt sanota ketään hoidettavaa hulluksi. Ei saa sanoa!
Lapsuuteni aikaan (eihän minulla ollut lapsuutta) sai minuakin sanoa hulluksi ja sanoivatkin!
Ohemäen Koulun teoksessani sanoo entinen oppilas toisten määritelmänä: Hurjan Siirin tyttö.
Poikavuosieni tuttu Pauli Tolonen sanoi minulle: "Minua tuo hurjuus vaevoo."

Minulla on tapana vatvoa sanojen kanssa. Luin paljon. Romaanissa sanottiin: Hurja mies. Minua hämmensi, kun meillä päin käytettiin hullu nimen rinnalla sanaa; hurja. Samaa tarkoittaen. Emme kuulleetkaan esimerkiksi sanaa: Skitsofrenia.
Minua sanoivat hulluksi, mutta tänä päivänä sillä tarkoitetaan iloista asiaa. Iloittelua. Hulluttelua. Pilailua. jne.

Julkipoliitikoksi hamuavan on syytä oppia ymmärtämään huumoria ja tajuamaan semantiikkaa, sekä murteellisuuksia.

Kun savolainen sanoo ruokaa tuimaksi, sanoo toisheimoinen: "tässähän on liian vähän suolaa", vaikuttaa, kuin olisivat samaa mieltä.
Toisheimolaisella tuima tarkoittaa tosi suolaista. Mereltä tuulee kovaa: Tuima tuuli ymmärretään oikein koko Suomessa. Savolainen ei miellä keiton suolaisuutta tuimaksi.

Tajunnan virta ohjaili sivuraiteelle. Tarkoitukseni oli arvioida politiikkaa. Pelottaa Vihreiden pääsy hallituksiin. Vihreiden edustajien ajatukset tuppaavat olemaan haihatteluja. Taloudellinen ajattelunsa ovat ristiriidassa todellisten mahdollisuuksien kanssa. Tuntuvat olevan "oikeauskoisia".

"Jumala sanoi: Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli."

Vihreät ovat niin hyviä, niin hyviä!  Ovatko he yli-ihmisiä? Onko heillä taikasauva? Kokemuksesta voin sanoa: Elämä on kovaa!
"Jää nähtäväksi."    







          

Kunnossa vai kunnoton

Uimahallin ukot ja monet muutkin hokevat: Oot hyvä kuntonen. Oot hyvä kuntonen. Hokemista kyllästykseen asti. Entä todellisuus?
Sepelvaltimotauti. Leikkauksesta parikymmentä vuotta. Anemian takia Mehiläisessä tutkittavana. Melkein turhaa. Hemoglobiini kohentui omilla toimenpiteilläni. Sen verran uutta informaatiota aorttaläpästä. Lekuri käytti kahta ilmaisua: 1. Fuskaa. 2 . Tihkuu. Kait se on pieni vika?

Selässä rasitusvamma. Tasapainohäiriö, kaatuilen. Ennen leikkausta pystyin kävelemään käsilläni. Leikkauksen jälkeen en pystynyt seisoman yhdellä jalalla.

Pari vuotta vaivannut jalkojen pintalaskimot. Lääkäri lohdutti: Parannuskeinoa ei ole. En pysty juoksemaan. Uimahallin lisäksi otin juoksun tilalle kuntosalin. Aloitan varovasti. Tanssi kangertelee.
Jostain kumman syystä juuri nyt on olo vähän parempi. En väsynyt liikaa uimahallilla, saunassakaan.
Onko se vain lopun enteitä?

Jalkoihin kuitenkin tehoaa hiukan hoitaminen. Voitelu, tukisukat ja roikottaminen seinällä. Oikea jalka on sairaampi. Arvelin pärjääväni vain sitä hoitamalla. Huomasin toisessakin turvotusta.
Vasen jalka on terveempi, vaikka siitä otettiin varaosia.
Miksiköhän lääkäri ei maininnut tukisukkia? Hankin oma-alotteisesti.

Ei mene kauan kun parantuu kaikki!

Murtokkin murha

Viehätyin kanadalaisesta sarjasta. Ylikonstaapeli ratkoi rikoksia älynsä avulla. Julia oli käsikirjoitettu todelliseksi naiseksi. Valittu rooliin sopiva ja kaunis näyttelijä.
Minua viehätti ajatukset tulevista keksinnöistä, jotka ovat totta tänä päivänä.
Omasta elinpiiristäni on toteutunut vanhempien asentajien utopistiselta tuntuva ajatelma:
 --- Pitäisi olla peukalon mittainen ukko. joka ujutettaisi koneen uumeniin tutkimaan vikoja. Nyt kuutisenkymmentä vuotta myöhemmin se on täyttä totta. Viemäriputkiremontissakin. Eikä "ukko" ole edes lähelläkään peukalon kynnen mittaa! Pikkuinen ukko käyttää työkaluja!!

Nyt Murdokki on murhattu! Tänään oli huipennus. Pelkkää huuhaata ja "kummitusjuttuja". Ei kiinnosta vähänkään järjissään olevaa.
Niin? Olenko minä järjissäni? Ehkä en Ylen mukaan, kun tuommoista uskovat ihmisten katsovan?  

Eihän Yleä kiinnosta kaltaiseni korpifilosofit. Kiinnostaa vain "kohderyhmät".

Kun Murtokki murhattiin, myös haudattakoon.

Jälkiviisaat

Avaan toosan katsellakseni uutisia. Ärsyttäviä seikkoja näkyy, kun avaa riittävän aikaisin, päästäkseen mukaan alkuteksteihin. Viikkokausiin samoja ohjelmien mainoksia, jotka kaiken lisäksi ovat tyhmiä leikkeitä.
Tänä aamuna näkyi suutaan aukovia viisailta näyttäviä naamoja. Erinäisten seikkojen takia käytän kuulokkeita. Televisio hiljaisella. Säästyn harmituksilta. Otan kuulokkeet korvilta, seuraan kuvista, mitä mahtaa olla asiana. Kuuntelen tarpeelliseksi katsomani.

Tänä aamuna suunsa aukojat olivat "jälkiviisaita". Eivät vaikuttaneet viisailta. Kylläkin näsäviisailta.
Viisaat paheksuivat Suomen ulkopolitiikkaa. Paheksuivat kaiken tietävän rintaäänellä, kun Suomen ulkopolitiikka ei räksytä julkisesti toimittajan vankeustuomiosta. Hyvää ulkopolitiikkaa ei tehdä julkisissa tiedotusvälineissä. Eikä toreilla ja turuilla pauhaamalla.

Turkin kanssa ulkopolitiikan hoito on vaikeaa. Siihen eivät pysty nuo viisaatkaan, eikä kukaan heidän ohjeillaan.  Minulla ei tietenkään ole käsitystä kyseisen toimittajan toiminnan laadusta. Herää kysymys: Ovatko nuo viisaat hyvin selvillä?

Saattaa olla, että Turkki taktikoi?  Oikeuden tuomio julistettiin poissaolevalle. Sivulliset ymmärtävät, että tuomittu on turvassa. Muodon vuoksi Turkki voi vaatia tuomitun luovuttamista. Tietävät varsin hyvin, ettei se toteudu.

Miksi Suomen pitäisi virallisesti julistaa vastustusta? Suomen ulkopolitiikalla ei ole mitään syytä toimenpiteisiin. Toimittaja on Suomen kansalainen ja ansaitsee kunnian. Mutta sitä ei voi saada vouhottamalla. Eikä tekohurskaalla närkästyksellä. Toimittaja on turvassa USA:ssa. Työskennellyt amerikkalaisen organisaation laskuun. Hänen takanaan on paljon Suomea vaikutusvaltaisemmat tahot.

Nämä jälkiviisaat eivät närkästyneet Olli Rehnin virkatehtävässään tavoittelemalle Turkin EU-jäsenyydelle. Olli Rehnillä oli paskahomma. Korpifilosofi kirjoitti: Turkki ei ole Eurooppaa! Se tuli todistettua! Oliko Euroopalla "suomut silmissä"?

Tässä on osapuolena Kurdit. Isänmaattomat! Tunnen sympatiaa. Mediasta saamani käsitys on myönteinen. Vaikutelmaksi muodostui käsitys, että he ovat ainoat organisoituun toimintaan kykenevät sillä alueella.
Eivätkö Kurdit ansaitse omaa valtiota? Länsimaat sorkkivat joka paikassa. Eikä YK tue Kurdeja?

Vaalikampanja

Sauli Niinistön ylivoima lisääntyy kohisten. Media kyseli Niinistöltä kampanjan aloittamisesta. Ehdokkaiksi asettuneet suorastaan  patistelivat.  Eikö se jo ala, että päästäisiin kurmuuttamaan?
Voi raukkoja. Sauli yllätti asiantuntijat! Pani.... Kampanjan aluksi ylivoimaisen lähtölaukauksen.

Suomeen syntyy PRINSESSA!
"Haastajat" eivät pysty panemaan paremmaksi!
Vaali on turha manööveri.  

"Koiraskin poikii"

"Mies raskaana". Mitä tuohon sanoisi? Sanoisiko suoraan: Se on vitun vale! Ja tuommoinen kerrotaan uutisena Ylen sivulla?! Vai oliko tuo "valeuutinen"? Vastaani ei ole tullut tekstiviidakosta perumista.
Lähdetään oletuksesta, että asia on niin kuin tekstissä kerrottiin. 
Typeryyden huippuna mainittiin lainsäädännön tarvis?! Mitä varten?

Aloitan alusta. Piispat ja papit kinastelevat homoparien kirkossa vihkimisestä. Raamattu on heidän uskonsa perusta. Raamattu ei sano siihen juuta eikä jaata. Raamatun sanasta en perusta.  Hymistelkööt tasa-arvosta mitä tahansa, tosiasia on, että homous on poikkeavuus, vastoin luonnon järjestystä.
Valaistukseksi sanon: Olen "äärihetero". En uskovainen. Kuitenkaan en sylje homojen päälle, enkä polta kirkkoja. Siis jonkin sortin "suvakki". Homoutta ei voi parantaa. Homot ovat saman arvoisia ihmisinä muiden joukossa. "Lisääntymisasiassa" höperehtivät. Homo voi tulla isäksi ja lesbo äidiksi. Aina siihen tarvitaan munasolu ja siittiö jollain tavalla yhdistettynä.

Sukupuolen vaihtaminen epäilyttää. Ylen uutisesta ymmärsin kysymyksessä olleen "keskeneräinen" sukupuolen vaihdos???!!!
Kyseisessä tapauksessa "työtapaturma". Naisesta yrittivät tehdä miestä, mutta tulikin kesken souvin raskaaksi. Vai onko hän se todellinen oletettu oletusolento? 
Korpifilosofi uskaltaa sanoa naisesta mieheksi puuhaamisesta: Ei siitä kalua tule? Parempaa todistusta ei tarvita kuin tuo uutisen outous.
Ei noihin pidä ainakaan yhteiskunnan voimavaroja tuhlata. 

"Jalat lyövät setsuuria"

Mitäköhän varten tuossa lauseessa on sana; setsuuria? Joka tapauksessa omat jalkani haparoivat.
Pahimmillaan ollessa teki tenän jo alle kilometrin. Tilanne parin vuoden takaa. Palautunut jonkin verran. Nyt loppukesästä pääsin jo kolmisen kilometriä. Varoin yrittämästä enempää.
Tänään ei aamulla tuntunut pahalta. Kymmenen korvilla läksin. Tuntui, ettei ainakaan kolmen kilometrin aikana sippaa.
Tein "lisäsilmukan". Käännyin Rautalammintieltä Tervalaan. Sairaalan taitse rautatien alikäytävän kautta Päivölän rantaan. Rautalammintien yli Pihlajakatua kotiin. Eikä tullut ylenpalttista väsymystä.

Mikä vamman aiheutti? En tiedä, eikä tiennyt lääkäri. Nuorehko mieslääkäri tutki rumentunutta säärtäni. Sanoi taudin nimenkin. Sitä ei minun tarvitse muistaa. Lohdutti asiantuntevasti:
 --- Parannuskeinoa ei ole.
Sanoi voiteen: Hirudoid forte. Olin huomannut hyödylliseksi heittää jalat seinälle. Arvelin, etten tiedä kuinka kauan kerralla tai montako kertaa päivässä? Lääkärin ohje:
 --- Lenkiltä tultua noin 15 minuuttia.
Sitä ihmettelin jälkeenpäin, kun ei maininnut tukisukkia? Olinhan tietoinen joidenkin semmoisia käyttäneen. Tutkailin netistä. Niitä on nailonisia ja muunkin laisia. Nailonisiin tunsin vastenmielisyyttä. Onnistuin tilaamaan Yliopiston Apteekista.
Tuotemerkki Mabs.  Ilmava tukisukka. Täydellinen töissä.  Ruotsalainen.

39% Prolene,  36% Cotton, 18% Elastane, 7% Polyamide .  Sääreni mitat käy yksiin kengän numeroon 40-42.  Large.   MEDICAL COMPRESSION CLAS 1    15-21 mmhg .
En ole "setä pitkäsääri".  Vaikuttavat aavistuksen verran turhan pitkiltä.  Tarvitsin opettelua.
                                                              ***
Tähän asti kirjailin eilen. Tänä aamuna puuron jälkeen läksin taapertamaan. Varovaisen alun jälkeen pyrki askel nopeutumaan. Vanhasta tottumuksesta. En kuitenkaan astellut tarmokkaasti. Varottelin itseäni. Kuitenkin saman lenkin kuin eilen kuljin hiukan nopeammin. Kohentuuko vielä?

Mistä alkoi? Mielikuvitus hakee helposti syitä. Usein harhaantuu.
Kolme vuotta taapäin keräsin sieniä. Vuorokautta myöhemmin uimahallissa pukeutuessani havaitsin roskan. Mitenkäs se ei lähtenyt suihkussakaan? Aioin nypätä sen, mutta se olikin kiinni!  Punkki oli vuorokauden vasemman kivekseni kupeessa. Puristunut reittä vasten littanaksi.

Seuraavana keväänä lumien sulettua toppasi lenkillä menon tykkänään. Enkä kulkenut kuin pari kilometriä. Sääret tuntuivat käyttökelvottomilta. Tähän asti on ollut kompurointia. Kesän jälkeen tuli lumet. Syystalvi. Lenkkeilin tapani mukaan Metsolan lenkin. Jalat "kuolivat" koulujen luona. Olin kaatumaisillani, mutta viimeisillä voimillani yritin kiirehtiä. Hätäisesti pääsin ottamaan kaksin käsin auton lämmitystolpasta. Sain levätä.

Punkkiko? Luin kaiken mitä kirjoitettua löysin. Ei sopinut oire mihinkään. Punkki oli huomaamaton koko vuorokauden. Punkin irroitettuani tarkistin "rotkon". Normaalin kudoksen väri. Mielessäni kyti ajatus: Toiko punkki jotain ötökkää, josta ei ole tietoa?   Kait oli turhaa huolestumista? Siitä en muistanut lääkärille kertoa. Eikä se punkki ollut tallella, kun hakivat punkkilöytöjä. Se siitä.

En sairasta olemattomia. Niinpä en huomannut säärien turvotusta, kuin vasta parin vuoden kuluttua.
Sääri ei näyttänyt paksulta, kun lihakset vähentyvät. Varsinkin pohjelihas menettänyt runsaasti.
Sairauskertomuksessa v 1998 on mitat:  Pituus 174, paino 73 . Nyt paino on 65 . Lyhentynytkin.
Mahtavatko ottaa enää talvelle?

Lääkärin mukaan: "parannuskeinoa ei ole". Siitä huolimatta hoidan parhaan kykyni mukaan saamieni vihjeiden ja kokemukseni mukaisesti.

                                                                 

Erkin ravinto-oppia

Kaupalta tultuani istahdin. Avasin töllöttimen. Kaasin tilkan brandya lasiin. Brandyssäkin pitää sama sääntö, kuin muissakin suuhun pantavissa: Ei ole haitaksi, kun ei syö (juo) liikaa. Englantilaisessa dokumentissa käsittelivät rasvaa.  Koko ohjelmassa oli vain yksi lause: "Ei rasva lihota, kun ei syö liikaa." Se lause ei herättänyt juontajassa kiinnostusta. Antoivat kuitenkin sen sekunnin jäädä ohjelmaan?
Suomalaisista "professoreista" ei yksikään, ei Puska, eikä Kiminkinen lausunut tuota lausetta. Ei ainakaan niin, että se olisi korviini, tai silmiini osunut.

Ikivanhaan päähäni iskostui käsitys: Ravintoterapeutit ovat huuhaa porukkaa! Eräänlaisia apostoleja jotka julistavat uskonsanomaa. Hanna-Kaisa Heikkinen oivalsi väylän vihreälle oksalle. Ryhtyi julistamaan kiertävänä saarnaajana oikeaa syömisen oppia. Esityksensä ei sisältänyt mitään uutta, eikä tietenkään mitään omaa tutkimustulostaan. Ei hänellä sellaista ole.
Kerroin ylipainoiselle kumppanilleni käyneeni kuuntelemassa kyseistä gurua. Keskustelu:
--- Minäkin olisin halunnut.
--- Sinä et siitä olisi paljon kostunut.
--- Olisin nähnyt Hanna-Kaisa Heikkisen.
--- Mitä näkemistä siinä nyt on?
--- On ollut televisiossa.                          !!!!!?????

Siinä tilaisuudessa istui edessäni neljä mammeroista. Hyvin syöneen näköisiä. Hykertelivät ja naureskelivat ihastuneina.   Ihailivat Suurta Staraa.
Siihen suoneen iski "ravintoterapeutti". Luulen, että sekin luento meni ilman "läskin palamista" noilta mammeroisilta.

On henkilökohtaista kosketusta pastori Antti J Rantamaahan. Vihkialttarilla, sekä asiakaspalvelussa autokorjaamossa. Arvioni: Melkoinen vouhka! Pääsi eduskuntaan hurskaiden mummojen äänillä. Samalaisella pupun puhumisella pääsi Heikkinen.  Niin kuin useimmat siihen palatsiin päässeet. Jälki on tänään sen mukaista.

Käppäillessäni KYS:in käytävillä tarttui hyppysiini ohut vihkonen, joka väitti: "Sianlihassa on 60% hyviä rasvoja." Ihanko totta?
Kun Heikkinen ripusti taulunsa, kiinnostuin. Ikänäköni oli siihen aikaan huonoimmillaan. Keskityin. Sain vaivoin selville, että siinä oli eri aineille sarakkeina alue, jossa hyvää näytettiin valkoisena ja huono punaisena osana.
Taulu vahvisti lukemani. Taulussa oli sianlihan kohdalla pitempi osuus valkoista. Ei taktikoiva Heikkinen sitä huomioinut.
"Lukeminen kannattaa aina." Sanoi Jörn Donner.

Kuinkas sattuikaan? Televisiossa käsittelivät juurin tätä aihetta. Amerikkalainen dokumentti kertoi miten ihmisiä huijattiin rasvahysterialla. Karmein esimerkki: Mainos kehui keksejä, joita voi syödä koko pussillisen, niissä ei ole rasvaa!  Sokeria kuitenkin runsaasti!

Maitohysterian alettua polemisoin maidon rasvan poistoa. Joku kouluikäisistä tyttäristäni sanoi: Siitä poistetaan vain rasva. En käynyt kinaamaan. Olin vahvasti sitä mieltä, että lähtee muutakin. Kirnupiimä oli suosikkijuomani, kun kerma lähetettiin meijeriin. 

Radion ohjelmassa nainen tuomitsi maidon tappavana myrkkynä. Jokainen kuolee, joipa maitoa tai ei.
Esitelmä oli aamupäivällä. Toinen esitelmä iltapäivällä. Siinäkin nainen esitelmöi, nyt vitamiineista. Tuli selväksi miten hyödyllisiä ja tarpeellisia vitamiinit ovat. Esitelmän loppulause:
"Ne ovat rasvaliukoisia ja niitä on erityisen runsaasti maidon rasvassa! 
Tähän paikkaan sopii huomio teeveestä:
Varsinainen humbuukiukko ravintoterapeutti möläytti:
"Maitoon lisätään D vitamiinia siksi, kun sitä ei maidossa luonnostaan ole".  !!!!! ????
Mitä uskoa?  Minä ainakin uskon henkilöä joka sanoi totuuden maidon vitamiineista! Seikan ymmärsin jo kauan sitten.
Ravintoterapeuteille annan pitkät.

Uskallan sanoa kenelle tahansa: En syö margariinia. Käytän voimariinia. Rypsiöljy ja voin vitamiinit.
Margariinin inhoni perustan enemmän teknilliseen päätelmääni:
Margariini on teollinen tuote. Sitä paistetaan ja keitetään, värjätään ja turjataan. Markkinavoima käyttää härskisti hyväkseen tyhmille opetettua uskomusta.

Oma Periaatteeni: Mitä vähemmän värkättyä, sen parempi. Amerikkalaisessa dokumentissa
Tämä käsitys vahvistettiin moneen kertaan.
Miksi harva kertoo totuuden? Niin, ehkä siksi, ettei tiedä? Tai haluaa johtaa harhaan. Saattaa hyötyä siitä.
Best-Sellerissään Hitler sanoo: "Jos valehtelet vähän, sinua epäillään. Kun valehtelet tarpeeksi paljon, ajattelevat: "Ei noin paljon voi valehdella!"

Ärsyttää Kiminkisen hokema: "Kuusi kourallista heiniä joka päivä." Ikivanha ei usko, että "kimittäjäkään" itse märehtii niin paljon?
Ensin opettivat monipuolisen ruuan hyötyyn. Tuon allekirjoitan. Mutta pian tuomitsevat yhä uuden ja uuden ruoka-aineen varalliseksi. Sitä aina kummeksuin.
En syö kuutta kourallista heiniä! Mitä sitten?
Blogissani kerroin "ylisuuresta" lihapalasta. 1,650 g. Siitä hernekeittoa. Luisempi puoli hernekeittoon. Kärvensin lihat pannulla, rasva irtosi. Liotettujen herneiden joukkoon panin lihat ja luun. Ehkä puoli kiloa porkkanoita. Suuren sipulin. Suolaa, pippuria, nokkosta.  3,5 litraa. Siitä tuli viisi annosta. Anos riittää päivän ruuaksi. Lisäksi vain aamupuuro ja voileipä kahvin kanssa iltapäivällä. Maha ei isosti pullistele. Kun kuolen, se on sitä aikaa.

Tänään otin sen lihaisemman ja läskisemmän puoliskon. Lipsautin läskiosan erilleen. Läskin kärvensin saadakseni rasvasta makua. Lihaa en kärventänyt. Kärventäminen ei edistä terveyttä, mutta makua kyllä. Valinta. Joskus ostin Tokmannilta kiinalaisen valurautaisen emalipadan. Yli kolmen litran.  Porkkanoita noin puoli kiloa. Kaalin kerästä lohkaisin osan, pilkoin pataan. Arvelin vielä myöhemmin lisääväni. Lohkoin neljä kookasta perunaa. Lihat. Iso sipuli ja vähän pienempi sipuli.
Pata tulikin niin täyteen, ettei arvioimani kaalin lisäys mahtunut. Huomasin unohtaneeni nokkosen.
Ripottelin sitä päälle. Vajaasta kermapullosta tiputin loput. Kärvennyspannuuni kaasin kuuma vettä. Se kiehahti lämmöstään ja kaasin veden ja sen mukana irronneen rasvan kaiken päälle.
Söisitkö sinä?

Söin hyvällä halulla. Pyrin syömään tomaatin joka aterialla. Ja vähän puolukkahilloa.
Pitää vilkaista, montako annosta on kaapissa?  Ei yhtään! Pata olikin vielä uunissa. Siitä tuli neljä annosta. En tietenkään syö aina viitenä päivänä samaa. Laitan uutta ja pakasteessa on samaan aikaan useampaa.

Mitä patani sisälsi? En varmasti ala tihvailemaan. Kuitenkin lihan osuus suunnilleen 120 g päivää kohti. Kirjoitan lihasta ja läskistä. Voi erehtyä päivittelemään paljoutta. Totuus on suunnilleen tuossa. En muuta tapojani, kun näinkin vanhaksi elin.